Eilen ravintolassa, lapsiperheen 5-vuotias määräsi kaiken

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on tuolla mielellä niin en kyllä edes menisi ravintolaan.

  Tuo ravintolakäynti oli varmaan jo ennalta sovittu, ja toinenkin lapsi sitä oli odottanut.  Tai sitten lapsen mieli oli muuttunut äkkiä pahaksi, niinkin voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on tuolla mielellä niin en kyllä edes menisi ravintolaan.

Jaa :D No sit ainakin voisi sanoa kuten ap otsikossa että "lapsiperheen 5-vuotias määräsi kaiken". 

Me ysään sen verran harvoin ravintolassa, että lapset on moisesta aina ihan onnessaan ja käyttäytyvät kivasti. Mutta jos alkaisiva siinä kiukutella, niin varmaankin sanoisin lapselle, että tiedätkö kun nyt ollaan tultu ravintolaan yhdessä syömääb ja nauttimaan ruuasta, ja täällä on muitakin ihmisiä jotka tahtoo syödä ihan rauhassa, niin joko nyt käyttäydyt ja tilataan ruokaa, tai sitten lähdetään pois ja sillä siisti. Kunnioitetaan toisten syömisrauhaa ja jos käyttäytyy huonosti, niin silloin ei tarvi ravintolassa herkutella, vaan mennään kotiin syömään = huonosta käytöksestä ei palkita, hyvästä käytöksestä seuraa kiva mieli ja kivoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Tilasivat juomat, lapselle maito. Juomat tuotiin pöytään ja lapsi ei ilmeisesti huomannut/nähnyt omaa maitoaan siinä pöydällä, ja alkoi kiukuttelemaan ett' "missä mun maito on, yhyy, miksi ei mulla ole juomaa". Äiti meni ihan paniikkiin ja sanoi että "noh noh, onhan se täällä, katsohan tässä se on ei hätää, otatko kulauksen?", ja lapsi vastaa itkun keskeltä "EN!".

Ok. Ap olisi vastannut lapselle "sä et saa mitään maitoa koska olet tuollainen kusipää" ja juonut itse maidon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!

Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta

Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.

Lapsen rytmi on tiedossa

Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan

Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).

Ihanaa, että joukossamme löytyy niitä supermutseja, joilla aikataulut on paremmin hallussa <3 <3 Monesti 4v ei enää edes normaalitilanteessa nuku päiväunia. Ehkä matkaan on jouduttu lähtemään aiemmin. Ehkä reissu on ollut pienellekin raskas ja väsyttävä. Ehkä sairaalan vierailuaika on mennyt päällekkäin ruoka-ajan kanssa... Mutta peukut kuitenkin paremmasta ennakoinnista! Itse pakko myöntää, että joskus vähän rytmi menee sekaisin.

Kiitos paljon. En nyt ihan ole supermutsi, mutta aikataulut on tosiaan hallussa.

Kaikki pääsee vähemmällä, kun perustarpeista huolehditaan hyvin🌹

Te ette koskaan käy missään, minne joutuu lähtemään hieman aiemmin/paluu hieman myöhässä? Olette aina kotona tasan ruoka-aikana tai matkalla löydätte sekunnilleen sopivaan aikaan ruokapaikan? Ette koskaan koskaan lasta autossa klo13 jälkeen, ettei hän vahingossa nukahdan (jos unet eivät enää kuulu päuvärytmiin)? Olette aina kotona päiväunien aikaan (pienemmät nukkuvat missä vain, mutta ainakaan omat eivät enää 1,5v jälkeen nukahtaneet muualle, kuin omaan sänkyyn)?

Kuulostaa jotekin kovin rajoittuneelta elämältä... Tai sitten mä oon vaan tosi huono aikatauluttamaan.

Älä tee liikaa oletuksia. Syömisen ja nukkumisen aikataulujen ohessa pystyy tekemään vaikka mitä. Eikä ole sellaisia lapsia, jotka ei nukkuisi päiväunia ja silti nukahtaisi autoon.

Omani ainakin ovat vielä pitkään saattaneet nukahtaa autoon, vaikka eivät muuten nukkuisikaan. Itse muistan nukkuneeni vielä teininäkin autossa, nukkuisin varmaan vieläkin, jos ei tarvitsisi ajaa.

Meillä ei kyllä kauheasti olisi ikinä käyty missään, jos olisi pitänyt orjallisesti noudattaa uni-/ruoka-aikoja. Oltaisiin käytännössä ehditty aamusta nopeasti tunniksi puistoon ja illalla ulkoiltu yksin. Kavereiden lapsilla kun omat rytminsä, jotka sotivat täysin omiamme vastaan. Kaikki lasten tapahtumat olivat järjestään meille väärään aikaan... Hengissä noi silti on, vaikka usein menikin täysin pipariksi.

Aikalailla sama rytmi on lapsilla. Aamupala ajoissa, ulkoilu tai muu puuha. Lounas 11-12. Päiväunet. Välipala. Sitten ehtii vaikka mitä sekä aamulla että välipalan jälkeen. Päivällinen ja iltapala.

Hyvin pystyy käymään missä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai mut ihana, että sä oot tuijottanu tota perhettä koko niiden ruokailun ajan.

Juu, tuijotin oikein vihaisesti ja pudistelin päätä. Mutisin itsekseni että "ai kamala, eikö mitään käytöstapoja".

t.ap

Aloittajalla vähän hiekkaa siellä niin. Hiertääkö epämukavasti? Onko sulla kaikki ihan kotona? Ottaa nyt niin vakavasti jonkun perheen ruokailu. Taisit olla yksin lounastamassa, voi sua raukkaa. En ihmettele ollenkaan ettei sun seura muille kelpaakkaan.

Ihan mahtavia oletuksia täällä :D Hiekkaa pimpissä ja kaikki ei oo ihan kotona. Mikä saa teidät olettamaan tällaisia? Miksi on niin kauhean väärin, jos minä oletan että lapsiperhe menee 5-vuotiaan kiukun mukaan, ja avaudun siitä, mutta se on ihan todella ok alkaa haukkumaan minua?

t.ap

Se älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä ap. Valitettavasti kovin moni vanhempi on nykyään ihan pihalla lastensa kanssa. Kysellään missä haluat istua, mitkä vaatteet laitat päälle jne. Sitten vanhemmat hyppii paikasta toiseen, kun lapsi haluaakin kesken ruokailun istua toisessa paikassa tai haluaakin maidon sijaan vettä ja sitten taas mehua tai toisenlaisen lautasen.

Ja vaikka vanhemmat vielä lähtisikin tähän rumbaan, niin antakaa edes vieraiden (kyläillessä) istua rauhassa, niin ettei teidän perheenne tyranni pompota kaiken aikaa heitäkin komennollaan.

En enää yhtään ihmettele, miksi nykyajan lapset käyttäytyvät yleensä niin huonosti. Täällä ollaan sitä mieltä, että tuo aloituksen äiti toimi oikein. En käsitä, mutta nyt ymmärrän paremmin huonokäytöksisiä lapsia, kun enää ei vaadita lapselta mitään. "Entä jos lapsen mummo/hamsteri/kaveri on juuri kuollut?!" tai "Jos lapsi on kipeä/erityisherkkä/nälkäinen!?". Aina on joku tekosyy, että on ihan ok katsoa lapsen huonoa käytöstä läpi sormien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilasivat juomat, lapselle maito. Juomat tuotiin pöytään ja lapsi ei ilmeisesti huomannut/nähnyt omaa maitoaan siinä pöydällä, ja alkoi kiukuttelemaan ett' "missä mun maito on, yhyy, miksi ei mulla ole juomaa". Äiti meni ihan paniikkiin ja sanoi että "noh noh, onhan se täällä, katsohan tässä se on ei hätää, otatko kulauksen?", ja lapsi vastaa itkun keskeltä "EN!".

Ok. Ap olisi vastannut lapselle "sä et saa mitään maitoa koska olet tuollainen kusipää" ja juonut itse maidon. 

Miksi ihmeessä olisin noin tehnyt? :D Tuohan on silkkaa kiusaamista. Ei lapsi tuollaisesta opi hyviä käytöstapoja. Olisin varmasti sanonut lapselle jo hyvissä ajoin että "Nyt sun täytyy lopettaa kiukuttelu. Jos et pysty kiukuttelematta istumaan pöydässä ja syömään, niin lähdetään autoon odottamaan kun isi ja veljesi syö" Tai jotain tuon tyylistä. Aina käyttäydytään hyvin, ei sille ole mitään tekosyytä sallia lapsen kiukuttelua ravintolassa.

T.ap

Vierailija kirjoitti:

En enää yhtään ihmettele, miksi nykyajan lapset käyttäytyvät yleensä niin huonosti. Täällä ollaan sitä mieltä, että tuo aloituksen äiti toimi oikein. En käsitä, mutta nyt ymmärrän paremmin huonokäytöksisiä lapsia, kun enää ei vaadita lapselta mitään. "Entä jos lapsen mummo/hamsteri/kaveri on juuri kuollut?!" tai "Jos lapsi on kipeä/erityisherkkä/nälkäinen!?". Aina on joku tekosyy, että on ihan ok katsoa lapsen huonoa käytöstä läpi sormien.

Lapsi kysyy kiukkuisena, missä hänen maitonsa on. Näytät ja sanot rauhallisesti "tässä". Mikä tuossa menee vikaan?

Monet tuntuvat nyt yhdistävän tämän siihen klassiseen kaupan karkkihyllyraivariin, jossa äiti antaa periksi ostamalla karkkia, kun lapsi tarpeeksi kiukuttelee. Tässä ei nyt ole kuitenkaan siitä kysymys. Se maito on jo lapselle tilattu ja ruokailemassa ollaan, joten kyse ei ole mistään "äiti mä haluun maitooo, miksen saa, ai miten niin ei ole maitopäivä, mun pitää saada" -kiukuttelusta, joten en kyllä tajua, mitä väärää siinä oli, että lapsi sai sen maitonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilasivat juomat, lapselle maito. Juomat tuotiin pöytään ja lapsi ei ilmeisesti huomannut/nähnyt omaa maitoaan siinä pöydällä, ja alkoi kiukuttelemaan ett' "missä mun maito on, yhyy, miksi ei mulla ole juomaa". Äiti meni ihan paniikkiin ja sanoi että "noh noh, onhan se täällä, katsohan tässä se on ei hätää, otatko kulauksen?", ja lapsi vastaa itkun keskeltä "EN!".

Ok. Ap olisi vastannut lapselle "sä et saa mitään maitoa koska olet tuollainen kusipää" ja juonut itse maidon. 

Miksi ihmeessä olisin noin tehnyt? :D Tuohan on silkkaa kiusaamista. Ei lapsi tuollaisesta opi hyviä käytöstapoja. Olisin varmasti sanonut lapselle jo hyvissä ajoin että "Nyt sun täytyy lopettaa kiukuttelu. Jos et pysty kiukuttelematta istumaan pöydässä ja syömään, niin lähdetään autoon odottamaan kun isi ja veljesi syö" Tai jotain tuon tyylistä. Aina käyttäydytään hyvin, ei sille ole mitään tekosyytä sallia lapsen kiukuttelua ravintolassa.

T.ap

Mutta sinä kerroit aloituksessa tuosta maitolasitilanteesta yksittäisenä esimerkkinä huonosta käytöksestä ja äidin väärästä kasvatustyylistä. Miksi toit sen esiin tässä kohtaa, kun siitä saa sen käsityksen, että rauhallinen vastaus ja maitolasin antaminen kiukkuiselle lapselle on pahin kasvatusmoka, jonka ihminen voi tehdä? Se maitolasi ei ollut mikään karkki, jota lapsi ruinasi, vaan hänelle jo tilattu ateriajuoma.

Mitä tossa nyt on erikoista? Ihan tavallista.

Mitä se lapsi muka on määräillyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilasivat juomat, lapselle maito. Juomat tuotiin pöytään ja lapsi ei ilmeisesti huomannut/nähnyt omaa maitoaan siinä pöydällä, ja alkoi kiukuttelemaan ett' "missä mun maito on, yhyy, miksi ei mulla ole juomaa". Äiti meni ihan paniikkiin ja sanoi että "noh noh, onhan se täällä, katsohan tässä se on ei hätää, otatko kulauksen?", ja lapsi vastaa itkun keskeltä "EN!".

Ok. Ap olisi vastannut lapselle "sä et saa mitään maitoa koska olet tuollainen kusipää" ja juonut itse maidon. 

Miksi ihmeessä olisin noin tehnyt? :D Tuohan on silkkaa kiusaamista. Ei lapsi tuollaisesta opi hyviä käytöstapoja. Olisin varmasti sanonut lapselle jo hyvissä ajoin että "Nyt sun täytyy lopettaa kiukuttelu. Jos et pysty kiukuttelematta istumaan pöydässä ja syömään, niin lähdetään autoon odottamaan kun isi ja veljesi syö" Tai jotain tuon tyylistä. Aina käyttäydytään hyvin, ei sille ole mitään tekosyytä sallia lapsen kiukuttelua ravintolassa.

T.ap

Minusta lapsellakin kuuluu olla lupa näyttää tunteensa myös silloin kun kiukuttaa ja väsyttää. Tunteiden näyttäminen ei saa olla mikään rangaistus jos kiukuttelet et saa syödä isän ja sisaruksen kanssa vaan lähdetään pois.

Tunteiden käsittelyä lapselle toki kuuluu opettaa. Ravintolapöytään ei mikään pakko ole mennä kiukkuisena vaan tunnekuohu käsitellään vaikka ulkona, aulatiloissa, leikkitilassa, wc:ssä ja pöytään mennään yhdessä kun ei enää tarvitse kiukutella.

Siis ihan oikeasti nämä kasvatusneuvojat täällä nyt sanovat, että tuossa tilanteessa pitäisi lähteä pois tai jättää alun alkaen menemättä ravintolaan? Miettikääs nyt, kuka siinä sitten määrää, kun koko perheen ruokailu jää kokonaan väliin. :D Hieno logiikka. Lapsi ei saa määrätä missä istuu ja milloin juo juomaansa ja miten päin hänen naamansa on, mutta sen sijaan annetaan hänen päättää koko perheen ruokailusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilasivat juomat, lapselle maito. Juomat tuotiin pöytään ja lapsi ei ilmeisesti huomannut/nähnyt omaa maitoaan siinä pöydällä, ja alkoi kiukuttelemaan ett' "missä mun maito on, yhyy, miksi ei mulla ole juomaa". Äiti meni ihan paniikkiin ja sanoi että "noh noh, onhan se täällä, katsohan tässä se on ei hätää, otatko kulauksen?", ja lapsi vastaa itkun keskeltä "EN!".

Ok. Ap olisi vastannut lapselle "sä et saa mitään maitoa koska olet tuollainen kusipää" ja juonut itse maidon. 

Miksi ihmeessä olisin noin tehnyt? :D Tuohan on silkkaa kiusaamista. Ei lapsi tuollaisesta opi hyviä käytöstapoja. Olisin varmasti sanonut lapselle jo hyvissä ajoin että "Nyt sun täytyy lopettaa kiukuttelu. Jos et pysty kiukuttelematta istumaan pöydässä ja syömään, niin lähdetään autoon odottamaan kun isi ja veljesi syö" Tai jotain tuon tyylistä. Aina käyttäydytään hyvin, ei sille ole mitään tekosyytä sallia lapsen kiukuttelua ravintolassa.

T.ap

Sä saatat sitten olla sellainen äiti joka ei tarvitse ruokaa. Moni muu meistä tarvitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilasivat juomat, lapselle maito. Juomat tuotiin pöytään ja lapsi ei ilmeisesti huomannut/nähnyt omaa maitoaan siinä pöydällä, ja alkoi kiukuttelemaan ett' "missä mun maito on, yhyy, miksi ei mulla ole juomaa". Äiti meni ihan paniikkiin ja sanoi että "noh noh, onhan se täällä, katsohan tässä se on ei hätää, otatko kulauksen?", ja lapsi vastaa itkun keskeltä "EN!".

Ok. Ap olisi vastannut lapselle "sä et saa mitään maitoa koska olet tuollainen kusipää" ja juonut itse maidon. 

Miksi ihmeessä olisin noin tehnyt? :D Tuohan on silkkaa kiusaamista. Ei lapsi tuollaisesta opi hyviä käytöstapoja. Olisin varmasti sanonut lapselle jo hyvissä ajoin että "Nyt sun täytyy lopettaa kiukuttelu. Jos et pysty kiukuttelematta istumaan pöydässä ja syömään, niin lähdetään autoon odottamaan kun isi ja veljesi syö" Tai jotain tuon tyylistä. Aina käyttäydytään hyvin, ei sille ole mitään tekosyytä sallia lapsen kiukuttelua ravintolassa.

T.ap

Onnistuu tasan niin kauan, kuin olet isompi kuin lapsi. Sitten, kun hän on sinua päätä pitempi, et tosiaankaan siirrä häntä autoon odottamaan, vaan hän siirtää sinut jos haluaa.

Pieni vinkki: jo pienten lasten kanssa kannattaa puhua heille kuin he olisivat ihmisiä. Vaikka kautta rantain selvittää, mikä harmittaa.

Ap on kyllä kova kiukuttelemaan.