Eilen ravintolassa, lapsiperheen 5-vuotias määräsi kaiken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen kaupassa saman ikäinen poikalapsi ei saanut haluamaansa, ja alkoi lyödä äitiään ja sylkeä tämän päälle. Äiti nappasi lapsensa poikittain kainaloon, ja sanoi erittäin topakasti että tämä oli viimeinen kerta kun otan sinut mukaan kauppaan, ja käveli suoraan ulos ja autoon.

Olin suorastaan ylpeä tuosta äidistä että uskalsi pistää lapsensa kuriin. Tuollaista kun harvoin enää näkee tänä päivänä.

Tollanen uhkaus ei salettiin tule toteutumaa. Ihan varmaan ovat jo ensi viikolla siellä kiljumassa.

Kyllä toimii. Juuri tuollainen napakka kasvatus toimii. Testasin samaa lapsena ja yksi kerta testausta riitti. Isä kantoi autoon muutaman varoituksen jälkeen itkusta huolimatta. Oli muuten hyvä juttu, tämän ja parin harvan muun hyvän kasvatuksellisen seikan takia olen ihan toimiva kansalainen, vapaalla kasvatuksella olisin jo haudassa.

Voi luoja miten yksinkertainen olet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen kaupassa saman ikäinen poikalapsi ei saanut haluamaansa, ja alkoi lyödä äitiään ja sylkeä tämän päälle. Äiti nappasi lapsensa poikittain kainaloon, ja sanoi erittäin topakasti että tämä oli viimeinen kerta kun otan sinut mukaan kauppaan, ja käveli suoraan ulos ja autoon.

Olin suorastaan ylpeä tuosta äidistä että uskalsi pistää lapsensa kuriin. Tuollaista kun harvoin enää näkee tänä päivänä.

Tollanen uhkaus ei salettiin tule toteutumaa. Ihan varmaan ovat jo ensi viikolla siellä kiljumassa.

Kyllä toimii. Juuri tuollainen napakka kasvatus toimii. Testasin samaa lapsena ja yksi kerta testausta riitti. Isä kantoi autoon muutaman varoituksen jälkeen itkusta huolimatta. Oli muuten hyvä juttu, tämän ja parin harvan muun hyvän kasvatuksellisen seikan takia olen ihan toimiva kansalainen, vapaalla kasvatuksella olisin jo haudassa.

"Tämä on viimeinen kerta kun otan sut mukaan kauppan"

Kuinka todennäköisesti toteutuu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voisi muistaa 5v. tapahtuneita juttuja?

Minulla ainakin muisti toimii mainiosti. Muista tosi tarkasti lapsuudesta tapahtumia, tunteita ja jopa tuoksuja.

1.muisto on kun olin sairaalassa 1,5v. nielurisaleikkauksen jälkeen syömässä jätskiä. Istuin tyytväisenä pienellä punaisella puutuolilla ja nuolin jäätetöpuikkoa. Muistan jopa miltä se sairaala tuoksui. 

1,5 v harvoinn tehdään nielurisaleikauksia.

Muutenkin täle ja monille muille muistajile. Useimmiten ihminen ei muista eikä koskaan muisti ole totuus. Ihmisen ajatukset ja uskomukset muokkaavat muistikuvia. Samoin muiden kertomukset.

Kun kysyy kahdelta tai useammalta mut tapahtui x vuotta sitten, kaikki vastaavat eri tavoilla.

Miksi juuri sinun muistosi oöisisi enemmän tota kuin jonkun toisen?

Mä muistan, miten olin lapsena äidin kanssa kenkäostoksilla, kaikki kengät olivat väärän kokoisia, mulle tuli kauhea hiki ja aloin itkeä. Äiti siitä marmattamaan oikein esityksenä kenkäkauppiaalle, että "tämä on viimeinen kerta, kun otan sinua minnekään mukaan". Taisin lohkaista, että olisikin. Sitten siitä lähdettiin korvasta taluttaen ulos.

Itsellenikin on sattunut aika tuittupäitä lapsia, mutta ajattelen, ettei mitään opi harjoittelematta. Todellinen karhunpalvelus lapselle on, että koko maailma pyörii hänen ja hänen päikkäreidensä ympärillä ja kaupassakin on kaksi vanhempaa mukana, toinen valmiina kaappaamaan uhmiksen mukaan, jos häntä ei huvitakaan olla ostoksilla. Silloin perhe totisesti pyörii sen uhmiksen pillin mukaan.

Tässä helpottaa se, kun lapsia on useampia. Uhmis tajuaa, että karavaani kulkee, ja isosisaruksen nolostus vaikuttaa muuten tehokkaammin kuin vanhemman jäkätys.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan, miten olin lapsena äidin kanssa kenkäostoksilla, kaikki kengät olivat väärän kokoisia, mulle tuli kauhea hiki ja aloin itkeä. Äiti siitä marmattamaan oikein esityksenä kenkäkauppiaalle, että "tämä on viimeinen kerta, kun otan sinua minnekään mukaan". Taisin lohkaista, että olisikin. Sitten siitä lähdettiin korvasta taluttaen ulos.

Itsellenikin on sattunut aika tuittupäitä lapsia, mutta ajattelen, ettei mitään opi harjoittelematta. Todellinen karhunpalvelus lapselle on, että koko maailma pyörii hänen ja hänen päikkäreidensä ympärillä ja kaupassakin on kaksi vanhempaa mukana, toinen valmiina kaappaamaan uhmiksen mukaan, jos häntä ei huvitakaan olla ostoksilla. Silloin perhe totisesti pyörii sen uhmiksen pillin mukaan.

Tässä helpottaa se, kun lapsia on useampia. Uhmis tajuaa, että karavaani kulkee, ja isosisaruksen nolostus vaikuttaa muuten tehokkaammin kuin vanhemman jäkätys.

Oletko miettinyt mistä sun lasten tuittupäisyys johtuu?

Useimmiten lasten kiukku johtuu nälästä, väsymyksestä, kivusta tai vanhempien toiminnasta. Lasten luonne tai temppersmentti merkitsee vähemmän.

Kun lapsi on pieni, on vanhempien tehtävä huolehtia unesta ja ruuasta. Kumpikaan ei odota. Vaan katavaani kulkee niiden tahtiin. Sen sanoo järkikin. Lapsen tarpeet tulee ensin

Kun ne on tyydytetty, voidaan lapselta odottaa että hän jaksaa kulkea karavaanun tahdissa.

Vierailija kirjoitti:

Miten noin moni ei tajunnut, että tuo ap:n kirjoittama "tuijotin vihaisesti ja mutisin itsekseni" -teksti oli sarkasmia? :D pakko saada lytättyä ap että tunnen itseni paremmaksi!! vai mitä?

lukematta koko ketjua ja tietämättä kasvatuksesta sen taivaallista, eikö se äiti olisi voinut sanoa sille lapselle määräävästi että olisi nyt kunnolla eikä vaan hyssytellä, ja jos se ei toimi niin antaisi sitten mokoman kiukutella.

 Itse en ole puuttunut tuohon kommenttiin, tai lytännyt aapeeta saadakseni itselleni siitä jotain mielihyvää (?). Mutta täytyy sanoa, jos leikki-ikäinen lapsi kiukuttelee ja vanhempi selkeästi tekee jotain minimoidakseen häiriön, osoittaa melkoista lapsellisuutta mennä nettiin valittamaan ns. väärästä sammutustavasta.

 Lasta muuten harvemmin kannattaa komentaa "olemaan kunnolla", "olemaan hiljaa" "lopettamaan xxx" tms. epämääräistä, vaan selkeästi sanoa mitä pitää tehdä. Kuten "puhu hiljaisemmalla äänellä", "pysy pöydässä", "sano kiitos", "voit mennä tuonne leikkipaikkaan" jne. Eikä jossain ravintolassa nyt vaan ole soveliasta muita ihmisiä kohtaan antaa huudon vaan yltyä...

AP:n kanssa samaa mieltä. Liika ymmärrys  vanhemmilla - hohhoijaa....

Vierailija kirjoitti:

Aina ei jaksa laittaa niitä rajoja. Varsinkin jos tietää, että kiukku johtuu esim. väsymyksestä tai laskeneesta verensokerista ja sen saa poistumaan sillä, että syödään ja jatketaan matkaa. Joskus se, että alkaa "pitämään kuria" selkeästi väsymyksestä kiukuttelevalle lapselle, saa aikaan vaan pahemman kiukun ja itkuhuudon. Riippuu ihan lapsen temperamentista, miten hänet kannattaa kiukussaan kohdata. Lapsetkin ovat erilaisia, siinä missä aikuiset.

Tiesithän toki, että 5-6 vuotiaalla tulee myös uhmaikä. Ihan kuin 2-3 vuotiaillakin. Toisilla se on rajumpi, toisilla helpompi. Voi olla ihan luonnekysymys.

Tiedäthän toki, että nykyään ei ajatella lainkaan että uhmaikää olisi. Harjoitellaan tahtomista. Mutta jos vanhemmat osaavat toimia oikein, tahtominen sujuu ilman kiukkua.

Suurin syy koukkuun on nälkä, väsy, vanhempien provosointi

Itse lasten ollessa pieniä palstailin enemmän, ja mietin usein julkisilla paikoilla, että taas meitä paheksutaan, kun teemme näin tai noin. Johti varmaan tuollaiseen käytökseen esim. ravintolassa, kun tavoite oli pitää lapset riittävän hiljaisina ja estää uhmaikäisen äkillisen uhmakohtaukset! Normaali lasten kasvatus tapahtui kotioloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ei jaksa laittaa niitä rajoja. Varsinkin jos tietää, että kiukku johtuu esim. väsymyksestä tai laskeneesta verensokerista ja sen saa poistumaan sillä, että syödään ja jatketaan matkaa. Joskus se, että alkaa "pitämään kuria" selkeästi väsymyksestä kiukuttelevalle lapselle, saa aikaan vaan pahemman kiukun ja itkuhuudon. Riippuu ihan lapsen temperamentista, miten hänet kannattaa kiukussaan kohdata. Lapsetkin ovat erilaisia, siinä missä aikuiset.

Tiesithän toki, että 5-6 vuotiaalla tulee myös uhmaikä. Ihan kuin 2-3 vuotiaillakin. Toisilla se on rajumpi, toisilla helpompi. Voi olla ihan luonnekysymys.

Tiedäthän toki, että nykyään ei ajatella lainkaan että uhmaikää olisi. Harjoitellaan tahtomista. Mutta jos vanhemmat osaavat toimia oikein, tahtominen sujuu ilman kiukkua.

Suurin syy koukkuun on nälkä, väsy, vanhempien provosointi

Hahaa 😅 'Harjoitellaan tahtomista' on täsmälleen sama kuin uhmaikä. Lapsi ei vielä hallitse tahtomista. Joillakin on selvempi uhmaikä kuin toisilla, eikä tahtominen silloin todellakaan suju ilman kiukkua, vaikka vanhempi tekisi mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan, miten olin lapsena äidin kanssa kenkäostoksilla, kaikki kengät olivat väärän kokoisia, mulle tuli kauhea hiki ja aloin itkeä. Äiti siitä marmattamaan oikein esityksenä kenkäkauppiaalle, että "tämä on viimeinen kerta, kun otan sinua minnekään mukaan". Taisin lohkaista, että olisikin. Sitten siitä lähdettiin korvasta taluttaen ulos.

Itsellenikin on sattunut aika tuittupäitä lapsia, mutta ajattelen, ettei mitään opi harjoittelematta. Todellinen karhunpalvelus lapselle on, että koko maailma pyörii hänen ja hänen päikkäreidensä ympärillä ja kaupassakin on kaksi vanhempaa mukana, toinen valmiina kaappaamaan uhmiksen mukaan, jos häntä ei huvitakaan olla ostoksilla. Silloin perhe totisesti pyörii sen uhmiksen pillin mukaan.

Tässä helpottaa se, kun lapsia on useampia. Uhmis tajuaa, että karavaani kulkee, ja isosisaruksen nolostus vaikuttaa muuten tehokkaammin kuin vanhemman jäkätys.

Oletko miettinyt mistä sun lasten tuittupäisyys johtuu?

Useimmiten lasten kiukku johtuu nälästä, väsymyksestä, kivusta tai vanhempien toiminnasta. Lasten luonne tai temppersmentti merkitsee vähemmän.

Kun lapsi on pieni, on vanhempien tehtävä huolehtia unesta ja ruuasta. Kumpikaan ei odota. Vaan katavaani kulkee niiden tahtiin. Sen sanoo järkikin. Lapsen tarpeet tulee ensin

Kun ne on tyydytetty, voidaan lapselta odottaa että hän jaksaa kulkea karavaanun tahdissa.

Toivottavasti sinulla ei itselläsi ole yhtään lasta, sen verran epäsensitiiviseltä kuulostat.

Rytmisyys on nimenomaan temperamenttipiirre, ja pienilläkin lapsilla on suuria eroja esimerkiksi päiväunien tarpeen suhteen. Jos joutuisit pyörittämään arkea esimerkiksi kolmen alle kouluikäisen kanssa, huomaisit ettei ruoka ja uni voi mitenkään tulla jokaiselle nanosekunnilleen oikealla hetkellä. Toiset lapset sietävät paremmin kuin toiset sitä, että tarpeiden tyydyttäminen lykkäytyy, mutta kaikkien olisi hyvä oppia sitä ainakin eskari-ikään mennessä, tai ammattikasvattajilla on aika kurjaa näiden kullannuppujen kanssa.

Olipa riitaisa 'keskustelu'.

Kyllä se häiritsee, jos lähipöydässä yhden terrorisointi jatkuu ja jatkuu. Varsinkin, jos syö yksin, kuten itse usein.

Ei niinkään, jos joku lapsi karjaisee ja lyö nyrkin pöytään että aterimet hyppää. Mutta jatkuva määkyminen. Niin, ja juuri sellainen, jos vanhemmat hymisevät, eivät näe lapsen kiukun taakse. Se voi olla toipilas, joka olisi halunnut jäädä kotiin leikkimään.

Olisihan se mukava, jos voisi puuttua lapsen olotilaan kysymällä jotakin. Ei niinkään vanhempien kasvatukseen, vaan lapselle ohimennen sanoa/kysyä jotakin.

Äidit yrittää paniikissa vaikka seisoa päällään, jotta saisivat lapsensa pysymään rauhallisina ravintolassa. Se, miten tämä äiti toimi, ei todellakaan tarkoita, että hän toimii niin aina. Ravintolassa kaikki äidit tuntee olevansa sosiaalisen paineen alla. Ja syynä on juurit tuollaiset kyyläävät lapsiperheiden kasvatusmetodiarvostelijat. Ne ovat niitä viittuuntuneen näköisenä istuvia ämmiä, joilla ei ole mitään puhuttavaa oman seurueensa, yleensä miehensä kanssa ja kohdistavat siksi kaiken huomionsa ja turhautumisensa naapuripöytien ihmisiin ja heidän arvostelemiseen.

En nähnyt mitään kovin kamalaa lapsen käytöksessä. Eri asia olisi, jos vaikka olisi alkanut siskoaan läimiä tms.

- Kuten aiemmin joku kirjoittikin, emme tiedä mitä oli taustalla. Ehkä joku lapselle mielipahaa aiheuttanut tapahtuma? Mieluummin sitten äiti rauhoittelee lempeästi kuin rupeaa väkisin raahaamaan ulos ja pahoittamaan koko perheen mielen.

Kaikki ei aina ole sitä miltä päältä katsoen näyttää.

Olis voinut olla minun lapseni. Psykologikin todennut että vaikuttaa ikäistään pienemmältä juuri tunteiden hallinnan kannalta. Välillä menee oikeen kivasti keskustelee kuin aikuinen ja syö kiltisti ruuan. Ja välillä sitten näyttää varmaan juuri tuolta. Jos haluaa syliin enkä ota huuto on entistä suurempi, mitä pahaa jos istuu sylissä hetken? Jos ruoka ei kelpaa ei ole pakko syödä voi mennä leikkipaikalle kun on maistanut. Yleensä kyllä maistuu kun saa itse valita mitä lastenlistalta ottaa.

Vaikeita nuo tilanteet silti on kun niitä sillon tällöin tulee.

Jos lapsi on tuolla mielellä niin en kyllä edes menisi ravintolaan.

Kaikkien pitää olla täydellisiä. Muuten avmammat tuomitsee. Hirveätä tuomitsemista yhden kerran perusteella. Täällä on valitettu että huutavia lapsia EI saa tuoda ravintolaan, ehkä äiti halusi välttää tuon.

Ja jos 5 v haluaa syliin, luultavasti silloin hän on erittäin väsynyt.

Kyseessä voisi myös olla erityislapsi. Yhden kerran perusteella ei kamalasti kannata tuomita.

Tai vaikka perheeseen juuri sijoitettu lapsi jonka käytös johtuu lukemattomista traumoista ja kasvattamatta jättämisestä jne. Johon uusi sijaisesti ei ole mitenkään syyllinen.

Oma melkein 5 v tyttöni on hieman erityinen . Ilmeisesti vaikea ADD ( tutkimukset vielä kesken) saattaa kiukuta juuri tuolla tavalla, psykologin mukaan johtuu siitä että myös tunteet jumiutuivat. Ei vaan pääse yli jostain pikkujutuista .

Myös lähteminen mihin vaan on hänelle vaikeaa ja voi kiukutella sitä pitkäänkin. Emme kuitenkaan halua jättää menemättä kun sitten ei kukaan muukaan lapsi pääsisi mihinkää.

Psykologin mukaan näihin auttaa parhaiten tyynnyttely. Lapsen pitäisi oppia aikuisen avulla että kurjista jutuista pääsee yli kun vaan pysyy rauhallisena. Jos ei pysty ottamaan lapsen kiukkua vastaan ja poistaa vaikka lapsen pöydästä jonkun en tykkää tuosta maidosta jutun takia se vaan lisää lapsen tunnetta siitä että kaikki on pahasti ja kukaan ei voi tässä vaikeassa tunteessa auttaa . Ja että jos näytän tunteeni kaikki vaan muuttuu vielä pahemmaksi.

Lapsen itsesäätelyn kyvyt eivät ole ikäisensä tasolla.

Ravintoloista kyllä onneksi tykkää ja viimeistään you tube puhelimesta rauhoittaa jos ollaan ihmisten ilmoilla.

Äh, olipas tylsä avaus. Otsikossa luvattiin, että "lapsi määräsi kaiken". Oletin, että se oli ravintolassa määrännyt esimerkiksi, mitä äiti ja isä saa syödä (tai se ruma täti, joka viereisessä pöydässä tuijotti koko ajan ja meinasi tukehtua pähkinöihinsä kun se niin kovasti puhisi) mutta ei - se olikin vaan ollut väsynyt lapsi!

*haukottelee*

Vierailija kirjoitti:

Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!

Vähän samaa piti kirjoittaa. Että aina se ravintolassa syöminen ei ole mikään varsinainen illallistapahtuma, vaan yksinkertaisesti nälkäisten tankkaus kesken kiireisen päivän. Silloin voi jo sekä lapset että aikuiset olla kiukkuisia, ja siinä vaiheessa on vaan saatava sitä ruokaa ja jatkettava paremmilla mielillä matkaa. Silloin sitä pitää joustaa omista kasvatusperiaatteistaan ja saada ruokailu mahdollisimman vähällä kiukuttelulla ohi, kun vaihtoehtona ei ole lähteä tappelevan lapsen kanssa pois.