Lue keskustelun säännöt.
"Mitäs läksit" - miksi ammattinsa varjopuolista ei saisi palstalaisten mukaan valittaa?
22.06.2022 |
Täällä törmää usein ajatukseen, että valitsemastaan ammatista ei saisi valittaa. "Mitäs valitsit tuollaisen alan. Olisi sinun pitänyt tajuta, että tuollaista se työsi nyt vaan on."
1. Suurin osa on valinnut ammattinsa/alan, johon lähtee suuntautumaan, melko nuorena. Ei lukio/ammattikouluiässä n.16-20-vuotiaana osaa ajatella työelämässä kovin pitkälle. Ei tuossa iässä tule ajateltua, jaksaako jotain raskasta työtehtävää loputtomiin, kun silloin nuorena riittää energiaa. Ei tule mietittyä palkkatasoa tai sen kehitystä. Kuva työelämästä voi olla aika ruusuinen.
2. Harva oikeasti tietää ennen työelämää, mitä kaikkea se oma työ pitää sisällään/millaista työskentely oikeasti on/millaisia työyhteisöt ovat. Sitten töissä tuleekin yllätyksenä, että säännöllisesti työhön kuuluu hommaa, josta ei vaikka opiskeluaikana paljon puhuttu. Tai työyhteisöissä saattaa olla huono ilmapiiri ja sen vuoksi vaikea tehdä töitä. Itselle vieraista ammateista harvemmin tietää, mitä kaikkea ne pitävät sisällään. Harva tietää (jos ei itse/lähipiirissä ole), mitä vaikka lastentarhanopettajan, fysioterapeutin tai ravintolayrittäjän työhön kuuluu.
3. Työelämään suunnatessa saattaa ajatella, että joku ammattialan erityispiirre ei haittaa. Voi olla, että nuorena ja sinkkuna esimerkiksi viikonloppu- ja pyhätyöt ovat todella jees. Nuorena/työuran alussa monia asioita sietää eri tavalla. Sitten kun saakin puolison ja perheen, niin huomaa miten ikäviä nuo viikonloppu- ja pyhätyöt voi pikkulapsiperheessä olla. Työuran alussa opiskelijaelämän jälkeen korkealta tuntunut palkka ei nousekaan työvuosien edetessä riittävästi, eikä palkka vastaa vastuita. Työuran huonot etenemismahdollisuudet saattavat sapettaa, kun ne huomaa vasta työelämässä.
Miksi ihmeessä palstalla ajatellaan, että omasta ammatistaan ei saisi valittaa? Eikä kaikilla ei ole mahdollisuutta vaihtaa alaakaan. Osalla ikä tulee vastaan, eikä opiskelemaan lähteminen ole enää mahdollista. Perheellisellä on pakko miettiä koko perheen toimeentuloa, eikä töistä noin vaan voi irtisanoutua.
Kommentit (20)
En minä osannut lukion jälkeen opiskelemaan lähtiessä ennustaa, että opiskeluaikanani (2008) iskisi lama, joka rampautti alan työtilanteen pysyvästi. Aiemmin hyvin työllistäneellä alalla alkoi kova kilpailu paikoista ja vakituisten paikkojen sijaan edessä oli vuosien pätkätyökierre. Olin onnekas, kun sain 4 vuoden pätkätöiden jälkeen vakituisen paikan. Koska työntekijöistä on ollut pitkään ylitarjontaa, työnantajat ovat heikentäneet työehtoja eikä palkkataso ole noussut.
Olisinpa osannut ennustaa tämän asian etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voi olla, että nuorena ja sinkkuna esimerkiksi viikonloppu- ja pyhätyöt ovat todella jees. Nuorena/työuran alussa monia asioita sietää eri tavalla. Sitten kun saakin puolison ja perheen, niin huomaa miten ikäviä nuo viikonloppu- ja pyhätyöt voi pikkulapsiperheessä olla."
Ei muakaan häirinnyt alkuun, että olin lähes poikkeuksetta viikonloput ja pyhät töissä tai tarjouduin ottamaan lapsiperheellisten kannalta vaikeat vuorot (esim. myöhäiset illat/yöt). Meillä siis jaettiin tehtäviä niin, että sai vapaaehtoisesti tarjoutua noihin vuoroihin. Nyt kun itselläni on pieni lapsi ja yritän ehdottaa työnantajalle, että olisin nyt vuorostani niissä päivävuoroissa, niin ei kuulemma onnistu. Työpaikallani ei siis kenelläkään muulla ole enää pieniä lapsia kuin minulla.
En usko, että mikään ammatti on 100% mukava, joten kyllä saa valittaa.
Terveisiä ammattialalta, jossa on melko pienet piirit! Työssä on paljon epäkohtia, mutta niihin puuttuminen on äärimmäisen vaikeaa. Monissa asioissa perustellaan, että näin on ennenkin tehty ja asioita ei ryhdytä muuttamaan. Jos yrität antaa anonyymisti palautetta epäkohdista, niin sitä ei käsitellä. Jos taas annat palautetta omalla nimelläsi, leimaudut vaikeaksi työntekijäksi ja töiden saaminen on äärimmäisen vaikeaa sen jälkeen. Jos oman maineensa pilaa esimerkiksi parjaamalla julkisesti työn epäkohtia, niin voi heittää hyvästit työllistymiselle alan työpaikkoihin. Osa kyllästyykin epäkohtiin ja niihin puuttumattomuuteen ja vaihtaa lopulta kokonaan alaa.
Kyllä kai leipääntymisen tunnetta tulee ennen pitkää millä vain alalla, ainakin hetkittäin.
Omille lapsilleni olen kyllä tähdentänyt että valitsisivat sellaiset alat että eivät uhriutuisi työn luonteen tai huonon palkan tähden. Ottaisivat selvää asioista ennen valintaa ja pitäisivät kirkkaana mielissään että asia oli tiedossa jo edeltä käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka ammattiinhan tarvitaan tekijöitä.Mitä tästä maailmasta tulisi jos kaikki opiskelisivat maistereiksi?Kyllä saa varjopuolista mielestäni puhua .
On se kumma, miten harva ymmärtää monien asioiden olevan ristiriitaisia. On aivan luonnollista, että esim. työssä josta pitää hyvinkin paljon on myös ei-niin-hyviä puolia. Jokainen puntaroikoon sitten itsekseen, painavatko hyvä puolet enemmän vai toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka ammattiinhan tarvitaan tekijöitä.Mitä tästä maailmasta tulisi jos kaikki opiskelisivat maistereiksi?Kyllä saa varjopuolista mielestäni puhua .
En nyt ihan ymmärrä tuota maistereiden ja työn tekijöiden vastakkainasettamista, mutta siitä olen samaa mieltä, että epäkohdista pitää puhua. Sillä tavalla asiat voivat jopa kehittyä.
No tietääkseni mistään aiheesta ei saa valittaa. Aina tulee joku sanomaan, että mitäs valitsit noin, mikset varautunut näin, älä siinä valita vaan tee jotain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amen. Jos työstä ei saisi valittaa, niin tehtäisiin jossain hikipajoissa 14-tuntista päivää.
Minä en ymmärtänyt, miten iso merkitys työilmapiirillä on. Hakeuduin alalle, josta usein puhutaan työpaikkakiusaamisen yhteydessä - kiusaaminen on siis alani työpaikoissa yleistä.
Nuorena ajattelin, että ei minun kohdalleni tuollaista osu - olin ylioptimistinen. Sitten kun kiusaamista kohtasi, niin ajatteli, että asia muuttuu. Ei muuttunut. Sitten ajattelin, että siedän ja jaksan kiusattuna olemista. En jaksanut.
On moneen kertaan käynyt mielessä alan vaihtaminen. On rasittavaa, kun töiden tekemisen lisäksi joutuu kestämään huonoa ilmapiiriä ja kiusaamista. Energiaa kuluu ihan muuhun, kuin pelkkään töiden tekemiseen. Olisi kiva olla työssä, jossa ei tarvitsisi jatkuvasti kuunnella, kun joku puhuu työkavereista selän takana pahaa, haukkuu toisen työn jälkeä ilman syytä tai eristetään porukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut työelämässä alle 10 vuotta, mutta ainakin oma työni on tässä ajassa muuttunut. Korona teki osansa, on ollut organisaatiouudistusta ja muuta. Töiden tahti on koventunut, palkkataso ei nouse riittävästi ja on tullut paljon uusia työtehtäviä. Ei näitä voinut etukäteen tietää.
Noita kommentoijia on aina myös kommenttiosioissa, jos lehdessä on juttu, jossa ihmiset kertovat negatiivisia asioita ammatistaan. Älytöntä ettei saisi valittaa, ihan varmasti suurimman osan työssä on jotain huonoa sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai leipääntymisen tunnetta tulee ennen pitkää millä vain alalla, ainakin hetkittäin.
Omille lapsilleni olen kyllä tähdentänyt että valitsisivat sellaiset alat että eivät uhriutuisi työn luonteen tai huonon palkan tähden. Ottaisivat selvää asioista ennen valintaa ja pitäisivät kirkkaana mielissään että asia oli tiedossa jo edeltä käsin.
Kaikki asiat eivät ole tiedossa etukäteen. Työnkuva voi merkittävästi muuttua. Palkan arvioiminen on myös vaikeaa. 2300 e bruttopalkka voi olla teinin näkökulmasta paljon, työelämässä oleva taas voi olla asiasta hyvin eri mieltä.
Sama "mitäs läksit" kommentointihan on arkea, kun puhutaan perheellisten elämästä. Aivan kuin vanhempi ei saisi koskaan olla väsynyt, turhautunut tai kokea arkea lapsen kanssa raskaana. Tottakai saa! Ei vanhemmuus tai työ ole aina auvoista.
Vierailija kirjoitti:
Sama "mitäs läksit" kommentointihan on arkea, kun puhutaan perheellisten elämästä. Aivan kuin vanhempi ei saisi koskaan olla väsynyt, turhautunut tai kokea arkea lapsen kanssa raskaana. Tottakai saa! Ei vanhemmuus tai työ ole aina auvoista.
Jätetään vanhemmuuskitinät tästä pois. Aloituksessa puhuttiin vain työelämästä ja työstä. Perhe-elämään ei kukaan pakota, töissä on pakko käydä elääkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama "mitäs läksit" kommentointihan on arkea, kun puhutaan perheellisten elämästä. Aivan kuin vanhempi ei saisi koskaan olla väsynyt, turhautunut tai kokea arkea lapsen kanssa raskaana. Tottakai saa! Ei vanhemmuus tai työ ole aina auvoista.
Jätetään vanhemmuuskitinät tästä pois. Aloituksessa puhuttiin vain työelämästä ja työstä. Perhe-elämään ei kukaan pakota, töissä on pakko käydä elääkseen.
Ei oo pakko käydä, voi heittäytyä yhteiskunnan el. ätiksi.
Vierailija kirjoitti:
En minä osannut lukion jälkeen opiskelemaan lähtiessä ennustaa, että opiskeluaikanani (2008) iskisi lama, joka rampautti alan työtilanteen pysyvästi. Aiemmin hyvin työllistäneellä alalla alkoi kova kilpailu paikoista ja vakituisten paikkojen sijaan edessä oli vuosien pätkätyökierre. Olin onnekas, kun sain 4 vuoden pätkätöiden jälkeen vakituisen paikan. Koska työntekijöistä on ollut pitkään ylitarjontaa, työnantajat ovat heikentäneet työehtoja eikä palkkataso ole noussut.
Olisinpa osannut ennustaa tämän asian etukäteen.
Sama juttu. Opiskelin lukion jälkeen alaa, jonka työllisyysnäkymät olivat tuolloin hyvät. Valmistuin 2009 enkä ole päivääkään tuon alan töitä tehnyt. Sen sijaan olen tuosta asti ollut työssä, johon ei tarvita mitään koulutusta. Mutta onneksi edes on työ ja työyhteisöni on mukava. Lomat ja vapaapäivät saa melko hyvin itse valita. Harmi kuitenkin kun ei ollut kristallipalloa silloin aikanaan. Voisi olla elämä erilaista.
En mä tajunnut lukiossa alavalintaa miettiessä, että kiinnostavan työn lisäksi kannattaisi katsoa sitä palkkaakin. Teen työtä, josta nautin, mutta palkka on koulutukseen ja työn vaativuuteen nähden matala. Perheellisenä miettisin uudemman kerran, kannattaisiko tehdä tylsempää työtä jopa tuplasti paremmalla palkalla.
No suomalaiset nyt on ihan tutkitustikin maailman vähiten empatiakykyisten kansojen joukossa. Niin siksi.
Jos Sijaltainen nousisi.