Lue keskustelun säännöt.
Eilen ravintolassa, lapsiperheen 5-vuotias määräsi kaiken
28.04.2017 |
Ravintolassa bongattu lapsiperhe, joka toimi niin kuin n. 5-vuotias kiukkupussi halusi. Lapsella oli jo ravintolaan saapuessa ilmeisesti joku kiukku, kun oli naama rutussa. Istuutuivat pöytään, ja lapsi ei halunnu mennä omalle tuolille istumaan, vaan halusi äidin syliin. Äiti tietysti kyseli että "no mikä nyt, ai etkö haluakaan siihen, joo no tulehan syliin sitten". Siinä se sitten istui ja kiukutteli. Tilasivat juomat, lapselle maito. Juomat tuotiin pöytään ja lapsi ei ilmeisesti huomannut/nähnyt omaa maitoaan siinä pöydällä, ja alkoi kiukuttelemaan ett' "missä mun maito on, yhyy, miksi ei mulla ole juomaa". Äiti meni ihan paniikkiin ja sanoi että "noh noh, onhan se täällä, katsohan tässä se on ei hätää, otatko kulauksen?", ja lapsi vastaa itkun keskeltä "EN!". Äiti yrittää leperrellä lapselleen kun tämä vaan nyyhkyttelee ja kiemurtelee sylissä. Ruoka-annoskaan ei lapselle kelvannut ja oli koko sen ajan kun näin, kiukkuinen, tiuskiva ja draamailija. Äiti sitten yritti laannuttaa tätä myötäilemällä ja lahjomalla.
Aivan järkyttävää toimintaa. Missä kuri ja vanhemman auktoriteetti? Lapsen oikkujen mukaan mennään. Ja isä istui vaan huomioimatta koko asiaa jutellen vanhemman lapsen kanssa. Jos toimitte samalla tavalla kuin tämä perhe, herätkää! Jos ette, niin aivan mahtavaa.
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikset kysynyt toisinpäin. Olisit tehnyt tuon avauksen äitinä, jonka 4-vuotias vähän kiukkusi herättyään autossa ja halusi päästä syliin istumaan ravintolassa jne niin eikös joku nainen alkanut tuijottaa kaula pitkällä.
Silloinkin olisit saanut ryöpyn niskaasi. Se on av:n vankin perinne: ap on aina väärässä.
Niin olisi varmaan pitänyt tehdä. Vaikka olisin kyllä saanut kuulla kunniani joka tapauksessa. Näin se on että se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäkööt :D
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!
Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta
Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.
Lapsen rytmi on tiedossa
Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan
Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).Ihanaa, että joukossamme löytyy niitä supermutseja, joilla aikataulut on paremmin hallussa <3 <3 Monesti 4v ei enää edes normaalitilanteessa nuku päiväunia. Ehkä matkaan on jouduttu lähtemään aiemmin. Ehkä reissu on ollut pienellekin raskas ja väsyttävä. Ehkä sairaalan vierailuaika on mennyt päällekkäin ruoka-ajan kanssa... Mutta peukut kuitenkin paremmasta ennakoinnista! Itse pakko myöntää, että joskus vähän rytmi menee sekaisin.
Kiitos paljon. En nyt ihan ole supermutsi, mutta aikataulut on tosiaan hallussa.
Kaikki pääsee vähemmällä, kun perustarpeista huolehditaan hyvin🌹
Asioille kun voi tehdä paljonkin. Monet kun vaan nostavat kädet ylös "ei tälle mahda mitään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulin otsikon luettuani, että lapsi olisi märännyt jotain ja vahemmat pomppineet idioottina lapsen pillin mukaan. Kävi mielessä, että lapsi oli päättänyt missä pöydässä istutaan ja kaikki olisi vaihtanut paikkoja monta kertaa lapsen komennon mukaan. Lapsi olisi sitten valinnut kaikille juomat, joita ei olisikaan saanut juoda ja ruokien tullessa pöytään äidin ja isän olisi pitänyt vaihtaa lautasia ja lapsen olisi pitänyt saada syödä joka lautaselta parhaat palat jne.
Eiköhän tällaisiakin tapauksia löydy. En ihmettelis.
Katotaan samaa tapausta vuoden päästä :D
On täällä kyllä lasten elämästä vieraantunutta porukkaa. Tämä on Vauva - lehden keskustelupalsta?
T: päiväkodin täti
Ps. kuullostaa normaalilta 5 vuotiaan käytökseltä, halusi huomiota vanhemmiltaan. 5 v ei ole vielä 10 v, tai pikkuaikuinen. Lapsuus kestää monta vuotta ja 5 v on vielä pikkulapsi. Hei, hän on syntynyt 2012, ollut tässä maailmassa 5 vuotta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
QWERTY kirjoitti:
No niin eikö täällä sitten ollut jo Ville-Pettereiden äidit huutelemassa, että jos onkin jokin diagnoosi? Tuo kakara särähti mun korvaan sellaisena, että kuri puuttuu kotona. Jos postaus nyt oli siis totta. 5-vuotias kyllä osaa käyttäytyä sellaisilla tavoilla ravintolassa, että pärjää. En siis tarkoita, että syö kyynerpäät pois pöydältä jutellen politiikasta ja nousevan penkistä, jos nainen nousee. Tarkoitan, että osaa säänellä ääntään sellaiselle tasolle, että muut ihmiset viereisessä pöydässä ei ala etsimään Ville-Petterin maitoa kun ei löydy, sekä osaa istua omalla tuolillaan. Ei musta ole kauheasti vaadittua noin 5-vuotiaalta.
Siis ihan oikeastiko jonkun mielestä on ongelma, jos lapsi kysyy, missä hänen juomansa on ja haluaa istua äidin sylissä? :O Ymmärtäisin, jos tässä puhuttaisiin nyt niistä lapsista, jotka juoksevat kirkuen ympäri ravintolaa ja änkeävät toisten pöytiin tai heittelevät ruokaa ja haarukoita lattialle, mutta sylissä istuminen? Oikeasti?
Luitkö sä aloitusta oikeasti? Saitko siitä sellaisen kuvan, että lapsi on kohteliaasti kysynyt, "anteeksi, missä minun maitoni on?". Tai "äiti, voinko tulla syliin?". Ettäkö ihan oikeasti? Ihmettelen välillä, ymmärrättekö tahallaan väärin?
T.apNiin lasta kiukutti ja kysyi vihaisesti. Kysyin jo tuolla aiemmin, mitä asialle pitäisi tehdä? Piilottaa se maito vai? Tiedätkö sellaisen sanonnan, että tuli ei sammu tulella vaan vedellä. Tottakai kiukkuista lasta käsitellään rauhallisesti. Mitäs muuta sille voi? Pointti on siinä, että ei lähdetä siihen kiukutteluun mukaan ja ignoorataan se ja toimitaan niin kuin sitä kiukkua ei olisikaan, mutta silti kuunnellaan, mitä lapsi sanoo. Ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että vanhemman olisi pitänyt alkaa kiukuttelemaan samalla tavalla tai jättää ruokailu kokonaan?
Piilottaa maito? Ok. Olen täysin samaa mieltä, että kiukuttelevaa lasta täytyy ojentaa olemalla itse rauhallinen ja johdonmukainen, ei huutamalla, tiuskimalla tai lyömällä. Ravintolassa ollut äiti ei minun mielestäni toiminut johdonmukaisesti ja pyrkinyt "kasvattamaan" lasta, vaan pyrki kaikin keinoin alistumaan lapsellensa, ja pitämään kiukuttelevan lapsensa tyytyväisenä, ns. palkitsemaan sitä huonoa käytöstä.
t.ap
Oliko lapselta huonoa käytöstä olla huonolla tuulella ja näyttää se? Vai se, että oli pettynyt siihen, että luuli jääneensä ilman maitoa? Vai se, että halusi äidin syliin kun on paha mieli?
Kuulostaa mielestäni ihan tavalliselta lapselta, hyvässä turvallisessa ympäristössä kasvaneella lapsella ei ole mitään syytä opetella piilottamaan tunteitaan.
Tietenkin jos joka kerta kun lasta kiukuttaa, häntä estetään syömästä ja pidetään nälässä ja retuutetaan näytösluonteisesti ulos tai pois pöydästä, hän oppii olemaan hiljaa mutta se ei ole mielestäni tervettä tai toivottavaa.
Ap ilmeisesti sietäisi paremmin välttävän kiintymyssuhteen omaavaa lasta, se vaan ei lapsen psyyken kehitykselle ole se paras mahdollinen vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikset kysynyt toisinpäin. Olisit tehnyt tuon avauksen äitinä, jonka 4-vuotias vähän kiukkusi herättyään autossa ja halusi päästä syliin istumaan ravintolassa jne niin eikös joku nainen alkanut tuijottaa kaula pitkällä.
Silloinkin olisit saanut ryöpyn niskaasi. Se on av:n vankin perinne: ap on aina väärässä.
Itsellä on tempperamenttinen ja älykäs 4 vuotias. ja kun olen hänen kanssaan jossain vähät välitän muiden mielipiteistä tai katseista. Tunnen lapseni parhaiten, meillä on yhteys jota muut eivät tule ymmärtämään, onhan hän rakas lapseni. Tiedän, millon haluaa olla sylissäni, tankata äidinrakkautta ja milloin taas harjoitella muita asoita. Hän on vielä pieni, ihan vasta vähän aikaa sitten oli vielä vauvani, on oppinut puhumaan 2 vuotta sitten. Hänenkö tulisi osata käyttäytyä kuten aikuiset ravintolassa, vasta vähän aikaa sitten tähän maailmaan tulleen?
Lapseni on yhä lapsi 6 vuoden kuluttuakin, ja silloinkin vasta 10 vuotias. Käyttäymistä on aikaa harjoitella vuosia. Ei kai kukaan lapsi osaa kaikkea heti, käytetäänhän pottahrajoitteluun, ruokailun opetteluun, kävelemisen harjoitteluun jne aikaa, miksi ravintolassa täytyisi osata saman tien käyttäytyä?Tilanne ja ympäristö voi ollla jännittävä, matkalla on voinut sattua jotain, päivän aikana tapahtunut jotakin ikävää, syitä on kymmeniä, ja kaikki vaikuttavat pieneen lapseen.
Oletteko ihan tosissanne unohtaneet kaiken, mitä itse lapsena koitte ja miten tunsitte asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
QWERTY kirjoitti:
No niin eikö täällä sitten ollut jo Ville-Pettereiden äidit huutelemassa, että jos onkin jokin diagnoosi? Tuo kakara särähti mun korvaan sellaisena, että kuri puuttuu kotona. Jos postaus nyt oli siis totta. 5-vuotias kyllä osaa käyttäytyä sellaisilla tavoilla ravintolassa, että pärjää. En siis tarkoita, että syö kyynerpäät pois pöydältä jutellen politiikasta ja nousevan penkistä, jos nainen nousee. Tarkoitan, että osaa säänellä ääntään sellaiselle tasolle, että muut ihmiset viereisessä pöydässä ei ala etsimään Ville-Petterin maitoa kun ei löydy, sekä osaa istua omalla tuolillaan. Ei musta ole kauheasti vaadittua noin 5-vuotiaalta.
Siis ihan oikeastiko jonkun mielestä on ongelma, jos lapsi kysyy, missä hänen juomansa on ja haluaa istua äidin sylissä? :O Ymmärtäisin, jos tässä puhuttaisiin nyt niistä lapsista, jotka juoksevat kirkuen ympäri ravintolaa ja änkeävät toisten pöytiin tai heittelevät ruokaa ja haarukoita lattialle, mutta sylissä istuminen? Oikeasti?
Luitkö sä aloitusta oikeasti? Saitko siitä sellaisen kuvan, että lapsi on kohteliaasti kysynyt, "anteeksi, missä minun maitoni on?". Tai "äiti, voinko tulla syliin?". Ettäkö ihan oikeasti? Ihmettelen välillä, ymmärrättekö tahallaan väärin?
T.apNiin lasta kiukutti ja kysyi vihaisesti. Kysyin jo tuolla aiemmin, mitä asialle pitäisi tehdä? Piilottaa se maito vai? Tiedätkö sellaisen sanonnan, että tuli ei sammu tulella vaan vedellä. Tottakai kiukkuista lasta käsitellään rauhallisesti. Mitäs muuta sille voi? Pointti on siinä, että ei lähdetä siihen kiukutteluun mukaan ja ignoorataan se ja toimitaan niin kuin sitä kiukkua ei olisikaan, mutta silti kuunnellaan, mitä lapsi sanoo. Ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että vanhemman olisi pitänyt alkaa kiukuttelemaan samalla tavalla tai jättää ruokailu kokonaan?
Piilottaa maito? Ok. Olen täysin samaa mieltä, että kiukuttelevaa lasta täytyy ojentaa olemalla itse rauhallinen ja johdonmukainen, ei huutamalla, tiuskimalla tai lyömällä. Ravintolassa ollut äiti ei minun mielestäni toiminut johdonmukaisesti ja pyrkinyt "kasvattamaan" lasta, vaan pyrki kaikin keinoin alistumaan lapsellensa, ja pitämään kiukuttelevan lapsensa tyytyväisenä, ns. palkitsemaan sitä huonoa käytöstä.
t.ap
Minä en nyt vieläkään oikein ymmärrä, mitä se äiti sitten teki, jos mielestäsi ei saisi olla rauhallinen, mutta ei saisi tiuskiakaan. Minun nähdäkseni se kiukutteleva lapsen tyytyväisenä pitäminen tuossa tilanteessa on juuri sitä rauhallisuutta. Millä tavalla lasta pitää ojentaa, jos hän haluaa syliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muuten muistaa, että kaikki 5-vuotiaan näköiset eivät edes ole 5-vuotiaita. Meidän 3-vuotias on jo 5-vuotiaan kokoinen, koska on tullut isäänsä (jolla on pituutta yli 2 m). En halua edes tietää, mitä meistä ajattelevat ne pahasti mulkoilevat ihmiset, kun lapsi saa uhmakohtauksia kaupassa tai ravintolassa. Joskus tekisi mieli huutaa, että hän on vasta 3-vuotias, ei tämän vielä kuulukaan käyttäytyä täydellisesti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
QWERTY kirjoitti:
No niin eikö täällä sitten ollut jo Ville-Pettereiden äidit huutelemassa, että jos onkin jokin diagnoosi? Tuo kakara särähti mun korvaan sellaisena, että kuri puuttuu kotona. Jos postaus nyt oli siis totta. 5-vuotias kyllä osaa käyttäytyä sellaisilla tavoilla ravintolassa, että pärjää. En siis tarkoita, että syö kyynerpäät pois pöydältä jutellen politiikasta ja nousevan penkistä, jos nainen nousee. Tarkoitan, että osaa säänellä ääntään sellaiselle tasolle, että muut ihmiset viereisessä pöydässä ei ala etsimään Ville-Petterin maitoa kun ei löydy, sekä osaa istua omalla tuolillaan. Ei musta ole kauheasti vaadittua noin 5-vuotiaalta.
Siis ihan oikeastiko jonkun mielestä on ongelma, jos lapsi kysyy, missä hänen juomansa on ja haluaa istua äidin sylissä? :O Ymmärtäisin, jos tässä puhuttaisiin nyt niistä lapsista, jotka juoksevat kirkuen ympäri ravintolaa ja änkeävät toisten pöytiin tai heittelevät ruokaa ja haarukoita lattialle, mutta sylissä istuminen? Oikeasti?
En ole koskaan ole osunut ravintolaan, jossa lapset heittelisivät ruokaa lattioille. Ei tule mieleen. Ei myöskään kirkuminen ja juokseminen eli jossain lähiöräkälöissä kai tällaisa kokemuksia saa?
Vai?
En myöskään ole nähnyt ravintoloissa viisivuotiaita, jotka istuisivat sylissä. Sellainenhan painaa jo 20 kg ja muutenkaan ei esteettisistä syistä sovi syliin.
Mikä vika, käyn kuitenkin ravintoloissa n. kerran viikossa.
Miksi sinä nyt puhuit jostain lähiräkälöistä, kun minä vain kerron, mitä minun mielestäni olisi silmiinpistävän häiritsevää ja huonoa käytöstä? :D
Ja mitä ihmettä ovat ne esteettiset syyt, jonka takia lapsi ei voi istua sylissä. 5-vuotias on kuitenkin alle kouluikäinen. Mitä rumaa on siinä, että pieni lapsi istuu sylissä? Mitäs sinun esteettinen silmäsi sanoo esimerkiksi pyörätuolista tai kehitysvammaisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, meitäkö tuijotit? Tyttömme on kylläkin 4. Ja olimme toisella paikkakunnalla katsomassa sairasta mummua hoitokodissa. Lapsi nukahti autoon matkalla, ja hänet oli juuri herätetty. Ei oltu ehditty miettiä syömistä, ja ulkona syöminen oli nyt hyvä ratkaisu, kun ajatuksetkin vähän muualla. Lapsemme on tosi känkkäränkkä, kun unet jäävät kesken. Silloin emme mieti yhtään mitään kasvatusperiaatteita vaan vain ja ainoastaan sitä, että selviämme tilanteesta mahdollisimman hillitysti. Ja kyllä, silloin pidän sylissä, lässytän ja olen pompoteltavana. En todellakaan anna tilanteen yltyä kiukutteluksi, ota lastani kainaloon ja poistu ravintolasta kasvatuksen nimissä. Lopputuloksena olisi ollut kaikkien nälkä ja paha mieli muutenkin raskaan päivän jälkeen. Ja on jo alkanut riepoa tämä ulkopuolisten tuijottelu ja analysointi perheistä, joiden tilanteista heillä ei ole mitään hajua. Ja kyllä, kotona normaaleissa oloissa meillä on kuri. Ymmärtäkää nyt jo hyvän tähden, että elämässä on POIKKEUSTILANTEITA!
Tämä on oiva esimerkki ennakoinnin puuttumisesta
Ollaan paikkakunnalla x katsomassa sairasta mummoa.
Lapsen rytmi on tiedossa
Vierailu ajoitetaan niin että jokainen ruokailu ja päiväunet pysyy omilla paikoillaan
Esim käydään siellä paikkakunnalla x syömässä lounas ennenkuin lähdetään ajamaan (lapsi nukahtaa autoon).Lapsille oli riisipiirakkaa eväänä, joten eivät olleet niin pitkään syömättä kuin me aikuiset. Eikä 4 v nuku päikkäreitä, joskus nukahtaa autoon, ja sitä ei voi ennakoida. Ja kyllä, ennakointi on a ja o lasten kanssa. Mutta kun on nyt pikkaisen hankala tilanne elämässä, niin ei aina jaksa. Silloin mennään tilanteista mahdollisimman vähin lisähankaluuksin.
Ja lähdetään ravintolaan pkiukkupetterin kanssa?
Eihän lapsi kiukutellut. Ap:tä ärsytti, kun oli naama mutrulla, istui äitinsä sylissä ja kysyi juotavaansa. Ja kun te ette voi tietää, millainen päivä joillain on takana ja miksi juuri silloin halutaan ulos syömään, niin antakaa jo olla.
Ai ei kiukutellut? Minä en ainakaan hyväksyisi joka päivä tollasta käytöstä lapseltani.
Puhuttiinko tässä "joka päivä" ? T.ei ap
Mä luulen, että äiti ei halunnut perheen joutuvan huomion kohteeksi ja halusi vain yhtä: ohittaa tilanne mahdollimman vähällä äänellä... kaikki eivät halua hoitaa kiusallista kasvatustilannetta ravintolassa jähmeän yleisön seuratessa kuka huvittuneesti, kuka vahingoniloisesti, kuka närkästyen, joku harva ehkä jopa myötätuntoisestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten äidin olisi pitänyt toimia? Antaa terroristin karjua täyttä kurkkua yrittämättä pitää häntä hiljaisena/tyytyväisenä? Valaiskaa kun en lapsettomana ihan oikeasti tiedä kasvatuksesta mitään!
Tuossa on menty jo ajat sitten pieleen. Jostain syystä erittäin moni vanhempi pelkää aiheuttaa negatiivisia tunteita lapselle. Eli kaikki annetaan periksi ja jos lapsi vähänkin kiukkuaa, niin hänen sanaa kuunnellaan.
Lasten kasvatuksessa pitää opettaa, että aikuinen määrää tahdin. Toki jotain valinto voi antaa lapselle (esimerkiksi vaalea vai tumma leipä, mutta lapsi ei päätä syödäänkö aamupalaa vai ei). Tuollainen hyssyttely ja lapsen mukaan joustaminen aiheuttaa erittäin isoja ongelmia jatkossa.
Otetaan esimerkiksi kaupassa käynti. Jos olimme koko perheen voimin kaupassa ja lapsi alkoi pienenä kiukuttelemaan kun ei saanut jotain, niin kannoin hänet suoraan autoon ja odotimme siellä kunnes toinen vanhemmista teki ostokset. Muutaman kerran jälkeen oppi olemaan huutamatta vaikkei saanutkaan juuri sitä mitä olisi halunnut hyllystä ottaa.
Mutta tosi paljon näkee vanhempia, joilla ei ole mitään auktoriteettia lapsiinsa tai eivät edes yritä komentaa, vaikka lapsi käyttäytyy huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että äiti ei halunnut perheen joutuvan huomion kohteeksi ja halusi vain yhtä: ohittaa tilanne mahdollimman vähällä äänellä... kaikki eivät halua hoitaa kiusallista kasvatustilannetta ravintolassa jähmeän yleisön seuratessa kuka huvittuneesti, kuka vahingoniloisesti, kuka närkästyen, joku harva ehkä jopa myötätuntoisestikin.
No kannattaisi ehkä opetella niitä käytöstapoja ennen kuin menee sinne ravintolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuten muistaa, että kaikki 5-vuotiaan näköiset eivät edes ole 5-vuotiaita. Meidän 3-vuotias on jo 5-vuotiaan kokoinen, koska on tullut isäänsä (jolla on pituutta yli 2 m). En halua edes tietää, mitä meistä ajattelevat ne pahasti mulkoilevat ihmiset, kun lapsi saa uhmakohtauksia kaupassa tai ravintolassa. Joskus tekisi mieli huutaa, että hän on vasta 3-vuotias, ei tämän vielä kuulukaan käyttäytyä täydellisesti!
Jos lapsi saa uhmakohtauksen kaupassa tai ravintolassa, niin siinä kohtaa toinen vanhemmista poistuu lapsen kanssa ja kun lapsi osaa käyttäytyä, niin pääsee uudestaa kokeilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsi tuonikäinen. Hänellä ei ole mitään diagnoosia mutta viitteitä löytyy neuropsykiatrisista oireista. Hän ylikuormittuu nopeasti ja joko räjähtää tai jos annetaan vähän kiukuta niin lopulta rauhoittuu. Käskeminen ei hänenlaistensa kanssa toimi vaan se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin.
Heillä saattoi myös yksinkertaisesti olla vaan vähän huono hetki juuri silloin. Vanhempana ei aina jaksa toimia oppikirjan mukaan.
Ihmettelinkin jo, ettei erityislapsia ole mainittu.
Niitähän alkaa olla jo puolet koko populaatioista.
Onko tilastoa väitteesi tueksi?
Se että puhekielessä kaikki sähellys on adhd:ta, ei poista sitä tosiasiaa että monessa perheessä eletään erilaista elämää kuin rauhallisen ja ns. normaalin lapsen kanssa.
Keskustelussa on usein ideana tuoda eri näkökohtia esille. Sehän tässä aloituksessa oli oleellista; ap ei ymmärtänyt miksi tällaista tapahtuu ja muut ehdottavat eri vaihtoehtoja.
Mikäs diagnoosi sulla muuten on?
Sinulla ainakin asperger, kun et tuollaista kevyttä, sarkastista heittoa tajunnut kontekstissaan. ;D
Ei totisesti löydy tilastoa, jossa puolet olisivat erityisiä. Eihän silloin edes olisi mitään erityisiä...
Kyllä, minulla on kuin onkin asperger. Siksipä ymmärränkin hieman tiukasta normista poikkeavaa käytöstä.
Sarkasmi on huumorin laji jota jopa minunlaiseni "kehityshäiriöinen" ymmärtää. Heittosi oli vain ja ainoastaan väheksyvä ja umpimielinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten äidin olisi pitänyt toimia? Antaa terroristin karjua täyttä kurkkua yrittämättä pitää häntä hiljaisena/tyytyväisenä? Valaiskaa kun en lapsettomana ihan oikeasti tiedä kasvatuksesta mitään!
Tuossa on menty jo ajat sitten pieleen. Jostain syystä erittäin moni vanhempi pelkää aiheuttaa negatiivisia tunteita lapselle. Eli kaikki annetaan periksi ja jos lapsi vähänkin kiukkuaa, niin hänen sanaa kuunnellaan.
Lasten kasvatuksessa pitää opettaa, että aikuinen määrää tahdin. Toki jotain valinto voi antaa lapselle (esimerkiksi vaalea vai tumma leipä, mutta lapsi ei päätä syödäänkö aamupalaa vai ei). Tuollainen hyssyttely ja lapsen mukaan joustaminen aiheuttaa erittäin isoja ongelmia jatkossa.
Otetaan esimerkiksi kaupassa käynti. Jos olimme koko perheen voimin kaupassa ja lapsi alkoi pienenä kiukuttelemaan kun ei saanut jotain, niin kannoin hänet suoraan autoon ja odotimme siellä kunnes toinen vanhemmista teki ostokset. Muutaman kerran jälkeen oppi olemaan huutamatta vaikkei saanutkaan juuri sitä mitä olisi halunnut hyllystä ottaa.
Mutta tosi paljon näkee vanhempia, joilla ei ole mitään auktoriteettia lapsiinsa tai eivät edes yritä komentaa, vaikka lapsi käyttäytyy huonosti.
Näin juuri. Tuntuu että nykyään pelätään kasvattaa lastaan. Minua ei häiritse tipan vertaa, jos joku vanhempi kasvattaa ja ojentaa lastaan vaikkakin siellä ravintolassa tai kaupassa. Silloin saatan hymyillä ymmärtäväisesti sille aikuiselle. Mutta jos annetaan lasten mekastaa ja tehdä niinkun lapsi haluaa, tai huutaa suoraa kurkkua kaupassa 30min, niin mielestäni se on vaan kaikella tapaa väärin.
Vierailija kirjoitti:
Miten äidin olisi pitänyt toimia? Antaa terroristin karjua täyttä kurkkua yrittämättä pitää häntä hiljaisena/tyytyväisenä? Valaiskaa kun en lapsettomana ihan oikeasti tiedä kasvatuksesta mitään!
Ei kun ei tässä voi vanhempana voittaa. Jos lasta yrittää pitää rauhallisena ravintolassa, olet löysä vanhempi jonka pullamössökakara terrorisoi prhettä. Jos käyttäydyt jämäkästi niinkuin kotona, lapsi luultavasti huutaa ja kapinoi kun ei saa tahtoaan läpitse jolloin pilaat kaikkien muiden ihanan rauhallisen ruokahetken.
Oikea vastaus on pysyä kotona kunnes lapsi pääsee ripille. Silloin saa mennä rossoon syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuten muistaa, että kaikki 5-vuotiaan näköiset eivät edes ole 5-vuotiaita. Meidän 3-vuotias on jo 5-vuotiaan kokoinen, koska on tullut isäänsä (jolla on pituutta yli 2 m). En halua edes tietää, mitä meistä ajattelevat ne pahasti mulkoilevat ihmiset, kun lapsi saa uhmakohtauksia kaupassa tai ravintolassa. Joskus tekisi mieli huutaa, että hän on vasta 3-vuotias, ei tämän vielä kuulukaan käyttäytyä täydellisesti!
Jos lapsi saa uhmakohtauksen kaupassa tai ravintolassa, niin siinä kohtaa toinen vanhemmista poistuu lapsen kanssa ja kun lapsi osaa käyttäytyä, niin pääsee uudestaa kokeilemaan.
Riippuu uhmakohtauksesta. Jos lapsi ei häiritse muita, en näe yhtään syytä lähteä viemään lasta pois. Aloituksessa puhuttiin siitä, että naama oli nurin päin ja kiukutteli. En tiedä, onko kaikkien mielestä kiukuttelu sitten suoraa huutoa huutamista, mutta minusta se on useimmiten vain sitä, että on naama nurin päin ja puhe on tiuskivaa. Näin käsitin myös ap:n kertomuksen. Tällainen käytös ei minusta pitäisi häiritä yhtään ketään. Paitsi tietysti mielensäpahoittajia.
Tuo kuulostaa sellaiselta äidiltä, joka tietää kaiken parhaiten, joten isän vaikenemiseen on luultavasti syy siinä.
Ap, mikset kysynyt toisinpäin. Olisit tehnyt tuon avauksen äitinä, jonka 4-vuotias vähän kiukkusi herättyään autossa ja halusi päästä syliin istumaan ravintolassa jne niin eikös joku nainen alkanut tuijottaa kaula pitkällä.
Silloinkin olisit saanut ryöpyn niskaasi. Se on av:n vankin perinne: ap on aina väärässä.