Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot 9-vuotiaan haahuilijan kanssa. Odotanko häneltä liikoja?!
27.04.2017 |
Mulla on alkuvuodesta 9 vuotta täyttänyt lapsi (poika, jos sukupuolella on jotain väliä) ja haluisin tietää odotanko liikoja häneltä, vai onko muutkin saman ikäiset samanlaisia??
Mulla on vapaapäivä ja pääsin seuraamaan hänen kouluun lähtöänsä. Pojan luokalla on tänään ulkoilupäivä ja kun yöllä satoi lunta, niin kerroin aamupalapöydässä mitkä vaatteet pukee päälle, että pysyy kuivana ja lämpimänä. Lähti pukemaan ja hetken päästä ilmestyi mun eteen haahuilemaan just niissä housuissa, mitä ei pitänyt laittaa (eivät pidä kosteutta) ja yöpaita edelleen päällä. Patistelin takaisin pukemaan ja muistutin, että mitä pitää pukea. Kuluu n. 10min, luulin että on pukenut ja on esim. lukemassa kun on ihan hiljaista. Menin katsomaan, niin oli EDELLEEN niissä samoissa vaatteissa ja haahuili edelleen vaan ympäriinsä oikein mitään tekemättä. Kivahdin sitten jo, että nyt on kiire, myöhästyt koulusta! Sai lopultakin sisävaatteet päälle, oli menossa avaamaan telkkaria ja jouduin taas menemään väliin, että hei, sun pitäis olla ihan just menossa!! Meni eteiseen ja alkoi etsiä kuorihousuja ja muisti, että oli unohtanut ne edellisenä päivänä kouluun. Etsittiin sitten pikaisesti muuta tilalle. Veti lenkkarit jalkaan ja taas jouduin muistuttamaan, että ei niitä vaan ne veden pitävät. Tietää kyllä kummat pitää vettä. Sai vaatteensa päälle, ojensin repun ja kysyin, että onhan nyt eväät? -Joojoo, onon (vähän myöhemmin huomasin juomapullon keittiössä, joka sitten jäi matkasta). Sitten siinä kun laittoi reppua selkään, muisti, että vihko ja penaali jäi koulupöydälle. Ryntäsi niitä hakemaan ja tietenkin kengät jalassa ja kuivanutta kuraa vaan rapisi pitkin lattioita, ja kun noin miljoona kertaa siitäkin sanottu! Tähän samaan kuuluu myös kirjojen ja vihkojen unohtelua niin kouluun kuin kotiin. Kokeiden unohtelua reppuun -ei muista näyttää niitä meille tai ei muista palauttaa kouluun. Vaatteet ja tavarat ovat noin pääsääntöisesti hukassa. Harrastusvälineet unohtuu milloin minnekin.
Aikuisella tuollainen käytös tarkoittaisi univajetta ja/tai stressiä/huolia. Mutta tällä lapsella kuitenkin menee koulussa ihan todella hyvin, on kavereita ja harrastuksia, on terve, nukkuu 9,5-10h yössä, vapaa-aikaakin on runsaasti koulun ja harrastusten päälle.
Kuulostaako tutulta? Olenko vain kohtuuton, kun odotan että tuollaiset asiat sujuisi jo ilman montaa muistutusta? Ja että pikkuhiljaa niistä omista tavaroista oppisi pitämään huolta?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksen, sinä ilmeisesti olet kuten minä, järjestelmällinen ja ripeä/aktiivinen. Mun mies taas kuulostaa sun pojalta hyvin pitkälti: loisti koulussa, insinööri joka työssään arvostettu, musiikillisesti lahjakas ym. Mutta järjestelmällisyyttä, ei tippaakaan! Unohtaa tai sekoittaa keskenään kaikki tärkeät aikataulut, unohtaa soittaa sukulaisilleen, haahuilee kotona, hukkaa tavaroita... Meitä yhdistää moni asia kuten huumorintaju, musiikkimaku ja luovuus, eräänlainen laiskuus ym, mutta monissa asioissa olemme täysin toistemme vastakohdat. Ja luultavasti juuri siksi niin täydelliset yhdessä.
Yksi ihminen ei voi koskaan olla kaikkea. Haahuilu on nyt se sun lapsen heikkous, näköjään hän ei kuitenkaan ole tyhmä kun pärjää noin hienosti koulussa. "Hajamielinen professori", usein luovaa tai paljon aivotyötä vaativaa työtä tekevät ovat tällaisia. Luultavasti paranee vähän iän myötä kyllä. Voit testauttaa varmaan jos hänellä olis esim ADD, mutta luultavasti sun poika nyt vaan on tuommoinen luonne.
Kiitos. 😊
En epäile mitään "vakavampaa", olisi varmaan jo koulussakin huomattu.
Itse teen luovaa työtä, mun mies taas aivotyöskentelyä vaativaa. Tässä on varmaan sitten lopputulos. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten add:tä hoidetaan? Pitääkö vaan kestää että lapsi on siis aina tuollainen haahuilija? Auttaako mikään toimintaterapia, vai pitäisikö lapsen antaa olla sellainen kuin on?
Lapsi tarvitsee tukea ja jeesiä pakkailujensa kanssa, ei motkotusta ja kyselyjä, että eikö tuo nyt onnistunut. Reppu pakataan illalla yhdessä valmiiksi, vaatteet viikataan illalla yhdessä pinoon. Hyvä myös pohtia, johtuuko ongelmat enemmän tarkkaavuudesta vai toiminnanohjauksesta (vai molemmista).
Hajamielisyys voi olla myös esim. ahdh:n oire.
Vierailija kirjoitti:
Miten add:tä hoidetaan? Pitääkö vaan kestää että lapsi on siis aina tuollainen haahuilija? Auttaako mikään toimintaterapia, vai pitäisikö lapsen antaa olla sellainen kuin on?
Lääkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Onko keskittymisvaikeuksia muissakin asioissa, esim. jos annat jonkun tehtävän, joka ei ole niin mieluinen? Tuleeko impulsiivisia toimintoja kesken tehtävän? Hukkuuko tavaroita tavallista enemmän?
Voisiko olla ADD? Sellaista lasta kuvaillaan monesti sanalla hajamielinen professori? En sano kuitenkaan, että lapsesi ei voisi olla ihan normaali tuon ikäinen lapsi, jonka keskittymiskyky on muutenkin lapsen tasoa.
Minulla on 17 v. ADD poika, jolla lisäksi dysfasia. Koulu meni seiskan keskiarvolla, kielet erityisen vaikeita ja matikkakin tuskallista. Ihan loistava niissä asioissa ja kouluaineissa, joista pitää, mutta jos asia ei kiinnosta, niin keskittyminen tosi vaikeaa ja toiminta menee enemmän päähänpistojen mukaan. Paljon kavereita ja sosiaalinen. Amikseen meni ja on viihtynyt hyvin, kun saa tehdä sitä mistä tykkää. Toivottavasti löytää töitäkin, on ainakin kesätöitä saanut.
Luulen sen tulleen geeneissä äidiltäni, sillä tunnistan nuo samat keskittymisen vaikeudet äidissäni, jota taas ei sekuntiakaan kiinnostanut koulu... itse olin koulussa kympin oppilas.
Kyseessä siis keksittymishäiriö ilman ylivilkkautta.
Hänellä on todella hyvä keskittymiskyky lukiessa, läksyjä tehdessä, pelatessa, harrastuksissa, rakentelee edelleen legoilla paljon, vaikka monet kaverit eivät kuulemma enää, saattaa uppoutua tuollaisiin juttuihin pitkiksi ajoiksi. On matemaattisesti lahjakas ja luonnontieteistä kiinnostunut, mutta sitten kun pyydän laittamaan sukat jalkaan, niin unohtaa pyynnön noin sekunnissa. Tai jos pyydän viemään lasin ja lautasen tiskiKONEESEEN, niin lasi jää pöydälle ja lautanen menee altaaseen. Näin kärjistetysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samanlainen, enkä suostu lääkitsemään lasta. Uskon että nämä lapset ovat erityislahjakkuuksia. Antaa heidän olla hajamielisiä, ei sellaista tarvitse lääkitä vahvoilla lääkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Hän on varmaan vielä aikuisenakin tuollainen. Lakkaat nyt hössöttämästä niin oppii pitämään huolen asioistaan. Kai 9v osaa kellonajat? Laitat näkyvälle paikalle kellon johon värikkäitä pisteitä tietyille kohdille (vaikka post-it lapusta leikattu täplä siihen kohdalle kun pitää lähteä kotiovelta ulos, täplä heräämisen kohdalle, jne). Itselläni on se vika että ajantaju hämärtyy ja saatan käyttää meikkaamiseen puoli tuntia vaikka aikaa sille oli varattuna 10 min. Sitten jää aamiaiset syömättä. Olen kaikessa vähän hidas varsinkin aamuisin, sellaista se vain on. Kaiken ylimääräisen olen joutunut karsimaan pois aamurutiineistani, jotta kerkeäisin ajoissa. Ei puhettakaan tosin, että arvaisin telkkaria aamuisin :D N25
Osaa kellon ajat, mutta puhelin on hälyttämässä milloin pitää lähteä, koska saattaa uppoutua johonkin ja unohtaa ajan kulun. Ja juurikin tuo, että kun on jo sanottu, että nyt on mentävä, niin saakin päähänsä vielä mennä avaamaan telkkarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on tämä ongelma 14 vuotiaalla, syy ei ole hajamielisyys vaan viitsimättömyys. Joku täällä sanoi tuosta aamulla heräämisestä niin siitä en kyllä syytä ketään ettei joku millään meinaa nousta ylös. Fakta on se, etteivät kaikki ole aamuvirkkuja ja se ei ole opeteltavissa. Ainakin itse olen iltavirkku, en koskaan saa unta ennen 11 ja koskaan aikaiset herätyksen eivät ole toimineet. Siskoni on samanlainen. Keväällä 8 nousu onnistuu jos on valoisaa, mutta 7 tai 6 niin ei tule mitään. Ja kyllä olen tässä nyt herännyt syksystä asti aina 6.30 mutta joudun torkuttamaan. En vain pääse ylös enkä ole tottunut. Aina meidät on jouduttu repimään ylös.
Pojallasi AP ongelmaa ei kuitenkaan ole silloin kun et vahdi? Eikä ongelma ole siinä että toimintaa estäisi kännykkä yms? Jos pojallasi menee koulussa hyvin niin miksi huolehtia? Luultavasti nyt vain ajatteli että sinä hoidat nyt kun olit kotona. On sitten toinen juttu mikä on AP:n koulukäynnissä hyvä. Riittääkö 7-8 eli keskiverto vai onko oikeasti hyvä eli 9-10.
Niin.
Lapset on lapsia. Ei aikuisia.
Ne vaan ei ajattele niin laveasti elämää koska ovat lapsia.
Itse olette olleet monet samanlaisia. Ette vain muista sitä.
Lasten ei anneta olla lapsia.
Myöhästymiset, tavaroiden etsiminen ja löytäminen sieltä missä niiden ei pitänyt olla jne. kuuluu elämään.
Mulle tyleensä jotenkin nii surku, kun lasten pitäisi aina olla niin ahkeria ja täydellisiä ja tuottaa vanhemmille vain iloa ja gloriaa.
Heti vingutaan, että mä en jaksa tota lasta kun se on tollanen jne.
Tämä on järkyttävää luettavaa välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten add:tä hoidetaan? Pitääkö vaan kestää että lapsi on siis aina tuollainen haahuilija? Auttaako mikään toimintaterapia, vai pitäisikö lapsen antaa olla sellainen kuin on?
Lääkkeillä.
Tärkein hoitomuoto on kylläkin se toimintaterapia,kaikille lääkkeet eivät sovi eikä niitä muutenkaan suositella jatkuvaan käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samanlainen, enkä suostu lääkitsemään lasta. Uskon että nämä lapset ovat erityislahjakkuuksia. Antaa heidän olla hajamielisiä, ei sellaista tarvitse lääkitä vahvoilla lääkkeillä.
Ylimääräinen hajamielisyys voi kuitenkin olla haitaksi lapselle. Jatkuva myöhästyminen, unohtelu, haahuilu yms. voivat aiheuttaa lapsellesi ja muillekin vaaratilanteita. Noista jää myös tapoja helposti ja työelämässä ei syynä voi olla joka päivä myöhästelyyn että on luonteenpiirre. Hajamielisyys voi viedä vaikka lapsesi koulumatkalla auton alle!! Menisi siinäkin se lahjakkuus hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Lapset on lapsia. Ei aikuisia.Ne vaan ei ajattele niin laveasti elämää koska ovat lapsia.
Itse olette olleet monet samanlaisia. Ette vain muista sitä.Lasten ei anneta olla lapsia.
Myöhästymiset, tavaroiden etsiminen ja löytäminen sieltä missä niiden ei pitänyt olla jne. kuuluu elämään.Mulle tyleensä jotenkin nii surku, kun lasten pitäisi aina olla niin ahkeria ja täydellisiä ja tuottaa vanhemmille vain iloa ja gloriaa.
Heti vingutaan, että mä en jaksa tota lasta kun se on tollanen jne.
Tämä on järkyttävää luettavaa välillä.
Tottakai ne kuuluu elämään ja tämä lapsi on kyllä saanut olla lapsi ja saa edelleenkin olla. Ja on rakastettu juuri tuollaisena. Haen tässä vain perspektiiviä sille, mitä odotan lapseltani. Että voinko odottaa, että 9-vuotias muistaa kahden minuutin päästä antamani ohjeen (tällä kertaa kyse pukeutumisesta). Tai voinko esim. odottaa, että harrastuskamat menee kotona niille tarkoitetulle paikalle, jos ne ylipäätään kotiin asti tulee. Että onko muutkin tämän ikäiset tällaisia ja kuuluu ns. ikään ja otankin tässä asiassa jatkossa vähän höllemmin, enkä odota että nämä asiat pitäisi jo sujua. Ihminen ja erehtyväinen minäkin olen, enkä edes ole lasten kasvatuksen ammattilainen, ihan tavallinen äiti vaan, joten saatan toimia välillä väärin.
Se oppii sitten, kun seuraukset alkaa kaatua omaan niskaan. Siloittelet nyt liikaa. Jos esim. poika olisi joutunut palelemaan liian ohuissa vaatteissa (ja pahimmillaan ollut syy retken peruuntumiseen), olisi seuraavalla kerralla varmasti ollut muistissa että miksi niillä vaatteilla on väliä. Tai kun ei ole juomapulloa ja penaalia, niin kyllä se koulussa huomaa niiden puutteen ja seuraukset (ja jos seurauksia ei ole, niin sittenhän sillä ei ollut niin väliäkään ovatko mukana vai ei).
Nyt sinä triplavarmistat kaiken, jolloin lapselle se kuulostaa vain turhalta motkotukselta, eikä hän todennäköisesti sisäistä ITSE sitä, että MIKSI niillä asioilla on merkitystä. Anna tuon ikäisen jo oppia yrityksen ja erehdyksen kautta, niin kauan kun ei ole mitään ihan hengenvaarallista tekemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huolehdi. Kokemuksen kautta olen huomannut, että tuollainen on ihan tavallaista. Toki sitä voi harjoitella. Kannattaa ottaa asia rauhallisessa tilanteessa puheeksi ja kertoa, miten kannattaisi toimia. Poikasi kuulostaa aivan normaalilta, te olette vain erilaisia luonteita ja poika kuitenkin vielä pieni. Sinäkin reagoit tyypillisen äidin tavoin ja on ymmärrettävää, että ihmettelet tilannetta. Poika ei ilmeisesti kuuntele sinua, vaan mielessä ovat muut asiat. Sinun pitää varmistaa, että lapsi oikeasti kuuntelee. Sitten edistystä voi tapahtua.
Itse olin tuollainen haahuilija ja nyt aikuisiällä onkin käynyt selväksi että sairastan add:tä.
Jos koulussa ei ole mitään ongelmia, vaan pelkästään kotona, niin jotenkin ajattelisin, että vika ei ole lapsessa vaan äidissä, joka paapoo liikaa. Tietenkään lapsi ei aamulla kotona huolehdi asioistaan, miksi vaivautua kun äiti kulkee perässä vahtimassa. Koulussa sitten pakko kun ei äiti olekaan huolehtimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksen, sinä ilmeisesti olet kuten minä, järjestelmällinen ja ripeä/aktiivinen. Mun mies taas kuulostaa sun pojalta hyvin pitkälti: loisti koulussa, insinööri joka työssään arvostettu, musiikillisesti lahjakas ym. Mutta järjestelmällisyyttä, ei tippaakaan! Unohtaa tai sekoittaa keskenään kaikki tärkeät aikataulut, unohtaa soittaa sukulaisilleen, haahuilee kotona, hukkaa tavaroita... Meitä yhdistää moni asia kuten huumorintaju, musiikkimaku ja luovuus, eräänlainen laiskuus ym, mutta monissa asioissa olemme täysin toistemme vastakohdat. Ja luultavasti juuri siksi niin täydelliset yhdessä.
Yksi ihminen ei voi koskaan olla kaikkea. Haahuilu on nyt se sun lapsen heikkous, näköjään hän ei kuitenkaan ole tyhmä kun pärjää noin hienosti koulussa. "Hajamielinen professori", usein luovaa tai paljon aivotyötä vaativaa työtä tekevät ovat tällaisia. Luultavasti paranee vähän iän myötä kyllä. Voit testauttaa varmaan jos hänellä olis esim ADD, mutta luultavasti sun poika nyt vaan on tuommoinen luonne.
Kiitos. 😊
En epäile mitään "vakavampaa", olisi varmaan jo koulussakin huomattu.
Itse teen luovaa työtä, mun mies taas aivotyöskentelyä vaativaa. Tässä on varmaan sitten lopputulos. :D
EI koulussa huomata kuin räikeimmät tapaukset. Joka vuosi sanoin opettajalle ja erityisopettajalle painokkaasti, että lapsella on lukihäiriö, mitä sille voisi tehdä. Ja joka vuosi opet sanoi, eträ lukiseula meni hyvin. Ei jatkotoimenpiteitä.
Nelosluokalla sitten luin täältä, että koulupsykologi on oikea osoite. Vein heti sinne. Tulos: lukihäiriö. Sai maksusitoumuksen neuropsykologille kuntoutukseen. Siellä todettiin lisäksi vielä add.
Eikö olisi helpompaa laittaa ne vaatteet pinoon lapsen nenän eteen ja käskeä pukea ne, kun kuitenkin sen päätät? On selvästi liian nuori vielä valitsemaan itse, eikä ole vaatteista kiinnostunut. Vaihtoehtoja taitaa olla liikaa myös.
Kyllä se parin vuoden päästä sujuu jo.
Älä myöskään heti korvaa hukkunutta lippistä tms uudella. Viikon päästä ehkä ja uusi ei niin mieleinen.
Onko keskittymisvaikeuksia muissakin asioissa, esim. jos annat jonkun tehtävän, joka ei ole niin mieluinen? Tuleeko impulsiivisia toimintoja kesken tehtävän? Hukkuuko tavaroita tavallista enemmän?
Voisiko olla ADD? Sellaista lasta kuvaillaan monesti sanalla hajamielinen professori? En sano kuitenkaan, että lapsesi ei voisi olla ihan normaali tuon ikäinen lapsi, jonka keskittymiskyky on muutenkin lapsen tasoa.
Minulla on 17 v. ADD poika, jolla lisäksi dysfasia. Koulu meni seiskan keskiarvolla, kielet erityisen vaikeita ja matikkakin tuskallista. Ihan loistava niissä asioissa ja kouluaineissa, joista pitää, mutta jos asia ei kiinnosta, niin keskittyminen tosi vaikeaa ja toiminta menee enemmän päähänpistojen mukaan. Paljon kavereita ja sosiaalinen. Amikseen meni ja on viihtynyt hyvin, kun saa tehdä sitä mistä tykkää. Toivottavasti löytää töitäkin, on ainakin kesätöitä saanut.
Luulen sen tulleen geeneissä äidiltäni, sillä tunnistan nuo samat keskittymisen vaikeudet äidissäni, jota taas ei sekuntiakaan kiinnostanut koulu... itse olin koulussa kympin oppilas.
Kyseessä siis keksittymishäiriö ilman ylivilkkautta.