Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot 9-vuotiaan haahuilijan kanssa. Odotanko häneltä liikoja?!
27.04.2017 |
Mulla on alkuvuodesta 9 vuotta täyttänyt lapsi (poika, jos sukupuolella on jotain väliä) ja haluisin tietää odotanko liikoja häneltä, vai onko muutkin saman ikäiset samanlaisia??
Mulla on vapaapäivä ja pääsin seuraamaan hänen kouluun lähtöänsä. Pojan luokalla on tänään ulkoilupäivä ja kun yöllä satoi lunta, niin kerroin aamupalapöydässä mitkä vaatteet pukee päälle, että pysyy kuivana ja lämpimänä. Lähti pukemaan ja hetken päästä ilmestyi mun eteen haahuilemaan just niissä housuissa, mitä ei pitänyt laittaa (eivät pidä kosteutta) ja yöpaita edelleen päällä. Patistelin takaisin pukemaan ja muistutin, että mitä pitää pukea. Kuluu n. 10min, luulin että on pukenut ja on esim. lukemassa kun on ihan hiljaista. Menin katsomaan, niin oli EDELLEEN niissä samoissa vaatteissa ja haahuili edelleen vaan ympäriinsä oikein mitään tekemättä. Kivahdin sitten jo, että nyt on kiire, myöhästyt koulusta! Sai lopultakin sisävaatteet päälle, oli menossa avaamaan telkkaria ja jouduin taas menemään väliin, että hei, sun pitäis olla ihan just menossa!! Meni eteiseen ja alkoi etsiä kuorihousuja ja muisti, että oli unohtanut ne edellisenä päivänä kouluun. Etsittiin sitten pikaisesti muuta tilalle. Veti lenkkarit jalkaan ja taas jouduin muistuttamaan, että ei niitä vaan ne veden pitävät. Tietää kyllä kummat pitää vettä. Sai vaatteensa päälle, ojensin repun ja kysyin, että onhan nyt eväät? -Joojoo, onon (vähän myöhemmin huomasin juomapullon keittiössä, joka sitten jäi matkasta). Sitten siinä kun laittoi reppua selkään, muisti, että vihko ja penaali jäi koulupöydälle. Ryntäsi niitä hakemaan ja tietenkin kengät jalassa ja kuivanutta kuraa vaan rapisi pitkin lattioita, ja kun noin miljoona kertaa siitäkin sanottu! Tähän samaan kuuluu myös kirjojen ja vihkojen unohtelua niin kouluun kuin kotiin. Kokeiden unohtelua reppuun -ei muista näyttää niitä meille tai ei muista palauttaa kouluun. Vaatteet ja tavarat ovat noin pääsääntöisesti hukassa. Harrastusvälineet unohtuu milloin minnekin.
Aikuisella tuollainen käytös tarkoittaisi univajetta ja/tai stressiä/huolia. Mutta tällä lapsella kuitenkin menee koulussa ihan todella hyvin, on kavereita ja harrastuksia, on terve, nukkuu 9,5-10h yössä, vapaa-aikaakin on runsaasti koulun ja harrastusten päälle.
Kuulostaako tutulta? Olenko vain kohtuuton, kun odotan että tuollaiset asiat sujuisi jo ilman montaa muistutusta? Ja että pikkuhiljaa niistä omista tavaroista oppisi pitämään huolta?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän liikaa tunnut hössöttävän vieressä. Lapsi selviää kai ajoissa muina päivinä kouluun kun et ole vahtimassa?
Tämä. Teinin aivot taantuvat, eli periaatteessa hän on teinin aivojen kanssa tasoissa. Ei se ole väliä mitä on päällä, kunhan pää on hyvää eikä pahaa ilkeyttä ja juoruilua.
Omatoimisuutta. Mietipä miten selviäisit jos tuommoisia käskytettäviä olisi 25. Olisi aika rankkaa. Anna mennä vaikka yöpaidassa, virheistä oppii. On todella iso tuollaiseen.
Ei ole teini, vaan 9-vuotias ja toisella luokalla, kuten otsikossakin jo lukee. En koe yhdeksän vuotiasta vielä kovin isoksi pärjäämään täysin yksin.
Ihan mielenkiinnosta, miten te muut sitten toimitte, jos huomaatte, että lapsi on myöhästymässä tai aivan liian vähillä vaatteilla säähän nähden lähdössä? Ette sano mitään, annatte mennä vaan ja annatte myöhästyä, että oppii?
Itse ajattelen sen olevan epäkohteliasta muita kohtaan, koska siitä yhden toiminnasta voi aiheutua harmia myös muille. Sama se on aikuisten maailmassakin. Eikä tässä ollut kyse lapsen hanttiin panemisesta äidille, vaan siitä, että unohtaa ohjeet ja unohtuu tekemään muuta kuin juuri silloin piti tehdä.
Aiemmin tuolla jo vastasin, että selviytyy kyllä ajoissa, mutta unohtelee ja hukkaa tavaroita ja vaatteita, unohtaa, kun pyydetään jotain, unohtaa ohjeet, haahuilee, kun pitäisi toimia jne. Ja tätä ei ole vain aamuisin, vaan aina olipa aamu, ilta tai viikonloppu. Esimerkiksi kun illalla pyydän menemään suihkuun, saattaa olla jo vaatteet riisuneenaa, mutta onkin kesken kaiken unohtunut lukemaa Aku Ankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua nykylapsia muutenkaan. Mulle ei tullut ala-asteikäisenä mieleenkään jäädä haahuilemaan kotiin vaan pakkasin kamat ja lähdin kouluun mitä pikimmin. Niin kova oli auktoriteetin pelko. En koskaan aamuisin avannut teeveetä, jäänyt kuhnimaan mihinkään tms. Eikä tullut mieleenkään jäädä himaan pyörimään vaan lähdin sairaalla kiireellä kouluun, koska äiti oli lähtenyt jo kuudeksi töihin eikä ollut huolehtimassa. huolehdin samalla pikkusisarukset tien päälle. Ikää oli 7v ja siitä ylöspäin, pikkusisaruksista huolehdin ensin 8, sit 9 vuotiaina. Joskus unohtui jotain ja se tuntui kohtuuttomalta rangaistukselta, koska pidin niin hyvin huolen kuin pystyin. Sit taas oli kavereita joiden äidit pakkas repun eikä ikinä luonnollisesti ollut mitään jäänyt matkasta. Muistan et liikuntavarusteetkin piti hankkia itse, eli siis äitiä ei kiinnostanut vähäkään niiden kunto, pesu tms. ja olin v..u yhdeksänvuotias. äidin kanssa piti vääntää vielä miksi tarvitsen verskat ja sisäpelikengät. Verrattuna näihin tää meininki tuntuu uskomattomalta.:o
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen ja ikää on 39 vuotta. Ärsyttää tuo sanavalintasi "haahuilija", sillä se on todella loukkaava.
Anteeksi sulle. 😊 Se oli kyllä sanottu ihan kaikella rakkaudella ja on todella kuvaavaa.
Jos henkilöllä on jalassa ulkohousut, yöpaita roikkuu kaulassa kesken riisumisen, toisessa kädessä on sukat odottamassa pukemista ja samaan aikaan keikkuu käsien varassa sängyn päädyssä. Siinä hetken keikuttuaan pudottaa sukat sängylle, vetää YÖpaidan takaisin päälle ja vaeltaa seuraavan paikkaan x, KUN pitäisi pukea vauhdilla ja lähteä. Eikö tuo ole haahuilua? Miten itse sitä kutsuisit? :)
Huh, muistuu mieleen oma ala-asteella kärsimäni suunnaton stressi kaikesta, kuten ajoissa olemisesta, kamojen mukana olosta tms. Pelkäsin kouluunmenoa ja pelkäsin koko ajan kaikkea, eli rentous oli tiessään. Varmaan äidin tuen puute teki osan etten osannut rentoutua yhtään ja otin ihan maailman loppuna jos jotain uupui tai puuttui.
Meillä ongelmana aamuisin on se, että lapsen koulu alkaa vasta klo 9.45. Me muut lähdetään kotoa n. klo 7.15 ja koululainen melko usein herää jo tähän aikaan. Aamuun jää liikaa ylimääräistä aikaa ja sitten unohdutaan akkarin tai kännyn pariin. Et ei tämä nyt liity "nykylapsiin" mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen ja ikää on 39 vuotta. Ärsyttää tuo sanavalintasi "haahuilija", sillä se on todella loukkaava.
Anteeksi sulle. 😊 Se oli kyllä sanottu ihan kaikella rakkaudella ja on todella kuvaavaa.
Jos henkilöllä on jalassa ulkohousut, yöpaita roikkuu kaulassa kesken riisumisen, toisessa kädessä on sukat odottamassa pukemista ja samaan aikaan keikkuu käsien varassa sängyn päädyssä. Siinä hetken keikuttuaan pudottaa sukat sängylle, vetää YÖpaidan takaisin päälle ja vaeltaa seuraavan paikkaan x, KUN pitäisi pukea vauhdilla ja lähteä. Eikö tuo ole haahuilua? Miten itse sitä kutsuisit? :)
Se on nimenomaan haahuilua, joten turhaan otat nokkiisi ainä 39 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
No meillä on tämä ongelma 14 vuotiaalla, syy ei ole hajamielisyys vaan viitsimättömyys. Joku täällä sanoi tuosta aamulla heräämisestä niin siitä en kyllä syytä ketään ettei joku millään meinaa nousta ylös. Fakta on se, etteivät kaikki ole aamuvirkkuja ja se ei ole opeteltavissa. Ainakin itse olen iltavirkku, en koskaan saa unta ennen 11 ja koskaan aikaiset herätyksen eivät ole toimineet. Siskoni on samanlainen. Keväällä 8 nousu onnistuu jos on valoisaa, mutta 7 tai 6 niin ei tule mitään. Ja kyllä olen tässä nyt herännyt syksystä asti aina 6.30 mutta joudun torkuttamaan. En vain pääse ylös enkä ole tottunut. Aina meidät on jouduttu repimään ylös.
Pojallasi AP ongelmaa ei kuitenkaan ole silloin kun et vahdi? Eikä ongelma ole siinä että toimintaa estäisi kännykkä yms? Jos pojallasi menee koulussa hyvin niin miksi huolehtia? Luultavasti nyt vain ajatteli että sinä hoidat nyt kun olit kotona. On sitten toinen juttu mikä on AP:n koulukäynnissä hyvä. Riittääkö 7-8 eli keskiverto vai onko oikeasti hyvä eli 9-10.
Ei nuo vielä numeroita saa, mutta raksit on ollut siellä parhaassa ruudussa, paitsi huolellisuus (tai millä termillä se nykyään onkaan). Ja on siis tuollainen muutenkin, tämä ei ollut yksittäinen tapaus. Kukaan ei yleensä ole näkemässä mitä aamulla touhuaa, mutta esim ne kurajäljet kengistä kulkee harvase päivä talon läpi... Että jotain aina unohtuu. Monesti on myös aamupalalta jäänyt jotain laittamatta jääkaappiin ym. Eikä ole kännykässä kiinni, koska ei pääse nettiin yksin ollessa. Ja aamuvirkkukin on, on aina ollu, että vaikeuksia herätä ei ole.
Olen samanlainen ja ikää on 39 vuotta. Ärsyttää tuo sanavalintasi "haahuilija", sillä se on todella loukkaava.