Lue keskustelun säännöt.
Miksi väitetään, että vauvavuosi on rankka ja pahin vaihe, kun näin ei useinkaan ole?!
27.04.2017 |
Moni tuttu on sanonut, että vauvavuosi oli hermolomaa verrattuna siihen, mitä on tulossa..allekirjoitan täysin ! Poika on 9v ja tyttö 6v, mutta silti olen väsyneempi kuin vauvavuosina ikinä. Kumpikaan ei nuku, tytön yölliset rajut kauhukohtaukset ovat vaihtuneet unissaan vaelteluun ja höpöttelyyn, poika raapii atooppista ihoaan. Herään yöllä ohjaamaan tyttöä sänkyyn tai lohduttamaan poikaa, joka itkee ja raapii!
Mies tekee paljon yövuoroja enkä osaa sanoa, kummalla meistä on komeammat silmäpussit...
Kommentit (36)
Mun mielestä taaperoaika on pahempi kuin vauvavuosi, mutta meidän vekara onkin melkonen Duracell-pupu. Riippuu ihan lapsesta ja kokemuksesta, varmasti joku koliikkivauvan vauva-aika koetaan työläämpänä kuin yönsä hyvin nukkuvan beben.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain omani juuri aikuiseksi, ja olen kyllä tosi kiitollinen siitä, että jätin lapsiluvun aikanaan yhteen. Näin jälkeenpäin katsottuna rankkoja vaiheita oli enemmän kuin seesteisiä, yleensäkin aina joku vaihe oli tulossa tai menossa.
Minäkin luulin tuoreena äitinä koliikkivauvan kanssa olemisen olevan rankinta. Se olikin fyysisesti rankkaa, unenpuutteen vuoksi, mutta varsinainen hermosahaus alkoi vasta isomman kanssa. Viisitoistavuotiaan kaikkitietäjän sotkuja selvitellessä meinasi järki lähteä päästä, mutta kuusivuotiaskin oli kuin kivireki, ja kymmenvuotias...Onneksi sitä ei silloin vauvan kanssa tiennyt.
No elä muuta sano! meillä oli helppo ja tyyyväinen vauva, nyt draamakuningatar jolla tuntuu olevan jatkuva uhmaikä
Vierailija kirjoitti:
Moni tuttu on sanonut, että vauvavuosi oli hermolomaa verrattuna siihen, mitä on tulossa..allekirjoitan täysin ! Poika on 9v ja tyttö 6v, mutta silti olen väsyneempi kuin vauvavuosina ikinä. Kumpikaan ei nuku, tytön yölliset rajut kauhukohtaukset ovat vaihtuneet unissaan vaelteluun ja höpöttelyyn, poika raapii atooppista ihoaan. Herään yöllä ohjaamaan tyttöä sänkyyn tai lohduttamaan poikaa, joka itkee ja raapii!
Mies tekee paljon yövuoroja enkä osaa sanoa, kummalla meistä on komeammat silmäpussit...
Siis ihan oikeastiko teidän yöt ovat tuollaisia? Nouset joka yö monta kertaa yössä ja joudut nukuttamaan heitä ja pitelemään sylissä tuntitolkulla? Olisikohan lääkärin paikka, jos poika itkee tuntitolkulla joka yö? Vastaus otsikon kysymykseen: tuo ei ole normaalia.
Pahinta oli vauvavuosi koliikkisen, allergisen ja refluksisen lapsen kanssa, joka nukkui ympäri vuorokauden vartin pätkissä. Ei mitään muistikuvia ensimmäisestä vuodesta. Lapsiluku jäikin sitten yhteen. Sen vuoden jälkeen ei ole ollutkaan mitään ongelmia ja lapsi on 17-vuotias jo. Eli meidän kohdalla väite piti paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla se eka vuosi vauvan kaa oli pahin kun vuoden ajan nukuin vain kolme tuntia yössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tuttu on sanonut, että vauvavuosi oli hermolomaa verrattuna siihen, mitä on tulossa..allekirjoitan täysin ! Poika on 9v ja tyttö 6v, mutta silti olen väsyneempi kuin vauvavuosina ikinä. Kumpikaan ei nuku, tytön yölliset rajut kauhukohtaukset ovat vaihtuneet unissaan vaelteluun ja höpöttelyyn, poika raapii atooppista ihoaan. Herään yöllä ohjaamaan tyttöä sänkyyn tai lohduttamaan poikaa, joka itkee ja raapii!
Mies tekee paljon yövuoroja enkä osaa sanoa, kummalla meistä on komeammat silmäpussit...Siis ihan oikeastiko teidän yöt ovat tuollaisia? Nouset joka yö monta kertaa yössä ja joudut nukuttamaan heitä ja pitelemään sylissä tuntitolkulla? Olisikohan lääkärin paikka, jos poika itkee tuntitolkulla joka yö? Vastaus otsikon kysymykseen: tuo ei ole normaalia.
On kuule lääkärissä käyty ! Testattu allergiat, muutettu ruokavaliota, rasvattu.. mikään ei auta. Välillä helpottaa ja sitten taas pahenee. Ja unissakävelyyn nyt ei auta kuin aika.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kai se nyt hyvänen aika riippui siitä millanen vauva on. Toiset on helpompia ja toiset ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tuttu on sanonut, että vauvavuosi oli hermolomaa verrattuna siihen, mitä on tulossa..allekirjoitan täysin ! Poika on 9v ja tyttö 6v, mutta silti olen väsyneempi kuin vauvavuosina ikinä. Kumpikaan ei nuku, tytön yölliset rajut kauhukohtaukset ovat vaihtuneet unissaan vaelteluun ja höpöttelyyn, poika raapii atooppista ihoaan. Herään yöllä ohjaamaan tyttöä sänkyyn tai lohduttamaan poikaa, joka itkee ja raapii!
Mies tekee paljon yövuoroja enkä osaa sanoa, kummalla meistä on komeammat silmäpussit...Siis ihan oikeastiko teidän yöt ovat tuollaisia? Nouset joka yö monta kertaa yössä ja joudut nukuttamaan heitä ja pitelemään sylissä tuntitolkulla? Olisikohan lääkärin paikka, jos poika itkee tuntitolkulla joka yö? Vastaus otsikon kysymykseen: tuo ei ole normaalia.
Onko sinulla kokemusta atopiasta?! Pistää vihaksi ap;n puolesta.. T. kahden atooppisen lapsen atooppinen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lähes 4-vuotias tyttö. Tähän mennessä kyllä vauvavuosi oli rankin, koska lapsi nukkui huonosti. Nyt on seesteinen vaihe menossa. Lapsi on tosi ihana ja sen kanssa voi tehdä kaikenlaista, mutta leikkii myös itsekseen. Herää nykyäänkin usein yöllä, mutta osaa tulla hiljaa mun viereen. Saatan huomata vasta aamulla, että lapsi on kömpinyt meidän sänkyyn. Ehtiihän tässä kyllä vielä tapahtua yhtä sun toista, ennen kuin tyttö on täysi-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tuttu on sanonut, että vauvavuosi oli hermolomaa verrattuna siihen, mitä on tulossa..allekirjoitan täysin ! Poika on 9v ja tyttö 6v, mutta silti olen väsyneempi kuin vauvavuosina ikinä. Kumpikaan ei nuku, tytön yölliset rajut kauhukohtaukset ovat vaihtuneet unissaan vaelteluun ja höpöttelyyn, poika raapii atooppista ihoaan. Herään yöllä ohjaamaan tyttöä sänkyyn tai lohduttamaan poikaa, joka itkee ja raapii!
Mies tekee paljon yövuoroja enkä osaa sanoa, kummalla meistä on komeammat silmäpussit...Siis ihan oikeastiko teidän yöt ovat tuollaisia? Nouset joka yö monta kertaa yössä ja joudut nukuttamaan heitä ja pitelemään sylissä tuntitolkulla? Olisikohan lääkärin paikka, jos poika itkee tuntitolkulla joka yö? Vastaus otsikon kysymykseen: tuo ei ole normaalia.
On kuule lääkärissä käyty ! Testattu allergiat, muutettu ruokavaliota, rasvattu.. mikään ei auta. Välillä helpottaa ja sitten taas pahenee. Ja unissakävelyyn nyt ei auta kuin aika.
Ap
Mutta kai ymmärrät, että tuo ei johdu siitä, että lapset ovat isompia vaan sairaudesta, mikä ei ole normaalitila? Kai se lapsi itkisi sitä ihottumaansa vaikka olisi vauvakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tuttu on sanonut, että vauvavuosi oli hermolomaa verrattuna siihen, mitä on tulossa..allekirjoitan täysin ! Poika on 9v ja tyttö 6v, mutta silti olen väsyneempi kuin vauvavuosina ikinä. Kumpikaan ei nuku, tytön yölliset rajut kauhukohtaukset ovat vaihtuneet unissaan vaelteluun ja höpöttelyyn, poika raapii atooppista ihoaan. Herään yöllä ohjaamaan tyttöä sänkyyn tai lohduttamaan poikaa, joka itkee ja raapii!
Mies tekee paljon yövuoroja enkä osaa sanoa, kummalla meistä on komeammat silmäpussit...Siis ihan oikeastiko teidän yöt ovat tuollaisia? Nouset joka yö monta kertaa yössä ja joudut nukuttamaan heitä ja pitelemään sylissä tuntitolkulla? Olisikohan lääkärin paikka, jos poika itkee tuntitolkulla joka yö? Vastaus otsikon kysymykseen: tuo ei ole normaalia.
Onko sinulla kokemusta atopiasta?! Pistää vihaksi ap;n puolesta.. T. kahden atooppisen lapsen atooppinen äiti
No ei ole kokemusta. Ihmettelen vain, miksi ap olettaa, että tuo on ihan normaalitila, kun se ei ilmiselvästi sitä ole.
Mulle kyllä vauvavuosi on ollut rankin. Lapsemme ovat vieläpä olleet helppoja vauvoja ja erittäin liikkuvaisia taaperoita. Jotenkin se on vain henkisesti raskasta, kun on niin kiinni vauvassa ja tarpeisiin on vastattava heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lähes 4-vuotias tyttö. Tähän mennessä kyllä vauvavuosi oli rankin, koska lapsi nukkui huonosti. Nyt on seesteinen vaihe menossa. Lapsi on tosi ihana ja sen kanssa voi tehdä kaikenlaista, mutta leikkii myös itsekseen. Herää nykyäänkin usein yöllä, mutta osaa tulla hiljaa mun viereen. Saatan huomata vasta aamulla, että lapsi on kömpinyt meidän sänkyyn. Ehtiihän tässä kyllä vielä tapahtua yhtä sun toista, ennen kuin tyttö on täysi-ikäinen.
Jatkan tätä vielä sillä, että unenpuutehan on yksi pahimmista asioista lasten kanssa. Se on ap:n tapauksessakin se, miksi nyt on rankkaa. Jos kärsii jatkuvasta univajeesta, kaikki asiat tuntuvat rankalta.
Vauva-ja pikkulapsiaika oli parasta aikaa elämässä!
Teini-ikä pahin. Vielä yksi 15v. helmoissa angstaamassa...
Vauvavuodet oli itselleni seesteistä, ihanaa aikaa! Ruuhkavuodet sen sijaan, huhheijaa.. päivä- ja kouluikäiset lapset, ura, koti, ystävät, harrastukset. Kaiken tämän yhteensovittaminen. Mutta siltikään en vauvavuosia kaipaa. Näin on just hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kyllä vauvavuosi on ollut rankin. Lapsemme ovat vieläpä olleet helppoja vauvoja ja erittäin liikkuvaisia taaperoita. Jotenkin se on vain henkisesti raskasta, kun on niin kiinni vauvassa ja tarpeisiin on vastattava heti.
Ja meilläkin toisella lapsella on atooppinen iho, mutta pysyy nykyään kurissa sopivilla rasvoilla eikä häiritse öisin. Sympatiat kyllä ap:lle!
Joo tätä minäkin ihmettelen. Etukäteen varauduin että vauvan kanssa on varmaan rankkaa, niinhän kaikki sanoo. No ei ollut vaikka ei nukkunut päivisin hyvin ja imettää piti jatkuvasti. Sehän oli helppoa se.
Kyllä olen ollut tolkuttoman väsynyt tuosta asti kun täytti kolme. Ihmettelen miten kukaan jaksaa useamman lapsen kanssa. Ehkä mulle on annettu vaativa tapaus ettei jaksaisi toista (ainakaan vielä). Tai sitten en vain osaa kasvattaa. On niin voimakastahtoinen juurikin tällainen draamakuningatar.. Nyt viiden, vähän on helpottanut, mutta mitähän on vastassa vielä.... 😬
"Ei useinkaan ole"? On ihan tutkittua tietoa siitä, miten rankka vauvavuosi on useimmille perheille. Googlella varmaan löytyy faktoja. Silloin kaikki on tiukoilla: voimat, parisuhde, talous ...
Niin rankkaa kuin teillä on alakouluikäisten kanssa ei varmaan useinkaan ole. Toivottavasti vuodet tasoittavat sekä atopiaa että unissakävelyä. Teitä varmaan auttaisi samat konstit kun vauvojensa kanssa uupuneita vanhempia: luotettu lapsenvahti kotiin ja vanhemmat hotelliin nukkumaan.
Riippuu paljon lapsesta ja hänen luonteesta, sekä terveydentilasta. Mullekin sanottiin, että vauvan kanssa ekat 3kk on vaikeimmat ja sitten helpottaa. Juu, ei todellakaan. Pahin toistaiseksi on mielestäni ollut 4-6kk ikä, kun vauva alkoi oppimaan liikkumaan ja se vei sitten aiemmin hyvät unenlahjat, myös hampaat alkoivat vaivaamaan. Vauva ei kuitenkaan päässyt silloin vielä kunnolla sinne minne halusi, niin päivät oli sitten lähes pelkkää kitinää. Vauva on nyt 8kk ja päivät menee jo ilman kitinöitä, kun on eteneminen sujuvampaa. Nyt saa vaan sitten koko ajan vahtia, ettei koske kielettyihin asioihin. Yöt ovat edelleen vaihtelevan levottomia.
Ehkä joo vauva-arki helpottaa niillä 3kk jälkeen, jos vauvalla on kauhea koliikki ja vuorokausirytmi mitä sattuu, mutta meillä oli rauhallinen vastasyntynyt, joka tosiaan söi ja nukkui ja nukkui yötkin yleensä vain yhdellä heräämisellä. Silloin söi 10 min ja nukahti. Toista se on nykyään, kun koko ajan heräillään, äännellään ja käännytään mahalleen ja pyöritään sinne tänne sängyssä. Päivisinkin vauhti senkun kasvaa. Odotanpa vaan, kun hän käy kävelemään ja käy toden teolla tekemään tihutöitä ja siihen vielä uhmat päälle. Että pienet lapset, pienet ongelmat ja suuret lapset, suuret ongelmat taitaa olla realistisempi väite kuin että vauvavuosi on rankin vaihe lapsen kanssa.