Tarjoaminen treffeillä, miehen kiinnostus naista kohtaan ja "kyky huolehtia perheestään"?

Vierailija kirjoitti:

Ei missään etiketissä sanota että kutsuja maksaa. Vai pistättekö tyttöjen näkemisessäkin kutsujan maksamaan? Niinpä.

En tajua tätä naisten ongelmaa tässä. Maksakaa itse omat juttunne tai kieltäytykää kutsusta jos ette siihen pysty. Turhaa pummaamista ja olette huoria. Jos seuranne on maksullista, olette yksinkertaisesti lutkia.

En ikinä kehtaisi antaa miehen maksaa ja sitten mies olettaa saavansa vastapalveluksena seksiä. Ja monet miehethän vertaavat teidän pummien hintoja ammattisihteerien hintoihin. Noloa.

Jos minä pyydän naispuolista ystävääni ulos syömään, niin totta kai minä maksan laskun. Jos menemme sen jälkeen juomaan lasin tai pari, niin se kutsuttu maksaa. En kylläkään väitä, että kumpikaan meistä on mitään lutkia emmekä odota toisiltamme mitään "vastapalveluksia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa kyse on samasta asiasta eli rahasta. Suurin osa naisista ei vaan kehtaa myöntää suoraan, että raha ratkaisee ja sitten keksitään toinen toistaan koomisempia selityksiä ja kiertoilmauksia.

Niin ratkaisee. Me naiset emme halua mieheltä mitään muuta kun lompakon sisällön. Helpottiko? Onko voittajafiilis? Muuttuuko sinun elämäsi jotenkin? Nyt voit keskittyä omaan elämääsi ja jättää meidät ahneet naiset rauhaan. Käykö näin? Arvelen, että ei käy, vaan olet taas viikon päästä narisemassa samaa asiaa kuin rikkinäinen levy.

Mun eksä soitti mulle vielä kymmenen vuoden jälkeen valittaen, että hyödyin hänestä rahallisesti, vaikka

- meillä ei ole lapsia emmekä olleet naimisissa

- meillä oli omat rahat ja omat autot

- asumisen jaoimme tasan ja ruuat maksoimme omamme

- hän ei ostellut minulle lahjoja tai muutakaan

-> missä kohtaa se hyötyminen tapahtui???

Varmaan eksäni kirjoittelee tänne näitä harhaisia loiskirjoituksia. 

Vaaditko mieheltä työsskäyntiä tai työnhakua? Jos vaadit, kyllähän siinä se taloudellinen hyöty tapahtui. Jää itselle enemmän rahaa kaikkeen ylimääräiseen kun vaatii miestä käymään töisä, millä pystyy karsimaan omista elinkustannuksistaan.

Voisitko edes hiukan avata tätä omituista ajatuksenjuoksua? Edellinenhän kirjoitti, että molemmilla oli omat rahansa ja menot jaettiin.

Eli taloudellista hyötyä tuli vähän perkeleesti. Sitten ei olisi kelvennut, jos tätä taloudellista hyötyä ei olisi tullut.

Miksi naisen pitäisi maksaa 100 % asumisesta ja ruuasta, kun taloudessa on kaksi työssäkäyvää henkilöä? 

Naisenkaan ei ole pakko käyddä, jos se 50-50 on niin tärkeää. Sitten menee varmasti tasan.

Okei. No sovitaan että sekä mies että nainen ovat työttömiä. Silti heillä on ne yhteiset asumiskulut jaettavanaan, joten miten niiden jakaminen on toisesta hyötymistä vain silloin kun he ovat töissä mutta ei silloin, kun he ovat työttömänä?

Epäolennaista. Kyse on ihan siitä vaatiiko toiselta ahneuksissaan työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua, että saa toisesta taloudellista hyötyä. Vaatimus on ihan yhtä ahne riippumatta siitä kumpi osapuoli sitä vaatii toiselta.

Keskustelu ei koske sitä, mitä kukakin pitää ahneutensa. Se on, kuten huomattu, varsin pitkälle mielipidekysymys. Tässä olemme kuitenkin keskustelleet siitä, milloin toinen hyötyy toisesta taloudellisesti. Tällainen hyötyminen on ihan matemaattisesti todennettavissa, se ei ole mielipidekysymys. Joten nyt, ole hyvä ja kerro, kuinka nainen hyötyy miehestä taloudellisesti mutta mies ei naisesta, jos he asuvat yhdessä ja maksavat asumiskustannukset puoliksi? Miten kummankaan työtilanne vaikuttaa tähän taloudelliseen hyötymiseen, jos asumiskustannukset jaetaan työtilanteesta riippumatta?

Epäolennaista. Jos vaatii mieheltä/naiselta palkkatyötä, että mies/nainen kelpaa, silloin miehestä/naisesta halutaan taloudellista hyötyä.

Jos kaikki maksetaan 50-50 ei kukaan hyödy mitään. Ihan sama mitä kukaan vaatii tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka alkaa treffeillä miettimään ja analysoimaan voiko toinen huolehtia perheestä?

Siis kyllä minä ainakin. Jos miehestä tulee heti vaikutelma että pystyy hädin tuskin pitämään huolta itsestään, niin miten sitten ehkä tulevista lapsista vai kaatuuko kaikki minun niskaan. Ja vaikkei lapsia ajattelisikaan niin miten yhdessä asuminen? Minä olen äitinä ja hoidan hänenkin asiat? Ei kiitos.

Oikeastiko sä ensimmäisillä treffeillä mietit näin syvällisiä ja pitkäjänteisiä luonneanalyyseja toisesta ihmisestä sillä perusteella, maksaako hän sinun muutaman euron kahvikupposesi vaiko ei? Mä saan uuden ihmisen luonteesta ekoilla treffeillä suunnilleen sen verran hajua, että tiedän haluanko treffata toistamiseen vaiko en. Jotain yhteistä tulevaisuutta alan miettimään vasta seurusteluvaiheessa enkä välttämättä kovin äkkiä silloinkaan.

Minä en ole koskaan käynyt treffeillä tuntemattoman kanssa, enkä usko, että se on mikään normi. Treffeille lähdetään, kun on jo arjessa tavattu, ihastuttu, ja toinen pyytänyt toista jonnekin. Kyllä se silloin on jo alkua seurustelulle.

Et ilmeisesti harrasta nettideittejä? Mulla ei tilastoja ole tiedossa tästä asiasta, mutta ymmärtääkseni nykyään on ihan yleistä tutustua ensin Tinderin tai vastaavan nettideittipalvelun kautta, jolloin ensimmäiset treffit ovat ne, jolloin tapaa toisen livenä ensimmäistä kertaa, ja ne ekat treffit voidaan sopia aika lyhyenkin viestittelyn jälkeen. Mua on moni moittinut hitaudesta sopia ensimmäistä tapaamista, kun tykkään pari viikkoa viestitellä ensin. Lähes jokainen treffaamani mies olisi ollut halukas lähtemään ekoille treffeille muutaman lyhyen viestin jälkeen. Ei siinä kyllä ehdi niin syvällisesti toiseen tutustumaan, että itse sitä seurustelun alkuna pitäisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkkimiehet nauraisivat tämän palstan treffikeskusteluille eivätkä näkisi täällä olevan edes ongelmaa tässä asiassa.

"kyllähän teijänkin pitäis ostaa nainen rahalla ku jenkkimiehetkin ostaa".

Palataan asiaan sitten, kun olet lukenut kommentoimasi viestin ja ymmärtänyt lukemasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa kyse on samasta asiasta eli rahasta. Suurin osa naisista ei vaan kehtaa myöntää suoraan, että raha ratkaisee ja sitten keksitään toinen toistaan koomisempia selityksiä ja kiertoilmauksia.

Niin ratkaisee. Me naiset emme halua mieheltä mitään muuta kun lompakon sisällön. Helpottiko? Onko voittajafiilis? Muuttuuko sinun elämäsi jotenkin? Nyt voit keskittyä omaan elämääsi ja jättää meidät ahneet naiset rauhaan. Käykö näin? Arvelen, että ei käy, vaan olet taas viikon päästä narisemassa samaa asiaa kuin rikkinäinen levy.

Mun eksä soitti mulle vielä kymmenen vuoden jälkeen valittaen, että hyödyin hänestä rahallisesti, vaikka

- meillä ei ole lapsia emmekä olleet naimisissa

- meillä oli omat rahat ja omat autot

- asumisen jaoimme tasan ja ruuat maksoimme omamme

- hän ei ostellut minulle lahjoja tai muutakaan

-> missä kohtaa se hyötyminen tapahtui???

Varmaan eksäni kirjoittelee tänne näitä harhaisia loiskirjoituksia. 

Vaaditko mieheltä työsskäyntiä tai työnhakua? Jos vaadit, kyllähän siinä se taloudellinen hyöty tapahtui. Jää itselle enemmän rahaa kaikkeen ylimääräiseen kun vaatii miestä käymään töisä, millä pystyy karsimaan omista elinkustannuksistaan.

Voisitko edes hiukan avata tätä omituista ajatuksenjuoksua? Edellinenhän kirjoitti, että molemmilla oli omat rahansa ja menot jaettiin.

Eli taloudellista hyötyä tuli vähän perkeleesti. Sitten ei olisi kelvennut, jos tätä taloudellista hyötyä ei olisi tullut.

Miksi naisen pitäisi maksaa 100 % asumisesta ja ruuasta, kun taloudessa on kaksi työssäkäyvää henkilöä? 

Naisenkaan ei ole pakko käyddä, jos se 50-50 on niin tärkeää. Sitten menee varmasti tasan.

Okei. No sovitaan että sekä mies että nainen ovat työttömiä. Silti heillä on ne yhteiset asumiskulut jaettavanaan, joten miten niiden jakaminen on toisesta hyötymistä vain silloin kun he ovat töissä mutta ei silloin, kun he ovat työttömänä?

Epäolennaista. Kyse on ihan siitä vaatiiko toiselta ahneuksissaan työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua, että saa toisesta taloudellista hyötyä. Vaatimus on ihan yhtä ahne riippumatta siitä kumpi osapuoli sitä vaatii toiselta.

Keskustelu ei koske sitä, mitä kukakin pitää ahneutensa. Se on, kuten huomattu, varsin pitkälle mielipidekysymys. Tässä olemme kuitenkin keskustelleet siitä, milloin toinen hyötyy toisesta taloudellisesti. Tällainen hyötyminen on ihan matemaattisesti todennettavissa, se ei ole mielipidekysymys. Joten nyt, ole hyvä ja kerro, kuinka nainen hyötyy miehestä taloudellisesti mutta mies ei naisesta, jos he asuvat yhdessä ja maksavat asumiskustannukset puoliksi? Miten kummankaan työtilanne vaikuttaa tähän taloudelliseen hyötymiseen, jos asumiskustannukset jaetaan työtilanteesta riippumatta?

Epäolennaista. Jos vaatii mieheltä/naiselta palkkatyötä, että mies/nainen kelpaa, silloin miehestä/naisesta halutaan taloudellista hyötyä.

Jos kaikki maksetaan 50-50 ei kukaan hyödy mitään. Ihan sama mitä kukaan vaatii tai ei.

Jos miehelle riittää tukitaso elämiseen, mutta nainen vaatii silti hakemaan palkkatyötä, kyse on silloin naisen ahneudesta. Silloin ei ole kyse siitä, että kulut pitää mennä "tasan", vaikka toki sillä voi yrittää selitellä ahneuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkkimiehet nauraisivat tämän palstan treffikeskusteluille eivätkä näkisi täällä olevan edes ongelmaa tässä asiassa.

"kyllähän teijänkin pitäis ostaa nainen rahalla ku jenkkimiehetkin ostaa".

Palataan asiaan sitten, kun olet lukenut kommentoimasi viestin ja ymmärtänyt lukemasi.

Ymmärtää = hyväksyä naisten koomiset tekosyyt, joiden taakse koittavat piilottaa rahanahneutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa kyse on samasta asiasta eli rahasta. Suurin osa naisista ei vaan kehtaa myöntää suoraan, että raha ratkaisee ja sitten keksitään toinen toistaan koomisempia selityksiä ja kiertoilmauksia.

Niin ratkaisee. Me naiset emme halua mieheltä mitään muuta kun lompakon sisällön. Helpottiko? Onko voittajafiilis? Muuttuuko sinun elämäsi jotenkin? Nyt voit keskittyä omaan elämääsi ja jättää meidät ahneet naiset rauhaan. Käykö näin? Arvelen, että ei käy, vaan olet taas viikon päästä narisemassa samaa asiaa kuin rikkinäinen levy.

Mun eksä soitti mulle vielä kymmenen vuoden jälkeen valittaen, että hyödyin hänestä rahallisesti, vaikka

- meillä ei ole lapsia emmekä olleet naimisissa

- meillä oli omat rahat ja omat autot

- asumisen jaoimme tasan ja ruuat maksoimme omamme

- hän ei ostellut minulle lahjoja tai muutakaan

-> missä kohtaa se hyötyminen tapahtui???

Varmaan eksäni kirjoittelee tänne näitä harhaisia loiskirjoituksia. 

Vaaditko mieheltä työsskäyntiä tai työnhakua? Jos vaadit, kyllähän siinä se taloudellinen hyöty tapahtui. Jää itselle enemmän rahaa kaikkeen ylimääräiseen kun vaatii miestä käymään töisä, millä pystyy karsimaan omista elinkustannuksistaan.

Voisitko edes hiukan avata tätä omituista ajatuksenjuoksua? Edellinenhän kirjoitti, että molemmilla oli omat rahansa ja menot jaettiin.

Eli taloudellista hyötyä tuli vähän perkeleesti. Sitten ei olisi kelvennut, jos tätä taloudellista hyötyä ei olisi tullut.

Miksi naisen pitäisi maksaa 100 % asumisesta ja ruuasta, kun taloudessa on kaksi työssäkäyvää henkilöä? 

Naisenkaan ei ole pakko käyddä, jos se 50-50 on niin tärkeää. Sitten menee varmasti tasan.

Okei. No sovitaan että sekä mies että nainen ovat työttömiä. Silti heillä on ne yhteiset asumiskulut jaettavanaan, joten miten niiden jakaminen on toisesta hyötymistä vain silloin kun he ovat töissä mutta ei silloin, kun he ovat työttömänä?

Epäolennaista. Kyse on ihan siitä vaatiiko toiselta ahneuksissaan työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua, että saa toisesta taloudellista hyötyä. Vaatimus on ihan yhtä ahne riippumatta siitä kumpi osapuoli sitä vaatii toiselta.

Keskustelu ei koske sitä, mitä kukakin pitää ahneutensa. Se on, kuten huomattu, varsin pitkälle mielipidekysymys. Tässä olemme kuitenkin keskustelleet siitä, milloin toinen hyötyy toisesta taloudellisesti. Tällainen hyötyminen on ihan matemaattisesti todennettavissa, se ei ole mielipidekysymys. Joten nyt, ole hyvä ja kerro, kuinka nainen hyötyy miehestä taloudellisesti mutta mies ei naisesta, jos he asuvat yhdessä ja maksavat asumiskustannukset puoliksi? Miten kummankaan työtilanne vaikuttaa tähän taloudelliseen hyötymiseen, jos asumiskustannukset jaetaan työtilanteesta riippumatta?

Epäolennaista. Jos vaatii mieheltä/naiselta palkkatyötä, että mies/nainen kelpaa, silloin miehestä/naisesta halutaan taloudellista hyötyä.

Jos kaikki maksetaan 50-50 ei kukaan hyödy mitään. Ihan sama mitä kukaan vaatii tai ei.

Jos miehelle riittää tukitaso elämiseen, mutta nainen vaatii silti hakemaan palkkatyötä, kyse on silloin naisen ahneudesta. Silloin ei ole kyse siitä, että kulut pitää mennä "tasan", vaikka toki sillä voi yrittää selitellä ahneuttaan.

Tämä on turhaa jankutusta, mutta entä jos työtä ei arvosta rahan takia, vaan vastuun kantamisen omasta itsestään ja muista, ja mielenterveyden kannalta? Eihän se silloin ahneutta olisi, vaikka olisikin eri mielipide kuin sinulla. Tai arvostaa aikaansaavuutta, kunnianhimoa ja sitä, että on löytänyt oman kiinnostuksen kohteen? Eivät nämä liity rahaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa kyse on samasta asiasta eli rahasta. Suurin osa naisista ei vaan kehtaa myöntää suoraan, että raha ratkaisee ja sitten keksitään toinen toistaan koomisempia selityksiä ja kiertoilmauksia.

Niin ratkaisee. Me naiset emme halua mieheltä mitään muuta kun lompakon sisällön. Helpottiko? Onko voittajafiilis? Muuttuuko sinun elämäsi jotenkin? Nyt voit keskittyä omaan elämääsi ja jättää meidät ahneet naiset rauhaan. Käykö näin? Arvelen, että ei käy, vaan olet taas viikon päästä narisemassa samaa asiaa kuin rikkinäinen levy.

Mun eksä soitti mulle vielä kymmenen vuoden jälkeen valittaen, että hyödyin hänestä rahallisesti, vaikka

- meillä ei ole lapsia emmekä olleet naimisissa

- meillä oli omat rahat ja omat autot

- asumisen jaoimme tasan ja ruuat maksoimme omamme

- hän ei ostellut minulle lahjoja tai muutakaan

-> missä kohtaa se hyötyminen tapahtui???

Varmaan eksäni kirjoittelee tänne näitä harhaisia loiskirjoituksia. 

Vaaditko mieheltä työsskäyntiä tai työnhakua? Jos vaadit, kyllähän siinä se taloudellinen hyöty tapahtui. Jää itselle enemmän rahaa kaikkeen ylimääräiseen kun vaatii miestä käymään töisä, millä pystyy karsimaan omista elinkustannuksistaan.

Voisitko edes hiukan avata tätä omituista ajatuksenjuoksua? Edellinenhän kirjoitti, että molemmilla oli omat rahansa ja menot jaettiin.

Eli taloudellista hyötyä tuli vähän perkeleesti. Sitten ei olisi kelvennut, jos tätä taloudellista hyötyä ei olisi tullut.

Miksi naisen pitäisi maksaa 100 % asumisesta ja ruuasta, kun taloudessa on kaksi työssäkäyvää henkilöä? 

Naisenkaan ei ole pakko käyddä, jos se 50-50 on niin tärkeää. Sitten menee varmasti tasan.

Okei. No sovitaan että sekä mies että nainen ovat työttömiä. Silti heillä on ne yhteiset asumiskulut jaettavanaan, joten miten niiden jakaminen on toisesta hyötymistä vain silloin kun he ovat töissä mutta ei silloin, kun he ovat työttömänä?

Epäolennaista. Kyse on ihan siitä vaatiiko toiselta ahneuksissaan työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua, että saa toisesta taloudellista hyötyä. Vaatimus on ihan yhtä ahne riippumatta siitä kumpi osapuoli sitä vaatii toiselta.

Keskustelu ei koske sitä, mitä kukakin pitää ahneutensa. Se on, kuten huomattu, varsin pitkälle mielipidekysymys. Tässä olemme kuitenkin keskustelleet siitä, milloin toinen hyötyy toisesta taloudellisesti. Tällainen hyötyminen on ihan matemaattisesti todennettavissa, se ei ole mielipidekysymys. Joten nyt, ole hyvä ja kerro, kuinka nainen hyötyy miehestä taloudellisesti mutta mies ei naisesta, jos he asuvat yhdessä ja maksavat asumiskustannukset puoliksi? Miten kummankaan työtilanne vaikuttaa tähän taloudelliseen hyötymiseen, jos asumiskustannukset jaetaan työtilanteesta riippumatta?

Epäolennaista. Jos vaatii mieheltä/naiselta palkkatyötä, että mies/nainen kelpaa, silloin miehestä/naisesta halutaan taloudellista hyötyä.

Jos kaikki maksetaan 50-50 ei kukaan hyödy mitään. Ihan sama mitä kukaan vaatii tai ei.

Jos miehelle riittää tukitaso elämiseen, mutta nainen vaatii silti hakemaan palkkatyötä, kyse on silloin naisen ahneudesta. Silloin ei ole kyse siitä, että kulut pitää mennä "tasan", vaikka toki sillä voi yrittää selitellä ahneuttaan.

Tämä on turhaa jankutusta, mutta entä jos työtä ei arvosta rahan takia, vaan vastuun kantamisen omasta itsestään ja muista, ja mielenterveyden kannalta? Eihän se silloin ahneutta olisi, vaikka olisikin eri mielipide kuin sinulla. Tai arvostaa aikaansaavuutta, kunnianhimoa ja sitä, että on löytänyt oman kiinnostuksen kohteen? Eivät nämä liity rahaan.

Silloin toki riittää vapaaehtoistyökin. Palkkatyötä ei voi tuolla kriteerillä vaatia.

Työtön jankkaajamies, olet todella pahasti sairas. En tiedä, kumpi oli ensin, mielenterveysongelmat vai työttömyys - sillä tuskin on merkitystä. Epäilen ensimmäistä, koska ongelmat ovat niin syvällä.

Sinun pitäisi mennä keskustelemaan jonkun miehen kanssa näistä. Tai koeta edes kuvitella täältä lukemasi jutut jonkun miehen sanomiksi. Jos se vaikka auttaisi tajuamaan, että olet aivan idiootti ja pelle.

Kaipaat ikään kuin jotain äiti-jumalaa, jolle kelpaat pelkästään siksi, että olet elossa, mutta itse et ole valmis antamaan yhtään mitään naiselle. Siis et yhtään mitään. Kahvikupistakin tulee "rahanahneutta". Niin kuin siitäkin, että miehen pitäisi edes etsiä töitä, sen sijaan että makaa kotona masentuneena ja katkerana.

Miten tämän nyt sanoisi... Kyllä sotaveteraanit pyörittelisi silmiään, siis aivan uskomattomia vätyksiä täällä nykyään on. Kotona pitäisi maata aikuisten miesten tekemättä mitään, työnhakukin on omalle arvolle liikaa vaadittu, ja naisväen pitäisi elättää (tietysti muun yhteiskunnan tuella). Kitistään netissä kaiket päivät, samalla kun työssäkäyvät "ahneet" kustantaa miehen lorvimisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa kyse on samasta asiasta eli rahasta. Suurin osa naisista ei vaan kehtaa myöntää suoraan, että raha ratkaisee ja sitten keksitään toinen toistaan koomisempia selityksiä ja kiertoilmauksia.

Niin ratkaisee. Me naiset emme halua mieheltä mitään muuta kun lompakon sisällön. Helpottiko? Onko voittajafiilis? Muuttuuko sinun elämäsi jotenkin? Nyt voit keskittyä omaan elämääsi ja jättää meidät ahneet naiset rauhaan. Käykö näin? Arvelen, että ei käy, vaan olet taas viikon päästä narisemassa samaa asiaa kuin rikkinäinen levy.

Mun eksä soitti mulle vielä kymmenen vuoden jälkeen valittaen, että hyödyin hänestä rahallisesti, vaikka

- meillä ei ole lapsia emmekä olleet naimisissa

- meillä oli omat rahat ja omat autot

- asumisen jaoimme tasan ja ruuat maksoimme omamme

- hän ei ostellut minulle lahjoja tai muutakaan

-> missä kohtaa se hyötyminen tapahtui???

Varmaan eksäni kirjoittelee tänne näitä harhaisia loiskirjoituksia. 

Vaaditko mieheltä työsskäyntiä tai työnhakua? Jos vaadit, kyllähän siinä se taloudellinen hyöty tapahtui. Jää itselle enemmän rahaa kaikkeen ylimääräiseen kun vaatii miestä käymään töisä, millä pystyy karsimaan omista elinkustannuksistaan.

Voisitko edes hiukan avata tätä omituista ajatuksenjuoksua? Edellinenhän kirjoitti, että molemmilla oli omat rahansa ja menot jaettiin.

Eli taloudellista hyötyä tuli vähän perkeleesti. Sitten ei olisi kelvennut, jos tätä taloudellista hyötyä ei olisi tullut.

Miksi naisen pitäisi maksaa 100 % asumisesta ja ruuasta, kun taloudessa on kaksi työssäkäyvää henkilöä? 

Naisenkaan ei ole pakko käyddä, jos se 50-50 on niin tärkeää. Sitten menee varmasti tasan.

Okei. No sovitaan että sekä mies että nainen ovat työttömiä. Silti heillä on ne yhteiset asumiskulut jaettavanaan, joten miten niiden jakaminen on toisesta hyötymistä vain silloin kun he ovat töissä mutta ei silloin, kun he ovat työttömänä?

Epäolennaista. Kyse on ihan siitä vaatiiko toiselta ahneuksissaan työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua, että saa toisesta taloudellista hyötyä. Vaatimus on ihan yhtä ahne riippumatta siitä kumpi osapuoli sitä vaatii toiselta.

Keskustelu ei koske sitä, mitä kukakin pitää ahneutensa. Se on, kuten huomattu, varsin pitkälle mielipidekysymys. Tässä olemme kuitenkin keskustelleet siitä, milloin toinen hyötyy toisesta taloudellisesti. Tällainen hyötyminen on ihan matemaattisesti todennettavissa, se ei ole mielipidekysymys. Joten nyt, ole hyvä ja kerro, kuinka nainen hyötyy miehestä taloudellisesti mutta mies ei naisesta, jos he asuvat yhdessä ja maksavat asumiskustannukset puoliksi? Miten kummankaan työtilanne vaikuttaa tähän taloudelliseen hyötymiseen, jos asumiskustannukset jaetaan työtilanteesta riippumatta?

Epäolennaista. Jos vaatii mieheltä/naiselta palkkatyötä, että mies/nainen kelpaa, silloin miehestä/naisesta halutaan taloudellista hyötyä.

Jos kaikki maksetaan 50-50 ei kukaan hyödy mitään. Ihan sama mitä kukaan vaatii tai ei.

Jos miehelle riittää tukitaso elämiseen, mutta nainen vaatii silti hakemaan palkkatyötä, kyse on silloin naisen ahneudesta. Silloin ei ole kyse siitä, että kulut pitää mennä "tasan", vaikka toki sillä voi yrittää selitellä ahneuttaan.

Tämä on turhaa jankutusta, mutta entä jos työtä ei arvosta rahan takia, vaan vastuun kantamisen omasta itsestään ja muista, ja mielenterveyden kannalta? Eihän se silloin ahneutta olisi, vaikka olisikin eri mielipide kuin sinulla. Tai arvostaa aikaansaavuutta, kunnianhimoa ja sitä, että on löytänyt oman kiinnostuksen kohteen? Eivät nämä liity rahaan.

Nyt mennään pahasti aiheen ohi mutta itse teen työtä josta saan vähemmän palkkaa mitä toimeentulotuki olisi. Itsekunnioitus ja pää ei kestäisi toimeettomuutta. Tuskin tulisin toimeen tai voisin mitään suhdetta muodostaa sellaisen kanssa joka haluaa olla tekemättä mitään itsensä eteen.

Ja ei, en ole ketään vaatimassa menemään töihin kun sellainen joka sinne ei itse pyri on jo arvomaailmaltaan niin kaukana omastani ettei meistä koskaan tulisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään etiketissä sanota että kutsuja maksaa. Vai pistättekö tyttöjen näkemisessäkin kutsujan maksamaan? Niinpä.

En tajua tätä naisten ongelmaa tässä. Maksakaa itse omat juttunne tai kieltäytykää kutsusta jos ette siihen pysty. Turhaa pummaamista ja olette huoria. Jos seuranne on maksullista, olette yksinkertaisesti lutkia.

En ikinä kehtaisi antaa miehen maksaa ja sitten mies olettaa saavansa vastapalveluksena seksiä. Ja monet miehethän vertaavat teidän pummien hintoja ammattisihteerien hintoihin. Noloa.

Jos minä pyydän naispuolista ystävääni ulos syömään, niin totta kai minä maksan laskun. Jos menemme sen jälkeen juomaan lasin tai pari, niin se kutsuttu maksaa. En kylläkään väitä, että kumpikaan meistä on mitään lutkia emmekä odota toisiltamme mitään "vastapalveluksia".

Olette sitten aika erikoisia. Väitän, että 98% naisista maksaa ihan molemmat omansa jos käyvät kaverin kanssa lounaalla tai lauantai-iltana pihvillä jne. Jos toinen ehdottaa tuollaista tapaamista niin ei se normaalissa tapauksessa ole kutsutulla merkki "ahaa, ilmaista ruokaa tarjolla".

.