Lue keskustelun säännöt.
Naiset vaativat liikaa tai liian tasokasta miestä, pitäisi tyytyä vähempään.
25.04.2017 |
Aika usein näissä keskusteluissa (etenkin nettideitteihin liittyvissä) tulee esiin, että naisen odotukset miehelle ovat aivan liian kovat ja pitäisi tyytyä vähempään. Naiset sitten perustelevat tuota sillä, että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Onko esimerkkejä sellaisesta, että olisi "tyytynyt vähempään" jo alussa ja siitä olisi sitten kehkeytynyt ihan hyvä suhde? Enkä nyt tarkoita sellaista, että kaikki kaverit ja sukulaiset on sitä mieltä, että paremman/ komeamman/ menestyneemmän olisit voinut löytää, vaan että itse olet ollut suhteen alussa sitä mieltä, että "no eihän tämä mikään helmi ole, mutta pitää siihen tyytyä, kun ei parempaakaan saa".
Itse olen aina ollut ainakin alussa todella hullaantunut niistä miehistä, joiden kanssa olen alkanut seurustella. Paitsi yhdestä joskus vuosia sitten teininä. En oikein muista, miksi aloin seurustella hänen kanssaan, vaikka en ollut kovin ihastunut. Hän oli toki hauska ja meillä oli mukavaa yhdessä. Seurustelukin kesti neljä vuotta, kun oli ihan mukavaa. Varsinaisesti ei ollut mikään "olen tyytynyt vähempään" -olo, kun mies oli kuitenkin todellan mukava ja fiksu, mutta suhteessa ei oikein ollut intohimoa. Lopulta hän jätti minut, kun löysi itselleen sopivamman.
Kommentit (281)
En tiedä mutta, esim. jos elää toisen ihmisen kanssa voi myös elämän aikana oppia pitämään jostain toisesta ihmisestä. Ei sen tarvitse kolahtaa heti, niin kun täällä keskustelussa 90 prosenttia ihmisstä kuvittelee.
Ihmiset kyllä kiintyvät toisiinsa ajankin kanssa, se on ihan luonnonvalinta.
Ohan monella ihmiselle sellaisia veljiä ja siskojakin, kenen kanssa eivät olisi tekemisissä jos eivät olisi sukulaisia. Pakko sietää sukulaisia kun ei ole muuta vaihtoehtoja, sitten ne voivat elämän aikana muuttua ja suhteet paranevat. Tämä sama konsti toimii parisuhteessakin. Toki siihen tarvii tietenkin että on sopivan oloinen nainen tai mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hiihtäjä kirjoitti:
En tiedä mutta, esim. jos elää toisen ihmisen kanssa voi myös elämän aikana oppia pitämään jostain toisesta ihmisestä. Ei sen tarvitse kolahtaa heti, niin kun täällä keskustelussa 90 prosenttia ihmisstä kuvittelee.
Ihmiset kyllä kiintyvät toisiinsa ajankin kanssa, se on ihan luonnonvalinta.
Ohan monella ihmiselle sellaisia veljiä ja siskojakin, kenen kanssa eivät olisi tekemisissä jos eivät olisi sukulaisia. Pakko sietää sukulaisia kun ei ole muuta vaihtoehtoja, sitten ne voivat elämän aikana muuttua ja suhteet paranevat. Tämä sama konsti toimii parisuhteessakin. Toki siihen tarvii tietenkin että on sopivan oloinen nainen tai mies.
Ja sinä haluat olla se, jota opitaan sietämään?
Minusta asian pitäisi mennä niin, että suhdetta ei tavoitella, eikä kumppania etsitä, mutta kun rakastuu, haluaa jakaa elämänsä tämän ihmisen kanssa, vaikka siihen ei kenenkään muun kanssa olisi valmis.
Itselläni yli 20v onnellista avioliittoa takana. En usko, että olisi, jos vain olisin sietänyt miestäni.
Taas on muutama sivu tullut tekstiä siitä että kaikenlainen tyytyminen on ehdottoman väärin ja on vain rakkaus. Joku kertoi että ei ole olemassa mitään kriteereitä, mutta minusta se onko tämä "rakkaus" on tai off on myös kriteeri, mutta haluaisin vielä esittää muutaman tarkentavan kysymyksen kun en ihan ymmärrä asiaa. Selaako kyseinen nainen esimerkiksi tinderiä päivänkakkara-tyylillä: "en rakasta, en rakasta, en rakasta,..., RAKASTAN"? Onko tämä rakkaus jotain jonka näet jo profiilista vai onko sinulla jonkinlainen visio siitä millaisella ja minkäluonteiselle ihmisestä se mahdollisesti voisi löytyä? Tämmöistä ennakkoaavistusta joku loogisempi ihminen saattaisi pitää kriteerinä, mutta olet tietenkin oikeutettu omaan mielipiteeseesi. Jos tämä rakastuminen ei kuitenkaan tapahdu silmänräpäyksessä kuten vähän aavistelen vaan siihen on käytetty myös harkintaa, niin eikö silloin voisi olla mahdollista että tätä harkintaa voisi käyttää vaikkapa esimerkiksi alle 180 senttisiin tai muuten ulkonäöltään keskinkertaisiin miehiin vaarantamatta rakkauden ainutkertaisuutta tai tyytymättä mihinkään. Ilmeisesti hyvin monelle naiselle miehet ovat hyvin mustavalkoisesti joko täysin paskoja tai sitten juuri se oikea ja ei ole olemassa mitään välimuotoa. Ja esimerkiksi tinderiä selatessa he tietävät heti että kelpaako mies vai ei ja kaikki ehkä vaihtoehdot hylätään automaattisesti. Se mitä miehet tarkoittavat tason laskemisella on että nainen antaisi näille "ehkä" miehille, joilla ei välttämättä ole täydellistä tinder-profiilia enemmän harkinta-aikaa ja mahdollisuuksia päästä edes juttelemaan. Minusta naisissa nämä "ehkä" tyypit on niitä potentiaalisimpia matcheja, kun minun on aivan turha kuvitella että ne kaikista viehättävimmät matchaisivat. Sitten näistä "ehkä"-tyypeistä on löydettävä se helmi akanoiden joukosta. Minusta esimerkiksi jotkut naiset menevät eläinrakkaudessaan liian pitkälle, joten koira ja kissakuva -profiilit menevät "ehkä" -listalle, mutta jos nainen osoittautuu myöhemmin jutellessa tervejärkiseksi suhtautumisessaan eläimiin, niin en katso tyytyneeni mihinkään vaan antaneeni tilaisuuden ihmiselle, joka profiilin ensivaikutelman perusteella tuntui väärältä. Toisaalta olen antanut pakit parille "ehkä" naiselle, jotka kertoi jutellessa kuinka koirat nukkuvat hänen kanssaan samassa sängyssä, sillä minusta koiran paikka on lattialla ja en ole siitä käsityksestä valmis joustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea keskustelua, joten sanon varmaan saman, mitä moni muukin. Eli: en ole koskaan ymmärtänyt, mitä pahaa on ajatuksessa "mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa". Mitä haittaa on siitä, että ihminen (tässä tapauksessa nainen) haluaa kumppanikseen jonkun, jota todella pitää puoleensavetävänä? Enemmän miehiä jää sinkuiksi? No hekö sitten haluaisivat, että heidän kanssaan oltaisiin vain, kun parempaakaan ei nyt satuttu saamaan? Itse näen kyllä tuossa enemmän ongelmia kuin ap:n kritisoimassa mallissa.
Ja tosiaan, ihmiset jotka tyytyvät "ihan kivaan" ovat yleensä (elleivät aina) niitä, joiden on vain jostain syystä pakko saada parisuhde. Vaikuttaa siltä, että he eivät varsinaisesti tarvitse rinnalleen toista ihmistä itsessään, vaan vain jonkin yleisen tarpeen tyydyttäjää. Jotain, jolta saa vaikkapa seksiä, taloudenpitoa tai jälkikasvua. Ja minun nähdäkseni näitä ihmisiä on paljon, typerimmät heistä kun eivät edes tiedosta todellisia motiivejaan.
Itse etsin elämänkumppania. Ihmistä, jonka kanssa tahdon elää tätä elämää, jakaa sen syvimmän osan – enkä vain sänkyä, kotitöitä tai lasten geeniperimää. Instrumentteinä en muita ihmisiä pidä enkä halua, että muutkaan pitävät minua.
Enemmän miehiä jää sinkuiksi ja suomalaiset kansana vaipuvat sukupuuttoon. Jos suomalaiset miehet olisivat yhtä nirsoja kun tällä hetkellä hedelmällisessä iässä olevat suomalaisnaiset, niin syntyvyys olisi laskennallisesti romahtanut käytännössä nollaan. Nytkin se on huolestuttavan alhainen kantaväestön osalta. Toki jos ajattelee asioita aina vaan itsekkäästi omasta näkökulmasta niin kannattaa odotella kuisti...siis rappukäytävän oven edessä sitä unelmien prinssiä.
Vähänkö kehno syyllistämisyritys. En kanna vastuuntunnetta Suomen syntyvyyden takia, ainakaan niin, että valitsen järkevästi naapurin Eskon kun on sopivan ikäinenkin ja käy töissä ja kun on niitä lapsia pakko tehdä. Sinä voit muuttaa vaikka Kiinaan, siellä osataan syntyvyyden säännöstely ja muutenkaan ei ole kansalaisilla turhia vapauksia.
Tilanne voi muuttua myös Suomessa, nopeastikin, jos suuret laumat joutilaita nuoria miehiä alkaa liikehtiä yhteiskunnassa. Silloin voi yhteiskuntarauha järkkyä ja sinunkin mielesi puolison löytämisestä muuttua.
Minä ajattelen yhteiskuntarauhan ylläpidosta nykyään samalla tavalla kuin sinä pariutumisesta. En aio tehdä suomalaisen naisen eteen enää mitään. Veroja toki joutuu vielä maksamaan mutta sekin voi muuttua.
Nuoriin miehiin on tosiaan sisäänrakennettu self destruct -moodi, jos heitä on suuria määriä toimettomina. Las sukat poistavat näin itse itsensä resursseja syömästä.
Olet käsittänyt väärin. Yksinäinen tai yksittäinen mies voi menettää toivonsa, mutta joukko tuo voimaa ja turhautuminen suuntautuu sen aiheuttaneisiin yhteiskunnan osiin. ;)
Aa nyt mä ymmärrän. Lass ukat hyökkäävät joukolla naisten kimppuun, minkä jälkeen naiset ymmärtävät mikä virhe oli jättää pariutumatta heidän kanssaan. Ovelaa!
Aivan oikein! Sarkasmia tihkuva viestisi ei huomioi sitä, että suurin osa Suomen ja maailman naisistakin varmasti eläisi mielummin ihan hyvän miehen kanssa kuin heittäisi henkensä. :)
Ihanko oikeasti eläisit onnellisena naisen kanssa joka on pakotettu kuoleman uhalla vaimoksesi? Tiedät että hän halveksuu sinua ja näät inhon hänen kasvoillaan aina kun kosket häneen?
Tämä.
Rehellisesti sanottuna, mieluummin tappaisin itseni ja tyttäreni kuin pakottaisin meidät elämään kärsimyksessä, avioliitossa joka on solmittu vain siksi että joku sovinisti ei muulla tavoin kuin pakottamalla löydä naista elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyse on naisten kohdalla enemmänkin vääristä kriteereistä ja niiden joustamattomuudesta. Esimerkiksi jos naisella on toive että unelmien mies on yli 180 cm, mutta arvioitavana oleva mies onkin 178, niin onko se tyytymistä jos nainen vähän joustaa kriteereistään. Ilmeisesti monelle naiselle minkäänlainen joustaminen utopiastaan on ihan käsittämätön ajatus. Toisaalta toiset kriteerit kuten tupakanpoltto, se että miehellä on vaimo ja perhe tai että miehellä on väkivaltainen tausta ovat semmoisia mistä jotkut naiset ovat valmiita joustamaan, mikä tuntuu minusta järjenköyhältä.
Toisekseen kriteerit kuten tämä että miehen on tultava ja tehtävä aloitus juuri hänelle ja vain hänelle ja oltava kiinnostunut, mutta ei liian kiinnostunut ja osattava edetä juuri naisen toivomalla nopeudella, johtaa siihen että kokeineilla ja naisia taitavasti käsittelevillä miehillä on suuri etu jo kokemuksiensa perusteella ja tällöin monesti valituksi tulee juuri näitä pelimiehiä ja muita naistennaurattajia joilla on homma hallussa, mutta jotka osoittautuu pettymyksiksi ajan kuluessa.
Itse olen näitä matikkalinjan nörttejä joilla on elämä hyvin hallussa, mutta introverttina lämpeän ihmisiin hitaasti ja siten myös etenen naisten kanssa treffitilanteissa naisten mielestä liian hitaasti ja nainen kokee tilanteen tylsänä, kun vertaa sitä johonkin toiseen treffitilanteeseen, missä alan ammattilainen on osannut edetä juuri oikeassa rytmissä. Pisimmät suhteeni olenkin onnistunut saamaan kun naiset ovat hoksanneet joskus pitkänkin ajan päästä että heidän ensivaikutelmansa minusta on ollutkin väärä. Suurin yksittäinen ryhmä mikä minut kokee viehättävänä on ikävä kyllä kavereiden vaimot ja tyttöystävät, mikä on minulle jo periaatteellisesti mahdoton yhtälö. Olen myös se mies jolle vuosia sitten pakit antaneet tytöt tulevat elämän kolhimina päissään sanomaan että miksi en tehnyt silloin sitä ja tätä ja että tekis nyt toisin jos ei olis parisuhteessa.
Hyvä kirjoitus. Juuri samaa olen itsekin ajatellut introvertimpänä miehenä. Sainkin lopulta pitkän suhteen, mutta itsellenikin on tullut monta kertaa esille se, että ihmiset ymmärtävät hyvät puoleni vasta pidemmän ajan päästä, ja ensivaikutelma minusta on osoittautunut vääräksi. Monen naisen kannattaisi yrittää löytää se "helmi" introvertimpien miesten joukosta, koska olen varma, että niistä syntyy pysyvämpiä suhteita lopulta. Valitettavasti se nopea tilanteen haltuunotto ja hauskuuttaminen on useimmiten naisten mieleen.
Juuri tämän takia täällä kerta toisensa jälkeen kerrotaan ikisinkkumiehille, että heidän pitäisi ensisijaisesti hankkia elämä. Työpaikka, ystäviä, paljon harrastuksia jne., joissa on mahdollisuus siihen että ihmiset tutustuvat kunnolla ja pitemmän ajan kuluessa. Mutta ei. Istutaan yksiössä syrjäytyneenä ja perjantai-iltana mennään baariin yksin kännissä yrittämään iskeä ihan vääränlaista naista joka sanoo hobitiksi, ja sitten on taas syy itkeä naisten tyhmyyttä ja ilkeyttä ja liian korkeita kriteerejä.
Mutta kun ikisinkkumiehillä menee elämässä usein oikein hyvin! Eivät vain löydä naista, joka kiinnostuisi heistä parisuhdemielessä. Varmasti itsekin tunnet näitä "hyvä mies, mutta jollekulle toiselle"-miehiä. Sitä "jotakuta toista" ei vain ikinä tule vastaan
Minä en itseasiassa tunne. Viimeistään rimaa laskemalla on tärpännyt kaikilla 35 v mennessä. Ja joukossa mm. työttömiä ja pitkäaikaissairaita.
Naisten taso laskee kun ikää tulee mittariin. Tietyllä tapaa tyytymistä, mutta ei olisi samoja naisia nuorempana saaneet.
Eihän se tyytyminen toki kiellettyä olekaan. Jos on mieluummin yksin kuin tyytyy, niin se on täysin ok. Mutta jos haluaa pariutua hinnalla millä hyvänsä, eikä omat rahkeet riitä niihin kiinnostavimpiin partnereihin, niin sitten pitää tyytyä. Siis nimenomaan sen, joka haluaa vaan "jonkun" pitää itse tyytyä siihen mitä saa, sen sijaan että vaatisi niitä houkuttelevia mutta ei-kiinnostuneita kumppaniehdokkaita tyytymään itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea keskustelua, joten sanon varmaan saman, mitä moni muukin. Eli: en ole koskaan ymmärtänyt, mitä pahaa on ajatuksessa "mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa". Mitä haittaa on siitä, että ihminen (tässä tapauksessa nainen) haluaa kumppanikseen jonkun, jota todella pitää puoleensavetävänä? Enemmän miehiä jää sinkuiksi? No hekö sitten haluaisivat, että heidän kanssaan oltaisiin vain, kun parempaakaan ei nyt satuttu saamaan? Itse näen kyllä tuossa enemmän ongelmia kuin ap:n kritisoimassa mallissa.
Ja tosiaan, ihmiset jotka tyytyvät "ihan kivaan" ovat yleensä (elleivät aina) niitä, joiden on vain jostain syystä pakko saada parisuhde. Vaikuttaa siltä, että he eivät varsinaisesti tarvitse rinnalleen toista ihmistä itsessään, vaan vain jonkin yleisen tarpeen tyydyttäjää. Jotain, jolta saa vaikkapa seksiä, taloudenpitoa tai jälkikasvua. Ja minun nähdäkseni näitä ihmisiä on paljon, typerimmät heistä kun eivät edes tiedosta todellisia motiivejaan.
Itse etsin elämänkumppania. Ihmistä, jonka kanssa tahdon elää tätä elämää, jakaa sen syvimmän osan – enkä vain sänkyä, kotitöitä tai lasten geeniperimää. Instrumentteinä en muita ihmisiä pidä enkä halua, että muutkaan pitävät minua.
Enemmän miehiä jää sinkuiksi ja suomalaiset kansana vaipuvat sukupuuttoon. Jos suomalaiset miehet olisivat yhtä nirsoja kun tällä hetkellä hedelmällisessä iässä olevat suomalaisnaiset, niin syntyvyys olisi laskennallisesti romahtanut käytännössä nollaan. Nytkin se on huolestuttavan alhainen kantaväestön osalta. Toki jos ajattelee asioita aina vaan itsekkäästi omasta näkökulmasta niin kannattaa odotella kuisti...siis rappukäytävän oven edessä sitä unelmien prinssiä.
Vähänkö kehno syyllistämisyritys. En kanna vastuuntunnetta Suomen syntyvyyden takia, ainakaan niin, että valitsen järkevästi naapurin Eskon kun on sopivan ikäinenkin ja käy töissä ja kun on niitä lapsia pakko tehdä. Sinä voit muuttaa vaikka Kiinaan, siellä osataan syntyvyyden säännöstely ja muutenkaan ei ole kansalaisilla turhia vapauksia.
Tilanne voi muuttua myös Suomessa, nopeastikin, jos suuret laumat joutilaita nuoria miehiä alkaa liikehtiä yhteiskunnassa. Silloin voi yhteiskuntarauha järkkyä ja sinunkin mielesi puolison löytämisestä muuttua.
Minä ajattelen yhteiskuntarauhan ylläpidosta nykyään samalla tavalla kuin sinä pariutumisesta. En aio tehdä suomalaisen naisen eteen enää mitään. Veroja toki joutuu vielä maksamaan mutta sekin voi muuttua.
Nuoriin miehiin on tosiaan sisäänrakennettu self destruct -moodi, jos heitä on suuria määriä toimettomina. Las sukat poistavat näin itse itsensä resursseja syömästä.
Olet käsittänyt väärin. Yksinäinen tai yksittäinen mies voi menettää toivonsa, mutta joukko tuo voimaa ja turhautuminen suuntautuu sen aiheuttaneisiin yhteiskunnan osiin. ;)
Aa nyt mä ymmärrän. Lass ukat hyökkäävät joukolla naisten kimppuun, minkä jälkeen naiset ymmärtävät mikä virhe oli jättää pariutumatta heidän kanssaan. Ovelaa!
Aivan oikein! Sarkasmia tihkuva viestisi ei huomioi sitä, että suurin osa Suomen ja maailman naisistakin varmasti eläisi mielummin ihan hyvän miehen kanssa kuin heittäisi henkensä. :)
Minä olen kyllä vähän eri mieltä. Minä veikkaan, että jos ihmisoikeuksiin tottuneet länsimaalaiset naiset yhtäkkiä alistetaan pyssyn uhalla pakkoavioliittoihin seksiorjiksi ja synnytyskoneiksi, niin aika monelle se on pahempi kohtalo kuin kuolema, ja nämä alistajahullut tulevat yllättymään kuinka moni valitsee mieluummin kuulan kalloon kuin elämän tällaisen vastenmielisen sadistin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ne lukion villit komeat versus matikkalinjan nörtit: jälkimmäisillä on nyt talot ja tavarat, kun taas nuo ekana mainitut on kai niitä paljon puhuttuja jännämiehiä, jotka ajelehtivat ja etsivät edelleen. Mikä kehenkin vetoaa?
Ja joihinkin meistä vetoaa molemmat. Nuorempana ensiksi mainitut ja nyt vanhempana nuo jälkimmäiset.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen seuranhakupalvelussa, en ole siellä antaakseni mahdollisuuksia kenellekään muulle kuin itselleni. Koko elämäni minulle on tolkutettu että pitää ottaa huomioon muut ihmiset enkä saa olla itsekäs. Sen sijaan pojat saavat kaikessa rauhassa olla itsekkäitä, rohkeita, pitää itsestään meteliä, olla jopa röyhkeitä. Niin minusta on todella röyhkeää esittää, että jopa seuranhakupalvelussa minun pitäisi ensi sijassa ajatella muiden tunteita ja tarpeita, eikä omiani. Että minun pitäisi sielläkin huolehtia, ettei vaan kukaan jää vähemmälle eikä kenellekään tule paha mieli. Miten pojille tulee edes tuollainen kuvitelma, että he on oikeutettuja kaikkeen, ja heille pitää kaikki tarjota? Naiset saa pakit yhtä lailla, he vaan alistuu siihen ja toteaa, etten pärjännyt kilpailussa enkä ollut tarpeeksi hyvä, kaunis ja haluttava, nuori tai hoikka. Elämän realiteetit.
Minä olen seuranhakupalvelussa löytääkseni itselleni jotain mitä minä haluan. En tasan aio tyytyä yhtään mihinkään.eka kerralla ajattelin että kriteerit on keinotekoisia, ja kyllähän vaikka kouluttamattomalla voi olla sivistystä. Todennäköisyys että meillä on puhuttavaa on vaan niin paljon pienempi, että kaikkien niiden väärien läpi kahlaamiseen kohteliaisuusesta menisi loppuelämä . Nimenomaan karsinta kriteereillä on sitä harkintaa järjellä.lika barn leker best. Sitten kun tavataan, ei mennä enää järjellä vaan tunteella ja vaistolla.
Seuranhakupalvelu ei ole jotain jossa minä palvelen teitä. Olette ihan omillanne niin kuin me kaikki muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea keskustelua, joten sanon varmaan saman, mitä moni muukin. Eli: en ole koskaan ymmärtänyt, mitä pahaa on ajatuksessa "mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa". Mitä haittaa on siitä, että ihminen (tässä tapauksessa nainen) haluaa kumppanikseen jonkun, jota todella pitää puoleensavetävänä? Enemmän miehiä jää sinkuiksi? No hekö sitten haluaisivat, että heidän kanssaan oltaisiin vain, kun parempaakaan ei nyt satuttu saamaan? Itse näen kyllä tuossa enemmän ongelmia kuin ap:n kritisoimassa mallissa.
Ja tosiaan, ihmiset jotka tyytyvät "ihan kivaan" ovat yleensä (elleivät aina) niitä, joiden on vain jostain syystä pakko saada parisuhde. Vaikuttaa siltä, että he eivät varsinaisesti tarvitse rinnalleen toista ihmistä itsessään, vaan vain jonkin yleisen tarpeen tyydyttäjää. Jotain, jolta saa vaikkapa seksiä, taloudenpitoa tai jälkikasvua. Ja minun nähdäkseni näitä ihmisiä on paljon, typerimmät heistä kun eivät edes tiedosta todellisia motiivejaan.
Itse etsin elämänkumppania. Ihmistä, jonka kanssa tahdon elää tätä elämää, jakaa sen syvimmän osan – enkä vain sänkyä, kotitöitä tai lasten geeniperimää. Instrumentteinä en muita ihmisiä pidä enkä halua, että muutkaan pitävät minua.
Enemmän miehiä jää sinkuiksi ja suomalaiset kansana vaipuvat sukupuuttoon. Jos suomalaiset miehet olisivat yhtä nirsoja kun tällä hetkellä hedelmällisessä iässä olevat suomalaisnaiset, niin syntyvyys olisi laskennallisesti romahtanut käytännössä nollaan. Nytkin se on huolestuttavan alhainen kantaväestön osalta. Toki jos ajattelee asioita aina vaan itsekkäästi omasta näkökulmasta niin kannattaa odotella kuisti...siis rappukäytävän oven edessä sitä unelmien prinssiä.
Vähänkö kehno syyllistämisyritys. En kanna vastuuntunnetta Suomen syntyvyyden takia, ainakaan niin, että valitsen järkevästi naapurin Eskon kun on sopivan ikäinenkin ja käy töissä ja kun on niitä lapsia pakko tehdä. Sinä voit muuttaa vaikka Kiinaan, siellä osataan syntyvyyden säännöstely ja muutenkaan ei ole kansalaisilla turhia vapauksia.
Tilanne voi muuttua myös Suomessa, nopeastikin, jos suuret laumat joutilaita nuoria miehiä alkaa liikehtiä yhteiskunnassa. Silloin voi yhteiskuntarauha järkkyä ja sinunkin mielesi puolison löytämisestä muuttua.
Minä ajattelen yhteiskuntarauhan ylläpidosta nykyään samalla tavalla kuin sinä pariutumisesta. En aio tehdä suomalaisen naisen eteen enää mitään. Veroja toki joutuu vielä maksamaan mutta sekin voi muuttua.
Nuoriin miehiin on tosiaan sisäänrakennettu self destruct -moodi, jos heitä on suuria määriä toimettomina. Las sukat poistavat näin itse itsensä resursseja syömästä.
Olet käsittänyt väärin. Yksinäinen tai yksittäinen mies voi menettää toivonsa, mutta joukko tuo voimaa ja turhautuminen suuntautuu sen aiheuttaneisiin yhteiskunnan osiin. ;)
Aa nyt mä ymmärrän. Lass ukat hyökkäävät joukolla naisten kimppuun, minkä jälkeen naiset ymmärtävät mikä virhe oli jättää pariutumatta heidän kanssaan. Ovelaa!
Aivan oikein! Sarkasmia tihkuva viestisi ei huomioi sitä, että suurin osa Suomen ja maailman naisistakin varmasti eläisi mielummin ihan hyvän miehen kanssa kuin heittäisi henkensä. :)
Minä olen kyllä vähän eri mieltä. Minä veikkaan, että jos ihmisoikeuksiin tottuneet länsimaalaiset naiset yhtäkkiä alistetaan pyssyn uhalla pakkoavioliittoihin seksiorjiksi ja synnytyskoneiksi, niin aika monelle se on pahempi kohtalo kuin kuolema, ja nämä alistajahullut tulevat yllättymään kuinka moni valitsee mieluummin kuulan kalloon kuin elämän tällaisen vastenmielisen sadistin kanssa.
Vapaana kasvanut villieläin ei sopeudu vankeuteen. Moni tappaisi joko miehen tai itsensä.
Sairas fantasia kaiken kaikkiaan, sairaan mielen keksimä. Terapiaa ensi sijassa. Tuolla tyypillä on varmaan ollut sadistinen äiti tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku jankkaisi jossain ketjussa, että neekerien olisi paljon parempi hyvän isännän omistuksessa, niin se ketju olisi ilmoitettu asiattomaksi jo aikaa sitten. Just sayin.
Minä aikoinaan tyydyin exääni. Kyllä se vaan pidemmän päälle oli virhe kun ajatusmaailmat olivat niin erilaiset ja seksikään ei alun jälkeen kiinnostanut minua pätkääkään. Että tällaistako täällä sitten toivotaan? Ei, minä olen mieluummin yksin, sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vihapuheen voisi ilmiantaa sanalla rasismi, ja siihen suhtauduttaisiin kaikella vakavuudella. Millä sanalla tämä vihapuhe pitäisi ilmiantaa, että siihen suhtauduttaisiin yhtä vakavasti ja täysin tuomitsevasti, sanokaapa?
Sanoja misogynia ja sovinismi pidetään ilmeisesti lähinnä vitsinä, näpäys ranteelle riittää.
Muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea keskustelua, joten sanon varmaan saman, mitä moni muukin. Eli: en ole koskaan ymmärtänyt, mitä pahaa on ajatuksessa "mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa". Mitä haittaa on siitä, että ihminen (tässä tapauksessa nainen) haluaa kumppanikseen jonkun, jota todella pitää puoleensavetävänä? Enemmän miehiä jää sinkuiksi? No hekö sitten haluaisivat, että heidän kanssaan oltaisiin vain, kun parempaakaan ei nyt satuttu saamaan? Itse näen kyllä tuossa enemmän ongelmia kuin ap:n kritisoimassa mallissa.
Ja tosiaan, ihmiset jotka tyytyvät "ihan kivaan" ovat yleensä (elleivät aina) niitä, joiden on vain jostain syystä pakko saada parisuhde. Vaikuttaa siltä, että he eivät varsinaisesti tarvitse rinnalleen toista ihmistä itsessään, vaan vain jonkin yleisen tarpeen tyydyttäjää. Jotain, jolta saa vaikkapa seksiä, taloudenpitoa tai jälkikasvua. Ja minun nähdäkseni näitä ihmisiä on paljon, typerimmät heistä kun eivät edes tiedosta todellisia motiivejaan.
Itse etsin elämänkumppania. Ihmistä, jonka kanssa tahdon elää tätä elämää, jakaa sen syvimmän osan – enkä vain sänkyä, kotitöitä tai lasten geeniperimää. Instrumentteinä en muita ihmisiä pidä enkä halua, että muutkaan pitävät minua.
Enemmän miehiä jää sinkuiksi ja suomalaiset kansana vaipuvat sukupuuttoon. Jos suomalaiset miehet olisivat yhtä nirsoja kun tällä hetkellä hedelmällisessä iässä olevat suomalaisnaiset, niin syntyvyys olisi laskennallisesti romahtanut käytännössä nollaan. Nytkin se on huolestuttavan alhainen kantaväestön osalta. Toki jos ajattelee asioita aina vaan itsekkäästi omasta näkökulmasta niin kannattaa odotella kuisti...siis rappukäytävän oven edessä sitä unelmien prinssiä.
Vähänkö kehno syyllistämisyritys. En kanna vastuuntunnetta Suomen syntyvyyden takia, ainakaan niin, että valitsen järkevästi naapurin Eskon kun on sopivan ikäinenkin ja käy töissä ja kun on niitä lapsia pakko tehdä. Sinä voit muuttaa vaikka Kiinaan, siellä osataan syntyvyyden säännöstely ja muutenkaan ei ole kansalaisilla turhia vapauksia.
Tilanne voi muuttua myös Suomessa, nopeastikin, jos suuret laumat joutilaita nuoria miehiä alkaa liikehtiä yhteiskunnassa. Silloin voi yhteiskuntarauha järkkyä ja sinunkin mielesi puolison löytämisestä muuttua.
Minä ajattelen yhteiskuntarauhan ylläpidosta nykyään samalla tavalla kuin sinä pariutumisesta. En aio tehdä suomalaisen naisen eteen enää mitään. Veroja toki joutuu vielä maksamaan mutta sekin voi muuttua.
Nuoriin miehiin on tosiaan sisäänrakennettu self destruct -moodi, jos heitä on suuria määriä toimettomina. Las sukat poistavat näin itse itsensä resursseja syömästä.
Olet käsittänyt väärin. Yksinäinen tai yksittäinen mies voi menettää toivonsa, mutta joukko tuo voimaa ja turhautuminen suuntautuu sen aiheuttaneisiin yhteiskunnan osiin. ;)
Aa nyt mä ymmärrän. Lass ukat hyökkäävät joukolla naisten kimppuun, minkä jälkeen naiset ymmärtävät mikä virhe oli jättää pariutumatta heidän kanssaan. Ovelaa!
Aivan oikein! Sarkasmia tihkuva viestisi ei huomioi sitä, että suurin osa Suomen ja maailman naisistakin varmasti eläisi mielummin ihan hyvän miehen kanssa kuin heittäisi henkensä. :)
Tässäpä uusi hyvä vaalilupaus: pakkopariutuminen naisille lassukoiden kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas on muutama sivu tullut tekstiä siitä että kaikenlainen tyytyminen on ehdottoman väärin ja on vain rakkaus. Joku kertoi että ei ole olemassa mitään kriteereitä, mutta minusta se onko tämä "rakkaus" on tai off on myös kriteeri, mutta haluaisin vielä esittää muutaman tarkentavan kysymyksen kun en ihan ymmärrä asiaa. Selaako kyseinen nainen esimerkiksi tinderiä päivänkakkara-tyylillä: "en rakasta, en rakasta, en rakasta,..., RAKASTAN"? Onko tämä rakkaus jotain jonka näet jo profiilista vai onko sinulla jonkinlainen visio siitä millaisella ja minkäluonteiselle ihmisestä se mahdollisesti voisi löytyä? Tämmöistä ennakkoaavistusta joku loogisempi ihminen saattaisi pitää kriteerinä, mutta olet tietenkin oikeutettu omaan mielipiteeseesi. Jos tämä rakastuminen ei kuitenkaan tapahdu silmänräpäyksessä kuten vähän aavistelen vaan siihen on käytetty myös harkintaa, niin eikö silloin voisi olla mahdollista että tätä harkintaa voisi käyttää vaikkapa esimerkiksi alle 180 senttisiin tai muuten ulkonäöltään keskinkertaisiin miehiin vaarantamatta rakkauden ainutkertaisuutta tai tyytymättä mihinkään. Ilmeisesti hyvin monelle naiselle miehet ovat hyvin mustavalkoisesti joko täysin paskoja tai sitten juuri se oikea ja ei ole olemassa mitään välimuotoa. Ja esimerkiksi tinderiä selatessa he tietävät heti että kelpaako mies vai ei ja kaikki ehkä vaihtoehdot hylätään automaattisesti. Se mitä miehet tarkoittavat tason laskemisella on että nainen antaisi näille "ehkä" miehille, joilla ei välttämättä ole täydellistä tinder-profiilia enemmän harkinta-aikaa ja mahdollisuuksia päästä edes juttelemaan. Minusta naisissa nämä "ehkä" tyypit on niitä potentiaalisimpia matcheja, kun minun on aivan turha kuvitella että ne kaikista viehättävimmät matchaisivat. Sitten näistä "ehkä"-tyypeistä on löydettävä se helmi akanoiden joukosta. Minusta esimerkiksi jotkut naiset menevät eläinrakkaudessaan liian pitkälle, joten koira ja kissakuva -profiilit menevät "ehkä" -listalle, mutta jos nainen osoittautuu myöhemmin jutellessa tervejärkiseksi suhtautumisessaan eläimiin, niin en katso tyytyneeni mihinkään vaan antaneeni tilaisuuden ihmiselle, joka profiilin ensivaikutelman perusteella tuntui väärältä. Toisaalta olen antanut pakit parille "ehkä" naiselle, jotka kertoi jutellessa kuinka koirat nukkuvat hänen kanssaan samassa sängyssä, sillä minusta koiran paikka on lattialla ja en ole siitä käsityksestä valmis joustamaan.
Jep. Ja kannattaa ymmärtää myös se, että avioliittolupauksessakin kysytään TAHDOTKO rakastaa.. ei aiotko olla ikuisesti hullaantuneen rakastunut ja intohimoinen - koska me kaikki olemme persoonia ja myös muutumme elämämme aikana, ja kukaan meistä ei aina ole täydellinen, vaatii sitoutuminen myös aika suuren tahtotilan.
Minulla on hyvä mies, jota toisina päivinä on helppo rakastaa, toisina vähän vähemmän helppo - niinkuin minuakin, mutta kun katselen ympärilleni niin yritän aina tajuta miten onnekas olen :) - silloin kun arki on hyvää, ei sitä useinkaan huomaa arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Taas on muutama sivu tullut tekstiä siitä että kaikenlainen tyytyminen on ehdottoman väärin ja on vain rakkaus. Joku kertoi että ei ole olemassa mitään kriteereitä, mutta minusta se onko tämä "rakkaus" on tai off on myös kriteeri, mutta haluaisin vielä esittää muutaman tarkentavan kysymyksen kun en ihan ymmärrä asiaa. Selaako kyseinen nainen esimerkiksi tinderiä päivänkakkara-tyylillä: "en rakasta, en rakasta, en rakasta,..., RAKASTAN"? Onko tämä rakkaus jotain jonka näet jo profiilista vai onko sinulla jonkinlainen visio siitä millaisella ja minkäluonteiselle ihmisestä se mahdollisesti voisi löytyä? Tämmöistä ennakkoaavistusta joku loogisempi ihminen saattaisi pitää kriteerinä, mutta olet tietenkin oikeutettu omaan mielipiteeseesi. Jos tämä rakastuminen ei kuitenkaan tapahdu silmänräpäyksessä kuten vähän aavistelen vaan siihen on käytetty myös harkintaa, niin eikö silloin voisi olla mahdollista että tätä harkintaa voisi käyttää vaikkapa esimerkiksi alle 180 senttisiin tai muuten ulkonäöltään keskinkertaisiin miehiin vaarantamatta rakkauden ainutkertaisuutta tai tyytymättä mihinkään. Ilmeisesti hyvin monelle naiselle miehet ovat hyvin mustavalkoisesti joko täysin paskoja tai sitten juuri se oikea ja ei ole olemassa mitään välimuotoa. Ja esimerkiksi tinderiä selatessa he tietävät heti että kelpaako mies vai ei ja kaikki ehkä vaihtoehdot hylätään automaattisesti. Se mitä miehet tarkoittavat tason laskemisella on että nainen antaisi näille "ehkä" miehille, joilla ei välttämättä ole täydellistä tinder-profiilia enemmän harkinta-aikaa ja mahdollisuuksia päästä edes juttelemaan. Minusta naisissa nämä "ehkä" tyypit on niitä potentiaalisimpia matcheja, kun minun on aivan turha kuvitella että ne kaikista viehättävimmät matchaisivat. Sitten näistä "ehkä"-tyypeistä on löydettävä se helmi akanoiden joukosta. Minusta esimerkiksi jotkut naiset menevät eläinrakkaudessaan liian pitkälle, joten koira ja kissakuva -profiilit menevät "ehkä" -listalle, mutta jos nainen osoittautuu myöhemmin jutellessa tervejärkiseksi suhtautumisessaan eläimiin, niin en katso tyytyneeni mihinkään vaan antaneeni tilaisuuden ihmiselle, joka profiilin ensivaikutelman perusteella tuntui väärältä. Toisaalta olen antanut pakit parille "ehkä" naiselle, jotka kertoi jutellessa kuinka koirat nukkuvat hänen kanssaan samassa sängyssä, sillä minusta koiran paikka on lattialla ja en ole siitä käsityksestä valmis joustamaan.
Ei kyse ole siitä, että mies olisi juuri se oikea tai täysin paska. Väliin mahtuu myös monta välimuotoa ja ihan ok miestä. Mutta nainen on keskimäärin rakennettu eri tavalla kuin mies. Siinä missä miehelle on siedettävä vaihtoehto pariutua tämän ihan ok -osaston kanssa, niin moni nainen kokee seksuaalisen kanssakäymisen tällaisen ihan jees miehen kanssa vastenmielisenä. Tälle on perusteet evoluutiossa ja osa näistä pätee vielä nykyaikanakin. Seksi ja erityisesti raskaus ja lisääntyminen ovat edelleen naiselle suurempi riski kuin miehelle. Tämän vuoksi on väistämätöntä, että nainen on myös valikoivampi partneriensa suhteen kuin mies.
Toinen asia on, että tutkimusten mukaan parisuhde ja perhe tilastollisesti lisää miehen onnellisuutta ja menestystä elämässä, mutta naisilla nämä pysyvät ennallaan tai jopa vähenevät pariutuessa. Tämä kertoo olennaisesti sen, miksi naiset eivät pariudu ihan ok miesten kanssa. Koska parisuhde itsessään ei tee naisia onnelliseksi, se ei ole naisille mikään itseisarvo samalla tavalla kuin osalle miehistä.Ei ole motivaatiota pariutua ilman sitä kuuluisaa kemiaa ja kolahdusta.
Vierailija kirjoitti:
Taas on muutama sivu tullut tekstiä siitä että kaikenlainen tyytyminen on ehdottoman väärin ja on vain rakkaus. Joku kertoi että ei ole olemassa mitään kriteereitä, mutta minusta se onko tämä "rakkaus" on tai off on myös kriteeri, mutta haluaisin vielä esittää muutaman tarkentavan kysymyksen kun en ihan ymmärrä asiaa. Selaako kyseinen nainen esimerkiksi tinderiä päivänkakkara-tyylillä: "en rakasta, en rakasta, en rakasta,..., RAKASTAN"? Onko tämä rakkaus jotain jonka näet jo profiilista vai onko sinulla jonkinlainen visio siitä millaisella ja minkäluonteiselle ihmisestä se mahdollisesti voisi löytyä? Tämmöistä ennakkoaavistusta joku loogisempi ihminen saattaisi pitää kriteerinä, mutta olet tietenkin oikeutettu omaan mielipiteeseesi. Jos tämä rakastuminen ei kuitenkaan tapahdu silmänräpäyksessä kuten vähän aavistelen vaan siihen on käytetty myös harkintaa, niin eikö silloin voisi olla mahdollista että tätä harkintaa voisi käyttää vaikkapa esimerkiksi alle 180 senttisiin tai muuten ulkonäöltään keskinkertaisiin miehiin vaarantamatta rakkauden ainutkertaisuutta tai tyytymättä mihinkään. Ilmeisesti hyvin monelle naiselle miehet ovat hyvin mustavalkoisesti joko täysin paskoja tai sitten juuri se oikea ja ei ole olemassa mitään välimuotoa. Ja esimerkiksi tinderiä selatessa he tietävät heti että kelpaako mies vai ei ja kaikki ehkä vaihtoehdot hylätään automaattisesti. Se mitä miehet tarkoittavat tason laskemisella on että nainen antaisi näille "ehkä" miehille, joilla ei välttämättä ole täydellistä tinder-profiilia enemmän harkinta-aikaa ja mahdollisuuksia päästä edes juttelemaan. Minusta naisissa nämä "ehkä" tyypit on niitä potentiaalisimpia matcheja, kun minun on aivan turha kuvitella että ne kaikista viehättävimmät matchaisivat. Sitten näistä "ehkä"-tyypeistä on löydettävä se helmi akanoiden joukosta. Minusta esimerkiksi jotkut naiset menevät eläinrakkaudessaan liian pitkälle, joten koira ja kissakuva -profiilit menevät "ehkä" -listalle, mutta jos nainen osoittautuu myöhemmin jutellessa tervejärkiseksi suhtautumisessaan eläimiin, niin en katso tyytyneeni mihinkään vaan antaneeni tilaisuuden ihmiselle, joka profiilin ensivaikutelman perusteella tuntui väärältä. Toisaalta olen antanut pakit parille "ehkä" naiselle, jotka kertoi jutellessa kuinka koirat nukkuvat hänen kanssaan samassa sängyssä, sillä minusta koiran paikka on lattialla ja en ole siitä käsityksestä valmis joustamaan.
Ymmärrän ihmettelysi, ja se on ihan oikeutettu ihmettely tuosta Tinder-näkökulmasta. Olen siis se, joka kirjoitti rakkaudesta ainoana kriteerinä tuolla aiemmin. Luin vasta nyt viestisi. En ole Tinderissä, enkä ole koskaan ollutkaan. En ole myöskään nettideitissä. Niissä varmasti pitäisikin olla jotain ulkoisia kriteerejä. Mutta en siis mitenkään aktiivisesti etsi parisuhdetta, kuten kirjoitin. Siksi en ole Tinderissä enkä nettideitissä. Olen ihan tyytyväinen ilman parisuhdetta. Toki rakkauden mielelläni haluaisin kohdata. Mutta olen sosiaalinen tyyppi, joka tutustuu usein ja helposti uusiin ihmisiin, siis ihan live-elämässä. Siten se rakkaus löytyy, jos löytyy. Jos taas ei, niin ilman yksin on ihan hyvä elää. Usko tai älä, mutta lähden noiden tuttavuuksien kanssa aika helposti treffeille, jos sattuvat pyytämään, koska tykkään tutustua lähemmin uusiin ihmisiin. Minulle se on sellaista "puolikaverihenkistä" tutustumista ilman mitään pariutumispainetta. En edes halua, että jonkun kanssa heti muodostuisi parisuhde. Odotan vain, että saan tutustua persoonaan, ja sitten ihastun tai en ihastu, kun olen tutustunut lähemmin. On tietysti totta, että jokin asia määrää sen ensin ihastumiseni ja sitten myöhemmin rakastumiseni. Ei kukaan keneen tahansa rakastu. Mutta olen ollut ihastunut ja siten myös seurustellut niin lyhyiden kuin pitkien, työttömien kuin johtajien, koirattomien kuin koiranomistajien, tummien kuin vaaleiden kanssa, niin ei se ole mikään sellainen ihmisen statukseen tai ulkonäköön liittyvä. Kyllä se luonteesta ja persoonasta jotenkin tulee se mihin ihastun. En ole koskaan ihastunut "ensisilmäyksellä" vaan kyllä se on enemmän tutustumista vaatinut, siksi mielelläni käyn myös monilla deiteillä syvemmän tutustumisen vuoksi. Mutta olen siis jo 38-vuotias nainen, joten katson varmaan asioita ihan eri näkökulmasta kuin joku kaksikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on muutama sivu tullut tekstiä siitä että kaikenlainen tyytyminen on ehdottoman väärin ja on vain rakkaus. Joku kertoi että ei ole olemassa mitään kriteereitä, mutta minusta se onko tämä "rakkaus" on tai off on myös kriteeri, mutta haluaisin vielä esittää muutaman tarkentavan kysymyksen kun en ihan ymmärrä asiaa. Selaako kyseinen nainen esimerkiksi tinderiä päivänkakkara-tyylillä: "en rakasta, en rakasta, en rakasta,..., RAKASTAN"? Onko tämä rakkaus jotain jonka näet jo profiilista vai onko sinulla jonkinlainen visio siitä millaisella ja minkäluonteiselle ihmisestä se mahdollisesti voisi löytyä? Tämmöistä ennakkoaavistusta joku loogisempi ihminen saattaisi pitää kriteerinä, mutta olet tietenkin oikeutettu omaan mielipiteeseesi. Jos tämä rakastuminen ei kuitenkaan tapahdu silmänräpäyksessä kuten vähän aavistelen vaan siihen on käytetty myös harkintaa, niin eikö silloin voisi olla mahdollista että tätä harkintaa voisi käyttää vaikkapa esimerkiksi alle 180 senttisiin tai muuten ulkonäöltään keskinkertaisiin miehiin vaarantamatta rakkauden ainutkertaisuutta tai tyytymättä mihinkään. Ilmeisesti hyvin monelle naiselle miehet ovat hyvin mustavalkoisesti joko täysin paskoja tai sitten juuri se oikea ja ei ole olemassa mitään välimuotoa. Ja esimerkiksi tinderiä selatessa he tietävät heti että kelpaako mies vai ei ja kaikki ehkä vaihtoehdot hylätään automaattisesti. Se mitä miehet tarkoittavat tason laskemisella on että nainen antaisi näille "ehkä" miehille, joilla ei välttämättä ole täydellistä tinder-profiilia enemmän harkinta-aikaa ja mahdollisuuksia päästä edes juttelemaan. Minusta naisissa nämä "ehkä" tyypit on niitä potentiaalisimpia matcheja, kun minun on aivan turha kuvitella että ne kaikista viehättävimmät matchaisivat. Sitten näistä "ehkä"-tyypeistä on löydettävä se helmi akanoiden joukosta. Minusta esimerkiksi jotkut naiset menevät eläinrakkaudessaan liian pitkälle, joten koira ja kissakuva -profiilit menevät "ehkä" -listalle, mutta jos nainen osoittautuu myöhemmin jutellessa tervejärkiseksi suhtautumisessaan eläimiin, niin en katso tyytyneeni mihinkään vaan antaneeni tilaisuuden ihmiselle, joka profiilin ensivaikutelman perusteella tuntui väärältä. Toisaalta olen antanut pakit parille "ehkä" naiselle, jotka kertoi jutellessa kuinka koirat nukkuvat hänen kanssaan samassa sängyssä, sillä minusta koiran paikka on lattialla ja en ole siitä käsityksestä valmis joustamaan.
Ei kyse ole siitä, että mies olisi juuri se oikea tai täysin paska. Väliin mahtuu myös monta välimuotoa ja ihan ok miestä. Mutta nainen on keskimäärin rakennettu eri tavalla kuin mies. Siinä missä miehelle on siedettävä vaihtoehto pariutua tämän ihan ok -osaston kanssa, niin moni nainen kokee seksuaalisen kanssakäymisen tällaisen ihan jees miehen kanssa vastenmielisenä. Tälle on perusteet evoluutiossa ja osa näistä pätee vielä nykyaikanakin. Seksi ja erityisesti raskaus ja lisääntyminen ovat edelleen naiselle suurempi riski kuin miehelle. Tämän vuoksi on väistämätöntä, että nainen on myös valikoivampi partneriensa suhteen kuin mies.
Toinen asia on, että tutkimusten mukaan parisuhde ja perhe tilastollisesti lisää miehen onnellisuutta ja menestystä elämässä, mutta naisilla nämä pysyvät ennallaan tai jopa vähenevät pariutuessa. Tämä kertoo olennaisesti sen, miksi naiset eivät pariudu ihan ok miesten kanssa. Koska parisuhde itsessään ei tee naisia onnelliseksi, se ei ole naisille mikään itseisarvo samalla tavalla kuin osalle miehistä.Ei ole motivaatiota pariutua ilman sitä kuuluisaa kemiaa ja kolahdusta.
Kyllä. Miksi ihmeessä ottaa mies sohvalle makaamaan? Sillä tyytyminen on juuri sitä, että se mies on jotenkin jossakin vajaa tai huono - työtön, juoppo, laiska, väkivaltainen, ei-rakastava ja siksi ei-välittävä.
Nainen menettää aina enemmän kuin saa - naiselle tulevat kaikki kotityöt, lasten saamisen ja hoidon vastuu (rahallinen ja ajallinen asia). Kyllä mieheltä on saatava myös jotain mitä todella haluaa - miehen on oltava sellainen, jonka todella haluaa, jotta nainen alkaa parisuhteesseen ja lastentekoon. En tosiaankaan ala tähän säälistä tai velvollisuudesta. Osalle lapsen saaminen on niin kova halu, että tekee sen ilman avioliittoa - mutta näissäkin tosiaan lapsi; miksi ottaa ei-haluttu mies riesaksi päälle?
Niinkö että "otin nyt tällaisen vähän ressukamman, kun ei se muuten olisi saanut naista ollenkaan." Yhteiselämä sujuu vissiin jotakuinkin näin a) mies kiitollisena putsaa naisen korkokenkien pohjia ja kokkaa ravintolatasoisia päivällisiä jne. b) mies turhautuu tilanteeseen (jos nyt ei ole aivan aivoton) ja hakee liiteristä kirveen.
Kumpikaan ei ole millään lailla tasa-arvoinen parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on muutama sivu tullut tekstiä siitä että kaikenlainen tyytyminen on ehdottoman väärin ja on vain rakkaus. Joku kertoi että ei ole olemassa mitään kriteereitä, mutta minusta se onko tämä "rakkaus" on tai off on myös kriteeri, mutta haluaisin vielä esittää muutaman tarkentavan kysymyksen kun en ihan ymmärrä asiaa. Selaako kyseinen nainen esimerkiksi tinderiä päivänkakkara-tyylillä: "en rakasta, en rakasta, en rakasta,..., RAKASTAN"? Onko tämä rakkaus jotain jonka näet jo profiilista vai onko sinulla jonkinlainen visio siitä millaisella ja minkäluonteiselle ihmisestä se mahdollisesti voisi löytyä? Tämmöistä ennakkoaavistusta joku loogisempi ihminen saattaisi pitää kriteerinä, mutta olet tietenkin oikeutettu omaan mielipiteeseesi. Jos tämä rakastuminen ei kuitenkaan tapahdu silmänräpäyksessä kuten vähän aavistelen vaan siihen on käytetty myös harkintaa, niin eikö silloin voisi olla mahdollista että tätä harkintaa voisi käyttää vaikkapa esimerkiksi alle 180 senttisiin tai muuten ulkonäöltään keskinkertaisiin miehiin vaarantamatta rakkauden ainutkertaisuutta tai tyytymättä mihinkään. Ilmeisesti hyvin monelle naiselle miehet ovat hyvin mustavalkoisesti joko täysin paskoja tai sitten juuri se oikea ja ei ole olemassa mitään välimuotoa. Ja esimerkiksi tinderiä selatessa he tietävät heti että kelpaako mies vai ei ja kaikki ehkä vaihtoehdot hylätään automaattisesti. Se mitä miehet tarkoittavat tason laskemisella on että nainen antaisi näille "ehkä" miehille, joilla ei välttämättä ole täydellistä tinder-profiilia enemmän harkinta-aikaa ja mahdollisuuksia päästä edes juttelemaan. Minusta naisissa nämä "ehkä" tyypit on niitä potentiaalisimpia matcheja, kun minun on aivan turha kuvitella että ne kaikista viehättävimmät matchaisivat. Sitten näistä "ehkä"-tyypeistä on löydettävä se helmi akanoiden joukosta. Minusta esimerkiksi jotkut naiset menevät eläinrakkaudessaan liian pitkälle, joten koira ja kissakuva -profiilit menevät "ehkä" -listalle, mutta jos nainen osoittautuu myöhemmin jutellessa tervejärkiseksi suhtautumisessaan eläimiin, niin en katso tyytyneeni mihinkään vaan antaneeni tilaisuuden ihmiselle, joka profiilin ensivaikutelman perusteella tuntui väärältä. Toisaalta olen antanut pakit parille "ehkä" naiselle, jotka kertoi jutellessa kuinka koirat nukkuvat hänen kanssaan samassa sängyssä, sillä minusta koiran paikka on lattialla ja en ole siitä käsityksestä valmis joustamaan.
Jep. Ja kannattaa ymmärtää myös se, että avioliittolupauksessakin kysytään TAHDOTKO rakastaa.. ei aiotko olla ikuisesti hullaantuneen rakastunut ja intohimoinen - koska me kaikki olemme persoonia ja myös muutumme elämämme aikana, ja kukaan meistä ei aina ole täydellinen, vaatii sitoutuminen myös aika suuren tahtotilan.
Minulla on hyvä mies, jota toisina päivinä on helppo rakastaa, toisina vähän vähemmän helppo - niinkuin minuakin, mutta kun katselen ympärilleni niin yritän aina tajuta miten onnekas olen :) - silloin kun arki on hyvää, ei sitä useinkaan huomaa arvostaa.
Kommentoin nyt tätäkin, koska tuo lainaamasi teksti oli osoitettu osittain minulle. Olen se, joka tuolla aiemmin kirjoitti, että rakkaus on ainoa kriteeri. Minä en kuitenkaan tarkoita sanalla rakkaus hullaantumisen tunnetta tai intohimoa. Minulle rakkaus ei tarkoita henkilössä jonakin hetkenä olevaa tunnetilaa vaain pitkäkestoista tahtomista ja tekemistä, rakkauden tekoja. Rakkaus ja rakastuminen on ihan eri asioita. Samaten rakkaus ja hullaantuminen ja intohimo on ihan eri asioita. Toki rakastaminen (eli tahtotila ja teot) edellyttää taustalle sen alun rakastumisen ja jonkunlaisen hullaantumisen myös, siis ihastumismielessä. Ja ainakin hetkellisiä intohimon hetkiä, ainakin sinne rakastumisvaiheeseen. Mutta en minä todellakaan tarkoittanut rakkaudella sitä, että kuvittelisi sen rakastUmisvaiheen vaan jatkuvan.. Päinvastoin. Täällä tulee helposti väärinkäsityksiä noista termeistä. Minulle rakastaminen on sitoutusmishalua, antautumista toiselle, elämän vastavuoroista jakamista, päätös rakastaa ja tahtomista rakastaa, molemminpuolista kannattelua (vaikeina hetkinä), syvää välittämistä, antaumuksellista kunnioittamista ja välittämistä, huolenpitoa, myös ystävyyttä. Rakastuminen ei tosiaan ole mielestäni tunne. Tunne on ainoastaan se tunne, että haluaa ja tahtoo rakastaa juuri tätä ihmistä.
Fiksu hallinto purkaa miesylijäämänsä ajoittain sotina. Kanuunanruuaksi kelpaa syrjäytynein jamppakin.