Lue keskustelun säännöt.
Naiset vaativat liikaa tai liian tasokasta miestä, pitäisi tyytyä vähempään.
25.04.2017 |
Aika usein näissä keskusteluissa (etenkin nettideitteihin liittyvissä) tulee esiin, että naisen odotukset miehelle ovat aivan liian kovat ja pitäisi tyytyä vähempään. Naiset sitten perustelevat tuota sillä, että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Onko esimerkkejä sellaisesta, että olisi "tyytynyt vähempään" jo alussa ja siitä olisi sitten kehkeytynyt ihan hyvä suhde? Enkä nyt tarkoita sellaista, että kaikki kaverit ja sukulaiset on sitä mieltä, että paremman/ komeamman/ menestyneemmän olisit voinut löytää, vaan että itse olet ollut suhteen alussa sitä mieltä, että "no eihän tämä mikään helmi ole, mutta pitää siihen tyytyä, kun ei parempaakaan saa".
Itse olen aina ollut ainakin alussa todella hullaantunut niistä miehistä, joiden kanssa olen alkanut seurustella. Paitsi yhdestä joskus vuosia sitten teininä. En oikein muista, miksi aloin seurustella hänen kanssaan, vaikka en ollut kovin ihastunut. Hän oli toki hauska ja meillä oli mukavaa yhdessä. Seurustelukin kesti neljä vuotta, kun oli ihan mukavaa. Varsinaisesti ei ollut mikään "olen tyytynyt vähempään" -olo, kun mies oli kuitenkin todellan mukava ja fiksu, mutta suhteessa ei oikein ollut intohimoa. Lopulta hän jätti minut, kun löysi itselleen sopivamman.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on muutama sivu tullut tekstiä siitä että kaikenlainen tyytyminen on ehdottoman väärin ja on vain rakkaus. Joku kertoi että ei ole olemassa mitään kriteereitä, mutta minusta se onko tämä "rakkaus" on tai off on myös kriteeri, mutta haluaisin vielä esittää muutaman tarkentavan kysymyksen kun en ihan ymmärrä asiaa. Selaako kyseinen nainen esimerkiksi tinderiä päivänkakkara-tyylillä: "en rakasta, en rakasta, en rakasta,..., RAKASTAN"? Onko tämä rakkaus jotain jonka näet jo profiilista vai onko sinulla jonkinlainen visio siitä millaisella ja minkäluonteiselle ihmisestä se mahdollisesti voisi löytyä? Tämmöistä ennakkoaavistusta joku loogisempi ihminen saattaisi pitää kriteerinä, mutta olet tietenkin oikeutettu omaan mielipiteeseesi. Jos tämä rakastuminen ei kuitenkaan tapahdu silmänräpäyksessä kuten vähän aavistelen vaan siihen on käytetty myös harkintaa, niin eikö silloin voisi olla mahdollista että tätä harkintaa voisi käyttää vaikkapa esimerkiksi alle 180 senttisiin tai muuten ulkonäöltään keskinkertaisiin miehiin vaarantamatta rakkauden ainutkertaisuutta tai tyytymättä mihinkään. Ilmeisesti hyvin monelle naiselle miehet ovat hyvin mustavalkoisesti joko täysin paskoja tai sitten juuri se oikea ja ei ole olemassa mitään välimuotoa. Ja esimerkiksi tinderiä selatessa he tietävät heti että kelpaako mies vai ei ja kaikki ehkä vaihtoehdot hylätään automaattisesti. Se mitä miehet tarkoittavat tason laskemisella on että nainen antaisi näille "ehkä" miehille, joilla ei välttämättä ole täydellistä tinder-profiilia enemmän harkinta-aikaa ja mahdollisuuksia päästä edes juttelemaan. Minusta naisissa nämä "ehkä" tyypit on niitä potentiaalisimpia matcheja, kun minun on aivan turha kuvitella että ne kaikista viehättävimmät matchaisivat. Sitten näistä "ehkä"-tyypeistä on löydettävä se helmi akanoiden joukosta. Minusta esimerkiksi jotkut naiset menevät eläinrakkaudessaan liian pitkälle, joten koira ja kissakuva -profiilit menevät "ehkä" -listalle, mutta jos nainen osoittautuu myöhemmin jutellessa tervejärkiseksi suhtautumisessaan eläimiin, niin en katso tyytyneeni mihinkään vaan antaneeni tilaisuuden ihmiselle, joka profiilin ensivaikutelman perusteella tuntui väärältä. Toisaalta olen antanut pakit parille "ehkä" naiselle, jotka kertoi jutellessa kuinka koirat nukkuvat hänen kanssaan samassa sängyssä, sillä minusta koiran paikka on lattialla ja en ole siitä käsityksestä valmis joustamaan.
Jep. Ja kannattaa ymmärtää myös se, että avioliittolupauksessakin kysytään TAHDOTKO rakastaa.. ei aiotko olla ikuisesti hullaantuneen rakastunut ja intohimoinen - koska me kaikki olemme persoonia ja myös muutumme elämämme aikana, ja kukaan meistä ei aina ole täydellinen, vaatii sitoutuminen myös aika suuren tahtotilan.
Minulla on hyvä mies, jota toisina päivinä on helppo rakastaa, toisina vähän vähemmän helppo - niinkuin minuakin, mutta kun katselen ympärilleni niin yritän aina tajuta miten onnekas olen :) - silloin kun arki on hyvää, ei sitä useinkaan huomaa arvostaa.
Kommentoin nyt tätäkin, koska tuo lainaamasi teksti oli osoitettu osittain minulle. Olen se, joka tuolla aiemmin kirjoitti, että rakkaus on ainoa kriteeri. Minä en kuitenkaan tarkoita sanalla rakkaus hullaantumisen tunnetta tai intohimoa. Minulle rakkaus ei tarkoita henkilössä jonakin hetkenä olevaa tunnetilaa vaain pitkäkestoista tahtomista ja tekemistä, rakkauden tekoja. Rakkaus ja rakastuminen on ihan eri asioita. Samaten rakkaus ja hullaantuminen ja intohimo on ihan eri asioita. Toki rakastaminen (eli tahtotila ja teot) edellyttää taustalle sen alun rakastumisen ja jonkunlaisen hullaantumisen myös, siis ihastumismielessä. Ja ainakin hetkellisiä intohimon hetkiä, ainakin sinne rakastumisvaiheeseen. Mutta en minä todellakaan tarkoittanut rakkaudella sitä, että kuvittelisi sen rakastUmisvaiheen vaan jatkuvan.. Päinvastoin. Täällä tulee helposti väärinkäsityksiä noista termeistä. Minulle rakastaminen on sitoutusmishalua, antautumista toiselle, elämän vastavuoroista jakamista, päätös rakastaa ja tahtomista rakastaa, molemminpuolista kannattelua (vaikeina hetkinä), syvää välittämistä, antaumuksellista kunnioittamista ja välittämistä, huolenpitoa, myös ystävyyttä. Rakastuminen ei tosiaan ole mielestäni tunne. Tunne on ainoastaan se tunne, että haluaa ja tahtoo rakastaa juuri tätä ihmistä.
Anteeksi kirjoitusvirhe. Tuossa pitäisi lukea rakastaminen. Eli mielestäni rakastuminen on tunne (voimakas ihastumisen tunne), mutta rakastaminen ei ole tunne. Eikä rakkaus ole tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on muutama sivu tullut tekstiä siitä että kaikenlainen tyytyminen on ehdottoman väärin ja on vain rakkaus. Joku kertoi että ei ole olemassa mitään kriteereitä, mutta minusta se onko tämä "rakkaus" on tai off on myös kriteeri, mutta haluaisin vielä esittää muutaman tarkentavan kysymyksen kun en ihan ymmärrä asiaa. Selaako kyseinen nainen esimerkiksi tinderiä päivänkakkara-tyylillä: "en rakasta, en rakasta, en rakasta,..., RAKASTAN"? Onko tämä rakkaus jotain jonka näet jo profiilista vai onko sinulla jonkinlainen visio siitä millaisella ja minkäluonteiselle ihmisestä se mahdollisesti voisi löytyä? Tämmöistä ennakkoaavistusta joku loogisempi ihminen saattaisi pitää kriteerinä, mutta olet tietenkin oikeutettu omaan mielipiteeseesi. Jos tämä rakastuminen ei kuitenkaan tapahdu silmänräpäyksessä kuten vähän aavistelen vaan siihen on käytetty myös harkintaa, niin eikö silloin voisi olla mahdollista että tätä harkintaa voisi käyttää vaikkapa esimerkiksi alle 180 senttisiin tai muuten ulkonäöltään keskinkertaisiin miehiin vaarantamatta rakkauden ainutkertaisuutta tai tyytymättä mihinkään. Ilmeisesti hyvin monelle naiselle miehet ovat hyvin mustavalkoisesti joko täysin paskoja tai sitten juuri se oikea ja ei ole olemassa mitään välimuotoa. Ja esimerkiksi tinderiä selatessa he tietävät heti että kelpaako mies vai ei ja kaikki ehkä vaihtoehdot hylätään automaattisesti. Se mitä miehet tarkoittavat tason laskemisella on että nainen antaisi näille "ehkä" miehille, joilla ei välttämättä ole täydellistä tinder-profiilia enemmän harkinta-aikaa ja mahdollisuuksia päästä edes juttelemaan. Minusta naisissa nämä "ehkä" tyypit on niitä potentiaalisimpia matcheja, kun minun on aivan turha kuvitella että ne kaikista viehättävimmät matchaisivat. Sitten näistä "ehkä"-tyypeistä on löydettävä se helmi akanoiden joukosta. Minusta esimerkiksi jotkut naiset menevät eläinrakkaudessaan liian pitkälle, joten koira ja kissakuva -profiilit menevät "ehkä" -listalle, mutta jos nainen osoittautuu myöhemmin jutellessa tervejärkiseksi suhtautumisessaan eläimiin, niin en katso tyytyneeni mihinkään vaan antaneeni tilaisuuden ihmiselle, joka profiilin ensivaikutelman perusteella tuntui väärältä. Toisaalta olen antanut pakit parille "ehkä" naiselle, jotka kertoi jutellessa kuinka koirat nukkuvat hänen kanssaan samassa sängyssä, sillä minusta koiran paikka on lattialla ja en ole siitä käsityksestä valmis joustamaan.
Jep. Ja kannattaa ymmärtää myös se, että avioliittolupauksessakin kysytään TAHDOTKO rakastaa.. ei aiotko olla ikuisesti hullaantuneen rakastunut ja intohimoinen - koska me kaikki olemme persoonia ja myös muutumme elämämme aikana, ja kukaan meistä ei aina ole täydellinen, vaatii sitoutuminen myös aika suuren tahtotilan.
Minulla on hyvä mies, jota toisina päivinä on helppo rakastaa, toisina vähän vähemmän helppo - niinkuin minuakin, mutta kun katselen ympärilleni niin yritän aina tajuta miten onnekas olen :) - silloin kun arki on hyvää, ei sitä useinkaan huomaa arvostaa.
Tämä on kyllä osittain eri asia. Myös rakkausavioliitossa voi ja pitää tahtoa rakastaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö alkuhuumalla ja intohimolla olisi mitään merkitystä. Minusta on ainakin helpompi kestää ne suhteen suvantovaiheet ja mahdolliset houkutukset, kun tiedän että olen aikanani ollut mieheeni palavasti rakastunut. Se liekki kytee vieläkin, ja vaikka hetkittäin sitä on vaikeampi nähdä, niin minulle on todella oleellista tietää että se on siellä. Pysyvä, kiintymys- ja tahtopohjainen rakkaus on rakennettu tuon lisäksi. Ei intohimo ja kiintymys ole toisensa poissulkevia.
Eikä rakastumisen vaatiminen ole sama asia kuin täydellisyyden vaatiminen, oikeastaan osittain päinvastoin. Rakastuminen auttaa hyväksymään kumppanin virheitä ja sopeutumaan niihin. Kumppanilta on paljon vaikeampi hyväksyä virheitä, jos suhde on alunperinkin pohjautunut tyytymiseen pikemmin kuin aitoon haluun olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea keskustelua, joten sanon varmaan saman, mitä moni muukin. Eli: en ole koskaan ymmärtänyt, mitä pahaa on ajatuksessa "mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa". Mitä haittaa on siitä, että ihminen (tässä tapauksessa nainen) haluaa kumppanikseen jonkun, jota todella pitää puoleensavetävänä? Enemmän miehiä jää sinkuiksi? No hekö sitten haluaisivat, että heidän kanssaan oltaisiin vain, kun parempaakaan ei nyt satuttu saamaan? Itse näen kyllä tuossa enemmän ongelmia kuin ap:n kritisoimassa mallissa.
Ja tosiaan, ihmiset jotka tyytyvät "ihan kivaan" ovat yleensä (elleivät aina) niitä, joiden on vain jostain syystä pakko saada parisuhde. Vaikuttaa siltä, että he eivät varsinaisesti tarvitse rinnalleen toista ihmistä itsessään, vaan vain jonkin yleisen tarpeen tyydyttäjää. Jotain, jolta saa vaikkapa seksiä, taloudenpitoa tai jälkikasvua. Ja minun nähdäkseni näitä ihmisiä on paljon, typerimmät heistä kun eivät edes tiedosta todellisia motiivejaan.
Itse etsin elämänkumppania. Ihmistä, jonka kanssa tahdon elää tätä elämää, jakaa sen syvimmän osan – enkä vain sänkyä, kotitöitä tai lasten geeniperimää. Instrumentteinä en muita ihmisiä pidä enkä halua, että muutkaan pitävät minua.
Enemmän miehiä jää sinkuiksi ja suomalaiset kansana vaipuvat sukupuuttoon. Jos suomalaiset miehet olisivat yhtä nirsoja kun tällä hetkellä hedelmällisessä iässä olevat suomalaisnaiset, niin syntyvyys olisi laskennallisesti romahtanut käytännössä nollaan. Nytkin se on huolestuttavan alhainen kantaväestön osalta. Toki jos ajattelee asioita aina vaan itsekkäästi omasta näkökulmasta niin kannattaa odotella kuisti...siis rappukäytävän oven edessä sitä unelmien prinssiä.
Vähänkö kehno syyllistämisyritys. En kanna vastuuntunnetta Suomen syntyvyyden takia, ainakaan niin, että valitsen järkevästi naapurin Eskon kun on sopivan ikäinenkin ja käy töissä ja kun on niitä lapsia pakko tehdä. Sinä voit muuttaa vaikka Kiinaan, siellä osataan syntyvyyden säännöstely ja muutenkaan ei ole kansalaisilla turhia vapauksia.
Tilanne voi muuttua myös Suomessa, nopeastikin, jos suuret laumat joutilaita nuoria miehiä alkaa liikehtiä yhteiskunnassa. Silloin voi yhteiskuntarauha järkkyä ja sinunkin mielesi puolison löytämisestä muuttua.
Minä ajattelen yhteiskuntarauhan ylläpidosta nykyään samalla tavalla kuin sinä pariutumisesta. En aio tehdä suomalaisen naisen eteen enää mitään. Veroja toki joutuu vielä maksamaan mutta sekin voi muuttua.
Nuoriin miehiin on tosiaan sisäänrakennettu self destruct -moodi, jos heitä on suuria määriä toimettomina. Las sukat poistavat näin itse itsensä resursseja syömästä.
Olet käsittänyt väärin. Yksinäinen tai yksittäinen mies voi menettää toivonsa, mutta joukko tuo voimaa ja turhautuminen suuntautuu sen aiheuttaneisiin yhteiskunnan osiin. ;)
Jaa, tilastot osaa kertoa että sä olet käsittänyt väärin. Kaikeksi onneksi syrjäytyneet lassukat menevät Suomessa edelleenkin junan alle, johon kuuluvatkin. Lassukoiden "joukkovoimasta" ei ole yhtään esimerkkiä, sen sijaan junan alle tai kallioleikkeeseen teitä muussaantuu vuosittain satoja.
Suurin osa naisista miettii, että mitä he saavat / voisivat saada parisuhteelta. Ja pohtii sitä tyytymistä tai kriteerien madaltamista siitäkin näkökulmasta. Miettii, mitkä asiat on kunnossa elämässä jo sinkkuna, ja mitä saisi siltä mieheltä ja toisaalta mistä joutuisi luopumaan. Suuri(n) osa naisista on nykyään sellaisia, että heillä on ihan ok palkka ja saavuttavat omalla palkallaan haluamansa elintason, he osaavat itse kasata ne ikean huonekalut ja laittaa taulut seinille ja lamput kattoon, he osaavat itse ajaa auton sinne autokorjaamoon ja kauppakeskuksen alakerrassa olevaan renkaanvaihtoon, he suoriutuvat itse autokaupassa uuden auton ostamisesta, osaavat itse tilata remppamiehen kotiin tekemään isompaa remppaa jne. Eli nainen selviytyy itse kaikista näistä asioista, mihin 70 vuotta sitten he vielä ehkä tarvitsivat miestä. Lapsiakin nainen saa nykyään helposti sinkkuna (hedelmöityshoidot, vapaaehtoiset "luovuttajat" netistä). Lastensaamisikä on noussut, joten yleensä nainen pystyy taloudellisestikin yksin saamaan sen lapsen. Ja nykyään on hyväksyttävää olla vela, joissakin piireissä jopa ihailtavaa, niin moni nainen ei edes halua lapsia eikä koe mitään sosiaalista painetta perustaa sitä perhettä. Nainen ei siis tarvitse miestä mihinkään noista. Eikä parisuhdetta mihinkään noista.
Monesti mies lisää naisen taakkaa kotitöistä ym, koska mies odottaa että hänelle pitää kokata, mies sotkee enemmän kuin siivoaa omia jälkiään jne. Tai jos mies ryyppää usein, niin nainen joutuu sietämään ärtymyksen tunnetta siitä.. Tuollaiset miehet on rasitteita, ne on enemmän taakkaa kuin mitään saamispuolta. Ei nainen sellaiseen mieheen halua tyytyä, koska sinkkuna on asiat paremmin.
Eli mitä nainen siis voisi saada parisuhteelta? Jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin, henkistä syvää yhteyttä ja kohtaamista ja henkistä jakamista, henkisen tason kumppanuutta, tunnetta siitä että tämä ihminen on henkisesti minua varten hyvinä ja huonoina hetkinä, tunnetta siitä että tämä ihminen arvostaa minua ja minä arvostan häntä..
Saadakseen nuo nainen ei voi tyytyä. Noita ei saa jos tyytyy, ne ei ole tyytymällä mahdollisia. Ei voi arvostaa toista, jos tyytyy sellaiseen, jota ei arvosta. Ei voi kokea syvää yhteyttä ja henkistä jakamista sellaisen kanssa, joka ei ole samalla aaltopituudella ja henkisesti riittävän kypsä tuollaiseen henkisen tason kohtaamiseen ja henkiseen kumppanuuteen. Ei voi saada sitä, että rakastaa ja joku rakastaa takaisin, jos tyytyy siihen, jota ei aidosti rakasta.
Siksi nainen ei voi tyytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on muutama sivu tullut tekstiä siitä että kaikenlainen tyytyminen on ehdottoman väärin ja on vain rakkaus. Joku kertoi että ei ole olemassa mitään kriteereitä, mutta minusta se onko tämä "rakkaus" on tai off on myös kriteeri, mutta haluaisin vielä esittää muutaman tarkentavan kysymyksen kun en ihan ymmärrä asiaa. Selaako kyseinen nainen esimerkiksi tinderiä päivänkakkara-tyylillä: "en rakasta, en rakasta, en rakasta,..., RAKASTAN"? Onko tämä rakkaus jotain jonka näet jo profiilista vai onko sinulla jonkinlainen visio siitä millaisella ja minkäluonteiselle ihmisestä se mahdollisesti voisi löytyä? Tämmöistä ennakkoaavistusta joku loogisempi ihminen saattaisi pitää kriteerinä, mutta olet tietenkin oikeutettu omaan mielipiteeseesi. Jos tämä rakastuminen ei kuitenkaan tapahdu silmänräpäyksessä kuten vähän aavistelen vaan siihen on käytetty myös harkintaa, niin eikö silloin voisi olla mahdollista että tätä harkintaa voisi käyttää vaikkapa esimerkiksi alle 180 senttisiin tai muuten ulkonäöltään keskinkertaisiin miehiin vaarantamatta rakkauden ainutkertaisuutta tai tyytymättä mihinkään. Ilmeisesti hyvin monelle naiselle miehet ovat hyvin mustavalkoisesti joko täysin paskoja tai sitten juuri se oikea ja ei ole olemassa mitään välimuotoa. Ja esimerkiksi tinderiä selatessa he tietävät heti että kelpaako mies vai ei ja kaikki ehkä vaihtoehdot hylätään automaattisesti. Se mitä miehet tarkoittavat tason laskemisella on että nainen antaisi näille "ehkä" miehille, joilla ei välttämättä ole täydellistä tinder-profiilia enemmän harkinta-aikaa ja mahdollisuuksia päästä edes juttelemaan. Minusta naisissa nämä "ehkä" tyypit on niitä potentiaalisimpia matcheja, kun minun on aivan turha kuvitella että ne kaikista viehättävimmät matchaisivat. Sitten näistä "ehkä"-tyypeistä on löydettävä se helmi akanoiden joukosta. Minusta esimerkiksi jotkut naiset menevät eläinrakkaudessaan liian pitkälle, joten koira ja kissakuva -profiilit menevät "ehkä" -listalle, mutta jos nainen osoittautuu myöhemmin jutellessa tervejärkiseksi suhtautumisessaan eläimiin, niin en katso tyytyneeni mihinkään vaan antaneeni tilaisuuden ihmiselle, joka profiilin ensivaikutelman perusteella tuntui väärältä. Toisaalta olen antanut pakit parille "ehkä" naiselle, jotka kertoi jutellessa kuinka koirat nukkuvat hänen kanssaan samassa sängyssä, sillä minusta koiran paikka on lattialla ja en ole siitä käsityksestä valmis joustamaan.
Ei kyse ole siitä, että mies olisi juuri se oikea tai täysin paska. Väliin mahtuu myös monta välimuotoa ja ihan ok miestä. Mutta nainen on keskimäärin rakennettu eri tavalla kuin mies. Siinä missä miehelle on siedettävä vaihtoehto pariutua tämän ihan ok -osaston kanssa, niin moni nainen kokee seksuaalisen kanssakäymisen tällaisen ihan jees miehen kanssa vastenmielisenä. Tälle on perusteet evoluutiossa ja osa näistä pätee vielä nykyaikanakin. Seksi ja erityisesti raskaus ja lisääntyminen ovat edelleen naiselle suurempi riski kuin miehelle. Tämän vuoksi on väistämätöntä, että nainen on myös valikoivampi partneriensa suhteen kuin mies.
Toinen asia on, että tutkimusten mukaan parisuhde ja perhe tilastollisesti lisää miehen onnellisuutta ja menestystä elämässä, mutta naisilla nämä pysyvät ennallaan tai jopa vähenevät pariutuessa. Tämä kertoo olennaisesti sen, miksi naiset eivät pariudu ihan ok miesten kanssa. Koska parisuhde itsessään ei tee naisia onnelliseksi, se ei ole naisille mikään itseisarvo samalla tavalla kuin osalle miehistä.Ei ole motivaatiota pariutua ilman sitä kuuluisaa kemiaa ja kolahdusta.
Kyllä. Miksi ihmeessä ottaa mies sohvalle makaamaan? Sillä tyytyminen on juuri sitä, että se mies on jotenkin jossakin vajaa tai huono - työtön, juoppo, laiska, väkivaltainen, ei-rakastava ja siksi ei-välittävä.
Nainen menettää aina enemmän kuin saa - naiselle tulevat kaikki kotityöt, lasten saamisen ja hoidon vastuu (rahallinen ja ajallinen asia). Kyllä mieheltä on saatava myös jotain mitä todella haluaa - miehen on oltava sellainen, jonka todella haluaa, jotta nainen alkaa parisuhteesseen ja lastentekoon. En tosiaankaan ala tähän säälistä tai velvollisuudesta. Osalle lapsen saaminen on niin kova halu, että tekee sen ilman avioliittoa - mutta näissäkin tosiaan lapsi; miksi ottaa ei-haluttu mies riesaksi päälle?
Tässä viestissä puhuu nainen, joka on alentanut kriteerinsä jo hyvin alhaalle. Kokemusta on miehistä, joiden lähes ainoa kriteeri on, että he vielä hengittävät verrattuna esim. vainajiin. Ja kuinka nätisti hän miehistä ajatteleekaan. Haluavatko miehet todellakin tuota?
Oma mieheni ei ole sohvalla makoilija. Minulla kävi tuuri ja löysin napakympin, jota tulisesti rakastan ja hän on erinomainen aviomies ja isä. En olisi löytänyt häntä, jos olisin tyytynyt hengittelijään.
Niinpä. On jotenkin hirveän ristiriitaista, kun valitetaan, että naiset vaativat liikaa, mutta silti (luullakseni) samat ihmiset ihmettelevät, miksi naiset muuttuvat parisuhteessa pihtaaviksi pirttihirmuiksi ja lopulta hakevat eroa. No juuri tämän takia, kun on tyydytty niihin ok-miehiin. Ja sitten toisaalta ihmetellään, miten joku ei löydä kumppania, mutta toisaalta ihmetellään, kun toisten miesten kanssa saa jatkuvasti tapella kotitöistä ja taivastellaan, miksi tuollaisen miehen kanssa on ryhdytty suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne lukion villit komeat versus matikkalinjan nörtit: jälkimmäisillä on nyt talot ja tavarat, kun taas nuo ekana mainitut on kai niitä paljon puhuttuja jännämiehiä, jotka ajelehtivat ja etsivät edelleen. Mikä kehenkin vetoaa?
Itsehän olen keskittynyt niihin älykkäisiin ja komeisiin, mutta tietty kateellisten lassukkamiesten mielestä sellaisia ei ole olemassakaan joten lienee turha vängätä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista kertoo eron syyksi miehen muuttuneen käytöksen suhteen vakiinnuttua ja perheen muodostuttua. Kun mies ei kannakaan vastuuta, osallistu kodin ja arjen pyörittämiseen, vaan jättää naisen lapsineen selviytymään yksin kaikesta ehkä vielä tuoden lisätaakkaa kannettavaksi. On aika ymmärrettävää, että naiset pitävät alkuperäisiä kriteerejä korkealla, jotta näitä virhearviointeja tulisi vähemmän.
Tuossa vaiheessa olisi ehkä syytä miettiä niitä kriteerejä eikä sitä kuinka kovasti niistä pitää kiinni. Miehenä olen huomannut, että tutuissani naisia hurmaavat miehet ovat jokseenkin poikkeuksetta onnettomia puolisoja. Jos tärkeämpää on "kosketus sisimpään" eikä esim. tasa-arvoinen arjen jakaminen, niin sitä saa mitä tilaa.
Mutta enpä kyllä ymmärrä sitäkään miksi joku loukkaantuu pakeista. Yhteistä tahtoahan homma vaatii jos mitään. Vaikea sanoa tältä puolen aitaa miten ukot reagoivat asiaan, mutta sen voi todeta, että moni nainen voisi opetella ilmaisemaan asian suoraan ja asiallisesti. Syy vastapuolen käytökseen voi olla myös siinä miten ne pakit annetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut vain niiden naisten kanssa joihin olen ihastunut tai rakastunut. Luulen että suuri osa naisista tekee samoin. Voisiko olla jotenkin muuten?
Mielestäni millään tasoilla ei ole ollut asian kanssa mitään tekemistä. Epäilen että näin ajattelevia henkilöitä on pieni osa ja he kyllä itse karsiutuvat omaa mahdottomuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
No joku jännämies on ns. tasokas, niin tyydyn auliisti ""vähempään"" eli luotettavaan kunnolliseen mieheen, jolla työpaikka ja raha-asiat ja arvot kunnossa ja jonka kanssa on hyvä jakaa arki ja unelmat.
Kunpa kaikki naiset ajattelisivat näin fiksusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
205 kirjoitti:
"Eli mitä nainen siis voisi saada parisuhteelta? Jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin, henkistä syvää yhteyttä ja kohtaamista ja henkistä jakamista, henkisen tason kumppanuutta, tunnetta siitä että tämä ihminen on henkisesti minua varten hyvinä ja huonoina hetkinä, tunnetta siitä että tämä ihminen arvostaa minua ja minä arvostan häntä.."
Kauniisti sanottu. Juuri näitä samoja asioita haluan ja kaipaan, kun haluan naisen kanssa parisuhteen.
Mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joku jännämies on ns. tasokas, niin tyydyn auliisti ""vähempään"" eli luotettavaan kunnolliseen mieheen, jolla työpaikka ja raha-asiat ja arvot kunnossa ja jonka kanssa on hyvä jakaa arki ja unelmat.
Kunpa kaikki naiset ajattelisivat näin fiksusti.
Noh, onko sinulla työpaikka ja raha-asiat kunnossa? Oletko kunnollinen mies vai sellainen, joka ryyppää kämpillään 24/7/365 samalla naisia netissä haukkuen? Jo pelkästään naisten haukkuminen netissä poistaa sinut kunnollisten miesten kategoriasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista kertoo eron syyksi miehen muuttuneen käytöksen suhteen vakiinnuttua ja perheen muodostuttua. Kun mies ei kannakaan vastuuta, osallistu kodin ja arjen pyörittämiseen, vaan jättää naisen lapsineen selviytymään yksin kaikesta ehkä vielä tuoden lisätaakkaa kannettavaksi. On aika ymmärrettävää, että naiset pitävät alkuperäisiä kriteerejä korkealla, jotta näitä virhearviointeja tulisi vähemmän.
Tuossa vaiheessa olisi ehkä syytä miettiä niitä kriteerejä eikä sitä kuinka kovasti niistä pitää kiinni. Miehenä olen huomannut, että tutuissani naisia hurmaavat miehet ovat jokseenkin poikkeuksetta onnettomia puolisoja. Jos tärkeämpää on "kosketus sisimpään" eikä esim. tasa-arvoinen arjen jakaminen, niin sitä saa mitä tilaa.
Mutta enpä kyllä ymmärrä sitäkään miksi joku loukkaantuu pakeista. Yhteistä tahtoahan homma vaatii jos mitään. Vaikea sanoa tältä puolen aitaa miten ukot reagoivat asiaan, mutta sen voi todeta, että moni nainen voisi opetella ilmaisemaan asian suoraan ja asiallisesti. Syy vastapuolen käytökseen voi olla myös siinä miten ne pakit annetaan.
Toiset naiset lankeavat kerta toisensa jälkeen retkuihin, koska ne on niin herkkiä ja taiteellisia ja mitä lie. Naisen oma isäsuhdehan sen määrittää millaisiin miehiin hän aikuisena vetoa tuntee. Jokaisen miesmaku on kuitenkin hänen omansa eikä siihen parane puuttua. Itse viehätyn introverteistä tohtoreista, jotka ovat ujoja naisten kanssa ja eksentrisiä. Ei aina paras yhtälö puolisolle, mutta on tehnyt elämäni mielenkiintoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
No joku jännämies on ns. tasokas, niin tyydyn auliisti ""vähempään"" eli luotettavaan kunnolliseen mieheen, jolla työpaikka ja raha-asiat ja arvot kunnossa ja jonka kanssa on hyvä jakaa arki ja unelmat.
Minulle ei kyllä riitä syyksi se että minun ulkonäköni, talouteni ja työni ovat kunnossa. Kyllä vaadin että naisella on itselläänkin jotain annettavaa ja minulla hänelle vastaavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joku jännämies on ns. tasokas, niin tyydyn auliisti ""vähempään"" eli luotettavaan kunnolliseen mieheen, jolla työpaikka ja raha-asiat ja arvot kunnossa ja jonka kanssa on hyvä jakaa arki ja unelmat.
Minulle ei kyllä riitä syyksi se että minun ulkonäköni, talouteni ja työni ovat kunnossa. Kyllä vaadin että naisella on itselläänkin jotain annettavaa ja minulla hänelle vastaavasti.
Eiköhän ne annettavat ole tuossa kohdassa "hyvä jakaa arki ja unelmat".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joku jännämies on ns. tasokas, niin tyydyn auliisti ""vähempään"" eli luotettavaan kunnolliseen mieheen, jolla työpaikka ja raha-asiat ja arvot kunnossa ja jonka kanssa on hyvä jakaa arki ja unelmat.
Minulle ei kyllä riitä syyksi se että minun ulkonäköni, talouteni ja työni ovat kunnossa. Kyllä vaadin että naisella on itselläänkin jotain annettavaa ja minulla hänelle vastaavasti.
Mitä se "annettava" sitten pitäisi olla? Tätä usein kuulee, mutta aika usein tuntuu, että miehiä ei kyllä yhtään kiinnosta, mitä naisen päässä liikkuu. Esim joillakin lukee tinderprofiilissa, että eivät tykkää pintaliitäjistä ja arvostavat naisessa älykkyyttä, mutta sitten keskustelu tällaisten tyyppien kanssa on sellaista liibalaabaa, että ihmettelen kyllä, mistä nämä miehet kuvittelevat sen älykkyyden (tai sen puutteen) paljastuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joku jännämies on ns. tasokas, niin tyydyn auliisti ""vähempään"" eli luotettavaan kunnolliseen mieheen, jolla työpaikka ja raha-asiat ja arvot kunnossa ja jonka kanssa on hyvä jakaa arki ja unelmat.
Minulle ei kyllä riitä syyksi se että minun ulkonäköni, talouteni ja työni ovat kunnossa. Kyllä vaadin että naisella on itselläänkin jotain annettavaa ja minulla hänelle vastaavasti.
Mitä se "annettava" sitten pitäisi olla? Tätä usein kuulee, mutta aika usein tuntuu, että miehiä ei kyllä yhtään kiinnosta, mitä naisen päässä liikkuu. Esim joillakin lukee tinderprofiilissa, että eivät tykkää pintaliitäjistä ja arvostavat naisessa älykkyyttä, mutta sitten keskustelu tällaisten tyyppien kanssa on sellaista liibalaabaa, että ihmettelen kyllä, mistä nämä miehet kuvittelevat sen älykkyyden (tai sen puutteen) paljastuvan.
Olen pahoillani puolestasi. Olet tavannut vääriä miehiä. Oma vaimoni on minulle rakastettuni, ystäväni, mentorini ja idolini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joku jännämies on ns. tasokas, niin tyydyn auliisti ""vähempään"" eli luotettavaan kunnolliseen mieheen, jolla työpaikka ja raha-asiat ja arvot kunnossa ja jonka kanssa on hyvä jakaa arki ja unelmat.
Minulle ei kyllä riitä syyksi se että minun ulkonäköni, talouteni ja työni ovat kunnossa. Kyllä vaadin että naisella on itselläänkin jotain annettavaa ja minulla hänelle vastaavasti.
Mitä se "annettava" sitten pitäisi olla? Tätä usein kuulee, mutta aika usein tuntuu, että miehiä ei kyllä yhtään kiinnosta, mitä naisen päässä liikkuu. Esim joillakin lukee tinderprofiilissa, että eivät tykkää pintaliitäjistä ja arvostavat naisessa älykkyyttä, mutta sitten keskustelu tällaisten tyyppien kanssa on sellaista liibalaabaa, että ihmettelen kyllä, mistä nämä miehet kuvittelevat sen älykkyyden (tai sen puutteen) paljastuvan.
Olen pahoillani puolestasi. Olet tavannut vääriä miehiä. Oma vaimoni on minulle rakastettuni, ystäväni, mentorini ja idolini.
Tämä ketju koskaa sitä, että muka pitäisi tyytyä. Ilmeisesti sinä ainakaan et ole tyytynyt johonkin, jos olet saanut noin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joku jännämies on ns. tasokas, niin tyydyn auliisti ""vähempään"" eli luotettavaan kunnolliseen mieheen, jolla työpaikka ja raha-asiat ja arvot kunnossa ja jonka kanssa on hyvä jakaa arki ja unelmat.
Minulle ei kyllä riitä syyksi se että minun ulkonäköni, talouteni ja työni ovat kunnossa. Kyllä vaadin että naisella on itselläänkin jotain annettavaa ja minulla hänelle vastaavasti.Mitä se "annettava" sitten pitäisi olla? Tätä usein kuulee, mutta aika usein tuntuu, että miehiä ei kyllä yhtään kiinnosta, mitä naisen päässä liikkuu. Esim joillakin lukee tinderprofiilissa, että eivät tykkää pintaliitäjistä ja arvostavat naisessa älykkyyttä, mutta sitten keskustelu tällaisten tyyppien kanssa on sellaista liibalaabaa, että ihmettelen kyllä, mistä nämä miehet kuvittelevat sen älykkyyden (tai sen puutteen) paljastuvan.
Olen pahoillani puolestasi. Olet tavannut vääriä miehiä. Oma vaimoni on minulle rakastettuni, ystäväni, mentorini ja idolini.
Voisitko mainita pari asiaa, jonka vuoksi vaimosi aikoinaan oli kiinnostavampi, kuin muut naiset? Mitä hän antoi sinulle silloin, mitä moni muu ei voinut antaa?
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista miettii, että mitä he saavat / voisivat saada parisuhteelta. Ja pohtii sitä tyytymistä tai kriteerien madaltamista siitäkin näkökulmasta. Miettii, mitkä asiat on kunnossa elämässä jo sinkkuna, ja mitä saisi siltä mieheltä ja toisaalta mistä joutuisi luopumaan. Suuri(n) osa naisista on nykyään sellaisia, että heillä on ihan ok palkka ja saavuttavat omalla palkallaan haluamansa elintason, he osaavat itse kasata ne ikean huonekalut ja laittaa taulut seinille ja lamput kattoon, he osaavat itse ajaa auton sinne autokorjaamoon ja kauppakeskuksen alakerrassa olevaan renkaanvaihtoon, he suoriutuvat itse autokaupassa uuden auton ostamisesta, osaavat itse tilata remppamiehen kotiin tekemään isompaa remppaa jne. Eli nainen selviytyy itse kaikista näistä asioista, mihin 70 vuotta sitten he vielä ehkä tarvitsivat miestä. Lapsiakin nainen saa nykyään helposti sinkkuna (hedelmöityshoidot, vapaaehtoiset "luovuttajat" netistä). Lastensaamisikä on noussut, joten yleensä nainen pystyy taloudellisestikin yksin saamaan sen lapsen. Ja nykyään on hyväksyttävää olla vela, joissakin piireissä jopa ihailtavaa, niin moni nainen ei edes halua lapsia eikä koe mitään sosiaalista painetta perustaa sitä perhettä. Nainen ei siis tarvitse miestä mihinkään noista. Eikä parisuhdetta mihinkään noista.
Monesti mies lisää naisen taakkaa kotitöistä ym, koska mies odottaa että hänelle pitää kokata, mies sotkee enemmän kuin siivoaa omia jälkiään jne. Tai jos mies ryyppää usein, niin nainen joutuu sietämään ärtymyksen tunnetta siitä.. Tuollaiset miehet on rasitteita, ne on enemmän taakkaa kuin mitään saamispuolta. Ei nainen sellaiseen mieheen halua tyytyä, koska sinkkuna on asiat paremmin.
Eli mitä nainen siis voisi saada parisuhteelta? Jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin, henkistä syvää yhteyttä ja kohtaamista ja henkistä jakamista, henkisen tason kumppanuutta, tunnetta siitä että tämä ihminen on henkisesti minua varten hyvinä ja huonoina hetkinä, tunnetta siitä että tämä ihminen arvostaa minua ja minä arvostan häntä..
Saadakseen nuo nainen ei voi tyytyä. Noita ei saa jos tyytyy, ne ei ole tyytymällä mahdollisia. Ei voi arvostaa toista, jos tyytyy sellaiseen, jota ei arvosta. Ei voi kokea syvää yhteyttä ja henkistä jakamista sellaisen kanssa, joka ei ole samalla aaltopituudella ja henkisesti riittävän kypsä tuollaiseen henkisen tason kohtaamiseen ja henkiseen kumppanuuteen. Ei voi saada sitä, että rakastaa ja joku rakastaa takaisin, jos tyytyy siihen, jota ei aidosti rakasta.
Siksi nainen ei voi tyytyä.
Voisiko tätä tekstiä kommentoida joku sellainen, joka on vaatinut naisia "laskemaan kriteereitään" tai tyytymään??
Tässä viestissä puhuu nainen, joka on alentanut kriteerinsä jo hyvin alhaalle. Kokemusta on miehistä, joiden lähes ainoa kriteeri on, että he vielä hengittävät verrattuna esim. vainajiin. Ja kuinka nätisti hän miehistä ajatteleekaan. Haluavatko miehet todellakin tuota?
Oma mieheni ei ole sohvalla makoilija. Minulla kävi tuuri ja löysin napakympin, jota tulisesti rakastan ja hän on erinomainen aviomies ja isä. En olisi löytänyt häntä, jos olisin tyytynyt hengittelijään.