Naiset vaativat liikaa tai liian tasokasta miestä, pitäisi tyytyä vähempään.

Aika usein näissä keskusteluissa (etenkin nettideitteihin liittyvissä) tulee esiin, että naisen odotukset miehelle ovat aivan liian kovat ja pitäisi tyytyä vähempään. Naiset sitten perustelevat tuota sillä, että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.

Onko esimerkkejä sellaisesta, että olisi "tyytynyt vähempään" jo alussa ja siitä olisi sitten kehkeytynyt ihan hyvä suhde? Enkä nyt tarkoita sellaista, että kaikki kaverit ja sukulaiset on sitä mieltä, että paremman/ komeamman/ menestyneemmän olisit voinut löytää, vaan että itse olet ollut suhteen alussa sitä mieltä, että "no eihän tämä mikään helmi ole, mutta pitää siihen tyytyä, kun ei parempaakaan saa".

Itse olen aina ollut ainakin alussa todella hullaantunut niistä miehistä, joiden kanssa olen alkanut seurustella. Paitsi yhdestä joskus vuosia sitten teininä. En oikein muista, miksi aloin seurustella hänen kanssaan, vaikka en ollut kovin ihastunut. Hän oli toki hauska ja meillä oli mukavaa yhdessä. Seurustelukin kesti neljä vuotta, kun oli ihan mukavaa. Varsinaisesti ei ollut mikään "olen tyytynyt vähempään" -olo, kun mies oli kuitenkin todellan mukava ja fiksu, mutta suhteessa ei oikein ollut intohimoa. Lopulta hän jätti minut, kun löysi itselleen sopivamman.