Lue keskustelun säännöt.
Naiset vaativat liikaa tai liian tasokasta miestä, pitäisi tyytyä vähempään.
25.04.2017 |
Aika usein näissä keskusteluissa (etenkin nettideitteihin liittyvissä) tulee esiin, että naisen odotukset miehelle ovat aivan liian kovat ja pitäisi tyytyä vähempään. Naiset sitten perustelevat tuota sillä, että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Onko esimerkkejä sellaisesta, että olisi "tyytynyt vähempään" jo alussa ja siitä olisi sitten kehkeytynyt ihan hyvä suhde? Enkä nyt tarkoita sellaista, että kaikki kaverit ja sukulaiset on sitä mieltä, että paremman/ komeamman/ menestyneemmän olisit voinut löytää, vaan että itse olet ollut suhteen alussa sitä mieltä, että "no eihän tämä mikään helmi ole, mutta pitää siihen tyytyä, kun ei parempaakaan saa".
Itse olen aina ollut ainakin alussa todella hullaantunut niistä miehistä, joiden kanssa olen alkanut seurustella. Paitsi yhdestä joskus vuosia sitten teininä. En oikein muista, miksi aloin seurustella hänen kanssaan, vaikka en ollut kovin ihastunut. Hän oli toki hauska ja meillä oli mukavaa yhdessä. Seurustelukin kesti neljä vuotta, kun oli ihan mukavaa. Varsinaisesti ei ollut mikään "olen tyytynyt vähempään" -olo, kun mies oli kuitenkin todellan mukava ja fiksu, mutta suhteessa ei oikein ollut intohimoa. Lopulta hän jätti minut, kun löysi itselleen sopivamman.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, nelikymppinen, perusvartaloinen, ala-asteikäisten lasten äiti olisin saanut parisuhteeseen erittäin hyvin toimeentulevan, mukavan, urheilullisen, lapsettoman ja hyvännäköisen miehen eroni jälkeen - olemme tekemisissä vieläkin.
Mutta ei vain kolahtanut tunnetasolla.
Tämä kuvaa hyvin tilannetta. Jos tunnetasolla on sellainen ettei naisille kolahda, ei auta vaikka olisi miten hyvä mies. Turha siis huudella las-sukoista tai peräkammarinpojista
Mielestäni päinvastoin kannattaa koska juuri tunnetaso brakaa lassikoilla pahiten. Sitä ei ole. Nainen nähdään pahimmillaan re ikänä. Miten voi kolahtaa tunnetasolla sellaisen kanssa joka ei tajua koko tunnetason olemassaoloa aikuisen ihmisen tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minullaKamalaa, eikö.
Riippuu vähän. Kuinka suuri osuus suunnilleen ikäisistäsi miehistä on sellaisia, joita haluat seksuaalisesti? Sillä on iso ero onko niitä 10 vai yksi sataa miestä kohden.
Samanlainen arvomaailmakin saattaa olla joko vain vähän miehiä karsiva tai lähes kaikki miehet karsiva. Ei noiden vaatimusten perustella voi sanoa onko "kamalaa" vai ei? Ehkäpä onkin.
Niin. Ton vaatimuslistan voi avata monella eri tapaa ja siitä voi tulla hyvinkin tiukka. "Samanlainen arvomaailma kuin minulla" voi käsittää ihan mitä vaan.
En voisi elää enkä asua miehen kanssa, jonka arvomaailma ei vastaa omaani. En myöskään ymmärrä näkemystä, että jokin arvomaailma voisi karsia lähes kaikki miehet pois. Järkevien aikuisten maailmassa se ei oikein toteudu mitenkään.
No sehän riippuu hyvin pitkälti niistä arvomaailmoista. Se on kuin persereikä, jokaisella on omansa.
Ei ole sukupuolisidonnaisia arvomaailmoja. Kerro yksikin esimerkki. Sovinistisimmatkin persut löytävät yhtä sovinistisia naisia ihme kyllä.
sanoinko minä sukupuolisidonnaisuudesta jotain? Tietääkseni en.
Sanoit, että arvomaailmoja on sellaisia, jotka karsii lähes kaikki miehet.
Sanoinko? Mielestäni en sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyse on naisten kohdalla enemmänkin vääristä kriteereistä ja niiden joustamattomuudesta. Esimerkiksi jos naisella on toive että unelmien mies on yli 180 cm, mutta arvioitavana oleva mies onkin 178, niin onko se tyytymistä jos nainen vähän joustaa kriteereistään. Ilmeisesti monelle naiselle minkäänlainen joustaminen utopiastaan on ihan käsittämätön ajatus. Toisaalta toiset kriteerit kuten tupakanpoltto, se että miehellä on vaimo ja perhe tai että miehellä on väkivaltainen tausta ovat semmoisia mistä jotkut naiset ovat valmiita joustamaan, mikä tuntuu minusta järjenköyhältä.
Toisekseen kriteerit kuten tämä että miehen on tultava ja tehtävä aloitus juuri hänelle ja vain hänelle ja oltava kiinnostunut, mutta ei liian kiinnostunut ja osattava edetä juuri naisen toivomalla nopeudella, johtaa siihen että kokeineilla ja naisia taitavasti käsittelevillä miehillä on suuri etu jo kokemuksiensa perusteella ja tällöin monesti valituksi tulee juuri näitä pelimiehiä ja muita naistennaurattajia joilla on homma hallussa, mutta jotka osoittautuu pettymyksiksi ajan kuluessa.
Itse olen näitä matikkalinjan nörttejä joilla on elämä hyvin hallussa, mutta introverttina lämpeän ihmisiin hitaasti ja siten myös etenen naisten kanssa treffitilanteissa naisten mielestä liian hitaasti ja nainen kokee tilanteen tylsänä, kun vertaa sitä johonkin toiseen treffitilanteeseen, missä alan ammattilainen on osannut edetä juuri oikeassa rytmissä. Pisimmät suhteeni olenkin onnistunut saamaan kun naiset ovat hoksanneet joskus pitkänkin ajan päästä että heidän ensivaikutelmansa minusta on ollutkin väärä. Suurin yksittäinen ryhmä mikä minut kokee viehättävänä on ikävä kyllä kavereiden vaimot ja tyttöystävät, mikä on minulle jo periaatteellisesti mahdoton yhtälö. Olen myös se mies jolle vuosia sitten pakit antaneet tytöt tulevat elämän kolhimina päissään sanomaan että miksi en tehnyt silloin sitä ja tätä ja että tekis nyt toisin jos ei olis parisuhteessa.
Hyvä kirjoitus. Juuri samaa olen itsekin ajatellut introvertimpänä miehenä. Sainkin lopulta pitkän suhteen, mutta itsellenikin on tullut monta kertaa esille se, että ihmiset ymmärtävät hyvät puoleni vasta pidemmän ajan päästä, ja ensivaikutelma minusta on osoittautunut vääräksi. Monen naisen kannattaisi yrittää löytää se "helmi" introvertimpien miesten joukosta, koska olen varma, että niistä syntyy pysyvämpiä suhteita lopulta. Valitettavasti se nopea tilanteen haltuunotto ja hauskuuttaminen on useimmiten naisten mieleen.
Juuri tämän takia täällä kerta toisensa jälkeen kerrotaan ikisinkkumiehille, että heidän pitäisi ensisijaisesti hankkia elämä. Työpaikka, ystäviä, paljon harrastuksia jne., joissa on mahdollisuus siihen että ihmiset tutustuvat kunnolla ja pitemmän ajan kuluessa. Mutta ei. Istutaan yksiössä syrjäytyneenä ja perjantai-iltana mennään baariin yksin kännissä yrittämään iskeä ihan vääränlaista naista joka sanoo hobitiksi, ja sitten on taas syy itkeä naisten tyhmyyttä ja ilkeyttä ja liian korkeita kriteerejä.
Mutta kun ikisinkkumiehillä menee elämässä usein oikein hyvin! Eivät vain löydä naista, joka kiinnostuisi heistä parisuhdemielessä. Varmasti itsekin tunnet näitä "hyvä mies, mutta jollekulle toiselle"-miehiä. Sitä "jotakuta toista" ei vain ikinä tule vastaan
Joillakin voi olla vain huono tuuri. Loppujen lopuksi harvan kanssa kolahtaa. Sitkeyttä, kyllä se sieltä lopulta tulee jos oikeasti ei ole mitään vikaa. Täälläkin on kuitenkin näitä nähty joissa on vikaa, mutta eivät itse tiedosta sitä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia täällä kerta toisensa jälkeen kerrotaan ikisinkkumiehille, että heidän pitäisi ensisijaisesti hankkia elämä. Työpaikka, ystäviä, paljon harrastuksia jne., joissa on mahdollisuus siihen että ihmiset tutustuvat kunnolla ja pitemmän ajan kuluessa. Mutta ei. Istutaan yksiössä syrjäytyneenä ja perjantai-iltana mennään baariin yksin kännissä yrittämään iskeä ihan vääränlaista naista joka sanoo hobitiksi, ja sitten on taas syy itkeä naisten tyhmyyttä ja ilkeyttä ja liian korkeita kriteerejä.
Tämä edellinen käsittääkseni puhui introverteista ja sinä kuvailit minusta aika stereotyyppisen katkeran alkkiksen alun, joita löytyy yhtä paljon ihan ekstroverttien puolelta (esim joukkuelajeista) ja joilla on kavereita niin kauan kunnes juominen alkaa niitä viedä.
Voi olla että meidän elämä on myös ihan ok: Juominen ei niin kiinnosta (joskin tunnistan nuo satunnaisen alkoholin aiheuttamat käytösöverit), kävellään yksin metsissä, tehdään itse ruokaa, suhtaudutaan johonkin harrastukseen intohimoisesti ja ennen kaikkea ollaan aika rehellisiä, koska sosiaalisissa taidoissa - mitä paskan puhuminen ja itsekorostuskin on - on meillä vähän ongelmia. Mikä taas tekee toisen lähestymisestä vähän hankalaa. Monella meistä on myös talous kunnossa ja säästöjä.
Toisaalta niistä stereotypioista: meillä on ihan samat halut ja sillä vähällä kokemuksella/palautteella uskallan väittää, että olen vauhtiin päästyäni siellä vällyissäkin parempi, kuin suurin osa pelimiehistä. Se vaan vaatii naiseltakin sitten aika paljon, että pystyn heittäytymään siihen tunteeseen. Toki mitään satunnaisseksiä todella harvan naisen kanssa pystyisin harrastamaan, joten jätänkin sen lajin oikein mielellään pelimiesten klo 04 harrastukseksi ja halaan sen ajan puhtoista tyynyäni nukkuen tyytyväisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minullaKamalaa, eikö.
Riippuu vähän. Kuinka suuri osuus suunnilleen ikäisistäsi miehistä on sellaisia, joita haluat seksuaalisesti? Sillä on iso ero onko niitä 10 vai yksi sataa miestä kohden.
Samanlainen arvomaailmakin saattaa olla joko vain vähän miehiä karsiva tai lähes kaikki miehet karsiva. Ei noiden vaatimusten perustella voi sanoa onko "kamalaa" vai ei? Ehkäpä onkin.
Niin. Ton vaatimuslistan voi avata monella eri tapaa ja siitä voi tulla hyvinkin tiukka. "Samanlainen arvomaailma kuin minulla" voi käsittää ihan mitä vaan.
En voisi elää enkä asua miehen kanssa, jonka arvomaailma ei vastaa omaani. En myöskään ymmärrä näkemystä, että jokin arvomaailma voisi karsia lähes kaikki miehet pois. Järkevien aikuisten maailmassa se ei oikein toteudu mitenkään.
No sehän riippuu hyvin pitkälti niistä arvomaailmoista. Se on kuin persereikä, jokaisella on omansa.
Ei ole sukupuolisidonnaisia arvomaailmoja. Kerro yksikin esimerkki. Sovinistisimmatkin persut löytävät yhtä sovinistisia naisia ihme kyllä.
sanoinko minä sukupuolisidonnaisuudesta jotain? Tietääkseni en.
Sanoit, että arvomaailmoja on sellaisia, jotka karsii lähes kaikki miehet.
Sanoinko? Mielestäni en sanonut.
Kyllä se sinä olit! Olen nainen ja siis aina oikeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minullaKamalaa, eikö.
Riippuu vähän. Kuinka suuri osuus suunnilleen ikäisistäsi miehistä on sellaisia, joita haluat seksuaalisesti? Sillä on iso ero onko niitä 10 vai yksi sataa miestä kohden.
Samanlainen arvomaailmakin saattaa olla joko vain vähän miehiä karsiva tai lähes kaikki miehet karsiva. Ei noiden vaatimusten perustella voi sanoa onko "kamalaa" vai ei? Ehkäpä onkin.
Niin. Ton vaatimuslistan voi avata monella eri tapaa ja siitä voi tulla hyvinkin tiukka. "Samanlainen arvomaailma kuin minulla" voi käsittää ihan mitä vaan.
Mitä sitten? Tuolla ihmisellä on oikeus arvomaailmaansa. Jos hän on kettutyttö, hän ei pysty olemaan turkistarhaajan kanssa, vaikka tämä olisi komea kuin filmitähti ja yhtä rikas.
En minä väittänytkään ettei saisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään ongelmaa yksinolossa, sen sijaan ala-arvoisen miehen kanssa seurustelu olisi todella ankeaa. Ja näitä ala-arvoisia on mun vinkkelistä 95 prossaa miehistä.
Kuinka paljon arvelisit heteroparisuhteita syntyvän tässä maailmassa, jos myös miehet ajattelisivat, että 95% naisista on heille ala-arvoisia. Just asking...
Luulisin, että avioeroja ainakin tulisi vähemmän, jos miehetkään eivät vain tyytyisi, vaan huolisivat vain sellaisen naisen, joka heitä oikeasti kiinnostaa ja jonka kanssa tuntee aitoa kumppanuutta ja rakkautta ja jonka takia haluaa tehdä töitä parisuhteen eteen.
En usko, että parisuhteita syntyisi huomattavasti vähemmän, vaan että niiden syntymisessä ehkä kestäisi kauemmin, mutta ne olisivat kestävämpiä. t: eri
Joo, epäilemättä eroja olisi reilusti vähemmän, koska ylipäätään suhteita olisi murto-osa siitä, mitä nykyään. Kuvittelevatko naiset yleisestikin, että miesten enemmistö saa juurikin haluamansa kaltaisen naisen? Jos noin on, niin on kyllä pakko todeta, että naiset ovat kyllä oman etuoikeutetun asemansa sokaisemia. Todellisuudessahan miehistä ainoastaan terävin huippu voi valita ja myös saa sen haluamansa naisen. Kaikki muut enemmän tai vähemmän tyytyvät siihen mitä saavat. Mitä matalamman tasoinen mies, niin sitä enemmän kyse on nimenomaan tyytymisestä.
Siinähän on kyse asenneongelmasta ja realiteettien tunistamattomuudesta.
Miehillekin avautuva esimerkki:
Ensisijaisesti haluan Teslan. Koska kuitenkin realistinen budjetti autolle on 30 000 euroa, olen iloinen ja onnellinen uudesta tavallisesta eurooppalaisesta perheautostani, jonka ominaisuudet ja mallin olen itse valinnut itselleni sopivaksi. Jos en osaa iloita realiteettien tarjoamasta onnestani vaan itken Teslan perään, kyse on siitä, että pilaan itse elämääni epärealistisin toivein ja aiheutan itse itselleni pettymyksiä. Toinen vaihtoehto on tietysti kääriä hihat ja alkaa tehdä töitä oman tason nostamiseksi Teslaa kohti.
Tämä pätee niinkin, että heti kun resurssit riittää Teslan hankintaan, kaikki järkisyyt pitää edullinen farkku lentävät taivaan tuuliin. Mies, et halua olla naiselle edullinen perheauto, jolla hän köröttelee kauppaan ja kadehtii naapuria. Haluat olla hänelle Tesla, jota hän vielä illalla viimeiseksi ihailee ja silittelee, ja jota hän ylpeänä vie sunnuntaiajelulle varmana siitä, että naapurin Pirkko pakahtuu kateudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, nelikymppinen, perusvartaloinen, ala-asteikäisten lasten äiti olisin saanut parisuhteeseen erittäin hyvin toimeentulevan, mukavan, urheilullisen, lapsettoman ja hyvännäköisen miehen eroni jälkeen - olemme tekemisissä vieläkin.
Mutta ei vain kolahtanut tunnetasolla.
Tämä kuvaa hyvin tilannetta. Jos tunnetasolla on sellainen ettei naisille kolahda, ei auta vaikka olisi miten hyvä mies. Turha siis huudella las-sukoista tai peräkammarinpojista
Mielestäni päinvastoin kannattaa koska juuri tunnetaso brakaa lassikoilla pahiten. Sitä ei ole. Nainen nähdään pahimmillaan re ikänä. Miten voi kolahtaa tunnetasolla sellaisen kanssa joka ei tajua koko tunnetason olemassaoloa aikuisen ihmisen tasolla.
Ensimmäisen viestin kirjoittajan kuvailema mies ei todellakaan vastaa las-sukkaa. Miksi muuten kirjoittaja haluaisi olla miehen kanssa tekemisissä vieläkin?
Miehet jotka jankuttavat liian korkeista kriteereistä, taitavat olla jotenkin jääneet osattomiksi kun tunne-elämää on jaettu. He kuvittelevat, että puoliso valitaan jonkun ostoslistan kautta.
Todellisuudessa kaikki tytöt ovat kyllä kuvitelleet teininä tulevaa miestään, eikä tämä koskaan ole sellainen, koska teinin haave on kuin paperinukke, ja oikea mies on kokonainen toinen ihminen ja hänen maailmansa, ei kenenkään mielikuvitus riittänyt siihen kaikkeen. Silmien värillä ei todellakaan ole enää merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kuin yrittäisi selittää syntymäsokealle värejä.
En jaksanut lukea keskustelua, joten sanon varmaan saman, mitä moni muukin. Eli: en ole koskaan ymmärtänyt, mitä pahaa on ajatuksessa "mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa". Mitä haittaa on siitä, että ihminen (tässä tapauksessa nainen) haluaa kumppanikseen jonkun, jota todella pitää puoleensavetävänä? Enemmän miehiä jää sinkuiksi? No hekö sitten haluaisivat, että heidän kanssaan oltaisiin vain, kun parempaakaan ei nyt satuttu saamaan? Itse näen kyllä tuossa enemmän ongelmia kuin ap:n kritisoimassa mallissa.
Ja tosiaan, ihmiset jotka tyytyvät "ihan kivaan" ovat yleensä (elleivät aina) niitä, joiden on vain jostain syystä pakko saada parisuhde. Vaikuttaa siltä, että he eivät varsinaisesti tarvitse rinnalleen toista ihmistä itsessään, vaan vain jonkin yleisen tarpeen tyydyttäjää. Jotain, jolta saa vaikkapa seksiä, taloudenpitoa tai jälkikasvua. Ja minun nähdäkseni näitä ihmisiä on paljon, typerimmät heistä kun eivät edes tiedosta todellisia motiivejaan.
Itse etsin elämänkumppania. Ihmistä, jonka kanssa tahdon elää tätä elämää, jakaa sen syvimmän osan – enkä vain sänkyä, kotitöitä tai lasten geeniperimää. Instrumentteinä en muita ihmisiä pidä enkä halua, että muutkaan pitävät minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin sinkku jotain 5 vuotta ja annoin pakit lukuisille miehille, koska en joko tuntenut heihin vetoa tai tiesin muista syistä ettei suhde tulisi toimimaan (liian erilaiset elämänarvot, mies epäluotettava tms.).
Sitten eräänä kesänä tutustuin mieheen, joka oli kaikkea mitä olin toivonut. Komea, hauska, älykäs ja ennen kaikkea lämmin, ystävällinen kaikille, huomaavainen, herkkä, yksinkertaisesti ihana ihminen. Rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni ja olin niin kiitollinen, että olin jaksanut olla sinkku. Hyvää kannattaa odottaa. Nyt minulla on ihana, paras elämänkumppani jota olisin voinut toivoa. Teemme toisemme onnellisiksi.
Kyllähän ne naiset tyytyy todella vähään jos on ulkomaalainen mies kyseessä. Voi olla alle 170cm lihava pettäjä ja muutenkin kusipäã eikä haittaa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin sinkku jotain 5 vuotta ja annoin pakit lukuisille miehille, koska en joko tuntenut heihin vetoa tai tiesin muista syistä ettei suhde tulisi toimimaan (liian erilaiset elämänarvot, mies epäluotettava tms.).
Sitten eräänä kesänä tutustuin mieheen, joka oli kaikkea mitä olin toivonut. Komea, hauska, älykäs ja ennen kaikkea lämmin, ystävällinen kaikille, huomaavainen, herkkä, yksinkertaisesti ihana ihminen. Rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni ja olin niin kiitollinen, että olin jaksanut olla sinkku. Hyvää kannattaa odottaa. Nyt minulla on ihana, paras elämänkumppani jota olisin voinut toivoa. Teemme toisemme onnellisiksi.
Taas yksi prinsessatarina, jonka kääntöpuolena ne yhdeksän muuta, jotka jäivät kissan kanssa Punavuoreen asumaan. Mitä haluaisit sanoa niille kanssasiskoillesi, jotka eivät sitten koskaan törmännetkään unelmiensa prinssiin? Kannattiko jatkaa odottamista?
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea keskustelua, joten sanon varmaan saman, mitä moni muukin. Eli: en ole koskaan ymmärtänyt, mitä pahaa on ajatuksessa "mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa". Mitä haittaa on siitä, että ihminen (tässä tapauksessa nainen) haluaa kumppanikseen jonkun, jota todella pitää puoleensavetävänä? Enemmän miehiä jää sinkuiksi? No hekö sitten haluaisivat, että heidän kanssaan oltaisiin vain, kun parempaakaan ei nyt satuttu saamaan? Itse näen kyllä tuossa enemmän ongelmia kuin ap:n kritisoimassa mallissa.
Ja tosiaan, ihmiset jotka tyytyvät "ihan kivaan" ovat yleensä (elleivät aina) niitä, joiden on vain jostain syystä pakko saada parisuhde. Vaikuttaa siltä, että he eivät varsinaisesti tarvitse rinnalleen toista ihmistä itsessään, vaan vain jonkin yleisen tarpeen tyydyttäjää. Jotain, jolta saa vaikkapa seksiä, taloudenpitoa tai jälkikasvua. Ja minun nähdäkseni näitä ihmisiä on paljon, typerimmät heistä kun eivät edes tiedosta todellisia motiivejaan.
Itse etsin elämänkumppania. Ihmistä, jonka kanssa tahdon elää tätä elämää, jakaa sen syvimmän osan – enkä vain sänkyä, kotitöitä tai lasten geeniperimää. Instrumentteinä en muita ihmisiä pidä enkä halua, että muutkaan pitävät minua.
Enemmän miehiä jää sinkuiksi ja suomalaiset kansana vaipuvat sukupuuttoon. Jos suomalaiset miehet olisivat yhtä nirsoja kun tällä hetkellä hedelmällisessä iässä olevat suomalaisnaiset, niin syntyvyys olisi laskennallisesti romahtanut käytännössä nollaan. Nytkin se on huolestuttavan alhainen kantaväestön osalta. Toki jos ajattelee asioita aina vaan itsekkäästi omasta näkökulmasta niin kannattaa odotella kuisti...siis rappukäytävän oven edessä sitä unelmien prinssiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea keskustelua, joten sanon varmaan saman, mitä moni muukin. Eli: en ole koskaan ymmärtänyt, mitä pahaa on ajatuksessa "mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa". Mitä haittaa on siitä, että ihminen (tässä tapauksessa nainen) haluaa kumppanikseen jonkun, jota todella pitää puoleensavetävänä? Enemmän miehiä jää sinkuiksi? No hekö sitten haluaisivat, että heidän kanssaan oltaisiin vain, kun parempaakaan ei nyt satuttu saamaan? Itse näen kyllä tuossa enemmän ongelmia kuin ap:n kritisoimassa mallissa.
Ja tosiaan, ihmiset jotka tyytyvät "ihan kivaan" ovat yleensä (elleivät aina) niitä, joiden on vain jostain syystä pakko saada parisuhde. Vaikuttaa siltä, että he eivät varsinaisesti tarvitse rinnalleen toista ihmistä itsessään, vaan vain jonkin yleisen tarpeen tyydyttäjää. Jotain, jolta saa vaikkapa seksiä, taloudenpitoa tai jälkikasvua. Ja minun nähdäkseni näitä ihmisiä on paljon, typerimmät heistä kun eivät edes tiedosta todellisia motiivejaan.
Itse etsin elämänkumppania. Ihmistä, jonka kanssa tahdon elää tätä elämää, jakaa sen syvimmän osan – enkä vain sänkyä, kotitöitä tai lasten geeniperimää. Instrumentteinä en muita ihmisiä pidä enkä halua, että muutkaan pitävät minua.
Enemmän miehiä jää sinkuiksi ja suomalaiset kansana vaipuvat sukupuuttoon. Jos suomalaiset miehet olisivat yhtä nirsoja kun tällä hetkellä hedelmällisessä iässä olevat suomalaisnaiset, niin syntyvyys olisi laskennallisesti romahtanut käytännössä nollaan. Nytkin se on huolestuttavan alhainen kantaväestön osalta. Toki jos ajattelee asioita aina vaan itsekkäästi omasta näkökulmasta niin kannattaa odotella kuisti...siis rappukäytävän oven edessä sitä unelmien prinssiä.
Vähänkö kehno syyllistämisyritys. En kanna vastuuntunnetta Suomen syntyvyyden takia, ainakaan niin, että valitsen järkevästi naapurin Eskon kun on sopivan ikäinenkin ja käy töissä ja kun on niitä lapsia pakko tehdä. Sinä voit muuttaa vaikka Kiinaan, siellä osataan syntyvyyden säännöstely ja muutenkaan ei ole kansalaisilla turhia vapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se on just se juttu. Miksi tyytyä vähempään kuin mitä oikeasti haluaa? Mä ainakin pysyn mielummin koko loppuelämäni sinkkuna kun tyytyisin johonkin paskamieheen. Sorry I aint sorry. N28
Itse opin nelikymppisenä arvostamaan myös sitä "ihan hyvää" ihan uudella tavalla, niin ettei se ole enää tyytymistä vaan oikeasti ihan hyvää. Mutta se ei kärsi mitään paskiaispiirteitä vaan pitää oikeasti olla sellainen tasaisen hyvä ilman laaksoja, kun ei ole valtavia huippujakaan. Ja sitä ihan hyvääkin voi yrittää buustata paremmaksi.
Tässä on on se ajatusvirhe, että kaikki olisivat keskimäärin yhtä hyviä, ja mies jolla ei ole isoja vikoja ei voi olla hyviltä ominaisuuksiltaan huippumies. Tuossa on kuitenkin kyse omasta pahapoikafetissistä enemmän kuin todellisuudesta. Oikeastihan on olemassa miehiä jotka ovat sekä rumia, köyhiä että paskiaisia - ja sitten on niitä jotka ovat sekä vetovoimaisia että luotettavia. Sitten on tietysti tyystin toinen asia, riittääkö omat rahkeet niihin hyviin huippumiehiin - jos näin ei ole, niin voi toki joutua valitsemaan komean kusipään ja tylsän kiltin miehen väliltä. Mutta karisma ei itsessään aiheuta muiden huonoa kohtelua eikä huono kohtelu lisää karismaa, ainakaan tasapainoisen ihmisen silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea keskustelua, joten sanon varmaan saman, mitä moni muukin. Eli: en ole koskaan ymmärtänyt, mitä pahaa on ajatuksessa "mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa". Mitä haittaa on siitä, että ihminen (tässä tapauksessa nainen) haluaa kumppanikseen jonkun, jota todella pitää puoleensavetävänä? Enemmän miehiä jää sinkuiksi? No hekö sitten haluaisivat, että heidän kanssaan oltaisiin vain, kun parempaakaan ei nyt satuttu saamaan? Itse näen kyllä tuossa enemmän ongelmia kuin ap:n kritisoimassa mallissa.
Ja tosiaan, ihmiset jotka tyytyvät "ihan kivaan" ovat yleensä (elleivät aina) niitä, joiden on vain jostain syystä pakko saada parisuhde. Vaikuttaa siltä, että he eivät varsinaisesti tarvitse rinnalleen toista ihmistä itsessään, vaan vain jonkin yleisen tarpeen tyydyttäjää. Jotain, jolta saa vaikkapa seksiä, taloudenpitoa tai jälkikasvua. Ja minun nähdäkseni näitä ihmisiä on paljon, typerimmät heistä kun eivät edes tiedosta todellisia motiivejaan.
Itse etsin elämänkumppania. Ihmistä, jonka kanssa tahdon elää tätä elämää, jakaa sen syvimmän osan – enkä vain sänkyä, kotitöitä tai lasten geeniperimää. Instrumentteinä en muita ihmisiä pidä enkä halua, että muutkaan pitävät minua.
Enemmän miehiä jää sinkuiksi ja suomalaiset kansana vaipuvat sukupuuttoon. Jos suomalaiset miehet olisivat yhtä nirsoja kun tällä hetkellä hedelmällisessä iässä olevat suomalaisnaiset, niin syntyvyys olisi laskennallisesti romahtanut käytännössä nollaan. Nytkin se on huolestuttavan alhainen kantaväestön osalta. Toki jos ajattelee asioita aina vaan itsekkäästi omasta näkökulmasta niin kannattaa odotella kuisti...siis rappukäytävän oven edessä sitä unelmien prinssiä.
Häh? On itsekästä, jos ei halua alistua vastentahtoiseksi ihmishautomoksi henkilölle jonka kanssa ei halua olla?
Selvä. Olen mieluummin itsekäs kuin synnytyskone ja seksiorja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyse on naisten kohdalla enemmänkin vääristä kriteereistä ja niiden joustamattomuudesta. Esimerkiksi jos naisella on toive että unelmien mies on yli 180 cm, mutta arvioitavana oleva mies onkin 178, niin onko se tyytymistä jos nainen vähän joustaa kriteereistään. Ilmeisesti monelle naiselle minkäänlainen joustaminen utopiastaan on ihan käsittämätön ajatus. Toisaalta toiset kriteerit kuten tupakanpoltto, se että miehellä on vaimo ja perhe tai että miehellä on väkivaltainen tausta ovat semmoisia mistä jotkut naiset ovat valmiita joustamaan, mikä tuntuu minusta järjenköyhältä.
Toisekseen kriteerit kuten tämä että miehen on tultava ja tehtävä aloitus juuri hänelle ja vain hänelle ja oltava kiinnostunut, mutta ei liian kiinnostunut ja osattava edetä juuri naisen toivomalla nopeudella, johtaa siihen että kokeineilla ja naisia taitavasti käsittelevillä miehillä on suuri etu jo kokemuksiensa perusteella ja tällöin monesti valituksi tulee juuri näitä pelimiehiä ja muita naistennaurattajia joilla on homma hallussa, mutta jotka osoittautuu pettymyksiksi ajan kuluessa.
Itse olen näitä matikkalinjan nörttejä joilla on elämä hyvin hallussa, mutta introverttina lämpeän ihmisiin hitaasti ja siten myös etenen naisten kanssa treffitilanteissa naisten mielestä liian hitaasti ja nainen kokee tilanteen tylsänä, kun vertaa sitä johonkin toiseen treffitilanteeseen, missä alan ammattilainen on osannut edetä juuri oikeassa rytmissä. Pisimmät suhteeni olenkin onnistunut saamaan kun naiset ovat hoksanneet joskus pitkänkin ajan päästä että heidän ensivaikutelmansa minusta on ollutkin väärä. Suurin yksittäinen ryhmä mikä minut kokee viehättävänä on ikävä kyllä kavereiden vaimot ja tyttöystävät, mikä on minulle jo periaatteellisesti mahdoton yhtälö. Olen myös se mies jolle vuosia sitten pakit antaneet tytöt tulevat elämän kolhimina päissään sanomaan että miksi en tehnyt silloin sitä ja tätä ja että tekis nyt toisin jos ei olis parisuhteessa.
Hyvä kirjoitus. Juuri samaa olen itsekin ajatellut introvertimpänä miehenä. Sainkin lopulta pitkän suhteen, mutta itsellenikin on tullut monta kertaa esille se, että ihmiset ymmärtävät hyvät puoleni vasta pidemmän ajan päästä, ja ensivaikutelma minusta on osoittautunut vääräksi. Monen naisen kannattaisi yrittää löytää se "helmi" introvertimpien miesten joukosta, koska olen varma, että niistä syntyy pysyvämpiä suhteita lopulta. Valitettavasti se nopea tilanteen haltuunotto ja hauskuuttaminen on useimmiten naisten mieleen.
Juuri tämän takia täällä kerta toisensa jälkeen kerrotaan ikisinkkumiehille, että heidän pitäisi ensisijaisesti hankkia elämä. Työpaikka, ystäviä, paljon harrastuksia jne., joissa on mahdollisuus siihen että ihmiset tutustuvat kunnolla ja pitemmän ajan kuluessa. Mutta ei. Istutaan yksiössä syrjäytyneenä ja perjantai-iltana mennään baariin yksin kännissä yrittämään iskeä ihan vääränlaista naista joka sanoo hobitiksi, ja sitten on taas syy itkeä naisten tyhmyyttä ja ilkeyttä ja liian korkeita kriteerejä.
Mutta kun ikisinkkumiehillä menee elämässä usein oikein hyvin! Eivät vain löydä naista, joka kiinnostuisi heistä parisuhdemielessä. Varmasti itsekin tunnet näitä "hyvä mies, mutta jollekulle toiselle"-miehiä. Sitä "jotakuta toista" ei vain ikinä tule vastaan
Minä en itseasiassa tunne. Viimeistään rimaa laskemalla on tärpännyt kaikilla 35 v mennessä. Ja joukossa mm. työttömiä ja pitkäaikaissairaita.
Mutta kun ikisinkkumiehillä menee elämässä usein oikein hyvin! Eivät vain löydä naista, joka kiinnostuisi heistä parisuhdemielessä. Varmasti itsekin tunnet näitä "hyvä mies, mutta jollekulle toiselle"-miehiä. Sitä "jotakuta toista" ei vain ikinä tule vastaan