Lue keskustelun säännöt.
Naiset vaativat liikaa tai liian tasokasta miestä, pitäisi tyytyä vähempään.
25.04.2017 |
Aika usein näissä keskusteluissa (etenkin nettideitteihin liittyvissä) tulee esiin, että naisen odotukset miehelle ovat aivan liian kovat ja pitäisi tyytyä vähempään. Naiset sitten perustelevat tuota sillä, että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Onko esimerkkejä sellaisesta, että olisi "tyytynyt vähempään" jo alussa ja siitä olisi sitten kehkeytynyt ihan hyvä suhde? Enkä nyt tarkoita sellaista, että kaikki kaverit ja sukulaiset on sitä mieltä, että paremman/ komeamman/ menestyneemmän olisit voinut löytää, vaan että itse olet ollut suhteen alussa sitä mieltä, että "no eihän tämä mikään helmi ole, mutta pitää siihen tyytyä, kun ei parempaakaan saa".
Itse olen aina ollut ainakin alussa todella hullaantunut niistä miehistä, joiden kanssa olen alkanut seurustella. Paitsi yhdestä joskus vuosia sitten teininä. En oikein muista, miksi aloin seurustella hänen kanssaan, vaikka en ollut kovin ihastunut. Hän oli toki hauska ja meillä oli mukavaa yhdessä. Seurustelukin kesti neljä vuotta, kun oli ihan mukavaa. Varsinaisesti ei ollut mikään "olen tyytynyt vähempään" -olo, kun mies oli kuitenkin todellan mukava ja fiksu, mutta suhteessa ei oikein ollut intohimoa. Lopulta hän jätti minut, kun löysi itselleen sopivamman.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Mitkähän mahtoivat olla vaatimukset miehille suurten ikäluokkien äideillä? Eivät varmaankaan samat kuin nykyisillä prinsessoilla.
Ei varmaan ollutkaan. Entäs sitten? Miksi tämä on mielestäsi ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkähän mahtoivat olla vaatimukset miehille suurten ikäluokkien äideillä? Eivät varmaankaan samat kuin nykyisillä prinsessoilla.
Eipähän nuo monesti kovinkaan onnellisia liittoja olleetkaan. Sotien jälkeen oli jopa voimakas avioerobuumi vaikka tuohon aikaan eroaminen oli todellinen häpeä. Toisekseen moni eli tuohon aikaan pientiloilla maata viljellen ja parisuhde oli toissijainen puolison työkykyisyyteen nähden. Nykymaailmassa puolisot eivät työskentele yhteisessä yrityksessä kovinkaan usein, joten se miten yhteistyö heinäpellolla sujuu ei ole kovinkaan tärkeä parimuodostuskriteeri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkähän mahtoivat olla vaatimukset miehille suurten ikäluokkien äideillä? Eivät varmaankaan samat kuin nykyisillä prinsessoilla.
Eipähän nuo monesti kovinkaan onnellisia liittoja olleetkaan. Sotien jälkeen oli jopa voimakas avioerobuumi vaikka tuohon aikaan eroaminen oli todellinen häpeä. Toisekseen moni eli tuohon aikaan pientiloilla maata viljellen ja parisuhde oli toissijainen puolison työkykyisyyteen nähden. Nykymaailmassa puolisot eivät työskentele yhteisessä yrityksessä kovinkaan usein, joten se miten yhteistyö heinäpellolla sujuu ei ole kovinkaan tärkeä parimuodostuskriteeri.
Mutta nyt pitää heilua keittiössä kuin heikkopäinen, eikä saa haikailla sohvalle siirtymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on muutama sivu tullut tekstiä siitä että kaikenlainen tyytyminen on ehdottoman väärin ja on vain rakkaus. Joku kertoi että ei ole olemassa mitään kriteereitä, mutta minusta se onko tämä "rakkaus" on tai off on myös kriteeri, mutta haluaisin vielä esittää muutaman tarkentavan kysymyksen kun en ihan ymmärrä asiaa. Selaako kyseinen nainen esimerkiksi tinderiä päivänkakkara-tyylillä: "en rakasta, en rakasta, en rakasta,..., RAKASTAN"? Onko tämä rakkaus jotain jonka näet jo profiilista vai onko sinulla jonkinlainen visio siitä millaisella ja minkäluonteiselle ihmisestä se mahdollisesti voisi löytyä? Tämmöistä ennakkoaavistusta joku loogisempi ihminen saattaisi pitää kriteerinä, mutta olet tietenkin oikeutettu omaan mielipiteeseesi. Jos tämä rakastuminen ei kuitenkaan tapahdu silmänräpäyksessä kuten vähän aavistelen vaan siihen on käytetty myös harkintaa, niin eikö silloin voisi olla mahdollista että tätä harkintaa voisi käyttää vaikkapa esimerkiksi alle 180 senttisiin tai muuten ulkonäöltään keskinkertaisiin miehiin vaarantamatta rakkauden ainutkertaisuutta tai tyytymättä mihinkään. Ilmeisesti hyvin monelle naiselle miehet ovat hyvin mustavalkoisesti joko täysin paskoja tai sitten juuri se oikea ja ei ole olemassa mitään välimuotoa. Ja esimerkiksi tinderiä selatessa he tietävät heti että kelpaako mies vai ei ja kaikki ehkä vaihtoehdot hylätään automaattisesti. Se mitä miehet tarkoittavat tason laskemisella on että nainen antaisi näille "ehkä" miehille, joilla ei välttämättä ole täydellistä tinder-profiilia enemmän harkinta-aikaa ja mahdollisuuksia päästä edes juttelemaan. Minusta naisissa nämä "ehkä" tyypit on niitä potentiaalisimpia matcheja, kun minun on aivan turha kuvitella että ne kaikista viehättävimmät matchaisivat. Sitten näistä "ehkä"-tyypeistä on löydettävä se helmi akanoiden joukosta. Minusta esimerkiksi jotkut naiset menevät eläinrakkaudessaan liian pitkälle, joten koira ja kissakuva -profiilit menevät "ehkä" -listalle, mutta jos nainen osoittautuu myöhemmin jutellessa tervejärkiseksi suhtautumisessaan eläimiin, niin en katso tyytyneeni mihinkään vaan antaneeni tilaisuuden ihmiselle, joka profiilin ensivaikutelman perusteella tuntui väärältä. Toisaalta olen antanut pakit parille "ehkä" naiselle, jotka kertoi jutellessa kuinka koirat nukkuvat hänen kanssaan samassa sängyssä, sillä minusta koiran paikka on lattialla ja en ole siitä käsityksestä valmis joustamaan.
Ei kyse ole siitä, että mies olisi juuri se oikea tai täysin paska. Väliin mahtuu myös monta välimuotoa ja ihan ok miestä. Mutta nainen on keskimäärin rakennettu eri tavalla kuin mies. Siinä missä miehelle on siedettävä vaihtoehto pariutua tämän ihan ok -osaston kanssa, niin moni nainen kokee seksuaalisen kanssakäymisen tällaisen ihan jees miehen kanssa vastenmielisenä. Tälle on perusteet evoluutiossa ja osa näistä pätee vielä nykyaikanakin. Seksi ja erityisesti raskaus ja lisääntyminen ovat edelleen naiselle suurempi riski kuin miehelle. Tämän vuoksi on väistämätöntä, että nainen on myös valikoivampi partneriensa suhteen kuin mies.
Toinen asia on, että tutkimusten mukaan parisuhde ja perhe tilastollisesti lisää miehen onnellisuutta ja menestystä elämässä, mutta naisilla nämä pysyvät ennallaan tai jopa vähenevät pariutuessa. Tämä kertoo olennaisesti sen, miksi naiset eivät pariudu ihan ok miesten kanssa. Koska parisuhde itsessään ei tee naisia onnelliseksi, se ei ole naisille mikään itseisarvo samalla tavalla kuin osalle miehistä.Ei ole motivaatiota pariutua ilman sitä kuuluisaa kemiaa ja kolahdusta.
Kyllä. Miksi ihmeessä ottaa mies sohvalle makaamaan? Sillä tyytyminen on juuri sitä, että se mies on jotenkin jossakin vajaa tai huono - työtön, juoppo, laiska, väkivaltainen, ei-rakastava ja siksi ei-välittävä.
Nainen menettää aina enemmän kuin saa - naiselle tulevat kaikki kotityöt, lasten saamisen ja hoidon vastuu (rahallinen ja ajallinen asia). Kyllä mieheltä on saatava myös jotain mitä todella haluaa - miehen on oltava sellainen, jonka todella haluaa, jotta nainen alkaa parisuhteesseen ja lastentekoon. En tosiaankaan ala tähän säälistä tai velvollisuudesta. Osalle lapsen saaminen on niin kova halu, että tekee sen ilman avioliittoa - mutta näissäkin tosiaan lapsi; miksi ottaa ei-haluttu mies riesaksi päälle?
Tässä viestissä puhuu nainen, joka on alentanut kriteerinsä jo hyvin alhaalle. Kokemusta on miehistä, joiden lähes ainoa kriteeri on, että he vielä hengittävät verrattuna esim. vainajiin. Ja kuinka nätisti hän miehistä ajatteleekaan. Haluavatko miehet todellakin tuota?
Oma mieheni ei ole sohvalla makoilija. Minulla kävi tuuri ja löysin napakympin, jota tulisesti rakastan ja hän on erinomainen aviomies ja isä. En olisi löytänyt häntä, jos olisin tyytynyt hengittelijään.
Ilmeisesti niin hyvän, että se on sokaissut mahdollisuutesi ymmärtää ilmaisun modaalisuutta. ;-)
Ja pöh. Miehet tai naiset saavat aivan itse päättää kriteerit sille millaisen kumppanin haluavat vai ovatko mieluummin ilman.
Mitä se muille kuuluu jos nainen nirsoilee miestä valitessa tai minua eivät pienirintaiset naiset kiinnosta?
En minä ole kiinnostunut minkälaiseen jäätelöön joittenkin pitäisi tyytyä tai millaisen auton itselleen hyväksyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkähän mahtoivat olla vaatimukset miehille suurten ikäluokkien äideillä? Eivät varmaankaan samat kuin nykyisillä prinsessoilla.
Eivät tietenkään samat. Silloin oli tärkeää, että miehestä oli naiselle jotain hyötyä. Siis mies teki asiat, joihin nainen ei yksin pystynyt. Nykyisin tilanne on aivan toinen. Nainen voi asua kerrostalossa eikä tarvitse miestä kaatamaan ja pilkkomaan puita. Ei korjaamaan vessanpönttöäkään, koska nainen kilauttaa huoltoyhtiöön. Ei viljelemään maata, koska nainen voi kipausta ruokakauppaan. Ei tienaamaan rahaa, koska nainen tienaa itse riittävästi rahaa. Aiemmin parisuhde oli enemmänkin töiden jakamista kuin rakkautta, intohimoa, keskustelua yms.
Nooh. Voihan tuo olla tottakin, mutta itse en näe mitään järkeä ryhtyä seurustelemaan koska ei parempaakaan saa. Itse kun tykkään mieluummin asua yksin siistissä talossa, kuin kaksistaan likaisessa talossa jossa minä joudun äidinlailla passaamaan miestä. Koulumaailmassani minua on lytätty jo ihan tarpeeksi, joten nyt kun on varaa valita niin en halua miestä joka hajoittaa kasaamani itsetunnon rippeet täysin murskaksi. Kyllä sen miehen pitää olla sen verran " normaali" itsetuntoinen, mukava ja realistisen täysjärkinen.jonka kanssa voi tehdä myös sopivasti niitä mukavia yhteisiä asioita, on vastavuoroisuutta ja myös osaa itsekkin joustaa. Ei niin, että minun pitää aina olla se, jonka pitää muuttua, joustaa ja juosta miehelle miellyttävämmäksi naiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa todella hyviä kommentteja tässä ketjussa, kiitos! Ihanaa, miten fiksuja naisia on näinkin paljon, tulinpa mä iloiseksi. :)
(olen tyytyväinen mielummin kuin tyydyn)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkähän mahtoivat olla vaatimukset miehille suurten ikäluokkien äideillä? Eivät varmaankaan samat kuin nykyisillä prinsessoilla.
Eivät tietenkään samat. Silloin oli tärkeää, että miehestä oli naiselle jotain hyötyä. Siis mies teki asiat, joihin nainen ei yksin pystynyt. Nykyisin tilanne on aivan toinen. Nainen voi asua kerrostalossa eikä tarvitse miestä kaatamaan ja pilkkomaan puita. Ei korjaamaan vessanpönttöäkään, koska nainen kilauttaa huoltoyhtiöön. Ei viljelemään maata, koska nainen voi kipausta ruokakauppaan. Ei tienaamaan rahaa, koska nainen tienaa itse riittävästi rahaa. Aiemmin parisuhde oli enemmänkin töiden jakamista kuin rakkautta, intohimoa, keskustelua yms.
Kyllä se on vieläkin sitä töiden jakamista duunareilla ja muilla pieneläjillä. Jossain hienostokuplassa voi olla toisin ja arki on silkkaa diskuteeraamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasokas mies on sellainen, jolla teot ja puheet vastaavat toisiaan. Joka pitää kiinni omasta moraalistaan eikä luikahda aina sieltä mistä aita on matalin. Tasokas mies, Oikein Kunnon Mies on sellainen johon voi turvautua, joka suojelee ja lohduttaa, jolla ei pinna katkea pienistä, ja joka on kärsivällinen. Tasokas mies kun löytää puoliskonsa, hän pitää siitä kiinni olemalla hyvä mies. Hyvä mies ei kikkaile eikä pelaile suhdepelejä, ei esitä vaikeasti tavoiteltavaa, eikä toimi joka hameenhelman perään vikisevänä häntäheikkinä. Tosimiehen ulkoinen olemus on vahva ja ryhdikäs, vaikka hän istuisi pyörätuolissa. Tasokas mies on komea, eikä sitä komeutta saa itselleen huijattua vilkkusilmillä tai geelitukalla, puhumattakaan vaatteista tai hampaanvalkaisuista. Tällainen MIES on komea harvahiuksisena, vatsakkaana, vanhana, köyhänä tai kierosilmäisenäkin. Suurin osa tulee nämä tosiseikat ymmärtämään kun ikää tulee lisää. Tasokas, hyvä, komea, seksikäs mies on se mitä sisältä ulos uhkuu. Miksi ihmeessä minun, tasokkaan, kauniin ja ihanan naisen pitäisi tyytyä yhtään vähempään kuin itse olen? Ottaa joku kaljotteleva, ilkeä, rumastipuhuva häntäheikki siksi, että se miehen irvikuva ei kykene itse löytämään sitä miehuuttaan, joka hänenkin saavutettavana olisi, jos hän lopettaisi itsesäälissä rypemisen, kateellisuuden, katkeruuden, toisten loukkaamisen ja itsensä vahingoittamisen päihteillä. Onneksi minulla on paras mahdollinen mies, ja onneksi en tyytynyt teidän jännä tai kilttimiehiin. Omani ei liikuskele tuollaisilla lapsellisilla "asteikoilla" ollenkaan, vaan kuuluu ihan omaan ylempään sarjaansa. En vaihtaisi pois mistään hinnasta, vaan haluan olla hänen kanssaan niin pitkään kuin elämä meissä pihisee.
Tuo oli minusta tosi kauniisti sanottu. Aloin jo miettimään pilkkooko joku spuleita kun silmät meinaa kostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkähän mahtoivat olla vaatimukset miehille suurten ikäluokkien äideillä? Eivät varmaankaan samat kuin nykyisillä prinsessoilla.
Eivät tietenkään samat. Silloin oli tärkeää, että miehestä oli naiselle jotain hyötyä. Siis mies teki asiat, joihin nainen ei yksin pystynyt. Nykyisin tilanne on aivan toinen. Nainen voi asua kerrostalossa eikä tarvitse miestä kaatamaan ja pilkkomaan puita. Ei korjaamaan vessanpönttöäkään, koska nainen kilauttaa huoltoyhtiöön. Ei viljelemään maata, koska nainen voi kipausta ruokakauppaan. Ei tienaamaan rahaa, koska nainen tienaa itse riittävästi rahaa. Aiemmin parisuhde oli enemmänkin töiden jakamista kuin rakkautta, intohimoa, keskustelua yms.
Kyllä se on vieläkin sitä töiden jakamista duunareilla ja muilla pieneläjillä. Jossain hienostokuplassa voi olla toisin ja arki on silkkaa diskuteeraamista.
Hienostokuplassa...? Eli kaikki akateemiset elävät mielestäsi hienostokuplassa?? Vaikka heitä on lähes puolet väestöstä.
Töiden jakamista kerrostalokaksiossa..? Mitä "töitä" siellä muka on. Pyykkäystä ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minullaKamalaa, eikö.
Riippuu vähän. Kuinka suuri osuus suunnilleen ikäisistäsi miehistä on sellaisia, joita haluat seksuaalisesti? Sillä on iso ero onko niitä 10 vai yksi sataa miestä kohden.
Samanlainen arvomaailmakin saattaa olla joko vain vähän miehiä karsiva tai lähes kaikki miehet karsiva. Ei noiden vaatimusten perustella voi sanoa onko "kamalaa" vai ei? Ehkäpä onkin.
Niin. Ton vaatimuslistan voi avata monella eri tapaa ja siitä voi tulla hyvinkin tiukka. "Samanlainen arvomaailma kuin minulla" voi käsittää ihan mitä vaan.
Mielestäni tuo lista on aika lyhyt ja ytimekäs. Toki jokaista asiaa voi vääntää ja kääntää vaikka kuinka monimutkaiseksi jos haluaa. Itse en välitä ryyppäillä, en käy melkein koskaan baareissa, en tupakoi tai tahdo lapsia. Harrastan liikuntaa ja yritän syödä suhteellisen terveellisesti, mutta silti välillä herkuttelen. Ainoa asia noista, mitä voin joustaa on liikunta, mutta en tarkoita tällä sitä, että henkilö saa vain maata tai istuskella, syödä epäterveellisesti itsensä huonompaan kuntoon ja rajoittaa menojani tai patistaa pitämään omasta " kurvistani" huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joku jännämies on ns. tasokas, niin tyydyn auliisti ""vähempään"" eli luotettavaan kunnolliseen mieheen, jolla työpaikka ja raha-asiat ja arvot kunnossa ja jonka kanssa on hyvä jakaa arki ja unelmat.
Minulle ei kyllä riitä syyksi se että minun ulkonäköni, talouteni ja työni ovat kunnossa. Kyllä vaadin että naisella on itselläänkin jotain annettavaa ja minulla hänelle vastaavasti.
Mitä se "annettava" sitten pitäisi olla? Tätä usein kuulee, mutta aika usein tuntuu, että miehiä ei kyllä yhtään kiinnosta, mitä naisen päässä liikkuu. Esim joillakin lukee tinderprofiilissa, että eivät tykkää pintaliitäjistä ja arvostavat naisessa älykkyyttä, mutta sitten keskustelu tällaisten tyyppien kanssa on sellaista liibalaabaa, että ihmettelen kyllä, mistä nämä miehet kuvittelevat sen älykkyyden (tai sen puutteen) paljastuvan.
Olen pahoillani puolestasi. Olet tavannut vääriä miehiä. Oma vaimoni on minulle rakastettuni, ystäväni, mentorini ja idolini.
Voisitko mainita pari asiaa, jonka vuoksi vaimosi aikoinaan oli kiinnostavampi, kuin muut naiset? Mitä hän antoi sinulle silloin, mitä moni muu ei voinut antaa?
Minä annoin hänelle ystävyyteni heti ensi tapaamisessamme ja hän vastasi siihen.
Täällä ei olla ilmeisesti tajuttu vielä sitä että hyvä parisuhde on antamista eikä saamista tai vaatimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkähän mahtoivat olla vaatimukset miehille suurten ikäluokkien äideillä? Eivät varmaankaan samat kuin nykyisillä prinsessoilla.
Eivät tietenkään samat. Silloin oli tärkeää, että miehestä oli naiselle jotain hyötyä. Siis mies teki asiat, joihin nainen ei yksin pystynyt. Nykyisin tilanne on aivan toinen. Nainen voi asua kerrostalossa eikä tarvitse miestä kaatamaan ja pilkkomaan puita. Ei korjaamaan vessanpönttöäkään, koska nainen kilauttaa huoltoyhtiöön. Ei viljelemään maata, koska nainen voi kipausta ruokakauppaan. Ei tienaamaan rahaa, koska nainen tienaa itse riittävästi rahaa. Aiemmin parisuhde oli enemmänkin töiden jakamista kuin rakkautta, intohimoa, keskustelua yms.
Kyllä se on vieläkin sitä töiden jakamista duunareilla ja muilla pieneläjillä. Jossain hienostokuplassa voi olla toisin ja arki on silkkaa diskuteeraamista.
Hienostokuplassa...? Eli kaikki akateemiset elävät mielestäsi hienostokuplassa?? Vaikka heitä on lähes puolet väestöstä.
Töiden jakamista kerrostalokaksiossa..? Mitä "töitä" siellä muka on. Pyykkäystä ehkä.
Kumpikin joutuu käymään töissä sen 1300-1500 € palkan eteen ja väsyneenä vänkäämään kotitöiden päältä.
Ei käy siivooja eikä handyman remppaamassa paikkoja. Ei jakseta käydä niitä henkeviä keskusteluja joita varten mies ilmeisesti nykyään otetaan. Siellä kuplassa raha virtaa ja tilit pursuilee. Oma meklari hoitelee pääomia eikä itse tarvitse poistua kotoa mihinkään
Naisten nirsoudesta valittavat miehet elävät ilmeisesti edelleen jossain 50-luvulla. Naisen pitäisi vain ottaa joku mies, tai oikeammin miehen pitäisi saada valita itselleen vaimo. Siinä sitten elettäisiin rinnakkain, ja mies saisi kodinhoitajan ja lapsille äidin.
Ei käsitetä, että nykynainen ei tarvitse elättäjää ja "perheen päätä". Nainen käy itse töissä, raskaat "miesten työt" voi tehdä itse tai ulkoistaa, lapsetkin voi tehdä yksin eikä kukaan paheksu kuten ennen.
Miehille tuo on vaikea käsittää, ei osata suhtautua siihen etteivät he ole naiselle enää välttämättömyys. Tämän takia ei osata ajatella, että heillä pitäisi olla naiselle jotain muuta tarjottavaa kuin vain oma läsnäolonsa: se henkinen yhteys, tasavertainen kumppani elämään. Näkeehän sen täälläkin olevista keskusteluista, etteivät miehet edes ymmärrä mitä kemialla tarkoitetaan ja että kumppanin suhteen on täysin sallittua esittää jonkinlaisia kriteerejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkähän mahtoivat olla vaatimukset miehille suurten ikäluokkien äideillä? Eivät varmaankaan samat kuin nykyisillä prinsessoilla.
Eivät tietenkään samat. Silloin oli tärkeää, että miehestä oli naiselle jotain hyötyä. Siis mies teki asiat, joihin nainen ei yksin pystynyt. Nykyisin tilanne on aivan toinen. Nainen voi asua kerrostalossa eikä tarvitse miestä kaatamaan ja pilkkomaan puita. Ei korjaamaan vessanpönttöäkään, koska nainen kilauttaa huoltoyhtiöön. Ei viljelemään maata, koska nainen voi kipausta ruokakauppaan. Ei tienaamaan rahaa, koska nainen tienaa itse riittävästi rahaa. Aiemmin parisuhde oli enemmänkin töiden jakamista kuin rakkautta, intohimoa, keskustelua yms.
Kyllä se on vieläkin sitä töiden jakamista duunareilla ja muilla pieneläjillä. Jossain hienostokuplassa voi olla toisin ja arki on silkkaa diskuteeraamista.
Hienostokuplassa...? Eli kaikki akateemiset elävät mielestäsi hienostokuplassa?? Vaikka heitä on lähes puolet väestöstä.
Töiden jakamista kerrostalokaksiossa..? Mitä "töitä" siellä muka on. Pyykkäystä ehkä.
Kumpikin joutuu käymään töissä sen 1300-1500 € palkan eteen ja väsyneenä vänkäämään kotitöiden päältä.
Ei käy siivooja eikä handyman remppaamassa paikkoja. Ei jakseta käydä niitä henkeviä keskusteluja joita varten mies ilmeisesti nykyään otetaan. Siellä kuplassa raha virtaa ja tilit pursuilee. Oma meklari hoitelee pääomia eikä itse tarvitse poistua kotoa mihinkään
Tässä maailmassa menestys on itsestä kiinni jos sitä haluaa. Ja kyllähän kouluttautumaton ja pienipalkkainen voi elää hyvän ja onnelllisen elämän. Tai jos rahaa ei ole niin silloin on pakko, ettei koko lyhyt elämä mene kurjuutta surkutellessa hukkaan. On turhaa itkeä asioita joita ei voi saavuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Naisten nirsoudesta valittavat miehet elävät ilmeisesti edelleen jossain 50-luvulla. Naisen pitäisi vain ottaa joku mies, tai oikeammin miehen pitäisi saada valita itselleen vaimo. Siinä sitten elettäisiin rinnakkain, ja mies saisi kodinhoitajan ja lapsille äidin.
Ei käsitetä, että nykynainen ei tarvitse elättäjää ja "perheen päätä". Nainen käy itse töissä, raskaat "miesten työt" voi tehdä itse tai ulkoistaa, lapsetkin voi tehdä yksin eikä kukaan paheksu kuten ennen.
Miehille tuo on vaikea käsittää, ei osata suhtautua siihen etteivät he ole naiselle enää välttämättömyys. Tämän takia ei osata ajatella, että heillä pitäisi olla naiselle jotain muuta tarjottavaa kuin vain oma läsnäolonsa: se henkinen yhteys, tasavertainen kumppani elämään. Näkeehän sen täälläkin olevista keskusteluista, etteivät miehet edes ymmärrä mitä kemialla tarkoitetaan ja että kumppanin suhteen on täysin sallittua esittää jonkinlaisia kriteerejä.
No näinpä, hyvin kiteytit.
Ja itse asiassa.. Minä, nainen, olen ja aion olla se perheen pää. Joko sinkkuna itse itseni pää. Tai sitten jos olen parisuhteessa, niin kyllä minä olen se perheen pää. Ja en jaksa asiasta tapella enkä vängätä. Mies joko hyväksyy tämän tai sitten ei, mutta jos ei hyväksy niin saa mennä menojaan, kyllä minulle miehiä on riittänyt siltikin. Jotka ovat hyväksyneet, että minä olen se perheen pää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkähän mahtoivat olla vaatimukset miehille suurten ikäluokkien äideillä? Eivät varmaankaan samat kuin nykyisillä prinsessoilla.
Eivät tietenkään samat. Silloin oli tärkeää, että miehestä oli naiselle jotain hyötyä. Siis mies teki asiat, joihin nainen ei yksin pystynyt. Nykyisin tilanne on aivan toinen. Nainen voi asua kerrostalossa eikä tarvitse miestä kaatamaan ja pilkkomaan puita. Ei korjaamaan vessanpönttöäkään, koska nainen kilauttaa huoltoyhtiöön. Ei viljelemään maata, koska nainen voi kipausta ruokakauppaan. Ei tienaamaan rahaa, koska nainen tienaa itse riittävästi rahaa. Aiemmin parisuhde oli enemmänkin töiden jakamista kuin rakkautta, intohimoa, keskustelua yms.
Kyllä se on vieläkin sitä töiden jakamista duunareilla ja muilla pieneläjillä. Jossain hienostokuplassa voi olla toisin ja arki on silkkaa diskuteeraamista.
Hienostokuplassa...? Eli kaikki akateemiset elävät mielestäsi hienostokuplassa?? Vaikka heitä on lähes puolet väestöstä.
Töiden jakamista kerrostalokaksiossa..? Mitä "töitä" siellä muka on. Pyykkäystä ehkä.
Kumpikin joutuu käymään töissä sen 1300-1500 € palkan eteen ja väsyneenä vänkäämään kotitöiden päältä.
Ei käy siivooja eikä handyman remppaamassa paikkoja. Ei jakseta käydä niitä henkeviä keskusteluja joita varten mies ilmeisesti nykyään otetaan. Siellä kuplassa raha virtaa ja tilit pursuilee. Oma meklari hoitelee pääomia eikä itse tarvitse poistua kotoa mihinkään
Jaa. No minä ainakin kouluttauduin hyvään ammattiin saadakseni hyväpalkkaisen työn. Vanhemmilta en saanut tippaakaan taloudellista tukea opiskeluaikana, joten menin silloin hanttihommiin rahoittaakseni opintoni (en ottanut lainaa). Sitten tein ison työn edetäkseni uralla. Kyllä se raha ihan riittämiin virtaa nyt, opinnot ja uraan panostaminen toi tulosta. Meklaria minulla ei kylläkään ole, koska opettelin itse sijoittamaan ja olemaan itse oma salkunhoitajani. En halua sellaisesta maksaa ulkopuoliselle, koska sen oppii tekemään itsekin. Sen sijaan kotona en kyhjötä.
t. Nainen, 36-v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten nirsoudesta valittavat miehet elävät ilmeisesti edelleen jossain 50-luvulla. Naisen pitäisi vain ottaa joku mies, tai oikeammin miehen pitäisi saada valita itselleen vaimo. Siinä sitten elettäisiin rinnakkain, ja mies saisi kodinhoitajan ja lapsille äidin.
Ei käsitetä, että nykynainen ei tarvitse elättäjää ja "perheen päätä". Nainen käy itse töissä, raskaat "miesten työt" voi tehdä itse tai ulkoistaa, lapsetkin voi tehdä yksin eikä kukaan paheksu kuten ennen.
Miehille tuo on vaikea käsittää, ei osata suhtautua siihen etteivät he ole naiselle enää välttämättömyys. Tämän takia ei osata ajatella, että heillä pitäisi olla naiselle jotain muuta tarjottavaa kuin vain oma läsnäolonsa: se henkinen yhteys, tasavertainen kumppani elämään. Näkeehän sen täälläkin olevista keskusteluista, etteivät miehet edes ymmärrä mitä kemialla tarkoitetaan ja että kumppanin suhteen on täysin sallittua esittää jonkinlaisia kriteerejä.
No näinpä, hyvin kiteytit.
Ja itse asiassa.. Minä, nainen, olen ja aion olla se perheen pää. Joko sinkkuna itse itseni pää. Tai sitten jos olen parisuhteessa, niin kyllä minä olen se perheen pää. Ja en jaksa asiasta tapella enkä vängätä. Mies joko hyväksyy tämän tai sitten ei, mutta jos ei hyväksy niin saa mennä menojaan, kyllä minulle miehiä on riittänyt siltikin. Jotka ovat hyväksyneet, että minä olen se perheen pää.
Haluatko mieheksesi nöyrän alamaisen, nössön tossukan ja ehkä vielä aisankannattajan?
Mitkähän mahtoivat olla vaatimukset miehille suurten ikäluokkien äideillä? Eivät varmaankaan samat kuin nykyisillä prinsessoilla.