Lue keskustelun säännöt.
Naiset vaativat liikaa tai liian tasokasta miestä, pitäisi tyytyä vähempään.
25.04.2017 |
Aika usein näissä keskusteluissa (etenkin nettideitteihin liittyvissä) tulee esiin, että naisen odotukset miehelle ovat aivan liian kovat ja pitäisi tyytyä vähempään. Naiset sitten perustelevat tuota sillä, että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Onko esimerkkejä sellaisesta, että olisi "tyytynyt vähempään" jo alussa ja siitä olisi sitten kehkeytynyt ihan hyvä suhde? Enkä nyt tarkoita sellaista, että kaikki kaverit ja sukulaiset on sitä mieltä, että paremman/ komeamman/ menestyneemmän olisit voinut löytää, vaan että itse olet ollut suhteen alussa sitä mieltä, että "no eihän tämä mikään helmi ole, mutta pitää siihen tyytyä, kun ei parempaakaan saa".
Itse olen aina ollut ainakin alussa todella hullaantunut niistä miehistä, joiden kanssa olen alkanut seurustella. Paitsi yhdestä joskus vuosia sitten teininä. En oikein muista, miksi aloin seurustella hänen kanssaan, vaikka en ollut kovin ihastunut. Hän oli toki hauska ja meillä oli mukavaa yhdessä. Seurustelukin kesti neljä vuotta, kun oli ihan mukavaa. Varsinaisesti ei ollut mikään "olen tyytynyt vähempään" -olo, kun mies oli kuitenkin todellan mukava ja fiksu, mutta suhteessa ei oikein ollut intohimoa. Lopulta hän jätti minut, kun löysi itselleen sopivamman.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin, että miesten mielestä vain noin 5% naisista on oikeasti kiinnostavia ja kaikki muu on tyytymistä?
Juu ei.
Olen nyt töissä ja tietäisin tästä heti lonkalta ainakin 4 mammaa jotka voisin ottaa vaimokseni vaikka huomenna. Vaikken ole oikeastaan kunnolla edes puhunut heidän kanssaan.Tässä kommentissa on oikeastaan ongelman ydin, ainakin monien miesten kohdalla. Miehet keskittyvät liikaa ulkoiseen olemukseen ja siihen, millaiselta naisen luonne vaikuttaa pintapuolisesti. Nuokin 4 mammaa ovat varmasti syvimmältä olemukseltaan kaikki erilaisia, jopa hyvinkin erilaisia, mutta sillä ei ole miehelle merkitystä.
Naisilla on luultavasti parempi itsetuntemus ja käsitys siitä, mitä kumppanuus ja parisuhde todellisuudessa ja parhaimmillaan ovat, jolloin kriteerit suhteen aloittamiselle ovat luonnollisestikin kovemmat (eli osataan ennakoida, millaisia ongelmia syntyy, jos kriteerit eivät täyty).
Ja miesten pelkkien pinnallisten kriteerien ja naisten paljon paremman itsetuntemuksen yms. takia nimenomaan naiset sitten hakevat 70% avioeroista?
Suurin osa naisista kertoo eron syyksi miehen muuttuneen käytöksen suhteen vakiinnuttua ja perheen muodostuttua. Kun mies ei kannakaan vastuuta, osallistu kodin ja arjen pyörittämiseen, vaan jättää naisen lapsineen selviytymään yksin kaikesta ehkä vielä tuoden lisätaakkaa kannettavaksi. On aika ymmärrettävää, että naiset pitävät alkuperäisiä kriteerejä korkealla, jotta näitä virhearviointeja tulisi vähemmän.
Ikävä kyllä naiset eivät tajua että heidän vaatimuksensa kasvavat koko ajan. Nainen ei voi, henkisen kyvyttömyytensä vuoksi, olla ikinä todella onnellinen, heti kun hän saa sen mitä pyytää hän alkaa haluamaan hiukan enemmän.
Ei kukaan kuolevainen pysty sellaista, pohjatonta halua ja vaatimusta, täyttämään.
Sitten nainen eroaa, rikkoo perheen ja traumatisoi lapset, etsii uuden miehen ja aloittaa syklin alusta.
Niin, onhan se toki mieheltä liikaa vaadittu että hoitaisi osansa kotitöistä, kuuntelisi naista ja huomioisi tämän toiveet ja joskus kertoisi ja näyttäisi välittävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi kukaan mies haluaisi olla se johon joku nainen vaan tyytyy?
Kyse on varmaan enemmänkin prinsessasyndroomassa yleisesti, eli vaaditaan ummet ja lammet vaikei itsekään kovin kummoisia olla.
Vähän sama kuin jotkut ei mene mihinkään töihin ikinä koska eivät voi aloittaa suoraan toimitusjohtajana. Koska duuni ei ole hänen arvoisensa.
Tiedän tyypin, joka ei koskaan ostanut asuntoa, koska ei raha riittänyt suoraan tarpeeksi hienoon. Nyt on sitten jumissa vuokra-asunnossa ja mulla alkaa olla asunto maksettu ja voin siirtyä vieläkin tasokkaampaan, jos haluan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se on just se juttu. Miksi tyytyä vähempään kuin mitä oikeasti haluaa? Mä ainakin pysyn mielummin koko loppuelämäni sinkkuna kun tyytyisin johonkin paskamieheen. Sorry I aint sorry. N28
"Miksi tyytyä vähempään kuin mitä oikeasti haluaa?"
Ehkä siksi että sinun taso ei ole niin hyvä että saisit parempaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi kukaan mies haluaisi olla se johon joku nainen vaan tyytyy?
Kyse on varmaan enemmänkin prinsessasyndroomassa yleisesti, eli vaaditaan ummet ja lammet vaikei itsekään kovin kummoisia olla.
Vähän sama kuin jotkut ei mene mihinkään töihin ikinä koska eivät voi aloittaa suoraan toimitusjohtajana. Koska duuni ei ole hänen arvoisensa.
Eli sinusta se on prinsessaharhaa ja liikaa vaadittu että haluaa olla ihastunut henkilöön ketä alkaa tapailla?
En vastaa retardeille, jotka pistävät sanoja toisten suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin, että miesten mielestä vain noin 5% naisista on oikeasti kiinnostavia ja kaikki muu on tyytymistä?
Juu ei.
Olen nyt töissä ja tietäisin tästä heti lonkalta ainakin 4 mammaa jotka voisin ottaa vaimokseni vaikka huomenna. Vaikken ole oikeastaan kunnolla edes puhunut heidän kanssaan.Tässä kommentissa on oikeastaan ongelman ydin, ainakin monien miesten kohdalla. Miehet keskittyvät liikaa ulkoiseen olemukseen ja siihen, millaiselta naisen luonne vaikuttaa pintapuolisesti. Nuokin 4 mammaa ovat varmasti syvimmältä olemukseltaan kaikki erilaisia, jopa hyvinkin erilaisia, mutta sillä ei ole miehelle merkitystä.
Naisilla on luultavasti parempi itsetuntemus ja käsitys siitä, mitä kumppanuus ja parisuhde todellisuudessa ja parhaimmillaan ovat, jolloin kriteerit suhteen aloittamiselle ovat luonnollisestikin kovemmat (eli osataan ennakoida, millaisia ongelmia syntyy, jos kriteerit eivät täyty).
Ja miesten pelkkien pinnallisten kriteerien ja naisten paljon paremman itsetuntemuksen yms. takia nimenomaan naiset sitten hakevat 70% avioeroista?
Suurin osa naisista kertoo eron syyksi miehen muuttuneen käytöksen suhteen vakiinnuttua ja perheen muodostuttua. Kun mies ei kannakaan vastuuta, osallistu kodin ja arjen pyörittämiseen, vaan jättää naisen lapsineen selviytymään yksin kaikesta ehkä vielä tuoden lisätaakkaa kannettavaksi. On aika ymmärrettävää, että naiset pitävät alkuperäisiä kriteerejä korkealla, jotta näitä virhearviointeja tulisi vähemmän.
Ikävä kyllä naiset eivät tajua että heidän vaatimuksensa kasvavat koko ajan. Nainen ei voi, henkisen kyvyttömyytensä vuoksi, olla ikinä todella onnellinen, heti kun hän saa sen mitä pyytää hän alkaa haluamaan hiukan enemmän.
Ei kukaan kuolevainen pysty sellaista, pohjatonta halua ja vaatimusta, täyttämään.
Sitten nainen eroaa, rikkoo perheen ja traumatisoi lapset, etsii uuden miehen ja aloittaa syklin alusta.
Niin, onhan se toki mieheltä liikaa vaadittu että hoitaisi osansa kotitöistä, kuuntelisi naista ja huomioisi tämän toiveet ja joskus kertoisi ja näyttäisi välittävänsä.
Yleensä kuunnellaan jos on jotain kuuntelemisen arvoista. Mutta pysy sinä katkerassa, miehiä syyttävässä asenteessasi, omapahan on kylmä ja yksinäinen elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kriteerit on kovemmat, mutta eivät välttämättä silti optimaaliset edes naisen itsensä kannalta. Vai miten on muuten selitettävissä että vaikka kuinka nainen valikoi, niin silti useasti tuloksena on pettymys. Voihan mieskin pitää vasenkätisyyttä kriteerinä, jolloin kriteerit on kovemmat, mutta välttämättä se ei näy silti yhtään naisten laadussa. Esimerkkinä tämä monesti käytetty aloitekyky ja -halukkuus. Jos se aloitteen tekeminen on ehdottomana kriteerinä, niin onko hän tehnyt samanlaisen karsinnan kuin aiemman esimerkin mies hyväksymällä vain vasenkätisiä? Kun näitä kriteerejä asettelee kovin monta, niin harva mies ne täyttää, mutta olisin skeptinen sen suhteen että saako niillä rajattua sen parempaa ainesta mitä muillakaan kriteereillä. Aloitekyky ja -halukkuus kertoo varmasti ihmisen sosiaalisuudesta ja ekstroverttiydestä, mutta sillä on myös omat negatiiviset puolensa riippuen naisen muista kriteereistä. Kaikille esimerkiksi kovin ekstrovertti mies ei välttämättä olisi edes se optimi tilanne, mutta silti heillä on toive että mies käyttäyisi kuin olisi semmoinen ja tämmöiset ristiriitaiset kriteerit vaikeuttavat turhaan sitä kyseisen yksilön parinvalintaa. Miksi asettaa jonkun tavan perusteella kriteeri, joka karsii pois suuren osan potentiaalisista ehdokkaista, mutta vain pienen osan tai ei lainkaan epätoivotuista (setämiehet, kaikilta vonkaajat, jne.) ehdokkaista. Ymmärrän kriteerin jos tavoitteena on saada mahdollisimman sosiaalinen ja sosiaalisesti kyvykäs ihminen, mutta niitä ei vain riitä kaikille niitä haluaville, kuten ei riitä naapurintyttöjä niitä haluaville miehillekään.
Jokainen nainen haluaa tulla kosiskelluksi miehen taholta, tuntea, että on juuri se, jonka mies haluaa ja on valmis tavoittelemaan. Sillä ei ole mitään tekemistä ekstroverttiyden tai sosiaalisen kyvykyyden kanssa. Sillä on kaikki tekeminen sen kanssa, että mies osoittaa kiinnostuksensa ja halunsa.
Ja jos halutun kaltaiset miehet tavoittele niin nainen voisi tehdä nopean päätelmän siitä omasta tasostaan. Mutta kun ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin, että miesten mielestä vain noin 5% naisista on oikeasti kiinnostavia ja kaikki muu on tyytymistä?
Juu ei.
Olen nyt töissä ja tietäisin tästä heti lonkalta ainakin 4 mammaa jotka voisin ottaa vaimokseni vaikka huomenna. Vaikken ole oikeastaan kunnolla edes puhunut heidän kanssaan.Tässä kommentissa on oikeastaan ongelman ydin, ainakin monien miesten kohdalla. Miehet keskittyvät liikaa ulkoiseen olemukseen ja siihen, millaiselta naisen luonne vaikuttaa pintapuolisesti. Nuokin 4 mammaa ovat varmasti syvimmältä olemukseltaan kaikki erilaisia, jopa hyvinkin erilaisia, mutta sillä ei ole miehelle merkitystä.
Naisilla on luultavasti parempi itsetuntemus ja käsitys siitä, mitä kumppanuus ja parisuhde todellisuudessa ja parhaimmillaan ovat, jolloin kriteerit suhteen aloittamiselle ovat luonnollisestikin kovemmat (eli osataan ennakoida, millaisia ongelmia syntyy, jos kriteerit eivät täyty).
Ja miesten pelkkien pinnallisten kriteerien ja naisten paljon paremman itsetuntemuksen yms. takia nimenomaan naiset sitten hakevat 70% avioeroista?
Suurin osa naisista kertoo eron syyksi miehen muuttuneen käytöksen suhteen vakiinnuttua ja perheen muodostuttua. Kun mies ei kannakaan vastuuta, osallistu kodin ja arjen pyörittämiseen, vaan jättää naisen lapsineen selviytymään yksin kaikesta ehkä vielä tuoden lisätaakkaa kannettavaksi. On aika ymmärrettävää, että naiset pitävät alkuperäisiä kriteerejä korkealla, jotta näitä virhearviointeja tulisi vähemmän.
Ikävä kyllä naiset eivät tajua että heidän vaatimuksensa kasvavat koko ajan. Nainen ei voi, henkisen kyvyttömyytensä vuoksi, olla ikinä todella onnellinen, heti kun hän saa sen mitä pyytää hän alkaa haluamaan hiukan enemmän.
Ei kukaan kuolevainen pysty sellaista, pohjatonta halua ja vaatimusta, täyttämään.
Sitten nainen eroaa, rikkoo perheen ja traumatisoi lapset, etsii uuden miehen ja aloittaa syklin alusta.
Niin, onhan se toki mieheltä liikaa vaadittu että hoitaisi osansa kotitöistä, kuuntelisi naista ja huomioisi tämän toiveet ja joskus kertoisi ja näyttäisi välittävänsä.
Yleensä kuunnellaan jos on jotain kuuntelemisen arvoista. Mutta pysy sinä katkerassa, miehiä syyttävässä asenteessasi, omapahan on kylmä ja yksinäinen elämäsi.
Naiselle se voi olla dealbraker ja miehelle "ei mitään kuuntelemisen arvoista" ja sitten nainen eroaa ja mies itkee. Eli suosittelisin kuitenkin kuuntelemaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, nelikymppinen, perusvartaloinen, ala-asteikäisten lasten äiti olisin saanut parisuhteeseen erittäin hyvin toimeentulevan, mukavan, urheilullisen, lapsettoman ja hyvännäköisen miehen eroni jälkeen - olemme tekemisissä vieläkin.
Mutta ei vain kolahtanut tunnetasolla.
Parempi jättää leikki sikseen, jos vaatimukset ovat valtavat. Usein seurauksena on koko elämän kestävä etsintä ja lopulta jää kuitenkin yksin. Monella naisella (ja miehellä) vaatimukset kumppanille ovat jo alussa melko korkeat ja vaatimukset vain kasvavat, kun homma etenee. Miksi ei vaan voi hyväksyä toista ihmistä pienine puutteineen vaan pitää hakea täydellistä? Täydellistä kumppania ei olekaan. Monet miehet tekevät todellisuudessa kotitöitäkin enemmän kuin naiset, vaikka käsitys miesten laiskottelusta kotona on juurtunut moneen. Suurin osa miehistä on ihan kunnollisia. Vähissä on ne miehet, jotka hipovat täydellisyyttä, joten jostain on annettava periksi. Jos ei mikään kelpaa, niin vanhana on turha valittaa yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin, että miesten mielestä vain noin 5% naisista on oikeasti kiinnostavia ja kaikki muu on tyytymistä?
Juu ei.
Olen nyt töissä ja tietäisin tästä heti lonkalta ainakin 4 mammaa jotka voisin ottaa vaimokseni vaikka huomenna. Vaikken ole oikeastaan kunnolla edes puhunut heidän kanssaan.Tässä kommentissa on oikeastaan ongelman ydin, ainakin monien miesten kohdalla. Miehet keskittyvät liikaa ulkoiseen olemukseen ja siihen, millaiselta naisen luonne vaikuttaa pintapuolisesti. Nuokin 4 mammaa ovat varmasti syvimmältä olemukseltaan kaikki erilaisia, jopa hyvinkin erilaisia, mutta sillä ei ole miehelle merkitystä.
Naisilla on luultavasti parempi itsetuntemus ja käsitys siitä, mitä kumppanuus ja parisuhde todellisuudessa ja parhaimmillaan ovat, jolloin kriteerit suhteen aloittamiselle ovat luonnollisestikin kovemmat (eli osataan ennakoida, millaisia ongelmia syntyy, jos kriteerit eivät täyty).
Ja miesten pelkkien pinnallisten kriteerien ja naisten paljon paremman itsetuntemuksen yms. takia nimenomaan naiset sitten hakevat 70% avioeroista?
Suurin osa naisista kertoo eron syyksi miehen muuttuneen käytöksen suhteen vakiinnuttua ja perheen muodostuttua. Kun mies ei kannakaan vastuuta, osallistu kodin ja arjen pyörittämiseen, vaan jättää naisen lapsineen selviytymään yksin kaikesta ehkä vielä tuoden lisätaakkaa kannettavaksi. On aika ymmärrettävää, että naiset pitävät alkuperäisiä kriteerejä korkealla, jotta näitä virhearviointeja tulisi vähemmän.
Ikävä kyllä naiset eivät tajua että heidän vaatimuksensa kasvavat koko ajan. Nainen ei voi, henkisen kyvyttömyytensä vuoksi, olla ikinä todella onnellinen, heti kun hän saa sen mitä pyytää hän alkaa haluamaan hiukan enemmän.
Ei kukaan kuolevainen pysty sellaista, pohjatonta halua ja vaatimusta, täyttämään.
Sitten nainen eroaa, rikkoo perheen ja traumatisoi lapset, etsii uuden miehen ja aloittaa syklin alusta.
Niin, onhan se toki mieheltä liikaa vaadittu että hoitaisi osansa kotitöistä, kuuntelisi naista ja huomioisi tämän toiveet ja joskus kertoisi ja näyttäisi välittävänsä.
Yleensä kuunnellaan jos on jotain kuuntelemisen arvoista. Mutta pysy sinä katkerassa, miehiä syyttävässä asenteessasi, omapahan on kylmä ja yksinäinen elämäsi.
Naiselle se voi olla dealbraker ja miehelle "ei mitään kuuntelemisen arvoista" ja sitten nainen eroaa ja mies itkee. Eli suosittelisin kuitenkin kuuntelemaan :)
Niin, tunnetusti naisten mielestä on naisen tapa ja väärä tapa. Kuin lapsilla.
Minäkin olen tyytynyt vähempään ja vähempään. Nyt on jo niin vähän, ettei ole miestä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todella niin, että miesten mielestä vain noin 5% naisista on oikeasti kiinnostavia ja kaikki muu on tyytymistä?
Juu ei.
Olen nyt töissä ja tietäisin tästä heti lonkalta ainakin 4 mammaa jotka voisin ottaa vaimokseni vaikka huomenna. Vaikken ole oikeastaan kunnolla edes puhunut heidän kanssaan.Tässä kommentissa on oikeastaan ongelman ydin, ainakin monien miesten kohdalla. Miehet keskittyvät liikaa ulkoiseen olemukseen ja siihen, millaiselta naisen luonne vaikuttaa pintapuolisesti. Nuokin 4 mammaa ovat varmasti syvimmältä olemukseltaan kaikki erilaisia, jopa hyvinkin erilaisia, mutta sillä ei ole miehelle merkitystä.
Naisilla on luultavasti parempi itsetuntemus ja käsitys siitä, mitä kumppanuus ja parisuhde todellisuudessa ja parhaimmillaan ovat, jolloin kriteerit suhteen aloittamiselle ovat luonnollisestikin kovemmat (eli osataan ennakoida, millaisia ongelmia syntyy, jos kriteerit eivät täyty).
Ja miesten pelkkien pinnallisten kriteerien ja naisten paljon paremman itsetuntemuksen yms. takia nimenomaan naiset sitten hakevat 70% avioeroista?
Suurin osa naisista kertoo eron syyksi miehen muuttuneen käytöksen suhteen vakiinnuttua ja perheen muodostuttua. Kun mies ei kannakaan vastuuta, osallistu kodin ja arjen pyörittämiseen, vaan jättää naisen lapsineen selviytymään yksin kaikesta ehkä vielä tuoden lisätaakkaa kannettavaksi. On aika ymmärrettävää, että naiset pitävät alkuperäisiä kriteerejä korkealla, jotta näitä virhearviointeja tulisi vähemmän.
Ikävä kyllä naiset eivät tajua että heidän vaatimuksensa kasvavat koko ajan. Nainen ei voi, henkisen kyvyttömyytensä vuoksi, olla ikinä todella onnellinen, heti kun hän saa sen mitä pyytää hän alkaa haluamaan hiukan enemmän.
Ei kukaan kuolevainen pysty sellaista, pohjatonta halua ja vaatimusta, täyttämään.
Sitten nainen eroaa, rikkoo perheen ja traumatisoi lapset, etsii uuden miehen ja aloittaa syklin alusta.
Niin, onhan se toki mieheltä liikaa vaadittu että hoitaisi osansa kotitöistä, kuuntelisi naista ja huomioisi tämän toiveet ja joskus kertoisi ja näyttäisi välittävänsä.
Yleensä kuunnellaan jos on jotain kuuntelemisen arvoista. Mutta pysy sinä katkerassa, miehiä syyttävässä asenteessasi, omapahan on kylmä ja yksinäinen elämäsi.
Naiselle se voi olla dealbraker ja miehelle "ei mitään kuuntelemisen arvoista" ja sitten nainen eroaa ja mies itkee. Eli suosittelisin kuitenkin kuuntelemaan :)
Niin, tunnetusti naisten mielestä on naisen tapa ja väärä tapa. Kuin lapsilla.
Kuunteleminen? Okei.. En ole koskaan kuullutkaan että voi kuunnella monella eritavalla, mutta kuuntele vain omalla tavallasi, kunhan kuuntelet.
Mulle olisi kelvanneet kaikki ne miehet, joihin olen ollut ihastunut. Ihastuessa häviää ajatukset koulutustasosta, pituudesta jne. Eipä näistä kukaan paitsi yksi ihastunut minuun. Jos nainen saa kenet tahansa, miten on mahdollista että n. 20 miehestä vain yksi halusi kanssani parisuhteeseen ja muut ovat osoittaneet, ettei kiinnosta? Olen nuori, ihan nätti, hoikka ja korkeakoulutettu, tulen toimeen omillani, en ole mt-ongelmainen tai muuten sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyse on naisten kohdalla enemmänkin vääristä kriteereistä ja niiden joustamattomuudesta. Esimerkiksi jos naisella on toive että unelmien mies on yli 180 cm, mutta arvioitavana oleva mies onkin 178, niin onko se tyytymistä jos nainen vähän joustaa kriteereistään. Ilmeisesti monelle naiselle minkäänlainen joustaminen utopiastaan on ihan käsittämätön ajatus. Toisaalta toiset kriteerit kuten tupakanpoltto, se että miehellä on vaimo ja perhe tai että miehellä on väkivaltainen tausta ovat semmoisia mistä jotkut naiset ovat valmiita joustamaan, mikä tuntuu minusta järjenköyhältä.
Toisekseen kriteerit kuten tämä että miehen on tultava ja tehtävä aloitus juuri hänelle ja vain hänelle ja oltava kiinnostunut, mutta ei liian kiinnostunut ja osattava edetä juuri naisen toivomalla nopeudella, johtaa siihen että kokeineilla ja naisia taitavasti käsittelevillä miehillä on suuri etu jo kokemuksiensa perusteella ja tällöin monesti valituksi tulee juuri näitä pelimiehiä ja muita naistennaurattajia joilla on homma hallussa, mutta jotka osoittautuu pettymyksiksi ajan kuluessa.
Itse olen näitä matikkalinjan nörttejä joilla on elämä hyvin hallussa, mutta introverttina lämpeän ihmisiin hitaasti ja siten myös etenen naisten kanssa treffitilanteissa naisten mielestä liian hitaasti ja nainen kokee tilanteen tylsänä, kun vertaa sitä johonkin toiseen treffitilanteeseen, missä alan ammattilainen on osannut edetä juuri oikeassa rytmissä. Pisimmät suhteeni olenkin onnistunut saamaan kun naiset ovat hoksanneet joskus pitkänkin ajan päästä että heidän ensivaikutelmansa minusta on ollutkin väärä. Suurin yksittäinen ryhmä mikä minut kokee viehättävänä on ikävä kyllä kavereiden vaimot ja tyttöystävät, mikä on minulle jo periaatteellisesti mahdoton yhtälö. Olen myös se mies jolle vuosia sitten pakit antaneet tytöt tulevat elämän kolhimina päissään sanomaan että miksi en tehnyt silloin sitä ja tätä ja että tekis nyt toisin jos ei olis parisuhteessa.
Hyvä kirjoitus. Juuri samaa olen itsekin ajatellut introvertimpänä miehenä. Sainkin lopulta pitkän suhteen, mutta itsellenikin on tullut monta kertaa esille se, että ihmiset ymmärtävät hyvät puoleni vasta pidemmän ajan päästä, ja ensivaikutelma minusta on osoittautunut vääräksi. Monen naisen kannattaisi yrittää löytää se "helmi" introvertimpien miesten joukosta, koska olen varma, että niistä syntyy pysyvämpiä suhteita lopulta. Valitettavasti se nopea tilanteen haltuunotto ja hauskuuttaminen on useimmiten naisten mieleen.
Pari sivuu sitten tais tulla jo se totuus...
Vierailija kirjoitti:
Tasokas mies on sellainen, jolla teot ja puheet vastaavat toisiaan. Joka pitää kiinni omasta moraalistaan eikä luikahda aina sieltä mistä aita on matalin. Tasokas mies, Oikein Kunnon Mies on sellainen johon voi turvautua, joka suojelee ja lohduttaa, jolla ei pinna katkea pienistä, ja joka on kärsivällinen. Tasokas mies kun löytää puoliskonsa, hän pitää siitä kiinni olemalla hyvä mies. Hyvä mies ei kikkaile eikä pelaile suhdepelejä, ei esitä vaikeasti tavoiteltavaa, eikä toimi joka hameenhelman perään vikisevänä häntäheikkinä. Tosimiehen ulkoinen olemus on vahva ja ryhdikäs, vaikka hän istuisi pyörätuolissa. Tasokas mies on komea, eikä sitä komeutta saa itselleen huijattua vilkkusilmillä tai geelitukalla, puhumattakaan vaatteista tai hampaanvalkaisuista. Tällainen MIES on komea harvahiuksisena, vatsakkaana, vanhana, köyhänä tai kierosilmäisenäkin. Suurin osa tulee nämä tosiseikat ymmärtämään kun ikää tulee lisää. Tasokas, hyvä, komea, seksikäs mies on se mitä sisältä ulos uhkuu. Miksi ihmeessä minun, tasokkaan, kauniin ja ihanan naisen pitäisi tyytyä yhtään vähempään kuin itse olen? Ottaa joku kaljotteleva, ilkeä, rumastipuhuva häntäheikki siksi, että se miehen irvikuva ei kykene itse löytämään sitä miehuuttaan, joka hänenkin saavutettavana olisi, jos hän lopettaisi itsesäälissä rypemisen, kateellisuuden, katkeruuden, toisten loukkaamisen ja itsensä vahingoittamisen päihteillä. Onneksi minulla on paras mahdollinen mies, ja onneksi en tyytynyt teidän jännä tai kilttimiehiin. Omani ei liikuskele tuollaisilla lapsellisilla "asteikoilla" ollenkaan, vaan kuuluu ihan omaan ylempään sarjaansa. En vaihtaisi pois mistään hinnasta, vaan haluan olla hänen kanssaan niin pitkään kuin elämä meissä pihisee.
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minulla
Kamalaa, eikö.
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minullaKamalaa, eikö.
Riippuu vähän. Kuinka suuri osuus suunnilleen ikäisistäsi miehistä on sellaisia, joita haluat seksuaalisesti? Sillä on iso ero onko niitä 10 vai yksi sataa miestä kohden.
Samanlainen arvomaailmakin saattaa olla joko vain vähän miehiä karsiva tai lähes kaikki miehet karsiva. Ei noiden vaatimusten perustella voi sanoa onko "kamalaa" vai ei? Ehkäpä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi kukaan mies haluaisi olla se johon joku nainen vaan tyytyy?
Kyse on varmaan enemmänkin prinsessasyndroomassa yleisesti, eli vaaditaan ummet ja lammet vaikei itsekään kovin kummoisia olla.
Vähän sama kuin jotkut ei mene mihinkään töihin ikinä koska eivät voi aloittaa suoraan toimitusjohtajana. Koska duuni ei ole hänen arvoisensa.
Tiedän tyypin, joka ei koskaan ostanut asuntoa, koska ei raha riittänyt suoraan tarpeeksi hienoon. Nyt on sitten jumissa vuokra-asunnossa ja mulla alkaa olla asunto maksettu ja voin siirtyä vieläkin tasokkaampaan, jos haluan.
Tiedän tyypin, joka tyytyi väkivaltaiseen, pettävää ja päihdeongelmaiseen. Ensin sai taudin, sitten elämänlaaru kärsi toisen juopottelusta ja lopulta pahoinpideltiin hautaan. Sellaistakin voi tapahtua, kun tarpeeksi tyytyy. Ei muuttunut sammakosta prinssiä. Sammakko oli ja sammakkona pysyi. Ei olisi kannattanut tyytyä. Vai olisiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minullaKamalaa, eikö.
Riippuu vähän. Kuinka suuri osuus suunnilleen ikäisistäsi miehistä on sellaisia, joita haluat seksuaalisesti? Sillä on iso ero onko niitä 10 vai yksi sataa miestä kohden.
Samanlainen arvomaailmakin saattaa olla joko vain vähän miehiä karsiva tai lähes kaikki miehet karsiva. Ei noiden vaatimusten perustella voi sanoa onko "kamalaa" vai ei? Ehkäpä onkin.
Niin. Ton vaatimuslistan voi avata monella eri tapaa ja siitä voi tulla hyvinkin tiukka. "Samanlainen arvomaailma kuin minulla" voi käsittää ihan mitä vaan.
Eli sinusta se on prinsessaharhaa ja liikaa vaadittu että haluaa olla ihastunut henkilöön ketä alkaa tapailla?