Lue keskustelun säännöt.
Naiset vaativat liikaa tai liian tasokasta miestä, pitäisi tyytyä vähempään.
25.04.2017 |
Aika usein näissä keskusteluissa (etenkin nettideitteihin liittyvissä) tulee esiin, että naisen odotukset miehelle ovat aivan liian kovat ja pitäisi tyytyä vähempään. Naiset sitten perustelevat tuota sillä, että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Onko esimerkkejä sellaisesta, että olisi "tyytynyt vähempään" jo alussa ja siitä olisi sitten kehkeytynyt ihan hyvä suhde? Enkä nyt tarkoita sellaista, että kaikki kaverit ja sukulaiset on sitä mieltä, että paremman/ komeamman/ menestyneemmän olisit voinut löytää, vaan että itse olet ollut suhteen alussa sitä mieltä, että "no eihän tämä mikään helmi ole, mutta pitää siihen tyytyä, kun ei parempaakaan saa".
Itse olen aina ollut ainakin alussa todella hullaantunut niistä miehistä, joiden kanssa olen alkanut seurustella. Paitsi yhdestä joskus vuosia sitten teininä. En oikein muista, miksi aloin seurustella hänen kanssaan, vaikka en ollut kovin ihastunut. Hän oli toki hauska ja meillä oli mukavaa yhdessä. Seurustelukin kesti neljä vuotta, kun oli ihan mukavaa. Varsinaisesti ei ollut mikään "olen tyytynyt vähempään" -olo, kun mies oli kuitenkin todellan mukava ja fiksu, mutta suhteessa ei oikein ollut intohimoa. Lopulta hän jätti minut, kun löysi itselleen sopivamman.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minullaKamalaa, eikö.
Riippuu vähän. Kuinka suuri osuus suunnilleen ikäisistäsi miehistä on sellaisia, joita haluat seksuaalisesti? Sillä on iso ero onko niitä 10 vai yksi sataa miestä kohden.
Samanlainen arvomaailmakin saattaa olla joko vain vähän miehiä karsiva tai lähes kaikki miehet karsiva. Ei noiden vaatimusten perustella voi sanoa onko "kamalaa" vai ei? Ehkäpä onkin.
Niin. Ton vaatimuslistan voi avata monella eri tapaa ja siitä voi tulla hyvinkin tiukka. "Samanlainen arvomaailma kuin minulla" voi käsittää ihan mitä vaan.
En voisi elää enkä asua miehen kanssa, jonka arvomaailma ei vastaa omaani. En myöskään ymmärrä näkemystä, että jokin arvomaailma voisi karsia lähes kaikki miehet pois. Järkevien aikuisten maailmassa se ei oikein toteudu mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyse on naisten kohdalla enemmänkin vääristä kriteereistä ja niiden joustamattomuudesta. Esimerkiksi jos naisella on toive että unelmien mies on yli 180 cm, mutta arvioitavana oleva mies onkin 178, niin onko se tyytymistä jos nainen vähän joustaa kriteereistään. Ilmeisesti monelle naiselle minkäänlainen joustaminen utopiastaan on ihan käsittämätön ajatus. Toisaalta toiset kriteerit kuten tupakanpoltto, se että miehellä on vaimo ja perhe tai että miehellä on väkivaltainen tausta ovat semmoisia mistä jotkut naiset ovat valmiita joustamaan, mikä tuntuu minusta järjenköyhältä.
Toisekseen kriteerit kuten tämä että miehen on tultava ja tehtävä aloitus juuri hänelle ja vain hänelle ja oltava kiinnostunut, mutta ei liian kiinnostunut ja osattava edetä juuri naisen toivomalla nopeudella, johtaa siihen että kokeineilla ja naisia taitavasti käsittelevillä miehillä on suuri etu jo kokemuksiensa perusteella ja tällöin monesti valituksi tulee juuri näitä pelimiehiä ja muita naistennaurattajia joilla on homma hallussa, mutta jotka osoittautuu pettymyksiksi ajan kuluessa.
Itse olen näitä matikkalinjan nörttejä joilla on elämä hyvin hallussa, mutta introverttina lämpeän ihmisiin hitaasti ja siten myös etenen naisten kanssa treffitilanteissa naisten mielestä liian hitaasti ja nainen kokee tilanteen tylsänä, kun vertaa sitä johonkin toiseen treffitilanteeseen, missä alan ammattilainen on osannut edetä juuri oikeassa rytmissä. Pisimmät suhteeni olenkin onnistunut saamaan kun naiset ovat hoksanneet joskus pitkänkin ajan päästä että heidän ensivaikutelmansa minusta on ollutkin väärä. Suurin yksittäinen ryhmä mikä minut kokee viehättävänä on ikävä kyllä kavereiden vaimot ja tyttöystävät, mikä on minulle jo periaatteellisesti mahdoton yhtälö. Olen myös se mies jolle vuosia sitten pakit antaneet tytöt tulevat elämän kolhimina päissään sanomaan että miksi en tehnyt silloin sitä ja tätä ja että tekis nyt toisin jos ei olis parisuhteessa.
Hyvä kirjoitus. Juuri samaa olen itsekin ajatellut introvertimpänä miehenä. Sainkin lopulta pitkän suhteen, mutta itsellenikin on tullut monta kertaa esille se, että ihmiset ymmärtävät hyvät puoleni vasta pidemmän ajan päästä, ja ensivaikutelma minusta on osoittautunut vääräksi. Monen naisen kannattaisi yrittää löytää se "helmi" introvertimpien miesten joukosta, koska olen varma, että niistä syntyy pysyvämpiä suhteita lopulta. Valitettavasti se nopea tilanteen haltuunotto ja hauskuuttaminen on useimmiten naisten mieleen.
Juuri tämän takia täällä kerta toisensa jälkeen kerrotaan ikisinkkumiehille, että heidän pitäisi ensisijaisesti hankkia elämä. Työpaikka, ystäviä, paljon harrastuksia jne., joissa on mahdollisuus siihen että ihmiset tutustuvat kunnolla ja pitemmän ajan kuluessa. Mutta ei. Istutaan yksiössä syrjäytyneenä ja perjantai-iltana mennään baariin yksin kännissä yrittämään iskeä ihan vääränlaista naista joka sanoo hobitiksi, ja sitten on taas syy itkeä naisten tyhmyyttä ja ilkeyttä ja liian korkeita kriteerejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ehkä tämä ikuisuusaihe vaan kuuluu tälle palstalle päivästä toiseen, ja vaikka keskusteluketjut jatkuisivat kilometrejä niin silti vaan aina joku paheksuu ihan tosissaan naisten liian suuria vaatimuksia. Koska näinhän se palstalogiikalla menee: Jos nainen ja mies treffaavat ja nainen antaa pakit, niin vika on naisessa, koska hän ei ymmärrä omaa tasoaan. Jos mies antaa pakit, niin vika on naisessa, koska hän ei ollut ymmärtänyt omaa tasoaan. Ja kuitenkin ongelma tuntuu koko ajan olevan palstan miehillä, ei naisilla ;-)
Hyvin erikoinen ajatuksenjuoksu tilanteessa, josta tiedämme sen, että miehet saavat jopa kymmeniä pakkeja jokaista naisten kokemaa torjuntaa kohden. Jokainen nainen - siis aivan jokainen - saa niin halutessaan miehen. Ei ehkä sitä lentokapteenikirurgia, mutta miehen kuitenkin. Sinkkuus on naisille aina oma valinta, jonka syynä voi olla vaikkapa se, että nainen ei ole onnistunut saamaan sen tasoista miestä, kuin olisi halunnut tai johon hän kokee olevansa suorastaan oikeutettu (koska on itse kaunis ja älykäs). Samaan aikaan on suuri joukko miehiä, jotka eivät saa naista, vaikka laskisivat riman niin alas kuin sen vain voi laskea.
Voi vittu. Kun kyse ei ole mistään parisuhteen saamisesta tai miehen/naisen saamisesta, vaan siitä, että haluaa olla yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Mulle ei ainakaan parisuhde sinällään tai joku "miehen saaminen" ole mikään itseisarvo. Arvokasta on se, että on kohdannut ihmisen, johon on tuntenut vetoa, intohimoa ja johon on rakastunut. En minä ainakaan ole elämässäni mitään ihan kivan ajan viettämistä ihan kelpo ihmisen kanssa etsinyt. Olen etsinyt rakkautta, ja sellaisen myös löytänyt. Parisuhteeseen ryhtyminen ei ole mikään matemaattisen laskutoimituksen tulos, johon päädytään, kun kaikki plussat ja miinukset on pantu yhteen. Ei kumppania etsitä samoin kriteerein kuin vaikkapa asuntoa eli vertaamalla hyviä ja huonoja puolia. Ihminen ei ole mikään tuote tai palvelu, jonka voi kilpailuttaa muiden vastaavien kanssa. Parisuhteen syntyminen on ihastumisen, rakastumisen ja yhdessä viihtymisen seuraus.
Vähänkö olisi ankeaa ajatella, että kun puolisoni katsoo minua, hän tuumii: "Tuo on se, jonka sain laskemalla riman tosi alas". Että minä siis olisin jokin sekundavaihtoehto, johon olisi tyydytty, kun parempaakaan ei saanut. Siis oikeasti. Ei kukaan voi ajatella näin. Että ei sen niin väliä, kenen kanssa yksiin päädyn, kunhan jonkun kanssa? Siitähän on sen suhteen toisen osapuolen kunnioittaminen niin kaukana kuin vain voi olla! Hyi olkoon.
Ja ei, mieheni ei ole mikään täydellinen mies. Hänessä on omat huonot puolensa, jotka ärsyttävät minua ja minussa on omat huonot puoleni, jotka ärsyttävät häntä. Silti, kun tapasimme, ihastuimme toisiimme ja välillämme oli heti intohimoa ja kaipausta. Sen lisäksi jaoimme isot tärkeät elämänarvot ja sen vuoksi tulimme hyvin toimeen. Näin ryhdyimme parisuhteeseen. Joskus olen miettinyt, olisinko onnellinen jonkun erilaisen miehen kanssa ja olen tullut siihen tulokseen, että olisin mutta eri tavalla. Tärkeintä ei ole se, missä määrin toinen vastaa jotain kriteeristöä verrattuna johonkuhun toiseen vaan se, että todellakin se paljon puhuttu kemia toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään ongelmaa yksinolossa, sen sijaan ala-arvoisen miehen kanssa seurustelu olisi todella ankeaa. Ja näitä ala-arvoisia on mun vinkkelistä 95 prossaa miehistä.
Kuinka paljon arvelisit heteroparisuhteita syntyvän tässä maailmassa, jos myös miehet ajattelisivat, että 95% naisista on heille ala-arvoisia. Just asking...
Luulisin, että avioeroja ainakin tulisi vähemmän, jos miehetkään eivät vain tyytyisi, vaan huolisivat vain sellaisen naisen, joka heitä oikeasti kiinnostaa ja jonka kanssa tuntee aitoa kumppanuutta ja rakkautta ja jonka takia haluaa tehdä töitä parisuhteen eteen.
En usko, että parisuhteita syntyisi huomattavasti vähemmän, vaan että niiden syntymisessä ehkä kestäisi kauemmin, mutta ne olisivat kestävämpiä. t: eri
Juu. Ne syntyisi jossain neljänkymmenen ja kuoleman välissä ja syntyvyys olisi noin 5000 paikkeilla vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään ongelmaa yksinolossa, sen sijaan ala-arvoisen miehen kanssa seurustelu olisi todella ankeaa. Ja näitä ala-arvoisia on mun vinkkelistä 95 prossaa miehistä.
Kuinka paljon arvelisit heteroparisuhteita syntyvän tässä maailmassa, jos myös miehet ajattelisivat, että 95% naisista on heille ala-arvoisia. Just asking...
Luulisin, että avioeroja ainakin tulisi vähemmän, jos miehetkään eivät vain tyytyisi, vaan huolisivat vain sellaisen naisen, joka heitä oikeasti kiinnostaa ja jonka kanssa tuntee aitoa kumppanuutta ja rakkautta ja jonka takia haluaa tehdä töitä parisuhteen eteen.
En usko, että parisuhteita syntyisi huomattavasti vähemmän, vaan että niiden syntymisessä ehkä kestäisi kauemmin, mutta ne olisivat kestävämpiä. t: eri
Juu. Ne syntyisi jossain neljänkymmenen ja kuoleman välissä ja syntyvyys olisi noin 5000 paikkeilla vuodessa.
Tuota varsin yleistä pariutumista ja perheen perustamista neljissäkymmenissä kutsutaan toiseksi kierrokseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tyytyy sitten kolmekymppisenä. Mies on ehkä kymmenen vuotta väärän ikäinen, ehkä kymmenen senttiä liian lyhyt tai liian pitkä, tienaa ehkä kymppitonnin liian vähän, yms. Siinä saattaa helposti käydä niinkin että mies melkein huomaamattaan pääsee pariutumaan jopa ylöspäin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ehkä tämä ikuisuusaihe vaan kuuluu tälle palstalle päivästä toiseen, ja vaikka keskusteluketjut jatkuisivat kilometrejä niin silti vaan aina joku paheksuu ihan tosissaan naisten liian suuria vaatimuksia. Koska näinhän se palstalogiikalla menee: Jos nainen ja mies treffaavat ja nainen antaa pakit, niin vika on naisessa, koska hän ei ymmärrä omaa tasoaan. Jos mies antaa pakit, niin vika on naisessa, koska hän ei ollut ymmärtänyt omaa tasoaan. Ja kuitenkin ongelma tuntuu koko ajan olevan palstan miehillä, ei naisilla ;-)
Hyvin erikoinen ajatuksenjuoksu tilanteessa, josta tiedämme sen, että miehet saavat jopa kymmeniä pakkeja jokaista naisten kokemaa torjuntaa kohden. Jokainen nainen - siis aivan jokainen - saa niin halutessaan miehen. Ei ehkä sitä lentokapteenikirurgia, mutta miehen kuitenkin. Sinkkuus on naisille aina oma valinta, jonka syynä voi olla vaikkapa se, että nainen ei ole onnistunut saamaan sen tasoista miestä, kuin olisi halunnut tai johon hän kokee olevansa suorastaan oikeutettu (koska on itse kaunis ja älykäs). Samaan aikaan on suuri joukko miehiä, jotka eivät saa naista, vaikka laskisivat riman niin alas kuin sen vain voi laskea.
Voi vittu. Kun kyse ei ole mistään parisuhteen saamisesta tai miehen/naisen saamisesta, vaan siitä, että haluaa olla yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Mulle ei ainakaan parisuhde sinällään tai joku "miehen saaminen" ole mikään itseisarvo. Arvokasta on se, että on kohdannut ihmisen, johon on tuntenut vetoa, intohimoa ja johon on rakastunut. En minä ainakaan ole elämässäni mitään ihan kivan ajan viettämistä ihan kelpo ihmisen kanssa etsinyt. Olen etsinyt rakkautta, ja sellaisen myös löytänyt. Parisuhteeseen ryhtyminen ei ole mikään matemaattisen laskutoimituksen tulos, johon päädytään, kun kaikki plussat ja miinukset on pantu yhteen. Ei kumppania etsitä samoin kriteerein kuin vaikkapa asuntoa eli vertaamalla hyviä ja huonoja puolia. Ihminen ei ole mikään tuote tai palvelu, jonka voi kilpailuttaa muiden vastaavien kanssa. Parisuhteen syntyminen on ihastumisen, rakastumisen ja yhdessä viihtymisen seuraus.
Vähänkö olisi ankeaa ajatella, että kun puolisoni katsoo minua, hän tuumii: "Tuo on se, jonka sain laskemalla riman tosi alas". Että minä siis olisin jokin sekundavaihtoehto, johon olisi tyydytty, kun parempaakaan ei saanut. Siis oikeasti. Ei kukaan voi ajatella näin. Että ei sen niin väliä, kenen kanssa yksiin päädyn, kunhan jonkun kanssa? Siitähän on sen suhteen toisen osapuolen kunnioittaminen niin kaukana kuin vain voi olla! Hyi olkoon.
Ja ei, mieheni ei ole mikään täydellinen mies. Hänessä on omat huonot puolensa, jotka ärsyttävät minua ja minussa on omat huonot puoleni, jotka ärsyttävät häntä. Silti, kun tapasimme, ihastuimme toisiimme ja välillämme oli heti intohimoa ja kaipausta. Sen lisäksi jaoimme isot tärkeät elämänarvot ja sen vuoksi tulimme hyvin toimeen. Näin ryhdyimme parisuhteeseen. Joskus olen miettinyt, olisinko onnellinen jonkun erilaisen miehen kanssa ja olen tullut siihen tulokseen, että olisin mutta eri tavalla. Tärkeintä ei ole se, missä määrin toinen vastaa jotain kriteeristöä verrattuna johonkuhun toiseen vaan se, että todellakin se paljon puhuttu kemia toimii.
On toisaan ajattelua, että miehenpito sohvalla makaamassa olisi jokin itseisarvo. Nämä tosiaankin on tapauksia, että mm. minä olen mieluummin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni tyytyy sitten kolmekymppisenä. Mies on ehkä kymmenen vuotta väärän ikäinen, ehkä kymmenen senttiä liian lyhyt tai liian pitkä, tienaa ehkä kymppitonnin liian vähän, yms. Siinä saattaa helposti käydä niinkin että mies melkein huomaamattaan pääsee pariutumaan jopa ylöspäin!
Et kuitenkaan sinä, koska et tajua mitään ihmissuhteista. Luo tuosta yltä tuo hyvä kirjoitus joka alkaa Voi v.... YRITÄ sisäistää, vaikka eihän se onnistu kun päästä puuttuu oleelliset palikat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minullaKamalaa, eikö.
Riippuu vähän. Kuinka suuri osuus suunnilleen ikäisistäsi miehistä on sellaisia, joita haluat seksuaalisesti? Sillä on iso ero onko niitä 10 vai yksi sataa miestä kohden.
Samanlainen arvomaailmakin saattaa olla joko vain vähän miehiä karsiva tai lähes kaikki miehet karsiva. Ei noiden vaatimusten perustella voi sanoa onko "kamalaa" vai ei? Ehkäpä onkin.
Niin. Ton vaatimuslistan voi avata monella eri tapaa ja siitä voi tulla hyvinkin tiukka. "Samanlainen arvomaailma kuin minulla" voi käsittää ihan mitä vaan.
En voisi elää enkä asua miehen kanssa, jonka arvomaailma ei vastaa omaani. En myöskään ymmärrä näkemystä, että jokin arvomaailma voisi karsia lähes kaikki miehet pois. Järkevien aikuisten maailmassa se ei oikein toteudu mitenkään.
No sehän riippuu hyvin pitkälti niistä arvomaailmoista. Se on kuin persereikä, jokaisella on omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään ongelmaa yksinolossa, sen sijaan ala-arvoisen miehen kanssa seurustelu olisi todella ankeaa. Ja näitä ala-arvoisia on mun vinkkelistä 95 prossaa miehistä.
Kuinka paljon arvelisit heteroparisuhteita syntyvän tässä maailmassa, jos myös miehet ajattelisivat, että 95% naisista on heille ala-arvoisia. Just asking...
Luulisin, että avioeroja ainakin tulisi vähemmän, jos miehetkään eivät vain tyytyisi, vaan huolisivat vain sellaisen naisen, joka heitä oikeasti kiinnostaa ja jonka kanssa tuntee aitoa kumppanuutta ja rakkautta ja jonka takia haluaa tehdä töitä parisuhteen eteen.
En usko, että parisuhteita syntyisi huomattavasti vähemmän, vaan että niiden syntymisessä ehkä kestäisi kauemmin, mutta ne olisivat kestävämpiä. t: eri
Joo, epäilemättä eroja olisi reilusti vähemmän, koska ylipäätään suhteita olisi murto-osa siitä, mitä nykyään. Kuvittelevatko naiset yleisestikin, että miesten enemmistö saa juurikin haluamansa kaltaisen naisen? Jos noin on, niin on kyllä pakko todeta, että naiset ovat kyllä oman etuoikeutetun asemansa sokaisemia. Todellisuudessahan miehistä ainoastaan terävin huippu voi valita ja myös saa sen haluamansa naisen. Kaikki muut enemmän tai vähemmän tyytyvät siihen mitä saavat. Mitä matalamman tasoinen mies, niin sitä enemmän kyse on nimenomaan tyytymisestä.
No kerropa millaisia ovat nämä parhaat naiset joista suurin osa miehistä saa vain haaveilla ja tyytyä palaan? Isot tissit ja laiha?
Onneksi löysin miehen joka ei ole ottanut naisihannettaan pornosta vaan arvostaa muutakin kuin ulkonäköä. Olen perusnätti nainen, 169/59, korkeakoulutettu, urheilullinen ja huumorintajuinen ja hyväpalkkaisessa työssä. Kaveripiirissäni on kaltaisiani naisia todella paljon, mutta ilmeisesti me olemme kaikki tätä porukkaa mihin tulee tyytyä koska emme ole huippumalleja.
Korpi, Abreu, Kuustoset, Gellar, Hart. ... ei pornoa ei malleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se on just se juttu. Miksi tyytyä vähempään kuin mitä oikeasti haluaa? Mä ainakin pysyn mielummin koko loppuelämäni sinkkuna kun tyytyisin johonkin paskamieheen. Sorry I aint sorry. N28
Itse opin nelikymppisenä arvostamaan myös sitä "ihan hyvää" ihan uudella tavalla, niin ettei se ole enää tyytymistä vaan oikeasti ihan hyvää. Mutta se ei kärsi mitään paskiaispiirteitä vaan pitää oikeasti olla sellainen tasaisen hyvä ilman laaksoja, kun ei ole valtavia huippujakaan. Ja sitä ihan hyvääkin voi yrittää buustata paremmaksi.
Minä taas nelikymppisenä erosin lopulta siitä "ihan hyvästä", kun elämä ihmisen kanssa joka ei ymmärrä minua on kauheaa. Jos olisin ollut vankina siinä lopun elämää, olisin varmaan tullut hulluksi.
Nyt vasta ymmärrän, että on hyvä odottaa kunnes kolahtaa kunnolla. Jos ei kolahda, sitten elellään sinkkuna, se on ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minullaKamalaa, eikö.
Riippuu vähän. Kuinka suuri osuus suunnilleen ikäisistäsi miehistä on sellaisia, joita haluat seksuaalisesti? Sillä on iso ero onko niitä 10 vai yksi sataa miestä kohden.
Samanlainen arvomaailmakin saattaa olla joko vain vähän miehiä karsiva tai lähes kaikki miehet karsiva. Ei noiden vaatimusten perustella voi sanoa onko "kamalaa" vai ei? Ehkäpä onkin.
Niin. Ton vaatimuslistan voi avata monella eri tapaa ja siitä voi tulla hyvinkin tiukka. "Samanlainen arvomaailma kuin minulla" voi käsittää ihan mitä vaan.
En voisi elää enkä asua miehen kanssa, jonka arvomaailma ei vastaa omaani. En myöskään ymmärrä näkemystä, että jokin arvomaailma voisi karsia lähes kaikki miehet pois. Järkevien aikuisten maailmassa se ei oikein toteudu mitenkään.
No sehän riippuu hyvin pitkälti niistä arvomaailmoista. Se on kuin persereikä, jokaisella on omansa.
Ei ole sukupuolisidonnaisia arvomaailmoja. Kerro yksikin esimerkki. Sovinistisimmatkin persut löytävät yhtä sovinistisia naisia ihme kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se on just se juttu. Miksi tyytyä vähempään kuin mitä oikeasti haluaa? Mä ainakin pysyn mielummin koko loppuelämäni sinkkuna kun tyytyisin johonkin paskamieheen. Sorry I aint sorry. N28
Itse opin nelikymppisenä arvostamaan myös sitä "ihan hyvää" ihan uudella tavalla, niin ettei se ole enää tyytymistä vaan oikeasti ihan hyvää. Mutta se ei kärsi mitään paskiaispiirteitä vaan pitää oikeasti olla sellainen tasaisen hyvä ilman laaksoja, kun ei ole valtavia huippujakaan. Ja sitä ihan hyvääkin voi yrittää buustata paremmaksi.
Minä taas nelikymppisenä erosin lopulta siitä "ihan hyvästä", kun elämä ihmisen kanssa joka ei ymmärrä minua on kauheaa. Jos olisin ollut vankina siinä lopun elämää, olisin varmaan tullut hulluksi.
Nyt vasta ymmärrän, että on hyvä odottaa kunnes kolahtaa kunnolla. Jos ei kolahda, sitten elellään sinkkuna, se on ihan hyvä.
Meillä on eri käsitys "ihan hyvästä". Minulla se sisältää kyllä sellaisen perustason kumppanuuden ja ymmärryksen ja ystävyyden, muttei mitään ylimaallista sielunkumppanuutta. Se, että toinen ei ymmärrä eikä ole edes kiinnostunut ymmärtämään, on aika paha eikä ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minullaKamalaa, eikö.
Riippuu vähän. Kuinka suuri osuus suunnilleen ikäisistäsi miehistä on sellaisia, joita haluat seksuaalisesti? Sillä on iso ero onko niitä 10 vai yksi sataa miestä kohden.
Samanlainen arvomaailmakin saattaa olla joko vain vähän miehiä karsiva tai lähes kaikki miehet karsiva. Ei noiden vaatimusten perustella voi sanoa onko "kamalaa" vai ei? Ehkäpä onkin.
Niin. Ton vaatimuslistan voi avata monella eri tapaa ja siitä voi tulla hyvinkin tiukka. "Samanlainen arvomaailma kuin minulla" voi käsittää ihan mitä vaan.
En voisi elää enkä asua miehen kanssa, jonka arvomaailma ei vastaa omaani. En myöskään ymmärrä näkemystä, että jokin arvomaailma voisi karsia lähes kaikki miehet pois. Järkevien aikuisten maailmassa se ei oikein toteudu mitenkään.
No sehän riippuu hyvin pitkälti niistä arvomaailmoista. Se on kuin persereikä, jokaisella on omansa.
Ei ole sukupuolisidonnaisia arvomaailmoja. Kerro yksikin esimerkki. Sovinistisimmatkin persut löytävät yhtä sovinistisia naisia ihme kyllä.
Haluan olla mahdollisimman hyvä isä lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minullaKamalaa, eikö.
Riippuu vähän. Kuinka suuri osuus suunnilleen ikäisistäsi miehistä on sellaisia, joita haluat seksuaalisesti? Sillä on iso ero onko niitä 10 vai yksi sataa miestä kohden.
Samanlainen arvomaailmakin saattaa olla joko vain vähän miehiä karsiva tai lähes kaikki miehet karsiva. Ei noiden vaatimusten perustella voi sanoa onko "kamalaa" vai ei? Ehkäpä onkin.
Niin. Ton vaatimuslistan voi avata monella eri tapaa ja siitä voi tulla hyvinkin tiukka. "Samanlainen arvomaailma kuin minulla" voi käsittää ihan mitä vaan.
En voisi elää enkä asua miehen kanssa, jonka arvomaailma ei vastaa omaani. En myöskään ymmärrä näkemystä, että jokin arvomaailma voisi karsia lähes kaikki miehet pois. Järkevien aikuisten maailmassa se ei oikein toteudu mitenkään.
No sehän riippuu hyvin pitkälti niistä arvomaailmoista. Se on kuin persereikä, jokaisella on omansa.
Ei ole sukupuolisidonnaisia arvomaailmoja. Kerro yksikin esimerkki. Sovinistisimmatkin persut löytävät yhtä sovinistisia naisia ihme kyllä.
sanoinko minä sukupuolisidonnaisuudesta jotain? Tietääkseni en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minullaKamalaa, eikö.
Riippuu vähän. Kuinka suuri osuus suunnilleen ikäisistäsi miehistä on sellaisia, joita haluat seksuaalisesti? Sillä on iso ero onko niitä 10 vai yksi sataa miestä kohden.
Samanlainen arvomaailmakin saattaa olla joko vain vähän miehiä karsiva tai lähes kaikki miehet karsiva. Ei noiden vaatimusten perustella voi sanoa onko "kamalaa" vai ei? Ehkäpä onkin.
Niin. Ton vaatimuslistan voi avata monella eri tapaa ja siitä voi tulla hyvinkin tiukka. "Samanlainen arvomaailma kuin minulla" voi käsittää ihan mitä vaan.
Mitä sitten? Tuolla ihmisellä on oikeus arvomaailmaansa. Jos hän on kettutyttö, hän ei pysty olemaan turkistarhaajan kanssa, vaikka tämä olisi komea kuin filmitähti ja yhtä rikas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukseni miehen suhteen:
- haluan häntä seksuaalisesti
- ei juuri käytä päihteitä
- on töissä tai opiskelee ja on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen
- samanlainen arvomaailma kuin minullaKamalaa, eikö.
Riippuu vähän. Kuinka suuri osuus suunnilleen ikäisistäsi miehistä on sellaisia, joita haluat seksuaalisesti? Sillä on iso ero onko niitä 10 vai yksi sataa miestä kohden.
Samanlainen arvomaailmakin saattaa olla joko vain vähän miehiä karsiva tai lähes kaikki miehet karsiva. Ei noiden vaatimusten perustella voi sanoa onko "kamalaa" vai ei? Ehkäpä onkin.
Niin. Ton vaatimuslistan voi avata monella eri tapaa ja siitä voi tulla hyvinkin tiukka. "Samanlainen arvomaailma kuin minulla" voi käsittää ihan mitä vaan.
En voisi elää enkä asua miehen kanssa, jonka arvomaailma ei vastaa omaani. En myöskään ymmärrä näkemystä, että jokin arvomaailma voisi karsia lähes kaikki miehet pois. Järkevien aikuisten maailmassa se ei oikein toteudu mitenkään.
No sehän riippuu hyvin pitkälti niistä arvomaailmoista. Se on kuin persereikä, jokaisella on omansa.
Ei ole sukupuolisidonnaisia arvomaailmoja. Kerro yksikin esimerkki. Sovinistisimmatkin persut löytävät yhtä sovinistisia naisia ihme kyllä.
sanoinko minä sukupuolisidonnaisuudesta jotain? Tietääkseni en.
Sanoit, että arvomaailmoja on sellaisia, jotka karsii lähes kaikki miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään ongelmaa yksinolossa, sen sijaan ala-arvoisen miehen kanssa seurustelu olisi todella ankeaa. Ja näitä ala-arvoisia on mun vinkkelistä 95 prossaa miehistä.
Kuinka paljon arvelisit heteroparisuhteita syntyvän tässä maailmassa, jos myös miehet ajattelisivat, että 95% naisista on heille ala-arvoisia. Just asking...
Luulisin, että avioeroja ainakin tulisi vähemmän, jos miehetkään eivät vain tyytyisi, vaan huolisivat vain sellaisen naisen, joka heitä oikeasti kiinnostaa ja jonka kanssa tuntee aitoa kumppanuutta ja rakkautta ja jonka takia haluaa tehdä töitä parisuhteen eteen.
En usko, että parisuhteita syntyisi huomattavasti vähemmän, vaan että niiden syntymisessä ehkä kestäisi kauemmin, mutta ne olisivat kestävämpiä. t: eri
Joo, epäilemättä eroja olisi reilusti vähemmän, koska ylipäätään suhteita olisi murto-osa siitä, mitä nykyään. Kuvittelevatko naiset yleisestikin, että miesten enemmistö saa juurikin haluamansa kaltaisen naisen? Jos noin on, niin on kyllä pakko todeta, että naiset ovat kyllä oman etuoikeutetun asemansa sokaisemia. Todellisuudessahan miehistä ainoastaan terävin huippu voi valita ja myös saa sen haluamansa naisen. Kaikki muut enemmän tai vähemmän tyytyvät siihen mitä saavat. Mitä matalamman tasoinen mies, niin sitä enemmän kyse on nimenomaan tyytymisestä.
No ihan mielenkiinnosta. Nyt kun kovasti puhutaan siitä, että naisilla on epärealistiset odotukset miehille, niin mitä ne miehet sitten ihan todellisuudessa haluavat naiselta? Voitko kuvailla naisen, jonka kanssa parisuhde ei ole tyytymistä? Onko kyseessä lista ominaisuuksia, onko miehillä mitään hajua tämän paljon puhutun kemian olemassaolosta?
Toki voisin kuvailla naisen, jonka kanssa parisuhde ei ole tyytymistä. Mutta en usko siitä olevan kovinkaan paljon iloa tai hyötyä kenellekään, koska kuvaus olisi niin yleisen tasoinen, että se sopisi hyvin suureen osaan edes suurin piirtein sopivan ikäisiä naisia. Mihinkään tuollaisiin kemia-höpöhöpöihin en tietenkään usko, vaan kyse on todellisuudessa tietysti luonteiden yhteensopivuudesta ja muista sen kaltaisista seikoista, eikä siis mistään mistään mystisestä ilmassa leijuvasta "kemiasta". :D
https://www.thl.fi/fi/ajankohtaista/kampanjat/kesaterveys/seksi-rakkaus… (Lähde: THL)
http://www.is.fi/tiede/art-2000000716264.html (iltapäivälehtitasoinen juttu, johon on kuitenkin haastateltu tutkijoita)
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/tosirakkaus_kaappaa_aivot (Lähde: Tiede-lehti)
Seuraavan kerran, kun joku nainen kertoo sinulle kaipaavansa ihastumiselta/rakastumiselta kemiaa, feromoneja tai perhosia vatsassa, niin toivottavasti ymmärrät, mistä hän puhuu. Se, ettet sinä ole niitä koskaan kokenut, ei mitätöi muiden ihmisten kokemuksia ja tarvetta kokea ne myös uudestaan, jos syntyy halu uuteen parisuhteeseen.
Sinänsä en näe mitään syytä, miksi kemiaan uskomattomat järki-ihmiset eivät voisi pariutua kaltaistensa kanssa. Se ei kuitenkaan oikeuta mitätöimään meidän muiden tarvetta kemian kohtaamiselle.
:D :D Koetko olevasi kovinkin näppärä? Koska urheilukin vapauttaa kehossa endorfiineja, on siinäkin siis kyse tällaisesta "kemiasta", eikö niin? :D :D
Itse asiassa kyllä. Tutkimusten mukaan ihmiset saavat eri tavalla hormonaalista nautintoa urheilusta. Esim minä kuulun niihin, jotka ei saa sitä lainkaan, minulle se on kuin siivoamista, vastenmielistä mutta pakko tehdä.
Toisille se on huumetta, jota heidän on saatava, he saavat huomattavaa hormonaalista hyvänolontunnetta ja nautintoa siitä urheilusuorituksesta. Uskomatonta mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Minä, nelikymppinen, perusvartaloinen, ala-asteikäisten lasten äiti olisin saanut parisuhteeseen erittäin hyvin toimeentulevan, mukavan, urheilullisen, lapsettoman ja hyvännäköisen miehen eroni jälkeen - olemme tekemisissä vieläkin.
Mutta ei vain kolahtanut tunnetasolla.
Tämä kuvaa hyvin tilannetta. Jos tunnetasolla on sellainen ettei naisille kolahda, ei auta vaikka olisi miten hyvä mies. Turha siis huudella las-sukoista tai peräkammarinpojista
Ihan irrelevantti kommentti aiempiin viesteihin nähden. Niissä puhuttiin siitä, kun tavallinen elämä ei kelpaa.