Naiset vaativat liikaa tai liian tasokasta miestä, pitäisi tyytyä vähempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko todella niin, että miesten mielestä vain noin 5% naisista on oikeasti kiinnostavia ja kaikki muu on tyytymistä?

Juu ei.

Olen nyt töissä ja tietäisin tästä heti lonkalta ainakin 4 mammaa jotka voisin ottaa vaimokseni vaikka huomenna. Vaikken ole oikeastaan kunnolla edes puhunut heidän kanssaan.

Yritän pelastaa tuon typeryytesi toteamalla, että tiedät neljä potentiaalia. Ja ne potentiaalit voivat valua hiekkaan, kun toimisitte yhdessä ja huomaisitte, ettette sovi yhteen. 

Tasokas mies on sellainen, jolla teot ja puheet vastaavat toisiaan. Joka pitää kiinni omasta moraalistaan eikä luikahda aina sieltä mistä aita on matalin. Tasokas mies, Oikein Kunnon Mies on sellainen johon voi turvautua, joka suojelee ja lohduttaa, jolla ei pinna katkea pienistä, ja joka on kärsivällinen. Tasokas mies kun löytää puoliskonsa, hän pitää siitä kiinni olemalla hyvä mies.  Hyvä mies ei kikkaile eikä pelaile suhdepelejä, ei esitä vaikeasti tavoiteltavaa, eikä toimi joka hameenhelman perään vikisevänä häntäheikkinä.  Tosimiehen ulkoinen olemus on vahva ja ryhdikäs, vaikka hän istuisi pyörätuolissa.  Tasokas mies on komea, eikä sitä komeutta saa itselleen huijattua vilkkusilmillä tai geelitukalla, puhumattakaan vaatteista tai hampaanvalkaisuista. Tällainen MIES on komea harvahiuksisena, vatsakkaana, vanhana, köyhänä tai kierosilmäisenäkin. Suurin osa tulee nämä tosiseikat ymmärtämään kun ikää tulee lisää. Tasokas, hyvä, komea, seksikäs mies on se mitä sisältä ulos uhkuu. Miksi ihmeessä minun, tasokkaan, kauniin ja ihanan naisen pitäisi tyytyä yhtään vähempään kuin itse olen? Ottaa joku kaljotteleva, ilkeä, rumastipuhuva häntäheikki siksi, että se miehen irvikuva ei kykene itse löytämään sitä miehuuttaan, joka hänenkin saavutettavana olisi, jos hän lopettaisi itsesäälissä rypemisen, kateellisuuden, katkeruuden, toisten loukkaamisen ja itsensä vahingoittamisen päihteillä. Onneksi minulla on paras mahdollinen mies, ja onneksi en tyytynyt teidän jännä tai kilttimiehiin. Omani  ei liikuskele tuollaisilla lapsellisilla "asteikoilla" ollenkaan, vaan kuuluu ihan omaan ylempään sarjaansa. En vaihtaisi pois mistään hinnasta, vaan haluan olla hänen kanssaan niin pitkään kuin elämä meissä pihisee.  

Pari kertaa olen tapaillut muutaman kuukauden miestä johon olen tyytynyt. Paperilla hyvä mies, ihan komea, mukava.. Mutta se fiilis on puuttunut, en ole ollut ihastunut. Molemmat suhteet päättyivät siihen että katselin koko ajan muita. Lopulta löysin uuden ja lähdin. Oikeasti miehet, että halua että teihin tyydytään, koska näin se päättyy.

kirjoitti:

Pari kertaa olen tapaillut muutaman kuukauden miestä johon olen tyytynyt. Paperilla hyvä mies, ihan komea, mukava.. Mutta se fiilis on puuttunut, en ole ollut ihastunut. Molemmat suhteet päättyivät siihen että katselin koko ajan muita. Lopulta löysin uuden ja lähdin. Oikeasti miehet, että halua että teihin tyydytään, koska näin se päättyy.

Ja jos ei vilkuile muita jää se tajunnanräjäyttävä rakkaus löytymättä ja elämä kuluu tylsässä suhteessa himmaten. Sitten ihmetellään kun seksikään ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole mitään ongelmaa yksinolossa, sen sijaan ala-arvoisen miehen kanssa seurustelu olisi todella ankeaa. Ja näitä ala-arvoisia on mun vinkkelistä 95 prossaa miehistä.

Kuinka paljon arvelisit heteroparisuhteita syntyvän tässä maailmassa, jos myös miehet ajattelisivat, että 95% naisista on heille ala-arvoisia. Just asking...

Luulisin, että avioeroja ainakin tulisi vähemmän, jos miehetkään eivät vain tyytyisi, vaan huolisivat vain sellaisen naisen, joka heitä oikeasti kiinnostaa ja jonka kanssa tuntee aitoa kumppanuutta ja rakkautta ja jonka takia haluaa tehdä töitä parisuhteen eteen.

En usko, että parisuhteita syntyisi huomattavasti vähemmän, vaan että niiden syntymisessä ehkä kestäisi kauemmin, mutta ne olisivat kestävämpiä. t: eri

Joo, epäilemättä eroja olisi reilusti vähemmän, koska ylipäätään suhteita olisi murto-osa siitä, mitä nykyään. Kuvittelevatko naiset yleisestikin, että miesten enemmistö saa juurikin haluamansa kaltaisen naisen? Jos noin on, niin on kyllä pakko todeta, että naiset ovat kyllä oman etuoikeutetun asemansa sokaisemia. Todellisuudessahan miehistä ainoastaan terävin huippu voi valita ja myös saa sen haluamansa naisen. Kaikki muut enemmän tai vähemmän tyytyvät siihen mitä saavat. Mitä matalamman tasoinen mies, niin sitä enemmän kyse on nimenomaan tyytymisestä.

No ihan mielenkiinnosta. Nyt kun kovasti puhutaan siitä, että naisilla on epärealistiset odotukset miehille, niin mitä ne miehet sitten ihan todellisuudessa haluavat naiselta? Voitko kuvailla naisen, jonka kanssa parisuhde ei ole tyytymistä? Onko kyseessä lista ominaisuuksia, onko miehillä mitään hajua tämän paljon puhutun kemian olemassaolosta?

Toki voisin kuvailla naisen, jonka kanssa parisuhde ei ole tyytymistä. Mutta en usko siitä olevan kovinkaan paljon iloa tai hyötyä kenellekään, koska kuvaus olisi niin yleisen tasoinen, että se sopisi hyvin suureen osaan edes suurin piirtein sopivan ikäisiä naisia. Mihinkään tuollaisiin kemia-höpöhöpöihin en tietenkään usko, vaan kyse on todellisuudessa tietysti luonteiden yhteensopivuudesta ja muista sen kaltaisista seikoista, eikä siis mistään mistään mystisestä ilmassa leijuvasta "kemiasta". :D

https://www.thl.fi/fi/ajankohtaista/kampanjat/kesaterveys/seksi-rakkaus… (Lähde: THL)

http://www.is.fi/tiede/art-2000000716264.html (iltapäivälehtitasoinen juttu, johon on kuitenkin haastateltu tutkijoita)

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/tosirakkaus_kaappaa_aivot (Lähde: Tiede-lehti)

Seuraavan kerran, kun joku nainen kertoo sinulle kaipaavansa ihastumiselta/rakastumiselta kemiaa, feromoneja tai perhosia vatsassa, niin toivottavasti ymmärrät, mistä hän puhuu. Se, ettet sinä ole niitä koskaan kokenut, ei mitätöi muiden ihmisten kokemuksia ja tarvetta kokea ne myös uudestaan, jos syntyy halu uuteen parisuhteeseen.

Sinänsä en näe mitään syytä, miksi kemiaan uskomattomat järki-ihmiset eivät voisi pariutua kaltaistensa kanssa. Se ei kuitenkaan oikeuta mitätöimään meidän muiden tarvetta kemian kohtaamiselle.

:D :D Koetko olevasi kovinkin näppärä? Koska urheilukin vapauttaa kehossa endorfiineja, on siinäkin siis kyse tällaisesta "kemiasta", eikö niin? :D :D

Kukaan ei pakota sinua etsimään rakkaussuhdetta, voit ihan vapaasti etsiä kaltaisesi ihmisen, joka haluaa järkisuhteen. Taisi jossain noista artikkeleista lukeakin, etteivät kaikkien ihmisten aivot ole yhtä herkät rakastumiselle. Itselleni rakkauteen ja intohimoon perustuva suhde on ainoa vaihtoehto, muussa tapauksessa olisin mieluummin sinkkuna.

Tällaisia ketjuja lukiessani olen aina iloinen että olen ikisinkku joka ei tule ikinä olemaan parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Pari kertaa olen tapaillut muutaman kuukauden miestä johon olen tyytynyt. Paperilla hyvä mies, ihan komea, mukava.. Mutta se fiilis on puuttunut, en ole ollut ihastunut. Molemmat suhteet päättyivät siihen että katselin koko ajan muita. Lopulta löysin uuden ja lähdin. Oikeasti miehet, että halua että teihin tyydytään, koska näin se päättyy.

Ja jos ei vilkuile muita jää se tajunnanräjäyttävä rakkaus löytymättä ja elämä kuluu tylsässä suhteessa himmaten. Sitten ihmetellään kun seksikään ei kiinnosta.

No mua kyllä olisi kiinnostanut seksi aikanaan ihan hyvän miehen kanssa, mutta häntä ei kiinnostanut kehittyä sillä saralla eikä oikein muillakaan, paitsi parissa omassa harrastuksessaan. Sääli sinänsä. Yritin kyllä herätellä ja vietellä ja vaikka mitä temppuja, mutta totesi vaan, että on eri aaltopituuksilla. 

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Pari kertaa olen tapaillut muutaman kuukauden miestä johon olen tyytynyt. Paperilla hyvä mies, ihan komea, mukava.. Mutta se fiilis on puuttunut, en ole ollut ihastunut. Molemmat suhteet päättyivät siihen että katselin koko ajan muita. Lopulta löysin uuden ja lähdin. Oikeasti miehet, että halua että teihin tyydytään, koska näin se päättyy.

Ja jos ei vilkuile muita jää se tajunnanräjäyttävä rakkaus löytymättä ja elämä kuluu tylsässä suhteessa himmaten. Sitten ihmetellään kun seksikään ei kiinnosta.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia ketjuja lukiessani olen aina iloinen että olen ikisinkku joka ei tule ikinä olemaan parisuhteessa.

Ok, mikä näissä ketjuissa on se joka saa sinut ajattelemaan näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko todella niin, että miesten mielestä vain noin 5% naisista on oikeasti kiinnostavia ja kaikki muu on tyytymistä?

Juu ei.

Olen nyt töissä ja tietäisin tästä heti lonkalta ainakin 4 mammaa jotka voisin ottaa vaimokseni vaikka huomenna. Vaikken ole oikeastaan kunnolla edes puhunut heidän kanssaan.

Tässä kommentissa on oikeastaan ongelman ydin, ainakin monien miesten kohdalla. Miehet keskittyvät liikaa ulkoiseen olemukseen ja siihen, millaiselta naisen luonne vaikuttaa pintapuolisesti. Nuokin 4 mammaa ovat varmasti syvimmältä olemukseltaan kaikki erilaisia, jopa hyvinkin erilaisia, mutta sillä ei ole miehelle merkitystä.

Naisilla on luultavasti parempi itsetuntemus ja käsitys siitä, mitä kumppanuus ja parisuhde todellisuudessa ja parhaimmillaan ovat, jolloin kriteerit suhteen aloittamiselle ovat luonnollisestikin kovemmat (eli osataan ennakoida, millaisia ongelmia syntyy, jos kriteerit eivät täyty).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kun katson omaa lähipiiriäni, niin kyllä suurin osa sekä miehistä että naisista on vain tyytynyt johonkin. Oikeastaan keksin lähipiiristäni vain kolme oikeasti onnellista pariskuntaa, muut ovat sitten ottaneet jonkun sellaisen, joka on ihan ok vaikkei nyt olisikaan mitään suurta intohimoa.

Itse taas en pysty tyytymään ja se vähän harmittaa, sillä en haluaisi olla yksin :( Mutta en vaan voi sille mitään, ett vääräntyyppisen ihmisen kanssa ahdistaa, vaikka se olisikin ihan ok tyyppi.

N29

Olisi mielenkiintoista tietää, millaisena oma lähipiirini, esimerkiksi kaksi läheisintä ystävääni, pitäisi omaa parisuhdettani. Heille kun tulee helposti purkauduttua silloin, kun on ongelmia tai joku asia ei mene mieliksi. Sen sijaan en ole tainnut kummallekaan ikinä sanoa, että olen hulluna mieheeni tai kertoa kuinka onnellinen useimmiten olen silloin, kun olemme yhdessä.

Yhden näistä kolmesta onnellisesta parista nainen on hyvä ystäväni. Ei hänkään minulle ole ikinä kertonut, miten ihana mies se Matti on, lähinnä vaan valittaa tästä. Mutta rivien välistä sen näkee, miten onnellisia ovat ja miten rakastavat toisiaan, ne pienet eleet ja katseet kun ovat yhdessä, miten Matti kohtelee ystävääni ja ystäväni Mattia. Ne, jotka sitten ovat tyytyneet, ovat näitä, joiden täytyy hehkuttaa suhdettaan, kun täytyy todistaa sekä itselle, että muille, että se parisuhde on maailman ihanin.

N29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko todella niin, että miesten mielestä vain noin 5% naisista on oikeasti kiinnostavia ja kaikki muu on tyytymistä?

Juu ei.

Olen nyt töissä ja tietäisin tästä heti lonkalta ainakin 4 mammaa jotka voisin ottaa vaimokseni vaikka huomenna. Vaikken ole oikeastaan kunnolla edes puhunut heidän kanssaan.

Tässä kommentissa on oikeastaan ongelman ydin, ainakin monien miesten kohdalla. Miehet keskittyvät liikaa ulkoiseen olemukseen ja siihen, millaiselta naisen luonne vaikuttaa pintapuolisesti. Nuokin 4 mammaa ovat varmasti syvimmältä olemukseltaan kaikki erilaisia, jopa hyvinkin erilaisia, mutta sillä ei ole miehelle merkitystä.

Naisilla on luultavasti parempi itsetuntemus ja käsitys siitä, mitä kumppanuus ja parisuhde todellisuudessa ja parhaimmillaan ovat, jolloin kriteerit suhteen aloittamiselle ovat luonnollisestikin kovemmat (eli osataan ennakoida, millaisia ongelmia syntyy, jos kriteerit eivät täyty).

Ja miesten pelkkien pinnallisten kriteerien ja naisten paljon paremman itsetuntemuksen yms. takia nimenomaan naiset sitten hakevat 70% avioeroista?

Vierailija kirjoitti:

Aika usein näissä keskusteluissa (etenkin nettideitteihin liittyvissä) tulee esiin, että naisen odotukset miehelle ovat aivan liian kovat ja pitäisi tyytyä vähempään. Naiset sitten perustelevat tuota sillä, että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.

Onko esimerkkejä sellaisesta, että olisi "tyytynyt vähempään" jo alussa ja siitä olisi sitten kehkeytynyt ihan hyvä suhde? Enkä nyt tarkoita sellaista, että kaikki kaverit ja sukulaiset on sitä mieltä, että paremman/ komeamman/ menestyneemmän olisit voinut löytää, vaan että itse olet ollut suhteen alussa sitä mieltä, että "no eihän tämä mikään helmi ole, mutta pitää siihen tyytyä, kun ei parempaakaan saa".

Itse olen aina ollut ainakin alussa todella hullaantunut niistä miehistä, joiden kanssa olen alkanut seurustella. Paitsi yhdestä joskus vuosia sitten teininä. En oikein muista, miksi aloin seurustella hänen kanssaan, vaikka en ollut kovin ihastunut. Hän oli toki hauska ja meillä oli mukavaa yhdessä. Seurustelukin kesti neljä vuotta, kun oli ihan mukavaa. Varsinaisesti ei ollut mikään "olen tyytynyt vähempään" -olo, kun mies oli kuitenkin todellan mukava ja fiksu, mutta suhteessa ei oikein ollut intohimoa. Lopulta hän jätti minut, kun löysi itselleen sopivamman.

Sanoit että pitäisi tyytyä vähempään mutta et kertonut että miksi.

Siis miksi??

Kriteerit on kovemmat, mutta eivät välttämättä silti optimaaliset edes naisen itsensä kannalta. Vai miten on muuten selitettävissä että vaikka kuinka nainen valikoi, niin silti useasti tuloksena on pettymys. Voihan mieskin pitää vasenkätisyyttä kriteerinä, jolloin kriteerit on kovemmat, mutta välttämättä se ei näy silti yhtään naisten laadussa. Esimerkkinä tämä monesti käytetty aloitekyky ja -halukkuus. Jos se aloitteen tekeminen on ehdottomana kriteerinä, niin onko hän tehnyt samanlaisen karsinnan kuin aiemman esimerkin mies hyväksymällä vain vasenkätisiä? Kun näitä kriteerejä asettelee kovin monta, niin harva mies ne täyttää, mutta olisin skeptinen sen suhteen että saako niillä rajattua sen parempaa ainesta mitä muillakaan kriteereillä. Aloitekyky ja -halukkuus kertoo varmasti ihmisen sosiaalisuudesta ja ekstroverttiydestä, mutta sillä on myös omat negatiiviset puolensa riippuen naisen muista kriteereistä. Kaikille esimerkiksi kovin ekstrovertti mies ei välttämättä olisi edes se optimi tilanne, mutta silti heillä on toive että mies käyttäyisi kuin olisi semmoinen ja tämmöiset ristiriitaiset kriteerit vaikeuttavat turhaan sitä kyseisen yksilön parinvalintaa. Miksi asettaa jonkun tavan perusteella kriteeri, joka karsii pois suuren osan potentiaalisista ehdokkaista, mutta vain pienen osan tai ei lainkaan epätoivotuista (setämiehet, kaikilta vonkaajat, jne.) ehdokkaista. Ymmärrän kriteerin jos tavoitteena on saada mahdollisimman sosiaalinen ja sosiaalisesti kyvykäs ihminen, mutta niitä ei vain riitä kaikille niitä haluaville, kuten ei riitä naapurintyttöjä niitä haluaville miehillekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko todella niin, että miesten mielestä vain noin 5% naisista on oikeasti kiinnostavia ja kaikki muu on tyytymistä?

Juu ei.

Olen nyt töissä ja tietäisin tästä heti lonkalta ainakin 4 mammaa jotka voisin ottaa vaimokseni vaikka huomenna. Vaikken ole oikeastaan kunnolla edes puhunut heidän kanssaan.

Tässä kommentissa on oikeastaan ongelman ydin, ainakin monien miesten kohdalla. Miehet keskittyvät liikaa ulkoiseen olemukseen ja siihen, millaiselta naisen luonne vaikuttaa pintapuolisesti. Nuokin 4 mammaa ovat varmasti syvimmältä olemukseltaan kaikki erilaisia, jopa hyvinkin erilaisia, mutta sillä ei ole miehelle merkitystä.

Naisilla on luultavasti parempi itsetuntemus ja käsitys siitä, mitä kumppanuus ja parisuhde todellisuudessa ja parhaimmillaan ovat, jolloin kriteerit suhteen aloittamiselle ovat luonnollisestikin kovemmat (eli osataan ennakoida, millaisia ongelmia syntyy, jos kriteerit eivät täyty).

Ja miesten pelkkien pinnallisten kriteerien ja naisten paljon paremman itsetuntemuksen yms. takia nimenomaan naiset sitten hakevat 70% avioeroista?

Suurin osa naisista kertoo eron syyksi miehen muuttuneen käytöksen suhteen vakiinnuttua ja perheen muodostuttua. Kun mies ei kannakaan vastuuta, osallistu kodin ja arjen pyörittämiseen, vaan jättää naisen lapsineen selviytymään yksin kaikesta ehkä vielä tuoden lisätaakkaa kannettavaksi. On aika ymmärrettävää, että naiset pitävät alkuperäisiä kriteerejä korkealla, jotta näitä virhearviointeja tulisi vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko todella niin, että miesten mielestä vain noin 5% naisista on oikeasti kiinnostavia ja kaikki muu on tyytymistä?

Juu ei.

Olen nyt töissä ja tietäisin tästä heti lonkalta ainakin 4 mammaa jotka voisin ottaa vaimokseni vaikka huomenna. Vaikken ole oikeastaan kunnolla edes puhunut heidän kanssaan.

Tästä syystä olen mielelläni sinkkuna sen verran hyvässä lihassa, että kukaan ei halua minua pelkän perseen tai rintojen vuoksi (kuten on tapahtunut ja huonoksi havaittu). Kun sitten henkisellä tasolla löytyy matchi, pyrin toki miellyttämään myös ulkoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi kukaan mies haluaisi olla se johon joku nainen vaan tyytyy?

Kyse on varmaan enemmänkin prinsessasyndroomassa yleisesti, eli vaaditaan ummet ja lammet vaikei itsekään kovin kummoisia olla.

Vähän sama kuin jotkut ei mene mihinkään töihin ikinä koska eivät voi aloittaa suoraan toimitusjohtajana. Koska duuni ei ole hänen arvoisensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko todella niin, että miesten mielestä vain noin 5% naisista on oikeasti kiinnostavia ja kaikki muu on tyytymistä?

Juu ei.

Olen nyt töissä ja tietäisin tästä heti lonkalta ainakin 4 mammaa jotka voisin ottaa vaimokseni vaikka huomenna. Vaikken ole oikeastaan kunnolla edes puhunut heidän kanssaan.

Tässä kommentissa on oikeastaan ongelman ydin, ainakin monien miesten kohdalla. Miehet keskittyvät liikaa ulkoiseen olemukseen ja siihen, millaiselta naisen luonne vaikuttaa pintapuolisesti. Nuokin 4 mammaa ovat varmasti syvimmältä olemukseltaan kaikki erilaisia, jopa hyvinkin erilaisia, mutta sillä ei ole miehelle merkitystä.

Naisilla on luultavasti parempi itsetuntemus ja käsitys siitä, mitä kumppanuus ja parisuhde todellisuudessa ja parhaimmillaan ovat, jolloin kriteerit suhteen aloittamiselle ovat luonnollisestikin kovemmat (eli osataan ennakoida, millaisia ongelmia syntyy, jos kriteerit eivät täyty).

Ja miesten pelkkien pinnallisten kriteerien ja naisten paljon paremman itsetuntemuksen yms. takia nimenomaan naiset sitten hakevat 70% avioeroista?

Suurin osa naisista kertoo eron syyksi miehen muuttuneen käytöksen suhteen vakiinnuttua ja perheen muodostuttua. Kun mies ei kannakaan vastuuta, osallistu kodin ja arjen pyörittämiseen, vaan jättää naisen lapsineen selviytymään yksin kaikesta ehkä vielä tuoden lisätaakkaa kannettavaksi. On aika ymmärrettävää, että naiset pitävät alkuperäisiä kriteerejä korkealla, jotta näitä virhearviointeja tulisi vähemmän.

Ikävä kyllä naiset eivät tajua että heidän vaatimuksensa kasvavat koko ajan. Nainen ei voi, henkisen kyvyttömyytensä vuoksi, olla ikinä todella onnellinen, heti kun hän saa sen mitä pyytää hän alkaa haluamaan hiukan enemmän.

Ei kukaan kuolevainen pysty sellaista, pohjatonta halua ja vaatimusta, täyttämään.

Sitten nainen eroaa, rikkoo perheen ja traumatisoi lapset, etsii uuden miehen ja aloittaa syklin alusta.

Vierailija kirjoitti:

Kriteerit on kovemmat, mutta eivät välttämättä silti optimaaliset edes naisen itsensä kannalta. Vai miten on muuten selitettävissä että vaikka kuinka nainen valikoi, niin silti useasti tuloksena on pettymys. Voihan mieskin pitää vasenkätisyyttä kriteerinä, jolloin kriteerit on kovemmat, mutta välttämättä se ei näy silti yhtään naisten laadussa. Esimerkkinä tämä monesti käytetty aloitekyky ja -halukkuus. Jos se aloitteen tekeminen on ehdottomana kriteerinä, niin onko hän tehnyt samanlaisen karsinnan kuin aiemman esimerkin mies hyväksymällä vain vasenkätisiä? Kun näitä kriteerejä asettelee kovin monta, niin harva mies ne täyttää, mutta olisin skeptinen sen suhteen että saako niillä rajattua sen parempaa ainesta mitä muillakaan kriteereillä. Aloitekyky ja -halukkuus kertoo varmasti ihmisen sosiaalisuudesta ja ekstroverttiydestä, mutta sillä on myös omat negatiiviset puolensa riippuen naisen muista kriteereistä. Kaikille esimerkiksi kovin ekstrovertti mies ei välttämättä olisi edes se optimi tilanne, mutta silti heillä on toive että mies käyttäyisi kuin olisi semmoinen ja tämmöiset ristiriitaiset kriteerit vaikeuttavat turhaan sitä kyseisen yksilön parinvalintaa. Miksi asettaa jonkun tavan perusteella kriteeri, joka karsii pois suuren osan potentiaalisista ehdokkaista, mutta vain pienen osan tai ei lainkaan epätoivotuista (setämiehet, kaikilta vonkaajat, jne.) ehdokkaista. Ymmärrän kriteerin jos tavoitteena on saada mahdollisimman sosiaalinen ja sosiaalisesti kyvykäs ihminen, mutta niitä ei vain riitä kaikille niitä haluaville, kuten ei riitä naapurintyttöjä niitä haluaville miehillekään.

Jokainen nainen haluaa tulla kosiskelluksi miehen taholta, tuntea, että on juuri se, jonka mies haluaa ja on valmis tavoittelemaan. Sillä ei ole mitään tekemistä ekstroverttiyden tai sosiaalisen kyvykyyden kanssa.  Sillä on kaikki tekeminen sen kanssa, että mies osoittaa kiinnostuksensa ja halunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi kukaan mies haluaisi olla se johon joku nainen vaan tyytyy?

Kyse on varmaan enemmänkin prinsessasyndroomassa yleisesti, eli vaaditaan ummet ja lammet vaikei itsekään kovin kummoisia olla.

Vähän sama kuin jotkut ei mene mihinkään töihin ikinä koska eivät voi aloittaa suoraan toimitusjohtajana. Koska duuni ei ole hänen arvoisensa.

Eli sinusta se on prinsessaharhaa ja liikaa vaadittu että haluaa olla ihastunut henkilöön ketä alkaa tapailla?