Lue keskustelun säännöt.
Raskasta deittailla kun miehet ei usko pakkeja jos ei kolahda
24.04.2017 |
Mikä siinä on kun yksien tai kaksien treffien jälkeen tajuaa ettei kannata jatkaa tapailua, niin miehet ei meinaa sitä millään uskoa? Jos minulle vähänkään joku vihjaa ettei ehkä kiinnosta tarpeeksi, niin kerään kyllä kaiken ylpeyteni ja lähetän iloiset ja kohteliaat heipat, enkä todellakaan ala anelemaan tai puhumaan miestä ympäri. Todella vaivaannuttavaa kun muotoilet ystävällisen mutta selkeän viestin, ja sitten kuitenkin joudut selittelemään ja perustelemaan kun mies ei meinaa hyväksyä asiaa.
En ole kiinnostunut niistä kaikkein komeimmista ja suosituimmista, joten tapailemillani miehillä ei varmaan kauheasti vientiä ole. Mutta silti luulisi että joku ylpeys heilläkin olisi.
Tykkään tavata uusia ihmisiä ja käydä treffeillä, mutta ahdistaa kun miehet on heti niin tosissaan.
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että Kiira Korvelta pitäisi näyttää todella huikean luonteen lisäksi. Tajuaako miekkoset, että Kiira Korpi on poikkeuksellisen kaunis? Yleensä jos nainen on söpöllä/eloveenamaisella tavalla kaunis, miehet eivät edes tajua miten poikkeuksellista sekin on, väittävät tavllisen naapurintytön oloiseksi tjtn. Ulkonäkövaatimus on ehkä typerintä paria etsittäessä minun mielestäni, mutta jos ei voi nähdä vallitsevien kauneusihanteiden ohi niin ei voi, sitten on koetettava löytää puoliso siitä todella pienestä ja halutusta porukasta. Ehkä kannattais kehittää itseään siihens uuntaan, ettei raakkaa ihmisiä liikaa ulkonäön perusteella.
Monihan täälläkin on kirjoittanut että se lyhkänen ja tanakka äijä veikin jalat alta, toisin kuin ulkoisesti ihanteiden mukainen sporttinen ja pitkä.
Minä ainakin tajuan, että se on melko poikkeuksellista se siro kauneus. Ymmärrän myös, että vielä sitäkin poikkeuksellisempaa on miesten komeus ja siihen vielä sujuva hauskuus (jota usein vaaditaan) päälle. Mies kun ei voi edes meikata itsestään komeampaa, vaan on enemmän luonnon armoilla.
Hih. Minulla on luonnostaan leveät hartiat, ja iso kengänkoko.. Olen siis nainen. En ole koskaan ollut ruumiinrakenteeltani siro tai keijukaismainen tms. (Jos olen kovin matalassa painossa ja rasvaton, niin nuo leveät hartiat törröttää kamalannäköisesti, siksi on pakko pitää itsessään jkv rasvaa...). Mutta ei se mitään, niinkö? Ainahan voin meikata itsestäni siron kaunottaren :D ??
Ole matalassa rasvassa, ja treenaa vähän lihasta luiden päälle. Minäkin olen mies, joka on todella hintelä luonnostaan ja joudun käymään keskimääräistä enemmän kuntosalilla, että näyttäisin edes mieheltä. Lihottaa en voi, koska naamani turpoaa samalla, enkä halua mitään päärynävartaloa. Enkä voi edes meikata, vaan luomunaamalla mennään, koska olen mies.
Jos olen matalassa rasvassa, näytän kamalalta romuluiselta ja kirveellä veistetyltä. Jos taas on lihaksia silleen, että ne erottuvat, niin näytän aika miehekkäältä. Ainoa ratkaisu näyttää naiselliselta on, että on rasvaa. Silloin on pehmeät kurvit, isohkot tissit ja luojan kiitos, kuitenkin kapea vyötärö. Mutta siroa minusta ei saa millään. Eikä keijukaismaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että Kiira Korvelta pitäisi näyttää todella huikean luonteen lisäksi. Tajuaako miekkoset, että Kiira Korpi on poikkeuksellisen kaunis? Yleensä jos nainen on söpöllä/eloveenamaisella tavalla kaunis, miehet eivät edes tajua miten poikkeuksellista sekin on, väittävät tavllisen naapurintytön oloiseksi tjtn. Ulkonäkövaatimus on ehkä typerintä paria etsittäessä minun mielestäni, mutta jos ei voi nähdä vallitsevien kauneusihanteiden ohi niin ei voi, sitten on koetettava löytää puoliso siitä todella pienestä ja halutusta porukasta. Ehkä kannattais kehittää itseään siihens uuntaan, ettei raakkaa ihmisiä liikaa ulkonäön perusteella.
Monihan täälläkin on kirjoittanut että se lyhkänen ja tanakka äijä veikin jalat alta, toisin kuin ulkoisesti ihanteiden mukainen sporttinen ja pitkä.
Minä ainakin tajuan, että se on melko poikkeuksellista se siro kauneus. Ymmärrän myös, että vielä sitäkin poikkeuksellisempaa on miesten komeus ja siihen vielä sujuva hauskuus (jota usein vaaditaan) päälle. Mies kun ei voi edes meikata itsestään komeampaa, vaan on enemmän luonnon armoilla.
Hih. Minulla on luonnostaan leveät hartiat, ja iso kengänkoko.. Olen siis nainen. En ole koskaan ollut ruumiinrakenteeltani siro tai keijukaismainen tms. (Jos olen kovin matalassa painossa ja rasvaton, niin nuo leveät hartiat törröttää kamalannäköisesti, siksi on pakko pitää itsessään jkv rasvaa...). Mutta ei se mitään, niinkö? Ainahan voin meikata itsestäni siron kaunottaren :D ??
Ole matalassa rasvassa, ja treenaa vähän lihasta luiden päälle. Minäkin olen mies, joka on todella hintelä luonnostaan ja joudun käymään keskimääräistä enemmän kuntosalilla, että näyttäisin edes mieheltä. Lihottaa en voi, koska naamani turpoaa samalla, enkä halua mitään päärynävartaloa. Enkä voi edes meikata, vaan luomunaamalla mennään, koska olen mies.
niin avaa vielä miksi naisen tulee muokata kehoaan enemmän sinun mieltymystesi mukaisiksi? Hujahtiko ketjun pointti ohi korkealta ja kovaa? Nämä kehoon ja ulkonäköön tuijottelijat eivät vaan tajua miksei flaksi käy... voe voe
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että Kiira Korvelta pitäisi näyttää todella huikean luonteen lisäksi. Tajuaako miekkoset, että Kiira Korpi on poikkeuksellisen kaunis? Yleensä jos nainen on söpöllä/eloveenamaisella tavalla kaunis, miehet eivät edes tajua miten poikkeuksellista sekin on, väittävät tavllisen naapurintytön oloiseksi tjtn. Ulkonäkövaatimus on ehkä typerintä paria etsittäessä minun mielestäni, mutta jos ei voi nähdä vallitsevien kauneusihanteiden ohi niin ei voi, sitten on koetettava löytää puoliso siitä todella pienestä ja halutusta porukasta. Ehkä kannattais kehittää itseään siihens uuntaan, ettei raakkaa ihmisiä liikaa ulkonäön perusteella.
Monihan täälläkin on kirjoittanut että se lyhkänen ja tanakka äijä veikin jalat alta, toisin kuin ulkoisesti ihanteiden mukainen sporttinen ja pitkä.
Minä ainakin tajuan, että se on melko poikkeuksellista se siro kauneus. Ymmärrän myös, että vielä sitäkin poikkeuksellisempaa on miesten komeus ja siihen vielä sujuva hauskuus (jota usein vaaditaan) päälle. Mies kun ei voi edes meikata itsestään komeampaa, vaan on enemmän luonnon armoilla.
Hih. Minulla on luonnostaan leveät hartiat, ja iso kengänkoko.. Olen siis nainen. En ole koskaan ollut ruumiinrakenteeltani siro tai keijukaismainen tms. (Jos olen kovin matalassa painossa ja rasvaton, niin nuo leveät hartiat törröttää kamalannäköisesti, siksi on pakko pitää itsessään jkv rasvaa...). Mutta ei se mitään, niinkö? Ainahan voin meikata itsestäni siron kaunottaren :D ??
Jos mies etsii siroa, niin olet väärä. Sori vaan.
Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä haluaisit syyn sille, ettei nainen halua enää tavata sinua?
Silloin se ei enää vaivaa mieltä, eikä tarvitse pohtia että mitäköhän tein väärin, olisinko voinut tehdä jotain paremmin.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa jotakuta samaa sukupuolta olevaa kaverianne joka on ihan ok, ei se paras kaveri mutta ihan mukava. Sillä on pari ärsyttävää tapaa, mutta sen kanssa on mukava jutella niitä näitä aina silloin tällöin. Teillä on suunnilleen samat kiinnostuksen kohteet. Nyt kuvitelkaa että tämä kaveri olisikin vastakkaista sukupuolta, ja alatte seurustelemaan koska hei, te siedätte toisianne ja haluatte vaan jonkun kumppanin. Toimiiko, vai ajaudutteko riitoihin vähintään parin viikon päästä? Sitähän minäkin. Ei parisuhde ole sama asia kuin se "ihan ok" kaverisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.
No voisitko sinä ihastua keneen tahansa naiseen joka on sinulle ystävällinen, tekee kivoja juttuja, vaikkapa laittaa ruokaa ja lähtee lätkämatsiin tai mitä nyt ikinä? Ehkä miesten ja naisten välillä tosiaan on perustavanlaatuinen ero siinä miten kumppanivalintaan suhtaudutaan. Mutta kyllähän miehetkin ihastuvat. Sinäkin olet varmasti ollut ihastunut koulussa tai työpaikalla. Kymmenien tai satojen naisten joukossa on ollut joku joka saa sydämen lyömään kovempaa. Vaikka porukassa olisikin joku kauniimpi, muodokkaampi tai hauskempi. Silti siinä yhdessä vaan on sitä jotain. Siitä tässä ketjussa on kysymys.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa jotakuta samaa sukupuolta olevaa kaverianne joka on ihan ok, ei se paras kaveri mutta ihan mukava. Sillä on pari ärsyttävää tapaa, mutta sen kanssa on mukava jutella niitä näitä aina silloin tällöin. Teillä on suunnilleen samat kiinnostuksen kohteet. Nyt kuvitelkaa että tämä kaveri olisikin vastakkaista sukupuolta, ja alatte seurustelemaan koska hei, te siedätte toisianne ja haluatte vaan jonkun kumppanin. Toimiiko, vai ajaudutteko riitoihin vähintään parin viikon päästä? Sitähän minäkin. Ei parisuhde ole sama asia kuin se "ihan ok" kaverisuhde.
Eli mikä sitten on se kriteeri? Te naiset etsitte jotain maailman parasta? Ihan tosi nyt?
Vierailija kirjoitti:
Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.
Vihdoin joku mies alkaa oivaltamaan tätä juttua. Mies ei voi toiminnallaan "voittaa naista puolelleen" ja saada siten parisuhdetta. Nainen ihastuu jos ihastuu. Homma on lähinnä tuurista kiinni. Ja niistä feromoneista ym. Ihan samoin kuin mies ihastuu, jos ihastuu. Tai sitten ei ihastu. Sekin on tuurista kiinni, siis naiselle. Kyllä minulle ja kaverinaisillleni on päivänselvää, että parisuhteen muodostuminen on aika sattumankauppaa, eikä siihen voi hirveästi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Siis sen enempää kuin olla siisti ja kohtelias ja huomaavainen, mutta ne on perusedellytyksiä. Joskus käy flaksi, joskus ei. Mitäs niistä suuttumaan tai murehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.
Vaikeaa deittailusta on tullut vasta nettideittailun myötä. Ennen oli helppoa: ihminen tavattiin ensimmäisen kerran livenä, tansseissa, baarissa, kaveriporukassa, kesähäissä, festareilla, kuka missäkin. Silloin sen tiesi heti, kolahtaako. Sen jälkeen tutustuttiin paremmin ja huomattiin, että sovitaan tai ei sovita yhteen myös luonteelta ja arvomaailmalta jne. Nettideittailussa tutustuminen alkoi mennä väärin päin; ensin selvitettiin tietopuoleiset asiat ja vasta sitten tavattiin. Pettymyksiä tuli paljon, kun se mukavalta ja sopivalta vaikuttanut ihminen ei tuntunutkaan oikealta. Nyt Tinderin myötä vain ulkonäöllä näyttää olevan merkitystä eli ihmisestä ei tiedetä sen paremmin "tietopuoleisia asioita" kuin niitä kemioitakaan.
Mutta! Ei ne kesähäät, baarit, kaveriporukat, festarit ym. ole mihinkään kadonneet. Edelleen ihmiset tutustuvat toisiinsa niissäkin. Tavismiehelle voi olla vaikea saada kymmenet treffit, mutta esimerkiksi yksillä festareilla on helppo jutella kymmenen naisen kanssa muutaman tunnin sisällä. Suosittelen!
Sitten jos mikään ei kiinnosta, ei baarit eikä festarit eikä matkustaminen eikä ole kavereita ja kaverien kesähäitäkään, niin ongelma onkin jo ihan muualla kuin siinä, kuinka saada nainen kiinnostumaan itsestään.
Eli vain mies pystyy rakastamaan itseään enemmän? Onhan se nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.
"Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin". Eli nainenkaan ei voi mitenkään vaikuttaa siihen pidätkö tästä vai et? Hmm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa jotakuta samaa sukupuolta olevaa kaverianne joka on ihan ok, ei se paras kaveri mutta ihan mukava. Sillä on pari ärsyttävää tapaa, mutta sen kanssa on mukava jutella niitä näitä aina silloin tällöin. Teillä on suunnilleen samat kiinnostuksen kohteet. Nyt kuvitelkaa että tämä kaveri olisikin vastakkaista sukupuolta, ja alatte seurustelemaan koska hei, te siedätte toisianne ja haluatte vaan jonkun kumppanin. Toimiiko, vai ajaudutteko riitoihin vähintään parin viikon päästä? Sitähän minäkin. Ei parisuhde ole sama asia kuin se "ihan ok" kaverisuhde.
Eli mikä sitten on se kriteeri? Te naiset etsitte jotain maailman parasta? Ihan tosi nyt?
Oletko edes lukenut tätä ketjua? Tähän mennessä 25 sivua on yritetty selittää tuota asiaa. Siis sitä, ettei etsitä maailman parasta, komeinta, pisintä, jykeväleukaisinta, lentäjäkirurgia, statusmiestä, jännämiestä... vaan miestä, jonka kanssa kemiat kohtaavat.
jos et ole lukenut ketjua, ole ystävällinen ja lue. Ei ole kenenkään velvollisuus aloittaa selittäminen sinulle alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa jotakuta samaa sukupuolta olevaa kaverianne joka on ihan ok, ei se paras kaveri mutta ihan mukava. Sillä on pari ärsyttävää tapaa, mutta sen kanssa on mukava jutella niitä näitä aina silloin tällöin. Teillä on suunnilleen samat kiinnostuksen kohteet. Nyt kuvitelkaa että tämä kaveri olisikin vastakkaista sukupuolta, ja alatte seurustelemaan koska hei, te siedätte toisianne ja haluatte vaan jonkun kumppanin. Toimiiko, vai ajaudutteko riitoihin vähintään parin viikon päästä? Sitähän minäkin. Ei parisuhde ole sama asia kuin se "ihan ok" kaverisuhde.
Eli mikä sitten on se kriteeri? Te naiset etsitte jotain maailman parasta? Ihan tosi nyt?
Ai, eikö sinulla ole parempia kavereita kuin ne joiden kanssa hengataan vaan silloin tällöin ja tullaan jotenkin juttuun? Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3500 kirjoitti:
Aika itsekeskeistä ja itserakkaan kuuloista meininkiä ketjussa valittavilta naisilta. Minä minä minä ja minun haluni.
Sama kuva tuli itselle. Tajuavatko nämä naiset millainen tämä yhteiskunta olisi jos miehet olisivat samalla tavalla ajatelleet vain itseään ja omaa sukupuoltaan. No ei kuvata tähän ettei viestiä poisteta, mutta jokainen voi mielessään kuvitella.
Pakkien saaminen koskee tavismiehellä paljon, koska niitä mahdollisuuksia itseä tyydyttävään puolisoehdokkaaseen ei kovin usein tule. Suurin osa miehistä on ihan tavallisia ihmisiä. Nuorempana ja ennen avioeroa tein sen virheen, että en tajunnut päästää itseäni irti kiinnostavasta naisesta vaikka hän oli jo ajatuksissaan ihan muualla. Omasta mielestäni en kuitenkaan häiriköinyt vaan olin aina olosuhteisiin nähden hyvin lempeä ja jouduin lähinnä friendzonelle. Sitä en tiedä miten naiset asian kokivat, helpottavana, ahdistavana vai ikävänä velvollisuutena. Te ette voi tietää miten mies on omasta mielestään panostanut treffeihin tai suhteen alkuun. Mitä enemmän panostaa sitä vaikeampi on luopua.
Nyt vanhempana voin todeta, että päästän irti jos naista ei kiinnosta. En halua hukata enää sekuntiakaan elämästäni sellaisiin naisiin jotka eivät arvosta minua tai miehiä ylipäätään.
Mitä naisten siis pitäisi tehdä? Selitellä ja perustella tarkemmin, miksi eivät halua jatkaa tutustumista? Muotoilla "pakit" niin, että "ymmärrän, että tämä koskee sinuun paljon ja olen siitä erittäin pahoillani jne"? Jotain muuta, mitä?
Jos itselleni olisi joku mies antanut pakit (ja monet pakit olen elämässäni saanut) aloittamalla tuolla tavalla, niin sen jos minkä olisin kokenut nöyryyttäväksi.
Yksi mitä voi kokeilla on kiittää miestä siitä panoksesta minkä hän on treffien tai tapailun eteen tehnyt ja että arvostat sitä. Sen jälkeen perustelet lyhyesti, ytimekkäästi ja mahdollisimman rehellisesti (toista loukkaamatta) miksi et halua jatkaa tapailua ja että tämä on sinun lopullinen päätöksesi. Kukaan ei halua kuulla kliseitä.
Näin olet kohtelias, arvostat treffikumppaniasi ja täytät tuon tässä keskustelussa mainitun miesten logiikan tarpeen (perustelut siitä miksi kannattaa/ei kannata jatkaa tapailua).
"Kiitos, oli kiva tutustua. En valitettavasti koe, että tästä voisi kehittyä mitään enempää. Toivottavasti löydät pian etsimäsi."
Suunnilleen noilla sanoilla olen aina pärjännyt ja jos joskus vielä nettideiteille joudun, niin aion pärjätä jatkossakin. Jos mies kärttää perusteluja, niin minusta riittävä perustelu on se, että "en tunne, että meidän välillämme olisi sitä jotain". Onko sinusta, vai syntyisikö tästä juuri se aloittajan kuvaama tilanne, jossa mies kärttää ja kärttää selitystä, vaikka olet juuri sanonut miksi et halua jatkaa tapailua?
Juuri tuollainen kliseinen latteus saa miehen ärsyyntymään ja henkilöstä riippuen joko hillitsee itsensä tai antaa sitten palautetta. Jos miehenä saisin euron joka kerta kun kuulen tuollaisen "meidän välillämme ei ole sitä kemiaa mitä etsin" lauseen niin olisin miljonääri. Ainakin melkein. ;)
Ei niiden perusteluiden tarvitse olla mitään syväluotaavia tai pitkiä. Mutta ei ihan niitä peruskliseitäkäkään. Eikä niiden nyt välttämättä tarvitse olla ihan täysin todellisia jos pelkäät treffikumppanin reaktiota, kunhan et liioittele ja mene kohtuuttomuuksiin. Niin ja se kun nainen sanoo ettei ole kemiaa kääntyy miesten kielellä muotoon et ole tarpeeksi komea ja pitkä. Tai rikas ja sporttinen. On siis parempi olla mahdollisimman suorasukainen kuitenkaan loukkaamatta.
Mitä sä oikeasti haluat kuulla? Mulle on useampikin mies todennut muutaman tapaamisen jälkeen jotain sen suuntaista, ettei usko että tästä voi kehittyä mitään, eikä kyllä alkupettymyksen jälkeen tullut mieleen syyttää siitä itseäni saati miestä. Minusta tuo on rehellinen ja hyvä perustelu. Valitettavasti henkilökemia ei toimi niin, että kun kriteerit x täyttyy niin yhtälöstä saadaan parisuhde. Joskus se kemian puuttuminen jopa surettaa sitä osapuolta joka sitä ei tunne: tuntuu typerältä torjua mukava ja mielenkiintoinen ihminen ja ihmettelee itsekin, miksei tunteet syty.
No ei ihme jos naisille on nykyään tuo pariutuminen niin vaikeaa kun ette osaa itsekään sanoa mitä se kemia on. Kannattaisi ehkä pysähtyä omalla kohdalla miettimään mikä sen "kemian" saa käyntiin. Eiköhän menneisyyden suhteista varmasti löydy jotain yhtenevää. Noista yhteneväisyyksistä voi sitten poimia jotain sopivan laimeaa.
Jos taas väitätte, että kaikki miehet ovat vaan erilaisia eikä mitään yhtymäkohtia ole, niin silloin todennäköisesti tuo "kemia" on kuukautiskierron ja siihen liittyvien hormonien ohjaamaa eli kun on sopiva hetki niin se siihen sattuva mies saa aikaan perhosia vatsassa.
Ei osata sanoa, koska ei haluta osata. Silloin voisi joutua myöntämään itselleen, että se kuviteltu kriteerilista, se joka ei ole pinnallinen/rahan perässä, ei päde omiin valintoihin. Paljon kivempi kuitata kaiken "kemialla", niin voi jatkossakin ylläpitää illuusiota omasta hyveellisyydestä, omasta persoonasta ja valinntojen hienoudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että Kiira Korvelta pitäisi näyttää todella huikean luonteen lisäksi. Tajuaako miekkoset, että Kiira Korpi on poikkeuksellisen kaunis? Yleensä jos nainen on söpöllä/eloveenamaisella tavalla kaunis, miehet eivät edes tajua miten poikkeuksellista sekin on, väittävät tavllisen naapurintytön oloiseksi tjtn. Ulkonäkövaatimus on ehkä typerintä paria etsittäessä minun mielestäni, mutta jos ei voi nähdä vallitsevien kauneusihanteiden ohi niin ei voi, sitten on koetettava löytää puoliso siitä todella pienestä ja halutusta porukasta. Ehkä kannattais kehittää itseään siihens uuntaan, ettei raakkaa ihmisiä liikaa ulkonäön perusteella.
Monihan täälläkin on kirjoittanut että se lyhkänen ja tanakka äijä veikin jalat alta, toisin kuin ulkoisesti ihanteiden mukainen sporttinen ja pitkä.
Minä ainakin tajuan, että se on melko poikkeuksellista se siro kauneus. Ymmärrän myös, että vielä sitäkin poikkeuksellisempaa on miesten komeus ja siihen vielä sujuva hauskuus (jota usein vaaditaan) päälle. Mies kun ei voi edes meikata itsestään komeampaa, vaan on enemmän luonnon armoilla.
Hih. Minulla on luonnostaan leveät hartiat, ja iso kengänkoko.. Olen siis nainen. En ole koskaan ollut ruumiinrakenteeltani siro tai keijukaismainen tms. (Jos olen kovin matalassa painossa ja rasvaton, niin nuo leveät hartiat törröttää kamalannäköisesti, siksi on pakko pitää itsessään jkv rasvaa...). Mutta ei se mitään, niinkö? Ainahan voin meikata itsestäni siron kaunottaren :D ??
Ole matalassa rasvassa, ja treenaa vähän lihasta luiden päälle. Minäkin olen mies, joka on todella hintelä luonnostaan ja joudun käymään keskimääräistä enemmän kuntosalilla, että näyttäisin edes mieheltä. Lihottaa en voi, koska naamani turpoaa samalla, enkä halua mitään päärynävartaloa. Enkä voi edes meikata, vaan luomunaamalla mennään, koska olen mies.
niin avaa vielä miksi naisen tulee muokata kehoaan enemmän sinun mieltymystesi mukaisiksi? Hujahtiko ketjun pointti ohi korkealta ja kovaa? Nämä kehoon ja ulkonäköön tuijottelijat eivät vaan tajua miksei flaksi käy... voe voe
Eiks se kirjoittaja just valittanut, että haluaisi näyttää naiselliselta, jotta miellyttäisi miehiä.
No minä rakastuin mieheeni hänen äänensä perusteella kun juteltiin ensimmäisen kerran kasvokkain. Se ääni vaikutti niin paljon, minulle tuli turvallinen olo. Hän on tumma, pitkä, komea, rauhallinen, hauska, leikkisä, hemmetin miehinen ja kaikki oli iik ihanaa mutta se ääni, ei kukaan ole aiemmin aiheuttanut minussa vastaavaa reaktiota. Toki hän tuoksui puhtaalta ilman hajusteita ja jutteli mukavia mutta mutta.. se ääni vaikuttaa minuun edelleen. Eipä paljoa riidellä kun en vaan pysty suuttumaan, muistan koko ajan, että tykkään. Se ääni resonoi, soljuu mukavasti ja tietysti hän puhuu omaa murrettaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että Kiira Korvelta pitäisi näyttää todella huikean luonteen lisäksi. Tajuaako miekkoset, että Kiira Korpi on poikkeuksellisen kaunis? Yleensä jos nainen on söpöllä/eloveenamaisella tavalla kaunis, miehet eivät edes tajua miten poikkeuksellista sekin on, väittävät tavllisen naapurintytön oloiseksi tjtn. Ulkonäkövaatimus on ehkä typerintä paria etsittäessä minun mielestäni, mutta jos ei voi nähdä vallitsevien kauneusihanteiden ohi niin ei voi, sitten on koetettava löytää puoliso siitä todella pienestä ja halutusta porukasta. Ehkä kannattais kehittää itseään siihens uuntaan, ettei raakkaa ihmisiä liikaa ulkonäön perusteella.
Monihan täälläkin on kirjoittanut että se lyhkänen ja tanakka äijä veikin jalat alta, toisin kuin ulkoisesti ihanteiden mukainen sporttinen ja pitkä.
Minä ainakin tajuan, että se on melko poikkeuksellista se siro kauneus. Ymmärrän myös, että vielä sitäkin poikkeuksellisempaa on miesten komeus ja siihen vielä sujuva hauskuus (jota usein vaaditaan) päälle. Mies kun ei voi edes meikata itsestään komeampaa, vaan on enemmän luonnon armoilla.
Hih. Minulla on luonnostaan leveät hartiat, ja iso kengänkoko.. Olen siis nainen. En ole koskaan ollut ruumiinrakenteeltani siro tai keijukaismainen tms. (Jos olen kovin matalassa painossa ja rasvaton, niin nuo leveät hartiat törröttää kamalannäköisesti, siksi on pakko pitää itsessään jkv rasvaa...). Mutta ei se mitään, niinkö? Ainahan voin meikata itsestäni siron kaunottaren :D ??
Ole matalassa rasvassa, ja treenaa vähän lihasta luiden päälle. Minäkin olen mies, joka on todella hintelä luonnostaan ja joudun käymään keskimääräistä enemmän kuntosalilla, että näyttäisin edes mieheltä. Lihottaa en voi, koska naamani turpoaa samalla, enkä halua mitään päärynävartaloa. Enkä voi edes meikata, vaan luomunaamalla mennään, koska olen mies.
niin avaa vielä miksi naisen tulee muokata kehoaan enemmän sinun mieltymystesi mukaisiksi? Hujahtiko ketjun pointti ohi korkealta ja kovaa? Nämä kehoon ja ulkonäköön tuijottelijat eivät vaan tajua miksei flaksi käy... voe voe
Eiks se kirjoittaja just valittanut, että haluaisi näyttää naiselliselta, jotta miellyttäisi miehiä.
Ei, en valittanut sitä. Vastasin vain siihen yhteen kommenttiin, että onneksi naiset sentään voivat meikata itsestään kauniita, kun miehet eivät voi (sitäkään). En minä erityisemmin pyri miellyttämään miehiä. Kerroin vain, että nainenkaan ei voi meikkaamalla itselleen paljon, ruumiinrakenteensa saa geeniensä lahjana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3500 kirjoitti:
Aika itsekeskeistä ja itserakkaan kuuloista meininkiä ketjussa valittavilta naisilta. Minä minä minä ja minun haluni.
Sama kuva tuli itselle. Tajuavatko nämä naiset millainen tämä yhteiskunta olisi jos miehet olisivat samalla tavalla ajatelleet vain itseään ja omaa sukupuoltaan. No ei kuvata tähän ettei viestiä poisteta, mutta jokainen voi mielessään kuvitella.
Pakkien saaminen koskee tavismiehellä paljon, koska niitä mahdollisuuksia itseä tyydyttävään puolisoehdokkaaseen ei kovin usein tule. Suurin osa miehistä on ihan tavallisia ihmisiä. Nuorempana ja ennen avioeroa tein sen virheen, että en tajunnut päästää itseäni irti kiinnostavasta naisesta vaikka hän oli jo ajatuksissaan ihan muualla. Omasta mielestäni en kuitenkaan häiriköinyt vaan olin aina olosuhteisiin nähden hyvin lempeä ja jouduin lähinnä friendzonelle. Sitä en tiedä miten naiset asian kokivat, helpottavana, ahdistavana vai ikävänä velvollisuutena. Te ette voi tietää miten mies on omasta mielestään panostanut treffeihin tai suhteen alkuun. Mitä enemmän panostaa sitä vaikeampi on luopua.
Nyt vanhempana voin todeta, että päästän irti jos naista ei kiinnosta. En halua hukata enää sekuntiakaan elämästäni sellaisiin naisiin jotka eivät arvosta minua tai miehiä ylipäätään.
Mitä naisten siis pitäisi tehdä? Selitellä ja perustella tarkemmin, miksi eivät halua jatkaa tutustumista? Muotoilla "pakit" niin, että "ymmärrän, että tämä koskee sinuun paljon ja olen siitä erittäin pahoillani jne"? Jotain muuta, mitä?
Jos itselleni olisi joku mies antanut pakit (ja monet pakit olen elämässäni saanut) aloittamalla tuolla tavalla, niin sen jos minkä olisin kokenut nöyryyttäväksi.
Yksi mitä voi kokeilla on kiittää miestä siitä panoksesta minkä hän on treffien tai tapailun eteen tehnyt ja että arvostat sitä. Sen jälkeen perustelet lyhyesti, ytimekkäästi ja mahdollisimman rehellisesti (toista loukkaamatta) miksi et halua jatkaa tapailua ja että tämä on sinun lopullinen päätöksesi. Kukaan ei halua kuulla kliseitä.
Näin olet kohtelias, arvostat treffikumppaniasi ja täytät tuon tässä keskustelussa mainitun miesten logiikan tarpeen (perustelut siitä miksi kannattaa/ei kannata jatkaa tapailua).
"Kiitos, oli kiva tutustua. En valitettavasti koe, että tästä voisi kehittyä mitään enempää. Toivottavasti löydät pian etsimäsi."
Suunnilleen noilla sanoilla olen aina pärjännyt ja jos joskus vielä nettideiteille joudun, niin aion pärjätä jatkossakin. Jos mies kärttää perusteluja, niin minusta riittävä perustelu on se, että "en tunne, että meidän välillämme olisi sitä jotain". Onko sinusta, vai syntyisikö tästä juuri se aloittajan kuvaama tilanne, jossa mies kärttää ja kärttää selitystä, vaikka olet juuri sanonut miksi et halua jatkaa tapailua?
Juuri tuollainen kliseinen latteus saa miehen ärsyyntymään ja henkilöstä riippuen joko hillitsee itsensä tai antaa sitten palautetta. Jos miehenä saisin euron joka kerta kun kuulen tuollaisen "meidän välillämme ei ole sitä kemiaa mitä etsin" lauseen niin olisin miljonääri. Ainakin melkein. ;)
Ei niiden perusteluiden tarvitse olla mitään syväluotaavia tai pitkiä. Mutta ei ihan niitä peruskliseitäkäkään. Eikä niiden nyt välttämättä tarvitse olla ihan täysin todellisia jos pelkäät treffikumppanin reaktiota, kunhan et liioittele ja mene kohtuuttomuuksiin. Niin ja se kun nainen sanoo ettei ole kemiaa kääntyy miesten kielellä muotoon et ole tarpeeksi komea ja pitkä. Tai rikas ja sporttinen. On siis parempi olla mahdollisimman suorasukainen kuitenkaan loukkaamatta.
Mitä sä oikeasti haluat kuulla? Mulle on useampikin mies todennut muutaman tapaamisen jälkeen jotain sen suuntaista, ettei usko että tästä voi kehittyä mitään, eikä kyllä alkupettymyksen jälkeen tullut mieleen syyttää siitä itseäni saati miestä. Minusta tuo on rehellinen ja hyvä perustelu. Valitettavasti henkilökemia ei toimi niin, että kun kriteerit x täyttyy niin yhtälöstä saadaan parisuhde. Joskus se kemian puuttuminen jopa surettaa sitä osapuolta joka sitä ei tunne: tuntuu typerältä torjua mukava ja mielenkiintoinen ihminen ja ihmettelee itsekin, miksei tunteet syty.
No ei ihme jos naisille on nykyään tuo pariutuminen niin vaikeaa kun ette osaa itsekään sanoa mitä se kemia on. Kannattaisi ehkä pysähtyä omalla kohdalla miettimään mikä sen "kemian" saa käyntiin. Eiköhän menneisyyden suhteista varmasti löydy jotain yhtenevää. Noista yhteneväisyyksistä voi sitten poimia jotain sopivan laimeaa.
Jos taas väitätte, että kaikki miehet ovat vaan erilaisia eikä mitään yhtymäkohtia ole, niin silloin todennäköisesti tuo "kemia" on kuukautiskierron ja siihen liittyvien hormonien ohjaamaa eli kun on sopiva hetki niin se siihen sattuva mies saa aikaan perhosia vatsassa.
Ei osata sanoa, koska ei haluta osata. Silloin voisi joutua myöntämään itselleen, että se kuviteltu kriteerilista, se joka ei ole pinnallinen/rahan perässä, ei päde omiin valintoihin. Paljon kivempi kuitata kaiken "kemialla", niin voi jatkossakin ylläpitää illuusiota omasta hyveellisyydestä, omasta persoonasta ja valinntojen hienoudesta.
25 sivua, kohta 26 on selitetty kemiaa. Oma häpeäsi, ellet osaa lukea tai ymmärrä lukemaasi. Kuten on sekin, jos vedät herneen nenään seuraavalla kerralla, kun saat naiselta pakit ja hän yrittää kohteliaasti kertoa syyksi, että kemianne eivät kohtaa, ei tunnu oikealta, tässä ei ole sitä jotain.
Ole matalassa rasvassa, ja treenaa vähän lihasta luiden päälle. Minäkin olen mies, joka on todella hintelä luonnostaan ja joudun käymään keskimääräistä enemmän kuntosalilla, että näyttäisin edes mieheltä. Lihottaa en voi, koska naamani turpoaa samalla, enkä halua mitään päärynävartaloa. Enkä voi edes meikata, vaan luomunaamalla mennään, koska olen mies.