Lue keskustelun säännöt.
Raskasta deittailla kun miehet ei usko pakkeja jos ei kolahda
24.04.2017 |
Mikä siinä on kun yksien tai kaksien treffien jälkeen tajuaa ettei kannata jatkaa tapailua, niin miehet ei meinaa sitä millään uskoa? Jos minulle vähänkään joku vihjaa ettei ehkä kiinnosta tarpeeksi, niin kerään kyllä kaiken ylpeyteni ja lähetän iloiset ja kohteliaat heipat, enkä todellakaan ala anelemaan tai puhumaan miestä ympäri. Todella vaivaannuttavaa kun muotoilet ystävällisen mutta selkeän viestin, ja sitten kuitenkin joudut selittelemään ja perustelemaan kun mies ei meinaa hyväksyä asiaa.
En ole kiinnostunut niistä kaikkein komeimmista ja suosituimmista, joten tapailemillani miehillä ei varmaan kauheasti vientiä ole. Mutta silti luulisi että joku ylpeys heilläkin olisi.
Tykkään tavata uusia ihmisiä ja käydä treffeillä, mutta ahdistaa kun miehet on heti niin tosissaan.
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.
Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.
Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?
Onkohan noin sanonut mies koskaan ollut rakastunut?
Minä kirjoitin tuon kyseisen kommentin että nainen riittäisi minulle enkä kilpailuttanut. En valitettavasti voi sanoa olleeni vielä rakastunut vaikka kovasti olen sitä toivonut.
Aika hurjaa. Lienet kuitenkin jo aikuinen? Oletko miettinyt, että miksi et ole ollut rakastunut vielä? Tai mitä mielestäsi se rakastuminen on? Mistä sen oman rakastumisen tunnistaisi? Koetko, että osaisit kuitenkin rakastua?
Olen jo 31v ja tapailuja naisten kanssa on ollut vasta 4 kpl. Suhteissa joko minä olen ollut se kiinnostuneempi tai sitten nainen on ollut se kiinnostuneempi ja itse lähinnä tyytynyt häneen.
Kyllä uskoisin osaavani rakastua helpostikin, en minä ole mikään tunnevammainen, päinvastoin, mutta yleensä mitä kiinnostuneempi olen naisesta niin sitä vähemmän hän on kiinnostunut minusta.
Kun aikaisemmin tässä ketjussa joku nainen sanoi että "eikö miehet haluaisi että nainen olisi hulluna häneen" niin mulla on ollut yksi tuollainen suhde ja se oli juuri se suhde jossa itse olin vain tyytynyt naiseen.
Kiinnostus on aina yksipuolista. Siksi en ole vielä rakastunut, mulla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen naiseen johon voisin rakastua.
Kerro vähän millainen se nainen olisi? Siis se, johon voisit rakastua.Kuvaa hänestä muutamia ominaisuuksia.
Tiedän kyllä aika hyvin minkälaiseen naiseen voisin rakastua.
Nainen olisi luonteeltaan hyväsydäminen, kiltti, kunnollinen, perhekeskeinen(haluaisi lapsia) huomaavainen, maanläheinen, rauhallinen, vaatimaton, saa olla ujo ja herkkä. Tykkäisi urheilla.
Ulkonäöltään ja olemukseltansa voisi olla kiira korven kaltainen, tietty paljon vähempikin kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3500 kirjoitti:
Aika itsekeskeistä ja itserakkaan kuuloista meininkiä ketjussa valittavilta naisilta. Minä minä minä ja minun haluni.
Sama kuva tuli itselle. Tajuavatko nämä naiset millainen tämä yhteiskunta olisi jos miehet olisivat samalla tavalla ajatelleet vain itseään ja omaa sukupuoltaan. No ei kuvata tähän ettei viestiä poisteta, mutta jokainen voi mielessään kuvitella.
Pakkien saaminen koskee tavismiehellä paljon, koska niitä mahdollisuuksia itseä tyydyttävään puolisoehdokkaaseen ei kovin usein tule. Suurin osa miehistä on ihan tavallisia ihmisiä. Nuorempana ja ennen avioeroa tein sen virheen, että en tajunnut päästää itseäni irti kiinnostavasta naisesta vaikka hän oli jo ajatuksissaan ihan muualla. Omasta mielestäni en kuitenkaan häiriköinyt vaan olin aina olosuhteisiin nähden hyvin lempeä ja jouduin lähinnä friendzonelle. Sitä en tiedä miten naiset asian kokivat, helpottavana, ahdistavana vai ikävänä velvollisuutena. Te ette voi tietää miten mies on omasta mielestään panostanut treffeihin tai suhteen alkuun. Mitä enemmän panostaa sitä vaikeampi on luopua.
Nyt vanhempana voin todeta, että päästän irti jos naista ei kiinnosta. En halua hukata enää sekuntiakaan elämästäni sellaisiin naisiin jotka eivät arvosta minua tai miehiä ylipäätään.
Mitä naisten siis pitäisi tehdä? Selitellä ja perustella tarkemmin, miksi eivät halua jatkaa tutustumista? Muotoilla "pakit" niin, että "ymmärrän, että tämä koskee sinuun paljon ja olen siitä erittäin pahoillani jne"? Jotain muuta, mitä?
Jos itselleni olisi joku mies antanut pakit (ja monet pakit olen elämässäni saanut) aloittamalla tuolla tavalla, niin sen jos minkä olisin kokenut nöyryyttäväksi.
Yksi mitä voi kokeilla on kiittää miestä siitä panoksesta minkä hän on treffien tai tapailun eteen tehnyt ja että arvostat sitä. Sen jälkeen perustelet lyhyesti, ytimekkäästi ja mahdollisimman rehellisesti (toista loukkaamatta) miksi et halua jatkaa tapailua ja että tämä on sinun lopullinen päätöksesi. Kukaan ei halua kuulla kliseitä.
Näin olet kohtelias, arvostat treffikumppaniasi ja täytät tuon tässä keskustelussa mainitun miesten logiikan tarpeen (perustelut siitä miksi kannattaa/ei kannata jatkaa tapailua).
"Kiitos, oli kiva tutustua. En valitettavasti koe, että tästä voisi kehittyä mitään enempää. Toivottavasti löydät pian etsimäsi."
Suunnilleen noilla sanoilla olen aina pärjännyt ja jos joskus vielä nettideiteille joudun, niin aion pärjätä jatkossakin. Jos mies kärttää perusteluja, niin minusta riittävä perustelu on se, että "en tunne, että meidän välillämme olisi sitä jotain". Onko sinusta, vai syntyisikö tästä juuri se aloittajan kuvaama tilanne, jossa mies kärttää ja kärttää selitystä, vaikka olet juuri sanonut miksi et halua jatkaa tapailua?
Juuri tuollainen kliseinen latteus saa miehen ärsyyntymään ja henkilöstä riippuen joko hillitsee itsensä tai antaa sitten palautetta. Jos miehenä saisin euron joka kerta kun kuulen tuollaisen "meidän välillämme ei ole sitä kemiaa mitä etsin" lauseen niin olisin miljonääri. Ainakin melkein. ;)
Ei niiden perusteluiden tarvitse olla mitään syväluotaavia tai pitkiä. Mutta ei ihan niitä peruskliseitäkäkään. Eikä niiden nyt välttämättä tarvitse olla ihan täysin todellisia jos pelkäät treffikumppanin reaktiota, kunhan et liioittele ja mene kohtuuttomuuksiin. Niin ja se kun nainen sanoo ettei ole kemiaa kääntyy miesten kielellä muotoon et ole tarpeeksi komea ja pitkä. Tai rikas ja sporttinen. On siis parempi olla mahdollisimman suorasukainen kuitenkaan loukkaamatta.
sinä luet asioihin salamerkityksiä, joten naisten pitäisi kirjoittaa tarkalleen miksi sinä et kelpaa toisille treffeille. Ok, asia ei minun mielestäni ole noin. Kohtelias kieltäytyminen riittää, selityksiä ei ole tarpeen esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä haluaisit syyn sille, ettei nainen halua enää tavata sinua?
Jos mies saa paljon pakkeja, eikä mahdollisesti ole vielä koskaan löytänyt minkäänlaista suhdetta, niin alkaahan siinä miettimään, missä on vika. Siksi alkaa haluamaan perusteluja, vaikka eihän niistä perusteluista lopulta paljon hyötyä ole. Kuulostaako tämä järkevältä?
Toki sen ymmärtää, että saattaa haluta perusteluja. Kuten haluaa perusteluja, jos ei tule valituksi vaikka työpaikkaan. Minä olen aina yrittänyt antaa rehelliset perustelut, jos ekoilla tai tokilla treffeillä olen antanut pakit. Valokuvasta olen siis jo ennakkoon nähnyt, että kasvot on kivannäköiset ja ulkonäkö muutenkin miellyttää, joten se on ollut kunnossa jo ennen deittejä.
Pakkien syitä on ollut se, että eräs ei halunnut lapsia (minä halusin). Eräs ei kuulemma suostuisi muuttamaan itse rakentamastaan omakotitalosta mihinkään ainakaan 15 vuoteen (no, minä en halunnut sitoutua elämään, jossa asunto on etukäteen minulle määrätty). Molemmat asiat selvisi tokilla deiteillä. Mitä näiden syiden tietäminen on hyödyttänyt sitä miestä? Ja molemmat tuohtuivat minulle, kun annoin pakit eivätkä selkeästi edes ymmärtäneet, miksi nuo syyt oli minulle isoja.
Tuo on muuten aika paha. Itsekin tapasin pari kertaa miestä, jolla oli tuo sama "vika". Eikä kyseessä edes ollut vanhempien tontilta lohkaistulle naapuritontille rakennettu talo, mikä olisi se kaikkein pahin skenaario.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.
Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.
Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?
Onkohan noin sanonut mies koskaan ollut rakastunut?
Minä kirjoitin tuon kyseisen kommentin että nainen riittäisi minulle enkä kilpailuttanut. En valitettavasti voi sanoa olleeni vielä rakastunut vaikka kovasti olen sitä toivonut.
Aika hurjaa. Lienet kuitenkin jo aikuinen? Oletko miettinyt, että miksi et ole ollut rakastunut vielä? Tai mitä mielestäsi se rakastuminen on? Mistä sen oman rakastumisen tunnistaisi? Koetko, että osaisit kuitenkin rakastua?
Olen jo 31v ja tapailuja naisten kanssa on ollut vasta 4 kpl. Suhteissa joko minä olen ollut se kiinnostuneempi tai sitten nainen on ollut se kiinnostuneempi ja itse lähinnä tyytynyt häneen.
Kyllä uskoisin osaavani rakastua helpostikin, en minä ole mikään tunnevammainen, päinvastoin, mutta yleensä mitä kiinnostuneempi olen naisesta niin sitä vähemmän hän on kiinnostunut minusta.
Kun aikaisemmin tässä ketjussa joku nainen sanoi että "eikö miehet haluaisi että nainen olisi hulluna häneen" niin mulla on ollut yksi tuollainen suhde ja se oli juuri se suhde jossa itse olin vain tyytynyt naiseen.
Kiinnostus on aina yksipuolista. Siksi en ole vielä rakastunut, mulla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen naiseen johon voisin rakastua.
Kerro vähän millainen se nainen olisi? Siis se, johon voisit rakastua.Kuvaa hänestä muutamia ominaisuuksia.
Tiedän kyllä aika hyvin minkälaiseen naiseen voisin rakastua.
Nainen olisi luonteeltaan hyväsydäminen, kiltti, kunnollinen, perhekeskeinen(haluaisi lapsia) huomaavainen, maanläheinen, rauhallinen, vaatimaton, saa olla ujo ja herkkä. Tykkäisi urheilla.
Ulkonäöltään ja olemukseltansa voisi olla kiira korven kaltainen, tietty paljon vähempikin kelpaa.
Minun ystäväpiirissä oikeastaan kaikki naiset on luonteeltaan hyväsydämisiä ja empaattisia ja sellaisia välittäväisiä, kilttejä ja kunnollisia (ei ryyppää, ei harrasta yhdenyönjuttuja jne), on perhekeisiä ja haluavat lapsia tai niitä on jo, on kohteliaita ystävällisiä ja huomaavaisia, rauhallisia ja herkkiäkin. Eli kuvasit hyvin tyypillisen naisen noin luonteen näkökulmasta. Varmasti sellaisia naisia on nettideitit ym pullollaan. Ja miksei sinulla muka olisi tuon luontoiseen naiseen mahdollisuutta? Oletko itse hyväsydäminen, kunnollinen, perhekeskeinen, huomaavainen, vaatimaton, rauhallinen ja hyväntahtoinen? Jos olet, niin kyllä vastaavanluonteisen naisen saat. Jos taas olet itse jotenkin epäkunnollinen, itsekäs, epähuomaavainen tms, niin vaikeaa voi olla.
Tykkäisi urheilla? Riittääkö, jos käy koiran kanssa joka päivä lenkillä? Vai tarkoitatko, että pitää olla timmi vartalo?
Näyttäisi melkein Kiira Korvelta tai ainakin vähän Kiira Korvelta? Eli olisi sellainen aika hentoinen (mutta timmi), eteerisen kaunis, vaalea elovenamainen söpis, vähän ehkä keijukaismainen nainen.
Tuohon ulkonäköön sinulla taitaa homma kosahtaa. Voisit rakastua vain naiseen, joka on ulkoisesti kaikkien miesten unelma, mutta joita suomalaisista aikuisista naisista löytyy vain yksi sadasta, jos niinkään monta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä haluaisit syyn sille, ettei nainen halua enää tavata sinua?
Jos mies saa paljon pakkeja, eikä mahdollisesti ole vielä koskaan löytänyt minkäänlaista suhdetta, niin alkaahan siinä miettimään, missä on vika. Siksi alkaa haluamaan perusteluja, vaikka eihän niistä perusteluista lopulta paljon hyötyä ole. Kuulostaako tämä järkevältä?
Toki sen ymmärtää, että saattaa haluta perusteluja. Kuten haluaa perusteluja, jos ei tule valituksi vaikka työpaikkaan. Minä olen aina yrittänyt antaa rehelliset perustelut, jos ekoilla tai tokilla treffeillä olen antanut pakit. Valokuvasta olen siis jo ennakkoon nähnyt, että kasvot on kivannäköiset ja ulkonäkö muutenkin miellyttää, joten se on ollut kunnossa jo ennen deittejä.
Pakkien syitä on ollut se, että eräs ei halunnut lapsia (minä halusin). Eräs ei kuulemma suostuisi muuttamaan itse rakentamastaan omakotitalosta mihinkään ainakaan 15 vuoteen (no, minä en halunnut sitoutua elämään, jossa asunto on etukäteen minulle määrätty). Molemmat asiat selvisi tokilla deiteillä. Mitä näiden syiden tietäminen on hyödyttänyt sitä miestä? Ja molemmat tuohtuivat minulle, kun annoin pakit eivätkä selkeästi edes ymmärtäneet, miksi nuo syyt oli minulle isoja.
Tuo on muuten aika paha. Itsekin tapasin pari kertaa miestä, jolla oli tuo sama "vika". Eikä kyseessä edes ollut vanhempien tontilta lohkaistulle naapuritontille rakennettu talo, mikä olisi se kaikkein pahin skenaario.
Heh :D . Tapasimmekohan samaa miestä? Koska tälläkään ei ollut mikään vanhemmilta lohkaistu tontti tai muu sukuperintö, vaan ihan itse ostettu random-tontti. Hieman "korvessa", joskin isossa kaupungissa kuitenkin. Tämä mies ei muuten ymmärtänyt, että miksi tuo asia oli ongelma, koska hän oli mielessään rakentanut hartiavoimin sitä taloa tulevaa perhettään varten ja jotta tulevalla perheellä olisi asiat hyvin, ja hieno talo valmiina. Siis sitä haaveilemaansa tulevaa vaimoa ja perhettä. Hän vain unohti ajatella, että naisellakin saattaa olla omia haluja ja tarpeita eikä hän voi yksin päättää noin isoista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saattaa olla treffeillä niin jäässä ettei ole oma itsensä. Sitten nainen sanoo ei kiinnosta. Mutta eikö se nainen tajua että olen oikeasti mukava ja mielenkiintoinen mies, en sitä tässä kahvilsn pöydässä nyt pysty osoittamaan. Ok heippa.
Entä jos ei ole kiinnostunut miehistä, jotka "jäätyvät" tuollaisissa tilanteissa? Eikö siihenkin ole oikeus? Itse en enää jaksa jännittää ihan pieniä asioita, koska joudun työnikin puolesta hyppäämään milloin mihinkin rooliin ja tilanteeseen ja tutustun jatkuvasti uusiin ihmisiin sekä työssä että yksityiselämässä. Saanko siis hakea miestä, jolle sosiaalinen kanssakäyminen on yhtä luontevaa ja joka ei jäädy ensitreffeillä?
(Kysymykseni on retorinen, koska tottakai saan ja sellaisen olen löytänytkin, halusin vain tuoda esiin tämänkin näkökulman.)
Noin erilaiset sosiaalisuudet ehkä harvemmin päätyvät treffeille, mutta kyllä voit sanoa syyksi tuon, että etsit miestä, joka ei jäädy koskaan sosiaalisissa tilanteissa, vaan on rautainen esiintyjä ihan aina.
jopa olet erityinen! Mistä vedit tuon rautaisen esiintyjän ainoaksi vaihtoehdoksi jäämiehelle. Ei todella kannata lähteä esiintymään ppntetiaaliseen pariutumistilanteeseen. Miten olisi ujo mutta iloinen ja noepasti lämpiävä tai luontaisen avoin tai mikä vaan, millainen tyypin luonne ja sosiaalinen kyky nyt sattuu olemaan. Olet tosi mustavalkoinen ajtuksissasi, huomasitko?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3500 kirjoitti:
Aika itsekeskeistä ja itserakkaan kuuloista meininkiä ketjussa valittavilta naisilta. Minä minä minä ja minun haluni.
Sama kuva tuli itselle. Tajuavatko nämä naiset millainen tämä yhteiskunta olisi jos miehet olisivat samalla tavalla ajatelleet vain itseään ja omaa sukupuoltaan. No ei kuvata tähän ettei viestiä poisteta, mutta jokainen voi mielessään kuvitella.
Pakkien saaminen koskee tavismiehellä paljon, koska niitä mahdollisuuksia itseä tyydyttävään puolisoehdokkaaseen ei kovin usein tule. Suurin osa miehistä on ihan tavallisia ihmisiä. Nuorempana ja ennen avioeroa tein sen virheen, että en tajunnut päästää itseäni irti kiinnostavasta naisesta vaikka hän oli jo ajatuksissaan ihan muualla. Omasta mielestäni en kuitenkaan häiriköinyt vaan olin aina olosuhteisiin nähden hyvin lempeä ja jouduin lähinnä friendzonelle. Sitä en tiedä miten naiset asian kokivat, helpottavana, ahdistavana vai ikävänä velvollisuutena. Te ette voi tietää miten mies on omasta mielestään panostanut treffeihin tai suhteen alkuun. Mitä enemmän panostaa sitä vaikeampi on luopua.
Nyt vanhempana voin todeta, että päästän irti jos naista ei kiinnosta. En halua hukata enää sekuntiakaan elämästäni sellaisiin naisiin jotka eivät arvosta minua tai miehiä ylipäätään.
Mitä naisten siis pitäisi tehdä? Selitellä ja perustella tarkemmin, miksi eivät halua jatkaa tutustumista? Muotoilla "pakit" niin, että "ymmärrän, että tämä koskee sinuun paljon ja olen siitä erittäin pahoillani jne"? Jotain muuta, mitä?
Jos itselleni olisi joku mies antanut pakit (ja monet pakit olen elämässäni saanut) aloittamalla tuolla tavalla, niin sen jos minkä olisin kokenut nöyryyttäväksi.
Yksi mitä voi kokeilla on kiittää miestä siitä panoksesta minkä hän on treffien tai tapailun eteen tehnyt ja että arvostat sitä. Sen jälkeen perustelet lyhyesti, ytimekkäästi ja mahdollisimman rehellisesti (toista loukkaamatta) miksi et halua jatkaa tapailua ja että tämä on sinun lopullinen päätöksesi. Kukaan ei halua kuulla kliseitä.
Näin olet kohtelias, arvostat treffikumppaniasi ja täytät tuon tässä keskustelussa mainitun miesten logiikan tarpeen (perustelut siitä miksi kannattaa/ei kannata jatkaa tapailua).
"Kiitos, oli kiva tutustua. En valitettavasti koe, että tästä voisi kehittyä mitään enempää. Toivottavasti löydät pian etsimäsi."
Suunnilleen noilla sanoilla olen aina pärjännyt ja jos joskus vielä nettideiteille joudun, niin aion pärjätä jatkossakin. Jos mies kärttää perusteluja, niin minusta riittävä perustelu on se, että "en tunne, että meidän välillämme olisi sitä jotain". Onko sinusta, vai syntyisikö tästä juuri se aloittajan kuvaama tilanne, jossa mies kärttää ja kärttää selitystä, vaikka olet juuri sanonut miksi et halua jatkaa tapailua?
Juuri tuollainen kliseinen latteus saa miehen ärsyyntymään ja henkilöstä riippuen joko hillitsee itsensä tai antaa sitten palautetta. Jos miehenä saisin euron joka kerta kun kuulen tuollaisen "meidän välillämme ei ole sitä kemiaa mitä etsin" lauseen niin olisin miljonääri. Ainakin melkein. ;)
Ei niiden perusteluiden tarvitse olla mitään syväluotaavia tai pitkiä. Mutta ei ihan niitä peruskliseitäkäkään. Eikä niiden nyt välttämättä tarvitse olla ihan täysin todellisia jos pelkäät treffikumppanin reaktiota, kunhan et liioittele ja mene kohtuuttomuuksiin. Niin ja se kun nainen sanoo ettei ole kemiaa kääntyy miesten kielellä muotoon et ole tarpeeksi komea ja pitkä. Tai rikas ja sporttinen. On siis parempi olla mahdollisimman suorasukainen kuitenkaan loukkaamatta.
sinä luet asioihin salamerkityksiä, joten naisten pitäisi kirjoittaa tarkalleen miksi sinä et kelpaa toisille treffeille. Ok, asia ei minun mielestäni ole noin. Kohtelias kieltäytyminen riittää, selityksiä ei ole tarpeen esittää.
Täältä sivusta huomautan, että ei niillä syillä ja perusteluilla se mieskään tekisi yhtään mitään. Esim. itselläni "paperilla kiva, luonnossa ei kemiaa" syy on ollut esim.: mies näyttää liikaa veljeltäni, miehen ominaistuoksu ei miellytä (ei silti hygieniasta kiinni), puheääni on epämiellyttävä, hentoinen ruumiinrakenne (siis luusto, esim ranteet kapeampia kuin itselläni), jne jne. Kaikki asioita joille mies ei voi yhtään mitään, ja jotka saattavat jotain toista naista miellyttää. Mitä ihmettä siis häntä hyödyttäisi tietää noista "kemiantappajista", kun sillä tiedolla ei tee yhtään mitään, eikä sen asian muuttaminen auttaisi häntä saamaan naista millään lailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ystäväpiirissä oikeastaan kaikki naiset on luonteeltaan hyväsydämisiä ja empaattisia ja sellaisia välittäväisiä, kilttejä ja kunnollisia (ei ryyppää, ei harrasta yhdenyönjuttuja jne), on perhekeisiä ja haluavat lapsia tai niitä on jo, on kohteliaita ystävällisiä ja huomaavaisia, rauhallisia ja herkkiäkin. Eli kuvasit hyvin tyypillisen naisen noin luonteen näkökulmasta. Varmasti sellaisia naisia on nettideitit ym pullollaan. Ja miksei sinulla muka olisi tuon luontoiseen naiseen mahdollisuutta?
Kavereiden mielestä varmaan naiset onkin hyväsydämisiä ja empaattisia jne, mutta parisuhteessa voi todellisuus olla toinen. Samoin miesten kohdalla. Joistain vain paljastuu suhteessa joku hirviö tai läheisriippuvainen kivireki.
Yhdessä suhteessani nuorempana kävi juuri näin. Olimme olleet miehen kanssa kaverit, meillä oli hauskaa ja olimme toisiimme ihastuneita, mutta kun aloimme suhteen, niin kaikki meni pieleen. Minusta tuli rasittava kitisijä ja suhteen testailija, ja miehestä minua huomioimaton ja kylmä. Tämä tapahtui todella nopeasti vielä. Erottiin aika pian ja jonkin ajan päästä pystyttiin palaamaan kavereiksi.
Vai että Kiira Korvelta pitäisi näyttää todella huikean luonteen lisäksi. Tajuaako miekkoset, että Kiira Korpi on poikkeuksellisen kaunis? Yleensä jos nainen on söpöllä/eloveenamaisella tavalla kaunis, miehet eivät edes tajua miten poikkeuksellista sekin on, väittävät tavllisen naapurintytön oloiseksi tjtn. Ulkonäkövaatimus on ehkä typerintä paria etsittäessä minun mielestäni, mutta jos ei voi nähdä vallitsevien kauneusihanteiden ohi niin ei voi, sitten on koetettava löytää puoliso siitä todella pienestä ja halutusta porukasta. Ehkä kannattais kehittää itseään siihens uuntaan, ettei raakkaa ihmisiä liikaa ulkonäön perusteella.
Monihan täälläkin on kirjoittanut että se lyhkänen ja tanakka äijä veikin jalat alta, toisin kuin ulkoisesti ihanteiden mukainen sporttinen ja pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.
Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.
Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?
Onkohan noin sanonut mies koskaan ollut rakastunut?
Minä kirjoitin tuon kyseisen kommentin että nainen riittäisi minulle enkä kilpailuttanut. En valitettavasti voi sanoa olleeni vielä rakastunut vaikka kovasti olen sitä toivonut.
Aika hurjaa. Lienet kuitenkin jo aikuinen? Oletko miettinyt, että miksi et ole ollut rakastunut vielä? Tai mitä mielestäsi se rakastuminen on? Mistä sen oman rakastumisen tunnistaisi? Koetko, että osaisit kuitenkin rakastua?
Olen jo 31v ja tapailuja naisten kanssa on ollut vasta 4 kpl. Suhteissa joko minä olen ollut se kiinnostuneempi tai sitten nainen on ollut se kiinnostuneempi ja itse lähinnä tyytynyt häneen.
Kyllä uskoisin osaavani rakastua helpostikin, en minä ole mikään tunnevammainen, päinvastoin, mutta yleensä mitä kiinnostuneempi olen naisesta niin sitä vähemmän hän on kiinnostunut minusta.
Kun aikaisemmin tässä ketjussa joku nainen sanoi että "eikö miehet haluaisi että nainen olisi hulluna häneen" niin mulla on ollut yksi tuollainen suhde ja se oli juuri se suhde jossa itse olin vain tyytynyt naiseen.
Kiinnostus on aina yksipuolista. Siksi en ole vielä rakastunut, mulla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen naiseen johon voisin rakastua.
Kerro vähän millainen se nainen olisi? Siis se, johon voisit rakastua.Kuvaa hänestä muutamia ominaisuuksia.
Tiedän kyllä aika hyvin minkälaiseen naiseen voisin rakastua.
Nainen olisi luonteeltaan hyväsydäminen, kiltti, kunnollinen, perhekeskeinen(haluaisi lapsia) huomaavainen, maanläheinen, rauhallinen, vaatimaton, saa olla ujo ja herkkä. Tykkäisi urheilla.
Ulkonäöltään ja olemukseltansa voisi olla kiira korven kaltainen, tietty paljon vähempikin kelpaa.
.
Onko ap yhtään Kiira Korven miesystävän kaltainen? Komea, siis häikäisevän komea, pitkä, tehnyt mallintöitä ja nyt Tom Fordilla mitttilauspukujen asiantuntijana, cosmopoliitti, asuu Italiassa. Minua kiinnostaisi hänen kaltainen mies! Onko ap:lla yhtään näistä kriteereistä, voisin jostakin kohdasta joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saattaa olla treffeillä niin jäässä ettei ole oma itsensä. Sitten nainen sanoo ei kiinnosta. Mutta eikö se nainen tajua että olen oikeasti mukava ja mielenkiintoinen mies, en sitä tässä kahvilsn pöydässä nyt pysty osoittamaan. Ok heippa.
Entä jos ei ole kiinnostunut miehistä, jotka "jäätyvät" tuollaisissa tilanteissa? Eikö siihenkin ole oikeus? Itse en enää jaksa jännittää ihan pieniä asioita, koska joudun työnikin puolesta hyppäämään milloin mihinkin rooliin ja tilanteeseen ja tutustun jatkuvasti uusiin ihmisiin sekä työssä että yksityiselämässä. Saanko siis hakea miestä, jolle sosiaalinen kanssakäyminen on yhtä luontevaa ja joka ei jäädy ensitreffeillä?
(Kysymykseni on retorinen, koska tottakai saan ja sellaisen olen löytänytkin, halusin vain tuoda esiin tämänkin näkökulman.)
Noin erilaiset sosiaalisuudet ehkä harvemmin päätyvät treffeille, mutta kyllä voit sanoa syyksi tuon, että etsit miestä, joka ei jäädy koskaan sosiaalisissa tilanteissa, vaan on rautainen esiintyjä ihan aina.
jopa olet erityinen! Mistä vedit tuon rautaisen esiintyjän ainoaksi vaihtoehdoksi jäämiehelle. Ei todella kannata lähteä esiintymään ppntetiaaliseen pariutumistilanteeseen. Miten olisi ujo mutta iloinen ja noepasti lämpiävä tai luontaisen avoin tai mikä vaan, millainen tyypin luonne ja sosiaalinen kyky nyt sattuu olemaan. Olet tosi mustavalkoinen ajtuksissasi, huomasitko?
eri
Olin ihan yhtä mustavalkoinen kuin aiempi henkilö, joka ei hyväksy jäätymistä ensitreffeillä. Huomaatko? Oma kantani on inhimillisempi. Sallin ihmisen joskus jäätyä sosiaalisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ihan oikeasti ole miehelle muita vaatimuksia kuin että hän tuntuu oikealta. Mulla on hyvä yksinkin, tulen hyvin toimeen ja nautin elämästä. Voin tarjota miehelle elämäntoveruutta, seuraa, tukea, seksiä ja mitähän vielä, omana itsenäni. Joku toivottavasti tykkää juuri minun persoonastani ja minä hänen.
Sitä mikä tuntuu oikealta on niin hankala selittää. Eihän live-elämässäkään kukaan ihastu jokaiseen naapuriin, työkaveriin, tuttuun. Ne muutamat harvat kolahtaa koko elämän aikana. Deitissä ei välttämättä ole MITÄÄN vikaa. Paperilla täysi kymppi. Mutta kun kohtaatte, ei tee yhtään mieli läheisyyttä, päinvastoin. Mulla oli yhdet todella kivat treffit joku aika sitten. Olimme viestineet noin viikon verran ja heti oli huumoria ja hän sai mut nauramaan viesteillään. Treffeillä kävimme parissa erikoisessa paikassa joita en nyt tässä avaa, mutta niin ihanat, erilaiset minunnäköiset treffit. Juttu luisti hyvin, hieno ilta. Mutta se todellakin oli kuin veljen tai hyvän ystävän kanssa. En tuntenut välillämme mitään vetovoimaa, vaikka hän yrittikin merkitsevästi silmiin katsella. Se tuntui vain kiusalliselta. En voinut mitenkään kuvitella että koskisin häneen, suutelisimme... aarrgh. Ja hän oli ihan normaali sporttinen mies. Hän ei tuoksunut hyvältä, oikealta. En puhu nyt partavedestä.
En ehkä edes yritä etsiä netin kautta enää. Yritän keksiä jonkun harrastuksen jossa luontevasti tapaisi myös miehiä. Se on paras keino vähitellen tutustua ja lähteä treffeille jos jo valmiiksi kiinnostaa.
Kiva kun juttua riittää! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.
Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.
Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?
Onkohan noin sanonut mies koskaan ollut rakastunut?
Minä kirjoitin tuon kyseisen kommentin että nainen riittäisi minulle enkä kilpailuttanut. En valitettavasti voi sanoa olleeni vielä rakastunut vaikka kovasti olen sitä toivonut.
Aika hurjaa. Lienet kuitenkin jo aikuinen? Oletko miettinyt, että miksi et ole ollut rakastunut vielä? Tai mitä mielestäsi se rakastuminen on? Mistä sen oman rakastumisen tunnistaisi? Koetko, että osaisit kuitenkin rakastua?
Olen jo 31v ja tapailuja naisten kanssa on ollut vasta 4 kpl. Suhteissa joko minä olen ollut se kiinnostuneempi tai sitten nainen on ollut se kiinnostuneempi ja itse lähinnä tyytynyt häneen.
Kyllä uskoisin osaavani rakastua helpostikin, en minä ole mikään tunnevammainen, päinvastoin, mutta yleensä mitä kiinnostuneempi olen naisesta niin sitä vähemmän hän on kiinnostunut minusta.
Kun aikaisemmin tässä ketjussa joku nainen sanoi että "eikö miehet haluaisi että nainen olisi hulluna häneen" niin mulla on ollut yksi tuollainen suhde ja se oli juuri se suhde jossa itse olin vain tyytynyt naiseen.
Kiinnostus on aina yksipuolista. Siksi en ole vielä rakastunut, mulla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen naiseen johon voisin rakastua.
Kerro vähän millainen se nainen olisi? Siis se, johon voisit rakastua.Kuvaa hänestä muutamia ominaisuuksia.
Tiedän kyllä aika hyvin minkälaiseen naiseen voisin rakastua.
Nainen olisi luonteeltaan hyväsydäminen, kiltti, kunnollinen, perhekeskeinen(haluaisi lapsia) huomaavainen, maanläheinen, rauhallinen, vaatimaton, saa olla ujo ja herkkä. Tykkäisi urheilla.
Ulkonäöltään ja olemukseltansa voisi olla kiira korven kaltainen, tietty paljon vähempikin kelpaa.
.
Onko ap yhtään Kiira Korven miesystävän kaltainen? Komea, siis häikäisevän komea, pitkä, tehnyt mallintöitä ja nyt Tom Fordilla mitttilauspukujen asiantuntijana, cosmopoliitti, asuu Italiassa. Minua kiinnostaisi hänen kaltainen mies! Onko ap:lla yhtään näistä kriteereistä, voisin jostakin kohdasta joustaa.
Ap on siis nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai että Kiira Korvelta pitäisi näyttää todella huikean luonteen lisäksi. Tajuaako miekkoset, että Kiira Korpi on poikkeuksellisen kaunis?
Ei ne tajua. Täällä on myös mainittu esimerkkeinä "sellainen ihan tavallinen naapurintyttö" -naisista ainakin Jenni Vartiainen ja Anna Abreu. Ei tartte olla kaunis, nämä tavikset piisaa ihan hyvin :'''D. Mutta naiset, ne ne vasta on pinnallisia pa***skoja, kun ei tavismiehet (esim. Timo Soini tai Teuvo Hakkarainen) kelpaa!!!
Joidenkin/useiden miesten kauneustutka on totaalisen rikki. Katsooko ne vain telkkaria (jossa kaikki ihmiset on 1% maailman kauneimpien joukosta poimittu, stailattu ja vielä kuvakäsitelty) ja kuvittelee että siinä on se keskimääräinen norminaama vai mitä ihmettä?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.
Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.
Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?
Onkohan noin sanonut mies koskaan ollut rakastunut?
Minä kirjoitin tuon kyseisen kommentin että nainen riittäisi minulle enkä kilpailuttanut. En valitettavasti voi sanoa olleeni vielä rakastunut vaikka kovasti olen sitä toivonut.
Aika hurjaa. Lienet kuitenkin jo aikuinen? Oletko miettinyt, että miksi et ole ollut rakastunut vielä? Tai mitä mielestäsi se rakastuminen on? Mistä sen oman rakastumisen tunnistaisi? Koetko, että osaisit kuitenkin rakastua?
Olen jo 31v ja tapailuja naisten kanssa on ollut vasta 4 kpl. Suhteissa joko minä olen ollut se kiinnostuneempi tai sitten nainen on ollut se kiinnostuneempi ja itse lähinnä tyytynyt häneen.
Kyllä uskoisin osaavani rakastua helpostikin, en minä ole mikään tunnevammainen, päinvastoin, mutta yleensä mitä kiinnostuneempi olen naisesta niin sitä vähemmän hän on kiinnostunut minusta.
Kun aikaisemmin tässä ketjussa joku nainen sanoi että "eikö miehet haluaisi että nainen olisi hulluna häneen" niin mulla on ollut yksi tuollainen suhde ja se oli juuri se suhde jossa itse olin vain tyytynyt naiseen.
Kiinnostus on aina yksipuolista. Siksi en ole vielä rakastunut, mulla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen naiseen johon voisin rakastua.
Kerro vähän millainen se nainen olisi? Siis se, johon voisit rakastua.Kuvaa hänestä muutamia ominaisuuksia.
Tiedän kyllä aika hyvin minkälaiseen naiseen voisin rakastua.
Nainen olisi luonteeltaan hyväsydäminen, kiltti, kunnollinen, perhekeskeinen(haluaisi lapsia) huomaavainen, maanläheinen, rauhallinen, vaatimaton, saa olla ujo ja herkkä. Tykkäisi urheilla.
Ulkonäöltään ja olemukseltansa voisi olla kiira korven kaltainen, tietty paljon vähempikin kelpaa.
.
Onko ap yhtään Kiira Korven miesystävän kaltainen? Komea, siis häikäisevän komea, pitkä, tehnyt mallintöitä ja nyt Tom Fordilla mitttilauspukujen asiantuntijana, cosmopoliitti, asuu Italiassa. Minua kiinnostaisi hänen kaltainen mies! Onko ap:lla yhtään näistä kriteereistä, voisin jostakin kohdasta joustaa.
Ap on siis nainen.
Ja väitän olevani kauniimpi kuin A. Borges. :)
Vierailija kirjoitti:
Vai että Kiira Korvelta pitäisi näyttää todella huikean luonteen lisäksi. Tajuaako miekkoset, että Kiira Korpi on poikkeuksellisen kaunis? Yleensä jos nainen on söpöllä/eloveenamaisella tavalla kaunis, miehet eivät edes tajua miten poikkeuksellista sekin on, väittävät tavllisen naapurintytön oloiseksi tjtn. Ulkonäkövaatimus on ehkä typerintä paria etsittäessä minun mielestäni, mutta jos ei voi nähdä vallitsevien kauneusihanteiden ohi niin ei voi, sitten on koetettava löytää puoliso siitä todella pienestä ja halutusta porukasta. Ehkä kannattais kehittää itseään siihens uuntaan, ettei raakkaa ihmisiä liikaa ulkonäön perusteella.
Monihan täälläkin on kirjoittanut että se lyhkänen ja tanakka äijä veikin jalat alta, toisin kuin ulkoisesti ihanteiden mukainen sporttinen ja pitkä.
Minä ainakin tajuan, että se on melko poikkeuksellista se siro kauneus. Ymmärrän myös, että vielä sitäkin poikkeuksellisempaa on miesten komeus ja siihen vielä sujuva hauskuus (jota usein vaaditaan) päälle. Mies kun ei voi edes meikata itsestään komeampaa, vaan on enemmän luonnon armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että Kiira Korvelta pitäisi näyttää todella huikean luonteen lisäksi. Tajuaako miekkoset, että Kiira Korpi on poikkeuksellisen kaunis? Yleensä jos nainen on söpöllä/eloveenamaisella tavalla kaunis, miehet eivät edes tajua miten poikkeuksellista sekin on, väittävät tavllisen naapurintytön oloiseksi tjtn. Ulkonäkövaatimus on ehkä typerintä paria etsittäessä minun mielestäni, mutta jos ei voi nähdä vallitsevien kauneusihanteiden ohi niin ei voi, sitten on koetettava löytää puoliso siitä todella pienestä ja halutusta porukasta. Ehkä kannattais kehittää itseään siihens uuntaan, ettei raakkaa ihmisiä liikaa ulkonäön perusteella.
Monihan täälläkin on kirjoittanut että se lyhkänen ja tanakka äijä veikin jalat alta, toisin kuin ulkoisesti ihanteiden mukainen sporttinen ja pitkä.
Minä ainakin tajuan, että se on melko poikkeuksellista se siro kauneus. Ymmärrän myös, että vielä sitäkin poikkeuksellisempaa on miesten komeus ja siihen vielä sujuva hauskuus (jota usein vaaditaan) päälle. Mies kun ei voi edes meikata itsestään komeampaa, vaan on enemmän luonnon armoilla.
Jota kukaan tässäkään keskustelussa ei ole edes vaatinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että Kiira Korvelta pitäisi näyttää todella huikean luonteen lisäksi. Tajuaako miekkoset, että Kiira Korpi on poikkeuksellisen kaunis? Yleensä jos nainen on söpöllä/eloveenamaisella tavalla kaunis, miehet eivät edes tajua miten poikkeuksellista sekin on, väittävät tavllisen naapurintytön oloiseksi tjtn. Ulkonäkövaatimus on ehkä typerintä paria etsittäessä minun mielestäni, mutta jos ei voi nähdä vallitsevien kauneusihanteiden ohi niin ei voi, sitten on koetettava löytää puoliso siitä todella pienestä ja halutusta porukasta. Ehkä kannattais kehittää itseään siihens uuntaan, ettei raakkaa ihmisiä liikaa ulkonäön perusteella.
Monihan täälläkin on kirjoittanut että se lyhkänen ja tanakka äijä veikin jalat alta, toisin kuin ulkoisesti ihanteiden mukainen sporttinen ja pitkä.
Minä ainakin tajuan, että se on melko poikkeuksellista se siro kauneus. Ymmärrän myös, että vielä sitäkin poikkeuksellisempaa on miesten komeus ja siihen vielä sujuva hauskuus (jota usein vaaditaan) päälle. Mies kun ei voi edes meikata itsestään komeampaa, vaan on enemmän luonnon armoilla.
Hih. Minulla on luonnostaan leveät hartiat, ja iso kengänkoko.. Olen siis nainen. En ole koskaan ollut ruumiinrakenteeltani siro tai keijukaismainen tms. (Jos olen kovin matalassa painossa ja rasvaton, niin nuo leveät hartiat törröttää kamalannäköisesti, siksi on pakko pitää itsessään jkv rasvaa...). Mutta ei se mitään, niinkö? Ainahan voin meikata itsestäni siron kaunottaren :D ??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että Kiira Korvelta pitäisi näyttää todella huikean luonteen lisäksi. Tajuaako miekkoset, että Kiira Korpi on poikkeuksellisen kaunis? Yleensä jos nainen on söpöllä/eloveenamaisella tavalla kaunis, miehet eivät edes tajua miten poikkeuksellista sekin on, väittävät tavllisen naapurintytön oloiseksi tjtn. Ulkonäkövaatimus on ehkä typerintä paria etsittäessä minun mielestäni, mutta jos ei voi nähdä vallitsevien kauneusihanteiden ohi niin ei voi, sitten on koetettava löytää puoliso siitä todella pienestä ja halutusta porukasta. Ehkä kannattais kehittää itseään siihens uuntaan, ettei raakkaa ihmisiä liikaa ulkonäön perusteella.
Monihan täälläkin on kirjoittanut että se lyhkänen ja tanakka äijä veikin jalat alta, toisin kuin ulkoisesti ihanteiden mukainen sporttinen ja pitkä.
Minä ainakin tajuan, että se on melko poikkeuksellista se siro kauneus. Ymmärrän myös, että vielä sitäkin poikkeuksellisempaa on miesten komeus ja siihen vielä sujuva hauskuus (jota usein vaaditaan) päälle. Mies kun ei voi edes meikata itsestään komeampaa, vaan on enemmän luonnon armoilla.
Jota kukaan tässäkään keskustelussa ei ole edes vaatinut.
Niimpä.
tuleeko puskista jos kerron että moni meistä välittää siitä, miltä muista tuntuu? Jopa näistä ripustautuja-taneleista. Kylmä käytös ei sinun sieluasi sivistä.