Raskasta deittailla kun miehet ei usko pakkeja jos ei kolahda

Vierailija kirjoitti:

Mies saattaa olla treffeillä niin jäässä ettei ole oma itsensä. Sitten nainen sanoo ei kiinnosta. Mutta eikö se nainen tajua että olen oikeasti mukava ja mielenkiintoinen mies, en sitä tässä kahvilsn pöydässä nyt pysty osoittamaan. Ok heippa.

Entä jos ei ole kiinnostunut miehistä, jotka "jäätyvät" tuollaisissa tilanteissa? Eikö siihenkin ole oikeus? Itse en enää jaksa jännittää ihan pieniä asioita, koska joudun työnikin puolesta hyppäämään milloin mihinkin rooliin ja tilanteeseen ja tutustun jatkuvasti uusiin ihmisiin sekä työssä että yksityiselämässä. Saanko siis hakea miestä, jolle sosiaalinen kanssakäyminen on yhtä luontevaa ja joka ei jäädy ensitreffeillä?

(Kysymykseni on retorinen, koska tottakai saan ja sellaisen olen löytänytkin, halusin vain tuoda esiin tämänkin näkökulman.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Aika itsekeskeistä ja itserakkaan kuuloista meininkiä ketjussa valittavilta naisilta. Minä minä minä ja minun haluni.

Sama kuva tuli itselle. Tajuavatko nämä naiset millainen tämä yhteiskunta olisi jos miehet olisivat samalla tavalla ajatelleet vain itseään ja omaa sukupuoltaan. No ei kuvata tähän ettei viestiä poisteta, mutta jokainen voi mielessään kuvitella.

Pakkien saaminen koskee tavismiehellä paljon, koska niitä mahdollisuuksia itseä tyydyttävään puolisoehdokkaaseen ei kovin usein tule. Suurin osa miehistä on ihan tavallisia ihmisiä. Nuorempana ja ennen avioeroa tein sen virheen, että en tajunnut päästää itseäni irti kiinnostavasta naisesta vaikka hän oli jo ajatuksissaan ihan muualla. Omasta mielestäni en kuitenkaan häiriköinyt vaan olin aina olosuhteisiin nähden hyvin lempeä ja jouduin lähinnä friendzonelle. Sitä en tiedä miten naiset asian kokivat, helpottavana, ahdistavana vai ikävänä velvollisuutena. Te ette voi tietää miten mies on omasta mielestään panostanut treffeihin tai suhteen alkuun. Mitä enemmän panostaa sitä vaikeampi on luopua.

Nyt vanhempana voin todeta, että päästän irti jos naista ei kiinnosta. En halua hukata enää sekuntiakaan elämästäni sellaisiin naisiin jotka eivät arvosta minua tai miehiä ylipäätään.

Mitä naisten siis pitäisi tehdä? Selitellä ja perustella tarkemmin, miksi eivät halua jatkaa tutustumista? Muotoilla "pakit" niin, että "ymmärrän, että tämä koskee sinuun paljon ja olen siitä erittäin pahoillani jne"? Jotain muuta, mitä?

Jos itselleni olisi joku mies antanut pakit (ja monet pakit olen elämässäni saanut) aloittamalla tuolla tavalla, niin sen jos minkä olisin kokenut nöyryyttäväksi.

Yksi mitä voi kokeilla on kiittää miestä siitä panoksesta minkä hän on treffien tai tapailun eteen tehnyt ja että arvostat sitä. Sen jälkeen perustelet lyhyesti, ytimekkäästi ja mahdollisimman rehellisesti (toista loukkaamatta) miksi et halua jatkaa tapailua ja että tämä on sinun lopullinen päätöksesi. Kukaan ei halua kuulla kliseitä.

Näin olet kohtelias, arvostat treffikumppaniasi ja täytät tuon tässä keskustelussa mainitun miesten logiikan tarpeen (perustelut siitä miksi kannattaa/ei kannata jatkaa tapailua).

"Kiitos, oli kiva tutustua. En valitettavasti koe, että tästä voisi kehittyä mitään enempää. Toivottavasti löydät pian etsimäsi."

Suunnilleen noilla sanoilla olen aina pärjännyt ja jos joskus vielä nettideiteille joudun, niin aion pärjätä jatkossakin. Jos mies kärttää perusteluja, niin minusta riittävä perustelu on se, että "en tunne, että meidän välillämme olisi sitä jotain". Onko sinusta, vai syntyisikö tästä juuri se aloittajan kuvaama tilanne, jossa mies kärttää ja kärttää selitystä, vaikka olet juuri sanonut miksi et halua jatkaa tapailua?

Juuri tuollainen kliseinen latteus saa miehen ärsyyntymään ja henkilöstä riippuen joko hillitsee itsensä tai antaa sitten palautetta. Jos miehenä saisin euron joka kerta kun kuulen tuollaisen "meidän välillämme ei ole sitä kemiaa mitä etsin" lauseen niin olisin miljonääri. Ainakin melkein. ;)

Ei niiden perusteluiden tarvitse olla mitään syväluotaavia tai pitkiä. Mutta ei ihan niitä peruskliseitäkäkään. Eikä niiden nyt välttämättä tarvitse olla ihan täysin todellisia jos pelkäät treffikumppanin reaktiota, kunhan et liioittele ja mene kohtuuttomuuksiin. Niin ja se kun nainen sanoo ettei ole kemiaa kääntyy miesten kielellä muotoon et ole tarpeeksi komea ja pitkä. Tai rikas ja sporttinen. On siis parempi olla mahdollisimman suorasukainen kuitenkaan loukkaamatta.

Usko nyt, että tämä on oikeasti joku feromonijuttu. Nainen haistaa sinusta, sovitteko geneettusesti yhteen. Kuluneen vuoden aikana minusta on ollut hyvin kiinnostuneita kaksi miestä. Toinen on 190 cm lentopalloilija, joka on heittänyt mallikeikkojakin. Toinen on 173 cm hiukan liikkuva ei tosiaan komea mies. Olen jälkimmäisen kanssa seurustellut viime kesästä lähtien. Jälkimmäistä kohtaan tunnen mieletöntä seksuaalista vetovoimaa. En ole mikään malli itse, vaan urheilullinen ja ihan ok.

Minä en usko hetkeäkään mihinkään feromoneihin. Moni nainen ihastuu mietoon, mutta miehekkääseen partaveden tuoksuun, ja sillä ei ole mitään tekemistä feromonien kanssa. Lisäksi ulkonäkö, käytös, karisma, jutut, hauskuus, tai ainakin jotkut noista ominaisuuksista, menee kaiken edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies saattaa olla treffeillä niin jäässä ettei ole oma itsensä. Sitten nainen sanoo ei kiinnosta. Mutta eikö se nainen tajua että olen oikeasti mukava ja mielenkiintoinen mies, en sitä tässä kahvilsn pöydässä nyt pysty osoittamaan. Ok heippa.

Entä jos ei ole kiinnostunut miehistä, jotka "jäätyvät" tuollaisissa tilanteissa? Eikö siihenkin ole oikeus? Itse en enää jaksa jännittää ihan pieniä asioita, koska joudun työnikin puolesta hyppäämään milloin mihinkin rooliin ja tilanteeseen ja tutustun jatkuvasti uusiin ihmisiin sekä työssä että yksityiselämässä. Saanko siis hakea miestä, jolle sosiaalinen kanssakäyminen on yhtä luontevaa ja joka ei jäädy ensitreffeillä?

(Kysymykseni on retorinen, koska tottakai saan ja sellaisen olen löytänytkin, halusin vain tuoda esiin tämänkin näkökulman.)

Noin erilaiset sosiaalisuudet ehkä harvemmin päätyvät treffeille, mutta kyllä voit sanoa syyksi tuon, että etsit miestä, joka ei jäädy koskaan sosiaalisissa tilanteissa, vaan on rautainen esiintyjä ihan aina.

Itse pitkän seurustelun jälkeen uskaltauduin treffeille ja olin saanut muutaman neuvon kaverilta.Muista olla kohtelias ja kuunnella mitä toinen sanoo. Älä tivaa syitä ja älä arvostele jos jokin ei toimi yms.

No eka treffeillä tuli vastaan oikein viehättävä ja mielenkiintoinen nainen. Lopussa hän kiitti kivasta illasta ja sanoi jotain että ei taida toimia. Kyllähän se vähän riipaisi, kun oli ollut mielestäni kivat treffit ja nainen kiinnosti.

Kiitin myös häntä kivasta illasta ja sanoin että ymmärrän yskän. Kehuin naista rehellisyydestä ja ilmaisin oman mielenkiintoni häntä kohtaan.

No elämä jatkui siinä ja oli joitain treffejä, niistä ei tullut ihmeempää...

Sitten n. 4kk myöhemmin samainen nainen otti yhteyttä ja ehdotti toisia treffejä, nyt 6-vuotta myöhemmin meillä on pari lasta ja ollaan ollaan naimisissa jne.

Elämä on ihmisen parasta aikaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies saattaa olla treffeillä niin jäässä ettei ole oma itsensä. Sitten nainen sanoo ei kiinnosta. Mutta eikö se nainen tajua että olen oikeasti mukava ja mielenkiintoinen mies, en sitä tässä kahvilsn pöydässä nyt pysty osoittamaan. Ok heippa.

Entä jos ei ole kiinnostunut miehistä, jotka "jäätyvät" tuollaisissa tilanteissa? Eikö siihenkin ole oikeus? Itse en enää jaksa jännittää ihan pieniä asioita, koska joudun työnikin puolesta hyppäämään milloin mihinkin rooliin ja tilanteeseen ja tutustun jatkuvasti uusiin ihmisiin sekä työssä että yksityiselämässä. Saanko siis hakea miestä, jolle sosiaalinen kanssakäyminen on yhtä luontevaa ja joka ei jäädy ensitreffeillä?

(Kysymykseni on retorinen, koska tottakai saan ja sellaisen olen löytänytkin, halusin vain tuoda esiin tämänkin näkökulman.)

Tottakai saa. Voi mennä vain elämän ihminen ohi siksi että hätäillään päätöksissä. Mutta sullahan on jo löytynyt, eli ei edes koske sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tutustun naisiin jo hyvin ennen kuin sovin tapaamisen. Siten pystyn vain häipyä pikkuhiljaa keskustelusta, jolloin nainen tajuaa, että en ole kiinnostunut. Jos taas nainen ehtii kysymään minua ulos, enkä ole kiinnostunut, niin yleensä valehtelen, että tapailen jo jotain muuta, mutta toisaalta teen hänelle myös selväksi, että en kokenut häntä muutenkaan minulle oikeaksi. Tällöin kerron naiselle, että en ole kiinnostunut, joten hän ei yritä minua myöhemmin uudestaan, mutta toisaalta lievitän sitä hieman sanomalla, että minulla on muuta säätöä, jolloin hän ei laita pakkeja pelkästään oman epäviehättävyytensä piikkiin.

Siis ymmärsinkö oikein: keskustelet (netissä?) naistan kanssa, joita et edes ole kiinnostunut tapaamaan? Ja siis keskustelet nimenomaan deittailufoorumeilla? Miksi ihmeessä?

Keskustelen, jotta tiedän haluanko tavata heitä. Jos kaikki tekisivät näin, niin epämiellyttäviä tapaamisia olisi paljon vähemmän. 

Oletteko te miehet nähneet lintumaailman kosiointitavat? Väritykset, höyhenien päristelyn, hyppelyn, kuvion ja soidinäänet? Puhumattakaan taisteluista kahden uroksen välillä. Jos ei naarasta siltikään nappaa sen kaiken soidintouhun ja vaivan jälkeen tai jos uros onkin liian aktiivinen, niin se naaras vain lennähtää pois. Älä muuta viserrä!

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te miehet nähneet lintumaailman kosiointitavat? Väritykset, höyhenien päristelyn, hyppelyn, kuvion ja soidinäänet? Puhumattakaan taisteluista kahden uroksen välillä. Jos ei naarasta siltikään nappaa sen kaiken soidintouhun ja vaivan jälkeen tai jos uros onkin liian aktiivinen, niin se naaras vain lennähtää pois. Älä muuta viserrä!

Joo ja leijonauros tappaa naaraan pennut, koska ei halua vieraan uroksen pentuja. Että räyy ja ärrr...

Vierailija kirjoitti:

Perus :D Nainen valikoi -> huorittelu. Ai siis miksei kelpaa kuka tahansa mies? No vaikka tämän takia. Tätähän se on, naisena deittailu.

Tätä pakit antaneen naisen huorittelua en ole koskaan ymmärtänyt vaikka mies olenkin. Jos mies alkaa väittämään että sai huoraltakin pakit niin aika huonosti menee.

Eipä ne naiset ole yhtään sen parempia kuin miehetkään. Todella usein alkaa homoksi haukkuminen jos antaa naiselle pakit. Tätä erityisesti yökerhossa olevilta naisilta, jotka tulevat kopeloimaan tai työntämään persettä syliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Aika itsekeskeistä ja itserakkaan kuuloista meininkiä ketjussa valittavilta naisilta. Minä minä minä ja minun haluni.

Sama kuva tuli itselle. Tajuavatko nämä naiset millainen tämä yhteiskunta olisi jos miehet olisivat samalla tavalla ajatelleet vain itseään ja omaa sukupuoltaan. No ei kuvata tähän ettei viestiä poisteta, mutta jokainen voi mielessään kuvitella.

Pakkien saaminen koskee tavismiehellä paljon, koska niitä mahdollisuuksia itseä tyydyttävään puolisoehdokkaaseen ei kovin usein tule. Suurin osa miehistä on ihan tavallisia ihmisiä. Nuorempana ja ennen avioeroa tein sen virheen, että en tajunnut päästää itseäni irti kiinnostavasta naisesta vaikka hän oli jo ajatuksissaan ihan muualla. Omasta mielestäni en kuitenkaan häiriköinyt vaan olin aina olosuhteisiin nähden hyvin lempeä ja jouduin lähinnä friendzonelle. Sitä en tiedä miten naiset asian kokivat, helpottavana, ahdistavana vai ikävänä velvollisuutena. Te ette voi tietää miten mies on omasta mielestään panostanut treffeihin tai suhteen alkuun. Mitä enemmän panostaa sitä vaikeampi on luopua.

Nyt vanhempana voin todeta, että päästän irti jos naista ei kiinnosta. En halua hukata enää sekuntiakaan elämästäni sellaisiin naisiin jotka eivät arvosta minua tai miehiä ylipäätään.

Mitä naisten siis pitäisi tehdä? Selitellä ja perustella tarkemmin, miksi eivät halua jatkaa tutustumista? Muotoilla "pakit" niin, että "ymmärrän, että tämä koskee sinuun paljon ja olen siitä erittäin pahoillani jne"? Jotain muuta, mitä?

Jos itselleni olisi joku mies antanut pakit (ja monet pakit olen elämässäni saanut) aloittamalla tuolla tavalla, niin sen jos minkä olisin kokenut nöyryyttäväksi.

Yksi mitä voi kokeilla on kiittää miestä siitä panoksesta minkä hän on treffien tai tapailun eteen tehnyt ja että arvostat sitä. Sen jälkeen perustelet lyhyesti, ytimekkäästi ja mahdollisimman rehellisesti (toista loukkaamatta) miksi et halua jatkaa tapailua ja että tämä on sinun lopullinen päätöksesi. Kukaan ei halua kuulla kliseitä.

Näin olet kohtelias, arvostat treffikumppaniasi ja täytät tuon tässä keskustelussa mainitun miesten logiikan tarpeen (perustelut siitä miksi kannattaa/ei kannata jatkaa tapailua).

"Kiitos, oli kiva tutustua. En valitettavasti koe, että tästä voisi kehittyä mitään enempää. Toivottavasti löydät pian etsimäsi."

Suunnilleen noilla sanoilla olen aina pärjännyt ja jos joskus vielä nettideiteille joudun, niin aion pärjätä jatkossakin. Jos mies kärttää perusteluja, niin minusta riittävä perustelu on se, että "en tunne, että meidän välillämme olisi sitä jotain". Onko sinusta, vai syntyisikö tästä juuri se aloittajan kuvaama tilanne, jossa mies kärttää ja kärttää selitystä, vaikka olet juuri sanonut miksi et halua jatkaa tapailua?

Juuri tuollainen kliseinen latteus saa miehen ärsyyntymään ja henkilöstä riippuen joko hillitsee itsensä tai antaa sitten palautetta. Jos miehenä saisin euron joka kerta kun kuulen tuollaisen "meidän välillämme ei ole sitä kemiaa mitä etsin" lauseen niin olisin miljonääri. Ainakin melkein. ;)

Ei niiden perusteluiden tarvitse olla mitään syväluotaavia tai pitkiä. Mutta ei ihan niitä peruskliseitäkäkään. Eikä niiden nyt välttämättä tarvitse olla ihan täysin todellisia jos pelkäät treffikumppanin reaktiota, kunhan et liioittele ja mene kohtuuttomuuksiin. Niin ja se kun nainen sanoo ettei ole kemiaa kääntyy miesten kielellä muotoon et ole tarpeeksi komea ja pitkä. Tai rikas ja sporttinen. On siis parempi olla mahdollisimman suorasukainen kuitenkaan loukkaamatta.

Mitä sä oikeasti haluat kuulla? Mulle on useampikin mies todennut muutaman tapaamisen jälkeen jotain sen suuntaista, ettei usko että tästä voi kehittyä mitään, eikä kyllä alkupettymyksen jälkeen tullut mieleen syyttää siitä itseäni saati miestä. Minusta tuo on rehellinen ja hyvä perustelu. Valitettavasti henkilökemia ei toimi niin, että kun kriteerit x täyttyy niin yhtälöstä saadaan parisuhde. Joskus se kemian puuttuminen jopa surettaa sitä osapuolta joka sitä ei tunne: tuntuu typerältä torjua mukava ja mielenkiintoinen ihminen ja ihmettelee itsekin, miksei tunteet syty.

No ei ihme jos naisille on nykyään tuo pariutuminen niin vaikeaa kun ette osaa itsekään sanoa mitä se kemia on. Kannattaisi ehkä pysähtyä omalla kohdalla miettimään mikä sen "kemian" saa käyntiin. Eiköhän menneisyyden suhteista varmasti löydy jotain yhtenevää. Noista yhteneväisyyksistä voi sitten poimia jotain sopivan laimeaa.

Jos taas väitätte, että kaikki miehet ovat vaan erilaisia eikä mitään yhtymäkohtia ole, niin silloin todennäköisesti tuo "kemia" on kuukautiskierron ja siihen liittyvien hormonien ohjaamaa eli kun on sopiva hetki niin se siihen sattuva mies saa aikaan perhosia vatsassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.

Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?

Onkohan noin sanonut mies koskaan ollut rakastunut? 

Minä kirjoitin tuon kyseisen kommentin että nainen riittäisi minulle enkä kilpailuttanut. En valitettavasti voi sanoa olleeni vielä rakastunut vaikka kovasti olen sitä toivonut.

tiedoksi toimitusjohtajallesi;

On näitä häirikkönaisia kustannuspaikallasi jotka huutelevat pakeista miesasiakkaalle joka on vasta tulemassa, ehkä, asiakkaaksi. Mutta sen jälkeen negatio suositukset vastaavan organisaatiosta ja häirikkö(naisesta) tulevat selvästi muille asiakkaille ja vähemmän potentiaalisille asiakkaille selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.

Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?

Onkohan noin sanonut mies koskaan ollut rakastunut? 

Minä kirjoitin tuon kyseisen kommentin että nainen riittäisi minulle enkä kilpailuttanut. En valitettavasti voi sanoa olleeni vielä rakastunut vaikka kovasti olen sitä toivonut.

Aika hurjaa. Lienet kuitenkin jo aikuinen? Oletko miettinyt, että miksi et ole ollut rakastunut vielä? Tai mitä mielestäsi se rakastuminen on? Mistä sen oman rakastumisen tunnistaisi? Koetko, että osaisit kuitenkin rakastua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.

Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?

Onkohan noin sanonut mies koskaan ollut rakastunut? 

Minä kirjoitin tuon kyseisen kommentin että nainen riittäisi minulle enkä kilpailuttanut. En valitettavasti voi sanoa olleeni vielä rakastunut vaikka kovasti olen sitä toivonut.

Aika hurjaa. Lienet kuitenkin jo aikuinen? Oletko miettinyt, että miksi et ole ollut rakastunut vielä? Tai mitä mielestäsi se rakastuminen on? Mistä sen oman rakastumisen tunnistaisi? Koetko, että osaisit kuitenkin rakastua?

Olen jo 31v ja tapailuja naisten kanssa on ollut vasta 4 kpl. Suhteissa joko minä olen ollut se kiinnostuneempi tai sitten nainen on ollut se kiinnostuneempi ja itse lähinnä tyytynyt häneen.

Kyllä uskoisin osaavani rakastua helpostikin, en minä ole mikään tunnevammainen, päinvastoin, mutta yleensä mitä kiinnostuneempi olen naisesta niin sitä vähemmän hän on kiinnostunut minusta.

Kun aikaisemmin tässä ketjussa joku nainen sanoi että "eikö miehet haluaisi että nainen olisi hulluna häneen" niin mulla on ollut yksi tuollainen suhde ja se oli juuri se suhde jossa itse olin vain tyytynyt naiseen.

Kiinnostus on aina yksipuolista. Siksi en ole vielä rakastunut, mulla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen naiseen johon voisin rakastua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä haluaisit syyn sille, ettei nainen halua enää tavata sinua?

Jos mies saa paljon pakkeja, eikä mahdollisesti ole vielä koskaan löytänyt minkäänlaista suhdetta, niin alkaahan siinä miettimään, missä on vika. Siksi alkaa haluamaan perusteluja, vaikka eihän niistä perusteluista lopulta paljon hyötyä ole. Kuulostaako tämä järkevältä?

Toki sen ymmärtää, että saattaa haluta perusteluja. Kuten haluaa perusteluja, jos ei tule valituksi vaikka työpaikkaan. Minä olen aina yrittänyt antaa rehelliset perustelut, jos ekoilla tai tokilla treffeillä olen antanut pakit. Valokuvasta olen siis jo ennakkoon nähnyt, että kasvot on kivannäköiset ja ulkonäkö muutenkin miellyttää, joten se on ollut kunnossa jo ennen deittejä. 

Pakkien syitä on ollut se, että eräs ei halunnut lapsia (minä halusin). Eräs ei kuulemma suostuisi muuttamaan itse rakentamastaan omakotitalosta mihinkään ainakaan 15 vuoteen (no, minä en halunnut sitoutua elämään, jossa asunto on etukäteen minulle määrätty). Molemmat asiat selvisi tokilla deiteillä. Mitä näiden syiden tietäminen on hyödyttänyt sitä miestä? Ja molemmat tuohtuivat minulle, kun annoin pakit eivätkä selkeästi edes ymmärtäneet, miksi nuo syyt oli minulle isoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Aika itsekeskeistä ja itserakkaan kuuloista meininkiä ketjussa valittavilta naisilta. Minä minä minä ja minun haluni.

Sama kuva tuli itselle. Tajuavatko nämä naiset millainen tämä yhteiskunta olisi jos miehet olisivat samalla tavalla ajatelleet vain itseään ja omaa sukupuoltaan. No ei kuvata tähän ettei viestiä poisteta, mutta jokainen voi mielessään kuvitella.

Pakkien saaminen koskee tavismiehellä paljon, koska niitä mahdollisuuksia itseä tyydyttävään puolisoehdokkaaseen ei kovin usein tule. Suurin osa miehistä on ihan tavallisia ihmisiä. Nuorempana ja ennen avioeroa tein sen virheen, että en tajunnut päästää itseäni irti kiinnostavasta naisesta vaikka hän oli jo ajatuksissaan ihan muualla. Omasta mielestäni en kuitenkaan häiriköinyt vaan olin aina olosuhteisiin nähden hyvin lempeä ja jouduin lähinnä friendzonelle. Sitä en tiedä miten naiset asian kokivat, helpottavana, ahdistavana vai ikävänä velvollisuutena. Te ette voi tietää miten mies on omasta mielestään panostanut treffeihin tai suhteen alkuun. Mitä enemmän panostaa sitä vaikeampi on luopua.

Nyt vanhempana voin todeta, että päästän irti jos naista ei kiinnosta. En halua hukata enää sekuntiakaan elämästäni sellaisiin naisiin jotka eivät arvosta minua tai miehiä ylipäätään.

Mitä naisten siis pitäisi tehdä? Selitellä ja perustella tarkemmin, miksi eivät halua jatkaa tutustumista? Muotoilla "pakit" niin, että "ymmärrän, että tämä koskee sinuun paljon ja olen siitä erittäin pahoillani jne"? Jotain muuta, mitä?

Jos itselleni olisi joku mies antanut pakit (ja monet pakit olen elämässäni saanut) aloittamalla tuolla tavalla, niin sen jos minkä olisin kokenut nöyryyttäväksi.

Yksi mitä voi kokeilla on kiittää miestä siitä panoksesta minkä hän on treffien tai tapailun eteen tehnyt ja että arvostat sitä. Sen jälkeen perustelet lyhyesti, ytimekkäästi ja mahdollisimman rehellisesti (toista loukkaamatta) miksi et halua jatkaa tapailua ja että tämä on sinun lopullinen päätöksesi. Kukaan ei halua kuulla kliseitä.

Näin olet kohtelias, arvostat treffikumppaniasi ja täytät tuon tässä keskustelussa mainitun miesten logiikan tarpeen (perustelut siitä miksi kannattaa/ei kannata jatkaa tapailua).

"Kiitos, oli kiva tutustua. En valitettavasti koe, että tästä voisi kehittyä mitään enempää. Toivottavasti löydät pian etsimäsi."

Suunnilleen noilla sanoilla olen aina pärjännyt ja jos joskus vielä nettideiteille joudun, niin aion pärjätä jatkossakin. Jos mies kärttää perusteluja, niin minusta riittävä perustelu on se, että "en tunne, että meidän välillämme olisi sitä jotain". Onko sinusta, vai syntyisikö tästä juuri se aloittajan kuvaama tilanne, jossa mies kärttää ja kärttää selitystä, vaikka olet juuri sanonut miksi et halua jatkaa tapailua?

Juuri tuollainen kliseinen latteus saa miehen ärsyyntymään ja henkilöstä riippuen joko hillitsee itsensä tai antaa sitten palautetta. Jos miehenä saisin euron joka kerta kun kuulen tuollaisen "meidän välillämme ei ole sitä kemiaa mitä etsin" lauseen niin olisin miljonääri. Ainakin melkein. ;)

Ei niiden perusteluiden tarvitse olla mitään syväluotaavia tai pitkiä. Mutta ei ihan niitä peruskliseitäkäkään. Eikä niiden nyt välttämättä tarvitse olla ihan täysin todellisia jos pelkäät treffikumppanin reaktiota, kunhan et liioittele ja mene kohtuuttomuuksiin. Niin ja se kun nainen sanoo ettei ole kemiaa kääntyy miesten kielellä muotoon et ole tarpeeksi komea ja pitkä. Tai rikas ja sporttinen. On siis parempi olla mahdollisimman suorasukainen kuitenkaan loukkaamatta.

Mitä sä oikeasti haluat kuulla? Mulle on useampikin mies todennut muutaman tapaamisen jälkeen jotain sen suuntaista, ettei usko että tästä voi kehittyä mitään, eikä kyllä alkupettymyksen jälkeen tullut mieleen syyttää siitä itseäni saati miestä. Minusta tuo on rehellinen ja hyvä perustelu. Valitettavasti henkilökemia ei toimi niin, että kun kriteerit x täyttyy niin yhtälöstä saadaan parisuhde. Joskus se kemian puuttuminen jopa surettaa sitä osapuolta joka sitä ei tunne: tuntuu typerältä torjua mukava ja mielenkiintoinen ihminen ja ihmettelee itsekin, miksei tunteet syty.

No ei ihme jos naisille on nykyään tuo pariutuminen niin vaikeaa kun ette osaa itsekään sanoa mitä se kemia on. Kannattaisi ehkä pysähtyä omalla kohdalla miettimään mikä sen "kemian" saa käyntiin. Eiköhän menneisyyden suhteista varmasti löydy jotain yhtenevää. Noista yhteneväisyyksistä voi sitten poimia jotain sopivan laimeaa.

Jos taas väitätte, että kaikki miehet ovat vaan erilaisia eikä mitään yhtymäkohtia ole, niin silloin todennäköisesti tuo "kemia" on kuukautiskierron ja siihen liittyvien hormonien ohjaamaa eli kun on sopiva hetki niin se siihen sattuva mies saa aikaan perhosia vatsassa.

https://www.thl.fi/fi/ajankohtaista/kampanjat/kesaterveys/seksi-rakkaus-... (Lähde: THL)

http://www.is.fi/tiede/art-2000000716264.html (iltapäivälehtitasoinen juttu, johon on kuitenkin haastateltu tutkijoita)

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/tosirakkaus_kaappaa_aivot (Lähde: Tiede-lehti)

Artikkelit liittyvät lähinnä siihen vaiheeseen, kun ollaan jo rakastuneita, mutta kyllä ne silti kemian käsitettä avaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.

Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?

Onkohan noin sanonut mies koskaan ollut rakastunut? 

Minä kirjoitin tuon kyseisen kommentin että nainen riittäisi minulle enkä kilpailuttanut. En valitettavasti voi sanoa olleeni vielä rakastunut vaikka kovasti olen sitä toivonut.

Aika hurjaa. Lienet kuitenkin jo aikuinen? Oletko miettinyt, että miksi et ole ollut rakastunut vielä? Tai mitä mielestäsi se rakastuminen on? Mistä sen oman rakastumisen tunnistaisi? Koetko, että osaisit kuitenkin rakastua?

Olen jo 31v ja tapailuja naisten kanssa on ollut vasta 4 kpl. Suhteissa joko minä olen ollut se kiinnostuneempi tai sitten nainen on ollut se kiinnostuneempi ja itse lähinnä tyytynyt häneen.

Kyllä uskoisin osaavani rakastua helpostikin, en minä ole mikään tunnevammainen, päinvastoin, mutta yleensä mitä kiinnostuneempi olen naisesta niin sitä vähemmän hän on kiinnostunut minusta.

Kun aikaisemmin tässä ketjussa joku nainen sanoi että "eikö miehet haluaisi että nainen olisi hulluna häneen" niin mulla on ollut yksi tuollainen suhde ja se oli juuri se suhde jossa itse olin vain tyytynyt naiseen.

Kiinnostus on aina yksipuolista. Siksi en ole vielä rakastunut, mulla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen naiseen johon voisin rakastua.

Kerro vähän millainen se nainen olisi? Siis se, johon voisit rakastua.Kuvaa hänestä muutamia ominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.

Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?

Onkohan noin sanonut mies koskaan ollut rakastunut? 

Minä kirjoitin tuon kyseisen kommentin että nainen riittäisi minulle enkä kilpailuttanut. En valitettavasti voi sanoa olleeni vielä rakastunut vaikka kovasti olen sitä toivonut.

Aika hurjaa. Lienet kuitenkin jo aikuinen? Oletko miettinyt, että miksi et ole ollut rakastunut vielä? Tai mitä mielestäsi se rakastuminen on? Mistä sen oman rakastumisen tunnistaisi? Koetko, että osaisit kuitenkin rakastua?

Olen jo 31v ja tapailuja naisten kanssa on ollut vasta 4 kpl. Suhteissa joko minä olen ollut se kiinnostuneempi tai sitten nainen on ollut se kiinnostuneempi ja itse lähinnä tyytynyt häneen.

Kyllä uskoisin osaavani rakastua helpostikin, en minä ole mikään tunnevammainen, päinvastoin, mutta yleensä mitä kiinnostuneempi olen naisesta niin sitä vähemmän hän on kiinnostunut minusta.

Kun aikaisemmin tässä ketjussa joku nainen sanoi että "eikö miehet haluaisi että nainen olisi hulluna häneen" niin mulla on ollut yksi tuollainen suhde ja se oli juuri se suhde jossa itse olin vain tyytynyt naiseen.

Kiinnostus on aina yksipuolista. Siksi en ole vielä rakastunut, mulla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen naiseen johon voisin rakastua.

Mutta kai sä ymmärrät, että koska et voisi kuitenkaan tapaamaasi naista rakastaa, ei ole naisenkaan mitään syytä vain tyytyä sinuun? Koska naisille nyt se molemminpuolinen rakkaus sattuu olemaan parisuhteen kaikista tärkein asia eikä kukaan nainen halua miestä, jolta ei saa rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies89 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies89 kirjoitti:

Ongelmahan ei voi mitenkään olla siinä että naiset ovat aivan kohtuuttoman vaativia omaan tasoonsa nähden ja miehet taas yrittävät pitää kiinni mistä tahansa vähästä mitä sattuu saamaan? Ei toki. Sen kyllä myönnän että täysin miesten syytä tämä tilanne on. Olisi niin hauskaa jos miehet alkaisivat lukea tätäkin palstaa ja muutenkin perehtyisivät siihen millaisia naiset oikein ovat. Loppuisi teiltäkin aiheet mistä haukkua miehiä kun miehet eivät huomioisi teitä enää millään tavalla. Kyllä se tulevaisuus sieltä vähitellen tuleekin ja miehet oppivat, älkää huoliko.

Ihan oikeasti olisi hyvä, jos miehet vastaisivat vain sellaisten naisten deitti-ilmoituksiin, joita oikeasti pitävät kiinnostavina. Eikä just noin, että yrittävät pitää kiinni mistä tahansa vähästä mitä sattuvat saamaan. Naiset saavat niin paljon täysin turhia vastauksia. Ja turhia siis sen vuoksi, että vastanneet miehet eivät ole aidosti juuri tästä naisesta kiinnostuneita. 

Ei tainnut oikein mennä perille? Ei kyllä yllättänytkään. Valtaosa niistä vastauksista ei olisi "turhia" jos jokainen nainen ei tavoittelisi aivan liikoja, kuten juuri aiemmin sanoin. Jännittävä yhteensattuma, eikö? Mutta älä huoli, ainakaan minulta ei kukaan saa enää turhaa huomiota.

Nainen tavoittelee elämänkumppania eikä mahdollisimman montaa treffikumppania. Miehille tuo treffeille pääsy tuntuu olevan jonkinlainen sulka hattuun. Naiset saavat paljon turhia vastauksia juuri siksi, että miehet haluavat vain sen sulan hattuunsa. Ihan sama, millaisen naisen kanssa pääsee treffeille, kunhan pääsee. 

Koska naiset tavoittelevat elämänkumppania, on mielestäni aivan oikeutettuakin vaatia, että

- miehellä on suurinpiirtein samanlainen arvomaailma

- miehellä on suurinpiirtein samanlaiset toiveet ja tulevaisuudensuunnitelmat (esim avioliitto/ei avioliittoa, lapsia/ei lapsia, omistusasunto/ei omistusasuntoa, työt ulkomailla/työt Suomessa jne)

- miehellä on ainakin jotain sellaisia mielenkiinnon kohteita, että miehen kanssa riittää juteltavaa ja myös yhteistä tekemistä

- mies on naisen mielestä seksuaalisesti puoleensa vetävä

Jos nuo ovat mielestäsi kohtuuttomat vaatimukset ihmiselle, jonka kanssa on tarkoitus jakaa elämänsä seuraavat 50-70 vuotta, niin mikä noista neljästä on mielestäsi liikaa vaadittu?

Ihana ihminen, sinä naulasit asian. Just näin.

Ja noiden samojen vaatimusten pitäisi olla myös toisinpäin eli miehen vaatia naiselta myös nuo samat neljä asiaa. 

Siis hetkinen. Miesten *pitäisi* olla samaa mieltä kanssasi, niinkö? Eivät saa itse miettiä mitä haluavat? Sinun kriteerit ovat ainoat, autuaaksi tekevät?

No mies, kerro ne sinun kriteerisi sitten.

Ei juoppo, työtä pelkäämätön ja täyspäinen.

Just, eli ihan sama minkälainen ihminen, kunhan ei ole psykoosissa, työtön tai doku. Ehkä joku katalogi-vaimo olisi tuossa tilanteessa paras, kun sillä naisen ihmisyydellä ei näytä olevan sulle mitään väliä.