Vierailija

Mikä siinä on kun yksien tai kaksien treffien jälkeen tajuaa ettei kannata jatkaa tapailua, niin miehet ei meinaa sitä millään uskoa? Jos minulle vähänkään joku vihjaa ettei ehkä kiinnosta tarpeeksi, niin kerään kyllä kaiken ylpeyteni ja lähetän iloiset ja kohteliaat heipat, enkä todellakaan ala anelemaan tai puhumaan miestä ympäri. Todella vaivaannuttavaa kun muotoilet ystävällisen mutta selkeän viestin, ja sitten kuitenkin joudut selittelemään ja perustelemaan kun mies ei meinaa hyväksyä asiaa.

En ole kiinnostunut niistä kaikkein komeimmista ja suosituimmista, joten tapailemillani miehillä ei varmaan kauheasti vientiä ole. Mutta silti luulisi että joku ylpeys heilläkin olisi.

Tykkään tavata uusia ihmisiä ja käydä treffeillä, mutta ahdistaa kun miehet on heti niin tosissaan.

Sivut

Kommentit (492)

Vierailija

Samaa miettinyt itekkin. Muun muassa sain joskus sellaisen kolmen kilometrin pituisen tarinan, mitä hänen mielestään meidän tapaamisissa oli tapahtunut "katsoin sun hulmuavaa tukkaa ja oon aina lapsesta asti ollut sellainen että ajan liian hiljaa aikaisessa vaiheessa, kun pitäis kiihdyttää niin mutka on jo tulossa. Oot just semmonen mistä oon haaveillu... plalpa"

Ihan kiva joo, ja toivottavasti toimi kaverille itelleen muistutuksena, että mitä kannattais sitte ens kerralla tehä jos samalta tuntuu. Käytiin siis treffeillä pari kertaa ja tyyppi oli käytännössä hiljaa tai sitten vaikutti naureskelevan ivallisesti(?!) joillekin jutuilleni.

Vierailija

Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

No mutta heidän mielestäänhän se on naisen vika, että se parisuhde ei toimi.Siksi he kiukuttelevat ja syyllistävt naista. Ja he nimenomaan haluavat sen parisuhteen, ei niinkään juuri sitä naista henkilönä. He omasta mielestään "antavat kaikkensa parisuhteelle" ja naisen pitäisi myös, ja jos suhde ei toimi, niin nainen ei ole riittävästi priorisoinut juuri sitä parisuhdetta, ei niinkään juuri kyseisten kahden ihmisen välistä suhdetta (sillä sillä ei ole niin väliä, pääasia on parisuhde parisuhteen vuoksi).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt itekkin. Muun muassa sain joskus sellaisen kolmen kilometrin pituisen tarinan, mitä hänen mielestään meidän tapaamisissa oli tapahtunut "katsoin sun hulmuavaa tukkaa ja oon aina lapsesta asti ollut sellainen että ajan liian hiljaa aikaisessa vaiheessa, kun pitäis kiihdyttää niin mutka on jo tulossa. Oot just semmonen mistä oon haaveillu... plalpa"

Ihan kiva joo, ja toivottavasti toimi kaverille itelleen muistutuksena, että mitä kannattais sitte ens kerralla tehä jos samalta tuntuu. Käytiin siis treffeillä pari kertaa ja tyyppi oli käytännössä hiljaa tai sitten vaikutti naureskelevan ivallisesti(?!) joillekin jutuilleni.

Tätä minä olen aina ihmetellyt heti alkumetreillä rakkauttaan vannovissa miehissä. Suusta tulee ties mitä siirappia, hääsuunnitelmia ja tulevien lasten nimiä mutta käytöksen perusteella rakkautta ei ole nimeksikään. Lyttäämistä, ivailua, tuhahtelua, totaalista ohittamista. Eivätkö nämä sankarit kykene ollenkaan itsereflektioon vai onko paniikki saada nainen niin kova, että ripustautuvat sellaiseenkin, joka aiheuttaa heissä lähinnä ärsytystä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt itekkin. Muun muassa sain joskus sellaisen kolmen kilometrin pituisen tarinan, mitä hänen mielestään meidän tapaamisissa oli tapahtunut "katsoin sun hulmuavaa tukkaa ja oon aina lapsesta asti ollut sellainen että ajan liian hiljaa aikaisessa vaiheessa, kun pitäis kiihdyttää niin mutka on jo tulossa. Oot just semmonen mistä oon haaveillu... plalpa"

Ihan kiva joo, ja toivottavasti toimi kaverille itelleen muistutuksena, että mitä kannattais sitte ens kerralla tehä jos samalta tuntuu. Käytiin siis treffeillä pari kertaa ja tyyppi oli käytännössä hiljaa tai sitten vaikutti naureskelevan ivallisesti(?!) joillekin jutuilleni.

Tätä minä olen aina ihmetellyt heti alkumetreillä rakkauttaan vannovissa miehissä. Suusta tulee ties mitä siirappia, hääsuunnitelmia ja tulevien lasten nimiä mutta käytöksen perusteella rakkautta ei ole nimeksikään. Lyttäämistä, ivailua, tuhahtelua, totaalista ohittamista. Eivätkö nämä sankarit kykene ollenkaan itsereflektioon vai onko paniikki saada nainen niin kova, että ripustautuvat sellaiseenkin, joka aiheuttaa heissä lähinnä ärsytystä?

Ei se nainen välttämättä herätä ärsytystä. Heidän tapa olla vuorovaikutuksessa naisen kanssa saattaa olla yleisesti ottaen ivaava ja ohittava ja lyttäävä. Se kuvastaa heidän (alitajuista) asennetta naisia kohtaan. Silti he haluavat parisuhteen (parisuhteen itsensä vuoksi).

Vierailija

Joo sellainen tunne tosiaan tulee että kuka vaan kelpaa suhteeseen. Mitään rentoa tutustumista ei ole, vaan mies tuijottaa kun hurmiossa, sen näköisenä kuin ei meinaisi itsekään uskoa että siinä vastapäätä tosiaan istuu ihkaoikea nainen. Itse sitten yrität jutella niitä näitä kun silmiintuijottelu ei todellakaan kiinnosta koska olet tavannut miehen 15 minuuttia aiemmin. Ja kuitenkaan nämä ei ole mitään peräkammarinpoikia vaan monilla on ollut lapsiakin.

Kun sanotaan että kuilu rikkaiden ja köyhien välillä vain kasvaa, niin deittimaailmassa on sama tilanne suosittujen ja vähemmän suosittujen miesten kanssa. Jälkimmäiset ovat todella epätoivoisia, ja se on tosi surullista. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

No mutta heidän mielestäänhän se on naisen vika, että se parisuhde ei toimi.Siksi he kiukuttelevat ja syyllistävt naista. Ja he nimenomaan haluavat sen parisuhteen, ei niinkään juuri sitä naista henkilönä. He omasta mielestään "antavat kaikkensa parisuhteelle" ja naisen pitäisi myös, ja jos suhde ei toimi, niin nainen ei ole riittävästi priorisoinut juuri sitä parisuhdetta, ei niinkään juuri kyseisten kahden ihmisen välistä suhdetta (sillä sillä ei ole niin väliä, pääasia on parisuhde parisuhteen vuoksi).


Ne tarvii vakipillun. Siksi haluavat suhteen, sitä se on.

Vierailija

No jos puhutaan aikuisista miehistä eikä parikymppisistä/teineistä, niin hyvin monella miehellä en ekaa nettideitti-tapaamista kohtaan sellainen premissi, että tavataan, koska aletaan rakentamaan parisuhdetta. Hyvin monella aikuisella naisella taas on sellainen premissi, että yritetään tutustua juuri kyseiseen henkilöön, ja selvittää millainen se mies on persoonana ja ihmisenä ja vasta sen jälkeen miettiä voisiko parisuhde juuri tämän miehen kanssa olla mahdollinen. (Parikymppisiä en osaa kommentoina, olen itse jo 35-vuotias, siksi puhun vain aikuisista). Eli lähtökohtaisesti jo premisseissä (ns. "mind setissä") on iso ero, ristiriita jopa. Mies yrittää alkaa parisuhdetta, koska hän etsii parisuhdetta (mitä tahansa riittävän hyvää parisuhdetta). Nainen yrittää tutustua persoonaan, koska hän etsii juuri tietynlaista miestä. Siksi kommunikaatio voi olla "kummallista" kun sitä kommunikaatiota käydään päinvastaisista mind seteistä käsin.

Ja moni mies uskoo, että parisuhde perustuu järkeen (siihen että toiveet ja ominaisuudet ns. paperilla täsmää), eli voi ja kannattaa perustella, miksi juuri meidän kannattaisi aloittaa parisuhde. Siksi he pyrkivät kertomaan naisille noita perusteluitaan ja vakuuttamaan naisen niillä perusteluilla.

Moni nainen taas uskoo, että parisuhde perustuu pikemminkin tunteeseen, ja joko ihastuu johonkin mieheen tai sitten ei ihastu. Joskus tästä käytetään termiä kemia. Nainen joko kokee, että meillä on kemiaa tai sitten ei ole kemiaa. Joskus sitä kutsutaan, että sukat pyörii jaloissa. Tunnemaailman juttuja kaikki nuo. Siksi miehen perustelut ja vakuuttamiset ei "resonoi" naisessa mihinkään, ne kuulostaa vain oudolta. Tässä on taas takana se täysin päinvastainen mind set.

Toki nuo on kärjistyksiä, ja aina on tuosta säännöstä poikkeavia naisia ja miehiä.

N35

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

No mutta heidän mielestäänhän se on naisen vika, että se parisuhde ei toimi.Siksi he kiukuttelevat ja syyllistävt naista. Ja he nimenomaan haluavat sen parisuhteen, ei niinkään juuri sitä naista henkilönä. He omasta mielestään "antavat kaikkensa parisuhteelle" ja naisen pitäisi myös, ja jos suhde ei toimi, niin nainen ei ole riittävästi priorisoinut juuri sitä parisuhdetta, ei niinkään juuri kyseisten kahden ihmisen välistä suhdetta (sillä sillä ei ole niin väliä, pääasia on parisuhde parisuhteen vuoksi).


Ne tarvii vakipillun. Siksi haluavat suhteen, sitä se on.

Osalla miehistä tämä varmasti pitää erittäinkin paljon paikkaansa, ikävä kyllä. Onneksi on toisenkinlaisia miehiä, ja niitä helmiä naiset yrittävät etsiä tuosta pelkän parisuhdepillun perässä olevien miesten heinäsuovasta. 

N35

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.

Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.

Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?

Nämä samaiset sankarit myös syyllistyvät sellaiseen ikävään juttuun, että he pohtivat siitä "kohdenaisesta" eli treffikumppanistaan, että mitä annettavaa sillä naisella olisi heille parisuhteessa. Mutta he eivät uhraa sekuntiakaan ajattelemalla sitä, että mitä annettavaa juuri heillä olisi juuri sille naiselle. Saati tuo ilmi mitenkään sitä, että mitä annettavaa heillä olisi sille naiselle. Melkein kellä tahansa naisella on annettavaa heille, eli annettavana parisuhde. Mutta mitä se nainen saa siitä takaisin??

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehille riittää tosiaankin mukava pehmeä nainen jolta saa läheisyyttä. Helpolla pääsette naiset.

Kyllä. Riittää aluksi. Mutta kun suhde vakiintuu, alkaa se mieskin vaatimaan, odottamaan ja olettamaan. Ja kiukuttelemaan sille naiselle, jos se ei vastaakkaan niihin odotuksiin. Jotka ei enää olekaan että vain mukavuus, pehmeys ja läheisyys riittää. Ne riittää miehelle pariksi kuukaudeksi. 

Vierailija

Treffailin pari kertaa erästä miestä, johon ei sitten syystä tai toisesta mitään suurempaa kiinnostusta herännyt. Selitin tämän eräiden treffien päätteeksi miehelle, ja hän tuntui ottavan sen ihan ok. Oli sitä mieltä, että ehkä olemme persoonina liian erilaisia, että mitään pysyvää voisi syntyä.

Seuraavana aamuna sähköpostissani odotti tältä mieheltä pitkä viesti siitä, missä hän tivasi selitystä sille, miksi en antanut hänelle oikeaa mahdollisuutta. Kertoi kuinka oli laittanut itsestään kaiken peliin ja minä en arvostanut sitä yhtään ja kuinka voin kohdella jotain ihmistä niin. Hän olisi ollut valmis parisuhteeseen ja tekemään ihan mitä vaan sen eteen, mutta sekään ei minulle kelvannut. Ja niin edelleen. 

Olimme tosiaan käyneet kaksilla treffeillä. Hän oli jo maalannut mieleensä yhteisen tulevaisuuden, joka sitten pakkien myötä näytti romahtavan. Toisaalta uskon, että hän oli maalannut sen tulevaisuuden jo niin valmiiksi, että siitä puuttui vaan se nainen. Ihan kuka tahansa nainen. Kunhan olisi edes joku.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on kun yksien tai kaksien treffien jälkeen tajuaa ettei kannata jatkaa tapailua, niin miehet ei meinaa sitä millään uskoa? Jos minulle vähänkään joku vihjaa ettei ehkä kiinnosta tarpeeksi, niin kerään kyllä kaiken ylpeyteni ja lähetän iloiset ja kohteliaat heipat, enkä todellakaan ala anelemaan tai puhumaan miestä ympäri. Todella vaivaannuttavaa kun muotoilet ystävällisen mutta selkeän viestin, ja sitten kuitenkin joudut selittelemään ja perustelemaan kun mies ei meinaa hyväksyä asiaa.

En ole kiinnostunut niistä kaikkein komeimmista ja suosituimmista, joten tapailemillani miehillä ei varmaan kauheasti vientiä ole. Mutta silti luulisi että joku ylpeys heilläkin olisi.

Tykkään tavata uusia ihmisiä ja käydä treffeillä, mutta ahdistaa kun miehet on heti niin tosissaan.

Eli deittailu on sulle pelkkä harrastus? Se voi olla kova pala joillekkin poloisille jotka jopa ehtivät ihastua, mutta saavatkin sitten rukkaset sulta. Keksi muu harrastus, missä ei leikitä toisten tunteilla.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla