Huonoimmat tarjoilut virallisissa juhlissa (rippijuhlat, yo...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistytön yo-juhlat. Emäntänä toiminut tytön äiti kyseli etukäteen erityisruokavalioita, johon ilmoitin olevani kasvissyöjä. Kaikki oli ok juhlapäivään asti ja toki juhlissakin, mutta juuri mitään syötävää ei minulle ollut. Ruuissa oli poikkeuksetta kalaa tai lihaa ja kakun päälläkin liivatteella hyydytetty marjakiille. Ei siinä mitään, tämä ok, olin syönyt jo ennen juhlia enkä ollut nälkäinen. Pöydästä söin keksejä ja pikkumakeita. Mutta kun emäntä huomasi etten syö lämmintä ruokaa tai kakkua, hänelle asia ei ollutkaan ok. Totesi, ettei viitsinyt tehdä enempää kun juhlissa oli muutenkin niin kova järjestäminen ja että voisin varmasti nyppiä salaatista kananpalat pois tai valikoida paistoksesta kohdan jossa ei ole niin paljoa lihaa. Kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin että pikkumakeat ovat ihan okei. Siihen emäntä sitten totesi kovaan ääneen, että kasvissyöjät ovat kovin pikkumaisia, eihän se niin iso juttu ole. Kakkua olisi pitänyt maistaa, kun eihän liivate edes maistu lihalta ja hän on sen omin kätösin väsännyt.

Tuore ylioppilas tuli juhlien jälkeen pyytelemään anteeksi

Mä oon joskus tullut tehneeksi kasvissyöjälle kakun, jossa gelatiinikiille. En tullut yhtään ajatelleeksi, mistä gelatiini saadaan. Noh, enpä tee samaa virhettä toista kertaa.

Tavallisesti kasvissyöjät kyllä syövät gelatiinia tai eivät ainakaan hirveän pahasti katso jos nyt juhlissa sattuu olemaankin liivatetta käytetty jossain leivonnaisessa. Vegaanit noita ei syö missään nimessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, kun täällä monet kuvittelevat majoneesin olevan ruokamyrkytysriski voileipäkakussa. Majoneesi on hapanta, eikä siinä elä bakteerit niin helposti kuin esimerkiksi kakun sisältämässä lihassa tai kermavaahtopohjaisessa päällisessä. Kyllä se pöpö muualta kakkuun tulee kuin majoneesista.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, kun täällä monet kuvittelevat majoneesin olevan ruokamyrkytysriski voileipäkakussa. Majoneesi on hapanta, eikä siinä elä bakteerit niin helposti kuin esimerkiksi kakun sisältämässä lihassa tai kermavaahtopohjaisessa päällisessä. Kyllä se pöpö muualta kakkuun tulee kuin majoneesista.

Oikeassa majoneesissa on AINA raakaa kananmunankeltuaista ja kyllä se on ruokamyrkytysriski jos se seisoo lämpimässä liian pitkään! 

Luultavimmin PÖPÖ tuleekin muualta  - vessan jälkeen huonosti pestyistä käsistä, lattialle pudonneesta (lusikasta, veitsestä, ruokapalasta, lattiaa pyyhitty samalla rätillä kuin pöytiä ... käsien kautta ruokaan; käsiä ei pestä kuin kerran päivässä.... jne.), mutta pöpö leviää ja kasvaa majoneesissa mielettömän hyvin. Kala neutraalina on toinen, jonka "kylmäketjun katkeamattomuudesta" ei turhaan se lekuri Taivaan tulissa huomautellut.  Ruoka on ehdottomasti säilytettävä kylmässä; etenkin kesällä iso riski saada koko porukalle mahatauti tai jopa ruokamyrkytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistytön yo-juhlat. Emäntänä toiminut tytön äiti kyseli etukäteen erityisruokavalioita, johon ilmoitin olevani kasvissyöjä. Kaikki oli ok juhlapäivään asti ja toki juhlissakin, mutta juuri mitään syötävää ei minulle ollut. Ruuissa oli poikkeuksetta kalaa tai lihaa ja kakun päälläkin liivatteella hyydytetty marjakiille. Ei siinä mitään, tämä ok, olin syönyt jo ennen juhlia enkä ollut nälkäinen. Pöydästä söin keksejä ja pikkumakeita. Mutta kun emäntä huomasi etten syö lämmintä ruokaa tai kakkua, hänelle asia ei ollutkaan ok. Totesi, ettei viitsinyt tehdä enempää kun juhlissa oli muutenkin niin kova järjestäminen ja että voisin varmasti nyppiä salaatista kananpalat pois tai valikoida paistoksesta kohdan jossa ei ole niin paljoa lihaa. Kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin että pikkumakeat ovat ihan okei. Siihen emäntä sitten totesi kovaan ääneen, että kasvissyöjät ovat kovin pikkumaisia, eihän se niin iso juttu ole. Kakkua olisi pitänyt maistaa, kun eihän liivate edes maistu lihalta ja hän on sen omin kätösin väsännyt.

Tuore ylioppilas tuli juhlien jälkeen pyytelemään anteeksi

Mä oon joskus tullut tehneeksi kasvissyöjälle kakun, jossa gelatiinikiille. En tullut yhtään ajatelleeksi, mistä gelatiini saadaan. Noh, enpä tee samaa virhettä toista kertaa.

Tavallisesti kasvissyöjät kyllä syövät gelatiinia tai eivät ainakaan hirveän pahasti katso jos nyt juhlissa sattuu olemaankin liivatetta käytetty jossain leivonnaisessa. Vegaanit noita ei syö missään nimessä. 

Kasvissyöjät syö millä tuulella sattuvat ollakin: yksikin veti peuranlihaa kerran suupielet vaahdossa. Ei näistä oikeasti ota selvää - tai ne ei siis edes itse valtaosa noudata omaa ruokavaliotaan. Meidän suvun kasvissyöjä vetelee lihaleikkeleitä suoraan paketista jääkaapista kun silmä välttää. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota teenjuoja ensi kerralla omat teesi mukaan, jos tarjottavat ei kelpaa. Oma sukulaiseni on juuri tuollainen; milloin juo vain haudutettua, milloin maustamatonta ja milloin maustettua. Ja kovaan ääneen kiukutaan sen teen perään, vaikka kaikki muut näkevät että emännällä on kiire mm. tarjottavien esillepanossa.

Itse asiassa viime vuosisadalla ja vielä 2000- luvun alussakin usein otinkin termospullollisen teetä usein mukaan työjuttuihin (ei sentään perhejuhliin). Olen se nirppanokka, joka haluaa juoda teetä ja jolle kelpaa perus-mustatee vaikka pussista kunhan se on tehty teeksi ja sitä saa koko kupillisen ( ei kahta lusikallista pienen kahvikupin pohjalle). Ja kuten aikaisemmin kirjoitin jos ei ole teetä juon tyytyväisenä hanavettä. Teen ja/ tai hanaveden juominen on täällä tulkittu nirppanokkaisuudeksi, ylimielisyydeksi ja hankalan ihmisen ominaisuudeksi. En ole koskaan missään nostanut mitään numeroa saati kiukutellut jos teetä ei ole, mutta teen juominen jo sinänsä näyttää olevan niin suurta erilaisuutta, että täällä aloitettiin tuo nimittely.

Kolmannen kerran vastaan sinulle: teen juomista en ole tulkinnut nirppanokkaisuudeksi, mutta kaiken tuon muun älämölön sen ympärillä miten se tee tulee tarjoilla, mitä merkkiä sen pitää olla jne. Normaali teespussit pöydässä ja vesi  tarjolla ei sinulle käy - otat hanavettä mieluummin. Näin toistat taas.

Käyttäjä5125 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota teenjuoja ensi kerralla omat teesi mukaan, jos tarjottavat ei kelpaa. Oma sukulaiseni on juuri tuollainen; milloin juo vain haudutettua, milloin maustamatonta ja milloin maustettua. Ja kovaan ääneen kiukutaan sen teen perään, vaikka kaikki muut näkevät että emännällä on kiire mm. tarjottavien esillepanossa.

Itse asiassa viime vuosisadalla ja vielä 2000- luvun alussakin usein otinkin termospullollisen teetä usein mukaan työjuttuihin (ei sentään perhejuhliin). Olen se nirppanokka, joka haluaa juoda teetä ja jolle kelpaa perus-mustatee vaikka pussista kunhan se on tehty teeksi ja sitä saa koko kupillisen ( ei kahta lusikallista pienen kahvikupin pohjalle). Ja kuten aikaisemmin kirjoitin jos ei ole teetä juon tyytyväisenä hanavettä. Teen ja/ tai hanaveden juominen on täällä tulkittu nirppanokkaisuudeksi, ylimielisyydeksi ja hankalan ihmisen ominaisuudeksi. En ole koskaan missään nostanut mitään numeroa saati kiukutellut jos teetä ei ole, mutta teen juominen jo sinänsä näyttää olevan niin suurta erilaisuutta, että täällä aloitettiin tuo nimittely.

Kolmannen kerran vastaan sinulle: teen juomista en ole tulkinnut nirppanokkaisuudeksi, mutta kaiken tuon muun älämölön sen ympärillä miten se tee tulee tarjoilla, mitä merkkiä sen pitää olla jne. Normaali teespussit pöydässä ja vesi  tarjolla ei sinulle käy - otat hanavettä mieluummin. Näin toistat taas.

Samaa,mieltä. Itse laitan teenjuojille teekupit jotka siis ovat isommat ja huolehdin että vesi on kuumaa. Meillä on ilmeisesti ollut tarpeeksi rento tunnelma kun vieraat ovat tulleet kysymään jos tarvitsevat jotain. ( ei toki mitä tahansa mutta esim jos teevesi on päässyt jäähtymään tai pöydästä on loppunut jotain mitä oletettavasti on lisää).

Sitäpaitsi kahvin juojatkin joutuvat tyytymään siihen mitä saavat.

Kahvi ei ole sitä merkkiä mistä itse pitää, se voi olla liian laihaa tai väkevää , jäähtynyttä sekin voi olla jos on kaadettu liian moniin kuppeihin kerralla ja osut vähän myöhemmin ottamaan tuollaisen jo pitkään seisoneen.

Puhumattakaan nyt mistään erikoiskahveista.

Ei ne juhlat kyllä epätäydellisiin kahveihin ja teetarjoiluihin kaadu jos muuten on mukavaa ja syötävä ei lopu kesken.

Koko päivän kestäneet häät, joissa tarjottiin ruuaksi vain kasvissosekeitto. Oletin alussa, että tämä on vain alkukeitto ja kohta tuodaan pöytään grillattua sikaa, mutta ehei. Lisukkeena oli perinteinen kurkku-tomaatti-vihersalaatti ja leipä.

Kun keittoja kerättiin pois, ei koskaan saapunut tukevampaa ruokaa, vaan esille kannettiin kakku ja kahvi.

Juomaa kyllä riitti. Arvatkaapa vain, olivatko vieraat hirveissä päreissä tuolla ruokinnalla. Osa oksensi ne sopat pihaan ja toinen puoli heilui tappelemassa. Ikimuistoista!

Mentiin miehen kanssa snagarin kautta kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Rippijuhlat on tosiaan pienen piirin juhlat. Outoa nämä jättijuhlat. Ei kuulu lainkaan tilaisuuden luonteeseen

Kellä kuuluu, kellä ei.

Mun rippijuhliin rajattiin sululaiset siten, että isovanhemmat olivat kutsuttuina, kuten heidän lapsensa (eli enot, tädit ja sedät), sekä heidän lapsensa ( ensimmäiset serkkuni) ja serkkujeni mahdolliset lapset (pikkuserkkuni). Suvun ulkopuolisista mukana kummit lapsineen.

Isovanhempia oli ne normaalit neljä. Äidilläni on sisaruksia kahdeksan, joilla jokaisella on puolisot ja lapsia 2-5. Isällä sisruksia vain kolme, mutta heillä jälkikasvua yhteensä 12 ja näillä vanhimmista jo muutama taapero.

Kummeja oli alunperin kaksi avioparia, jotka eronneet myöhemmin ja heidät toki kutsuttiin puolisoineen. Tästä kahdeksan aikuista ja lapsia muutamalla eri kokoonpanolla.

Kuuluu tilaisuuden luonteeseen tai ei, niin eipä vanhempani halunneet valkata sisaruksistaan (tai sisarustensa perheistä) ketään ulkopuolelle. Ihmisiä oli paikalla enemmän kuin muuttotappioisen pikkukylän kesäjuhlilla 😀

Olin lakkiaisissa, jossa tarjottavina oli kolmioleipiä (edellisenä päivänä margariinilla voideltuja paahtoleipiä, päällä kinkkusiivu, juustosiivu ja spiraalille käännetty kurkkusiivu. Leivät puolitettuna ja päälliset kuivahtaneina), pakasteista paistettuja karjalanpiirakoita, munavoita.

Kahta eri sorttia valmiskeksejä; kauraa ja vohveleita.

Kakkuna se kaupan valmispohja (joka maistuu pahvilta ja näyttää piiraalta), päällä avaruuskermaa ja mansikoita.

Juomana kultakatriinaa ja pussiteetä.

Kukin tavallaan, mutta jäi aika karuna mieleen.

Käyttäjä5125 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota teenjuoja ensi kerralla omat teesi mukaan, jos tarjottavat ei kelpaa. Oma sukulaiseni on juuri tuollainen; milloin juo vain haudutettua, milloin maustamatonta ja milloin maustettua. Ja kovaan ääneen kiukutaan sen teen perään, vaikka kaikki muut näkevät että emännällä on kiire mm. tarjottavien esillepanossa.

Itse asiassa viime vuosisadalla ja vielä 2000- luvun alussakin usein otinkin termospullollisen teetä usein mukaan työjuttuihin (ei sentään perhejuhliin). Olen se nirppanokka, joka haluaa juoda teetä ja jolle kelpaa perus-mustatee vaikka pussista kunhan se on tehty teeksi ja sitä saa koko kupillisen ( ei kahta lusikallista pienen kahvikupin pohjalle). Ja kuten aikaisemmin kirjoitin jos ei ole teetä juon tyytyväisenä hanavettä. Teen ja/ tai hanaveden juominen on täällä tulkittu nirppanokkaisuudeksi, ylimielisyydeksi ja hankalan ihmisen ominaisuudeksi. En ole koskaan missään nostanut mitään numeroa saati kiukutellut jos teetä ei ole, mutta teen juominen jo sinänsä näyttää olevan niin suurta erilaisuutta, että täällä aloitettiin tuo nimittely.

Kolmannen kerran vastaan sinulle: teen juomista en ole tulkinnut nirppanokkaisuudeksi, mutta kaiken tuon muun älämölön sen ympärillä miten se tee tulee tarjoilla, mitä merkkiä sen pitää olla jne. Normaali teespussit pöydässä ja vesi  tarjolla ei sinulle käy - otat hanavettä mieluummin. Näin toistat taas.

Tämän keskustelun aiheena on huonoimmat tarjoilut juhlissa. Täällä on dissattu voileipäkakkua, voileipiä, lohikeittoa, karjalanpaistia, täytekakkua, salaatteja jne. Kutsutun vieraan teenjuonti on kuitenkin ainoana selitetty vaatimukseksi, joka katkaisee kamelinselän. Teenjuontia on selitetty liian kalliiksi, välineistöä vaativaksi, liian hankalaksi pitopalvelulle jne. Teenjuonti on ikävä yllätys, johon ei voi varautua.

Teepussit ja vesi ei ole teetä. Teepusseista ja kuumasta vedestä saa teetä, enkä ole tosiaan kirjoittanut etteivät ne minulle kelpaisi enkä esittänyt mitään vaatimuksia teen laadulle tai merkille. Ilmeisesti tuolla " älämölöllä" tarkoitetaan juuri tätä kuumaa vettä. Toistan nyt vielä, etten missään nostaisi meteliä teen puutteesta.

Enkä nimittele ihmisiä rumasti keskusteluissa.

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Käyttäjä5125 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistytön yo-juhlat. Emäntänä toiminut tytön äiti kyseli etukäteen erityisruokavalioita, johon ilmoitin olevani kasvissyöjä. Kaikki oli ok juhlapäivään asti ja toki juhlissakin, mutta juuri mitään syötävää ei minulle ollut. Ruuissa oli poikkeuksetta kalaa tai lihaa ja kakun päälläkin liivatteella hyydytetty marjakiille. Ei siinä mitään, tämä ok, olin syönyt jo ennen juhlia enkä ollut nälkäinen. Pöydästä söin keksejä ja pikkumakeita. Mutta kun emäntä huomasi etten syö lämmintä ruokaa tai kakkua, hänelle asia ei ollutkaan ok. Totesi, ettei viitsinyt tehdä enempää kun juhlissa oli muutenkin niin kova järjestäminen ja että voisin varmasti nyppiä salaatista kananpalat pois tai valikoida paistoksesta kohdan jossa ei ole niin paljoa lihaa. Kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin että pikkumakeat ovat ihan okei. Siihen emäntä sitten totesi kovaan ääneen, että kasvissyöjät ovat kovin pikkumaisia, eihän se niin iso juttu ole. Kakkua olisi pitänyt maistaa, kun eihän liivate edes maistu lihalta ja hän on sen omin kätösin väsännyt.

Tuore ylioppilas tuli juhlien jälkeen pyytelemään anteeksi

Mä oon joskus tullut tehneeksi kasvissyöjälle kakun, jossa gelatiinikiille. En tullut yhtään ajatelleeksi, mistä gelatiini saadaan. Noh, enpä tee samaa virhettä toista kertaa.

Tavallisesti kasvissyöjät kyllä syövät gelatiinia tai eivät ainakaan hirveän pahasti katso jos nyt juhlissa sattuu olemaankin liivatetta käytetty jossain leivonnaisessa. Vegaanit noita ei syö missään nimessä. 

Kasvissyöjät syö millä tuulella sattuvat ollakin: yksikin veti peuranlihaa kerran suupielet vaahdossa. Ei näistä oikeasti ota selvää - tai ne ei siis edes itse valtaosa noudata omaa ruokavaliotaan. Meidän suvun kasvissyöjä vetelee lihaleikkeleitä suoraan paketista jääkaapista kun silmä välttää. ;)

Ystävällisesti pyydän: älä yleistä koskemaan kaikkia kasvissyöjiä parin tuntemasi tapauksen perusteella. Tuntemasi tyypit eivät ole kasvissyöjää nähneetkään.

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Ja sitten kun opettelijana teen yo-juhliin täytekakun, kirjoitellaan tällä palstalla vetisestä palaneesta täytekakusta, josta kermat valuivat pöydälle. Kukaan arvosta sitä, että edes yritin. Näkevät vaan sen lopputuloksen.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5125 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistytön yo-juhlat. Emäntänä toiminut tytön äiti kyseli etukäteen erityisruokavalioita, johon ilmoitin olevani kasvissyöjä. Kaikki oli ok juhlapäivään asti ja toki juhlissakin, mutta juuri mitään syötävää ei minulle ollut. Ruuissa oli poikkeuksetta kalaa tai lihaa ja kakun päälläkin liivatteella hyydytetty marjakiille. Ei siinä mitään, tämä ok, olin syönyt jo ennen juhlia enkä ollut nälkäinen. Pöydästä söin keksejä ja pikkumakeita. Mutta kun emäntä huomasi etten syö lämmintä ruokaa tai kakkua, hänelle asia ei ollutkaan ok. Totesi, ettei viitsinyt tehdä enempää kun juhlissa oli muutenkin niin kova järjestäminen ja että voisin varmasti nyppiä salaatista kananpalat pois tai valikoida paistoksesta kohdan jossa ei ole niin paljoa lihaa. Kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin että pikkumakeat ovat ihan okei. Siihen emäntä sitten totesi kovaan ääneen, että kasvissyöjät ovat kovin pikkumaisia, eihän se niin iso juttu ole. Kakkua olisi pitänyt maistaa, kun eihän liivate edes maistu lihalta ja hän on sen omin kätösin väsännyt.

Tuore ylioppilas tuli juhlien jälkeen pyytelemään anteeksi

Mä oon joskus tullut tehneeksi kasvissyöjälle kakun, jossa gelatiinikiille. En tullut yhtään ajatelleeksi, mistä gelatiini saadaan. Noh, enpä tee samaa virhettä toista kertaa.

Tavallisesti kasvissyöjät kyllä syövät gelatiinia tai eivät ainakaan hirveän pahasti katso jos nyt juhlissa sattuu olemaankin liivatetta käytetty jossain leivonnaisessa. Vegaanit noita ei syö missään nimessä. 

Kasvissyöjät syö millä tuulella sattuvat ollakin: yksikin veti peuranlihaa kerran suupielet vaahdossa. Ei näistä oikeasti ota selvää - tai ne ei siis edes itse valtaosa noudata omaa ruokavaliotaan. Meidän suvun kasvissyöjä vetelee lihaleikkeleitä suoraan paketista jääkaapista kun silmä välttää. ;)

Ystävällisesti pyydän: älä yleistä koskemaan kaikkia kasvissyöjiä parin tuntemasi tapauksen perusteella. Tuntemasi tyypit eivät ole kasvissyöjää nähneetkään.

Tämä sanomasi pätee myös allergioihin. Jos joku sanoo olevansa vaikka pähkinäallerginen ja silti ei voi vastustaa pähkinäistä sulkaaleivosta, se ei tarkoita, että jollekin toiselle pähkinäallergikolle voisi huoletta vastaavaa leipomusta tarjoilla.

Mulla on useita ruokarajoitteita ja hyvin usein törmään tähän, että emäntä sanoo, että tiettyä ainesosaa on vain vähän, että ottaisit nyt. Oon nuiva, mutta en usko, että tarjoamista on oikeasti niin maukasta, että henkeni ja/tai terveyteni sen takia riskeeraisin.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaa mun ylppäreissä tapeltii mamman kanssa että tarjoillaanko voileipäkakkua vai ei... Minä en halunnut ja mamma vaatimalla vaati ja siihen pappaki puuttu että ei sillä ole väliä. Totesin vaa että ei näkojää.. Pidin pääni ja ei ollu voileipäkakkuja. Syynä mielipiteelleni oli, että en itse pidä niistä ja liian yleinen. Tilalla oli kinkkupiirakkaa, pasteijoita, lihapullia, 3 eri salaattia yms helppoa. Kaikki meni.

Tästä tiivistettynä: Suosittelen kuuntelemaan sankarin mielipiteitä. Hänen juhlansa ne kuitenkin on.

Puolustuksena: En ollut saanut osallistua juhlien järjestämiseen ollenkaan joten halusin edes tarjoiluihin vaikuttaa. 

Vaikka itse pidänkin voileipäkakusta, niin tottahan se on että ei se mikään välttämättömyys pidä olla. Kyllähän jokainen juhla saa olla pitäjänsä näköinen ja aina menee pieleen jos jotain aletaan väkisin joka paikkaan liittämään.

Meillä oli mun yo-juhlissa leipiä ja karjalanpiirakoita, varmaan jotain muutakin mitä en muista. Lapsen ristiäisissä oli voileipäkakkua ja lohipiirakkaa. Synttäreillä lihalevy ja kinkkupiirakkaa. Kaikki on tehnyt kauppansa.

Vierailija kirjoitti:

Olin lakkiaisissa, jossa tarjottavina oli kolmioleipiä (edellisenä päivänä margariinilla voideltuja paahtoleipiä, päällä kinkkusiivu, juustosiivu ja spiraalille käännetty kurkkusiivu. Leivät puolitettuna ja päälliset kuivahtaneina), pakasteista paistettuja karjalanpiirakoita, munavoita.

Kahta eri sorttia valmiskeksejä; kauraa ja vohveleita.

Kakkuna se kaupan valmispohja (joka maistuu pahvilta ja näyttää piiraalta), päällä avaruuskermaa ja mansikoita.

Juomana kultakatriinaa ja pussiteetä.

Kukin tavallaan, mutta jäi aika karuna mieleen.

Muistelen, että omissa lakkiaisissani olisi ollut myös jotain tuollaista. Jonkinlainen leipätarjoilu oli. Kakkua en edes muista, että oliko ollenkaan. Meni aika sumussa silloin se syksy. Äitini oli lakkiaisissa lomilla mielisairaalasta (vakava masennus) ja oli järkännyt asiat sieltä käsin niin hyvin kuin vain osasi. Juhlat olivat kahvilassa, jonka pitopalvelua käytimme. Nuoremmat sisarukseni asuivat tuolloin jossain perhekodissa. En edes muista niitä juhlia. Luultavasti olivat ihan perseestä ja ilman olisi kai ollut parempi, mutta perheessäni on aina ollut jokin näyttämisen tarve "kyllä me pärjätään!" ja etenkin silloin kun ei oikeasti pärjätä. Ylioppilaaksi valmistuminen ja sen näyttäminen sopi kai hyvin tuollaiseen "kyllä me kuitenkin pärjätään ihan hyvin!" -meininkiin. Joitain juhlia kannataisi vain järkätä ihan perheen kesken, jos ei jaksaminen sillä hetkellä riitä.

Outo tämä teekeskustelu. Meillä on juhlissa tarjolla aina paria lajia haudutettua teetä, sillä mieheni on teenjuoja ja osaa homman, mutta esimerkiksi minä saan haudutetusta teestä ihan kamalaa joka kerta kun yritän. En todellakaan osaa sanoa, milloin hauduttamani tee olisi hyvää, sillä mielestäni tee on aina pahaa. Toisaalta, en ole koskaan saanut teenjuojien luona hyvää kahvia, sillä aivan sama homma - jos kahvi on keittäjästä lähtökohtaisesti pahaa, ei sopivaa suhdetta vedelle ja poroille kyllä ainakaan maistamalla löydy. 

Mitä tulee noihin teepusseihin ja niiden tarjolle laittoon, itse mieltäisin ne kyllä hyvin rinnasteisiksi noille iänikuisille suodattimen läpi kulkeville Presidenteille ja Juhlamokille. Kyllähän ne nyt juo, mutta ei kahvinystävä niistä millään tapaa ilahdu. Se juhlissa yleensä tarjolla oleva kahvi ei ole mitään kahvinjuojien makumieltymysten palvelemista teenjuojia dissaten, vaan yleensä todennäköisesti aika ja kustannuskysymys. Ja taitoa puuttuu myös, ihan kuin monelle teen valmistamisessakin. Kunhan vesi on kummallakin kuumaa, niin laadultaan siellä kupissa on aikalailla saman tasoista tavaraa, sillä erotuksella, että teenjuoja saa itse säätää juomansa voimakkuuden. 

Lähisukulaisen häät. Seurakunnan keittiön valmistama ruoka. Meitä kasvissyöjiä 4 henkeä. Äitini tarjoutui tekemään kasvisruoat häihin. Ei kelvannut. Kuulemma emännät osaa .

Lopputulema oli uunivuoassa pakastevihanneksia. Mausteena hieman suolaa. En edes ymmärtänyt tämän olevan se "kasvisruoka" vaan menin keittiöltä kyselemään sen perään ;) . 

Häät olivat parin tunnin ajomatkan päässä kotoamme. No onneksi paikkakunnan grilliltä löytyi hampparista kasvisversio ....

No, häät olivat kyllä muutenkin tosi oudot.

Aika typerää valittaa tarjoiluista. Ei kai kukaan pakota syömään niitä? 

Minun rippijuhlissani oli kutsuttuna vain isovanhempieni jälkeläiset, lähinaapurit ja kummit, mutta tuloksena reilusti yli 100 henkeä. Pelkkä suku teki sen 100. Olen molemmilla puolilla serkuksista nuorimmasta päästä ja osa serkkujeni lapsista on minua vanhempia. Eikä olla lestadiolaisia tms., äidillä 8 sisarusta ja isällä 4.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lakkiaisissa, jossa tarjottavina oli kolmioleipiä (edellisenä päivänä margariinilla voideltuja paahtoleipiä, päällä kinkkusiivu, juustosiivu ja spiraalille käännetty kurkkusiivu. Leivät puolitettuna ja päälliset kuivahtaneina), pakasteista paistettuja karjalanpiirakoita, munavoita.

Kahta eri sorttia valmiskeksejä; kauraa ja vohveleita.

Kakkuna se kaupan valmispohja (joka maistuu pahvilta ja näyttää piiraalta), päällä avaruuskermaa ja mansikoita.

Juomana kultakatriinaa ja pussiteetä.

Kukin tavallaan, mutta jäi aika karuna mieleen.

Muistelen, että omissa lakkiaisissani olisi ollut myös jotain tuollaista. Jonkinlainen leipätarjoilu oli. Kakkua en edes muista, että oliko ollenkaan. Meni aika sumussa silloin se syksy. Äitini oli lakkiaisissa lomilla mielisairaalasta (vakava masennus) ja oli järkännyt asiat sieltä käsin niin hyvin kuin vain osasi. Juhlat olivat kahvilassa, jonka pitopalvelua käytimme. Nuoremmat sisarukseni asuivat tuolloin jossain perhekodissa. En edes muista niitä juhlia. Luultavasti olivat ihan perseestä ja ilman olisi kai ollut parempi, mutta perheessäni on aina ollut jokin näyttämisen tarve "kyllä me pärjätään!" ja etenkin silloin kun ei oikeasti pärjätä. Ylioppilaaksi valmistuminen ja sen näyttäminen sopi kai hyvin tuollaiseen "kyllä me kuitenkin pärjätään ihan hyvin!" -meininkiin. Joitain juhlia kannataisi vain järkätä ihan perheen kesken, jos ei jaksaminen sillä hetkellä riitä.

Mä olen pahoillani puolestasi. Onnitteluni kuitenkin, että hankalasta elämätilanteestasi huolimatta jaksoit suoriutua lukiosta!

Olen siis se, jonka kirjoitukseen vastasit.

Näissä juhlissa ei ollut kyse tuollaisista ongelmista, tunnen siis perheen. Enemmänkin siitä, että päästään ns. helpolla ja kyllähän se nyt vieraille välttää. Jos olosuhteet olisivat olleet oikeasti vaikeat, olisin pitänyt edelleenkin nämä mölyt mahassani näistä tarjottavista. Todennäköisesti olisin myös tarjoutunut noihin juhliin vaikka ne suolaiset tekemään, jos kysymys olisi ollut muusta kuin välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta.