Miten olette päässeet yli kuoleman toiveista?

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/

Kun niitä on ollut 30+ vuotta viisivuotiaasta asti, ne vain on, ei niihin selvästikään ole reagoinut. Siinä sivussa käsittelee traumojaan ja aina välillä pääsee vähän eteenpäin. Ehkä vielä jonain päivänä jopa haluaa elää.

Keksin jotain mitä pitää tehdä ennen kuin tapan itseni, esimerkiksi että pitää tehdä testamentti. Sitten vältän sen testamentin tekemistä. On toiminut tähän asti. Huono puoli on, että en voi tehdä testamenttia, kun nyt olen tällaisen säännön mennyt keksimään...

Vierailija kirjoitti:

Keksin jotain mitä pitää tehdä ennen kuin tapan itseni, esimerkiksi että pitää tehdä testamentti. Sitten vältän sen testamentin tekemistä. On toiminut tähän asti. Huono puoli on, että en voi tehdä testamenttia, kun nyt olen tällaisen säännön mennyt keksimään...

Tee testamentti. Mutta hoitotahto pitää myös tehdä. Sitä et ole vielä tehnyt? Eli se on seuraava etappi, joskus sadan vuoden päähän....

Ala miettiä elämää enemmän. Mitä siltä voisi odottaa ja toivoa?

Elämässä haasteita, joiden en aio lannistaa. Rajan taakse pääsee pakostakin aikanaa. Katson, mitä tämä todellisuus on ennenkuin siirryn seuraavaan. Sehän saattaa olla vielä pahempi, joten treenattava tulevaan

En tiedä missä päiväkirjat on enkä halua kenenkään muun löytävän niitä. Pelkään myös vain vammautuvani. Mietin myös onko elämän jälkeen vain pimeys jne. Aina joku ajatus on tullut pintaan..

Vierailija kirjoitti:

Keksin jotain mitä pitää tehdä ennen kuin tapan itseni, esimerkiksi että pitää tehdä testamentti. Sitten vältän sen testamentin tekemistä. On toiminut tähän asti. Huono puoli on, että en voi tehdä testamenttia, kun nyt olen tällaisen säännön mennyt keksimään...

Annan 10 vuoden pääjän päivämäärän jos mikään ei ole muuttunut niin sitten.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä missä päiväkirjat on enkä halua kenenkään muun löytävän niitä. Pelkään myös vain vammautuvani. Mietin myös onko elämän jälkeen vain pimeys jne. Aina joku ajatus on tullut pintaan..

Niin tosiaan ja tuo testamentti. Sitä mietin myös, että veljeni surisi.

Ei kuolemaa voi toivoa, emme kykene tietämään siitä mitään.  

Kun olin nuori, pappi opetti koulussa, että käännä pahalle selkäsi ja katso hyvään. Myöhemmin näin kortin, jossa luki, että kun käännät kasvosi aurinkoon, jäävät varjot taaksesi. Jotenkin kummasti tämä on kantanut. Kokeile tietoista päätöstä kieltää itseltäsi pahat ajatukset. Hymyile, tekohymykin pakottaa aivot ajattelemaan hyviä asioita. Vähitellen tämä alkaa toimia. Kokeile. 

Elämä on kaikesta päätellen kuitenkin ihmisen parasta aikaa.

Johtuuko jostain alttiudesta itsetuhoon? Auttaisko joku ammattiapu ja lääkitys? Itselläni ei koskaan ole tullut ajatuksia sen päättämisestä itse vaikka vaikeuksia tässä on takana ja varmasti myös edessä. Vähemmän niitä tulee mietittyä. Jos jotain tulee mietittyä niin sit niitä jotain positiivisia juttuja, joko todellisia tai itse keksittyjä.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kaikesta päätellen kuitenkin ihmisen parasta aikaa.

Ainakin niille jotka elää

Pelko kuolla estää. En ole keksinyt riittävän kivutonta menetelmää. Enkä jaksa nähdä sitä vaivaa, että keksisin jonkin aukottoman suunnitelman. 

Vierailija kirjoitti:

Johtuuko jostain alttiudesta itsetuhoon? Auttaisko joku ammattiapu ja lääkitys? Itselläni ei koskaan ole tullut ajatuksia sen päättämisestä itse vaikka vaikeuksia tässä on takana ja varmasti myös edessä. Vähemmän niitä tulee mietittyä. Jos jotain tulee mietittyä niin sit niitä jotain positiivisia juttuja, joko todellisia tai itse keksittyjä.

Ne on ne traumat lapsuudesta jotka vaan vainoaa yhä edelleen. Ja sen takia kuoleman toiveet ovat arkea. 

Ja yhä edelleen odottelen sitä aikaa joka on ensi viikolla 

-Ap

Olen päättänyt päättää päiväni kaulakiikussa. En ole saanut aikaiseksi ottaa selvää, millainen se solmu pitää olla, köyden ostaminenkin roikkuu siellä pitäisi saada aikaan listalla. Tällä mennyt jo 30 vuotta.

Päätä sinä vaikka kuolla etelämantereella, jos olet aikaansaavampi mitä minä.

No se auttaa kun tuedostaa että ajatukset ovat hetkellisiä eikä niihin voi oikein vaikuttaa, niitä voi vain seurailla. Jos alkaa ylikeskittyä siihen että taas tuli kuolemanajatus ei saisi tulla voi apua ja alkaa keskittyä siihen ja ajatella enemmänkin että pitäisikö sen mukaan toimia niin sitten tilanne on jo karannut. Koeta vaan seurailla että nyt tuli tällainen ajatus ja kohta seuraava. Jos ajatus ahdistaa niin voi auttaa ihan sekin että toteat siihen äänettömästi vaan että kiitos. Ei tarvitse ajatella tai analysoida, annat olla. Kuolemanajatus on ongelma vain jos alat toimia sen suhteen. Ihmiselle tulee päivässä tuhansia ja tuhansia ajatuksia. Suhtautumisen niihin voi valita. Eli koeta jaksavana hetkenä harjoitella tietoisuustaitoja ja muuhun kuin ajatusten sisältöön keskittymistä. Toivon sinulle valoisampia aikoja ja toivon että hoito hyödyttää sinua!