Miksi vanhustenhoito on niin ala-arvoista? Kysely
Kävin dementoituneen isäni luona yllätyskäynnillä. Hoitaja oli poistunut kun isäni sanoi että ei ole nälkä. Lääkkeet oli myös antamatta. Isä on insuliinidiabeetikko. Olen järkyttynyt näistä toistuvista heitteille jätöistä.
Vastaa kyselyyn. Olisi mielenkiintoista kuulla missä kunnassa asiat on huonosti, missä hyvin.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin dementoituneen isäni luona yllätyskäynnillä. Hoitaja oli poistunut kun isäni sanoi että ei ole nälkä. Lääkkeet oli myös antamatta. Isä on insuliinidiabeetikko. Olen järkyttynyt näistä toistuvista heitteille jätöistä.
Vastaa kyselyyn. Olisi mielenkiintoista kuulla missä kunnassa asiat on huonosti, missä hyvin.Isääsi olisi siis pitänyt pakkosyöttää?
42 peukkua? Mikä teitä lähihoitajia vaivaa? Isäni siis syö ja vaikka kuinka paljon, kun hänelle lämmitetään ruokaa ja laitetaan eteen.
Ihan turha täällä on valittaa, kerro asiallisesti kotihoidolle.
Ilmeisen vaikeaa sinulle?
Keskustelu on hyvä esimerkki siitä mikä on pielessä. Vastuuta ei ole kenelläkään ja ongelmista syytellään toinen toistaan. Ei ole oikein yhteisiä tavoitteita tai ainakaan niistä ei ole kunnolla keskusteltu, oletetaan että asiat ratkeaa vaikka niistä ei puhuta. Yhteiset tavoitteet kannattaa sopia palvelusopimuksia tehtäessä.
Kannattaa keskustella eri osapuolten välillä eikä vain tehdä yllätystarkastuksia vain siksi että pääsee valittamaan epäkohdista. Jos ongelmana on vanhuksen ravitsemus mietitään yhdessä mikä sen aiheuttaa. Miksi vanhus ei ruokaa syö? Onko kotikäytejä liian vähän? Meneekö ruuan lämmittämiseen/tarjoilemiseen liikaa aikaa? Miten se ongelma voitaisiin ratkaista (ruoka tuodaan lämpimänä/valmiina annoksina jotka on nopea ja helppo lämmitää) Haluaako vanhus syödä sitä ruokaa mitä hänelle tarjotaan ja jos ei miten tilannetta on mahdollista muuttaa siten että ruoka maistuisi paremmin? Mitä vanhus syö välipaloiksi? Onko niitä tarjolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin dementoituneen isäni luona yllätyskäynnillä. Hoitaja oli poistunut kun isäni sanoi että ei ole nälkä. Lääkkeet oli myös antamatta. Isä on insuliinidiabeetikko. Olen järkyttynyt näistä toistuvista heitteille jätöistä.
Vastaa kyselyyn. Olisi mielenkiintoista kuulla missä kunnassa asiat on huonosti, missä hyvin.Isääsi olisi siis pitänyt pakkosyöttää?
42 peukkua? Mikä teitä lähihoitajia vaivaa? Isäni siis syö ja vaikka kuinka paljon, kun hänelle lämmitetään ruokaa ja laitetaan eteen.
Ihan turha täällä on valittaa, kerro asiallisesti kotihoidolle.
Ilmeisen vaikeaa sinulle?
Mikäköhän on kun sanomani ei mene perille? Onko jonkun älykkyydessä vikaa? Täytyy toivoa että yleinen keskustelu herättäisi niitä aivosoluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin dementoituneen isäni luona yllätyskäynnillä. Hoitaja oli poistunut kun isäni sanoi että ei ole nälkä. Lääkkeet oli myös antamatta. Isä on insuliinidiabeetikko. Olen järkyttynyt näistä toistuvista heitteille jätöistä.
Vastaa kyselyyn. Olisi mielenkiintoista kuulla missä kunnassa asiat on huonosti, missä hyvin.Isääsi olisi siis pitänyt pakkosyöttää?
Oliko pakko antaa insuliini jos vanhus ei syö?
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on hyvä esimerkki siitä mikä on pielessä. Vastuuta ei ole kenelläkään ja ongelmista syytellään toinen toistaan. Ei ole oikein yhteisiä tavoitteita tai ainakaan niistä ei ole kunnolla keskusteltu, oletetaan että asiat ratkeaa vaikka niistä ei puhuta. Yhteiset tavoitteet kannattaa sopia palvelusopimuksia tehtäessä.
Kannattaa keskustella eri osapuolten välillä eikä vain tehdä yllätystarkastuksia vain siksi että pääsee valittamaan epäkohdista. Jos ongelmana on vanhuksen ravitsemus mietitään yhdessä mikä sen aiheuttaa. Miksi vanhus ei ruokaa syö? Onko kotikäytejä liian vähän? Meneekö ruuan lämmittämiseen/tarjoilemiseen liikaa aikaa? Miten se ongelma voitaisiin ratkaista (ruoka tuodaan lämpimänä/valmiina annoksina jotka on nopea ja helppo lämmitää) Haluaako vanhus syödä sitä ruokaa mitä hänelle tarjotaan ja jos ei miten tilannetta on mahdollista muuttaa siten että ruoka maistuisi paremmin? Mitä vanhus syö välipaloiksi? Onko niitä tarjolla?
Hyvin toit asioita esiin. Ongelmia on vaikka kuinka on sovittu pelisäännöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin dementoituneen isäni luona yllätyskäynnillä. Hoitaja oli poistunut kun isäni sanoi että ei ole nälkä. Lääkkeet oli myös antamatta. Isä on insuliinidiabeetikko. Olen järkyttynyt näistä toistuvista heitteille jätöistä.
Vastaa kyselyyn. Olisi mielenkiintoista kuulla missä kunnassa asiat on huonosti, missä hyvin.Isääsi olisi siis pitänyt pakkosyöttää?
Oliko pakko antaa insuliini jos vanhus ei syö?
Insuliinia ei pistetä siksi että syö vaan siksi että verensokeri on korkealla. Aika usein verensokerit pysyy korkealla vaikka potilas ei syö. Jos syömisessä tai muussa on tapahtunut muutoksia ennen insuliinin pistämistä pitää mitata verensokeri mutta et voi automaattisesti olettaa että insuliinia ei pidä pistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on hyvä esimerkki siitä mikä on pielessä. Vastuuta ei ole kenelläkään ja ongelmista syytellään toinen toistaan. Ei ole oikein yhteisiä tavoitteita tai ainakaan niistä ei ole kunnolla keskusteltu, oletetaan että asiat ratkeaa vaikka niistä ei puhuta. Yhteiset tavoitteet kannattaa sopia palvelusopimuksia tehtäessä.
Kannattaa keskustella eri osapuolten välillä eikä vain tehdä yllätystarkastuksia vain siksi että pääsee valittamaan epäkohdista. Jos ongelmana on vanhuksen ravitsemus mietitään yhdessä mikä sen aiheuttaa. Miksi vanhus ei ruokaa syö? Onko kotikäytejä liian vähän? Meneekö ruuan lämmittämiseen/tarjoilemiseen liikaa aikaa? Miten se ongelma voitaisiin ratkaista (ruoka tuodaan lämpimänä/valmiina annoksina jotka on nopea ja helppo lämmitää) Haluaako vanhus syödä sitä ruokaa mitä hänelle tarjotaan ja jos ei miten tilannetta on mahdollista muuttaa siten että ruoka maistuisi paremmin? Mitä vanhus syö välipaloiksi? Onko niitä tarjolla?Hyvin toit asioita esiin. Ongelmia on vaikka kuinka on sovittu pelisäännöistä.
Yhteisiä tavoitteita ei ainakaan tunnu olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin dementoituneen isäni luona yllätyskäynnillä. Hoitaja oli poistunut kun isäni sanoi että ei ole nälkä. Lääkkeet oli myös antamatta. Isä on insuliinidiabeetikko. Olen järkyttynyt näistä toistuvista heitteille jätöistä.
Vastaa kyselyyn. Olisi mielenkiintoista kuulla missä kunnassa asiat on huonosti, missä hyvin.Isääsi olisi siis pitänyt pakkosyöttää?
Oliko pakko antaa insuliini jos vanhus ei syö?
Insuliinia ei pistetä siksi että syö vaan siksi että verensokeri on korkealla. Aika usein verensokerit pysyy korkealla vaikka potilas ei syö. Jos syömisessä tai muussa on tapahtunut muutoksia ennen insuliinin pistämistä pitää mitata verensokeri mutta et voi automaattisesti olettaa että insuliinia ei pidä pistää.
Kuule, ei sitä insuliinia pistetä jos ei syö. Mistä olet oppisi saanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin dementoituneen isäni luona yllätyskäynnillä. Hoitaja oli poistunut kun isäni sanoi että ei ole nälkä. Lääkkeet oli myös antamatta. Isä on insuliinidiabeetikko. Olen järkyttynyt näistä toistuvista heitteille jätöistä.
Vastaa kyselyyn. Olisi mielenkiintoista kuulla missä kunnassa asiat on huonosti, missä hyvin.Isääsi olisi siis pitänyt pakkosyöttää?
Oliko pakko antaa insuliini jos vanhus ei syö?
Insuliinia ei pistetä siksi että syö vaan siksi että verensokeri on korkealla. Aika usein verensokerit pysyy korkealla vaikka potilas ei syö. Jos syömisessä tai muussa on tapahtunut muutoksia ennen insuliinin pistämistä pitää mitata verensokeri mutta et voi automaattisesti olettaa että insuliinia ei pidä pistää.
APUA
Luoja mitä asiaa! Voiko tämä olla totta?
Syy on pitkälti siinä, että Suomessa hoidon maksajana on usein julkinen sektori, joka hankkii tiukan kilpailutuksen kautta palvelun joltain yksityiseltä, jolla on kovat paineet tehdä työ annettuun hintaan ja tuottaa tällä vielä voittoakin. Laatua ei valvo tosiasiassa kukaan. Jos näitä hoitoja ei järjestettäisi yhteiskunnan taholta, vaan vanhukset hankkisivat palvelunsa itse, olisi laadulla suurempi merkitys.
Oma tätini asuu Saksassa vanhustentalossa, mistä hän maksaa muistaakseni n. 2000 euroa kuukaudessa. Muutaman kerran olen siellä käynyt ja täytyy sanoa, että palvelu on kaikin puolin ensiluokkaista. Ruuat saa valita päivittäin useammasta vaihtoehdosta, tai halutessaan voi tilata vaikka jostain ravintolasta, jolloin tämä hyvitetään hoitomaksussa. Hoitaja tulee nappia painamalla poikkeuksetta alle minuutissa paikalle ja asiana saa olla vaikka se, että pyytää päivän lehden luettavakseen. Pesulle pääsee halutessaan päivittäin ja vaippojen käyttäjiltä ne vaihdetaan heti kun vahinko on sattunut. Homma toimii kuin rasvattu ja paljolti siitä syystä, että jos ei toimisi, niin nämä vanhukset tai heidän omaisensa siirtäisivät itsensä ja rahansa johonkin muualle.
Vanhukset eivät osaa pyytää, eivätkä lapset välitä. Suomalaiset vanhukset ovat elämässään lisäksi tottuneet puutteeseen ja kurjuuteen, eivätkä kehtaa välttämättä siitäkään syystä vaatia parempaa kohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Syy on pitkälti siinä, että Suomessa hoidon maksajana on usein julkinen sektori, joka hankkii tiukan kilpailutuksen kautta palvelun joltain yksityiseltä, jolla on kovat paineet tehdä työ annettuun hintaan ja tuottaa tällä vielä voittoakin. Laatua ei valvo tosiasiassa kukaan. Jos näitä hoitoja ei järjestettäisi yhteiskunnan taholta, vaan vanhukset hankkisivat palvelunsa itse, olisi laadulla suurempi merkitys.
Oma tätini asuu Saksassa vanhustentalossa, mistä hän maksaa muistaakseni n. 2000 euroa kuukaudessa. Muutaman kerran olen siellä käynyt ja täytyy sanoa, että palvelu on kaikin puolin ensiluokkaista. Ruuat saa valita päivittäin useammasta vaihtoehdosta, tai halutessaan voi tilata vaikka jostain ravintolasta, jolloin tämä hyvitetään hoitomaksussa. Hoitaja tulee nappia painamalla poikkeuksetta alle minuutissa paikalle ja asiana saa olla vaikka se, että pyytää päivän lehden luettavakseen. Pesulle pääsee halutessaan päivittäin ja vaippojen käyttäjiltä ne vaihdetaan heti kun vahinko on sattunut. Homma toimii kuin rasvattu ja paljolti siitä syystä, että jos ei toimisi, niin nämä vanhukset tai heidän omaisensa siirtäisivät itsensä ja rahansa johonkin muualle.
Tälläistä palvelua meillekin. Mikäköhän koulutus noilla hoitajilla on?
Vierailija kirjoitti:
Syy on pitkälti siinä, että Suomessa hoidon maksajana on usein julkinen sektori, joka hankkii tiukan kilpailutuksen kautta palvelun joltain yksityiseltä, jolla on kovat paineet tehdä työ annettuun hintaan ja tuottaa tällä vielä voittoakin. Laatua ei valvo tosiasiassa kukaan. Jos näitä hoitoja ei järjestettäisi yhteiskunnan taholta, vaan vanhukset hankkisivat palvelunsa itse, olisi laadulla suurempi merkitys.
Tämä ei kyllä pidä ihan paikkaansa. Palvelutaloissa suuren osan kustannuksista maksaa asukas itse niin vuokran kuin hoitomaksutkin. Yhteiskunnalta saa tosin tukea hoitotukien muodossa. Vanhustenhoitoa valvoo avi eli aluehallintovirasto. Se mikä on ongelmallista niin julkinen sektori vastaa askukkaan sijoittamisesta tehostettuun palveluasumiseen. Paikkaa voi olla erittäin vaikea saada varsinkaan sen jälkeen jos sanot että joku paikka tai yksikkö ei sinulle kelpaa.
Aloituksessa tosin kyse ei ilmeisestikään ollut mistään palvelutalosta vaan kotihoidosta. Kotihoidon ongelmia meillä on etäisyydet, kodin soveltuminen asumiseen muistisairaalle tai liikuntarajoitteiselle henkilölle, toisaalta se että siellä omassa kodissa halutaan asua viimeiseen asti, ei olla valmiita muuttamaan asuntoon joka soveltuisi paremmin palveluita tarvitsevan vanhuksen asunnoksi. Eikä kotihoidon kiinnostavuus hoitajillekaan ole kovin korkealla, hoitajien vaihtuvuus on melko suurta, esimiehet ei läheskään aina ole perillä kenttätyön haasteita suunnitellessaan vuoroja tai päivän käytejä toimistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on pitkälti siinä, että Suomessa hoidon maksajana on usein julkinen sektori, joka hankkii tiukan kilpailutuksen kautta palvelun joltain yksityiseltä, jolla on kovat paineet tehdä työ annettuun hintaan ja tuottaa tällä vielä voittoakin. Laatua ei valvo tosiasiassa kukaan. Jos näitä hoitoja ei järjestettäisi yhteiskunnan taholta, vaan vanhukset hankkisivat palvelunsa itse, olisi laadulla suurempi merkitys.
Tämä ei kyllä pidä ihan paikkaansa. Palvelutaloissa suuren osan kustannuksista maksaa asukas itse niin vuokran kuin hoitomaksutkin. Yhteiskunnalta saa tosin tukea hoitotukien muodossa. Vanhustenhoitoa valvoo avi eli aluehallintovirasto. Se mikä on ongelmallista niin julkinen sektori vastaa askukkaan sijoittamisesta tehostettuun palveluasumiseen. Paikkaa voi olla erittäin vaikea saada varsinkaan sen jälkeen jos sanot että joku paikka tai yksikkö ei sinulle kelpaa.
Aloituksessa tosin kyse ei ilmeisestikään ollut mistään palvelutalosta vaan kotihoidosta. Kotihoidon ongelmia meillä on etäisyydet, kodin soveltuminen asumiseen muistisairaalle tai liikuntarajoitteiselle henkilölle, toisaalta se että siellä omassa kodissa halutaan asua viimeiseen asti, ei olla valmiita muuttamaan asuntoon joka soveltuisi paremmin palveluita tarvitsevan vanhuksen asunnoksi. Eikä kotihoidon kiinnostavuus hoitajillekaan ole kovin korkealla, hoitajien vaihtuvuus on melko suurta, esimiehet ei läheskään aina ole perillä kenttätyön haasteita suunnitellessaan vuoroja tai päivän käytejä toimistossa.
Nuo hoitomaksut ja vuokrat eivät kata sitä kaikkea, vaan suuri osa tulee yhteiskunnan pussista. Jos maksaisi kokonaan itse, niin silloin pitäisi myös saada valita haluamansa paikka täysin vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on pitkälti siinä, että Suomessa hoidon maksajana on usein julkinen sektori, joka hankkii tiukan kilpailutuksen kautta palvelun joltain yksityiseltä, jolla on kovat paineet tehdä työ annettuun hintaan ja tuottaa tällä vielä voittoakin. Laatua ei valvo tosiasiassa kukaan. Jos näitä hoitoja ei järjestettäisi yhteiskunnan taholta, vaan vanhukset hankkisivat palvelunsa itse, olisi laadulla suurempi merkitys.
Oma tätini asuu Saksassa vanhustentalossa, mistä hän maksaa muistaakseni n. 2000 euroa kuukaudessa. Muutaman kerran olen siellä käynyt ja täytyy sanoa, että palvelu on kaikin puolin ensiluokkaista. Ruuat saa valita päivittäin useammasta vaihtoehdosta, tai halutessaan voi tilata vaikka jostain ravintolasta, jolloin tämä hyvitetään hoitomaksussa. Hoitaja tulee nappia painamalla poikkeuksetta alle minuutissa paikalle ja asiana saa olla vaikka se, että pyytää päivän lehden luettavakseen. Pesulle pääsee halutessaan päivittäin ja vaippojen käyttäjiltä ne vaihdetaan heti kun vahinko on sattunut. Homma toimii kuin rasvattu ja paljolti siitä syystä, että jos ei toimisi, niin nämä vanhukset tai heidän omaisensa siirtäisivät itsensä ja rahansa johonkin muualle.
Tälläistä palvelua meillekin. Mikäköhän koulutus noilla hoitajilla on?
Hoitajilla on todennäköisesti hoitoalan koulutus. Palvelukeskuksissa vain on enemmän työntekijöitä kuin meillä. On erikseen kokkeja, fysioterapeutteja, vanhustyöntekijöitä, virikeohjaajia, fysioterapeutteja jne.
Ai miksikö.
Asiakas on täysin voimaton. Sori vaan, ihmisellä ei ole mitään arvoa.
Vanhus saa sen minimin millä se pidetään elossa jos kukaan ei maksa tai valvo mitä tehdään. Ja valvomista ei tehdä jos se ei tuota mitään.
Pohjois-Koreassa kärsii järjetön määrä ihmisiä, vaikka melko pieni summa jenkeistä voisi poistaa koko hallinnon. Mutta mitään et saa ulos. Asiaa ei hoideta.
Vierailija kirjoitti:
Jos maksaisi kokonaan itse, niin silloin pitäisi myös saada valita haluamansa paikka täysin vapaasti.
Saahan sen valita nytkin jos sellaisia palveluja olisi tarjolla joiden saatavuutta ei ohjata julkisen puolen vanhuspalveluista. Niitä paikkoja meillä vain ei ole tarjoilla ainakaan valittavaksi asti.
Kotihoidon puolella on valinnan varaa toki enemmän jos haluaa palvelut itse maksaa, mutta aina yksityiset palvelut ei sovellu jos käytejä tarvitaan useita päivässä. Ja kotipalveluissa asiakas maksaa yksityisistä palveluista enemmän kuin kaupungin tai kunnan järjestämästä kotipalvelusta.
42 peukkua? Mikä teitä lähihoitajia vaivaa? Isäni siis syö ja vaikka kuinka paljon, kun hänelle lämmitetään ruokaa ja laitetaan eteen.