Miksi vanhustenhoito on niin ala-arvoista? Kysely

Kyllä olen tyytyväinen kun saatoin jäädä ajoissa pois kotihoidosta! Kamelin selän katkaisi eräs kiireinen päivä

jolloin en ollut ehtinyt syömään ja viimeinen "aamupaikkani" joskus puoliltapäivin oli alkoholidementikko joka

oli sotkenut kotinsa ripulilla. Kun selvisin toimistolle, purskahdin itkuun työkavereitteni kysyessä missä oli ollut. Kohta sen jälkeen sanoin itseni irti enkä ole kyllä takaisin kaivannut. Joku täällä sanoi että esimiehen 

on järjestettävä sijainen heti samaan aamuun jossa tekijävajetta on- ehkä jossaki utopiassa näin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy on pitkälti siinä, että Suomessa hoidon maksajana on usein julkinen sektori, joka hankkii tiukan kilpailutuksen kautta palvelun joltain yksityiseltä, jolla on kovat paineet tehdä työ annettuun hintaan ja tuottaa tällä vielä voittoakin. Laatua ei valvo tosiasiassa kukaan. Jos näitä hoitoja ei järjestettäisi yhteiskunnan taholta, vaan vanhukset hankkisivat palvelunsa itse, olisi laadulla suurempi merkitys.

Tämä ei kyllä pidä ihan paikkaansa. Palvelutaloissa suuren osan kustannuksista maksaa asukas itse niin vuokran kuin hoitomaksutkin. Yhteiskunnalta saa tosin tukea hoitotukien muodossa. Vanhustenhoitoa valvoo avi eli aluehallintovirasto. Se mikä on ongelmallista niin julkinen sektori vastaa askukkaan sijoittamisesta tehostettuun palveluasumiseen. Paikkaa voi olla erittäin vaikea saada varsinkaan sen jälkeen jos sanot että joku paikka tai yksikkö ei sinulle kelpaa.

Aloituksessa tosin kyse ei ilmeisestikään ollut mistään palvelutalosta vaan kotihoidosta. Kotihoidon ongelmia meillä on etäisyydet, kodin soveltuminen asumiseen muistisairaalle tai liikuntarajoitteiselle henkilölle, toisaalta se että siellä omassa kodissa halutaan asua viimeiseen asti, ei olla valmiita muuttamaan asuntoon joka soveltuisi paremmin palveluita tarvitsevan vanhuksen asunnoksi. Eikä kotihoidon kiinnostavuus hoitajillekaan ole kovin korkealla, hoitajien vaihtuvuus on melko suurta, esimiehet ei läheskään aina ole perillä kenttätyön haasteita suunnitellessaan vuoroja tai päivän käytejä toimistossa.

Nuo hoitomaksut ja vuokrat eivät kata sitä kaikkea, vaan suuri osa tulee yhteiskunnan pussista. Jos maksaisi kokonaan itse, niin silloin pitäisi myös saada valita haluamansa paikka täysin vapaasti.

Toki osittain kyse on myös siitä että meillä ei vielä toistaiseksi olla valmiita ostamaan haluttuja palveluja itse vaan on totuttu että yhteiskunta ne kaikki järjestää. Kysyntää yksityisille ateriapalveluille ei oikein ole jos siitä joutuu maksamaan enemmän kuin julkisensektorin järjestämästä vaikka se takaisi sen valinnan vapauden esim. aterian laadun tai monipuolisuuden takia. Tyydytään siihen mitä halvalla saa.

Toisaalta taas kaikilla vanhiksilla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa palveluista yhtään nykyistä enempää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen tyytyväinen kun saatoin jäädä ajoissa pois kotihoidosta! Kamelin selän katkaisi eräs kiireinen päivä

jolloin en ollut ehtinyt syömään ja viimeinen "aamupaikkani" joskus puoliltapäivin oli alkoholidementikko joka

oli sotkenut kotinsa ripulilla. Kun selvisin toimistolle, purskahdin itkuun työkavereitteni kysyessä missä oli ollut. Kohta sen jälkeen sanoin itseni irti enkä ole kyllä takaisin kaivannut. Joku täällä sanoi että esimiehen 

on järjestettävä sijainen heti samaan aamuun jossa tekijävajetta on- ehkä jossaki utopiassa näin...

Tuommoista se on pahimmillaan. Sori vaan, kannattaa miettiä mihin ammattiin hakeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen tyytyväinen kun saatoin jäädä ajoissa pois kotihoidosta! Kamelin selän katkaisi eräs kiireinen päivä

jolloin en ollut ehtinyt syömään ja viimeinen "aamupaikkani" joskus puoliltapäivin oli alkoholidementikko joka

oli sotkenut kotinsa ripulilla. Kun selvisin toimistolle, purskahdin itkuun työkavereitteni kysyessä missä oli ollut. Kohta sen jälkeen sanoin itseni irti enkä ole kyllä takaisin kaivannut. Joku täällä sanoi että esimiehen 

on järjestettävä sijainen heti samaan aamuun jossa tekijävajetta on- ehkä jossaki utopiassa näin...

Tuommoista se on pahimmillaan. Sori vaan, kannattaa miettiä mihin ammattiin hakeutuu.

Ammatti onneksi pystyy harjoittamaan muuallakin kuin kotihoidossa.

Omaiset eivät joskus välitä itsekään. Muistisairaan vanhuksen eläke lasten käytössä jne. 

Sivusta seurannut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin dementoituneen isäni luona yllätyskäynnillä. Hoitaja oli poistunut kun isäni sanoi että ei ole nälkä. Lääkkeet oli myös antamatta. Isä on insuliinidiabeetikko. Olen järkyttynyt näistä toistuvista heitteille jätöistä.

Vastaa kyselyyn. Olisi mielenkiintoista kuulla missä kunnassa asiat on huonosti, missä hyvin.

Isääsi olisi siis pitänyt pakkosyöttää?

Täten vastaa lähihoitaja joka on käynyt jopa 2-3vuotta ammattikoulua.

Tai sairaanhoitaja joka saattaa olla myös käynyt sen 2,5 vuotisen tutkinnon. Tutkinto ei kerro omistaako hyvän sydämen ja maalaisjärjen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin dementoituneen isäni luona yllätyskäynnillä. Hoitaja oli poistunut kun isäni sanoi että ei ole nälkä. Lääkkeet oli myös antamatta. Isä on insuliinidiabeetikko. Olen järkyttynyt näistä toistuvista heitteille jätöistä.

Vastaa kyselyyn. Olisi mielenkiintoista kuulla missä kunnassa asiat on huonosti, missä hyvin.

Isääsi olisi siis pitänyt pakkosyöttää?

Täten vastaa lähihoitaja joka on käynyt jopa 2-3vuotta ammattikoulua.

Tai sairaanhoitaja joka saattaa olla myös käynyt sen 2,5 vuotisen tutkinnon. Tutkinto ei kerro omistaako hyvän sydämen ja maalaisjärjen.

Tai apuhoitajakoulutus 6kk. Perushoitajakoulutus 1,5v.

Vierailija kirjoitti:

Omaiset eivät joskus välitä itsekään. Muistisairaan vanhuksen eläke lasten käytössä jne. 

Sivusta seurannut

Parempi sekin kun että hoitajille rahat jakaisi.

Jotain on vialla. Koulutus? Asenne? Resurssit?

Onko kunnittain eroa hoidon laadussa?

Olen sitä mieltä että hoitajien asenteessa vikaa ja pahasti.

Itse en uskalla mistään valittaa, siis epäkohdasta.

Täytyisi olla vanhustensuojelu niin kuin on lastensuojelukin .

Vierailija kirjoitti:

Omaiset eivät joskus välitä itsekään. Muistisairaan vanhuksen eläke lasten käytössä jne. 

Sivusta seurannut

Olen nähnyt kuinka peliriippuvainen pelaa muistisairaan eläkkeen.

AP:lle ei vissiin ole käynyt mielessä, että vanhus voi käyttäytyä aivan eri lailla omaisia kohtaan hoitajiin verrattuna? Voi olla, että omaisten tarjoama ruoka maistuu, mutta hoitajille sanotaan, ettei ole nälkä/ ei huvita syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin dementoituneen isäni luona yllätyskäynnillä. Hoitaja oli poistunut kun isäni sanoi että ei ole nälkä. Lääkkeet oli myös antamatta. Isä on insuliinidiabeetikko. Olen järkyttynyt näistä toistuvista heitteille jätöistä.

Vastaa kyselyyn. Olisi mielenkiintoista kuulla missä kunnassa asiat on huonosti, missä hyvin.

Isääsi olisi siis pitänyt pakkosyöttää?

Ei pakkosyöttää, mutta dementikot sanovat usein, ettei ole nälkä eikä jano, koska se kuuluu taudin kuvaan. Oma pappanikin sanoo aina niin - kuitenkin, jos vien hänet katettuun ruokapöytään ja jätän siihen, hän alkaa pian syödä ja juoda ihan normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin dementoituneen isäni luona yllätyskäynnillä. Hoitaja oli poistunut kun isäni sanoi että ei ole nälkä. Lääkkeet oli myös antamatta. Isä on insuliinidiabeetikko. Olen järkyttynyt näistä toistuvista heitteille jätöistä.

Vastaa kyselyyn. Olisi mielenkiintoista kuulla missä kunnassa asiat on huonosti, missä hyvin.

Isääsi olisi siis pitänyt pakkosyöttää?

Täten vastaa lähihoitaja joka on käynyt jopa 2-3vuotta ammattikoulua.

Tai sairaanhoitaja joka saattaa olla myös käynyt sen 2,5 vuotisen tutkinnon. Tutkinto ei kerro omistaako hyvän sydämen ja maalaisjärjen.

Tai apuhoitajakoulutus 6kk. Perushoitajakoulutus 1,5v.

Ei pidä paikkansa  - perushoitajakoulutus oli ainakin vielä vuonna 2008 yhteen pötköön ilman lomia 1,9 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin dementoituneen isäni luona yllätyskäynnillä. Hoitaja oli poistunut kun isäni sanoi että ei ole nälkä. Lääkkeet oli myös antamatta. Isä on insuliinidiabeetikko. Olen järkyttynyt näistä toistuvista heitteille jätöistä.

Vastaa kyselyyn. Olisi mielenkiintoista kuulla missä kunnassa asiat on huonosti, missä hyvin.

Isääsi olisi siis pitänyt pakkosyöttää?

Täten vastaa lähihoitaja joka on käynyt jopa 2-3vuotta ammattikoulua.

Tai sairaanhoitaja joka saattaa olla myös käynyt sen 2,5 vuotisen tutkinnon. Tutkinto ei kerro omistaako hyvän sydämen ja maalaisjärjen.

Tai apuhoitajakoulutus 6kk. Perushoitajakoulutus 1,5v.

Ei pidä paikkansa  - perushoitajakoulutus oli ainakin vielä vuonna 2008 yhteen pötköön ilman lomia 1,9 vuotta.

Ottakaa edes asioista selvää, ennenkuin latelette näitä "tietojanne". Itse valmistuin aikuiskoulutuksesta lähihoitajaksi v .2014. Koulutus kesti 2 vuotta. Nuorisoasteella koulutus kestää 3 vuotta. Perushoitajia ei kouluteta enää. Ammattinimike on lähihoitaja. Ei ole kuin lähihoitajia sekä sairaanhoitajia. Entiset, vanhat toimenkuvat ovat poistuneet, kuten kodinhoitaja, apuhoitaja, mielisairaanhoitaja, mielenterveyshoitaja. Nykyään on lähihoitaja sekä sairaanhoitaja, jotka ovat erikoistuneet tietyille erikoisaloille, esim. psykiatria, sairaanhoito, vanhustenhoito, lapset ja nuoret.

En tiedä miksi vastaan tähän ketjuun, koska minulla ei ole juuri lisättävää. Osa on päättänyt, että kotihoidon hoitajat ovat täysin ammattitaidottomia. Jos jokin asia painaa omaisen mieltä, kannattaa olla yhteydessä kotihoidon ohjaajaan ja keskustella asiasta. Kotihoito ei tosin voi sairaalasänkyä hankkia. Juuri nostureiden ja sairaalasänkyjen kriteerit ovat todella tiukat. Niitä ei niin vain tilata. Me hoitajatkin hyötyisimme noista apuvälineistä, mutta meidän ergonomiamme tuntuu olevan sivuseikka.

Hoitoalan johtaminen on ala-arvoista. Harva esimies tietää mitä kentällä tapahtuu. Esimies on usen kokouksissa eikä ole paikalla silloin, kun tarvitaan. Hoitajat joutuvat keskenään selviämään todella haastavista tilanteista. Kiroilu ja haistattelu on lähes päivittäistä. Ei siksi, että hoitaisimme asiakkaita huonosti vaan siksi, että yhä enemmän asiakkailla tai omaisilla on päihdeongelmia. Myös muistisairauksiin kuuluu eri tavoin ilmenevät käytöshäiriöt.

Henkilökuntaa on lähtökohtaisesti liian vähän. Äkillisiin sairastumisiin ei saada ketään sijaiseksi. Poissaolijan käynnit jaetaan muille. Pitemmän päälle tämä kuormittaa tiimiä todella paljon ja sairauslomista tulee kiire. Oma ennätykseni on ollut reilu 20 käyntiä iltavuorossa. Myönnän, että itseäkin hävetti hoidon laatu, mutta ketään ei voinut jättää kokonaan ilman käyntiä. Normaalisti iltavuorossa on käyntien pituudesta riippuen 12-18 käyntiä.

Helsingin kotihoidon viimeisin fiasko oli Servea ja sopimuksen yllättävä irtisanominen. Kaiken muun työn lisäksi soittelimme omaiset ja mahdolliset edunalvojat läpi asian hoitamiseksi. Esimies pesi kätensä koko tilanteesta. Hän vain totesi, että asia pitää selvittää, mutta ei antanut meille mitään apua. Yhtäkkiä meidän piti selvittää lähes 40 asiakkaan kauppa-asiat. Tämä ei ollut helppoa, koska osalla asiakkailla ei ole rahaa tai omaisia ja osalla oli edunvalvojat. Tilanteesta tekee entistä hankalamman se, että tiimiä pyöritetään pitkälti kesäsijaisilla, jotka tarvitsevat paljon tukea työssään. Paikalla saattaa olla vain pari vakituista hoitajaa, joiden harteille tämänkaltaiset tehtävät annetaan.  Onneksi AVI on herännyt ongelmiin ja vaikea tilanne on tunnustettu.

Nyt on lehdet täynnä vanhusten itsemääräämisoikeutta ja professorit puolustavat kuinka muistisairaidenkin pitää itse saada valita missä heitä hoidetaan tai jätetään hoitamatta.

Hohhoijaa. Eipä näillä itsemäärämisoikeuden puolustajilla taida olla kovinkaan paljon kokemusta oman muistisairaan läheisenä olemisesta. Meillä vanhusläheinen asui yksin rivitalossa, kotihoito kävi piipahtamassa 4 kertaa päivässä. Ambulanssin saivat soittaa muutaman kerran kuussa kun oli kaatuneena ja tavarat housuissaan lattialla, välillä verta vuotavana. Ei annettu ruokaa, kun muisti juuri syöneensä, vaikka oli syönyt viimeksi edellisenä päivänä, ei halunnut suihkuun kun oli juuri muka käynyt, niin olikin, viikko sitten. Vaihtuvat ulkomaalaistaustaiset hoitajat uskoivat vanhusta mielellään kun oli niin kiire seuraavaan paikkaan. Hellanlevyt punaisina ja uuni 250 asteessa kerran kun menin, no sähköt sai hellasta ja saunastakin pääkatkaisijasta poikki.

Soitti minulle töihin monta kertaa päivässä ja syytti ettei kukaan käy, vaikka kävin siellä lähes joka päivä,, 30 kilometriä suuntaansa. Lähti ulos pakkaseen ilman talvivaatteita, kännykkään ei osannut vastata, soittaminen vielä onnistui. Vastusti kotihoitoa, eikä missään tapauksessa halunnut hoivakotiin, minne lopulta pitemmän sairaalajakson jälkeen saatiin paikka, nyt ihan tyytyväinen siellä, ainakin turvassa, ei edes muista vanhaa kotiaan. Kyllä huoli oli niin valtava kun yksin asui ja itsemääräämisoikeus oli se laulu, mihin jo vuosia julkisella puolella vedottiin kun apua yritimme saada.

Itsemääräämisoikeus - toimii usein vanhuksen omaakin etua vastaan, semmoinen oikeus, miksei sitä ole pikkulapsillakin.

Ei oo vaikeeta monet lääkkeet saa nestemäisenä. Äitini kieltäytyi lääkkeistä sekoitimme pieneen ruoka määrään lääkkeet. Jos ei saa nestemäisenä murskasimme tabletit jauheeksi ja pieneen määrään ruokaa tai jogurttiin. Hyvin meni lääkkeet meni näin monta vuotta. Myöhemmin siirryttiin lääkelaastarin käyttöön. Muistisairailla usein vastustusta henkilö on täysin sairauden tunnoton. Äitini sanoi aina olen täysin terve vaikka sairasti Alzheimerin tautia. Potilaan hoidossa on käytettävä erilaisia konsteja että arki sujuisi. Jos äitini ei olisi saanut lääkkeitä hoito olisi ollut mahdotonta. Pelkkä pukeutuminen suihku yms. Ei olisi onnistunut