Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauhea nähdä silmästä silmään yhteiskuntaluokkien välinen ero... :-/
20.04.2017 |
Ainahan siitä puhutaan, kuinka sekä hyvä- että huono-osaisuus kasautuvat samoille ihmisille, kuinka elintavat ja koulutus kulkevat käsi kädessä jne. Vaan harvoin saa nähdä tästä niin elävän esimerkin kun minulle sattui tällä viikolla.
Ensin tapaaminen vanhalla työkaveriporukalla. Porukassa pian eläkkeelle jäämässä oleva entinen kollega, kukkea 62 vee. Kauniisti raidoitetut hiukset, istuva huopatakki, kiiltävät nahkasaappaat. juuri tullut miehensä kanssa etelänmatkalat, joten pukeva päivetys, hyvät hampaat, iloinen nauru. Korkeakoulututkinto, akateeminen ammatti, onnistunut avioliitto, lapset ja lapsenlapset läheisiä. Iso omistusasunto hyvällä paikalla on kotina. Hillitysti alkoholia, ei ole koskaan polttanut, sen sijaan matkustellut paljon, lukenut paljon, iso ystäväpiiri. Naurua, laulua, rapujuhlia.
Pari päivää myöhemmin käynti sairaalassa keuhkotautiosastolla vanhaa sukulaistätiä tapaamassa. Pinttynyt tupakoitsija, tehnyt ikänsä raskasta kuluttavaa työtä, ei koulutusta, leski, ei lapsenlapsia. Nyt diagnoosina keuhkoahtaumatauti, happiviikset ja tippaletku sängyn vieressä. Harmaa iho, harmaat hiukset, maksaläiskäiset ranteet ohuet kuin tulitikut, jatkuva rykiminen. Kipuja siellä ja täällä. Asuntona pieni mökki kaukana kaikesta.
Ja äkkiä tajuan, että nämä kaksi samassa kaupungissa, samassa hyvinvointivaltiossa syntynyttä naista ovat lähes päivälleen samanikäisiä, vaikka jälkimmäinen näyttää ensimmäistä viisitoista vuotta vanhemmalta. Mutta tehneet erilaisia valintoja koko ikänsä. Ja tulos on tässä.
Niin surullista. Tupakointi todellakin varastaa savuttelijalta terveyden, hyvän vanhuuden, raikkaan hengityksen ja terveet hampaat.
Ja vaikka kuinka yhteiskunnan taholta yritettäisiin tällaisia eroja tasata, se ei onnistu koska ihmiset ovat pohjimmiltaan niin kovin erilaisia. :-/
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, että joudut sairastavan. Perinnöllinen sairaus tms. ei todellakaan ole valintakysymys. Tupakointi, alkoholin ja huumeiden käyttö taas on. Samoin se, yrittääkö lähtökohdistaan huolimatta kehittyä omien kykyjensä maksimin mukaan vain meneekö kaikesta riman ali, kun mulla on niin huonot palikat. Sinäkin olet halunnut kouluttautua ja yrittää, vaikka se sairaudestasi johtuen ei olekaan ollut helppoa. Luokkaerot pienuudesta kertoo kuitenkin myös se, että sairaudestasi huolimatta sinä olet saanut opiskella, sinulla on ruokaa, vaatteita, asunto, tietokone jne. Oikeassa luokkayhteiskunnassa sairaat ja köyhät tippuvat kaiken tämän ulkopuolelle.
Tuokin kaikki vaatii psyykkistä terveyttä, joskus jopa melkoista kestävyyttä psyykkisesti, mitä vaikeampi sairaus on. Miten voit olla noin naivi, että se, miten siitä selviytyy on vain oma valinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupakoinnista puheen ollen, ennen tupakointi oli lähes normi. Sitä ei varsinaisesti valittu. Isäni kuoli keuhkosyöpään, koska ei myöhemmin enää pystynyt lopettamaan. Jotkut pystyivät, se taas on vähintään yhtä paljon biokemiasta kuin tahdosta kiinni. Varmaan vaikutti kyllä myös se, että hänellä ei omista aika köyhistä lähtökohdistaan ollut kannustinta lopettamiseksi, toisin kuin menestyjälle tupakoinnin lopettaminen olisi uusi sulka hattuun lisää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomessa on luokkaeroja, ajattelussa se ainakin näkyy.
Olen itse tavallisten duunareiden lapsi. Vanhemmillani ei ollut elämänhallinnassaan mitään ongelmia, ihan normaali ydinperhe normaaleilla arvoilla oltiin. Ahkeruuteen kannustettiin. Pärjäsin hyvin koulussa ja olin lähisuvun ensimmäinen maisteri. Minulle kaikki yliopistolla oli uutta (fuksiaiset, osakunnat). Koitin sulautua joukkoon luontevasti, vaikka moni muu kanssaopiskelija oli jo X:s sukupolvi yliopistolla.
Tähän täytyy kommentoida, että kyllä minullekin oli kaikki uutta yliopistolla, vaikka olenkin toisen polven akateeminen (kylläkin eri alalta kuin vanhempani). Minulla ei ollut myöskään mitään käsitystä siitä, ketkä opiskelukavereistani olivat duunareiden ja ketkä akateemisten vanhempia, mutta ihan yhtä pihalla kaikki tuntuivat olevan aluksi. Omien vanhempien opiskeluajoista oli joka tapauksessa niin kauan aikaa (ja ala oli tosiaan eri), että eivät he olisi osanneetkaan mitään neuvoa.
Olen myöhemmin monesti kuullut ensimmäisen polven akateemisten puhuvan tuosta, että yliopistolla kaikki on tosi vierasta ja on vaikea sopeutua joukkoon. Tuollaisia tunteita voi kuitenkin olla ihan jokaisella perhetaustasta riippumatta. Ongelmana vaikuttaisi olevan ennen kaikkea (joidenkin) duunariperheiden lasten kokema epävarmuus taustastaan. Tämä epävarmuus tietenkin helposti toimii itseään toteuttavana ennusteena, jolloin sopeutuminen voi olla vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.
Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.
Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.
Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.
Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.
Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta.
Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.
Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.
Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?
Ei saman perheen lapsilla ole täysin samanlainen lapsuus. Jokainen, joka on elänyt useampi lapsisessa perheessä tietää tämän.
Eipä ole ei, olet oikeassa. Sieltä pohjalta nouseminen vaatii poikkeusyksilön. Keski- ja yläuokassa pysyttelyyn riittää ihan tavalliset ja vähän heikommatkin lahjat.
Vierailija kirjoitti:
Moro. Itte sairastuin 18-vuotiaana harvinaissairauteen. En tehnyt mitään valintoja. En ole saanut tehdä valintoja kun suurinosa on tehty vastoin haluani. Elämä on sentakia aika erillaista kuin monella 37-vuotiaalla. Olen keskiluokkaisesta perheestä. Opiskelin myös sairaana Ammattikorkeassa kun vielä pystyin.
Ei työelämää, ei ystäviä, ei rahaa, ei lapsia, ei mitään omistettavaa,
Elämä on aika vaikeaa kun rahoja pitää anella joka luukulta.
Hyvää kevään jatkoa teille!
Onko sinulla harrastuksia?
Kuulutko vertaistukiryhmään?
Kyselen näitä, sillä sairastuin itse parikymppisenä vaikeaan etenevään invalidisoivaan sairauteen. Opinnot sain suoritettua loppuun ja töihinkin pääsin joksikin aikaa. Jouduin kuitenkin jäämään eläkkeelle melko nuorena.
Olen saanut jaksamista ja henkistä hyvinvointia vertaistukiryhmistä ja kuntoutuksista (lyhyimmät ja kevyimmät ovat olleet sellaisia joissa kokoonnutaan ryhmän kanssa pari tuntia kerrallaan kerran viikossa). Näistä olen saanut myös intoa uusiin harrastuksiin ja uusia ajatuksia vanhoihin harrastuksiin.
Vaikka elämä ei ole mennyt niinkuin olisin halunnut, koen silti voivani vaikuttaa edes joihinkin asioihin elämässäni. Teen valintoja harrastusten suhteen ja sen suhteen mihin kuntoutuksiin lähden. Kuntosalilla käyminen on myös yksi valinta, ja se on sellainen valinta joka pitää toimintakykyäni yllä edes jollakin tasolla.
Valinta on myös se, katsonko pimeää huonetta vai vaikka jotain elokuvaa tai kaunista kuvaa. Sillä valinnalla pystyn vaikuttamaan omaan mielialaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.
Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.
Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.
Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.
Ne valinnat ovat pieniä asioita. Esim. äsken valitsin lounaaksi kasvispainotteisen lounasruokala-annoksen, kun yhtä hyvin olisin voinut käydä pikaruokaketjussa vetämässä roskaruokasatsin. Tätä käytöstä toistamalla vuosikymmenten ajan pienelläkin valinnalla - eli oman ravinnon viilaamisella terveellisempään suuntaan - on suuri vaikutus siihen, missä kunnossa todennäköisesti on sitten 6-kymppisenä.
Ole hyvä ja revi siitä.
T. eri kuin kommentoimasi
Miten sun psyykkinen hyvinvointisi kestää tota? Mulle tulis ihan hirveän paha mieli, jos ruoka ei saisi maistua mieleiselle, vaan sen pitäisi sisältää jotain rehuja. Mulla on ollut paljon mielipahaa elämässäni ihan lapsesta alkaen, enkä ole mikään lohtusyöjä, enkä lihava, mutta kasvisruoka on minusta pahanmakuista, tylsää ja mautonta. Jos sinusta ei ole, niin ei sulle tietenkään ole mikään valinta syödä sitä. Olen ihan normaalipainoinen ja minulla on fysiikan puolesta hyvät geenit, joten siinä mielessä sinä saatat sairastua paljon minua aikaisemmin ja vaikka mihin.
Mutta minäkin voisin syödä vaikka rautanauloja, jos se olisi terveellistä, eikä tuntuisi pahalta. Sinusta kasvisruoka ei tunnu pahalta, ei se siis ole sinun valintasi.
Eikä tarvitse sanoa, etten ole kokeillut, olen kyllä, mutta se saa minut entistä surullisemmaksi ja rasvainen ja suolainen ruoka taas piristää.
Mmmmmitä? Nyt ei ole edes omaa valintaa mitä suuhunsa pistää?? Kyllä se on, ja makuaisti tottuu siihen mitä syöt.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.
Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.
Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.
Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.
Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.
Mahtava kirjoitus! Vetäkää tästä, mua palstalla huonoksi äidiksi haukkuvat paskaperseet! Se ei ole minun valintani olla huono äiti! Minun valintani on olla äiti, mutta en valinnut ongelmia, joita siinä kohtasin! Saatana, vetäkää käteen idiootit, olen monia täällä paljon rikkaampi, vaikka vääntäisitte luuttu tai kirurgin veitsi kädessänne koko ikänne saatana. Enkä ole tehnyt sen eteen mitään.
t.äitihullu alias kivikissaäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomessa on luokkaeroja, ajattelussa se ainakin näkyy.
Olen itse tavallisten duunareiden lapsi. Vanhemmillani ei ollut elämänhallinnassaan mitään ongelmia, ihan normaali ydinperhe normaaleilla arvoilla oltiin. Ahkeruuteen kannustettiin. Pärjäsin hyvin koulussa ja olin lähisuvun ensimmäinen maisteri. Minulle kaikki yliopistolla oli uutta (fuksiaiset, osakunnat). Koitin sulautua joukkoon luontevasti, vaikka moni muu kanssaopiskelija oli jo X:s sukupolvi yliopistolla.
Tähän täytyy kommentoida, että kyllä minullekin oli kaikki uutta yliopistolla, vaikka olenkin toisen polven akateeminen (kylläkin eri alalta kuin vanhempani). Minulla ei ollut myöskään mitään käsitystä siitä, ketkä opiskelukavereistani olivat duunareiden ja ketkä akateemisten vanhempia, mutta ihan yhtä pihalla kaikki tuntuivat olevan aluksi. Omien vanhempien opiskeluajoista oli joka tapauksessa niin kauan aikaa (ja ala oli tosiaan eri), että eivät he olisi osanneetkaan mitään neuvoa.
Olen myöhemmin monesti kuullut ensimmäisen polven akateemisten puhuvan tuosta, että yliopistolla kaikki on tosi vierasta ja on vaikea sopeutua joukkoon. Tuollaisia tunteita voi kuitenkin olla ihan jokaisella perhetaustasta riippumatta. Ongelmana vaikuttaisi olevan ennen kaikkea (joidenkin) duunariperheiden lasten kokema epävarmuus taustastaan. Tämä epävarmuus tietenkin helposti toimii itseään toteuttavana ennusteena, jolloin sopeutuminen voi olla vaikeaa.
Minä opiskelin duunaritaustalla yliopistossa, koko suku kannusti. Kaverin isä oli tohtori ja varakas, dissasi poikaansa sen minä ennätti kun ei arvostanut ei poikaa eikä tämän valitsemaa tieteenalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.
Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.
Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.
Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.
Ne valinnat ovat pieniä asioita. Esim. äsken valitsin lounaaksi kasvispainotteisen lounasruokala-annoksen, kun yhtä hyvin olisin voinut käydä pikaruokaketjussa vetämässä roskaruokasatsin. Tätä käytöstä toistamalla vuosikymmenten ajan pienelläkin valinnalla - eli oman ravinnon viilaamisella terveellisempään suuntaan - on suuri vaikutus siihen, missä kunnossa todennäköisesti on sitten 6-kymppisenä.
Ole hyvä ja revi siitä.
T. eri kuin kommentoimasi
Miten sun psyykkinen hyvinvointisi kestää tota? Mulle tulis ihan hirveän paha mieli, jos ruoka ei saisi maistua mieleiselle, vaan sen pitäisi sisältää jotain rehuja. Mulla on ollut paljon mielipahaa elämässäni ihan lapsesta alkaen, enkä ole mikään lohtusyöjä, enkä lihava, mutta kasvisruoka on minusta pahanmakuista, tylsää ja mautonta. Jos sinusta ei ole, niin ei sulle tietenkään ole mikään valinta syödä sitä. Olen ihan normaalipainoinen ja minulla on fysiikan puolesta hyvät geenit, joten siinä mielessä sinä saatat sairastua paljon minua aikaisemmin ja vaikka mihin.
Mutta minäkin voisin syödä vaikka rautanauloja, jos se olisi terveellistä, eikä tuntuisi pahalta. Sinusta kasvisruoka ei tunnu pahalta, ei se siis ole sinun valintasi.
Eikä tarvitse sanoa, etten ole kokeillut, olen kyllä, mutta se saa minut entistä surullisemmaksi ja rasvainen ja suolainen ruoka taas piristää.Mmmmmitä? Nyt ei ole edes omaa valintaa mitä suuhunsa pistää?? Kyllä se on, ja makuaisti tottuu siihen mitä syöt.
Niin, ei se ole, jos tarkemmin mietit asiaa. Miksi sinäkään söisit mielestäsi pahaa ruokaa? Lisäksi makuaisti ei todellakaan totu kaikilla kasvisruokaan, vaan ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Ja miksi siihen pitäisi totutella, tuskin sinunkaan on tarvinnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa luokkaerot on maailman pienimpien luokassa. Kaikille on taattu Ilmainen terveydenhoito ja koulutus yliopistoon asti, oli tausta mikä tahansa. Ja esim. vaikka huippukoulutetun elinsiirtokirurgin palkka ei Suomessa ole kuin se 6000e/kk eli suunnilleen kolme kertaa siivoojan palkka. Ja verotus vie kirurgin palkasta puolet. Jossain jenkeissä se elinsiirtokirurgin ja siivoojan palkkaero ei ole kolminkertainen vaan satakertainen. Ja sen siivoojan lapsi ei koskaan pääse lukemaan kirurgiksi, toisin kuin täällä meillä.
Ai niin, ja siitä Suomen korkeasta verotuksestahan akat.appivanhemmat jaksavat aina kitistä. He eivät muista/ymmärrä, että aivan samalla tavalla verokarhu nyhtää niiltä tyhmiltä duunareiltakin, meillä on progressiivinen verotus. Ja ruuassa hinnat ovat kaikille samat. Noh, ehkä he eivät Stockna Herkussa asioidessaan sitä niin ajattele. Minun vanhempani taas ovat kilohintojen ja tarjousten asiantuntijoita.
t. #92
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokoomuslaisia linjoilla! :) Tietysti voi valita asioita, mutta ne valinnat yksin eivät johda menestykseen. Esimerkiksi persoonallisuus ja ulkonäkö ovat asioita, jotka vaikuttavat työn saantiin ja ihmissuhteisiin. Ap:n esimerkissä köyhä oli leski. Millä tavalla tämänkin asian on voinut valita?
Tiedoksesi, että minä joka kirjoitin sen menestyneen hoidetun naisen elävän ehkä pelkkää hyvältä näyttävää kulissielämää, vaikka oikea elämä on paskaa, olen kokoomuslainen.
Veikkaanpa noiden edustavan jotain ihan muuta poliittista suuntausta, jotka luulevat köyhän olevan onneton ja keskiluokkaisen siistiltä näyttävän ihmisen onnellinen.Oikeassa siis olin! ;) Pari viikkoa sitten uutisoitiin tutkimuksesta tai kyselystä, jonka mukaan Kokoomus on ainoa puolue, jonka jäsenet uskoo kaikilla ihmisillä olevan samat mahdollisuudet menestyä. Tähän viittasin.
Paitsi että en ole tehnyt mitään oletusta kummankaan mahdollisuuksista.
Kyseenalaistin sinun yksisilmäisen oletuksesi siitä, että sillä tutullasi, jonka elämä näyttää ulospäin hienolta, olisi oikeasti ihana hyvä elämä, ja että sillä tutulla, jonka elämä ei näytä kliseisen materialistisen menestyneeltä, olisi epätäydellinen onneton elämä.
Olet juuttunut tuohon pinnalliseen kateusnäkökulmaan tehdessäsi päätelmiä muista ihmisistä.
Näköjään kuitenkin oletat, että täällä keskustelee vain kaksi henkilöä? Minä en ole puhunut mistään tuttavistani yhtään mitään, vaan kirjoitin vain nuo kokoomusaiheiset kommentit yleisenä huomiona mielipiteiden jakautumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.
Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.
Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.
Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.
Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.
Mahtava kirjoitus! Vetäkää tästä, mua palstalla huonoksi äidiksi haukkuvat paskaperseet! Se ei ole minun valintani olla huono äiti! Minun valintani on olla äiti, mutta en valinnut ongelmia, joita siinä kohtasin! Saatana, vetäkää käteen idiootit, olen monia täällä paljon rikkaampi, vaikka vääntäisitte luuttu tai kirurgin veitsi kädessänne koko ikänne saatana. Enkä ole tehnyt sen eteen mitään.
t.äitihullu alias kivikissaäiti
No täytyy sanoa, että sinä olet kyllä niin vakavasti mielisairas että kuuluisit laitokseen, sinä et tosiaan osaa tehdä minkään sortin päätöksiä kenenkään elämää koskien, vähiten omaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomessa on luokkaeroja, ajattelussa se ainakin näkyy.
Olen itse tavallisten duunareiden lapsi. Vanhemmillani ei ollut elämänhallinnassaan mitään ongelmia, ihan normaali ydinperhe normaaleilla arvoilla oltiin. Ahkeruuteen kannustettiin. Pärjäsin hyvin koulussa ja olin lähisuvun ensimmäinen maisteri. Minulle kaikki yliopistolla oli uutta (fuksiaiset, osakunnat). Koitin sulautua joukkoon luontevasti, vaikka moni muu kanssaopiskelija oli jo X:s sukupolvi yliopistolla.
Tähän täytyy kommentoida, että kyllä minullekin oli kaikki uutta yliopistolla, vaikka olenkin toisen polven akateeminen (kylläkin eri alalta kuin vanhempani). Minulla ei ollut myöskään mitään käsitystä siitä, ketkä opiskelukavereistani olivat duunareiden ja ketkä akateemisten vanhempia, mutta ihan yhtä pihalla kaikki tuntuivat olevan aluksi. Omien vanhempien opiskeluajoista oli joka tapauksessa niin kauan aikaa (ja ala oli tosiaan eri), että eivät he olisi osanneetkaan mitään neuvoa.
Olen myöhemmin monesti kuullut ensimmäisen polven akateemisten puhuvan tuosta, että yliopistolla kaikki on tosi vierasta ja on vaikea sopeutua joukkoon. Tuollaisia tunteita voi kuitenkin olla ihan jokaisella perhetaustasta riippumatta. Ongelmana vaikuttaisi olevan ennen kaikkea (joidenkin) duunariperheiden lasten kokema epävarmuus taustastaan. Tämä epävarmuus tietenkin helposti toimii itseään toteuttavana ennusteena, jolloin sopeutuminen voi olla vaikeaa.
Se ettet itse huomaa eroa ei tarkoita ettei sitä olisi. Minun on ollut vaikea uskoa itseeni akateemisessa maailmassa, kun koko suvun mielestä opiskelu on turhuutta, ja itseltä käytöskoodit ovat hukassa. Kyllä se vaatii enemmän tsemppaamista, ettei pidä kynttilää vakan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moro. Itte sairastuin 18-vuotiaana harvinaissairauteen. En tehnyt mitään valintoja. En ole saanut tehdä valintoja kun suurinosa on tehty vastoin haluani. Elämä on sentakia aika erillaista kuin monella 37-vuotiaalla. Olen keskiluokkaisesta perheestä. Opiskelin myös sairaana Ammattikorkeassa kun vielä pystyin.
Ei työelämää, ei ystäviä, ei rahaa, ei lapsia, ei mitään omistettavaa,
Elämä on aika vaikeaa kun rahoja pitää anella joka luukulta.
Hyvää kevään jatkoa teille!
Onko sinulla harrastuksia?
Kuulutko vertaistukiryhmään?
Kyselen näitä, sillä sairastuin itse parikymppisenä vaikeaan etenevään invalidisoivaan sairauteen. Opinnot sain suoritettua loppuun ja töihinkin pääsin joksikin aikaa. Jouduin kuitenkin jäämään eläkkeelle melko nuorena.
Olen saanut jaksamista ja henkistä hyvinvointia vertaistukiryhmistä ja kuntoutuksista (lyhyimmät ja kevyimmät ovat olleet sellaisia joissa kokoonnutaan ryhmän kanssa pari tuntia kerrallaan kerran viikossa). Näistä olen saanut myös intoa uusiin harrastuksiin ja uusia ajatuksia vanhoihin harrastuksiin.
Vaikka elämä ei ole mennyt niinkuin olisin halunnut, koen silti voivani vaikuttaa edes joihinkin asioihin elämässäni. Teen valintoja harrastusten suhteen ja sen suhteen mihin kuntoutuksiin lähden. Kuntosalilla käyminen on myös yksi valinta, ja se on sellainen valinta joka pitää toimintakykyäni yllä edes jollakin tasolla.
Valinta on myös se, katsonko pimeää huonetta vai vaikka jotain elokuvaa tai kaunista kuvaa. Sillä valinnalla pystyn vaikuttamaan omaan mielialaani.
Laitapa tähän päälle vielä paha mieli (hyvää kiintymyssuhdetta vaille jääneillä usein on kroonisena) niin katsotaan kauanko säkään viitsisit maan raosta ponnistaa. Ehkäpä sulla on ollut sitä turvallista kiintymyssuhdetta sun muuta, otetaanpa se vielä sulta pois, niin katsotaan, mikä sitten riittää saamaan sut voimaan hyvin. Riittääkö joku harrastuspiiri, vai tuntuuko sekin vain rasitteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.
Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.
Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.
Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.
Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.
Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta.
Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.
Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.
Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?
Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...
Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.
Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.
Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.
Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.
Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.
Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.
Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.
Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.
Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta.
Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.
Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.
Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?
Ei saman perheen lapsilla ole täysin samanlainen lapsuus. Jokainen, joka on elänyt useampi lapsisessa perheessä tietää tämän.
Tämä pitää paikkansa. Hyvin usein näistä perheistä menestyy perheen vanhin lapsi. Varsinkin, jos tämä lapsi on tyttö. Koska hän on aivan liian nuoresta lähtien joutunut ottamaan vastuuta sekä omasta elämästään että pienempien sisarustensa elämästä. Tekemään asioita, jotka kuuluisivat vanhemmille. Nämä nuoret hyvin mielellään muuttavat heti peruskoulun päätyttyä jollekin aivan toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Ihan siksi, että haluavat päästä eroon lapsuudenkodistaan ja elää samanlaista nuoruutta kuin muuidenkin perheiden teinit. He itsenäistyvät nuorina ja heillä on yleensä kova halu näyttää, ettei heidän perhe-elämänsä tule olemaan samanlaista kuin mitä vanhemmillaan oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.
Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.
Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.
Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.
Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.
Mahtava kirjoitus! Vetäkää tästä, mua palstalla huonoksi äidiksi haukkuvat paskaperseet! Se ei ole minun valintani olla huono äiti! Minun valintani on olla äiti, mutta en valinnut ongelmia, joita siinä kohtasin! Saatana, vetäkää käteen idiootit, olen monia täällä paljon rikkaampi, vaikka vääntäisitte luuttu tai kirurgin veitsi kädessänne koko ikänne saatana. Enkä ole tehnyt sen eteen mitään.
t.äitihullu alias kivikissaäitiNo täytyy sanoa, että sinä olet kyllä niin vakavasti mielisairas että kuuluisit laitokseen, sinä et tosiaan osaa tehdä minkään sortin päätöksiä kenenkään elämää koskien, vähiten omaasi.
Niinhän sä voit kuvitella. Mun ei ole edes tarvinnut tehdä monia niitä päätöksiä, joita sun on täytynyt, päästäksesi edes laitossiivoojaksi, josta olet nyt niin kovin ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.
Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.
Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.
Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.
Ne valinnat ovat pieniä asioita. Esim. äsken valitsin lounaaksi kasvispainotteisen lounasruokala-annoksen, kun yhtä hyvin olisin voinut käydä pikaruokaketjussa vetämässä roskaruokasatsin. Tätä käytöstä toistamalla vuosikymmenten ajan pienelläkin valinnalla - eli oman ravinnon viilaamisella terveellisempään suuntaan - on suuri vaikutus siihen, missä kunnossa todennäköisesti on sitten 6-kymppisenä.
Ole hyvä ja revi siitä.
T. eri kuin kommentoimasi
Miten sun psyykkinen hyvinvointisi kestää tota? Mulle tulis ihan hirveän paha mieli, jos ruoka ei saisi maistua mieleiselle, vaan sen pitäisi sisältää jotain rehuja. Mulla on ollut paljon mielipahaa elämässäni ihan lapsesta alkaen, enkä ole mikään lohtusyöjä, enkä lihava, mutta kasvisruoka on minusta pahanmakuista, tylsää ja mautonta. Jos sinusta ei ole, niin ei sulle tietenkään ole mikään valinta syödä sitä. Olen ihan normaalipainoinen ja minulla on fysiikan puolesta hyvät geenit, joten siinä mielessä sinä saatat sairastua paljon minua aikaisemmin ja vaikka mihin.
Mutta minäkin voisin syödä vaikka rautanauloja, jos se olisi terveellistä, eikä tuntuisi pahalta. Sinusta kasvisruoka ei tunnu pahalta, ei se siis ole sinun valintasi.
Eikä tarvitse sanoa, etten ole kokeillut, olen kyllä, mutta se saa minut entistä surullisemmaksi ja rasvainen ja suolainen ruoka taas piristää.Mmmmmitä? Nyt ei ole edes omaa valintaa mitä suuhunsa pistää?? Kyllä se on, ja makuaisti tottuu siihen mitä syöt.
Niin, ei se ole, jos tarkemmin mietit asiaa. Miksi sinäkään söisit mielestäsi pahaa ruokaa? Lisäksi makuaisti ei todellakaan totu kaikilla kasvisruokaan, vaan ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Ja miksi siihen pitäisi totutella, tuskin sinunkaan on tarvinnut?
Tottakai on tarvinnut! Luuletko että lapsena pyysin jotain terveellistä ruokaa ja kieltäydyin herkuista, koska terveys? En todellakaan, mutta aikuisena osaan valita paremmin. Jos salaatti ja pitsa olisivat yhtä terveellisiä, söisin pitsaa, se maistuu paremmalle, mutta koska eivät ole, yleensä valitsen salaatin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.
Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.
Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.
Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.
Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.
Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta.
Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.
Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.
Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?
Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...
Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.
Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.
Joo, pystyt opiskelee, jos olet suht terve nuori. Kaikki ei ole suht terveitä nuoria. Mut hei, voithan sä valita olla suht terve nuori.
Opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että köyhät ja heikot on luusereita, joiden itsekuri ei riittäny opiskella. Sun lapsilla on sentäs joku, joka opettaa jotain. Ja opeta vaan lapsillesi sontaa siitä, että kaikki on vaan susta itsestäs kiinni. Sekin on vaan itsestä kiinni, jos oot niin luuseri, että sorrut niihin vastoinkäymisiin, mitä elämä eteen heittää. Itse yrittäisin opettaa lapsilleni enemmän empatiaa ja olla armollinen hänelle, jos romahdus tulisi.
Sinulle on sanottu monta kertaa ettei kukaan väitä että kaikki on omaa valintaa, mutta selvästi haluat vaan jankata ja vääristellä, joten onnea siihen, minä etsin rakentavaa keskustelua, joten jätän tämän kanssasi tähän.
Alue: Aihe vapaa
Miten sun psyykkinen hyvinvointisi kestää tota? Mulle tulis ihan hirveän paha mieli, jos ruoka ei saisi maistua mieleiselle, vaan sen pitäisi sisältää jotain rehuja. Mulla on ollut paljon mielipahaa elämässäni ihan lapsesta alkaen, enkä ole mikään lohtusyöjä, enkä lihava, mutta kasvisruoka on minusta pahanmakuista, tylsää ja mautonta. Jos sinusta ei ole, niin ei sulle tietenkään ole mikään valinta syödä sitä. Olen ihan normaalipainoinen ja minulla on fysiikan puolesta hyvät geenit, joten siinä mielessä sinä saatat sairastua paljon minua aikaisemmin ja vaikka mihin.
Mutta minäkin voisin syödä vaikka rautanauloja, jos se olisi terveellistä, eikä tuntuisi pahalta. Sinusta kasvisruoka ei tunnu pahalta, ei se siis ole sinun valintasi.
Eikä tarvitse sanoa, etten ole kokeillut, olen kyllä, mutta se saa minut entistä surullisemmaksi ja rasvainen ja suolainen ruoka taas piristää.