Kauhea nähdä silmästä silmään yhteiskuntaluokkien välinen ero... :-/

Joku aika sit tuli bussiin ihan tillin tallin oleva narkkarityttö. Ehkä itseni ikäinen tai hieman nuorempi? Sitä sekoilua katsoessa tuli vahvasti tunne, että omat asiat on kyl aika hyvin tuohon verrattuna.

Erittäin huonoja kommentteja hyvin monella täällä. Kuka tarttuu mihinkin esimerkkiin ja alkaa jankkaamaan siitä vaikka ap puhui ihmisten omista valinnoista. Ja sekin vielä että joidenkin mielestä ihminen ei mukamas voi tehdä valintoja. Ainakin itse olen tehnyt valintoja ja jollen olisi tehnyt niin olisin mullan alla tällähetkellä. Jos olisin antanut lääkäreiden valita tai olisin itse valinnut mihin lääkärit painostivat. Jokainen voi valinnoillaan vaikuttaa omaan elämäänsä joko huonosti tai hyvin. Aina ei valitessa voi tietää mikä on se paras tie lähteä kulkemaan, mutta kun sen on itse valinnut niin ei tarvitse syytellä sitten muita.

Sekä ap:llä että useimmilla kommentoijilla tuntuvat olevan käsitteet hukassa! Ap puhuu yhteiskuntaluokista ja niiden eroista - omasta mielestään. No ei todellakaan. Tämä luokkayhteiskunta tarkoittaa aivan jotakin muuta kuin henkilökohtaisia valintoja. Olkaa niin yst. ja tarkistakaa tietonne!

Entä yhdistelmä noista kahdesta esimerkistä?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on progressiivinen verotus, jolla eroja tasataan. Hyvätuloiselle voi jäädä kuussa vähemmän käyttörahaa kuin pienituloiselle, joka saa tulonsiirtoja. Kouluissa tuetaan monin tavoin oppilaita, joilla on vaikeuksia. Tämän keskustelun perusteella on synti yrittää ja menestyä. Jos ihminen haluaa tehdä töitä ja tienata rahaa, ei ilmeisesti kannata jäädä Suomeen sylkykupiksi.

Juu, Suomessa on progressiivinen verotus, ja se ottaa suhteessa yhtä paljon k a i k k i e n tuloista. Vain pieni osa kansalaisista saa tulonsiirtoja. Suurin osa on pieni- ja keskituloisia, joille niitä ei suoda, koska he jäävät tulonsirtorajojen yläpuolelle nippa nappa.

Silti ruoka, palvelut ja lääkkeet ovat samanhintaisia kaikille.

Moni pienituloinen joutuu pohtimaan, ostaako kengät, lääkkeitä vaiko ruokaa tässä kuussa. Hyvätuloisen ei verojenkaan jälkeen tarvitse miettiä leikkeleiden kilohintoja tai sitä, raaskiiko ostaa silmätippoja apteekista.

Juu, itsekin valitsin ihan selvästi jäädä leskeksi 23-vuotiaana.. Tosin sen päätöksen tein että en tappanutkaan itseäni..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on progressiivinen verotus, jolla eroja tasataan. Hyvätuloiselle voi jäädä kuussa vähemmän käyttörahaa kuin pienituloiselle, joka saa tulonsiirtoja. Kouluissa tuetaan monin tavoin oppilaita, joilla on vaikeuksia. Tämän keskustelun perusteella on synti yrittää ja menestyä. Jos ihminen haluaa tehdä töitä ja tienata rahaa, ei ilmeisesti kannata jäädä Suomeen sylkykupiksi.

Juu, Suomessa on progressiivinen verotus, ja se ottaa suhteessa yhtä paljon k a i k k i e n tuloista. Vain pieni osa kansalaisista saa tulonsiirtoja. Suurin osa on pieni- ja keskituloisia, joille niitä ei suoda, koska he jäävät tulonsirtorajojen yläpuolelle nippa nappa.

Silti ruoka, palvelut ja lääkkeet ovat samanhintaisia kaikille.

Moni pienituloinen joutuu pohtimaan, ostaako kengät, lääkkeitä vaiko ruokaa tässä kuussa. Hyvätuloisen ei verojenkaan jälkeen tarvitse miettiä leikkeleiden kilohintoja tai sitä, raaskiiko ostaa silmätippoja apteekista.

Progressiivinen verotus tarkoittaa sitä, että suurista tuloista otetaan suhteessa enemmän kuin pienistä tuloista.

Suhteessa yhtä paljon otettaisiin jos kaikilla olisi sama veroprosentti. Siloinkin suurituloiset maksaisivat veroja euromääräisesti enemmän kuin pienituloiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan niinkään kirjoitti:

,

Mitä terveysvalintoihin tulee, on asia aivan itsestä kiinni. Tupakoida ei ole kenenkään pakko.

Tuolla aiemmin jo sanoinkin, että mahdollista se on, mutta pohjalta nousuun vaaditaan poikkeuksellinen yksilö ja sellaiset on harvassa. Siellä keski- ja varsinkin yläluokassa pysymiseen riittää ihan tavalliset, ja jopa vähän heikommatkin lahjat.

Esimerkkisi kyllä vetosi minuun, enkä lainkaan sitä väheksy. Se ei todellakaan silti ole kaikille mahdollinen, eikä sellaista kannata uskotellakaan.

Mä olen kanssasi vähän eri mieltä. Joskus sotien aikaan ja vähän sitä ennen, jos torpparin tai tehdastyöläisen pojasta tuli ylioppilas, niin poika toi kunniaa myös vanhemmilleen. Koulutusta arvostettiin, koska koulutus oli mahdollisuus päästä pois torpparin tai tehdastyöläisen fyysisesti raskaasta työstä. Ja kun yksi lapsista oli saatu koulutettua, nämä lapset avustivat taloudellisesti vanhempiaan sekä vasta opiskelemaan lähteviä sisaruksiaan. Nykyisin tilanne on toinen, koska korkeakaan koulutus ei takaa töitä eikä ainakaan hyvin palkattua työtä. 

Ja mitä tulee keskiluokassa pysymiseen vähän heikommillakin lahjoilla, niin tämäkään ei pidä paikkaansa. Kyllä vaan sieltäkin tulee kolisten alas, jos ei ole kykyjä ja/tai halua tehdä asialle mitään. Keskiluokkaan kuuluvilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tarjota aikuisille lapsilleen keskiluokkaista elämää vaan näiden on se keskiluokkainen elämänsä saavutettava ihan itse. Myös tuo yläluokassa pysyminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Toki jos on rikas suku, niin vesa voi vaikka elellä suvun rahoilla ja syljeskellä kattoon. Mikäli vanhemmat ja suku tähän suostuvat. Mutta se on harhaluulo, että  keskinkertaisuudesta tai vähän heikommilla lahjoilla varustettu menestyisi edes suvun tai suhteiden avulla saaduissa ylemmissä työtehtävissä. Nimittäin liike-elämä on niin raakaa, että se on "tulos tai ulos". Ei nykyisin firmoja päästetä konkurssiin sen vuoksi, että von Tötterströmin hunsvottipojan pitää päästä firmaan rahoitusjohtajaksi tai jollekin muulle kivalle pallille istumaan. Vaikka firman omistaisi isä tai isoisä von Tötterström. 

Tuon tähän sellaisen näkökannan, että ylemmällä keskiluokalla ja yläluokalla on lapsilleen jo monesti sellaisia vaatimuksia, joita köyhempien tai työväen luokan lapset eivät edes pystyisi täyttämään.

Eli asia ei ole niin yksinkertainen, että hyväosaisesta, koulutetusta perheestä tuleva olisi saanut kaiken ilmaiseksi. Häneltä on jo lapsena vaadittu merkittävästi enemmän.

Tässäkin keskustelussa on selvästi kaksi ääripäätä: toisten mielestä geenit ja olosuhteet määrää kaiken ja ihminen ei voi muuta kuin rypeä kohtalossaan, toisten mielestä ihan jokainen voi saada unelmatyöpaikan, -talon, -perheen jne. kun vaan yrittää ja on ahkera.

Itse olen köyhästä, alkoholismiin taipuvaisesta wt-suvusta, mutta minulla on yliopistotutkinto, hyvä työ ja terveet elämäntavat. Joten omien kokemusteni perusteella kumpikin äärimmäinen näkökulma pistää vihaksi. Kaikilla ihmisillä ei todellakaan ole elämässä samanlaisia mahdollisuuksia, ei edes Suomessa. Mutta toisaalta elämän tiettyihin osa-alueisiin todellakin VOI vaikuttaa ihan niillä omilla valinnoilla. Kukaan ei kaada sitä kaljaa sun kurkkuusi, näin yhtenä esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen köyhästä, alkoholismiin taipuvaisesta wt-suvusta, mutta minulla on yliopistotutkinto, hyvä työ ja terveet elämäntavat. Joten omien kokemusteni perusteella kumpikin äärimmäinen näkökulma pistää vihaksi. Kaikilla ihmisillä ei todellakaan ole elämässä samanlaisia mahdollisuuksia, ei edes Suomessa. Mutta toisaalta elämän tiettyihin osa-alueisiin todellakin VOI vaikuttaa ihan niillä omilla valinnoilla. Kukaan ei kaada sitä kaljaa sun kurkkuusi, näin yhtenä esimerkkinä.

Kaikki tekijät vaikuttavat tulokseen, mutta puuttuisin tuohon kaljaan ja tupakkaan.

Ei oluen juonti tai tupakointi tarkoita negatiivisyyttä tai huonoa valintaa. Juuri tässä tuleekin se tasapainon löytäminen. Toki jos olutta juo paljon ja tupakoi paljon niin eihän silloin löydetä keskitietä.

Sellainen keskitie elämässä on menestyksen salaisuus. Se ei ole helppoa etenkään kun työelämä vie helposti viikossa liikaa aikaa ylitöineen. Tasapainon saavuttaminen vaatii sitten poistoa sosiaalisesta elämästä tai yöunista. Jokainen tekee valinnat.

Jos saisi itse valita niin työelämästähän se aika otettaisiin pois mutta työnantaja saattaisi palkata jonkun toisen tilalle.

Yhteiskunnassa on hyvin vaikea löytää tasapainoa kaikille elämän osa-alueille.

Siksi on vähän vaikea puhua valinnoista kun tavallaan tietyillä alueilla kiristetään yksilöä.

Duunarille on ihan turha sanoa että käy lenkillä töiden jälkeen. Duunari on kenties kävellyt työmaalla yli kymmenenkilometriä ja se tuntuu jaloissa. Kantanut keskiraskasta kuormaa eri työpisteille. Ei sitä huomaa helposti mutta työpäivän jälkeen huomaa ja varsinkin juoksulenkin jälkeen huomaa ja seuraava työpäivä kärsii taatusti.

Jos ei voi lähteä lenkille niin kyllä olut maistuu sohvalla. Paha sitä duunaria on komentaa tekemään lihaskuntoharjoitteitakaan.

Valmentajana olen nähnyt sen että parhaimmat ammatit urheilijalle on kevyt toimistotyö. Duunareilla ei riitä paukut ja se on ihan selvä se miksei riitä.

Tavallaan duunari ei voi valita urheilullista elämäntyyliä. Itse vaihdoin rakastamaani alaa koska vapaa-aika oli minulle tärkeämpää ja kehon terveys.

Onneksi Suomessa on hyvä sosiaalituki.

Yhteiskunnassa veronmaksajan valinnat on tehty hyvin minimaalisiksi.

Jos sitä vertaa johonkin niin sama kuin rakas vanhempi antaa lapselleen päätettäväksi haluaako hän pukea päiväkotiin siniset vai keltaiset housut. Vanhemmalle on yhdentekevää väri. Hän luo illuusion päätöksestä ja lapsi valitsee housut.

Tässä on kiteytettynä se miksi aikuinen valveutunut ihminen voi pahoin yhteiskunnassa.

Meiltä on jopa otettu oikeus valita itse raittius. Valtio päättää puolestasi mikä on laillista ja mikä laitonta. Veronmaksaja ei voi valita myöskään eutanasiaa.

Hän voi toki valita sellaisia asioita jotka sitovat häntä tekemään hyötyä niille jotka sanelevat veronmaksajalle valintapalkit.

Valintojen mahdollisuutta on rajoitettu hyvin paljon. Tätä voi verrata eläimeen joka asuu eläintarhassa. Syntyvyys heikkenee, masennusta ilmenee, häiriökäyttäytymistä on.

Herätkää hyvät herrat.

Niinhän se menee. Luokkajako näkyy Suomessa ennen kaikkea eroina sivistyksessä, elämäntavoissa, käytöstavoissa ja kulttuurissa. Se näkyy harrastuksina, kirjoitustaidoissa, itsevarmuutena, tyylinä, elintapoina, ruokaostoksina kaupassa.

Alaluokka ja työväenluokka voi tehdä pidemmällä tähtäimellä sellaisia kehnoja valintoja, jotka vaikuttavat terveyteen ja hyvinvointiin. Moni asia ei ole pelkästään ihmisen tahdosta kiinni, mutta toisaalta ihminen itse on ainoa, joka voi muuttaa suunnan. En usko, että kukaan silti valitsee elämän loppuvaihetta happiletkuissa alle 60-vuotiaana. Moni silti tekee valintoja, jotka johtavat tuohon tilanteeseen. Usein nuo ihmiset kuitenkin ovat tottuneet raskaaseen elämään. Heidän on myös helpompi hyväksyä tuollainen kohtalo kuin keskiluokkaisen ihmisen, joka ihmettelee, miksi ihminen toimii itselleen vahingollisesti. Ihminen on valitettavasti taustojensa vanki. Se toimii niin kuin se toimii. Täytyy muistaa, että ihmiset ovat myös rakenteellisesti ja luonteeltaan erilaisia. Itsehillintä on piirre, joka saa ihmisen tekemään pidemmällä välillä itselleen edullisia valintoja. Hyvällä itsehillinnällä varustetut menestyvät elämässään paremmin, ovat terveempiä ja voivat paremmin.

Mitä tulee sitten ylempään keskiluokkaan ja yläluokkaan, niin kyllä noissa ylemmissä yhteiskuntaluokissa on myös omat ahdistuksen aiheensa ja huolensa. Korkeakoulutetuissa on myös työttömiä. Noiden yhteiskuntaluokkien elämä on myös paljon kontrolloidumpaa, heidänkin työnsä voi olla stressaavaa, vaikkei olisikaan henkisesti niin raskasta jne. Elämään liittyy myös paljon ulkoisia vaatimuksia, tapoja ja jäykkiä toimintamalleja. Vanhemmilla on usein lapsiaan kohtaan sellaisia odotuksia ja vaatimuksia, jotka ohjaavat elämää. Yläluokkainen elämä ei todellakaan ole yhtä rapujuhlaa, kaviaaria ja shampanjaa.

Vierailija kirjoitti:

Luokka-ajattelu on pelkkä vanhanaikainen demografinen määrittelytapa erilaisille ihmisryhmille. Jokainen ihminen on oma yksilönsä, erilainen perimältään, lahjoiltaan ja kyvyiltään. Jokaisella on mahdollisuus löytää ne parhaat ominaisuutensa ja järjestää niiden avulla niin hyvä elämä kuin mihin pystyy. Itsensä johonkin luokkaan määrittäminen kahlitsee ja rajoittaa. Jokainen uusi ihminen on saanut ja omaa mahdollisuuden, lähes mihin vain saavutuksiin. Olkaa oma erinomainen itsenne - ei joku jonkin teoreettisen lajitteluluokan jäsen tai edustaja.

Anna kun arvaan: näin puhuu hyvin koulutettu, ylemmän keskiluokan perhetaustalla. Sano vapaasti jos meni väärin.

leski kirjoitti:

Juu, itsekin valitsin ihan selvästi jäädä leskeksi 23-vuotiaana.. Tosin sen päätöksen tein että en tappanutkaan itseäni..

Yhtä vähän kuin minä jäädessäni kokonaan orvoksi 10-vuotiaana. Silti olen sitä mieltä, että olen voinut elämässä tehdä paljonkin omia valintoja.

Lähtökohdat ei olleet niin hyvät kuin jollain muilla, mutta lähtökohtiini nähden olen mielestäni pärjännyt hyvin.

Minulle oli juhlahetki kun olin itse elossa yli lapsen 11-vuotispäivän. Olin jotenkin jännittänyt, että huono onni jotenkin jatkuu sukupolvesta toiseen, isäni oli myös orpo. Mutta juuri siksi valitsen erityisen terveellisiä elämäntapoja. Olen jo rikkonut kirouksen, ja kaikki tästä eteenpäin on voiton puolella.

Up

Ihan paskapuhetta väittää, että elämä on valintoja, joiden lähtökohdat on kaikille samat. Siinä, missä Pirkko hakee vegesalaatin (10e), Martta joutuu tyytymään Lidlin lihapiirakoihin (1e?) koska ei hänellä ole varaa kympin lounaisiin. Mt-ongelmat, sosiaalinen perimä ja köyhyys kaventavat merkittävästi ihmisen kykyä tehdä järkeviä valintoja. Mielestäni on epäinhimillistä uikuttaa jostain vapaasta valinnasta, sillä tämä yhteiskunta luokkajaotteluineen (kyllä, elämme luokkayhteiskunnassa vaikka joku tietämättömyydessään muuta väittää) ja sosiaalisine normeineen on todella ankara heikoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan niinkään kirjoitti:

,

Mitä terveysvalintoihin tulee, on asia aivan itsestä kiinni. Tupakoida ei ole kenenkään pakko.

Tuolla aiemmin jo sanoinkin, että mahdollista se on, mutta pohjalta nousuun vaaditaan poikkeuksellinen yksilö ja sellaiset on harvassa. Siellä keski- ja varsinkin yläluokassa pysymiseen riittää ihan tavalliset, ja jopa vähän heikommatkin lahjat.

Esimerkkisi kyllä vetosi minuun, enkä lainkaan sitä väheksy. Se ei todellakaan silti ole kaikille mahdollinen, eikä sellaista kannata uskotellakaan.

Mä olen kanssasi vähän eri mieltä. Joskus sotien aikaan ja vähän sitä ennen, jos torpparin tai tehdastyöläisen pojasta tuli ylioppilas, niin poika toi kunniaa myös vanhemmilleen. Koulutusta arvostettiin, koska koulutus oli mahdollisuus päästä pois torpparin tai tehdastyöläisen fyysisesti raskaasta työstä. Ja kun yksi lapsista oli saatu koulutettua, nämä lapset avustivat taloudellisesti vanhempiaan sekä vasta opiskelemaan lähteviä sisaruksiaan. Nykyisin tilanne on toinen, koska korkeakaan koulutus ei takaa töitä eikä ainakaan hyvin palkattua työtä. 

Ja mitä tulee keskiluokassa pysymiseen vähän heikommillakin lahjoilla, niin tämäkään ei pidä paikkaansa. Kyllä vaan sieltäkin tulee kolisten alas, jos ei ole kykyjä ja/tai halua tehdä asialle mitään. Keskiluokkaan kuuluvilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tarjota aikuisille lapsilleen keskiluokkaista elämää vaan näiden on se keskiluokkainen elämänsä saavutettava ihan itse. Myös tuo yläluokassa pysyminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Toki jos on rikas suku, niin vesa voi vaikka elellä suvun rahoilla ja syljeskellä kattoon. Mikäli vanhemmat ja suku tähän suostuvat. Mutta se on harhaluulo, että  keskinkertaisuudesta tai vähän heikommilla lahjoilla varustettu menestyisi edes suvun tai suhteiden avulla saaduissa ylemmissä työtehtävissä. Nimittäin liike-elämä on niin raakaa, että se on "tulos tai ulos". Ei nykyisin firmoja päästetä konkurssiin sen vuoksi, että von Tötterströmin hunsvottipojan pitää päästä firmaan rahoitusjohtajaksi tai jollekin muulle kivalle pallille istumaan. Vaikka firman omistaisi isä tai isoisä von Tötterström. 

Tuon tähän sellaisen näkökannan, että ylemmällä keskiluokalla ja yläluokalla on lapsilleen jo monesti sellaisia vaatimuksia, joita köyhempien tai työväen luokan lapset eivät edes pystyisi täyttämään.

Eli asia ei ole niin yksinkertainen, että hyväosaisesta, koulutetusta perheestä tuleva olisi saanut kaiken ilmaiseksi. Häneltä on jo lapsena vaadittu merkittävästi enemmän.

Tämä. Eron näkee todella selvästi vanhempien suhtautumisessa lasten koulumenestykseen. On perheitä joissa lapsilta ei kelpuuteta kokeista kuin ysiä ja kymppiä. Ja vastapainoksi on perheitä joissa riittää että ei tule hylättyä. Lapsille asetetaan jo nuorena tavoitteet joko todella korkealle tai matalalle.