Kauhea nähdä silmästä silmään yhteiskuntaluokkien välinen ero... :-/

Tuntuuko musta vain siltä, vai ovatko nuo erot sosiaaliluokkien välillä vain kasvaneet jatkuvasti? Ei 90-luvulla ollut vielä aivan tämänsuuruisia eroja. Tai sitten hoito on niin hyvää, että ihmiset elävät vanhemmiksi, ja erot vain korostuvat.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kehitysvammaisen, jolla on yhteiskunnan kustantama asunto, omistaa älypuhelimen ja tietokoneen. Tunnen rappioalkoholistin, joka omistaa älypuhelimen, tietokoneen ja maastopyörän ja asuu yhteiskunnan tukemassa laitoksessa. Yhteiskunta huolehtii kuitenkin aika hyvin niistä, joilla menee oikeasti huonosti.

Nuo ei ole mitään ylellisyystuotteita. Nykymaailmassa ei edes voi juurikaan asioitaan hoitaa ilman tietokonetta. Köyhällä pitää olla nettiyhteys ja tietokone, ei köyhän kannata maksaa suuria summia laskun maksamisesta yms. kun tietokoneella asian hoitaa ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa luokkaerot on maailman pienimpien luokassa. Kaikille on taattu Ilmainen terveydenhoito ja koulutus yliopistoon asti, oli tausta mikä tahansa. Ja esim. vaikka huippukoulutetun elinsiirtokirurgin palkka ei Suomessa ole kuin se 6000e/kk eli suunnilleen kolme kertaa siivoojan palkka. Ja verotus vie kirurgin palkasta puolet. Jossain jenkeissä se elinsiirtokirurgin ja siivoojan palkkaero ei ole kolminkertainen vaan satakertainen. Ja sen siivoojan lapsi ei koskaan pääse lukemaan kirurgiksi, toisin kuin täällä meillä.

Kirurgin palkka on kyllä enemmän kuin 6000 €/kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

No kirurgin palkka vaikkapa yliopistosairaalassa on juurikin tuo 6000e. Ja tiedän, koska olen itse erikoislääkäri sairaalassa.

Moro. Itte sairastuin 18-vuotiaana harvinaissairauteen. En tehnyt mitään valintoja. En ole saanut tehdä valintoja kun suurinosa on tehty vastoin haluani. Elämä on sentakia aika erillaista kuin monella 37-vuotiaalla. Olen keskiluokkaisesta perheestä. Opiskelin myös sairaana Ammattikorkeassa kun vielä pystyin.

Ei työelämää, ei ystäviä, ei rahaa, ei lapsia, ei mitään omistettavaa,

Elämä on aika vaikeaa kun rahoja pitää anella joka luukulta.

Hyvää kevään jatkoa teille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa luokkaerot on maailman pienimpien luokassa. Kaikille on taattu Ilmainen terveydenhoito ja koulutus yliopistoon asti, oli tausta mikä tahansa. Ja esim. vaikka huippukoulutetun elinsiirtokirurgin palkka ei Suomessa ole kuin se 6000e/kk eli suunnilleen kolme kertaa siivoojan palkka. Ja verotus vie kirurgin palkasta puolet. Jossain jenkeissä se elinsiirtokirurgin ja siivoojan palkkaero ei ole kolminkertainen vaan satakertainen. Ja sen siivoojan lapsi ei koskaan pääse lukemaan kirurgiksi, toisin kuin täällä meillä.

Kirurgin palkka on kyllä enemmän kuin 6000 €/kk.

Erikoistuvan kirurgin palkka päivystyksineenkin jää kyllä alle 6000 euron. Erikoislääkärillä subspesialiteetista ja päivystysmääristä riippuen kokonaispalkka 6500-9000€. Jotkut poikkeukselliset yksilöt neurokirralla tai thoraxilla tienaa päälle kympin, mutta usein uraa takana 20+ vuotta ja pitkiä päiviä.

Esimerkiksi oma isäni on aluesairaalan osastonylilääkäri gastrokirralla, 4 etupäivystystä ja 2-4 takapäivystystä kuukaudessa. Kokonaisliksa n. 8200 euroa kuukaudessa. Pääsen samaan ansioon sivukylän terkkarissa tekemällä iltoja ja viikonloppua flunssapolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Jep. Joku luovuttaa jo heti alkuunsa, koska lähtökohdat ovat niin huonot. Miksi edes yrittää mitään, kun rikkaan perheen Riku saa kaiken paljon helpommalla? Sukuvika tämä on, ettei minusta mitään koskaan tule. Lohduttaudunpa sitten pullolla, etsin seurani kaltaisistani ja halveksin Rikua. Tämä on kohtaloni. Ja sitten on sisarus, joka ei halua itselleen samanlaista elämää kuin vanhemmillaan on eikä  omille lapsilleen samanlaista lapsuutta kuin itsellä on. Joka ystävystyy mieluummin rikkaan perheen Rikun kuin kaltaistensa kanssa, vaikka Riku saakin kaiken niin paljon helpommalla. Sisarus, joka tekee kaksin verroin enemmän töitä koulumenestykseensä kuin Riku ja kymmenen kertaa enemmän kuin luovuttanut sisaruksensa. Ei pääse ehkä jatko-opintoihin ensimmäisellä yrityksellä, vaikka Riku vanhempiensa maksamien valmennuskurssien vuoksi pääsikin, mutta ei luovuta vaan yrittää vuoden päästä uudelleen. Ja sen vuoden käyttää vapaa-aikansa pääsykokeisiin lukemiseen ja pääsee opiskelemaan. Kumpikin sisaruksista on tehnyt omat valintansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Olen pahoillani, että joudut sairastavan. Perinnöllinen sairaus tms. ei todellakaan ole valintakysymys. Tupakointi, alkoholin ja huumeiden käyttö taas on. Samoin se, yrittääkö lähtökohdistaan huolimatta kehittyä omien kykyjensä maksimin mukaan vain meneekö kaikesta riman ali, kun mulla on niin huonot palikat. Sinäkin olet halunnut kouluttautua ja yrittää, vaikka se sairaudestasi johtuen ei olekaan ollut helppoa. Luokkaerot pienuudesta kertoo kuitenkin myös se, että sairaudestasi huolimatta sinä olet saanut opiskella, sinulla on ruokaa, vaatteita, asunto, tietokone jne. Oikeassa luokkayhteiskunnassa sairaat ja köyhät tippuvat kaiken tämän ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se elämä on ihan valinnoista kiinni. Eräänkin perheen pojista toinen lähti opiskelemaan ja on pärjännyt elämässään hyvin ja ehtinyt kerätä aikamoisen omaisuuden. Sitä toista poikaa taas ei opiskelu kiinnostanut, hän ryyppäsi ja rellesti minkä kerkesi ja viettää nyt eläkepäiviään sairaana ja varattomana.

Oletko varma, että oli pojan oma valinta jättää opiskelut ja ruveta ryyppäämään?

Entä  jos syynä oli esim. oppimishäiriö, lukihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, aiempi koulukiusaaminen tai vaikkapa lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö, traumatisoituminen ja masentuminen tms.?

Yleensä asia voi kauempaa näyttää omalta valinnalta, mutta lähemmässä tarkastelussa ilmenee nimenomaan erään kirjoittajan mainitsemia sosiaalisia ja psyykkisiä syitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Ei saman perheen lapsilla ole täysin samanlainen lapsuus. Jokainen, joka on elänyt useampi lapsisessa perheessä tietää tämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa valinnoista puhuminen. Ihminen ei tee valintoja.

Toiset tekevät valintoja, toiset heittäytyvät sivuhenkilöksi omassa elämässään.

Kukaan ei tee valintoja, toisilla käy tuuri ja kuvittelevat sen omiksi ansioikseen.

Kerro toki viimeisimmästä "valinnasta" jonka juuri sinä olet tehnyt niin revin sen kappaleiksi.

Valintoja ovat esimerkiksi päätökset hakea opiskelupaikkaa tietyistä oppilaitoksista ja päätökset hakea töitä tietyistä paikoista ja olla hakematta toisista. Valinta on myös se lukeeko pääsykokeeseen vähän vai paljon. Se opiskelupaikan ja työpaikan saaminen on kuitenkin kiinni myös tuurista, ei pelkästään omista valinnoista.

Itse mietin parhaillaan lähettäusinkö hakemuksen erääseen koulutukseen. En vielä tiedä lähetänkö.

Sitäkään en tiedä pääsenkö koulutukseen vaikka siihen hakisin. Sen kuitenkin tiedän että ihan varmasti en pääse jos en hae.

-Ohis

Mitä sitten sanot siihen, ettei pääse hakemiinsa paikkoihin, vaikka lukisi yhtä paljon kuin muut? Miten voit sanoa, että pelkkä hakeminen on mikään sellainen valinta, jolla on merkitystä? Voisinhan minäkin valita hakea arkkitehdiksi, lääkäriksi, dramaturgiksi ja juristiksi, mutta so what? Miten se on valintani että pääsisin sisään? Ja kaikilla ei ole mahdollisuutta lukea yhtä paljon, miten voit väittää senkään olevan vain valinta? Syitä miksi ei on monia, kuten vaikkapa heikompi keskittymiskyky ym. lahja, jolle ei itse mahda mitään.

Niistä erilaisista lähtökohdista. Käykää lukemassa "Mitta täynnä puolison masennusta" viesti 125. Se ei ole minun kirjoittama, mutta tosiaan on meitä, jotka opettelevat vasta aikuisiällä sen mitä muut lapsuudessa. Oma kuorma on sen  verran raskas, että se vie ihan valtavasti energiaa kaikesta muusta. Olen käynyt terapiassa nuoresta asti, yli 10 vuotta yhteensä. Se on vienyt todella paljon rahaa ja aikaa (töitä on pitänyt järjestellä sen mukaan). Sitten siihen päälle aikuisuudessa pyyhkäisee vastoinkäymisten tsunami: läheisten kuolemia, sairastumisia, avioero, lapsettomuus, vesivahinko jne. Ja taas terapiaa. Vaikka olen pintapuolisesti selvinnyt elämässä hyvin, niin kyllä v*tuttaa, kun joku tulee siihen puhumaan, kuinka elämä on omien valintojen näköistä. Ei ole. 

Minä ainaskin jatkan tupakointia niin kauan kuin sielu sietää. Kukaan meistä ei voi tietää päiviemme määrää, eivät tupakoimattomat ja tupakoitsijat. Siis älkäämme tuomitko toisiamme!

Hus:n väitelleille erikoislääkäreille maksetaan jopa 5000e peruspalkkoja, koska korkeatasoisia tulijoita on runsaasti, oli palkka tai ehdot mitä tahansa. Päivystyksistä saa toki jkv lisää mutta kyllä öistä, viikonlopuista ja juhlapyhistä oman viikkotuntimäärän lisäksi kuuluukin saada. Tosin kaikilla erikoisaloilla ei ole päivystystä tai erikoislääkärit tekee vain takapäivystyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole valinnasta kiinni. Itse olen fiksu nuori nainen, joka sai opiskelupaikan yliopistosta. Aina ollut opiskelu mielekestä ja akateeminen tulevaisuus oli ns.taattu.

Noh, sairastuin vakavasti psyykkisesti, nyt väliaikaisella eläkkeellä, opintoja ei pysty kuin vähän tekemään, hoitoa on vaikea saada, lähes mahdotonta. Nyt sinnittelen päivästä toiseen ja itsemurhakin mielessä.

Että se niistä valinnoista.

Ei varmasti tarvitse mainita, etten ole koskaan seurustellut, perheestä on siis turha haaveilla (jo sairaus hankaloittaisi sitä), opinnot ei suju, kamalat velat päällä sairausajasta ja hoitokuluista.

Jos en olisi sairastunut, saattaisin itsekin uskoa tuohon "elämä on valintoja", "kyllä Suomessa kaikki hoituu".

Minäkin sairastuin vakavasti, mutta päätin ettei koko elämäni ollut siinä. Teen kaiken mihin pystyn, ehkä erilaisia valintoja kuin ennen sairautta mutta parhaani mukaan. Minullako vain kävi joku tuuri että päätin ettei sairaus pilaa koko elämääni? Ja jos olisin antanut pilata niin ei olisi käynyt tuuri?

Mikset vaan valinnut alunperin ettet sairastu vakavasti jos kaikki on valinnoista kiinni? Ehkä ne muutkin tekevät kaiken mihin pystyvät, parhaansa mukaan. Heille vain kävi sellainen tuuri että sairaus vei kyvyt niin pahasti ettei se parhaansa mukaan tekeminen enää riittänyt. Ehkä he eivät syntyessään saaneet riittävästi niitä ominaisuuksia joilla päättää estää elämän piloille meno. Ehkä heidän sairautensa on pahempi?

Kyllä, sinulle kävi onni onnettomuudessa ettei sairaus nujertanut sinua vaan olit riittävän terve saamaan sen yliotteen sairaudestasi. Se on hieno juttu että sinulle kävi näin. Se taas ei kerro yhtään mitään jonkun toisen ihmisen elämästä. Jos vaikka "päätät" nyt miettiä asiaa että ymmärtäisit jatkossa kysymättä. Jatkokysymykset kertovat vain että olet laiska että halunnut selvittää asiaa vaan pysyit mieluummin "oikeassa olemisen" linnakkeessa.

Tai ehkä se sairaus sittenkin nujersi sinut ja on tehnyt sinut kyvyttömäksi ymmärtää muuta kuin itseäsi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämässä on paljon valintoja. Valitset heti alussa sen polttaako tai ryyppääkö äitisi tai syökö hän p*kaa ruokaa kun on raskaana. Sen jälkeen valitset, miten turvallisia kiintymyssuhteesi ovat, vastataanko tarpeisiisi vauvana. Helppo juttu! Sitten pitää valita oikein se, miten sinua kasvatetaan tunnetaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Kouluikäisenä pitää muistaa valita myös, että saatko tukea ja ohjausta esimerkiksi lukemaan oppimisessa, vai kiinnostaako kasvattajaa enemmän vaikka vaan ryypätä. Pitää muistaa valita se, että oppii lukemaan kunnolla (hitsiläinen, yläasteella on paljon väärin veikanneita poikia, jotka ei oo oppinu kunnolla lukemaan), koska susta tulee täys luuseri, jos et opi. Oppimisvaikeudetkin on varsinkin lapsena ihan vaan valintakysymys.

Sitten voitkin valita lukion tai amiskan. Luuserit valitsee amiskan ja tosi luuserit ei edes mene kouluun, kun ei ne oo opetellu ees lukee tai viitti keskittyä mihinkään. Muista valita se lukio ja yliopisto, kun oot muistanu ensin valita sen, että pystyt ponnistelemaan, keskittymään ja lukemaan suvereenisti. Sä valitset kyllä senkin, valitaanko sut sinne kouluun minne hait.

Ei kannata valita mitään sairauksia missään elämänvaiheessa. Sä valitset senkin, miten sun sosioekonominen taustasi, äidin valinnat raskauden aikana ja myös lapsuudenaikainen ruokavalio ja ihmissuhteet vaikuttaa terveyteesi. Vaan luuserit valitsee niitä sairauksia.

Sitten vaan valitset työpaikkasi rahakkaalta alalta, sekin kun on valinta, valitaanko sinut satojen hakijoiden joukosta. Jos ei sua valita, oot valinnu olla työtön luuseri. Voit myös valita ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi, kun vaan muistat valita, että maailmantalous pysyy kuosissa ja valitset, että asiakkaat valitsee sut. Elä ainakaan valitse mitään konkurssia, kun voit valita et sun firmas on seuraava Rovio. Sehän on vaan valinnoista kyse.

Ja silti tuon saman perheen lapsista toisesta tulee opettaja, lääkäri tai juristi ja toisesta alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön, jolla ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. 

Jep, toisilla menee joku palikka jossain kohtaa paremmin. En ole esim. koskaan kuullutkaan lääkäristä tai juristista, joka ei osaisi juurikaan lukea ja ymmärtää lukemaansa.

Surkealla tuurilla varustetut on tosi harvinaisia akateemisella uralla verrattuna niihin, jotka on älynny valita kaikki luetellut asiat oikein kohdusta saakka. Muistat vaan valita oikein, ettet vaan päädy luuseriksi.

Voi luoja :D eli toinen näistä lapsista ryyppää viikonloput ja toinen opiskelee, sillä ei ole mitään tekemistä oman valinnan kanssa? Joku suurempi voma on vaan päättänyt että näin on, kumpikaan ei vaan voi muuttaa toimintaansa?

Voi luoja itsellesi. Missä kaikkivoipaisuusharhassa ihmiset oikein elää? Se, että se toinen pystyy opiskelemaan ja se toinen ei, ei ole valinta. Ihmiseltä on voitu viedä kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään valintaa jo ennen kuin se on edes syntyny. Sun puolestasi on tehty jo niin monta valintaa ennen tuota, että...

Mutta ei, ainoa mahdollinen selitys on se, että luuseri vaan valitsee olla luuseri. Se on vaan niin kelvoton ihminen, mitään ei tarvitse siis tehdä. Se ajatus on tosi lohdullinen niille, joiden kuplassa jokainen ansainnu itse oman menestyksensä.

Miksei suht terve normaali nuori pysty opiskelemaan? Ai koska on niiiin paljon kivempi lähteä ryyppäämään? Niinpä. Ihan omaa valintaa. No mutta hei, tuudittaudu siihen ettet voi elämääsi mitenkään vaikuttaa, olet vain uhri jonka käteen laitettiin pullo ja tupakka, pakotettiin suorastaan juomaan.. Ethän sinä nyt muuta voinut.. Yök. Minun lapsilleni on tuollaista sontaa opeta ja siksi he tulevatkin menestymään paremmin, huolimatta siitä mitä elämä heittää eteen.

teryeru kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole valinnasta kiinni. Itse olen fiksu nuori nainen, joka sai opiskelupaikan yliopistosta. Aina ollut opiskelu mielekestä ja akateeminen tulevaisuus oli ns.taattu.

Noh, sairastuin vakavasti psyykkisesti, nyt väliaikaisella eläkkeellä, opintoja ei pysty kuin vähän tekemään, hoitoa on vaikea saada, lähes mahdotonta. Nyt sinnittelen päivästä toiseen ja itsemurhakin mielessä.

Että se niistä valinnoista.

Ei varmasti tarvitse mainita, etten ole koskaan seurustellut, perheestä on siis turha haaveilla (jo sairaus hankaloittaisi sitä), opinnot ei suju, kamalat velat päällä sairausajasta ja hoitokuluista.

Jos en olisi sairastunut, saattaisin itsekin uskoa tuohon "elämä on valintoja", "kyllä Suomessa kaikki hoituu".

Minäkin sairastuin vakavasti, mutta päätin ettei koko elämäni ollut siinä. Teen kaiken mihin pystyn, ehkä erilaisia valintoja kuin ennen sairautta mutta parhaani mukaan. Minullako vain kävi joku tuuri että päätin ettei sairaus pilaa koko elämääni? Ja jos olisin antanut pilata niin ei olisi käynyt tuuri?

Mikset vaan valinnut alunperin ettet sairastu vakavasti jos kaikki on valinnoista kiinni? Ehkä ne muutkin tekevät kaiken mihin pystyvät, parhaansa mukaan. Heille vain kävi sellainen tuuri että sairaus vei kyvyt niin pahasti ettei se parhaansa mukaan tekeminen enää riittänyt. Ehkä he eivät syntyessään saaneet riittävästi niitä ominaisuuksia joilla päättää estää elämän piloille meno. Ehkä heidän sairautensa on pahempi?

Kyllä, sinulle kävi onni onnettomuudessa ettei sairaus nujertanut sinua vaan olit riittävän terve saamaan sen yliotteen sairaudestasi. Se on hieno juttu että sinulle kävi näin. Se taas ei kerro yhtään mitään jonkun toisen ihmisen elämästä. Jos vaikka "päätät" nyt miettiä asiaa että ymmärtäisit jatkossa kysymättä. Jatkokysymykset kertovat vain että olet laiska että halunnut selvittää asiaa vaan pysyit mieluummin "oikeassa olemisen" linnakkeessa.

Tai ehkä se sairaus sittenkin nujersi sinut ja on tehnyt sinut kyvyttömäksi ymmärtää muuta kuin itseäsi...

Edelleenkään kukaan ei ole sanonut että KAIKEN voi elämässä itse valita. En valinnut sairauttani, mutta valitsin miten suhtaudun siihen, millaisia terveyttä tukevia valintoja teen sairauteni kanssa. En tarttunut pulloon ja kuollut, Vaikka niinkin olisin voinut valita. Muutin elämääni, luovuin asioista joista sairaus pakotti luopumaan ja keskityin niihin joihin vielä pystyin. Juuri tämän sairauden takia en todellakaan anna mitään empatiaa ihmisille jotka pystyisivät vaikka mihin, jos vain viitsisivät.