Mitta täynnä puolison masennusta!
Nyppii, raivostuttaa. Tekisi mieli polkea tuo puoliso suohon!! Makaa, nukkuu, äksyilee, vastaa yhdellä sanalla, kaikki työt jää tekemättä, lasten kanssa olo kuin myrkkyä. Raha-asiat meni persiilleen tuon sairauden vuoksi jo vuosia sitten. Laskuja ei voi hoitaa ja toista ei edes kiinnosta. Asunto lähtee pian alta, paikat riipinraapin kun toinen ei jaksa/välitä tehdä mitään!
MENEE HERMO! Mutta juu, mitään ei voi sanoa kun sitten jumiutuu lopullisesti sänkyyn pillerihumalan voimalla. Haaveilee välillä kuolemasta, minä toivon että menisi ja kuolisi. Tekisi edes jotain. Puhuttu on x 100 ja aina keskustelu kääntyy siihen että en ymmärrä ettei hän jaksa. Kiva. Talo, lastenhoito, ruokahuolto, pyykit, pihatyöt yms. hoituvatkin vain mun toimesta. Mut kun pitää vaan jaksaa kun toinen ei jaksa! Ja juu, työpäivät kestää matkoineen yli 9h- kaikki tuohon päälle.
Jos sanon että pakkaan laukkuni ja lähden, tulee mukanani katras rakkaita lapsia. Lainat ja laskut jää maksamatta. Eli mihin tästä lähtisi. Elämä on yhtä pask** ja lapset ovat voimavarani jonka avulla jaksan ja pysyn järjissäni.
Että tällainen purkaus.
Kommentit (198)
Ap, mitä jos sanoisit miehelle, että lähdet jos hän ei hakeudu hoitoon.
Varmaan ne lapsetkin ovat jo ainakin hiukan masentuneet tuosta tilanteesta, eli hankkiudu nyt kiireesti heistäkin eroon.
Mistä te löydätte näitä miehiä jotka ei tee eikä ymmärrä mitään?
Vahva ja itsenäinen. Olen epäilyistä huolimatta nainen :^)
Mies on masentuneen lisäksi itsekeskeinen. Ei ajattele lapsiaan vaan haluaa että ulosottomiehet vievät talon heidän altaan.
Saat olla väsynyt mieheesi. Suosittelen että otat yhteyttä lääkäriin/menet itsekin terapiaan. Heillä on kokemusta masentuneen puolison tilanteista.
Yksi masentunut sairastuttaa lopulta koko lähipiirinsä, kuten alkoholisti tai narkomaani. Pelasta itsesi ja lapset. Ultimatumiksi voi antaa oikeasti hoitoon hakeutumisen ensin. Sielläkin on ruuhkaa.
Vierailija kirjoitti:
Syötä sille maca tai/ja ashwagandha jauhetta, auttoi omaan masennukseen.
Ole tukena, jaksa kannustaa ja älä menetä toivoa.
Ei puoliso ole mikään terapeutti. Sitä lyödään hynttyyt yhteen periaatteella, että kumpikin hoitaa oman tonttinsa.
Käyttäjä2820 kirjoitti:
Jos miehelläsi olisi syöpä, ajattelisitko/toimisito samoin? Masennus on ihan oikeasti sairaus, vaikka sitä ei ulospäin näe (muuta kuin "kiukutteluna"). Siellä sairauden alla on se sama mies jota rakastit. Masennuksen paranemiseen menee kauan, mutta kyllä siitä paranee (jos miehesi on hakenut apua). Masennus on ihan totaalisen paska sairaus, siitä olen kanssasi samaa mieltä.
Niin, totta kai masennus on sairaus, ei ap:n mies varmasti vittumaisuuttaan ole tuollainen.
Mutta toisin kuin syöpä, masennus oirehtii nimenomaan parisuhteeseen päin. Masentuneista osa on hyvinkin heikossa toimintakyvyssä ja vuosiakin putkeen - ap:n kuvauksesta saa vaikutelman, että hän on kyllä yrittänyt ymmärtää ja tsempata pitkän aikaa.
Mutta miten pitkään pitää oman terveyden uhalla ja lasten terveyden uhalla kestää ja sietää?
Minusta ei tarvitse loputtomiin. Kohta myös ap ja lapsensa ovat psyykkisen hoidon tarpeessa.
Päälle voi tulla - kuten meillä - se, että siippa paitsi on toimintakyvytön, syyttää vielä kaikesta ikävästä olostaan vaimoa. Kun niin ikävästi kerran seitsemän vuotta sitten sanoit...
Tunnistan erittäin hyvin ap:n turhautuman. Hyvällä et saa mitään aikaan, pahalla vain pahennat. Kun joskus suuttuu tai väsyy, ei oikein kehtaisi sanoa mitään, koska "miehellä on se masennus"...Mutta on ap:llakin oikeus olla joskus vihainen!
Karmea tilanne.
Sanoisin, että jos mies ei kykene yhteistyöhön raha-asioiden hoidossa edes sen vertaa, että antaisi ap:n hoitaa laina-asioita myymällä talon, niin ei ole paljon vaihtoehtoja.
Ja mieti tosiaan lastesi hyvinvointia. Kuinka isän sairauden seuraaminen lähietäisyydeltä vaikuttaa heihin? Ok., jos mies toteuttaakin uhkauksensa ja tappaa itsensä, niin on sekin iso trauma, mutta niin voi käydä joka tapauksessa.
Sinuna ottaisin ja lähtisin.
t. vaimo, jonka mies onneksi parani masennuksesta, mutta koville otti!
Huonon saaliin sait. Lisäksi lapsesi voivat periä masennustaipumuksen. Huono mäihä.
Tuttavapiirissä vaimo jaksoi katsella masentunutta mielenterveyshäiriöistä miestä parikymmentä vuotta. Sitten pisti pihalle ja piti talon.
Moni alkoholistiperheenkin lapsi kertoo aikuisena, että miksi se äiti ei vaan lähtenyt ja suojellut juovalta isältä.
Pistä akka kävelemään ja hanki parempi vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat kiukuttelulla? Oman kokemuksen mukaan masentuneet yrittävät esittää parempaa ja olla mahdollisimman vähänä taakkana muille, sillä häpeävät.
No kun valitettavasti näin ei aina ole. Taitaa olla yksilöllistä. Itse koin jopa erään ystävyyssuhteen raskaaksi, tämä ystävä sairasti masennusta. Kritisoi aika paljon muita, sukulaisiaan ja exiään ja ystäviään (toisinaan minunkin valintojani). Tuntui että aina piti mennä tämän ystävän ehdoilla, tehdä mikä hänen mielialalleen oli hyväksi. Myös puolisonsa vaikutti tukevan ja pitävän huolta, että masentuneen tarpeita hoidetaan. Ei ollut kovin vastavuoroista. Olin helpottunut, ja koin silti syyllisyyttä, kun ystävyys loppui muista syistä. Mikä oli sekin minun syyni sitten.
Käyttääkö miehesi alkoholia? Sehän tunnetusti lisää tuota masennuksen kierrettä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei sinänsä ole kannanotto mihinkään suuntaan mitä apn tulisi tehdä, mutta on jokseenkin huvittavaa, että samana päivänä täällä oli toinen keskustelu, jossa kysyttiin paljonko puolison sairastelua tulee sietää, ja lähes kaikki oli sitä mieltä että sairasta ei hylätä ja avioliitosta etenkin kuolema erottaa. Täällä kaikki kannustaa lähtemään. Masennus on myös sairaus.
Joo no kaikki toistelee, että masennus on sairaus, mutta eihän sitä kukaan oikeasti usko. Oikeasti masentunut on vaan laiska, vittuileva, muita alaspäin vetävä ikävä ihminen.
Jos et kestä miehen sairautta, sinun täytyy lähteä heti. Pahennat hänen masennusta, jos et pysty sitä hyväksymään. Tuollaisessa ilmapiirissä on mahdotonta parantua. Tee molemmille palvelus ja eroa.
Kyllä minä ainakin haluan nauttia ihmissuhteistani, enkä kuunnella naama norsunveellä olevaa ihmistä toistuvasti. Saati sitten elää sellaisen kanssa. Joskus vaihtamalla paranee. Ei liikaa uhrautumista oman elämän ja saati lasten kustannuksella. Mies joko tsemppaa tai ei. Ehkä olet toiminut jopa mahdollistajana, että hän saa valittaa vuoteesta masistaan. Kun palvelu loppuu, on pakko alkaa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö miehesi alkoholia? Sehän tunnetusti lisää tuota masennuksen kierrettä.
Luen alapeukuttajamoukka iso nivaska lääketieteen tutkimuksia. Ja muistele omia krapulamorkkiskokemuksiasi.
Mun mies on kanssa masentunut, mutta hakeutunut hoitoon. Ei kaikki masentuneet halua pilata muiden elämää, osa haluaa säästää omaisia omalta synkkyydeltä viimeiseen asti. Että ei tuo ihan perus masennukselta kuulosta, jos haluaa vetää kaikki samaan suohon ja laittaa lasten kodin ulosottoon. Jotain muutakin tuossa on kuin masennus.
Minulla on itselläni epätyypillinen masennus, jossa on tällä hetkellä hyvä vaihe menossa. Puolisoni kärsi huonona hetkenä siten, etten voinut samalla tavalla tehdä kotitöitä, mitä ennen ja olin itkuisempi. En ollut inhottava puolisoani kohtaan ja kotitöiden eteen tein kaikkeni. Kävin välistä töissä ja pakotin itseni liikkeelle. Hain apua ja pääsin terapiaan. Vaikka olin masentunut, en halunnut kostaa sitä muille, vaan säästää läheiseni siltä. Tosin mieheni on nyt masentunut, mutta oli sitä jo ennen kuin tapasimme.
Eli sun mielestä ap:n pitää vaan kärvistellä ja pilata oma elämänsä katselemalla loisivaa ukkoa?