Lue keskustelun säännöt.
Repesin pahasti kätilöiden ammattitaidottomuuden takia
Tuusan nuuska
18.04.2017 |
Synnytin esikoisemme eräässä yliopistosairaalassa kolmisen vuotta sitten. Avautumisvaihe oli nopea, mutta ponnistusvaiheessa homma jäi junnaamaan. Ponnistin voimieni takaa, kuten kätilöt neuvoivat, mutta vain vauvan päälaki kävi näkyvissä, ja meni uudelleen sisään. Puolen tunnin ponnistamisen jälkeen vauvan sydänäänet alkoivat laskea, ja kätilöt hoputtivat minua, että lapsi on saatava pian ulos. Työnsin ja työnsin ilman tulosta. Lopulta minulle leikattiin eppari ja käskettiin edelleen ponnistaa lujaa. Lapsi syntyi syöksyllä heti seuraavalla työnnöllä, ja repesin peräaukkoa myöten. Lapsi oli yhdeksän pisteen tyttö,eli ihan hyväkuntoinen kuitenkin.
Olin epparista ja pahasta repeämästä todella järkyttynyt. Minun annettiin ymmärtää, että repeäminen oli vain huonoa tuuria. Myöhemmin tajusin, että olin ponnistanut huonoimmassa mahdollisessa asennossa eli selälläni. Välilihaa ei tuettu, eikä pään syntymistä jarrutettu vaan lapsen annettiin tulla täysin hallitsemattomasti. Syytän repeämisestä kätilöiden ammattitaidottomuutta ja/tai välinpitämättömyyttä. Pikkukakkosen syntymä olisi edessä loppukeväästä, ja olen vaatinut sektiota. En enää aio ottaa riskiä, että toinenkin synnytys hoidetaan yhtä huonosti ja repeän uudelleen. Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (136)
En jaksa lukea kaikkia viestejä, ehkä sinua on jo neuvottukin asiasta, mutta oletko tehnyt potilasvahinkoilmoituksen? Sen tekemällä saat tietää, oliko kysymys osaamattomuudesta vai mistä ja jos seoli potilasvahinko, voit saada korvauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajunnut silloin, että kätilöt olisivat toimillaan voineet ehkäistä repeämistä. Ajattelin, että syy oli mun anatomiassa ja huonossa tuurissa. Luotin siihen, että ammattilaiset tietävät, kuinka toimia.
En halua kertoa, mistä sairaalasta on kyse, mutta suuresta yliopistollisesta sairaalasta.
-ap
Onko tämä yleistäkin? Että naiset menevät synnyttämään mutta eivät ole selvittäneet itselleen edes alkeellisimpia perusasioita synnytyksen kulusta?
Eikö edes järkesi sanonut, että esim. kyykyssä ponnistaminen (synnytystuolissa) on ihan aavistuksen verran ergonomisempaa ja toimivampaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajunnut silloin, että kätilöt olisivat toimillaan voineet ehkäistä repeämistä. Ajattelin, että syy oli mun anatomiassa ja huonossa tuurissa. Luotin siihen, että ammattilaiset tietävät, kuinka toimia.
En halua kertoa, mistä sairaalasta on kyse, mutta suuresta yliopistollisesta sairaalasta.
-ap
Onko tämä yleistäkin? Että naiset menevät synnyttämään mutta eivät ole selvittäneet itselleen edes alkeellisimpia perusasioita synnytyksen kulusta?
Eikö edes järkesi sanonut, että esim. kyykyssä ponnistaminen (synnytystuolissa) on ihan aavistuksen verran ergonomisempaa ja toimivampaa?
Jäkä jäkä jäkä ja vielä kerran jäkä. Senkin ankeuttaja. Mene harjoittelemaan vaikka pituushyppyä.
Ajattelin, että menen synnyttämään avoimin mielin ja ilman liikoja ennakko-oletuksia, koska synnytys voi edetä miten vaan. Luotin, että ammattilaiset ohjaavat ja neuvovat tilanteen mukaan.
En saanut lainkaan epiduraalia, ei ehditty antaa, koska avautuminen kesti alle neljä tuntia. Kätilöt eivät uskoneet, että olisin avautunut niin nopeasti, vaan olin avautumisvaiheen yksin vuodeosastolla. Kun suostuivat ekan kerran vilkaisemaan tilannetta, olin jo 5cm auki, sunnytyssaliin päästessä 8cm.
Ponnistusvaihe oli kestänyt 30min kun alettiin hoputtaa laskevien sydänäänien takia. Toki mulla tuli kamala hätä lapsen puolesta, ja ponnistin niin lujaa kuin pystyin. Olin ajatellut etukäteen sen verran, että jos episiotomiasta tulee puhe, niin pyydän ettei tehtäisi kuin äärimmäisessä hädässä. No sellainen se tilanne ehkä oli, eikä multa edes kysytty ennen kuin leikattiin.
Tosiaan epparin jälkeen ponnistin edelleen täysillä, ja mies joka seurasi tilannetta jalkopäästä sanoi myöhemmin, että lapsi syntyi vauhdilla. Eikä mulla ole itselläkään sellaista mielikuvaa, että sitä syntymistä olisi mitenkään jarruteltu. Totta kai lapsen terveys on etusijalla. Mutta olisiko se haitannut, jos epparin jälkeen olisin ponnistanut lapsen rauhallisemmin ulos? En osannut sitä itse pidätellä tai hallita, vaan ponnistin vain hädissäni, kuten käskettiin.
-ap
En revenny Sami Hedbergin ammattitaidottumuuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistitko tehdä valituksen?
Aina repeämät eivät johdu kätilöiden ammattitaidottomuudesta, mutta kyllä niitäkin on. Tiedän tapauksen, jossa oli jo aiemmin muutaman kerran synnyttänyt osastolla ja oli seuraavaksi päiväksi suunniteltu käynnistys. Äiti oli illalla ilmoittanut, että tämä tuntuu syntyvän nyt. Kätilö ei ollut edes tutkinut vaan tuputtanut unilääkettä, että nukupas hyvin että jaksat huomenna synnyttää. Lapsi oli syntynyt yöllä, äiti unilääkepökkyrässä ei ollut ihan ollut tilanteen tasalla ja tämä oli aiheuttanut pahat repeämät.
Entiseen aikaan oli käytössä sellaisia synnytystuoleja, joissa äiti oli pystyasennossa, mutta ei kuitenkaan tarvinnut olla jaloillaan. Niitä ei ole enää käytössä eikä edes yritetä kehittää nykyversioita, koska kätilöiden työasento ja ergonomia ovat tärkeämpiä kuin äidin ja syntyvän lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Muistitko tehdä valituksen?
Aina repeämät eivät johdu kätilöiden ammattitaidottomuudesta, mutta kyllä niitäkin on. Tiedän tapauksen, jossa oli jo aiemmin muutaman kerran synnyttänyt osastolla ja oli seuraavaksi päiväksi suunniteltu käynnistys. Äiti oli illalla ilmoittanut, että tämä tuntuu syntyvän nyt. Kätilö ei ollut edes tutkinut vaan tuputtanut unilääkettä, että nukupas hyvin että jaksat huomenna synnyttää. Lapsi oli syntynyt yöllä, äiti unilääkepökkyrässä ei ollut ihan ollut tilanteen tasalla ja tämä oli aiheuttanut pahat repeämät.
Entiseen aikaan oli käytössä sellaisia synnytystuoleja, joissa äiti oli pystyasennossa, mutta ei kuitenkaan tarvinnut olla jaloillaan. Niitä ei ole enää käytössä eikä edes yritetä kehittää nykyversioita, koska kätilöiden työasento ja ergonomia ovat tärkeämpiä kuin äidin ja syntyvän lapsen.
Synnytysjakkara on kyllä ihan yleinen synnytystapa tänäkin päivänä. Ja on kehitetty vastaavia eteenpäin, googlaa mm relaxbirth
Sisältö jatkuu mainoksen alla
notta kirjoitti:
Kolmen lapseni synnytyksissä paras kokemus oli mieskätilöstä. Mistähän se johtuu, että mies kun tarttuu kauhaan tai toimii kätilönä, hän on siinä yleensä huippu?
Siksi koska heti jos mies osaa tehdä yhtään mitään niin hän on huippu siinä mitä tekee vaikka olisi aivan surkea.
Itse olisin potkaissu jos mieskätilö olisi yrittänyt lähestyä.
Mäkin repesin alotukselle REPS😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tuetaanko nykyään välilihaa ja muutakin? Silloin, kun itse synnytin v 2003 niin synnytin aika yksin, koska kätilöillä oli täys työ päällä: synnyttäjiä oli enemmän kuin oli arvioitu. Kätilö kävi vain huikkasemassa, että paina nappia, kun tekee mieli ponnistaa, mutta älä ponnista ekalla kerralla vaan vasta tokalla. Yksinolo ei haitannut vaan pystyin keskittymään omiin tuntemuksiini paremmin ilman ylimääräistä hösääjää ja kaikki sujui hyvin vauvan ja itseni kannalta, enkä revennyt mistään.
Tarkoititko ap tosiaan selällään, etkä puoli-istuvaa asentoa? Kai sulla nyt pääpuoli oli jotenkin korotettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :( Oletko miten toipunut siitä, palautuiko alapää edes kutakuinkin normaaliksi? Olisiko mahdollista että synnyttäisit jossain toisessa sairaalassa tämän toisen jos siellä osattaisiin paremmin?
Ja missä sairaalassa tämä muuten kävi?Minut korjausommeltiin heti synnytyksen jälkeen nukutuksessa, ja luojan kiitos alapää on palautunut lähes ennalleen, pientä tunnottomuutta ja ilman karkailua on. Seuraavan synnytän toisessa sairaalassa. Mutta täälläkin minua yritetään kovasti suostutella alatiehen. "Ommellaan vaan uudelleen, jos repeät!" sanoi täkäläinen kätilö.
-ap
En usko.
Itse repesin synnytyksen aikana molemmilta osastoilta. Palkattiin kirurgisella synnytyksen jälkeen, kolmannenkin asteen repeämä. Alusta saakka on jokaikinen lääkäri ja kätilö ollut sitä mieltä että seuraavassa synnytyksessä sektio on paras ratkaisu. Kuulemma nimenomaan sen peräsuolen repeämisen vuoksi, vaikka se onkin mulla parantunut täysin. Kuitenkin riski parantumattoman vaurion syntyyn on liian suuri koska arpikudos ei siellä jousta kovin paljon. Emättimen repeäminen ei aiheuttaisi mitään huolta. Missä ihmeessä on sairaala, jossa alatiesynnytystä tuputetaan peräsuolen repeämisen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ala ainoaa persettäni repimään kätilön ergomian takia, sori vaan. Ottakoon kopin sieltä jakkaran alta.
Syytätkö kätilöä, jos repeät jakkaralla? Jakkaralla repeämisiä nimittäin tapahtuu aika paljon, kun pyrstöön tulee painetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :( Oletko miten toipunut siitä, palautuiko alapää edes kutakuinkin normaaliksi? Olisiko mahdollista että synnyttäisit jossain toisessa sairaalassa tämän toisen jos siellä osattaisiin paremmin?
Ja missä sairaalassa tämä muuten kävi?Minut korjausommeltiin heti synnytyksen jälkeen nukutuksessa, ja luojan kiitos alapää on palautunut lähes ennalleen, pientä tunnottomuutta ja ilman karkailua on. Seuraavan synnytän toisessa sairaalassa. Mutta täälläkin minua yritetään kovasti suostutella alatiehen. "Ommellaan vaan uudelleen, jos repeät!" sanoi täkäläinen kätilö.
-ap
En usko.
Itse repesin synnytyksen aikana molemmilta osastoilta. Palkattiin kirurgisella synnytyksen jälkeen, kolmannenkin asteen repeämä. Alusta saakka on jokaikinen lääkäri ja kätilö ollut sitä mieltä että seuraavassa synnytyksessä sektio on paras ratkaisu. Kuulemma nimenomaan sen peräsuolen repeämisen vuoksi, vaikka se onkin mulla parantunut täysin. Kuitenkin riski parantumattoman vaurion syntyyn on liian suuri koska arpikudos ei siellä jousta kovin paljon. Emättimen repeäminen ei aiheuttaisi mitään huolta. Missä ihmeessä on sairaala, jossa alatiesynnytystä tuputetaan peräsuolen repeämisen jälkeen?
Minä uskon,nimittäin minutkin olisi laitettu Taysissa synnyttämään seuraava lapsi alateitse sulkijalihasten repeytymisen jälkeen.
Tuollaista voi sattua. Kaikkea ei voi ennakoida. Mulle tehtiin eppari mutta repesin silti kun lapsi imukupilla autettiin maailmaan. Mutta paranin kuitenkin ja toinen lapsi syntyi helposti ja nopeasti.
Jos synnytti kerran selälläsi ja epparikin tehtiin, tilanne oli varmasti vauvan kannalta jo kriittinen. Jos oikeasti vauvan pää vetäytyi voimakkaasti aina takas, niin se kertoo siitä, että oli jumissa hartioistaan. Aika onnekas olet ja lapsesi myös, ettei tullut hartiadystokiaa tai elvytyskuntoista vauvaa. Kertomasi perusteella kätilöt olivat jo valmistautumassa imukuppiin ja lääkäriäkin oli tod.näk. infottu.
Kannattais heti tuoreeltaan ottaa asiat puheeksi sairaalassa, jotta synnytystä hoitaneet kätilöt ja lääkärin pystyisivät kertomaan miksi mitäkin on tehty.
Minut alunperin korjannut lääkäri suositteli kyllä sektiota seuraavalle kerralle. Uudessa kotikaupungissa kun kävin rakenneultrassa ja juttelin samalla asiasta pelkopolikätilön kanssa, hän suorastaan tuhahti, että ei mitään sektiota tuollaisen takia. Synnytät vaan normaalisti ja jos repeää niin ommellaan. Ehkä tarkoitus oli tsempata, mutta jotenkin se kuulosti vammojeni vähättelyltä.
Ymmärrän tietenkin, että lapsen hyvinvoinnin takia leikattiin esim. eppari. Ehkä kätilöillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa lapsen tulla mahdollisimman nopeaati, vaikka sitten karmit kaulassa. Mutta ainakaan ei ole oikein painostaa minua alatiehen noin traumaattisen ensimmäisen synnytyksen jälkeen.
-ap
Lapsen edestakaisin junnaaminen ponnistusvaiheessa ei sekään aina tarkoita, että vauva välttämättä olisi jumissa hartioistaan. Ponnistusvaiheeni kesti 1h 36min ja lapsi meni edes takaisin. Kätilö oli kuitenkin tyynenrauhallinen, rasvaili alapäätäni tietyin väliajoin ja käski ponnistella supistuksen tullessa. Kieltämättä voimat alkoivat tunnin jälkeen olla aivan loppu, mutta kätilö jaksoi tsempata. Ilman imukuppeja ja mitään tyttö lopulta syntyi, yhdeksän pisteen neito ja mitään vikaa ollut missään. Joskus voi junnata edestakaisin ilman hartia jumeja ja pelkoa hartiadyskotiasta. Kahdella tikillä selvittiin, mutta minä sitäkin kipeämpi seuraavana päivänä kaulasta alaspäin kun kaikki mahdolliset lihakset käytössä ponnistettaessa, mutta onneksi vain lihas jumia. Eikö jokapuolella rasvailla alapäätä urakalla? Uskon että kätilöitä on moneksi, mutta palautteen anto huonosta kokemuksesta olisi paikallaan, jotta kätilökin voisi ehkä omasta mielestään toimivaa keinoa muuttaa... palaute kunniaan!
No onpa erikoista, että panostetaan alatiesynnytykseen tuollaisen jälkeen. Toki jokaisesta työpaikasta löytyy se yksi elämäänsä kyllästynyt k*pää joka voi tuollaista tuhahtaa, mutta jos koko sairaalan henkilökunnan linja on sama, niin aika oudolta kuulostaa.
Meilläpäin oli juuri päinvastoin. Lääkäri sanoi suoraan toisesta synnytyksestä että ainoastaan jos vaadin itse periaatesyistä alatiesynnytystä, niin sitten sillä mennään, mutta ehdottomasti paras ratkaisu olisi suunniteltu sektio. (repeämisen takia siis). En edes itse vaatinut missään vaiheessa sektiota, vaan sitä suorastaan tyrkytettiin.
Todennäköisesti sektio olisi varmaan pitänyt tehdä jo ensimmäisessä synnytyksessä, mutta helppohan se on olla jälkiviisas. Itsekin kannatin silloin vielä alatiesynnytystä, koska eihän sitä usko omalle kohdalle sattuvan mitään kummempaa. Esikoinen oli siis isokokoinen, synnytystä jouduttiin avittamaan niin oksitosiinilla kuin kalvojen puhkaisemisellakin, vaikka kivut oli järkyttävät niin paikat ei vain meinannut aueta. Vauvan hartiat oli tiukassa, enkä todellakaan enää siinä ponnistusvaiheessa olisi enää jaksanut mitään kyykkyasentoja. Epiduraalia laitettaessa oli jo niin kamalat kipukouristukset, että neljä ihmistä piti mua paikallaan jotta anestesialääkäri sai laitettua epiduraalin. Niillä aiemmin annetuilla lämpimillä viljatyynyyillä olisi voinut heittää vesilintua ja ilokaasun jälkeen vain oksensin. Jos olisin synnyttänyt vanhanaikaisesti saunan lauteilla en olisi varmaan selvinnyt hengissä.
Voihan se olla että tämä ensimmäinen synnytys kaiken kaikkiaan repeämisen lisäksi on antanut henkilökunnalla aihetta suositella sektiota.
Minulla on takana kolme alatiesynnytystä, joista ensimmäinen epiduraalin kanssa ja kaksi seuraavaa ilman lääkkeitä. Olen ollut onnekas neljästä syystä: synnytykset on olleet nopeita, ne ovat menneet oppikirjan mukaan ja olen säästänyt repeämiltä JA kätilöt ovat olleet ammatitaitoisia.
Olenkin lääkkeettämän synnytyksen ja imetyksen puolesta puhuja, mutta ap:n ja muiden tapauksissa suosittelisin oikein loppuun vietyä pelkopolia ja mahdollisuutta itse valita synnytystapa. Olen nimittäin kuullut lukemattomia tarinoita siitä, miten synnyttäjää ei kuunnella. Ei uskota että joku on vialla, ei oteta todesta väsymystä tai kipua, ei kuunnella toiveita. Joku on mennyt sairaalaan ja kivusta on sanottu että se kuuluu asiaan, ja sitten hetken päästä tutkimushuoneessa tapahtuu ja synnyttäjä on paniikissa kun vauva syntyy nyt ja kipu on valtava. Tai synnyttäjän toive asennoista kuitataan sillä että kätilö ei halua.
Puhumattakaan siitä, miten naisia kohdella synnytysvaurioiden kanssa: oireita vähätellään, ei tutkita, ei hoideta.
Pahinta on naiset itse, jotka vähättelee muiden oireita. Jos pidätyskyky on mennyttä ja seksi ei tunnu miltään, niin se on voi voi, sitä sattuu ja toisaalta olisihan se pitänyt tietää jo etukäteen. Jos mies ei nauttisi seksistä, lääkäri kuin lääkäri ittaa vaivan tosissaan. Nainen saa monellekin lääkärille itkeä että emätin on tunnoton.