Lue keskustelun säännöt.
Repesin pahasti kätilöiden ammattitaidottomuuden takia
Tuusan nuuska
18.04.2017 |
Synnytin esikoisemme eräässä yliopistosairaalassa kolmisen vuotta sitten. Avautumisvaihe oli nopea, mutta ponnistusvaiheessa homma jäi junnaamaan. Ponnistin voimieni takaa, kuten kätilöt neuvoivat, mutta vain vauvan päälaki kävi näkyvissä, ja meni uudelleen sisään. Puolen tunnin ponnistamisen jälkeen vauvan sydänäänet alkoivat laskea, ja kätilöt hoputtivat minua, että lapsi on saatava pian ulos. Työnsin ja työnsin ilman tulosta. Lopulta minulle leikattiin eppari ja käskettiin edelleen ponnistaa lujaa. Lapsi syntyi syöksyllä heti seuraavalla työnnöllä, ja repesin peräaukkoa myöten. Lapsi oli yhdeksän pisteen tyttö,eli ihan hyväkuntoinen kuitenkin.
Olin epparista ja pahasta repeämästä todella järkyttynyt. Minun annettiin ymmärtää, että repeäminen oli vain huonoa tuuria. Myöhemmin tajusin, että olin ponnistanut huonoimmassa mahdollisessa asennossa eli selälläni. Välilihaa ei tuettu, eikä pään syntymistä jarrutettu vaan lapsen annettiin tulla täysin hallitsemattomasti. Syytän repeämisestä kätilöiden ammattitaidottomuutta ja/tai välinpitämättömyyttä. Pikkukakkosen syntymä olisi edessä loppukeväästä, ja olen vaatinut sektiota. En enää aio ottaa riskiä, että toinenkin synnytys hoidetaan yhtä huonosti ja repeän uudelleen. Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (136)
Siis mikä on eppari? Vittu näitä jakkaroita ja muita.
Olen siis itsekkin synnyttänyt lapsen vuonna 2010, mutta en ole oikein ikinä jaksanut perehtyä tuollaisiin oksennus-sanoihin. Hyi vittu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut TYKS. :)
-ap
Mulle on Tyksissä käyny samanlailla, sillä erotuksella että tikit repesin myöhemmin eikä mulla enää ole välilihaa, joten mielestäni olet onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Ei VITTU!!
Taisit synnyttää aivosikin pihalle samalla. Vittu pikkukakkonen !
Onko sulla joku pahastikin hätänä? :D
-ap
Ootte lehmiä kun suostutte selkäsynnytyksiin. Olen kieltäytynyt synnyttämästä selälläni kaikissa synnytyksissä. Onneksi on sattunut ammattitaitoiset kätilöt. Se on kätilön mukavuudenhalua että haluaa pentujen syntyvän käsiin.
Valitettavasti on kokemusta. Itse asiassa kokemukseni on hyvin samanlainen kun sulla. Mulla oli imukuppiveto mutta käskettiin ihan hullun lailla ponnistaa ja lapsi syntyi täysin hallitsemattomasti. Eivät tehneet episiotomiaa ja repesin peräaukkoon asti. Kauheat traumat jäi varsinkin henkisellä puolella ja fyysisiä ongelmia jäi vaikka heti korjattiin. Jälkikäteen harmittaa etten nostanut asiasta isompaa juttua koska kohtelu oli täysin ala-arvoista. Traumat jäi niin synnytystilanteesta, henkilökunnan käytöksestä kuin pahasta repeämisestä ja siitä jääneistä vaivoista.
Tuo trauma on mielessä edelleen päivittäin vaikka tuosta synnytyksestä on aikaa jo vuosia. Olen saanut toisen lapsen tuon jälkeen ja silloin tein heti selväksi että synnytän vain sektiolla. Niin sitten tapahtuikin, onneksi. Hain apua traumaan pelkopolilta mutta ei se auttanut. Esikoiseni synnytyksessä jotain minussa särkyi lopullisesti enkä ole siitä entiselleni tullut. Tuntuu että henkinen trauma on fyysistä pahempi. Synnytin Helsingissä. Toista lasta en halunnut enää samassa paikassa synnyttää. Vaadi sektio, sulla on siihen oikeus! Jos repeät uudelleen niin lopputulos ei taatusti ole hyvä etkä saa muuta kuin voivottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootte lehmiä kun suostutte selkäsynnytyksiin. Olen kieltäytynyt synnyttämästä selälläni kaikissa synnytyksissä. Onneksi on sattunut ammattitaitoiset kätilöt. Se on kätilön mukavuudenhalua että haluaa pentujen syntyvän käsiin.
Ja sinä et selvästikään ole eläessäsi nähnyt lehmän synnyttävän.
Mulla ponnistusvaiheessa käskettiin pidätellä, ettei repeä. Öljyttiin ja tuettiin välilihaa. Odoteltiin... katsoin kuinka vauvan sydänäänet putosivat alle 50. Ei mitään kiirettä, ei kutsuttu lääkäriä, tehty epparia tai mietitty imukuppia. Ettei vain repeä!! No ei revennyt ei mutta lapsi syntyi elottomana ja vietti kuukauden sairaalassa. Mielummin se olisi otettu pois ajoissa vaikka imukupilla kuin hierottu tunti välilihaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti on kokemusta. Itse asiassa kokemukseni on hyvin samanlainen kun sulla. Mulla oli imukuppiveto mutta käskettiin ihan hullun lailla ponnistaa ja lapsi syntyi täysin hallitsemattomasti. Eivät tehneet episiotomiaa ja repesin peräaukkoon asti. Kauheat traumat jäi varsinkin henkisellä puolella ja fyysisiä ongelmia jäi vaikka heti korjattiin. Jälkikäteen harmittaa etten nostanut asiasta isompaa juttua koska kohtelu oli täysin ala-arvoista. Traumat jäi niin synnytystilanteesta, henkilökunnan käytöksestä kuin pahasta repeämisestä ja siitä jääneistä vaivoista.
Tuo trauma on mielessä edelleen päivittäin vaikka tuosta synnytyksestä on aikaa jo vuosia. Olen saanut toisen lapsen tuon jälkeen ja silloin tein heti selväksi että synnytän vain sektiolla. Niin sitten tapahtuikin, onneksi. Hain apua traumaan pelkopolilta mutta ei se auttanut. Esikoiseni synnytyksessä jotain minussa särkyi lopullisesti enkä ole siitä entiselleni tullut. Tuntuu että henkinen trauma on fyysistä pahempi. Synnytin Helsingissä. Toista lasta en halunnut enää samassa paikassa synnyttää. Vaadi sektio, sulla on siihen oikeus! Jos repeät uudelleen niin lopputulos ei taatusti ole hyvä etkä saa muuta kuin voivottelua.
Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Kurja kuulla, että sinullekin kävi noin. Kuvasit hyvin sitä, että jotakin menee henkisellä puolella rikki, vaikka fyysisesti paranisikin kohtuullisen hyvin.
Tulen vaatimaan sektion ja näyttäisi siltä, että sen saan. En uskalla enää synnyttää alateitse. Pelkään sekä lapsen vammautumista että uutta repeämistä.
-ap
Meidän vauvalla heikkeni sydänäänet ja yhtäkkiä huoneessa oli 7 henkilöä. Yksi sanoi, että seuraavalla ponnistuksella lapsi on pihalla ja niin leikattiin eppari ja imukupilla otettiin vauhdilla pihalle. Henkisesti erittäin raskas juttu. Vauvalla ei ollut kaikki hyvin. Mutta siis alapää säilyi samana, vaikka synnytys raju olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekkin selälteen synnytys on paras ratkaisu!
Missä tilanteissa nykyään annetaan ilokaasua? Tosiaan puolitoista tuntinen ponnistusvaiheeni olisi voinut moista ainetta kaivata kun epiduraaliakaan en saanut, kun ei olisi kerinnyt vaikuttamaan... luomuna siis synnytin, ei kylläkään traumoja jäänyt, mutta ilokaasuakaan ei tarjottu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä tilanteissa nykyään annetaan ilokaasua? Tosiaan puolitoista tuntinen ponnistusvaiheeni olisi voinut moista ainetta kaivata kun epiduraaliakaan en saanut, kun ei olisi kerinnyt vaikuttamaan... luomuna siis synnytin, ei kylläkään traumoja jäänyt, mutta ilokaasuakaan ei tarjottu?
No esimerkiksi jossain siellä kello 02 ja 18 välillä ennen kuin tarjottiin epiduraalia. Ei ollut nopeaa toimintaa mun synnytys vaikka supistukset oli järkyttäviä.
Tämä on omituista naisilla valittaa synnytyksestä. Kun asia on näin sen minkä ilolla saat sen tuskalla synnytät.
Siksi naisten ei pidä valittaa kun ovat nauttineet lasta tehdessä nauraneet olleet posket punaisia voihkineet. Sitten se maksun aika tulee kun synnyttää ja sen on oltava hinta siitä ilosta. Synnytyksissä pitäisi poistaa puudutus ja antaa lapsen sen ilonhedelmän syntyä terveenä maailmaan! Kyllä äiti sen kestää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi! Mulla on aika samanlainen kokemus kuin sulla.
Olin ensisynnyttäjä ja jo painoarviossa oli vauvan painoarvo 3,5 kg. Sain käynnistysajan puolentoistaviikon päähän ja vauva syntyi 4,2 kiloisena. Ponnistin tunnin, ja loppu vaiheessa mua käskettiin vaan työntää ja työntää kaiken voimin, voitte kuvitella kuinka loppu olin melkein tunnin ponnistelujen jälkeen ja olin niin lääkkeissä etten tuntenut mitään. No minähän ponnistin selällään eikä välilihaa tuettu, mulle leikattiin eppari mutta repesin siitä vielä peräaukkoon asti ja emättimen sisältä. Tuli 3 asteen repeämät. Olin kipeä jotain 3 kuukautta ja jälkitarkastuksen jälkeen huomasin vasta että mulla oli pidätysongelmia jos en päässyt heti vessaan. Muutaman kerran ehti tulla housuun, kyllä itketti. N. 1,5 kk synnytyksestä mulla rupes sattuun alapäähän todella paljon ja oli parin päivän päästä pakko lähtä lääkäriin, ja siellä huomattiin että monet tikit ei ollut sulanut, ja niitä kävin kahtena päivänä poistattaa. Nyt on kulunut 9 kk, pidätyskyky on onneksi parempi mutta vielä alapäätä jotenkin kiristää. Tunto on onneksi palannut. En todellakaan uskalla synnyttää enää alakautta, pelkään että saan pahemmat vauriot ja pidätyskyky menee pian kokonaan. Ja olin todella kipeä synnytyksestä. Jos joskus toisen lapsen saan, se tulee olemaan ehdottomasti sektiolla. Sanoin tästä asiasta neuvolassa, ärsyttää kun siellä vaan tuputetaan alateitse synnytyksestä vaikka sanon etten halua ja pelkään!! Sanotaan että kyllä se aika parantaa mielen, joopa joo. Zemppiä sulle ja tunnen tuskasi 😖
Vierailija kirjoitti:
Moi! Mulla on aika samanlainen kokemus kuin sulla.
Olin ensisynnyttäjä ja jo painoarviossa oli vauvan painoarvo 3,5 kg. Sain käynnistysajan puolentoistaviikon päähän ja vauva syntyi 4,2 kiloisena. Ponnistin tunnin, ja loppu vaiheessa mua käskettiin vaan työntää ja työntää kaiken voimin, voitte kuvitella kuinka loppu olin melkein tunnin ponnistelujen jälkeen ja olin niin lääkkeissä etten tuntenut mitään. No minähän ponnistin selällään eikä välilihaa tuettu, mulle leikattiin eppari mutta repesin siitä vielä peräaukkoon asti ja emättimen sisältä. Tuli 3 asteen repeämät. Olin kipeä jotain 3 kuukautta ja jälkitarkastuksen jälkeen huomasin vasta että mulla oli pidätysongelmia jos en päässyt heti vessaan. Muutaman kerran ehti tulla housuun, kyllä itketti. N. 1,5 kk synnytyksestä mulla rupes sattuun alapäähän todella paljon ja oli parin päivän päästä pakko lähtä lääkäriin, ja siellä huomattiin että monet tikit ei ollut sulanut, ja niitä kävin kahtena päivänä poistattaa. Nyt on kulunut 9 kk, pidätyskyky on onneksi parempi mutta vielä alapäätä jotenkin kiristää. Tunto on onneksi palannut. En todellakaan uskalla synnyttää enää alakautta, pelkään että saan pahemmat vauriot ja pidätyskyky menee pian kokonaan. Ja olin todella kipeä synnytyksestä. Jos joskus toisen lapsen saan, se tulee olemaan ehdottomasti sektiolla. Sanoin tästä asiasta neuvolassa, ärsyttää kun siellä vaan tuputetaan alateitse synnytyksestä vaikka sanon etten halua ja pelkään!! Sanotaan että kyllä se aika parantaa mielen, joopa joo. Zemppiä sulle ja tunnen tuskasi 😖
Ja tähän lisään vielä, joku kirjoitti ilokaasusta. Olin ollut 7 tuntia hirveissä supistuskivuissa, sitten mulle annettiin ilokaasua. Kyllähän se rentoutti joo, mutta ei vienyt kipua. En osaa sanoa kauanko sitä yritin hengitellä, ainakin yli puoli tuntia? Sen jälkeen sain epiduraalin ja tuntui että olisin taivaassa. Rupesi pikkuhiljaa paikatkin aukeamaan kun onnistuin rentoutumaan. Tämän jälkeen sain jotain muutakin puudutetta. Oli se kyllä kokemus.
Ei VITTU!!
Taisit synnyttää aivosikin pihalle samalla. Vittu pikkukakkonen !