Lue keskustelun säännöt.
Repesin pahasti kätilöiden ammattitaidottomuuden takia
Tuusan nuuska
18.04.2017 |
Synnytin esikoisemme eräässä yliopistosairaalassa kolmisen vuotta sitten. Avautumisvaihe oli nopea, mutta ponnistusvaiheessa homma jäi junnaamaan. Ponnistin voimieni takaa, kuten kätilöt neuvoivat, mutta vain vauvan päälaki kävi näkyvissä, ja meni uudelleen sisään. Puolen tunnin ponnistamisen jälkeen vauvan sydänäänet alkoivat laskea, ja kätilöt hoputtivat minua, että lapsi on saatava pian ulos. Työnsin ja työnsin ilman tulosta. Lopulta minulle leikattiin eppari ja käskettiin edelleen ponnistaa lujaa. Lapsi syntyi syöksyllä heti seuraavalla työnnöllä, ja repesin peräaukkoa myöten. Lapsi oli yhdeksän pisteen tyttö,eli ihan hyväkuntoinen kuitenkin.
Olin epparista ja pahasta repeämästä todella järkyttynyt. Minun annettiin ymmärtää, että repeäminen oli vain huonoa tuuria. Myöhemmin tajusin, että olin ponnistanut huonoimmassa mahdollisessa asennossa eli selälläni. Välilihaa ei tuettu, eikä pään syntymistä jarrutettu vaan lapsen annettiin tulla täysin hallitsemattomasti. Syytän repeämisestä kätilöiden ammattitaidottomuutta ja/tai välinpitämättömyyttä. Pikkukakkosen syntymä olisi edessä loppukeväästä, ja olen vaatinut sektiota. En enää aio ottaa riskiä, että toinenkin synnytys hoidetaan yhtä huonosti ja repeän uudelleen. Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (136)
n. 20 v sitten olin nk riskisynnyttäjä. Mua seurattiin todella, lääkäri kävi muutaman kerran huoneessa ja mielestäni mulla ollut mitään hätää. Alettiin valmistatumaan tavalliseen synnytykseen. Yht äkkiä kolme naista tulee huoneeseen ja pian sitä mentiin leikkaussaliin ja sain nk hätäsektion. Terve vauva tuli maailmaan ja oli tosi helppo, senkus makaat siinä ja toimitus oli pian loppu. Ainoa ja viimeinen lapsi. Kiitollinen. Kiitokset naistenklinikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tämä tapahtui kolmisen vuotta sitten ja sä et silloin antanut palautetta synnärille?
Ei ole niin yksiselitteistä ja mustavalkoista kaikki. Ei siinä juuri synnytettyä osaa ajatella kuin uutta elämäntilannetta. Itselleni tuli vasta vuosi synnytyksen jälkeen mieleen, että synnytyksen hoitanut kätilöhän oli ihan suoraansanottuna idiootti (ei pelkkä henk.koht.mielipide vaan vahvistusta löytyy), silti kynnys minkäänlaisen valituksen tekoon on todella korkea. Sitä vaan ajattelee että synnytys meni hyvin koska se päättyi kuten pitikin: terve lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Repesitkö ns. totaalisesti?
(Sori oli pakko :)
Noo, se naurattaa niin kauan kun itselle osuu kohdalle...
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko että se tukeminen ei välttämättä olisi edes auttanut. Tämmöisen takia ärsyttää suurin osa synnyttäneistä kun hullu draama ja kätilön syyttely vaikka fakta on että synnyttäessä voi paikat repeillä jne. Ei ne ole mikään salaisuus. Toisekseen olisit itse voinut kääntyä vaikka kyljelleen tms. Sinä olet se joka synnyttää joten sinun pitää itse olla aktiivisesti mukana eikä odottaa pyyntöjä kuten koira.
Aiheen ohi. Mutta kysyisin, onko naisen vertaaminen eläimeen, jotakin kätilöiden ammattikieltä tai meriittiä.
Sinä puhut koirasta ja ystäväni mies kertoi kauhistuneena, kuinka hänen vaimonsa synnyttäessä, kätilö nimitteli hänen vaimoaan lehmäksi.
Ja muistan lapsuudessa, kun naapurintäti oli kätilö, hän puhutteli miestään sonniksi ja meitä lapsia, minkä tahansa eläinten nimillä.
Muissa ammateissa tätä en ole huomannut ja tunnen pari kirurgia, niin he aina puhuvat potilaistaan kunnioittavaa sävyyn.
Eikä ole oma kohtaista kokemusta, kun en ole synnyttänyt ja tuskin tulen koskaan synnyttämään.
Mutta olisi kiva tietää, miksi tuo eläin nimittely?
Vierailija kirjoitti:
Kätilöopistolla ei tuettu päätä, jakkaralla 45min ponnistusta ja pahasti repesin. Vuosi 2010. Seuraavat 2 synnytystä ilman ongelmia sängyllä puoli-istuvassa ilman vaurioita ja tuettiin pään syntymistä.
Sama täällä. Kättäri. Vielä ihan pyysin että tukisi, mutta ei suostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla melko vastaava kokemus Tayssista. Jälkitarkastuksessa todettiin ettei esteitä alatiesynnytykselle.
Seuraavan lapsen sainkin (onneksi) toisella paikkakunnalla sektiolla,alatiesynnytys ei ollut edes repeämän jälkeen vaihtoehto! Eivät halunneet ottaa riskiä.Perusteluina että kerran revennyt saattaa revetä helpommin uudelleen koska arpikudos ei jousta. Näköjään riippuu täysin paikkakunnasta miten toimitaan!
Ei kai ollut Tyks? Pliis kerro? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä ole veistä lähimaillakaan, eppari leikataan aina saksilla.
Ai saksilla, no eihän sitten mitään!
Näin synnyttämättömänä ja synnytyspelkoisena tuo ei lohduta yhtään:(.
Mulle ekassa synnytyksessä leikattiin eppari, kätilö varoitti jotain tyyliin "leikataan vähän että helpottuu" ja samalla nipsas ja se oikeasti tuntui vain nopealta terävältä nipistykseltä! :) Alapää kun oli muutenkin lähes tunnoton puudutuksesta.
ja tussu ei löysty vaikka mitä sille kävisi :)
Apropoo, tuo nauta mahtavin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko että se tukeminen ei välttämättä olisi edes auttanut. Tämmöisen takia ärsyttää suurin osa synnyttäneistä kun hullu draama ja kätilön syyttely vaikka fakta on että synnyttäessä voi paikat repeillä jne. Ei ne ole mikään salaisuus. Toisekseen olisit itse voinut kääntyä vaikka kyljelleen tms. Sinä olet se joka synnyttää joten sinun pitää itse olla aktiivisesti mukana eikä odottaa pyyntöjä kuten koira.
Kröhöm. Kyllähän synnytyksessä ammattilaisten pitää antaa käskyjä. Sama kuin käskisi leikkauspotilasta leikkaamaan itsensä, koska tämä ei ollut tyytyväinen leikkaustyön laatuun.
Olen samaa mieltä. Kätilö on siinä tilanteessa se asiantuntija, joka opastaa ja ehdottaa ja tarpeen vaatiessa käskee. Etenkin ensimmäisellä kerralla. Seuraavilla kerroilla osaa jo kuunnella itseään, kun vähän jo tietää mitä tapahtuu.
Itselleni on onneksi sattunut kolme kertaa hyvät kätilöt. Kaikki Taysissa. Ekalla kerralla kätilö ehdotti, että kokeilisin kyljeltään ponnistamista. Kääntyminen teki kuitenkin niin älyttömän kipeää, että en halunnut kääntyä. Pelkäsin myös, että siinä asennossa lonkka menee jumiin/sijoiltaan, koska mulla on väljyyttä lonkissa. Sain synnyttää selältään ja ihan hyvin se meni niinkin.
Toisella kertaa synnytys oli erilainen ja ponnistin sekä selällään että kyljellään. Kätilö ohjeisti silloinkin. Olin jo kotona venytellyt ja harjoitellut hyvää kylkiasentoa ja päässyt myös yli pelosta, että lonkka menisi sijoiltaan, kun olin sitä kylkiasentoa treenatessa huomannut, että niin ei käy. Vauva syntyi kätilön tsemppauksesta luomuna.
Kolmannella kerralla vauva syntyi niin vauhdilla ja luomuna, että kätilö oli ottamassa vain kopin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko että se tukeminen ei välttämättä olisi edes auttanut. Tämmöisen takia ärsyttää suurin osa synnyttäneistä kun hullu draama ja kätilön syyttely vaikka fakta on että synnyttäessä voi paikat repeillä jne. Ei ne ole mikään salaisuus. Toisekseen olisit itse voinut kääntyä vaikka kyljelleen tms. Sinä olet se joka synnyttää joten sinun pitää itse olla aktiivisesti mukana eikä odottaa pyyntöjä kuten koira.
Aiheen ohi. Mutta kysyisin, onko naisen vertaaminen eläimeen, jotakin kätilöiden ammattikieltä tai meriittiä.
Sinä puhut koirasta ja ystäväni mies kertoi kauhistuneena, kuinka hänen vaimonsa synnyttäessä, kätilö nimitteli hänen vaimoaan lehmäksi.
Ja muistan lapsuudessa, kun naapurintäti oli kätilö, hän puhutteli miestään sonniksi ja meitä lapsia, minkä tahansa eläinten nimillä.
Muissa ammateissa tätä en ole huomannut ja tunnen pari kirurgia, niin he aina puhuvat potilaistaan kunnioittavaa sävyyn.
Eikä ole oma kohtaista kokemusta, kun en ole synnyttänyt ja tuskin tulen koskaan synnyttämään.
Mutta olisi kiva tietää, miksi tuo eläin nimittely?
Missä kohtaa sanoin että olen kätilö? Vain siksi että olen kätilöiden puolella raivohulluja synnyttäjiä vastaan ei tee minusta kätilöä. En vain siedä sitä että ihmiset tekee tahallaan synnytyksestä itselleen vaikean ja monesti inkuttavat vielä vastaan jos kätilö jotain pyytää ja sitten haukutaan se kätilö pystyyn kun synnytyksessä tulee joku ihan normaali vaurio tai komplikaatio. Kätilöt ovat ammattilaisia ja tekevät parhaansa taatakseen turvallisen synnytyksen kaikille kiireestä ja resurssipulasta huolimatta.
En kyllä ikinä suostuisi synnyttämään selällään! Ihan hirveä asento ja epäedullinen ponnistaa, en oo saattanut raskaanakaan maata selällään enää puolivälin tienoilta lähtien, niin saati että ois synnyttäessä ollut! Puoli-istuvassa olen synnyttänyt, sekään ei välttämättä paras ole kaikille, mutta itse koin hyväksi, nopeat ponnistusvaiheet, esikoisesta hyvin pieni repeämä, toisesta ei mitään. Ehdottomasti suosittelen ap:lle aktiiviseen synnyttämiseen tutustumista, voit saada sieltä tukea, ja edellinen synnytys olisi hyvä käydä läpi, laatia synnytystoivelista ja korostaa, että sinua tulee kuunnella seuraavassa synnytyksessä, mikäli päädyt vielä alatiesynnytykseen. Koska pahat repeämät on tulleet ekalla kertaa, niin kyllä varmasti sektiokin olisi tuossa erinomainen vaihtoehto. Vaikka harvoin enää toisella kertaa repeää yhtä pahoin, niin onhan sekin riski olemassa, ja jo valmiiksi arpiset kudokset kuitenkin. Myös sektiossa voit olla aktiivinen toimija, et ole sairaalan omaisuutta, eikä vauvasikaan, sinulla on oikeus tulla kuulluksi toiveinesi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ponnistin yhdellä jalalla seisoen 20 min. Kätilö sanoi että siitä vaan jos kuntosi kestää, ja vaihdetaan sitten jos et jaksa mutta ihan lopussa et enää voi vaihtaa. Siinä asennossa sai lantion hyvin auki. Asentoa ei lue oppaissa, mutta toimi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Eikö äitiysloma ole sairausloman ja lapsenhoitovapaan yhdistelmä? Vai oikeastiko on paljon synnyttäjiä, jotka ovat ihan kunnossa synnytyksen jälkeen?
Toisen lapsen jälkeen olin heti synnytyksen jälkeen kunnossa. Seuraavana päivänä pois ja olin jo pyöräilemässä sitä seuraavana päivänä.
Lapsi oli kolmikiloinen, pieniä repeytymiä.
Ensimmäisen kanssa tehtii episitomia ja toipuminen oli todella hidasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen luullut, että repeäminen on tosi yleistä synnytyksessä. Ei siis olekaan?
Alatiesynnytys on kyllä lapsen etu vastustuskyvyn kehittymisen kannalta. Haittaako se oikeasti paljon, jos repeää ja ommellaan? Eikö olen normaalia olla rikki synnytyksen jälkeen ainakin vuoden ajan?
En ole aloittaja.
Haittaako? No, omalla kohdallani haitta on se, että suurin osa emättimestä on edelleen tunnoton. (Yhtään orgasmia en muuten ole saanut synnytyksen jälkeen, kuulun vähemmistöön joka ei laukea klitoriksesta, vaan "se siellä".)
Toista lasta ei synnytyspelon takia tule ikinä. Juu, on yritetty asiaa puhua neuvolapsykologilla jne.
Mua nämä haittaavat. Mutta sehän on näkemysasia.
Ihmetyttää jos yliopistolliseen keskussairaalaan päätyvät just ne ammattitaidottomimmat tunarit. Kun luulis että siellä just osataan. Ja sittenkin tapahtuu yllättäviä asioita.
Mulle sekä epiduraali+episiotomia-synnytys että pystyasento-ja-lääkkeetön-synnytys toimivat, mutta en silti suosittelisi niitä kenellekään muulle. En suosittelisi ihmisille yhtään mitään, koska ennen synnytystä on vaikea tietää mitä tyyppiä itse kukin on.
Toisille asioihin perehtyminen tekee hyvää, ja he voivat tehdä synnytyksessään parempia päätöksiä tietoon perustuen. Toisille taas tieto aiheuttaa oletuksen että toimimalla tietyllä tavalla saa tietynlaisen synnytyksen, kun synnytyksessä kuitenkin on monia seikkoja joihin ei voi itse vaikuttaa mitenkään.
Hommat menee miten menee. Voi olla että ilman lääketieteellistä puuttumista jossain saunassa synnyttäen ap:llä olisi mennyt paremmin, tai voi olla että ihan yhtä huonosti olisi käynyt, ellei huonommin.
Tämän osikon lukiessa ei tule muuta mieleen kuin katketakseen räkättävä ap kesken synnytyksen: "ai hemmetti tehän ootte ihan täysiä tumpeloita".
Repesitkö ns. totaalisesti?
(Sori oli pakko :)