Aloittelevalle opelle ehdotuksia miten saan oppilaan toimimaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetuksen pelillistäminen on hyvä keino saada oppilaat innostumaan aiheesta. Oletko kuullut kahoot tietovisasta, jossa kysymykset näkyvät valkokankaalla ja oppilaat saavat älypuhelimillaan (yksin tai ryhmässä, kaikilla ei ole älypyhelinta) vastata kysymyksiin.

Pelillistämisessä on kuule se ongelma, että peleissä loistavat aina ne luokan älyköt. Heikommat yrittävät ensin, mutta kun huomaavat olevansa Kahootissa taas viimeisinä, niin vaihtavat sujuvasti siihen autolla-ajopeliinsä. Eli eivät taaskaan hyödy yhtään.

Kahootissa ei näy kuka on viimeisinä. Ja voi opetusta pelillistää muutenkin kuin kahootin avulla.

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis jatkan vielä.

Olet ap, työpaikkakiusattu. Tuo oppilas kiusaa sinua. Se, ettei hän anna puhelintaan, vaikka se häiritsee opetusta ja pyydät häntä antamaan sen, on kiusaamista. Olet auktoriteettihahmo ja sinulta on viety valta. Sitten pohdit iltakaudet, miten voisit miellyttää "valtiastasi". Nyt puhutaan 14-vuotiaasta lapsesta, jonka aivot eivät vielä ole riittävän kehittyneet, jotta hän ymmärtäisi oman parhaansa. Ja hän kiusaa sinua, koska voi.

Väsynyt veto. En koe noin. Se poika voisi ihan oikeastikin kiusata minua. Hän ei tee sitä. Myönnetään että auktoriteettihahmoni ei ole ihan raudanluja, mutta eipä se nykykoulussa voi mielestäni sitä ollakaan. Ylipäänsä en pelaa koulussa autoritäärisyydellä, vaan sillä että luon toimivat suhteen oppilaisiin. Suurin osa tietysti toimii "oikein" ihan automaattisesti, ilman mitään suhdetta. Mutta silloin kun käytökseen puuttumista tarvitaan, niin haluan että oppilas kuuntelee minua siksi että minua on mukava kuunnella, ei siksi että olisin pelottava. Jos kuuntelemista ei tapahdu, niin oppilas täytyy tietysti poistaa.

Mutta nyt loppuu tämä keskustelu minun osaltani, koska lähden oman (aikuisen) poikani kanssa treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetuksen pelillistäminen on hyvä keino saada oppilaat innostumaan aiheesta. Oletko kuullut kahoot tietovisasta, jossa kysymykset näkyvät valkokankaalla ja oppilaat saavat älypuhelimillaan (yksin tai ryhmässä, kaikilla ei ole älypyhelinta) vastata kysymyksiin.

Pelillistämisessä on kuule se ongelma, että peleissä loistavat aina ne luokan älyköt. Heikommat yrittävät ensin, mutta kun huomaavat olevansa Kahootissa taas viimeisinä, niin vaihtavat sujuvasti siihen autolla-ajopeliinsä. Eli eivät taaskaan hyödy yhtään.

Kahootissa ei näy kuka on viimeisinä. Ja voi opetusta pelillistää muutenkin kuin kahootin avulla.

Tähän vielä pikanen vastaus. Kyllä oppilaat näkevät monentenako ovat. Ja sama ongelma kaikissa peleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nyt kyllä hävettää sun puolesta, jos olet oikeasti opettaja.

Ensinäkin puhut näistä mahdottomista oppilaista, riehujista, niin että heille kyllä sulta kurinpitoa ja tiukkuutta ja jämäkkyyttä löytyy - kun yleensä he tarvitsisivat eniten apua ja ymmärrystä. Koska sellainen käytös kumpuaa yleensä jostain oppilaasta itsestään riippumattomasta, voi olla vielä diagnosoimaton ADHD tai mikä vaan neurologinen häiriö, tai ongelmia kotona ja kasvatuksessa jne. Näistä oppilaista et ole kiinnostunut, tyytyväisenä heivaat vaan pois silmistäsi kun ovat liian hankalia.

Sitten tämä poika, joka on saanut sut tekemään tämän keskustelunkin, OSAA kyllä halutessaan käyttäytyä. Ei ole siis mikään tyhmä. Et ehkä ymmärräkkään, miten (sosiaalisesti) älykäs hän voi olla. Mutta tuon ikäisenä täynnä itseään ja sokea omalle parhaalleen. Nyt hän on löytänyt helpoimman keinon päästä rennosti läpi tunneilta jotka ei häntä kiinnosta, huomannut että on saanut sut välittämään hänestä erityisellä tavalla ja saanut vielä tollaisia järjettömiä etuoikeuksia. Kyllä hän varmaan sinusta tykkää, koska olet mieliksi hänelle jos hän sinulle, mutta sinä autat poikaa kaivamaan omaa kuoppaansa. Tässä vaiheessa poika tarvitsisi oikeasti jonkun aukroriteetin, joka on hänelle todella tiukka ja patistaa poikaa parhaaseensa ja lopettamaan alisuoriutumisen. Tuollaisen pojan voi ja pitää säikäyttää, hänestä voidaan tehdä vaikka poikkeustapaus, voit sanoa hänelle että tällä menolla hän on ensimmäinen luokalle jäävä pitkiin aikoihin. Anna pojan miettiä ja nöyristyä. Kun hän on valmis yrittämään opiskella, tue ja palkitse häntä vasta silloin. Vasta kun läksyjä aletaan tehdä, tunnilla ollaan pelaamatta. Hiljaa voi olla osallistumatta keskusteluihin, jos se on oppilaan persoonallisuus, mutta läksyt hän kyllä saa tehtyä jos viitsii. Hän ymmärtää ja kiittää aikuisena miehenä, vaikka teininä tiukkapipo opet vituttaisikin. 

Toivottavasti AP otat tämän viestin tosissasi ja katsot asioita vähän eri kantilta. Tällä hetkellä, vaikka hyvää tarkoitat, olet ihan väärillä suunnilla oppilaan auttamisessa.

Hmm... ymmärräthän, etten kerro suinkaan kaikkea mitä itse tiedän, juuri siksi että ei tunnistettaisi. Mutta jos oikein pinnistät niin ymmärrät varmaan, että en voi ymmärrellä luokassa oppilaita, jotka eivät tule lainkaan vastaan? Oli sitten diagnoosilla tai ilman. Muuten menee koko luokalta opiskelun edellytykset. Tämä tietty oppilas tulee vastaan vaikka onkin haastava.

Enkä ole ikinä kuvitellut häntä tyhmäksi. Hänellä on harkittu strategia. Ei häntä voi pelästyttää. Hän on rohkea ja reipas, halutessaan keskustelee opetettavasta aiheesta järkevämmin kuin yksikään toinen luokassa. Siis halutessaan. Ja olen yrittänyt jo sanoa etten ole ainoa joka hänelle näitä "järjettömiä etuoikeuksia" antaa. Hän pystyy kyllä pelaamaan ne itselleen opettajalta kuin opettajalta. Itse asiassa puutun hänen tekemisiinsä huomattavasti enemmän kuin keskiverto-ope tässä koulussa, mutta yritän välttää kurinpitorangaistuksia, koska tämäntyyppiselle ne ovat yksi hailee. Ei hän ole luuseri enkä usko hänen syrjäytyvän, koska osaa noinkin hyvin pitää huolta "omista oikeuksistaan". Mutta haluaisin silti löytää avaimen siihen lukkoon että miten hänet saa suostuteltua opiskelemaan :D

Kuulostaa äärimmäisyyteen viedyltä alisuoriutumiselta. Alisuoriutuminenhan on hyvin yleistä lahjakkaidenkin oppilaiden keskuudessa.

Alisuoriutuminen on keino suojata itseään pettymyksiltä. Kun ei ole varma, onnistuuko vaatimusten mukaisesti, on parempi olla edes yrittämättä. Tällaiset oppilaat eivät todellakaan hyödy nuhteluista ja rangaistuksista, vaan heidän itsetuntoaan tulisi vahvistaa kaikin keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetuksen pelillistäminen on hyvä keino saada oppilaat innostumaan aiheesta. Oletko kuullut kahoot tietovisasta, jossa kysymykset näkyvät valkokankaalla ja oppilaat saavat älypuhelimillaan (yksin tai ryhmässä, kaikilla ei ole älypyhelinta) vastata kysymyksiin.

Pelillistämisessä on kuule se ongelma, että peleissä loistavat aina ne luokan älyköt. Heikommat yrittävät ensin, mutta kun huomaavat olevansa Kahootissa taas viimeisinä, niin vaihtavat sujuvasti siihen autolla-ajopeliinsä. Eli eivät taaskaan hyödy yhtään.

Kahootissa ei näy kuka on viimeisinä. Ja voi opetusta pelillistää muutenkin kuin kahootin avulla.

Tähän vielä pikanen vastaus. Kyllä oppilaat näkevät monentenako ovat. Ja sama ongelma kaikissa peleissä.

Ei kaikissa peleissä edes ole voittajia tai häviäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis jatkan vielä.

Olet ap, työpaikkakiusattu. Tuo oppilas kiusaa sinua. Se, ettei hän anna puhelintaan, vaikka se häiritsee opetusta ja pyydät häntä antamaan sen, on kiusaamista. Olet auktoriteettihahmo ja sinulta on viety valta. Sitten pohdit iltakaudet, miten voisit miellyttää "valtiastasi". Nyt puhutaan 14-vuotiaasta lapsesta, jonka aivot eivät vielä ole riittävän kehittyneet, jotta hän ymmärtäisi oman parhaansa. Ja hän kiusaa sinua, koska voi.

Väsynyt veto. En koe noin. Se poika voisi ihan oikeastikin kiusata minua. Hän ei tee sitä. Myönnetään että auktoriteettihahmoni ei ole ihan raudanluja, mutta eipä se nykykoulussa voi mielestäni sitä ollakaan. Ylipäänsä en pelaa koulussa autoritäärisyydellä, vaan sillä että luon toimivat suhteen oppilaisiin. Suurin osa tietysti toimii "oikein" ihan automaattisesti, ilman mitään suhdetta. Mutta silloin kun käytökseen puuttumista tarvitaan, niin haluan että oppilas kuuntelee minua siksi että minua on mukava kuunnella, ei siksi että olisin pelottava. Jos kuuntelemista ei tapahdu, niin oppilas täytyy tietysti poistaa.

Mutta nyt loppuu tämä keskustelu minun osaltani, koska lähden oman (aikuisen) poikani kanssa treffeille.

Auktoriteetti ei tarkoita behaviorismia. Nykyinen opetussuunnitelmakin painottuu humanistiseen ja sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsityksiin eikä opettajan tulekaan hallita pelolla. Opettajan tulisi ottaa oppilaat huomioon yksilöinä ja tarjota tarpeeksi munipuolista opetusta, jotta jokainen oppilas saisi opetuksesta jotain irti.

Itsekin haluan olla "kaverillinen" ja reilu opettaja, mutta viimeinen sana tulee olla minulla.

Tällä hetkellä annat kyseiselle pojalle erityisvapauksia, koska hän on sinusta erityinen. Mitä luulet, että muiden oppilaiden kunnioitukselle kohtaasi tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie asia oppilashuoltotyöryhmän kokoukseen. On vähän asiallisempi media tämän asian käsittelyyn.

Sikäli tämä media on hyvä, että täällä on entisiä oppilaita ehkä monipuolisemmin kuin missään oppilashuoltotyöryhmässä.

Saattaa olla että olin hieman tuon oppilaan tyylinen. Olin tunneilla lähinnä äärimmäisen pitkästynyt. Jos olisi silloin aikoinaan ollut kännykkä, jota räplätä, olisin tehnyt juuri sitä.

Luuletko ettei kuka tahansa oppilas ole tunnellla pitkästynyt? Se koulu nyt vaan on käytävä eikä.pitkästymisen vuoksi voi vain istua. Sehän se vasta pitkästyttävää onkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään saa ainakin sinun jakamattoman huomiosi käytöksellään. Pistäppä nyt jotain rajaa siihen, mikä on opettajan tehtävä. Jos on niin, että pojan kotiasiat on kunnossa, ei ole tarvetta huostaanotolle, niin tuon ikäiselle pitäisi vaan se vastuu jättää omista valinnoistaan. Suomessa on aina mahdollista opiskella myöhemminkin, sitten kun päähän ilmaantuu se puuttuva järki ja motivaatio. Olet lepsu, jos tunneillasi saa räplätä puhelinta. Olet jo tehnyt sen, mihin pystyt eli ymmärtävästi keskustellut lapsosen kanssa. Aina ei voi onnistua, vaikka parhaansa tekee.

Noh, ei kyllä riitä multa jakamatonta huomiota ainakaan luokkatilanteessa hänelle, koska luokassa on kymmenkunta häirikköä, jotka tarvitsevat kaiken huomioni pysyäkseen kuosissa ja opiskellakseen. Ei siellä kukaan muu saa räplätä puhelinta, ne lähtee mulle. Mutta tunnistan mission inpossiblen. Luokka tarvii opetusta eikä sitä että tappelen yhden kanssa. Oppilaatkin tietää sen eikä kukaan koskaan huomauta että toi pelaa, vaikka oma puhelin olis viety open pöydälle. Tämä yksi oppilas kiinnostaa mua. Haluaisin päästä jotenkin hänen lukkojensa taakse, enkä "pistää rajaa" tehtävilleni.

Kaveri saa erioikeuksia siitä hyvästä, kun olet niin kiitollinen siitä, ettei hän häiriköi?

Olet osoittanut heikkoutta ja nyt elät kauhun tasapainossa. Oppilas käy kauppaa kanssasi. Pystyy pitämään työrauhatilanteen siedettävänä, kun saa pitää puhelimensa. Ja jemmaa panostaan ja avautumistaan, joita odotat kuin rakkausriippuvainen nainen miehen viestiä. No, saat odottaa. Toiveesi ovat vain takuu sille, että hän saa jatkaa kuten haluaa.

Eikö sinusta itsestäsi tunnu lainkaan väärältä se, että muilla oppilailla ei ole samoja oikeuksia? Ettet kohtele kaikki tasapuolisesti?

Kaivat myös omaa hautaasi: muut oppilaat näkevät, että annat tälle yhdelle erivapauden pitää puhelinta ja pelailla sillä > saat epäreilun opettajan maineen ja kurinpito (sekä opettaminen) on jatkossa entistä vaikeampaa. Samat säännöt kaikille, se on ihan perusjuttuja opettajan työssä.

- Erkkaope

Nimeomaan. Jos oppilas ei ns suostu samoihin sääntöihin kuin muut niin hän sitten opiskelee esim rehtorin huoneessa itsenäisesti mutta ei todellakaan saa oikeuksia mitä ei muillakaan ole.

Olet ap epäreilu opettaja sekä aivan pihalla tuossa yhden oppilaan pakkomielteisessä miettimisessä. On siellä luokassa muitakin oppilaita.

Lisäksi miksi et laita oppilaille kotiin viestiä jos he käyttäytyvät niin huonosti?

Eli kävikö nyt näin, ettei saatu pinoon ap:ta miellyttäviä neuvoja? Jatkammeko yrittämistä?

Siis miten saadaan oppilas innostumaan opiskelusta ilman että hänen täytyy luovuttaa puhelintaan tai jäädä luokalle.

up

Vierailija kirjoitti:

Eli kävikö nyt näin, ettei saatu pinoon ap:ta miellyttäviä neuvoja? Jatkammeko yrittämistä?

Siis miten saadaan oppilas innostumaan opiskelusta ilman että hänen täytyy luovuttaa puhelintaan tai jäädä luokalle.

"Kaipaisin neuvoja, joiden avulla saisin oppilaan osallistumaan. Omia opetustapojani en ole valmis muuttamaan enkä halua ottaa oppilaalta puhelinta pois. Muilta oppilailta otan puhelimet pois, he eivät ole erityisiä. Keskustelen oppilaan kanssa, mutta on luokanvalvojan tehtävä hakea oppilaalle apua. Miten siis saan erityisen oppilaani opiskelemaan?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo koulun linja säälivitosista kuulostaa kyllä kummalliselta. Ymmärrän sen, että joskus katsotaan tuntien ja kotitehtävien näyttöjen puuttumista läpi sormien, mutta jos oppilas saa useammasta aineesta kokeiden perusteella nelosen ja hänen kuuluisi jäädä luokalleen, on luokalta päästäminen kyllä karhunpalvelus oppilaalle ja kostautuu jo seuraavan vuoden aikana.

Onko koulussa pienryhmiä, miten sellaiseen siirtyminen mahtaisi vaikuttaa? Joskus nuorilla on joku rooli päällä, jota eivät pysty normaalitilanteessa muuttamaan, mutta pieni ympäristön ja luokkakaverien vaihdos saattaa aikaansaada sen, että muutos käynnistyy. 8. luokka on pojille usein varmaan kaikkein hankalin murrosiän vuoksi ja ap:n kuvailut koulusta ja luokasta vaikuttavat siltä, että ko. ympäristössä pojalle on tärkeämpää pitää yllä tuota tiettyä rooliansa kuin riskeerata "statuksensa" muuttumalla kapinallisesta vastustajasta opettajien lellikiksi (kärjistäen).

On täällä useampikin pienryhmä, mutta ei sinne tuollaista oteta. Siellä on huomattavasti kipeämpiä tyyppejä...

Sääli, monissa kouluissa on pienryhmissä muitakin kuin häiriintyneitä tyyppejä. Sellaisia, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat enemmän henkilökohtaista ohjausta tai hieman erityyppistä työskentelytapaa. Toivottavasti pojan positiivisemmaksi muuttunut käyttäytyminen on alkua kokonaisvaltaisemmalle muutokselle asenteessa koulua kohtaan.

Olisi kyllä hyvä, jos opettajilla olisi koulutuksessaan ja työnohjauksessaan mahdollisuus saada selkeitä ja toimiviksi todettuja ohjeita tällaisten ongelmatapausten kanssa toimimiseen, ettei jokainen opettaja vaan yksinään mene mutulla eteenpäin - siitä on varmasti haittaa oppilaille, kun opettajasta riippuen suhtautuminen ja toimintatavat on joka tunnilla erilaiset.

Kyllähän ne apnkin koulussa on kaikille opettajille yhteiset toimintatavat mutta ap ei niitä noudata. Kun se yksi poika on niin ylitse muiden.

Vierailija kirjoitti:

ehkä kaveri sitten vaan haluaa tuhlata kouluaikansa ja joskus myöhemmin nähdä vaivaa saadakseen järkeviä arvosanoja tai jotain. ei se ole sinun ongelmasi...

...kyllä kaverin on itse jostain löydettävä ensin motiivi muutokselle.

Ei näin.

Opettajana tiedät kuinka sinun tulisi toimia; yhteys koulukuraattoriin ja mahdollisesti koulupsykologiin. Ohjaavat mahdollisesti vanhempien kanssa keskustelun jälkeen ottamaan yhteyttä lasuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo koulun linja säälivitosista kuulostaa kyllä kummalliselta. Ymmärrän sen, että joskus katsotaan tuntien ja kotitehtävien näyttöjen puuttumista läpi sormien, mutta jos oppilas saa useammasta aineesta kokeiden perusteella nelosen ja hänen kuuluisi jäädä luokalleen, on luokalta päästäminen kyllä karhunpalvelus oppilaalle ja kostautuu jo seuraavan vuoden aikana.

Onko koulussa pienryhmiä, miten sellaiseen siirtyminen mahtaisi vaikuttaa? Joskus nuorilla on joku rooli päällä, jota eivät pysty normaalitilanteessa muuttamaan, mutta pieni ympäristön ja luokkakaverien vaihdos saattaa aikaansaada sen, että muutos käynnistyy. 8. luokka on pojille usein varmaan kaikkein hankalin murrosiän vuoksi ja ap:n kuvailut koulusta ja luokasta vaikuttavat siltä, että ko. ympäristössä pojalle on tärkeämpää pitää yllä tuota tiettyä rooliansa kuin riskeerata "statuksensa" muuttumalla kapinallisesta vastustajasta opettajien lellikiksi (kärjistäen).

On täällä useampikin pienryhmä, mutta ei sinne tuollaista oteta. Siellä on huomattavasti kipeämpiä tyyppejä...

Sääli, monissa kouluissa on pienryhmissä muitakin kuin häiriintyneitä tyyppejä. Sellaisia, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat enemmän henkilökohtaista ohjausta tai hieman erityyppistä työskentelytapaa. Toivottavasti pojan positiivisemmaksi muuttunut käyttäytyminen on alkua kokonaisvaltaisemmalle muutokselle asenteessa koulua kohtaan.

Olisi kyllä hyvä, jos opettajilla olisi koulutuksessaan ja työnohjauksessaan mahdollisuus saada selkeitä ja toimiviksi todettuja ohjeita tällaisten ongelmatapausten kanssa toimimiseen, ettei jokainen opettaja vaan yksinään mene mutulla eteenpäin - siitä on varmasti haittaa oppilaille, kun opettajasta riippuen suhtautuminen ja toimintatavat on joka tunnilla erilaiset.

Kyllähän ne apnkin koulussa on kaikille opettajille yhteiset toimintatavat mutta ap ei niitä noudata. Kun se yksi poika on niin ylitse muiden.

Ap taisi kyllä mainita, ettei kukaan muukaan saa poikaa osallistumaan, eikä puhelinta pois tunnin ajaksi. Ja ap:n tunnilla poika on lakannut häiritsemästä, joten eiköhän ap silloin ole kuitenkin jotain tehnyt paremmin kuin muut.

Tuosta alisuoriutumisjutusta tuli mieleen, että voisikohan pojan kanssa käydä keskustelua aineen läpipääsemisestä siten, että asettaa tavoitenumeroksi vaikka kuutosen? Esittäisi asian niin, että uskoo hänellä olevan mahdollisuuksia hyvään ja kiitettäväänkin, mutta koska aine ei taida olla niin mieleinen, niin tietyillä toimilla kuitenkin saisi sen kuutosen, jolla jo välttäisi kirkkaasti luokallejäämisen. Ja sitten kertoisi selkeästi mitä osaamista/tekemistä siihen kuutoseen vaaditaan. Rima olisi riittävän matalalla jos taustalla on epävarmuus onnistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oppilas ei tee mitään eikä anna mitään osaamisnäyttöjä niin arvosana on hylätty eli 4.

Oletko koskaan kuullut rehtorista? Jos oppilas ei anna puhelinta niin haet rehtorin hakemaan sen pois loppupäiväksi.

Hei, osaan kyllä rangaista ärsyttäviä porsaita. Nyt on kyse siitä, että tuo linja ei toimi kyseisen hemmon kanssa. Itse yritin viime vuonna ja näen tänä vuonna muiden yrittävän. Sillä tavalla saan tunneille oppilaan, joka ei edelleenkään tee mitään, mutta sen lisäksi on paskamainen ja häiritsee jatkuvasti. Nyt on huomattavaa edistystä viime vuoteen. Hän ei ole ärsyttävä porsas "puutteistaan" huolimatta. Hän on hiljaa, joskus jopa keskustelee aiheesta (siinä on osaamisnäyttöä), kuuntelee muita kehotuksia paitsi niitä jotka koskevat työntekoa ja pelaamisen lopettamista. Hänen asenteensa on 200% positiivisempi kuin ennen. Mitä lisähyötyä saan rehtorista ja nelosen antamisesta? En halua joutua antamaan nelosta. Haluan saada hänet ylipuhuttua opiskelemaan jotakin.

Tyttö jos käytytyisi näin niin mikä olisi ääni kellossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ehkä kaveri sitten vaan haluaa tuhlata kouluaikansa ja joskus myöhemmin nähdä vaivaa saadakseen järkeviä arvosanoja tai jotain. ei se ole sinun ongelmasi...

...kyllä kaverin on itse jostain löydettävä ensin motiivi muutokselle.

Ei näin.

Opettajana tiedät kuinka sinun tulisi toimia; yhteys koulukuraattoriin ja mahdollisesti koulupsykologiin. Ohjaavat mahdollisesti vanhempien kanssa keskustelun jälkeen ottamaan yhteyttä lasuun.

Ei kuulu lastensuojelulle, jos lapsi käy säännöllisesti koulua eikä lintsaa, eikä ole vaaraksi kellekään. Ei lasu ole mikään pedagoginen tukikeskus, johon tukeutua, jos koululla itsellään ei ole kykyä toimia edes sen vertaa, että jätettäisiin luokalleen oppilaat, jotka eivät ole ko. luokan opintovaatimuksia täyttäneet.

Kuinka moni kommentoijista oikeasti työskentelee yläkoulussa? Tuo yksikin "erkkaope" on varmaan alakoulun erkkaope. Yläkoulun erkkaopet tunnistaa kyllä tyypin ja tietää, ettei tuommoisten kanssa voi mitään ihmeitä tehdä. Ap, mieti nyt vähän itsekin, missä menee rajat. Tottakai voit rangaista ja komentaa ja yrittää palkita yrityksestä, mutta näethän itsekin, että nuori sitten ei tule kouluun, jos alat liikaa riehua. Tärkeintä on, että nuori pysyy koulussa. Siksi näiden ongelmateinien kanssa on vaan pakko luovia.

Älä ota itseesi asiasta ja lopeta oppilaan paapominen. Muuten anna olla. Jos teiniä et saa tekemään tehtäviä, et sitä saa millään narinalla tai riehumisella tai keksimällä pelletemppuja. Ne vaan on jotkut siinä tilassa, että edes "oma ope kaksin" ei riitä siihen, että ne heräisi siitä koomastaan. Niitä ei vaan kiinnosta, ei pätkän vertaa. Semmoista pedagogiikkaa tai voimaa ei olekaan, jolla vastentahtoisen teini-ikäisen saa innostumaan, jos se on päättänyt vetäytyä sinne huppuunsa.

Tärkeintä: johdonmukaisuus, hyvän käytöksen palkitseminen ja ennen kaikkea lopeta sen teinin ahdistelu joka suunnalta. Muuten se oikeasti jää pois koulusta ja siihen ei yhteiskunta voi mitään. Lapsen ei ole pakko käydä koulua, vaikka moni kuvittelee, että on pakko tai sitten tulee huostaanotto, jos ei ole erikseen kotiopetuksesta päätetty. Ei tule huostaanottoa, jos kotiolosuhteet on muuten ok. Lakikin velvoittaa muihin opetuksen järjestelyihin ja näin toimitaan useimpien pinnareiden kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni kommentoijista oikeasti työskentelee yläkoulussa? Tuo yksikin "erkkaope" on varmaan alakoulun erkkaope. Yläkoulun erkkaopet tunnistaa kyllä tyypin ja tietää, ettei tuommoisten kanssa voi mitään ihmeitä tehdä. Ap, mieti nyt vähän itsekin, missä menee rajat. Tottakai voit rangaista ja komentaa ja yrittää palkita yrityksestä, mutta näethän itsekin, että nuori sitten ei tule kouluun, jos alat liikaa riehua. Tärkeintä on, että nuori pysyy koulussa. Siksi näiden ongelmateinien kanssa on vaan pakko luovia.

Älä ota itseesi asiasta ja lopeta oppilaan paapominen. Muuten anna olla. Jos teiniä et saa tekemään tehtäviä, et sitä saa millään narinalla tai riehumisella tai keksimällä pelletemppuja. Ne vaan on jotkut siinä tilassa, että edes "oma ope kaksin" ei riitä siihen, että ne heräisi siitä koomastaan. Niitä ei vaan kiinnosta, ei pätkän vertaa. Semmoista pedagogiikkaa tai voimaa ei olekaan, jolla vastentahtoisen teini-ikäisen saa innostumaan, jos se on päättänyt vetäytyä sinne huppuunsa.

Tärkeintä: johdonmukaisuus, hyvän käytöksen palkitseminen ja ennen kaikkea lopeta sen teinin ahdistelu joka suunnalta. Muuten se oikeasti jää pois koulusta ja siihen ei yhteiskunta voi mitään. Lapsen ei ole pakko käydä koulua, vaikka moni kuvittelee, että on pakko tai sitten tulee huostaanotto, jos ei ole erikseen kotiopetuksesta päätetty. Ei tule huostaanottoa, jos kotiolosuhteet on muuten ok. Lakikin velvoittaa muihin opetuksen järjestelyihin ja näin toimitaan useimpien pinnareiden kohdalla.

Ja sinäkö olet muka opettaja?

Oppilaan on kuin onkin pakko käydä koulua tavalla tai toisella ja huoltajat saa ravata koululla palavereissa joissa on mukana yllätys yllätys myös sosiaalitoimi. Jokin syyhän siihen tekemättömyyteen on ja oppilasta on autettava. Voi olla masentunut tms.

Oppilaalle tulee tutuksi kuraattori, psykologi, lääkäri, terapeutit, nuorisotoimi sekä mahdollisesti lastensuojelulaitos koska koti ei selvästikään pysty hoitamaan lapsensa kasvatusta. Ja lisäksi harvemmin koulussa mitään tekemätön oppilas enää kasiluokalla on tavallisessa yläkoulussa. Kyllä se tie on kasin elokuuhun mennessä johtanut erityistä tukea antavaan kouluun. Sitähän apn oppilas todellakin tarvitsee.

Mutta ihmetyttää että onko oikeasti olemassa apn kertoman tapaisia asioita hoitamatonta koulua.

Käyt vain ne jakson asiat tarkasti ääneen tunnilla, ei se nuori korviaan minnekään saa, kun kerran siellä tunnilla istuu. Sitten kokeessa tekee sen mitä muistaa. Hyvään numeroon piirrät hymynaaman, jos sellainen sattuu tulemaan.