Aloittelevalle opelle ehdotuksia miten saan oppilaan toimimaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo koulun linja säälivitosista kuulostaa kyllä kummalliselta. Ymmärrän sen, että joskus katsotaan tuntien ja kotitehtävien näyttöjen puuttumista läpi sormien, mutta jos oppilas saa useammasta aineesta kokeiden perusteella nelosen ja hänen kuuluisi jäädä luokalleen, on luokalta päästäminen kyllä karhunpalvelus oppilaalle ja kostautuu jo seuraavan vuoden aikana.

Onko koulussa pienryhmiä, miten sellaiseen siirtyminen mahtaisi vaikuttaa? Joskus nuorilla on joku rooli päällä, jota eivät pysty normaalitilanteessa muuttamaan, mutta pieni ympäristön ja luokkakaverien vaihdos saattaa aikaansaada sen, että muutos käynnistyy. 8. luokka on pojille usein varmaan kaikkein hankalin murrosiän vuoksi ja ap:n kuvailut koulusta ja luokasta vaikuttavat siltä, että ko. ympäristössä pojalle on tärkeämpää pitää yllä tuota tiettyä rooliansa kuin riskeerata "statuksensa" muuttumalla kapinallisesta vastustajasta opettajien lellikiksi (kärjistäen).

On täällä useampikin pienryhmä, mutta ei sinne tuollaista oteta. Siellä on huomattavasti kipeämpiä tyyppejä...

Sääli, monissa kouluissa on pienryhmissä muitakin kuin häiriintyneitä tyyppejä. Sellaisia, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat enemmän henkilökohtaista ohjausta tai hieman erityyppistä työskentelytapaa. Toivottavasti pojan positiivisemmaksi muuttunut käyttäytyminen on alkua kokonaisvaltaisemmalle muutokselle asenteessa koulua kohtaan.

Olisi kyllä hyvä, jos opettajilla olisi koulutuksessaan ja työnohjauksessaan mahdollisuus saada selkeitä ja toimiviksi todettuja ohjeita tällaisten ongelmatapausten kanssa toimimiseen, ettei jokainen opettaja vaan yksinään mene mutulla eteenpäin - siitä on varmasti haittaa oppilaille, kun opettajasta riippuen suhtautuminen ja toimintatavat on joka tunnilla erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie asia oppilashuoltotyöryhmän kokoukseen. On vähän asiallisempi media tämän asian käsittelyyn. Muista keskustella asiasta etukäteen nuoren ja huoltajan kanssa, ja tehkää kokouksessa lainmukaiset kirjaukset. Sopikaa, millä tavalla asiaa lähdetään selvittämään, ketkä selvittelyyn osallistuvat, ja miten ja koska edistymistä seurataan (=ihan konkreetinen päivämäärä, koska asiaan palataan). Yhteistyötahot koulun ulkopuolelta tarpeen mukaan, näissä neuvoo oppilashuoltotyöryhmä.

En ole kyllä yhtään tapausta nähnyt, joissa kyseisistä työryhmistä ja palavereista olisi ollut jotain apua. Olen ollut itse niissä useasti mukana eivätkä ne ole mitään muuta kuin turhaa lässytystä ja paperisaasteen tuottamista. Sitä paitsi miksi veisin? Kyseinen oppilas on nyt minulle HARVINAISEN KILTTI, kun vertaan viime vuoteen ja kuulemiini kuvauksiin joidenkin toisten opettajien tunneilta. Kaikki muu sujuu häneltä harvinaisen hyvin, paitsi opiskelu :D Hän ei kapinoi minua vastaan sanan varsinaisessa mielessä. Hän EI ole minun tunneillani häirikkö, vaikka voisi hyvin olla.

Veisit sen sinne siksi, että se kuuluu sun työtehtäviin. Tässä ei ole kyse sinusta, vaan sen nuoren tulevaisuudesta ja elämästä. Sillä on oikeus tarvitsemaansa apuun. Se tyyppi on olemassa tiedätkö silloinkin, kun se ei ole sun silmissäsi. Tää on just se, mikä opettajissa on jmlt vikana. Minä minä minä, minä en tee mitään mitä en halua. Entäs se nuori ja sen tarpeet? Ansaitsisiko hän kenties sellaisen avun, joka hänelle lain mukaan kuuluu?

Ensinnäkin se ei kuulu mun työtehtäviin, vaan luokanvalvojan. Toiseksi, siitä ei ole mitään apua. Kyllä tätäkin oppilasta on palaveerattu ja syynätty maailman sivu. Kuten satoja muitakin. Ilman mitään muutosta. Kolmanneksi, mua ei häiritse puhelin vaan opiskelemattomuus. Ei siltä kukaan muukaan opettaja saa puhelinta pois. Kaikki luovuttaa sen suhteen ennemmin tai myöhemmin.

Jospa tarkistaisit sen oppilashuoltolain. Se kuuluu myös sun työtehtäviin, jos sä olet huolissasi. Siitä ei ehkä ole apua sulle, mutta siitä voi olla aivan sairaasti apua sille nuorelle. Ja sitä sä et välttämättä sitten tiedä, mitä sen palaverin jälkeen esimerkiksi tapahtuu, jos alkaa esim. psykologin työskentely tai eteenpäinohjaus erikoissairaanhoitoon, niin sitä ei sulle kerrota. En tiedä mitään muuta ammattikuntaa kuin opettajat, jotka jatkuvasti ja täysin ilman sanktioita kieltäytyvät suorittamasta työtehtäviään. Kyllä. Tämä kuuluu sinulle.

Jankkaaja. Luokanvalvoja kyllä tietää mitä poika puuhaa minun luokassani ja muiden opettajien luokassa. Hän voi koska tahansa järjestää sen palaverin. Mutta eipä hänkään tunnu pitävän sitä ollenkaan tarpeellisena. Ja mihinkään erikoissairaanhoitoon tää poika ei tule päätymään. Täällä on kymmenittäin oikeasti sen tarpeessa olevia. Oikeasti kipeitä ja onnettomia.

Luokanvalvoja näkee jo vilkaisemalla Wilmaa mitä poika puuhaa. Olen myös välillä juoninut erilaisia kiristyskeinoja tätä luokkaa kohtaan luokanvalvojan kanssa. Aikoihin ei ole kyllä edes tarvinnut, koska tilanne on niin hyvä. Palaveria voin pitää ihan face to face pojan vanhemman kanssa jos siltä tuntuu.

Onko tämä oikea paikka keskustella jonkun nuoren asioista? Vaikkakin nimettömänä, niin minusta tämä on epäammattimaista.

Mua nyt kyllä hävettää sun puolesta, jos olet oikeasti opettaja.

Ensinäkin puhut näistä mahdottomista oppilaista, riehujista, niin että heille kyllä sulta kurinpitoa ja tiukkuutta ja jämäkkyyttä löytyy - kun yleensä he tarvitsisivat eniten apua ja ymmärrystä. Koska sellainen käytös kumpuaa yleensä jostain oppilaasta itsestään riippumattomasta, voi olla vielä diagnosoimaton ADHD tai mikä vaan neurologinen häiriö, tai ongelmia kotona ja kasvatuksessa jne. Näistä oppilaista et ole kiinnostunut, tyytyväisenä heivaat vaan pois silmistäsi kun ovat liian hankalia.

Sitten tämä poika, joka on saanut sut tekemään tämän keskustelunkin, OSAA kyllä halutessaan käyttäytyä. Ei ole siis mikään tyhmä. Et ehkä ymmärräkkään, miten (sosiaalisesti) älykäs hän voi olla. Mutta tuon ikäisenä täynnä itseään ja sokea omalle parhaalleen. Nyt hän on löytänyt helpoimman keinon päästä rennosti läpi tunneilta jotka ei häntä kiinnosta, huomannut että on saanut sut välittämään hänestä erityisellä tavalla ja saanut vielä tollaisia järjettömiä etuoikeuksia. Kyllä hän varmaan sinusta tykkää, koska olet mieliksi hänelle jos hän sinulle, mutta sinä autat poikaa kaivamaan omaa kuoppaansa. Tässä vaiheessa poika tarvitsisi oikeasti jonkun aukroriteetin, joka on hänelle todella tiukka ja patistaa poikaa parhaaseensa ja lopettamaan alisuoriutumisen. Tuollaisen pojan voi ja pitää säikäyttää, hänestä voidaan tehdä vaikka poikkeustapaus, voit sanoa hänelle että tällä menolla hän on ensimmäinen luokalle jäävä pitkiin aikoihin. Anna pojan miettiä ja nöyristyä. Kun hän on valmis yrittämään opiskella, tue ja palkitse häntä vasta silloin. Vasta kun läksyjä aletaan tehdä, tunnilla ollaan pelaamatta. Hiljaa voi olla osallistumatta keskusteluihin, jos se on oppilaan persoonallisuus, mutta läksyt hän kyllä saa tehtyä jos viitsii. Hän ymmärtää ja kiittää aikuisena miehenä, vaikka teininä tiukkapipo opet vituttaisikin. 

Toivottavasti AP otat tämän viestin tosissasi ja katsot asioita vähän eri kantilta. Tällä hetkellä, vaikka hyvää tarkoitat, olet ihan väärillä suunnilla oppilaan auttamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä oikea paikka keskustella jonkun nuoren asioista? Vaikkakin nimettömänä, niin minusta tämä on epäammattimaista.

Noh, kirjoitan kuitenkin hyvin yleisellä tasolla. Näillä tiedoilla se voisi olla lähes kuka vaan mistä tahansa koulusta. Vaikka heppu on nyt mulle tällä hetkellä spesiaali, niin ei käytös ole oikeasti mitenkään epätavallista.

Luokalta pääseminen ei ole tämän nuoren edun mukaista. Anna siis hänelle nelonen ja ehdot, jotka hän jättää suorittamatta. Hän tarvitsee seinää, joka tulee vastaan. Ainaisella myötäämisellä ja auttamisella pahennat hänen tilannettaan.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriksihan minun on mahdotonta ryhtyä. Olen jutellut hänen kanssaan niin paljon kuin olen pystynyt. Jotain tiedän taustoista (tunnen vanhempansa), mutta mitään kovin "epänormaalia" siellä ei ole. Koko kouluajan jatkuneet käytösongelmat kyllä. Hän haluaa olla vaan niin omapäinen. Oman hyvinvointinsa kustannuksellakin. Kun hän saa jotain päähänsä, niin sitä ei sitten tunnu kukaan pystyvän estämään. Hän ei halua oppia. Ilmeisesti toki suojelee itseään pettymyksiä vastaan. Ja se suojaus on vahva.

Et tietenkään ole psykiatri etkä mikään mielenterveyshoitaja. Olet opettaja. Vika ei ole sinussa. Jotain on tietysti tehtävä, mutta olet osa moniammatillista työyhteisöä: miksei asia siirry OHR:lle?

Työnohjausta vois ainakin koittaa pyytää, jos tuntuu että oma ammatillisuus hajoaa niin paljon, että pitää oppilaiden asioita puida keskustelupalstoilla. Joissain kaupungeissa on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Mua nyt kyllä hävettää sun puolesta, jos olet oikeasti opettaja.

Ensinäkin puhut näistä mahdottomista oppilaista, riehujista, niin että heille kyllä sulta kurinpitoa ja tiukkuutta ja jämäkkyyttä löytyy - kun yleensä he tarvitsisivat eniten apua ja ymmärrystä. Koska sellainen käytös kumpuaa yleensä jostain oppilaasta itsestään riippumattomasta, voi olla vielä diagnosoimaton ADHD tai mikä vaan neurologinen häiriö, tai ongelmia kotona ja kasvatuksessa jne. Näistä oppilaista et ole kiinnostunut, tyytyväisenä heivaat vaan pois silmistäsi kun ovat liian hankalia.

Sitten tämä poika, joka on saanut sut tekemään tämän keskustelunkin, OSAA kyllä halutessaan käyttäytyä. Ei ole siis mikään tyhmä. Et ehkä ymmärräkkään, miten (sosiaalisesti) älykäs hän voi olla. Mutta tuon ikäisenä täynnä itseään ja sokea omalle parhaalleen. Nyt hän on löytänyt helpoimman keinon päästä rennosti läpi tunneilta jotka ei häntä kiinnosta, huomannut että on saanut sut välittämään hänestä erityisellä tavalla ja saanut vielä tollaisia järjettömiä etuoikeuksia. Kyllä hän varmaan sinusta tykkää, koska olet mieliksi hänelle jos hän sinulle, mutta sinä autat poikaa kaivamaan omaa kuoppaansa. Tässä vaiheessa poika tarvitsisi oikeasti jonkun aukroriteetin, joka on hänelle todella tiukka ja patistaa poikaa parhaaseensa ja lopettamaan alisuoriutumisen. Tuollaisen pojan voi ja pitää säikäyttää, hänestä voidaan tehdä vaikka poikkeustapaus, voit sanoa hänelle että tällä menolla hän on ensimmäinen luokalle jäävä pitkiin aikoihin. Anna pojan miettiä ja nöyristyä. Kun hän on valmis yrittämään opiskella, tue ja palkitse häntä vasta silloin. Vasta kun läksyjä aletaan tehdä, tunnilla ollaan pelaamatta. Hiljaa voi olla osallistumatta keskusteluihin, jos se on oppilaan persoonallisuus, mutta läksyt hän kyllä saa tehtyä jos viitsii. Hän ymmärtää ja kiittää aikuisena miehenä, vaikka teininä tiukkapipo opet vituttaisikin. 

Toivottavasti AP otat tämän viestin tosissasi ja katsot asioita vähän eri kantilta. Tällä hetkellä, vaikka hyvää tarkoitat, olet ihan väärillä suunnilla oppilaan auttamisessa.

Hmm... ymmärräthän, etten kerro suinkaan kaikkea mitä itse tiedän, juuri siksi että ei tunnistettaisi. Mutta jos oikein pinnistät niin ymmärrät varmaan, että en voi ymmärrellä luokassa oppilaita, jotka eivät tule lainkaan vastaan? Oli sitten diagnoosilla tai ilman. Muuten menee koko luokalta opiskelun edellytykset. Tämä tietty oppilas tulee vastaan vaikka onkin haastava.

Enkä ole ikinä kuvitellut häntä tyhmäksi. Hänellä on harkittu strategia. Ei häntä voi pelästyttää. Hän on rohkea ja reipas, halutessaan keskustelee opetettavasta aiheesta järkevämmin kuin yksikään toinen luokassa. Siis halutessaan. Ja olen yrittänyt jo sanoa etten ole ainoa joka hänelle näitä "järjettömiä etuoikeuksia" antaa. Hän pystyy kyllä pelaamaan ne itselleen opettajalta kuin opettajalta. Itse asiassa puutun hänen tekemisiinsä huomattavasti enemmän kuin keskiverto-ope tässä koulussa, mutta yritän välttää kurinpitorangaistuksia, koska tämäntyyppiselle ne ovat yksi hailee. Ei hän ole luuseri enkä usko hänen syrjäytyvän, koska osaa noinkin hyvin pitää huolta "omista oikeuksistaan". Mutta haluaisin silti löytää avaimen siihen lukkoon että miten hänet saa suostuteltua opiskelemaan :D

Vierailija kirjoitti:

Mua nyt kyllä hävettää sun puolesta, jos olet oikeasti opettaja.

Ensinäkin puhut näistä mahdottomista oppilaista, riehujista, niin että heille kyllä sulta kurinpitoa ja tiukkuutta ja jämäkkyyttä löytyy - kun yleensä he tarvitsisivat eniten apua ja ymmärrystä. Koska sellainen käytös kumpuaa yleensä jostain oppilaasta itsestään riippumattomasta, voi olla vielä diagnosoimaton ADHD tai mikä vaan neurologinen häiriö, tai ongelmia kotona ja kasvatuksessa jne. Näistä oppilaista et ole kiinnostunut, tyytyväisenä heivaat vaan pois silmistäsi kun ovat liian hankalia.

Sitten tämä poika, joka on saanut sut tekemään tämän keskustelunkin, OSAA kyllä halutessaan käyttäytyä. Ei ole siis mikään tyhmä. Et ehkä ymmärräkkään, miten (sosiaalisesti) älykäs hän voi olla. Mutta tuon ikäisenä täynnä itseään ja sokea omalle parhaalleen. Nyt hän on löytänyt helpoimman keinon päästä rennosti läpi tunneilta jotka ei häntä kiinnosta, huomannut että on saanut sut välittämään hänestä erityisellä tavalla ja saanut vielä tollaisia järjettömiä etuoikeuksia. Kyllä hän varmaan sinusta tykkää, koska olet mieliksi hänelle jos hän sinulle, mutta sinä autat poikaa kaivamaan omaa kuoppaansa. Tässä vaiheessa poika tarvitsisi oikeasti jonkun aukroriteetin, joka on hänelle todella tiukka ja patistaa poikaa parhaaseensa ja lopettamaan alisuoriutumisen. Tuollaisen pojan voi ja pitää säikäyttää, hänestä voidaan tehdä vaikka poikkeustapaus, voit sanoa hänelle että tällä menolla hän on ensimmäinen luokalle jäävä pitkiin aikoihin. Anna pojan miettiä ja nöyristyä. Kun hän on valmis yrittämään opiskella, tue ja palkitse häntä vasta silloin. Vasta kun läksyjä aletaan tehdä, tunnilla ollaan pelaamatta. Hiljaa voi olla osallistumatta keskusteluihin, jos se on oppilaan persoonallisuus, mutta läksyt hän kyllä saa tehtyä jos viitsii. Hän ymmärtää ja kiittää aikuisena miehenä, vaikka teininä tiukkapipo opet vituttaisikin. 

Toivottavasti AP otat tämän viestin tosissasi ja katsot asioita vähän eri kantilta. Tällä hetkellä, vaikka hyvää tarkoitat, olet ihan väärillä suunnilla oppilaan auttamisessa.

Oletko itse opettaja?

Juuri tästä syystä pidän ongelmallisena sitä, että aineenopettajat suorittavat pedagogiset opinnot vuodessa. Itse opiskelen kotitalousopettajaksi ja meitä valmennetaan opettajuuteen koko opiskelun ajan.

Oletko pohtinut sitä, voisitko opettaa toisin? Itse vihasin koko yläasteen ajan historiaa, mutta aloin pitää siitä kun lukiossa opettaja opetti ainetta draaman keinoin. Asiat jäivät paljon paremmin mieleen kun me opiskelijat osallistuimme tunneilla "historiallisiin piennäytelmiin".

Itse olen harjoittelussani huomannut kuinka tärkeää on opettaa monipuolisesti. Yksi oppii kuuntelemalla, toinen kirjoittamalla ja kolmas katselemalla. Voisitko elävöittää opetusta kuvin, videoin, musiikein yms?

Opetuksen pelillistäminen on hyvä keino saada oppilaat innostumaan aiheesta. Oletko kuullut kahoot tietovisasta, jossa kysymykset näkyvät valkokankaalla ja oppilaat saavat älypuhelimillaan (yksin tai ryhmässä, kaikilla ei ole älypyhelinta) vastata kysymyksiin.

Monet oppilaat pitävät siitä, että he saavat itse vaikuttaa opetukseen ja oppimiseen. Harjoittelun aikana eräs opettamani poika ei suostunut tekemään kotitaloustunneilla mitään. Kun hän sanoi, ettei jaksa laittaa makaroonilaatikkoa uuniin, vastasin huumoristisesti "Kyllä mä uskon, että sulta sen verran voimia löytyy". Myöhemmin menin kysymään pojalta, haluuako hän tehdä tämän vai tuon tehtävän, jolloin poika valitsi mieluisamman homman ja hoiti sen.

Muista, että SINÄ olet se aikuinen. Sinä olet opettaja, jolla on auktoriteetti. Sinä itse päätät miten käytät auktoriteettiasi, mutta valta on sinulla. Helpommallahan pääset, kun annat pojan luistaa tehtävistäsi, mutta olet koulussa oppilaita varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nyt kyllä hävettää sun puolesta, jos olet oikeasti opettaja.

Ensinäkin puhut näistä mahdottomista oppilaista, riehujista, niin että heille kyllä sulta kurinpitoa ja tiukkuutta ja jämäkkyyttä löytyy - kun yleensä he tarvitsisivat eniten apua ja ymmärrystä. Koska sellainen käytös kumpuaa yleensä jostain oppilaasta itsestään riippumattomasta, voi olla vielä diagnosoimaton ADHD tai mikä vaan neurologinen häiriö, tai ongelmia kotona ja kasvatuksessa jne. Näistä oppilaista et ole kiinnostunut, tyytyväisenä heivaat vaan pois silmistäsi kun ovat liian hankalia.

Sitten tämä poika, joka on saanut sut tekemään tämän keskustelunkin, OSAA kyllä halutessaan käyttäytyä. Ei ole siis mikään tyhmä. Et ehkä ymmärräkkään, miten (sosiaalisesti) älykäs hän voi olla. Mutta tuon ikäisenä täynnä itseään ja sokea omalle parhaalleen. Nyt hän on löytänyt helpoimman keinon päästä rennosti läpi tunneilta jotka ei häntä kiinnosta, huomannut että on saanut sut välittämään hänestä erityisellä tavalla ja saanut vielä tollaisia järjettömiä etuoikeuksia. Kyllä hän varmaan sinusta tykkää, koska olet mieliksi hänelle jos hän sinulle, mutta sinä autat poikaa kaivamaan omaa kuoppaansa. Tässä vaiheessa poika tarvitsisi oikeasti jonkun aukroriteetin, joka on hänelle todella tiukka ja patistaa poikaa parhaaseensa ja lopettamaan alisuoriutumisen. Tuollaisen pojan voi ja pitää säikäyttää, hänestä voidaan tehdä vaikka poikkeustapaus, voit sanoa hänelle että tällä menolla hän on ensimmäinen luokalle jäävä pitkiin aikoihin. Anna pojan miettiä ja nöyristyä. Kun hän on valmis yrittämään opiskella, tue ja palkitse häntä vasta silloin. Vasta kun läksyjä aletaan tehdä, tunnilla ollaan pelaamatta. Hiljaa voi olla osallistumatta keskusteluihin, jos se on oppilaan persoonallisuus, mutta läksyt hän kyllä saa tehtyä jos viitsii. Hän ymmärtää ja kiittää aikuisena miehenä, vaikka teininä tiukkapipo opet vituttaisikin. 

Toivottavasti AP otat tämän viestin tosissasi ja katsot asioita vähän eri kantilta. Tällä hetkellä, vaikka hyvää tarkoitat, olet ihan väärillä suunnilla oppilaan auttamisessa.

Hmm... ymmärräthän, etten kerro suinkaan kaikkea mitä itse tiedän, juuri siksi että ei tunnistettaisi. Mutta jos oikein pinnistät niin ymmärrät varmaan, että en voi ymmärrellä luokassa oppilaita, jotka eivät tule lainkaan vastaan? Oli sitten diagnoosilla tai ilman. Muuten menee koko luokalta opiskelun edellytykset. Tämä tietty oppilas tulee vastaan vaikka onkin haastava.

Enkä ole ikinä kuvitellut häntä tyhmäksi. Hänellä on harkittu strategia. Ei häntä voi pelästyttää. Hän on rohkea ja reipas, halutessaan keskustelee opetettavasta aiheesta järkevämmin kuin yksikään toinen luokassa. Siis halutessaan. Ja olen yrittänyt jo sanoa etten ole ainoa joka hänelle näitä "järjettömiä etuoikeuksia" antaa. Hän pystyy kyllä pelaamaan ne itselleen opettajalta kuin opettajalta. Itse asiassa puutun hänen tekemisiinsä huomattavasti enemmän kuin keskiverto-ope tässä koulussa, mutta yritän välttää kurinpitorangaistuksia, koska tämäntyyppiselle ne ovat yksi hailee. Ei hän ole luuseri enkä usko hänen syrjäytyvän, koska osaa noinkin hyvin pitää huolta "omista oikeuksistaan". Mutta haluaisin silti löytää avaimen siihen lukkoon että miten hänet saa suostuteltua opiskelemaan :D

Se avain ei löydy täältä. Sulla on ammatillisia keinoja hakea sitä avainta. Mikä on motiivisi pyörittää tätä asiaa täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriksihan minun on mahdotonta ryhtyä. Olen jutellut hänen kanssaan niin paljon kuin olen pystynyt. Jotain tiedän taustoista (tunnen vanhempansa), mutta mitään kovin "epänormaalia" siellä ei ole. Koko kouluajan jatkuneet käytösongelmat kyllä. Hän haluaa olla vaan niin omapäinen. Oman hyvinvointinsa kustannuksellakin. Kun hän saa jotain päähänsä, niin sitä ei sitten tunnu kukaan pystyvän estämään. Hän ei halua oppia. Ilmeisesti toki suojelee itseään pettymyksiä vastaan. Ja se suojaus on vahva.

Et tietenkään ole psykiatri etkä mikään mielenterveyshoitaja. Olet opettaja. Vika ei ole sinussa. Jotain on tietysti tehtävä, mutta olet osa moniammatillista työyhteisöä: miksei asia siirry OHR:lle?

Oohooärriä ei enää ole. Ne on muutettu sekaviksi moniammatillisiksi porinakerhoiksi, jotka kutsutaan kokoon juuri sitä yhtä oppilasta varten, mutta jolla ei ole mitään keinoja muuhun kuin paskanjauhamiseen. Siellä on psykologi joka sanoo että sussa on vikaa ja sua pitää ymmärtää, et sä voi koskaan oppiakaan mitään kun sulla on niin pahat häiriöt, siellä on kunnan työntekijä joka sanoo että ei oo resursseja ja luokanvalvoja, joka yrittää kovistella sitä oppilasta miljoonannen kerran... Porinasta tehdään salainen paperi koulun pommisuojaan säilöttäväksi.

Aika monella on melko optimistiset käsitykset oppilashuollosta ja palaveeraamisesta. Jos oppilasta ei parin samaa asiaa käsittelevän palaverin jälkeen pystytä ohjaamaan kokonaisvaltaisemman avun piiriin (mikä nykypäivänä on aika yleinen tilanne, resurssipula niin erityisopetuksessa kuin nuorisopsykiatriassa), ovat jatkopalaverit pelkkää negatiivisten asioiden kertaamista vailla merkitystä ja enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Eli ymmärrän ap:n pointin, miksi haluaa itse pyrkiä auttamaan poikaa.

Vierailija kirjoitti:

Luokalta pääseminen ei ole tämän nuoren edun mukaista. Anna siis hänelle nelonen ja ehdot, jotka hän jättää suorittamatta. Hän tarvitsee seinää, joka tulee vastaan. Ainaisella myötäämisellä ja auttamisella pahennat hänen tilannettaan.

Hän tulee rehtorin käskyllä pääsemään joka tapauksessa seuraavalle luokalle. Minä en pysty luokalle jättämisiin vaikuttamaan, vaikka kuinka antaisin nelosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nyt kyllä hävettää sun puolesta, jos olet oikeasti opettaja.

Ensinäkin puhut näistä mahdottomista oppilaista, riehujista, niin että heille kyllä sulta kurinpitoa ja tiukkuutta ja jämäkkyyttä löytyy - kun yleensä he tarvitsisivat eniten apua ja ymmärrystä. Koska sellainen käytös kumpuaa yleensä jostain oppilaasta itsestään riippumattomasta, voi olla vielä diagnosoimaton ADHD tai mikä vaan neurologinen häiriö, tai ongelmia kotona ja kasvatuksessa jne. Näistä oppilaista et ole kiinnostunut, tyytyväisenä heivaat vaan pois silmistäsi kun ovat liian hankalia.

Sitten tämä poika, joka on saanut sut tekemään tämän keskustelunkin, OSAA kyllä halutessaan käyttäytyä. Ei ole siis mikään tyhmä. Et ehkä ymmärräkkään, miten (sosiaalisesti) älykäs hän voi olla. Mutta tuon ikäisenä täynnä itseään ja sokea omalle parhaalleen. Nyt hän on löytänyt helpoimman keinon päästä rennosti läpi tunneilta jotka ei häntä kiinnosta, huomannut että on saanut sut välittämään hänestä erityisellä tavalla ja saanut vielä tollaisia järjettömiä etuoikeuksia. Kyllä hän varmaan sinusta tykkää, koska olet mieliksi hänelle jos hän sinulle, mutta sinä autat poikaa kaivamaan omaa kuoppaansa. Tässä vaiheessa poika tarvitsisi oikeasti jonkun aukroriteetin, joka on hänelle todella tiukka ja patistaa poikaa parhaaseensa ja lopettamaan alisuoriutumisen. Tuollaisen pojan voi ja pitää säikäyttää, hänestä voidaan tehdä vaikka poikkeustapaus, voit sanoa hänelle että tällä menolla hän on ensimmäinen luokalle jäävä pitkiin aikoihin. Anna pojan miettiä ja nöyristyä. Kun hän on valmis yrittämään opiskella, tue ja palkitse häntä vasta silloin. Vasta kun läksyjä aletaan tehdä, tunnilla ollaan pelaamatta. Hiljaa voi olla osallistumatta keskusteluihin, jos se on oppilaan persoonallisuus, mutta läksyt hän kyllä saa tehtyä jos viitsii. Hän ymmärtää ja kiittää aikuisena miehenä, vaikka teininä tiukkapipo opet vituttaisikin. 

Toivottavasti AP otat tämän viestin tosissasi ja katsot asioita vähän eri kantilta. Tällä hetkellä, vaikka hyvää tarkoitat, olet ihan väärillä suunnilla oppilaan auttamisessa.

Hmm... ymmärräthän, etten kerro suinkaan kaikkea mitä itse tiedän, juuri siksi että ei tunnistettaisi. Mutta jos oikein pinnistät niin ymmärrät varmaan, että en voi ymmärrellä luokassa oppilaita, jotka eivät tule lainkaan vastaan? Oli sitten diagnoosilla tai ilman. Muuten menee koko luokalta opiskelun edellytykset. Tämä tietty oppilas tulee vastaan vaikka onkin haastava.

Enkä ole ikinä kuvitellut häntä tyhmäksi. Hänellä on harkittu strategia. Ei häntä voi pelästyttää. Hän on rohkea ja reipas, halutessaan keskustelee opetettavasta aiheesta järkevämmin kuin yksikään toinen luokassa. Siis halutessaan. Ja olen yrittänyt jo sanoa etten ole ainoa joka hänelle näitä "järjettömiä etuoikeuksia" antaa. Hän pystyy kyllä pelaamaan ne itselleen opettajalta kuin opettajalta. Itse asiassa puutun hänen tekemisiinsä huomattavasti enemmän kuin keskiverto-ope tässä koulussa, mutta yritän välttää kurinpitorangaistuksia, koska tämäntyyppiselle ne ovat yksi hailee. Ei hän ole luuseri enkä usko hänen syrjäytyvän, koska osaa noinkin hyvin pitää huolta "omista oikeuksistaan". Mutta haluaisin silti löytää avaimen siihen lukkoon että miten hänet saa suostuteltua opiskelemaan :D

Se avain ei löydy täältä. Sulla on ammatillisia keinoja hakea sitä avainta. Mikä on motiivisi pyörittää tätä asiaa täällä?

Ammatilliset keinot eivät ole toimivia. Etsin uusia näkökulmia. Siksi pyöritän täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totesin myös että on aivan oma valinta jättäytyykö työttömäksi ja köyhäksi vai yrittääkö vaikuttaa asiaan.

Voi kun se olisikin oma valinta! Loistin koulussa, suoritin yliopistotutkinnon, ja tästä ja työnhakemisesta huolimatta olen työtön köyhä. Koulutus ei nyky-Suomessa takaa yhtään mitään. 

Tiedän. Siksi kirjoitinkin YRITTÄÄKÖ vaikuttaa asiaan. En itsekään ole varakas mutta kouluttamattomilla sukulaisilla menee vielä paljon huonommin. Koulutus ei takaa yhtään mitään mutta ilman sitä on vielä epätodennäköisempää menestyä.

Vierailija kirjoitti:

Opetuksen pelillistäminen on hyvä keino saada oppilaat innostumaan aiheesta. Oletko kuullut kahoot tietovisasta, jossa kysymykset näkyvät valkokankaalla ja oppilaat saavat älypuhelimillaan (yksin tai ryhmässä, kaikilla ei ole älypyhelinta) vastata kysymyksiin.

Pelillistämisessä on kuule se ongelma, että peleissä loistavat aina ne luokan älyköt. Heikommat yrittävät ensin, mutta kun huomaavat olevansa Kahootissa taas viimeisinä, niin vaihtavat sujuvasti siihen autolla-ajopeliinsä. Eli eivät taaskaan hyödy yhtään.

Oppilailla on nykyisin kaikki keinot manipuloida opettajia ja saada heidät tanssimaan oman pillinsä mukaan. He voivat "järjestää" potkut kenelle opettajalle tahansa, jos nämä eivät tee niin kuin he haluavat. Heillä on valta. Eikä se ole hyvä asia kun murrosikäisistä puhutaan.

Siksi itse siirryin pois opetusalalta. En halua olla mikään hevoskuiskaaja, joka saa jonkun hankalan Jare-Jennican tykkäämään minusta jollain ihmetempuilla. Minulla on muutakin tekemistä. Jos lapsi ei halua oppia, niin ei ole minun ongelmani. En jaksa olla loppuikääni murrosikäisten työpaikkakiusattavana ja iloita siitä, että "nyt se ei enää pyörikään lattioilla ulisten eläimellisesti, kun siltä lakattiin vaatimasta käytöstapoja, on kyllä tapahtunut silminnähtävää edistymistä".

Omat lapseni kasvatan niin, että se kännykkä lähtee kädestä silloin kun opettaja käskee.

Niin, siis jatkan vielä.

Olet ap, työpaikkakiusattu. Tuo oppilas kiusaa sinua. Se, ettei hän anna puhelintaan, vaikka se häiritsee opetusta ja pyydät häntä antamaan sen, on kiusaamista. Olet auktoriteettihahmo ja sinulta on viety valta. Sitten pohdit iltakaudet, miten voisit miellyttää "valtiastasi". Nyt puhutaan 14-vuotiaasta lapsesta, jonka aivot eivät vielä ole riittävän kehittyneet, jotta hän ymmärtäisi oman parhaansa. Ja hän kiusaa sinua, koska voi.