Äitipuolen osa / aikuiset lapset

"Onko mulla oikeuksia ladella suorat sanat "lapselle", vaatia selityksiä ja koittaa puhua järkeä vai täytyykö mun roolissa ihan oikeasti vain seurata, kuin miestäni viedään tässä tilanteessa kuin litran mittaa???"

Haluatko tietää jotakin ap? Annapas kun kerron. Mun äitipuoli kertoo suoria sanoja, mielipiteitä, puhuttelee ja koittaa puhuu järkeä, juuri silloin jos mulle on käynnyt jotakin ja avadun isälle ja äitipuolelle. Mua ei haittaa äitipuoli kertoo avoimesti omia mielipiteitä, mutta inhoan halventavaa suun käyttöä. Isäni sanoo suoraa kans, mutta hellä varaisesti. Eli mietit että voiko noin tehdä? Kyllä voi ja saat sanoo mielipiteitä ääneen. Olethan osa miehen perhettä kans.

Sinuna en puuttuisi asiaan. Se on isän ja hänen lapsensa välinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voitte seurata kys.om. tilanteita vierestä?? Itse on tuskaillut tämän kuvion kanssa ihan hirveästi, säälinyt miestäni, koittanut puhua järkeä, vedonnut, suuttunut -yrittänyt ihan kaiken. Nyt ensimmäistä kertaa on alkanut vaikuttaa niin, että en pysty enää kunnioittamaan miestäni, koska antaa hyväksikäyttää itseään.  Katson häntä tämän rikoskuvion "hoitamisen" myötä nyt ihan erilailla. Olen todella pelästynyt omaa tunnereaktiotani.. 

Ekaksi en halua loukata sinua, mutta tässä on nyt useampi asia jonka sotket yhteen nippuun.

Akuutein on nuori aikuinen jolla on elämä sekaisin ja huumeet kuviossa. Miehelläsi voi olla yhtä kaaottiset ja pelokkaat tunteet, mutta ei vaan osaa pukea sitä sanoiksi ja riitelemällä, tuomitsemalla sekä syyttelyllä ei varmasti avaudu. Suosittelen uudelleen vertaistukea, en halua maalata piruja seinälle, mutta monesti tilanne pahenee tuosta. Huumeet tuovat mukanaan muun rikollisen elämän, joko rikollisena tai uhrina. En vieläkään osaa verrata kumpi tuntuu pahemmalta. Joku pelastuu ja osa kuolee.

Teillä on rankat vuodet edessä. Sinun pitää valita haluatko kulkea ne miehesi rinnalla. Noin vaikea tilanne rikkoo monta ydinperhettäkin. Sinun pitää miettiä omaa jaksamistasikin.

4 jo edesmenneen huumenuoren pikkusisko

Ap, tässä oli sinulle viisaita sanoja! 

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että kun sinä pidät lapselle puhuttelun, niin samantien menetät miehesi silmissä kaiken arvostuksen? Puutut hänen asioihinsa, puutut hänen ihmissuhteisiinsa.

Toisaalta tuossa tilanteessa kaikille olisi parasta, että mies ottaisi etäisyyttä sinuun, jos et halua mitenkään tukea häntä vaikeassa tilanteessa.

MITEN voi tukea toista siinä, että antaa käyttää itseään hyväkseen ja on kynnysmattona omille lapsilleen? Sanokaa nyt ihmeessä, mihin asentoon pitää aivot laittaa, että voi hyväksyvästi nyökytellen kannustaa että "anna ihmeessä nyt potkia itseäsi vielä lisää päähän ja nauraa päälle". En oikeasti ymmärrä tätä logiikkaa. Mut kasvatettiin aikanaan kunnioittamaan vanhempiani, en voi edes kuvitella että käyttäytyisin isääni kohtaan, miten mieheni lapset häntä kohtaan käyttäytyvät, ilman mitään omatunnontuskia.

Olet kylmä paska, toivottavasti teille tulee ero. Sinua vain vituttaa kun et saa kiukutella miehellesi tästä, mutta miehen poika saa vaikka nauraa päälle ja mies silti rakastaa tätä. Et usko olevasi samalla viivalla ja YHTÄ ARVOKAS miehelle, kuin tämän aikuinen poika. Et tällä käyttäytymisellä olekaan.

Hieno mies aloittajalla siinä, että rakastaa lastaan viallisenakin, toisin kuin paska-ap lapsiaan rakastaisi.

Me ollaankin oikeussalissa kun isän uusi ei osannut kunnioittaa isän ja mun välejä. Ja se ämmä hävis. Menetti hakemansa isäni edunvalvojuuden ja isällä on mun etsimä edunvalvoja. Sekaannuin siis törkeästi heidän taloudellisiin kuvioihinsa, koska mun mielipidettä kysyttiin valtion taholta asiassa eli koska mä voin, ja koska ap:n tapainen ämmä ei aikanaan pitänyt itseään erossa mun ja mun isäni suhteesta. Hahhahhahhahaah

Vierailija kirjoitti:

Ap, pitäiskö nyt tajuta, että miehellä on oma tapansa hoitaa suhteensa lapsiinsa ja sinä et ole siinä osallinen. Sinä et ole lasten äiti ja tunteet heitä kohtaan joko puuttuvat tai tunteet ovat tosi kielteisiä.

Sinä et myöskään ole puolueeton arvioimaan, miten miehen pitäisi toimia, koska koet lapset miehen exän jatkeena ja kilpailijoina.

Valitettavasti olen osallinen, minä olen se, kenen olkapäätä vasten mieheni itkee lastensa käytöstä, sitä että eivät hyvää joulua edes toivota. Ja nyt kyselee, mitä tässä pitäisi tehdä kun taas apu kelpaa, koska ovat poliisin kanssa liemessä. JA tietysti olen myös se paha äitipuoli, kun koitan ehdottaa rajojen vetämistä edes JOHONKIN, vaikka nyt on jo varmaan liian myöhäistä. En todellakaan haluaisi olla mitenkään tekemisissä tämän sotkun kanssa, mut koska asumme yhdessä, en pääse tätä tilannetta pakoonkaan! Päällimmäinen tunne on ollut sääli miestäni kohtaan. Mutta kuten sanottu, tää on mennyt ihan sairaaksi ja kaikkien moraalikäsitysteni vastaiseksi koko juttu. En ole koskaan aiemmin joutunut tekemisiin rikosjuttujen kanssa, ei sekään kivalta tunnu. Koko pääsiäisen olen ollut niin ahdistunut tästä tilanteesta, että en pysty muuta kuin itkemään, avuttomana minäkin.  

Kiitos samankaltaisien kokemusten ja avuttomuuden jakamisesta teille muutamalle, asiallista kommenttia laittaneille 

=(

Vierailija kirjoitti:

6/6 muuta vastaajaa on samaa mieltä kuin minä, mitä taas jonkun pakko alapeukuttaa???

nro 6

Koska sinun ja kaltaistesi näkemys on tasapainoton ja typerä.

Ensinnäkin, tottakai isän puoliso on jollain tavalla mukana asiassa, tilanne vaikuttaa myös häneen, koska se vaikuttaa vahvasti hänen puolisoonsa, joten on älytöntä vaatia häntä olemaan kuin ei mitään tapahtuisi.

Toiseksi, aloittaja ei ainakaan maininnut mitään sellaista, että olisi ollut rikkomassa kyseisten lasten perhettä, joten kyllä heiltä voi vaatia (varsinkin nyt aikuisina) asiallista käytöstä myös isän puolisoa kohtaan, eteenkin tämän omassa kodissa.

Kolmanneksi, ainakaan selvän rahan antaminen noin huonoille teille joutuneelle ei ole viisasta, se ei ole hänen etunsa mukaista! Vastaaja nro 8:lla on fiksuja ajatuksia, ap voisi näyttää sen tekstin puolisolleen.

Vierailija kirjoitti:

MITÄ valtaa, velvollisuuksia tai oikeuksia minulla on? Olen 12 vuotta ollut avoliitossa mieheni kanssa, jolla on 25 ja 28 vuotiaat lapset. Lapset ovat kasvaneet äitinsä kanssa, välit isään olivat etäiset kun olivat pieniä, äidin manipuloinnin tuloksena. Lapsista ei ole kasvanut kovin suoraselkäisiä tai rehtejä ihmisiä äitinsä esimerkistä. Nyt isompina ovat isäänsä yhteydessä ja suostuvat tapaamaan pää-osin silloin, kun tarvitsevat rahaa. JA mieheni suostuu maksamaan mitä vaan, kunhan saa olla jonkunlaisessa yhteydessä lapsiinsa. Nyt on käynyt ilmi, että toinen "lapsista" on lähtenyt väärille poluille totaalisesti, sekaantunut huumepiireihin, joutumassa kuulusteluihin ymym. Lapsi on kääntynyt mieheni puoleen, että auttaisi lakiasioissa, taloudellisesti ja muutenkin. Mieheni on tehnyt kaikkensa auttaakseen lastaan mutta käsittelee tilannetta silkkihansikkain eikä uskalla pitää "isällistä puhuttelua" ja vähättelee täysin tapahtunutta. Itse seuraan raivostuneena vierestä, tuntuu jotenkin viimeiseltä pisaralta kaiken jälkeen. Onko mulla oikeuksia ladella suorat sanat "lapselle", vaatia selityksiä ja koittaa puhua järkeä vai täytyykö mun roolissa ihan oikeasti vain seurata, kuin miestäni viedään tässä tilanteessa kuin litran mittaa??? EN kestä enää seurata tällaista ja kunnioitus miestäni kohtaan on nollassa, kun sallii tämän tilanteen!! On sellainen olo, että tästä tulee vielä ero =(

Aloitetaanko vaikka siitä että sinä et ole noille aikuisille lapsille mikään äitpuoli (koska mies ei ollut leski) etkä  koskaan tule olemaan. Olet isän uusi vaimo eikä sinulla ole mitään valtaa noihin lapsiin nyt eikä  tulevaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voitte seurata kys.om. tilanteita vierestä?? Itse on tuskaillut tämän kuvion kanssa ihan hirveästi, säälinyt miestäni, koittanut puhua järkeä, vedonnut, suuttunut -yrittänyt ihan kaiken. Nyt ensimmäistä kertaa on alkanut vaikuttaa niin, että en pysty enää kunnioittamaan miestäni, koska antaa hyväksikäyttää itseään.  Katson häntä tämän rikoskuvion "hoitamisen" myötä nyt ihan erilailla. Olen todella pelästynyt omaa tunnereaktiotani.. 

Ekaksi en halua loukata sinua, mutta tässä on nyt useampi asia jonka sotket yhteen nippuun.

Akuutein on nuori aikuinen jolla on elämä sekaisin ja huumeet kuviossa. Miehelläsi voi olla yhtä kaaottiset ja pelokkaat tunteet, mutta ei vaan osaa pukea sitä sanoiksi ja riitelemällä, tuomitsemalla sekä syyttelyllä ei varmasti avaudu. Suosittelen uudelleen vertaistukea, en halua maalata piruja seinälle, mutta monesti tilanne pahenee tuosta. Huumeet tuovat mukanaan muun rikollisen elämän, joko rikollisena tai uhrina. En vieläkään osaa verrata kumpi tuntuu pahemmalta. Joku pelastuu ja osa kuolee.

Teillä on rankat vuodet edessä. Sinun pitää valita haluatko kulkea ne miehesi rinnalla. Noin vaikea tilanne rikkoo monta ydinperhettäkin. Sinun pitää miettiä omaa jaksamistasikin.

4 jo edesmenneen huumenuoren pikkusisko

Ap, tässä oli sinulle viisaita sanoja! 

1

Kiitos, kyllä olen itsekkin ajatellut että pitää mennä jonnekin ammattiauttajan luo koko sakin, ei ole omia eväitä käsitellä tälläistä vyyhteä, johon nyt tosiaan liittyy ne huumeetkin jo. Mies ei tosin halua uskoa totuutta. Mutta pakko tähän on jotain apua saada - vaikka olenkin vain se äitipuoli, heh.. 

Osanottoni siskosi menettämisestä =( Jos ei muuta hyötyä surullisista kohtaloista ole, niin voi omalla kokemuksella ehkä auttaa jotakuta muuta hädässä! 

Kai nyt jokainen tarpeen tullen käyttää omat rahansa ensisijaisesti omaan lapseensa kuin hoitoonsa.

Päihderiippuvaisten omaisille on tukiryhmiä. Puhuta miehesi sinne ja saa neuvoa kuinka toimia.

Itse olen narkomaanin läheinen ja voin sanoa, että sitä rahanmenoa tulee niissä kuvioissa riittämään. Itse olen maksanut mm. rästivuokria ja huumevelkoja, tietäen kyllä, että autan "väärin". Oikea apu on auttaa hakeutumaan esim. hoitoon ja tukea terveisiin asioihin. On vain annettava ehkä vajota toisen pohjalle jotta hänelle tulee motivaatio muuttaa elämäänsä. Narkomaanielämän ylläpitäminen ei ole oikein käyttäjää eikä läheistä kohtaan.

narkomaanin läheisenä jatkan vielä, että kun on tilanteessa, jossa toisella on todella paha olla niin henkisesti kuin fyysisestikin ja hän itkee, että antaisit rahat yhteen huumeannokseen, niin siinäpä kiva tilanne. Jonkun kerran olen antanut rahaa, mutta en tahdo tehdä sitä enää. Mielestäni todellista rakkautta siinä tilanteessa on olla antamatta sitä rahaa. Koska haluan tukea läheistäni elämään, en kuolemaan!

Vierailija kirjoitti:

Päihderiippuvaisten omaisille on tukiryhmiä. Puhuta miehesi sinne ja saa neuvoa kuinka toimia.

Kiitos!

No lakatkaa nyt ensinnäkin käyttämästä sanaa lapsi.

Nämä on aikuisia ihmisiä.  Suomenkielessä on myös sanat tytär, poika.

Osa vanhemmista tosiaan tietyisti on niin typeriä, että ostavat kaikan mahdollisen vielä 28-vuotiaallekin, ruokkivat ja pitävät puhettueluita.

Aikuiselle miehelle/naiselle (25, 28) on ihan turha päköttää kuin pikkulapselle. Avoäitipuolelle tiedoksi. Luultavasti haistattelee sinulle; oikeuttahan sinulla ei ole tätä lasta kasvattaa, mutta aikuisena lähipiiriin kuuluvana toki tietysti saat sanoa mielipiteesi.

Olisikohan teidän kaikkien aika aikuistua?

Eilen oli keskustelu juovasta äidistä - siinä tuli esille kuten tässäkin, että päihteitä väärinkäyttävälle ei oikein voi tehdä mitään. Sanoa voi, mutta siitä ei yleensä ole mitään hyötyä.

AA on läheisille.

Vierailija kirjoitti:

No lakatkaa nyt ensinnäkin käyttämästä sanaa lapsi.

Nämä on aikuisia ihmisiä.  Suomenkielessä on myös sanat tytär, poika.

Osa vanhemmista tosiaan tietyisti on niin typeriä, että ostavat kaikan mahdollisen vielä 28-vuotiaallekin, ruokkivat ja pitävät puhettueluita.

Aikuiselle miehelle/naiselle (25, 28) on ihan turha päköttää kuin pikkulapselle. Avoäitipuolelle tiedoksi. Luultavasti haistattelee sinulle; oikeuttahan sinulla ei ole tätä lasta kasvattaa, mutta aikuisena lähipiiriin kuuluvana toki tietysti saat sanoa mielipiteesi.

Olisikohan teidän kaikkien aika aikuistua?

Taas kommentoinnin tyhmyyttä parhaimillaan, tuollainen tilanne ei kasvata ketään, vaan paljastaa ne lapsellisuudet, joita normaalitilassa voi teeskennellä ei-omaavansa.

Vierailija kirjoitti:

Kamala tilanne,ap.

Kaverin miehellä on kaksi aikuista lasta aiemmasta avioliitosta. Hekään eivät olleet isäänsä missään yhteyksissä vuosiin, alkoivat vanhemmiten tosin ottamaan yhteyttä aina silloin kuin tarvitsivat rahaa. Mies tätä katseli aikansa ennenkuin laittoi asialle stopin. Sanoi lapsille, että lompakkona ei ala heille toimimaan.

Osa vanhemmista antaa käyttää hyväkseen koko ikänsä. Joku viistastuu, mutta se yleensä tarkoittaa samalla välien katkaisua, kun tosiaan toisessa päässä on rikollisuutta ja päihteitä.

Uuh, ajattelin että tänne purkautumisesta olisi jotain hyötyä, mutta itku vaan pahenee. On niin avuton olo; yli 10 vuotta jatkunut hullunmylly miehen jälkikasvun kanssa on räjähtänyt nyt todella käsiin =( JA tiedoksi, mulle on tämä koko aika sanottu, etten saa puuttua "kasvatukseen"..Olen sitä mieltä, että asiat voisi nyt olla toisin, jos olisin saanut niin tehdä ja jos mua olisi hieman vaivauduttu kuuntelemaan. Vaikka täälläkin tuntuu olevan kiellettyä, että vanhemman uusi kumppani voisi mitenkään olla esimerkkinä ja opastajana matkalla aikuisuuteen.

Täytynee vähän kartoittaa netistä auttavia tahoja, menen vaikka yksin jos ei mies suostu mukaan. Kiitos vinkeistä. 

ps käytin sanaa lapsi koska en halua paljastaa sukupuolta, ettei joku tuttu tunnista. tiedoksi pilkkaajalle.