Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitipuolen osa / aikuiset lapset
17.04.2017 |
MITÄ valtaa, velvollisuuksia tai oikeuksia minulla on? Olen 12 vuotta ollut avoliitossa mieheni kanssa, jolla on 25 ja 28 vuotiaat lapset. Lapset ovat kasvaneet äitinsä kanssa, välit isään olivat etäiset kun olivat pieniä, äidin manipuloinnin tuloksena. Lapsista ei ole kasvanut kovin suoraselkäisiä tai rehtejä ihmisiä äitinsä esimerkistä. Nyt isompina ovat isäänsä yhteydessä ja suostuvat tapaamaan pää-osin silloin, kun tarvitsevat rahaa. JA mieheni suostuu maksamaan mitä vaan, kunhan saa olla jonkunlaisessa yhteydessä lapsiinsa. Nyt on käynyt ilmi, että toinen "lapsista" on lähtenyt väärille poluille totaalisesti, sekaantunut huumepiireihin, joutumassa kuulusteluihin ymym. Lapsi on kääntynyt mieheni puoleen, että auttaisi lakiasioissa, taloudellisesti ja muutenkin. Mieheni on tehnyt kaikkensa auttaakseen lastaan mutta käsittelee tilannetta silkkihansikkain eikä uskalla pitää "isällistä puhuttelua" ja vähättelee täysin tapahtunutta. Itse seuraan raivostuneena vierestä, tuntuu jotenkin viimeiseltä pisaralta kaiken jälkeen. Onko mulla oikeuksia ladella suorat sanat "lapselle", vaatia selityksiä ja koittaa puhua järkeä vai täytyykö mun roolissa ihan oikeasti vain seurata, kuin miestäni viedään tässä tilanteessa kuin litran mittaa??? EN kestä enää seurata tällaista ja kunnioitus miestäni kohtaan on nollassa, kun sallii tämän tilanteen!! On sellainen olo, että tästä tulee vielä ero =(
Kommentit (45)
Jatkuva rahan antaminen tällaisille jotka ovat aina tottuneet sitä vanhemmiltaan saamaan vain pahentaa tilannetta. Sukulaiseni, mies, tuntee yhä syyllisyyttä lapsen pienenä tapahtuneesta erosta. Lapsi eli isänsä kanssa ja tottui saamaan aina rahaa pyytäessään. Mitäs sitä työtä tekee, kun sossusta ja isältä saa rahaa sanoo tämä nykyään 27 vuotias "lapsi". Ymmärrän täysin nykyisen puolison turhautumisen. Kyllä lastaan saa ja pitääkin auttaa, mutta kun se estää oppimisen seisomaan omilla jaloillaan ja vastaamaan itse omista tekemisistään, se on väärin lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uuh, ajattelin että tänne purkautumisesta olisi jotain hyötyä, mutta itku vaan pahenee. On niin avuton olo; yli 10 vuotta jatkunut hullunmylly miehen jälkikasvun kanssa on räjähtänyt nyt todella käsiin =( JA tiedoksi, mulle on tämä koko aika sanottu, etten saa puuttua "kasvatukseen"..Olen sitä mieltä, että asiat voisi nyt olla toisin, jos olisin saanut niin tehdä ja jos mua olisi hieman vaivauduttu kuuntelemaan. Vaikka täälläkin tuntuu olevan kiellettyä, että vanhemman uusi kumppani voisi mitenkään olla esimerkkinä ja opastajana matkalla aikuisuuteen.
Täytynee vähän kartoittaa netistä auttavia tahoja, menen vaikka yksin jos ei mies suostu mukaan. Kiitos vinkeistä.
ps käytin sanaa lapsi koska en halua paljastaa sukupuolta, ettei joku tuttu tunnista. tiedoksi pilkkaajalle.
Mikä hullunmylly, kirjoitat, että suostuvat tapaamaan lähinnä, kun tarvitsevat rahaa. Aika harva aikuien lapsi menee äidillekään vain huvikseen hengailemaan, vaan yleensä kutsutaan syömään jne. Siitä on nuoren saatava jotain. Turha se on vanhemman kuvitella olevansa niin ihmeellisen kiinnostava omana itsenään. Yleensä vanhemmat vain haluavat tavata lapsiaan, niin ettei tällainen asetelma haittaa. Mutta jos teille tällainen on ollut vastenmielistä, niin mihin tapaamaan "suostuttelua" on tarvittu edes?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voitte seurata kys.om. tilanteita vierestä?? Itse on tuskaillut tämän kuvion kanssa ihan hirveästi, säälinyt miestäni, koittanut puhua järkeä, vedonnut, suuttunut -yrittänyt ihan kaiken. Nyt ensimmäistä kertaa on alkanut vaikuttaa niin, että en pysty enää kunnioittamaan miestäni, koska antaa hyväksikäyttää itseään. Katson häntä tämän rikoskuvion "hoitamisen" myötä nyt ihan erilailla. Olen todella pelästynyt omaa tunnereaktiotani..
Ekaksi en halua loukata sinua, mutta tässä on nyt useampi asia jonka sotket yhteen nippuun.
Akuutein on nuori aikuinen jolla on elämä sekaisin ja huumeet kuviossa. Miehelläsi voi olla yhtä kaaottiset ja pelokkaat tunteet, mutta ei vaan osaa pukea sitä sanoiksi ja riitelemällä, tuomitsemalla sekä syyttelyllä ei varmasti avaudu. Suosittelen uudelleen vertaistukea, en halua maalata piruja seinälle, mutta monesti tilanne pahenee tuosta. Huumeet tuovat mukanaan muun rikollisen elämän, joko rikollisena tai uhrina. En vieläkään osaa verrata kumpi tuntuu pahemmalta. Joku pelastuu ja osa kuolee.
Teillä on rankat vuodet edessä. Sinun pitää valita haluatko kulkea ne miehesi rinnalla. Noin vaikea tilanne rikkoo monta ydinperhettäkin. Sinun pitää miettiä omaa jaksamistasikin.4 jo edesmenneen huumenuoren pikkusisko
Ap, tässä oli sinulle viisaita sanoja!
1
Kiitos, kyllä olen itsekkin ajatellut että pitää mennä jonnekin ammattiauttajan luo koko sakin, ei ole omia eväitä käsitellä tälläistä vyyhteä, johon nyt tosiaan liittyy ne huumeetkin jo. Mies ei tosin halua uskoa totuutta. Mutta pakko tähän on jotain apua saada - vaikka olenkin vain se äitipuoli, heh..
Osanottoni siskosi menettämisestä =( Jos ei muuta hyötyä surullisista kohtaloista ole, niin voi omalla kokemuksella ehkä auttaa jotakuta muuta hädässä! [/
Et ole äitipuoli jos oikea äiti elää!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voitte seurata kys.om. tilanteita vierestä?? Itse on tuskaillut tämän kuvion kanssa ihan hirveästi, säälinyt miestäni, koittanut puhua järkeä, vedonnut, suuttunut -yrittänyt ihan kaiken. Nyt ensimmäistä kertaa on alkanut vaikuttaa niin, että en pysty enää kunnioittamaan miestäni, koska antaa hyväksikäyttää itseään. Katson häntä tämän rikoskuvion "hoitamisen" myötä nyt ihan erilailla. Olen todella pelästynyt omaa tunnereaktiotani..
Ekaksi en halua loukata sinua, mutta tässä on nyt useampi asia jonka sotket yhteen nippuun.
Akuutein on nuori aikuinen jolla on elämä sekaisin ja huumeet kuviossa. Miehelläsi voi olla yhtä kaaottiset ja pelokkaat tunteet, mutta ei vaan osaa pukea sitä sanoiksi ja riitelemällä, tuomitsemalla sekä syyttelyllä ei varmasti avaudu. Suosittelen uudelleen vertaistukea, en halua maalata piruja seinälle, mutta monesti tilanne pahenee tuosta. Huumeet tuovat mukanaan muun rikollisen elämän, joko rikollisena tai uhrina. En vieläkään osaa verrata kumpi tuntuu pahemmalta. Joku pelastuu ja osa kuolee.
Teillä on rankat vuodet edessä. Sinun pitää valita haluatko kulkea ne miehesi rinnalla. Noin vaikea tilanne rikkoo monta ydinperhettäkin. Sinun pitää miettiä omaa jaksamistasikin.4 jo edesmenneen huumenuoren pikkusisko
Ap, tässä oli sinulle viisaita sanoja!
1
Kiitos, kyllä olen itsekkin ajatellut että pitää mennä jonnekin ammattiauttajan luo koko sakin, ei ole omia eväitä käsitellä tälläistä vyyhteä, johon nyt tosiaan liittyy ne huumeetkin jo. Mies ei tosin halua uskoa totuutta. Mutta pakko tähän on jotain apua saada - vaikka olenkin vain se äitipuoli, heh..
Osanottoni siskosi menettämisestä =( Jos ei muuta hyötyä surullisista kohtaloista ole, niin voi omalla kokemuksella ehkä auttaa jotakuta muuta hädässä! [/
Et ole äitipuoli jos oikea äiti elää!!!
Mikä se oikea nimitys sitten? Pitää muistaa kertoa miehen lapsille (ei-lapsipuolille), jotka meillä asuvat vuoroviikoin ja sanovat minua äitipuoleksi esittelytilanteissa. Myös mun lapsille pitää nyt kertoa, ettei tuo mies, jonka esittelette isäpuolena, ei sitä ole kun on valitettavasti elossa. Mäkin elän vielä, joten mikä nimitys otetaan käyttöön? 😰😭
Alue: Aihe vapaa
Tottakai uudenkin puolison tehtävä on kasvattaa. Itse ainakin koen, että elämällä saman katon alla omana itsenäni, en voi mitenkään olla kasvattamatta myös puolison lapsia. Minunhan pitäisi täysin tukehduttaa itseni jos en saisi puuttua mihinkään. Opetan niitä hyviä ja normaaleja tapoja jotka minusta kuuluu ihmiselle opettaa. Olen myös oikeasti kiinnostunut lasten asioista, kuuntelen heitä ja annan heidän purkaa tunteitaan, mutta tuon esiin myös omat tunteeni. haluan, että jokainen voi hyvin tässä kodissa. Opastan tarvittaessa myös naapurin lapsia jos tekevät ilkeyksiä pihassa, esim. rääkkäävät siiliä tai hajottavat kukkaistutuksia. Minusta se on aikuisen velvollisuus.