Muita, jotka joutuneet nuoruudessa olemaan nälässä kaverin luona kun kaverin vanhemmat kieltäytyneet tarjoamasta ruokaa?

Omat eväät voi ottaa mukaan.

Yleensä ei tarjottu kaverin luona ruokaa, mutta enpä luuhannutkaan siellä tuntikausia. Mellä oli ihan ruoka-ajat kotona, milloin syötiin. 

Vierailija kirjoitti:

Omat eväät voi ottaa mukaan.

Onko yleinen käytäntö?

Nälkäinen lokkilauma jatkuvasti yökylässä, huh, onneksi oon velana säästynyt tuoltakin.

Mä olin nälissäni Lentopalloliiton järjestämällä leirillä ulkomailla alle 15-vuotiaana. Sedät ryyppäsi. Lähdettiin sitten keskenämme hotellin viereiseen pikkukauppaan ja ostettiin ainoa tuote mistä tunnistettiin mitä se ja mitä hotellista pystyi syömään: sokerikorppuja. Aika ahdistavia muistoja.

Muuten mulla oli toisinpäin; kavereiden luona sai parempaa ja melkein jopa enemmän ruokaa kuin kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Omat eväät voi ottaa mukaan.

?????????????????????? 

Kyllä jotkut ihmiset kehtaa kohdella lapsia noin. Muistan kun oon vierestä katsonut kun se oman perheen lapsi syö.

Vierailija kirjoitti:

Nälkäinen lokkilauma jatkuvasti yökylässä, huh, onneksi oon velana säästynyt tuoltakin.

Itsekkään on parempi pysyä lapsettomana, joten hyvä. 

Nuoruudessa vai lapsuudessa?  Lapsuudessa vanhemmat sopivat yökyläilyistä,  nuoruudessa ei.  Kun vanhemmat sopivat,  yökyläilyyn tietysti liittyi myös iltapala ja aamupala.  Teininä saatoin jäädä kaverille yöksi eikä siitä sopineet vanhemmat ollenkaan.  Tietenkään siihen ei kuulunut muuta kuin peitto ja tyyny. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jotkut ihmiset kehtaa kohdella lapsia noin. Muistan kun oon vierestä katsonut kun se oman perheen lapsi syö.

Minäkin olen kokenut tuon ja muistan edelleen miten pahalta se tuntui, vaikka siitä on yli 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nälkäinen lokkilauma jatkuvasti yökylässä, huh, onneksi oon velana säästynyt tuoltakin.

Itsekkään on parempi pysyä lapsettomana, joten hyvä. 

Miksi ? Ainahan ne lapset voi lähettää kavereilleen syömään ja viettämään aikaa ja elää itse kuin vela.

Nuoruudessa tein pari tuntia iltaisin töitä ja sain palkkaa. Vaikka kotona oli maittavaa ruokaa niin saatoin iltaisin ostaa grilliltä omilla rahoillani evästä tai päivällä kahvilasta kahvia ja kahvileipää. Usein tarjosin kavereillekin. 

Vanhemmat, muistakaa aina antaa lapselle/nuorelle edes pieni välipala yökylää varten! Välipalapatukka voi olla pelastus jos ei saa muuta ruokaa.

Ei käynyt itselle lapsena näin. Mutta ei myöskään kylöilty yleensä toistemme luona, vaan ulkoiltiin pitkin puistoja ja metsiä. Jos oltiin jonkun luona heidän ruoka-aikaan, kyllä silloin tarjottiin ruokaa.

Mutta tämä nykyajan meno on rasittavaa. Kolmilapsisessa perheessä on joka päivä jollain joku kaveri käymässä. Joka päivä täytyisi ylimääräisille antaa välipalaa kun ei kehtaa olla tarjoamattakaan. Mutta ei olisi rahaa jatkuvasti ostaa leipiä päällisineen, hedelmiä ja jugurtteja ylimääräisille kun omankin perheen syöminen vie ihan kiitettävästi rahaa.

Syö kotona mokoma nilkki.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jotkut ihmiset kehtaa kohdella lapsia noin. Muistan kun oon vierestä katsonut kun se oman perheen lapsi syö.

Kun mä olin lapsi,  jokainen meni ruoka-aikaan kotiin syömään.  Jos kotona ruoka oli eri aikaan kuin kaverilla,  odotettiin kaverin huoneessa eikä keittiössä sen aikaa,  kun kaveri syö.

Yökylässä varmasti aamupalaa on. Odottelin kaverin/olohuoneessa kun heillä oli syönti. Ei minua loukannut jos ruokaa ei tarjottu. MIKSI KOTONA EI VOI KÄYDÄ SYÖMÄSSÄ ?(en tarkoita yö kylässä oloa)

Suomalainen vieraanvaraisuus.. tai edes toisista välittäminen.. Lapsien nälässä pitämistä? 

Vierailija kirjoitti:

Ei käynyt itselle lapsena näin. Mutta ei myöskään kylöilty yleensä toistemme luona, vaan ulkoiltiin pitkin puistoja ja metsiä. Jos oltiin jonkun luona heidän ruoka-aikaan, kyllä silloin tarjottiin ruokaa.

Mutta tämä nykyajan meno on rasittavaa. Kolmilapsisessa perheessä on joka päivä jollain joku kaveri käymässä. Joka päivä täytyisi ylimääräisille antaa välipalaa kun ei kehtaa olla tarjoamattakaan. Mutta ei olisi rahaa jatkuvasti ostaa leipiä päällisineen, hedelmiä ja jugurtteja ylimääräisille kun omankin perheen syöminen vie ihan kiitettävästi rahaa.

Litran jugurttipurkki ei paljoa maksa ja 5 eurolla leipoo sämpylöitä jo ison satsin

Asuin lapsena aika kaukana koulusta. Jos jäin ala-asteikäisenä kaverille koulusta suoraan niin vanhemmat pystyi hakemaan mut kotimatkallaan töistä eli joskus puoli viiden aikaan illalla. Ja sitten siellä kaverilla oli ruoka-aika neljältä - ja mulle ei koskaan tarjottu, vaan odottelin kaverin huoneessa ja kyllä, oli nälkä, kun viimeksi oli koulussa syöty yhdentoista aikaan. Tämä tapahtui 80-luvulla, vaikka se ei tähän liity mitenkään, yhtä hyvin voisi olla nytkin samoin.