Mies haluaa lapsen, minä en
Olemme olleet naimisissa pian kolme vuotta. Sitä ennen seurustelimme pari vuotta. Tähän asti olemme aina olleet yksimielisiä siitä, ettemme halua lapsia. Vai olemmeko?
Mies puhuu nykyään usein vauvoista ja siitä, miten tärkeitä lapset ovat. Alan uskoa, että hän on jo pitkään halunnut isäksi.
Minä en halua olla raskaana enkä synnyttää. En halua edes luopua vapaudesta matkustaa silloin kun sattuu olemaan vapaa viikonloppu. En ole koskaan pitänyt lapsista eivätkä vauvat ole mielestäni söpöjä. En halua, että joku on minusta täysin riippuvainen. Enkä halua, että rinnoistani tulee riippuvaiset. :-)
Tähänkö tämä avioliitto jo kaatuu? Olemme aina puhuneet kaikesta, mutta tässä asiassa mies on aina vaivaantunut ja hiljaa. Olemme jo lähellä 40v. joten tätä asiaa en voi naisena enää pitkään vatvoa ja pohtia. Eikä mitään pohdittavaa kai olekaan. En halua lasta, mutten halua erotakaan.
Kommentit (16)
Jos lasta ei halua, sitä ei halua. Käsittelet nyt vain sitä ahdistusta, joka tulee ympäristön vastakkaisesta paineesta ja toiveesta.
Ikävää että joudut tekemään sitä vielä tuossa vaiheessa. Itse toivon saavani olla rauhassa viimeistään tuossa iässä, nyt vielä saa kuulla kuinka kadun tai jotain, kas kun lapsen hankkimisen päätös on aina hyvä ja perusteltu, vaikka se syntyy minuutissa. Se, että olen koko elämäni tiennyt että en halua lasta, ei ole minkään arvoinen pohdiskelu. Sen voi aina kyseenalaistaa.
Sinulla on hyvät perustelut. Vaihda viimeisen ulkonäköä koskevan tilalle mahdolliset loppuiän terveyshaitat kun miehellesi puhut. En siis vähättele esteettisiä seurauksia mutta jos miehesi ottaisi enemmän tosissaan kantasi kun kyse on sinun terveydestäsi.
Saattaa olla että suhde kaatuu jos mies todella lapsen haluaa. Ihmiset muuttavat ja jokaisella on oikeus vaihtaa mieltään noinkin suuressa asiassa. Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen.
Sitten se on erottava jos mies haluaakin lapsia. Sinä et halua niin sinä et lapsia tee.
Et voi miehen mieliksi niitä tehdä. Tunnekylmä ja välinpitämätön äiti on lapsille traumaattista ja yhtään äidin vihaamaa lasta ei enää tarvita täkän maailmaan vääntää vain sen takia kun mies haluaa ja et halua erota.
Puhuitteko asian ennen avioliittoa selväksi? Jos ette, niin minusta on väärin toista puolisoa kohtaan, että lapsia /lasta ei tule. Aika monella on oletus, että avioliittoon tulee lapsi - jos /kun jompikumpi ei ennen liittoa selvästi sano, että ei aio hankkia.
Laita hänet vastuuseen hoidosta, vanhempainlomalle ym. Toki sinä "joudut" sen kantamaan, synnyttämään ja olemaan pari kk lomilla. Kyllä se näin toimii.
No ensiksi sinun on kysyttävä mieheltä suoraan, että "haluatko sinä lapsia" ja lopettaa arvailut.
Miestäsi käy sääliksi jo nyt. Kylmä vaimo.
Aikamoinen lehmä olet kun haluat riistää mieheltäsi isyyden. Onneksi biologia on miehesi puolella. Hänellä on aikaa etsiä uusi lapsia haluava puoliso.
Voisiko olla, että miehellä on jotenkim romantisoitunut käsitys lapsista?
Löytyisikö lähipiiristä vastasyntynyttä, jonka kautta mies voisi tutustua vanhemmuuden "iloihin"? Ei ne ole aina hymyileviä, vauvalta tuoksuvia ilopillereitä, vaan vaativat lovaa työtä ja vaivannäköä. Onko mies oikeasti valmis siihen?
Enpä tiedä, voiko mies luopua lapsihaaveistaan minun takiani. Asiaa ei auta se, että hänen pari ystäväänsä on saanut lapsia lähiaikoina. Näyttää siltä, että vasta nyt 40v. tienoilla tähän ukkoporukkaan on iskenyt vastuuntunto ja isyyden tarve.
On todella inhottavaa joutua tähän tilanteeseen tässä iässä. Mutta kyllä se nuorempana oli vielä vaikeampaa. Varsinkin tietyt sukulaiset ihmettelivät sitä, etten ollut naimisissa ja äiti. Ne kun olivat heille tärkeämpiä arvoja kuin esim. oppineisuus tai uran kehittäminen. Minun piti aina ymmärtää heitä, mutta heidän ei tarvinnut kohdistaa minuun minkäänlaista empatiaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Puhuitteko asian ennen avioliittoa selväksi? Jos ette, niin minusta on väärin toista puolisoa kohtaan, että lapsia /lasta ei tule. Aika monella on oletus, että avioliittoon tulee lapsi - jos /kun jompikumpi ei ennen liittoa selvästi sano, että ei aio hankkia.
Laita hänet vastuuseen hoidosta, vanhempainlomalle ym. Toki sinä "joudut" sen kantamaan, synnyttämään ja olemaan pari kk lomilla. Kyllä se näin toimii.
Vauvahöperöllä näköjään lukutaito hukassa, tuossahan ap sanoi että on asiasta useasti miehelle puhunut ja alusta asti mies oli ollut samaa mieltä eli lapsia ei hommata. Ja vaikkei olisikaan keskustelua käyty, niin ei avioliitto enää nykypäivänä ole mikään tae lapsien hankkimiselle. Aika itsekästä ajattelua sinulta, että synnytyspelkoisen ja lapsia haluamattoman naisen pitäisi traumatisoida itsensä ja pilata elämänsä koska mies muuttaakin suunnitelmia ja alkaa hinkua jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen lehmä olet kun haluat riistää mieheltäsi isyyden. Onneksi biologia on miehesi puolella. Hänellä on aikaa etsiä uusi lapsia haluava puoliso.
Hänellä on tosiaan aikaa vielä.
Enkä halua mitään riistää, pidän vain kiinni ennen avioitumista sopimistamme näkökulmista. Mutta, totta kai, miehelläni on oikeus mielipiteen muutoksiin. Harmi vain, että muuten upea parisuhde kaatuu kenties tähän.
Olen nyt itsekin alkanut pohtia adoptoimisen mahdollisuutta tai sijaisperheenä toimimista. Mutta en voi tehdä mitään, jollen koe haluavani äidiksi. Missään nimessä en halua lasta, jolle en kykenekään olemaan vastuullinen ja rakastava äiti.
Vierailija kirjoitti:
Puhuitteko asian ennen avioliittoa selväksi? Jos ette, niin minusta on väärin toista puolisoa kohtaan, että lapsia /lasta ei tule. Aika monella on oletus, että avioliittoon tulee lapsi - jos /kun jompikumpi ei ennen liittoa selvästi sano, että ei aio hankkia.
Laita hänet vastuuseen hoidosta, vanhempainlomalle ym. Toki sinä "joudut" sen kantamaan, synnyttämään ja olemaan pari kk lomilla. Kyllä se näin toimii.
Selkeä miehen vastaus kun ei tiedä mitä on raskaus ja synnytys. Sairasta olisi painostaa toinen siihen.
On todella julmaa jos lasta haluava joutuu jäämään lapsettomaksi puolison takia. Ap:n tilanteessa ei taida olla muuta ratkaisua kuin ero.
Vierailija kirjoitti:
On todella julmaa jos lasta haluava joutuu jäämään lapsettomaksi puolison takia. Ap:n tilanteessa ei taida olla muuta ratkaisua kuin ero.
Mutta raskaus, kivulias synnytys ja koko loppuelämän kestävä vastuu lapsesta jota et halunnut olisi ihan ok?
Ehdota miehelle vasektomiaa ja kuuntele reaktiota tarkasti.
Jos mies oikeasti rakastaa sinua hän on valmis luopumaan lapsihaaveesta vuoksesi.