Synnytin lapsen jonka luonne on hirveä

Minä olen mennyt lapsuuteeni ja miettinyt miksi tunnen näin? Miksi lapseni piirteet ärsyttävät minua?

Minun oli lapsena oltava reipas, ei lohdutettu joten olen konenut lohduttamisen vaikeaksi.

En voi sietää tyhmyyttä, laiskuutta tai hitautta. Olen itse nopea tempoinen, nokkela ja ahkera.

Valehtelua en kestä ollenkaan.

Lapsissa ei ole vikaa vaan omassa sietokyvyssä tiettyjä piirteitä kohtaan.

Lapset kasvavat kokoajan ja muuttuvat joten älä leimaa lastasi listasi mukaiseksi ihmiseksi.

Lapset voi olla myös kausittain ärsyttävämpiä. Meillä just nyt kaikenlaisia yhteisiä vastoinkäymisiä, 5-vuotias lapsi on tähän päälle aikamoinen riiviö. Tilanne helpottanee ajan kanssa - kunhan en itse ala syöttämään sitä riiviökäytöstä sillä että huomiota saa vain perseilemällä.

Tsemppiä. Keksi sille harrastuksia että näet sitä vain kun viet sinne ja haet. Ja viikonloppuisin/pyhinä lainaat kirjastosta kaikki dvd:t ja istutat sen telkan eteen popparikulhon kanssa.

Jokaisen lapsen kanssa on hyviä ja huonoja hetkiä. Ota kaikki irti niistä hyvistä hetkistä, älä takerru huonoihin.

Sitä luonnetta ei voi valita. Ja kyllä saa olla suosikkilapsi. Kohtele kuitenkin lapsia samoin eli samat säännöt molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Rakasta, rakasta ja rakasta.

Tämä. Se on tahdosta kiinni, niin kuin avioliitossakin.

Sama tilanne esikoinen on kuin enkeli nuorempaan verrattuna. Ja kyllä olen tällä toiselle monesti sanonut "ota mallia veljestäsi".

Meillä esikoinen oli vaativa lapsi, allerginen, huonosti nukkuva, itsepäinen, tarmokas, pyörremyrsky, kasvatti kyllä meitä vanhempia paljon enemmän kuin me häntä.

Ihana aikuinen hänestä on kasvanut ja tällä hetkellä läheisempi kuin kahdesta nuoremmasta helposta lapsesta.

Odota, ja ruoki lapsen hyviä puolia.

Minä olin lapsena kotioloissa ja tutuissa ympyröissä villi, epähuomaavainen, flegmaattinen, epäsosiaalinen, mustasukkainen... Olin ennen kaikkea erilainen kuin lähipiirin monet muut lapset, jotka olivat pikemminkin varhaiskypsiä.

Vuosien varrella minusta tuli kuitenkin kaikkia asioita moraaliselta kannalta tarkasteleva, enimmäkseen hillitty, nöyrä, idealistinen.

En siis nytkään väitä olevani "täydellinen" (sitä paitsi millainen on täydellinen ihminen?), vaan pointtini on, että lapsi voi muuttua persoonaltaan ihan toisenlaiseksi kasvaessaan. Muutoksen selittää myötäsyntyisten ominaisuuksien ja ympäristön yhteisvaikutus, eli kokemukset.

Viljas ja flegmaattinen, mahtaa olla haastava kombinaatio lapselle itselleenkin.

Minä tunsin samoin, lapsi ärsytti mua suunnattomasti hetken aikaa. Sitten menin itseeni ja tajusin, että ne mua ärsyttävät asiat on niitä mitkä on mun vastakohtia. Mä oon itse taitava käsistäni, lapsi taas peukalo keskellä kämmentä, mä oon rauhallinen ja lapsi on yks ikiliikkuja yms. Opettelin tietoisesti ajattelemaan, että lapsi on omalla tavallaan lahjakas ja ihana ja nykyään mua ei enää ärsytä ne asiat.

Toinen lapsi on aika samanlainen hiljainen lukutoukka ja käsityöihminen kuin minä ja hänen kanssaan mulla on ollut paljon vähemmän vääntöä asioista hänen ollessaan pieni, koska hän jotenkin asettui siihen mun alitajuntaisesti asettamaan muottiin.

Äitiinsä tullut?

Jossain tutkimuksessa oli joskus että läheisen huonot piirteet ärsyttävät sen takia, kun ovat samat kuin itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Viljas ja flegmaattinen, mahtaa olla haastava kombinaatio lapselle itselleenkin.

Voi olla sekä vilkas että flegmaattinen. Voi olla kumpaakin väärissä paikoissa ja väärään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viljas ja flegmaattinen, mahtaa olla haastava kombinaatio lapselle itselleenkin.

Voi olla sekä vilkas että flegmaattinen. Voi olla kumpaakin väärissä paikoissa ja väärään aikaan.

Ei voi olla vastakkaisia luonteenpiirteitä jotka kuvaa ihmistä. Joko on luonteeltaan vilkas tai sen vastakohta flegmaattinen. Kaikki ihmiset ovat joskus kumpaa hyvänsä ja vielä kaikkia muitakin. Flegmaattinen voi olla joskus vilkas ja päinvastoin. Mutta jos jonkun luonnetta kuvataan, voi olla vain jompaa kumpaa, ei molempia yhtäaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Viljas ja flegmaattinen, mahtaa olla haastava kombinaatio lapselle itselleenkin.

Flegmaattisenvilkas, tyhmällä tavalla älykäs, nopea mutta hidas. :D

Onko tää yksi ja sama jänkääjä ap joka näitä aloituksia tekee? Joka ei siis rakasta lastaan oman lapsuutensa vuoksi?