Vihaan niin paljon kaikkia kotitöitä eivätkä hermoni kestä jatkuvaa lasten läsnäoloa, ettei minun olisi ikinä pitänyt perustaa perhettä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvissä duuneissa olevat ainakin voisi sen siivoojan palkata niin ratkesi yksi ongelma?

Ei minua ainakaan rassaa se kerran viikkoon imurointi ja vessanpesu, vaan se jatkuva pieni puuha, tiskikone, pyykit, lattialle rojahtaneet ulkovaatteet, levällään olevat lelut, kaatunut potta, altaaseen turskahtanut hammastahna, kaatuneet maitolasit, yölliset pissavahingot, naama räässä tehdyt sohvakuperkeikat, jatkuvalta tuntuva ruokashow (mieti-osta-valmista-tarjoile-korjaa pois), lattialle pupeltunut riisi tai muovailuvaha, askartelusilppu jne. Koko ajan jotain. Ja ei, en tee kaikkea puolesta, vaikka se olisikin nyt juuri nopeampi ja helpompi tapa, aikaa ja hermoja kuluu triplasti kun yrittää saada 2-5-vuotiaat viemään itse ne askartelusilput ja nostamaan sen haalarin naulakkoon.

Ja siis mun elämä ei ole lainkaan hirveää ja jaksan nykyään ok, mutta tämä vain kommenttina siihen että siivouksen ulkoistaminen ulkoistaa vain aika pienem viipaleen siitä kotihommasta tai edes siisteydenpidosta.

Mutta menenpä tästä laittamaan taas toisen koneellisen pissapyykkiä, aurinkoista pääsiäistä!

JUURI NÄIN! VITTU!

Jaksaisin mäkin, jos parisuhde olisi hyvä ja saisin edes seksiä ja jotain itsellenikin tästä. Mutta tilanne on se, etten saa yhtään mitään. Ap

Meillä mies havahtui tekemisiini allekirjoittaessaan avioeropaperia. Tajusi mitä joutuu itse jatkossa tekemään, mistä luopumaan, miten oma aika kapenee jne. Ymmärsi myös etten hääri tässä suhteessa enää päivääkään ilman seksiä. Enkä sitä eroa kiristyksenä ajatellut, halusin erota kun en enää jaksanut, mutta mies halusi yrittää uudelleen. Nyt kotityöt menee lähes 50/50, mies pelleilee lasten kanssa kun teen ruokaa, kumpikaan ei enää huuda eikä raivoa toisilleen ja seksiä on joka päivä. Alusta piti aloittaa ja hauskempaa se on tutun miehen kanssa.

Saat olla hyvilläsi, että moehesi pystyi tuohon muutokseen, aika useinhan siihen on jokin syy, miksi homma ei enää kiinnosta ja se voi olla ihan vaikka siinä kumppanissa. En itse ainakaan muuttuisi, ellei toinen muuttuisi myös pois siitä, mikä mua alkoi hänessä alunperin vituttaa ja miksi yrittäminen jäi.

Mies pitäisi osata valita niin hyvin, että hänestä on oikeasti apua pikkulapsivuosina. Se on vaan vaikeaa, jos kummallakaan ei ole aiempaa kokemusta. Mies voi luvata auttaa ja voi itse kokea, että tekee oman osuutensa kotitöistä, mutta nainen voi silti kokea, että päävastuu lapsesta ja kotitöistä on hänellä. Tunnen perheitä, joiden äiti tekee vaativaa asiantuntijatyötä ja vastaa lasten vaatetuksesta, ravinnosta, neuvola- ja lääkärikäynneistä, harrastuksiin ilmoittamisesta ja viemisestä ja uimaan opettelusta.

Tulee mielikuva, että noissa perheissä isä vaan käy töissä ja asuu kotona. Kärjistetysti sanoen.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaise ongelma kuten miehet: jätä kaikki kotiasiat puolison kontolle.

Joo-o. Kiitos taas tästä muistutuksesta. Mies vaan pelailee ja surffailee netissä ja jättää kaikki kotihommat mulle. Ruuan teki yhtenä päivänä, mutta likaiset tiskit ja astiat jäi hellalle. En koskenut niihin pariin päivään, katsoin mitä tapahtuu.

Parissa päivässä ainut muutos oli se, että mies oli siirtänyt paistinpannun hellalta tiskipöydälle. 😲 En jaksanut jättää sitä siihen homehtumaan, joten pakko oli pestä se itse. 😡

Toivotteko ikinä että lapsianne ei olisikaan olemassa ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Toivotteko ikinä että lapsianne ei olisikaan olemassa ollenkaan?

Kysyykö tätä nyt joku aikuinen, joka haluaa arvion siitä, ajatteliko hänen äitinsä noin itsestään aikoinaan? En minä ainakaan ihan niin ajattele, mutta haluaisin heille ydinperheen biovanhempineen niin ettei mun tarttis äitinä olla paikalla. Eli..?

Kyllä se niin on, että lapset ovat suurimman osan ajasta ärsyttäviä, kiukuttelevia ja sotkuisia. Ja todellakin, kiitos teille näistä rehellisistä sanoista, arvostan niitä suuresti. Vahvistaa minun käsitystäni siitä, että en halua lapsia. Tsemppiä teille äideille ja iseille!

Älä pura kuitenkaan vihaasi lapsiin, he ovat tilanteeseen syyttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Toivotteko ikinä että lapsianne ei olisikaan olemassa ollenkaan?

Kamala ajatuskin, ettei lastani olisi olemassa :O

Niinäkin päivinä, kun kaikki tuntuu menevän päin persettä ja kaikki tuntuu stressaavan, niin taaperon huutaessa "Äiti!" ja tullessa nauraen halaamaan, kaikki huono fiilis unohtuu. Elämäni tähti <3

Jos mä nytkin olisin laittanut pääsiäistä meille, niin mies on kuitenkin taas harrastamassa ja minä olisin lasten lanssa yksin. En mä ollut se, joka sitä vain lapsille halua laittaa, mies se on, joka lapset tähän mukaan halusi. Ja mulle se kyllä sopi. Mä haluaisin, että oltais pääsiäisenä kotona tai jossain yhdessä valitussa paikassa koko perhe. Mutta mies ei, koska kaikki vapaapäivät pitää itsekkäästi mennä harrastuksen pariin. Hoitaa siis viikolla lapsia ja näiden koulun, ja kotia sen minkä hoitaa kun mä oon töissä, eli tavallaan mies on ansainnut sen, mutta ei tää ole mitään perhe-elämää. Eli en tehnyt pääsiäiseksi mitään. En edes siivonnut.

Ja jos mä nyt alkaisin huutaa miehelle kun se tulee kotiin, että taas saatiin lasten kanssa olla yksin tääkin pääsiäispäivä, niin lapsethan siitä kärsis. Ne ei tajua, että en mä heille huuda, vaan oon väsynyt mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Jos mä nytkin olisin laittanut pääsiäistä meille, niin mies on kuitenkin taas harrastamassa ja minä olisin lasten lanssa yksin. En mä ollut se, joka sitä vain lapsille halua laittaa, mies se on, joka lapset tähän mukaan halusi. Ja mulle se kyllä sopi. Mä haluaisin, että oltais pääsiäisenä kotona tai jossain yhdessä valitussa paikassa koko perhe. Mutta mies ei, koska kaikki vapaapäivät pitää itsekkäästi mennä harrastuksen pariin. Hoitaa siis viikolla lapsia ja näiden koulun, ja kotia sen minkä hoitaa kun mä oon töissä, eli tavallaan mies on ansainnut sen, mutta ei tää ole mitään perhe-elämää. Eli en tehnyt pääsiäiseksi mitään. En edes siivonnut.

Ja jos mä nyt alkaisin huutaa miehelle kun se tulee kotiin, että taas saatiin lasten kanssa olla yksin tääkin pääsiäispäivä, niin lapsethan siitä kärsis. Ne ei tajua, että en mä heille huuda, vaan oon väsynyt mieheen.

Mikset sitten vain ala jättämään miestä pois laskuista ja tee lasten kanssa jotain kivaa?

Menette vaikka ravintolaan syömään pääsiäislounaan, jälkkäriksi lapsille suklaamunat ja lopuksi vielä johonkin kivaan paikkaan, jos energiaa riittää.

Mies voi tulla harrasteistaan kotiin ja lämmittää mikrossa itselleen roiskeläpän, kun te tyytyväisinä sulattelette hyvää pääsiäisateriaanne.

Näin minä tekisin :D Ei se poissaoleva mies ole syy siihen, että koko perheellä pitäisi olla kurjaa.

Minä olen ihminen, joka kaipaa omaa aikaa ja hiljaisuutta. En ymmärrä, miksi en saisi ottaa omaa aikaa ja välillä istua hiljaisessa kodissa nauttimassa omasta olostani. Olen myös äiti, joten yllättävän moni näkee rauhan kaipuuni huonona asiana. Jos kertoisin, että olen mies joka vetäytyy välillä autotalliin puuhaamaan omiaan, kukaan ei sanoisi mitään. 

Mieheni tekee välillä pitkiä työpäiviä, ja minä hoidan lapsia ja opiskelen samalla. Elämämme on hektistä ja apua ei juuri mistään tule. Miehen vanhemmat kyllä ottavat kylään ihan mielellään, mutta eivät katso lapsiamme yön yli kuin ehkä kerran vuodessa. He ovat työelämässä vielä, ja miehen kahdella siskolla on heilläkin lapsia, joita valitettavasti mummu ja vaari näkevät enemmän. Syytän tästä itseäni, sillä olen etäinen luonne myös heille. Mutta en osaa muutakaan. Silloin tällöin mies ottaa lapset ja menee vanhemmilleen tai isovanhemmilleen ja minä jään kotiin. En muuten jaksaisi tätä kaikkea. Ja enää en tunne tästä huono omaatuntoakaan, olen antanut armoa itselleni.

Nyt me etsimmekin lapsenvahteja, jotka voisivat kerran kuussa tulla meille jotta me päästäisiin elokuviin tai syömään. Jos siitä tulisi suunnilleen säännöllistä, elämä helpottuisi jo siksi ettei tarvitsisi surra yhteisen ajan puutetta ja kateellisena kuunnella muiden tarinoita lapsivapaista viikonlopuista kerran tai jopa kaksi kuussa. Ei olisi niin paljon paineita sille kerran vuodessa EHKÄ tapahtuvalle yhteiselle ajalle. 

Ja mitä tulee isovanhempiin, kyllä minä olen heihin pettynyt. Oma mummini oli meillä silloin tällöin, auttoi äitiä kevätsiivouksissa ja juhlien aikaan, ja otti minua usein yökylään. Ihan samaa en todellakaan vaadi tai odota nyt, mutta kyllä se v*tuttaa kun oma äiti ei ole elämässä mukana ollenkaan - omasta halustaan. Itse aion kyllä isovanhempana auttaa ja tukea, ja toivon että osaan lapsiani kuunnella etten tuppaa liikaa tai jätä liian yksin. Omaa aikaa otan varmasti, mutta annan sitä myös lapsilleni jos he vanhemmiksi tahtovat. Sillä tällainen läpsystä vaihto ja nähdään ehkä viikonloppuna - arki, jossa ei ole yhtään apukäsiä koskaan, hajottaa ihan huolella. Saa jopa miettiämään eroa, että voisi joskus levätä. 

Vierailija kirjoitti:

Hymy tuli, kun sanoit, ettet hoida mahdollisia lapsenlapsia. Mielesi muuttuu vielä, kun saat levätä. Lapset on parasta elämässä, vaikka ärsyttääkin välillä.

Eikä itsensä hemmottelu anna pidemmän päälle mitään. Itsekkyyden vain. Tai mahdatko olla lellitty lapsi, joka ei ole tottunut työhön kotona? Sekin vaikuttaa. Olemme erilaisia. Lapset on kuitenkin Jumalan lahja. Arvosta siltä kannalta heitä ja kaikkea siinä ohessa.

Miehen tulisi huomata oma osuutensa. Kaikkea ei voi teettää naisella tuossa vaiheessa. Ehkä syy harmiin tuleekin sitä kautta?

Oikeasti syvältä, kun tällaiset kommentit keräävät massiivisen määrän alapeukkuja.

Niiden lasten hankkiminen on täysin vapaaehtoista, joten kannattanee harkita pikkuisen kauemmin, jos elämä lasten kanssa tuntuu niin kurjalta. Älää nyt kuitenkaan sitä lapsiin purkako, he ovat tilanteeseen syyttömiä, eikä heidän todellakaan pidä joutua miettimään, miksei vanhemmat pidä minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä nytkin olisin laittanut pääsiäistä meille, niin mies on kuitenkin taas harrastamassa ja minä olisin lasten lanssa yksin. En mä ollut se, joka sitä vain lapsille halua laittaa, mies se on, joka lapset tähän mukaan halusi. Ja mulle se kyllä sopi. Mä haluaisin, että oltais pääsiäisenä kotona tai jossain yhdessä valitussa paikassa koko perhe. Mutta mies ei, koska kaikki vapaapäivät pitää itsekkäästi mennä harrastuksen pariin. Hoitaa siis viikolla lapsia ja näiden koulun, ja kotia sen minkä hoitaa kun mä oon töissä, eli tavallaan mies on ansainnut sen, mutta ei tää ole mitään perhe-elämää. Eli en tehnyt pääsiäiseksi mitään. En edes siivonnut.

Ja jos mä nyt alkaisin huutaa miehelle kun se tulee kotiin, että taas saatiin lasten kanssa olla yksin tääkin pääsiäispäivä, niin lapsethan siitä kärsis. Ne ei tajua, että en mä heille huuda, vaan oon väsynyt mieheen.

Mikset sitten vain ala jättämään miestä pois laskuista ja tee lasten kanssa jotain kivaa?

Menette vaikka ravintolaan syömään pääsiäislounaan, jälkkäriksi lapsille suklaamunat ja lopuksi vielä johonkin kivaan paikkaan, jos energiaa riittää.

Mies voi tulla harrasteistaan kotiin ja lämmittää mikrossa itselleen roiskeläpän, kun te tyytyväisinä sulattelette hyvää pääsiäisateriaanne.

Näin minä tekisin :D Ei se poissaoleva mies ole syy siihen, että koko perheellä pitäisi olla kurjaa.

Lasten kanssa tavintolaan? Voi että miten rentouttavaa! Not. Mulla ois todellista helvettiä mennä lasten kanssa ravintolaan. Ja parhaimmillaankin äärimmäisen tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hymy tuli, kun sanoit, ettet hoida mahdollisia lapsenlapsia. Mielesi muuttuu vielä, kun saat levätä. Lapset on parasta elämässä, vaikka ärsyttääkin välillä.

Eikä itsensä hemmottelu anna pidemmän päälle mitään. Itsekkyyden vain. Tai mahdatko olla lellitty lapsi, joka ei ole tottunut työhön kotona? Sekin vaikuttaa. Olemme erilaisia. Lapset on kuitenkin Jumalan lahja. Arvosta siltä kannalta heitä ja kaikkea siinä ohessa.

Miehen tulisi huomata oma osuutensa. Kaikkea ei voi teettää naisella tuossa vaiheessa. Ehkä syy harmiin tuleekin sitä kautta?

Oikeasti syvältä, kun tällaiset kommentit keräävät massiivisen määrän alapeukkuja.

Niiden lasten hankkiminen on täysin vapaaehtoista, joten kannattanee harkita pikkuisen kauemmin, jos elämä lasten kanssa tuntuu niin kurjalta. Älää nyt kuitenkaan sitä lapsiin purkako, he ovat tilanteeseen syyttömiä, eikä heidän todellakaan pidä joutua miettimään, miksei vanhemmat pidä minusta.

Ehkä tajuatkin, että siksi asioista keskustellaan täällä netissä?

Rankkaa tämä arki on kolmen lapsen kanssa. Mies auttaa kyllä, mutta ei ole yhtään omatoiminen. Nyt ollut pääsiäisen miesflunssassa. Rakastan lapsia, mutta välillä haluaisin vaan olle hetken itsekseni. En tiedä onko ero ainoa mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä nytkin olisin laittanut pääsiäistä meille, niin mies on kuitenkin taas harrastamassa ja minä olisin lasten lanssa yksin. En mä ollut se, joka sitä vain lapsille halua laittaa, mies se on, joka lapset tähän mukaan halusi. Ja mulle se kyllä sopi. Mä haluaisin, että oltais pääsiäisenä kotona tai jossain yhdessä valitussa paikassa koko perhe. Mutta mies ei, koska kaikki vapaapäivät pitää itsekkäästi mennä harrastuksen pariin. Hoitaa siis viikolla lapsia ja näiden koulun, ja kotia sen minkä hoitaa kun mä oon töissä, eli tavallaan mies on ansainnut sen, mutta ei tää ole mitään perhe-elämää. Eli en tehnyt pääsiäiseksi mitään. En edes siivonnut.

Ja jos mä nyt alkaisin huutaa miehelle kun se tulee kotiin, että taas saatiin lasten kanssa olla yksin tääkin pääsiäispäivä, niin lapsethan siitä kärsis. Ne ei tajua, että en mä heille huuda, vaan oon väsynyt mieheen.

Mikset sitten vain ala jättämään miestä pois laskuista ja tee lasten kanssa jotain kivaa?

Menette vaikka ravintolaan syömään pääsiäislounaan, jälkkäriksi lapsille suklaamunat ja lopuksi vielä johonkin kivaan paikkaan, jos energiaa riittää.

Mies voi tulla harrasteistaan kotiin ja lämmittää mikrossa itselleen roiskeläpän, kun te tyytyväisinä sulattelette hyvää pääsiäisateriaanne.

Näin minä tekisin :D Ei se poissaoleva mies ole syy siihen, että koko perheellä pitäisi olla kurjaa.

Lasten kanssa tavintolaan? Voi että miten rentouttavaa! Not. Mulla ois todellista helvettiä mennä lasten kanssa ravintolaan. Ja parhaimmillaankin äärimmäisen tylsää.

Jep, kuuntelemaan kuinka "mä en tykkää tästä enkä tosta", komentamaan että "eikun nyt istutaan tässä, ei juosta, älä huuda", tai vastailemaan kysymyksiin "mikä toi on, miks tolla sedällä on iso maha", tai häpeämään kun lapsi muuten perseilee jotain :D

Vierailija kirjoitti:

Onko kaiken pakko kiiltää kaikenaikaa? Mä en jaksa jostain jugurttitipasta hermoja menettää, pyyhin jos ehdin jos en, se tippa on jonkun sukassa. Pyykkikone pesee pyykit, tiskikone astiat. Rikkaharjaa käytän joka päivä, imuria silloin kun jaksan kuunnella imurin tuottamaa mölinää. Ruokaa tekisin eläessäni yksinkin joten samalla sitä mössöä muillekin kokkaa.

Sitten on sitä kitinää ja turhaa älinää mitä lapsista lähtee, ei jokaiseen vingahdukseen tarvi reagoida. Ipanat huutaa kun niillä on kivaa ja ne huutaa kun on vähemmän kivaa. Pitää opetella suodattamaan sieltä mölinästä ne tärkeimmät jutut. Turha sitä on itseltään vaatia enempää kuin mihin pystyy. Yksi ei kahden hommia jaksa, joten tekee sen minkä pystyy ja on tyytyväinen.

Tässäpä pähkinänkuoressa, miksi lisääntyjäperheessä vierailu on usein niin inhottavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä nytkin olisin laittanut pääsiäistä meille, niin mies on kuitenkin taas harrastamassa ja minä olisin lasten lanssa yksin. En mä ollut se, joka sitä vain lapsille halua laittaa, mies se on, joka lapset tähän mukaan halusi. Ja mulle se kyllä sopi. Mä haluaisin, että oltais pääsiäisenä kotona tai jossain yhdessä valitussa paikassa koko perhe. Mutta mies ei, koska kaikki vapaapäivät pitää itsekkäästi mennä harrastuksen pariin. Hoitaa siis viikolla lapsia ja näiden koulun, ja kotia sen minkä hoitaa kun mä oon töissä, eli tavallaan mies on ansainnut sen, mutta ei tää ole mitään perhe-elämää. Eli en tehnyt pääsiäiseksi mitään. En edes siivonnut.

Ja jos mä nyt alkaisin huutaa miehelle kun se tulee kotiin, että taas saatiin lasten kanssa olla yksin tääkin pääsiäispäivä, niin lapsethan siitä kärsis. Ne ei tajua, että en mä heille huuda, vaan oon väsynyt mieheen.

Mikset sitten vain ala jättämään miestä pois laskuista ja tee lasten kanssa jotain kivaa?

Menette vaikka ravintolaan syömään pääsiäislounaan, jälkkäriksi lapsille suklaamunat ja lopuksi vielä johonkin kivaan paikkaan, jos energiaa riittää.

Mies voi tulla harrasteistaan kotiin ja lämmittää mikrossa itselleen roiskeläpän, kun te tyytyväisinä sulattelette hyvää pääsiäisateriaanne.

Näin minä tekisin :D Ei se poissaoleva mies ole syy siihen, että koko perheellä pitäisi olla kurjaa.

Lasten kanssa tavintolaan? Voi että miten rentouttavaa! Not. Mulla ois todellista helvettiä mennä lasten kanssa ravintolaan. Ja parhaimmillaankin äärimmäisen tylsää.

Jep, kuuntelemaan kuinka "mä en tykkää tästä enkä tosta", komentamaan että "eikun nyt istutaan tässä, ei juosta, älä huuda", tai vastailemaan kysymyksiin "mikä toi on, miks tolla sedällä on iso maha", tai häpeämään kun lapsi muuten perseilee jotain :D

Niin juuri! :D

Ota ero, mitä sitä paskassa parisuhteessa kärvistelemään. Asiat tapaa sittenkin järjestyä edes jotenkin, kun vaan tekee sen aloitteen oman elämänsä suunnan muuttamiseksi. Ero ja lapset vuoroviikoin sinulle ja vuoroviikoin miehelle asumaan, muuhun järjestelyyn et suostu. 

Itselläni on kaksi lasta, onneksi jo 15 ja 9. Asuvat maanantaista perjantaihin ex-miehen luona ja viikonloput ja isoimman osan kaikista lomista minun luonani. Toimii hyvin. Nyt jaksan olla huomattavasti parempi äiti ja ex-mieheni vastaavasti huomattavasti parempi isä, lapset voivat hyvin ja asiat rullaavat paljon mukavammin kuin ennen. Ainoa asia, mikä tässä enää vituttaa on se, miksi en tehnyt päätöstä erota jo paljon aiemmin. Miksi en lähtenyt ennen kuin tilanne kärjistyi lähes katkeamiseen saakka? Miksi piti olla niin helvetin itsepäinen ja jatkaa jotakin, joka oli kuollut ja ajat sitten?

Äläkä tee mitään "lasten takia". Lapset eivät voi myöskään hyvin, jos vanhemmat eivät voi hyvin. Jos vihaa elämäänsä nykymuodossa, se tilanne ei ole kenellekään hyväksi. Kukaan ei tule kiittämään sinua viivalla siitä, että oletpa ollut uhrautuva ja hyvä ihminen, marttyyri, unohtanut oman elämäsi perheen vuoksi. Jos et tee jotakin nyt, sinusta tulee hetken päästä väsynyt, katkera ja kaikkea vihaava akka. Eniten tästä on tuhoa sinulle itsellesi.

Mieti valintojasi, elämäsi on viime kädessä sinun ja vain sinun omasi. Mieti, mitä sillä haluat tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaiken pakko kiiltää kaikenaikaa? Mä en jaksa jostain jugurttitipasta hermoja menettää, pyyhin jos ehdin jos en, se tippa on jonkun sukassa. Pyykkikone pesee pyykit, tiskikone astiat. Rikkaharjaa käytän joka päivä, imuria silloin kun jaksan kuunnella imurin tuottamaa mölinää. Ruokaa tekisin eläessäni yksinkin joten samalla sitä mössöä muillekin kokkaa.

Sitten on sitä kitinää ja turhaa älinää mitä lapsista lähtee, ei jokaiseen vingahdukseen tarvi reagoida. Ipanat huutaa kun niillä on kivaa ja ne huutaa kun on vähemmän kivaa. Pitää opetella suodattamaan sieltä mölinästä ne tärkeimmät jutut. Turha sitä on itseltään vaatia enempää kuin mihin pystyy. Yksi ei kahden hommia jaksa, joten tekee sen minkä pystyy ja on tyytyväinen.

Tässäpä pähkinänkuoressa, miksi lisääntyjäperheessä vierailu on usein niin inhottavaa!

Näin juuri. Joka paikka on sekaisin, lapset tahmaisia ja huutavat ja itkevät, eikä puhetta uskota kun aina on saanut huutaa ja kiljua.