Vihaan niin paljon kaikkia kotitöitä eivätkä hermoni kestä jatkuvaa lasten läsnäoloa, ettei minun olisi ikinä pitänyt perustaa perhettä!

Vierailija kirjoitti:

(molemmat vaativissa kv-duuneissa, paljon matkustelua)

Kv-duuni = kurkuman varastus duuni.

Vaatii matkustelua jotta voi huomaamatta varastella kurkuma purkkeja!

Antoi kun ei jaksanu.

Minä tulisin varmasti hulluksi tai sairastuisin jotenkin henkisesti, jos joutuisin pyörittämään lapsiperhearkea. Ihan oikeasti siis. Huutoa, itkua, kiljumista, tappelua, töminää, likaa, tahmaa, kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, pyykkiä, ei hetken rauhaa, "katso kun teen kuperkeikan, katso NYT KATSO YHYYY ÄÄÄÄ" tai "mitä tänään tehdään, miks ei mennä, miksi miksi muttakun on TYLSÄÄÄ". Uskon että en vaan kertakaikkiaan kestäisi. Huutaisin takaisin että turpa kiinni.

Ymmärrän että on myös hyviä hetkiä ja haleja, mutta se ei vaan millään riitä mulle motivaattoriksi ryhtyä vanhemmaksi. Ei millään. Tsemppiä kaikille vanhemmille!

Vierailija kirjoitti:

Minä tulisin varmasti hulluksi tai sairastuisin jotenkin henkisesti, jos joutuisin pyörittämään lapsiperhearkea. Ihan oikeasti siis. Huutoa, itkua, kiljumista, tappelua, töminää, likaa, tahmaa, kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, pyykkiä, ei hetken rauhaa, "katso kun teen kuperkeikan, katso NYT KATSO YHYYY ÄÄÄÄ" tai "mitä tänään tehdään, miks ei mennä, miksi miksi muttakun on TYLSÄÄÄ". Uskon että en vaan kertakaikkiaan kestäisi. Huutaisin takaisin että turpa kiinni.

Ymmärrän että on myös hyviä hetkiä ja haleja, mutta se ei vaan millään riitä mulle motivaattoriksi ryhtyä vanhemmaksi. Ei millään. Tsemppiä kaikille vanhemmille!

Ensinnäkin. Ei kannata tehdä lapsia pienellä ikäerolla, ne tappelee aina.

Toiseksi, kyllä lapselle voi sanoa että turpa kiinni jos ei jaksa sitä huutoa, lapsia saa ja pitää komentaa. Omaa aikaa saa ottaa. Lapsilla on yleensä myös isä joka voi ottaa vastuun kersoista ja viedä ne pois tai lähdet itse kotoa. Kun lapset on lähemmäs kouluikää, ne alkaa itseäistesti olla ulkona ja kavereilla, silloin saa olla rauhassa kotona pitkiäkin aikoja. Mulla on lapset ekalla luokalla ja tämän tästä kun tulen kotiin on kämppä tyhjä, sekä kersat että mies on jossain. Ja nyt kun ilmat lämpenee, luulen että kersat ei paljon kotona viihdy, ja kun ovat kotona ovat tabletilla pelaamassa tai leikkimässä huoneessaan. Se omassa huoneessa oleskeluhan lisääntyy ikäämyöden muutenkin, muutama vuosi tästä eteenpäin niin en näe niitä enää ollenkaan, jääkaappi vaan tyhjenee salaperäisesti. Nämä on niitä viimeisiä aikoja mulla kun lapset haluavat minulle puhua ja näyttää kun tekevät jonkun tempun, kohta olen vaan hävettävä vanha kalkkis jonka kanssa ei voi mennä edes kauppaan.

Joo henkisesti vaikuttaa, kaveritki kadonnu ajat sitten. Ei oikeen osaa rentoutua enään, odottaa jotain tulevaa mistä ei tiedä itsekkään. Ei vaikuta inissä asiasta kellekkään ku ei vaikuta mitään. Mut pari vuotta ni luultavasti helpompaa,

Vierailija kirjoitti:

Kaveri antoi tuon asian takia 2 lastaan huostaan.

Oksettavaa... Jos lapset ovat olleet yli vauva-iän, niin tulevat lopun ikää miettimään, mikä heissä oli niin vialla kun äiti halusi heistä eroon.

Ymmärtää nyt herranjumala, ettei ne lapset ole mitään leluja, joita kokeillaan ja palautetaan sitten, jos ei kotileikki nappaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo henkisesti vaikuttaa, kaveritki kadonnu ajat sitten. Ei oikeen osaa rentoutua enään, odottaa jotain tulevaa mistä ei tiedä itsekkään. Ei vaikuta inissä asiasta kellekkään ku ei vaikuta mitään. Mut pari vuotta ni luultavasti helpompaa,

Anna mä arvaan, teit kaks peräkkäin kun se esikoinen tarvi leikkikaverin? Eikö käyny mielessä että se yks olis ollu paljon helpompi siinä muutaman vuoden? Leikkikavereita on naapurissa.

Mitä ne lapset nyt on? 1 ja 3? Vaihdat kahdelle vaippaa ja esikoinen on mustasukkainen eikä suostu potalle? Molemmat herää yöllä kiljumaan? Imetät vielä pienenpää koska niin kuuluu tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti, lisää meteliä korvanapista itselle? Eikä se riitä että lapsia kuulostelee, niitä on vahdittava. Jos multitaskauksen vaatimus ahdistaa, niin helpottaako ottaa siihen oheen vielä asia lisää johon yrittää keskittyä huonolla menestyksellä? Kaikki lapset eivät ole hiljaisia paikallaan pönöttäjiä.

Mikä oikeasti auttaisi olisi se, että joku muu hoitaisi lapsia välillä riittävän pitkän ajan, jotta kuralle mennyttä parisuhdetta voisi oikeasti alkaa yrittää korjata miehen kanssa, koska se on suurin ongelma. Veikkaan ettemme ole yksin saman ongelman äärellä. Ap

Nyt et ap ymmärtänyt! Jos vihaat kotitöitä, ne eivät tunnu niin kurjilta, jos kuuntelet vaikka kirjaa. Jäähän sinulle lasten päiväunien ajat tai esim ilta-aikaa niille kotitöille ja kun kuuntelet kirjaa, ne tulevat kuin itsestään tehdyksi. Parisuhde ei tietysti korjaannu tuolla, mutta itse saan uusia ajatuksia, kun kuuntelen mielenkiintoisia tarinoita. Lukemiselle jää niin vähän aikaa, kun lapset ovat pieniä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tulisin varmasti hulluksi tai sairastuisin jotenkin henkisesti, jos joutuisin pyörittämään lapsiperhearkea. Ihan oikeasti siis. Huutoa, itkua, kiljumista, tappelua, töminää, likaa, tahmaa, kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, pyykkiä, ei hetken rauhaa, "katso kun teen kuperkeikan, katso NYT KATSO YHYYY ÄÄÄÄ" tai "mitä tänään tehdään, miks ei mennä, miksi miksi muttakun on TYLSÄÄÄ". Uskon että en vaan kertakaikkiaan kestäisi. Huutaisin takaisin että turpa kiinni.

Ymmärrän että on myös hyviä hetkiä ja haleja, mutta se ei vaan millään riitä mulle motivaattoriksi ryhtyä vanhemmaksi. Ei millään. Tsemppiä kaikille vanhemmille!

Ensinnäkin. Ei kannata tehdä lapsia pienellä ikäerolla, ne tappelee aina.

Toiseksi, kyllä lapselle voi sanoa että turpa kiinni jos ei jaksa sitä huutoa, lapsia saa ja pitää komentaa. Omaa aikaa saa ottaa. Lapsilla on yleensä myös isä joka voi ottaa vastuun kersoista ja viedä ne pois tai lähdet itse kotoa. Kun lapset on lähemmäs kouluikää, ne alkaa itseäistesti olla ulkona ja kavereilla, silloin saa olla rauhassa kotona pitkiäkin aikoja. Mulla on lapset ekalla luokalla ja tämän tästä kun tulen kotiin on kämppä tyhjä, sekä kersat että mies on jossain. Ja nyt kun ilmat lämpenee, luulen että kersat ei paljon kotona viihdy, ja kun ovat kotona ovat tabletilla pelaamassa tai leikkimässä huoneessaan. Se omassa huoneessa oleskeluhan lisääntyy ikäämyöden muutenkin, muutama vuosi tästä eteenpäin niin en näe niitä enää ollenkaan, jääkaappi vaan tyhjenee salaperäisesti. Nämä on niitä viimeisiä aikoja mulla kun lapset haluavat minulle puhua ja näyttää kun tekevät jonkun tempun, kohta olen vaan hävettävä vanha kalkkis jonka kanssa ei voi mennä edes kauppaan.

Huvittavimpia ovat nämä lisääntyjien viestit, joissa koetetaan vakuutella, ettei se lapsiperhe-elämä niin kamalaa ole, mutta joiden vaikutus on tämälleen päinvastainen. :D

Vanha keskustelu, mutta, mites sitten kun kyseessä ei ole edes oma laps, vaan elellään uusperheenä. Saako silloin sanoa että en jaksas enää hetkeäkään näitä velvollisuuksia, joita mun periaatteessa ei edes tarvis tehdä? Oma muksu jo aikuinen, miehellä 4-vuotias jolla vielä joitain ongelmia ja miehen exä yhteistyökyvytön kusipää. Ehkä mun pitää alkaa miettiä mitä minä haluan tulevaisuudelta ja pakata kamppeeni jos siltä tuntuu. Ei vaan enää voimat tahi kärsivällisyys riitä. Ja kun laps ei ole edes oma, en voi kasvattaa oman pääni mukaan.

Väsyli kirjoitti:

Vanha keskustelu, mutta, mites sitten kun kyseessä ei ole edes oma laps, vaan elellään uusperheenä. Saako silloin sanoa että en jaksas enää hetkeäkään näitä velvollisuuksia, joita mun periaatteessa ei edes tarvis tehdä? Oma muksu jo aikuinen, miehellä 4-vuotias jolla vielä joitain ongelmia ja miehen exä yhteistyökyvytön kusipää. Ehkä mun pitää alkaa miettiä mitä minä haluan tulevaisuudelta ja pakata kamppeeni jos siltä tuntuu. Ei vaan enää voimat tahi kärsivällisyys riitä. Ja kun laps ei ole edes oma, en voi kasvattaa oman pääni mukaan.

Jos olet omasi jo kasvattanut, sinulla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa enää lapsia. Sano miehellesi, että lapsen pitää olla äidillään. Sinulla on oikeus olla ilman lasta. Tai mene aina pois, kun lapsi on isänsä luona. Hanki toinen asunto sitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvissä duuneissa olevat ainakin voisi sen siivoojan palkata niin ratkesi yksi ongelma?

Ei minua ainakaan rassaa se kerran viikkoon imurointi ja vessanpesu, vaan se jatkuva pieni puuha, tiskikone, pyykit, lattialle rojahtaneet ulkovaatteet, levällään olevat lelut, kaatunut potta, altaaseen turskahtanut hammastahna, kaatuneet maitolasit, yölliset pissavahingot, naama räässä tehdyt sohvakuperkeikat, jatkuvalta tuntuva ruokashow (mieti-osta-valmista-tarjoile-korjaa pois), lattialle pupeltunut riisi tai muovailuvaha, askartelusilppu jne. Koko ajan jotain. Ja ei, en tee kaikkea puolesta, vaikka se olisikin nyt juuri nopeampi ja helpompi tapa, aikaa ja hermoja kuluu triplasti kun yrittää saada 2-5-vuotiaat viemään itse ne askartelusilput ja nostamaan sen haalarin naulakkoon.

Ja siis mun elämä ei ole lainkaan hirveää ja jaksan nykyään ok, mutta tämä vain kommenttina siihen että siivouksen ulkoistaminen ulkoistaa vain aika pienem viipaleen siitä kotihommasta tai edes siisteydenpidosta.

Mutta menenpä tästä laittamaan taas toisen koneellisen pissapyykkiä, aurinkoista pääsiäistä!

JUURI NÄIN! VITTU!

Jaksaisin mäkin, jos parisuhde olisi hyvä ja saisin edes seksiä ja jotain itsellenikin tästä. Mutta tilanne on se, etten saa yhtään mitään. Ap

Kyllä!! Ja tähän päälle se lasten jatkuva narina, vaatteet ei kelpaa, ruoka on pahaa, lasten keskenäinen tappelu, huomionkipeys, kuljeta lapsi sinne ja tänne, lohduta kun harmittaa, lapsi räjähtää, ei nuku, vaihda vaippa, lisää meni housuun, anna ruokaa, jano, lisää vaatetta kun on kylmä, sukat hukassa, lelu (joka juuri pitää saada tarhaan mukaan) on hukassa jnejnejne. Loppumaton suo.

Tiesin, että lapsissa on paljon töitä, mutta tämä määrä on jotain aivan järkyttävää.

Ja vielä oma työ päälle että saadaan rahaa perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli. Kymmenen vuoden kuluttua näet niitä lapsia pari kertaa päivässä, kun ne käy pikaisesti syömässä voileivän. Keskustelu rajoittuu lauseisiin "Mä lähen nyt, moi!" tai "Onks ruokaa?"

Tämä

Silloin kun lapset oli pieniä niin omaan aikaan tottuneelle se jatkuva puuhaaminen oli tosi raskasta. Mutta nyt kun toinen on jo muuttanut pois ja toinen koulun ja treenien lisäksi lähinnä pelailee omassa huoneessaan niin maksaisin että saisin ne päivät takaisin.