Lue keskustelun säännöt.
Professoria surettaa, kun rikkaat käskevät köyhiä keittämään kaurapuuroa
14.04.2017 |
HS eilen. Viimeisten vuosikymmenten aikana sosiaaliluokkien väliset terveyserot ovat pahentuneet. Raskas työ ja siihen liittyvä kulttuuriperintö sairastuttaa. Köyhät ovat entistä lihavampia, sairastuvat kansansairauksiin. He myös tupakoivat ja käyttävät alkoholia enemmän. Ihminen voi tiettyyn rajaan asti ohjata elämäänsä. Köyhä ei kuitenkaan yleensä jaksa parantaa elämäänsä.
Jos sosiaaliluokkien välisissä terveyseroissa on kysymys pitkälti kulttuurisista asioista ja elämänvalinnoista, niin onko noita eroja edes mahdollista poistaa rahalla?
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka rikkaalta otettaisiin rahat pois, hän pärjäisi köyhää paremmin köyhän rahamäärällä. Se on korvien välissä tämä asia.
Ehkä näin, jos on omalla työllään rikastunut.
Tiedän kyllä miljoonaperintöjä saaneita joihin tämä ei todellakaan päde. Näitä "pappa betalar" -tyyppejä ihan viimosen päälle...
Joo. Rikkaalla olisi pitkänajan suunnitelmia. Ajatusmallit, toimintatavat ja tosissaan suunnitelmallisuus johtaisivat parempaan pärjäämiseen vähäisemmälläkin rahamäärällä.
Jos rikas menettäisi rikkautensa ja joutuisi ihan oikeasti tilanteeseen, jossa ei olisi enää pahanpäivän säästöjä eikä muuta, kuinka kauan luulet että tuo suunnitelmallisuus ja ajatusmallit kantaisivat? Monta vuotta jaksaisi lähetellä turhia työhakemuksia ja syödä kaurapuuroa, ennen kuin ajatusmalli alkaisi muuttua ja toivo himmentyä? Asiaa on tutkittu ja täälläkin monesti todettu, että köyhyys on aivoja syövä loinen. Minulle kävi noin. Neljän vuoden köyhyyden jälkeen olin enää varjo siitä entisestä tarmokkaasta ihmisestä. Sitten tapahtui ihme, sain töitä ja kaikki muuttui jo ennen ensimmäistä palkkapäivää. Sain tarmoni takaisin, kun elämässä oli vihdoin suunta ja mahdollisuuksia, minusta tuli osa yhteiskuntaa, iloinen veronmaksaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjua lukematta vastaan ap:n kysymykseen. Terveellinen ruoka on aika kallista. Marjoja ja pähkinöitä pitäisi esim. kumpiakin syödä kourallinen päivässä. Ootko vilkaissut niiden kilohintoja? Kaikki muut kalat kuin antibioottilohi ja pakastesei ovat kalliita. Pavut sentään ovat edullisiakin. Mutta tuoreet kasviksetkin on aika hintavia, kun ottaa huomioon, ettei ne poista nälkää. Olen itse siis lähes kasvissyöjä ja myönnän, että ei ne porkkanat ja kukkakaalit nälkää vie. Ne on vain lisä. Ja köyhä varmaan mieluummin säästää pari kymppiä kuussa ja jättää ne lisät pois, kun pääsee nälästä vähemmälläkin. Sitten täytyy muistaa, että köyhillä on usein epäsäännöllinen ja kiireinen rytmi. Vuorotyö, voi olla lapsia jne. Väsyneenä ei jaksa paneutua ruoanlaittoon vaan haluaa sammuttaa nälän nopeasti jollain helpolla (ja yleensä vähemmän terveellisellä) ja keskittyä muihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti sitä keskiluokkaisesta perheestä tulevana köyhänä ymmärtää eron köyhiin,jotka tulevat huonommista oloista. Minulla on toivoa,kokemus siitä että on mahdollista opiskella niin pitkälle kuin haluaa,vanhemmat auttavat tarvittaessa taloudellisesti,koskaan en jää täysin tyhjän päälle. Vaikka olen köyhä,työtön yh-äiti, taustani antaa paljon turvaa ja luottamusta tulevaan ja olen täysin eri asemassa kuin joku jolla köyhyys ja huono-osaisuus on osa sukupolvien ketjua. En ole yhtään sen fiksumpi tai lahjakkaampi kuin muut huonoimmista oloista tulevat,ainoastaan onnekkaampi.
Vierailija kirjoitti:
En ole yhtään sen fiksumpi tai lahjakkaampi kuin muut huonoimmista oloista tulevat,ainoastaan onnekkaampi.
Mistä tiedät että et ole fiksumpi?Keskimäärin koulutustaso ja yhteiskuntaluokka korreloi myös vahvasti älyn ja muiden geneettisten vahvuuksien kanssa. Vastaavasti huono-osaisuutta lisää selvästi esim. perinnölliset oppimisvaikeudet, tarkkaavaisuushäiriöt. Perimän vaikutus on tabu jota mielellään vähätellään. Totuus on kuitenkin että jo syntyessä meille on kortit tavallaan jaettuina, ja ne määrittävät hyvin pitkälle mitä meistä voi tulla.
Entäs Afrikan köyhyys? Varmaan geneettistä sekin.
vastaan
Olipa hyvä juttu hesarissa. Ihanaa että on tälläisiä professoreja. Hän on kultaa;) itse olen myös työssäkäyvä köyhä yksinhuoltaja. Olen matalapalkkaisella alalla vaikka olenkin opiskellut monia vuosia. Asun vuokra-asunnossa. Käteen jää 1600e ja vuokra on noussut tasaisesti vuosi vuodelta. Nyt jo 950e. Auto on pakko olla jotta pystyn hoitamaan lasten kuskailut ja auttamaan iäkkäitä vanhempia. Teinillä on kasvukausi menossa ja vaatteita ja kenkiä joutuu ostamaan tiuhaan. Kierrätys vaatteet eivät kelpaa kun silloin ei kelpaisi kaveriporukkaan. Harrastukset maksaa ja ruoka. Teen välillä toista työtä, minkä takia en saa asumistukea. Pitäisi uskaltaa jättää toinen työ ja kokeilla irtoaisiko asumistuki sitten. Lapsen sairastuttua muutama vuosi sitten jouduin talousahdinkoon. Terapiat maksoivat ja niihin upposi mukavasti satanen tai toinen kuukaudessa. Elän luotolla. Juuri ja juuri maksan laskuni etten saa maksumerkintää. Omat voimat loppuvat välillä ja itse syön epäterveellisesti. Iltaruokani voi olla mars patukka. Lapsi saa kyllä terveellisen ruuan. Tiedän kyllä että kaurapuuro on halpaa mutta tässä tilassa on oikeasti murheita huomisesta ja ei vaan jaksa puurosta nauttia. Juoksuharrastus on halpa mutta iltaisin on niin väsynyt ettei saa enää juoksukenkiä jalkaan. Tämä on varmaan ahdistusta? Pientä iloa toi tämä hesarin juttu. Kerrankin täysjärkinen professori ja puhui oikeasti asiaa.