Lue keskustelun säännöt.
Professoria surettaa, kun rikkaat käskevät köyhiä keittämään kaurapuuroa
14.04.2017 |
HS eilen. Viimeisten vuosikymmenten aikana sosiaaliluokkien väliset terveyserot ovat pahentuneet. Raskas työ ja siihen liittyvä kulttuuriperintö sairastuttaa. Köyhät ovat entistä lihavampia, sairastuvat kansansairauksiin. He myös tupakoivat ja käyttävät alkoholia enemmän. Ihminen voi tiettyyn rajaan asti ohjata elämäänsä. Köyhä ei kuitenkaan yleensä jaksa parantaa elämäänsä.
Jos sosiaaliluokkien välisissä terveyseroissa on kysymys pitkälti kulttuurisista asioista ja elämänvalinnoista, niin onko noita eroja edes mahdollista poistaa rahalla?
Kommentit (144)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, jolla on varaa tupakoida, ei ole köyhä.
Toppa tupakkaa + paperit ja filtterit maksaa kympin kuussa jos polttaa 3–4 sätkää päivässä.
Voisit pistää sen kympin vaikka osakkeisiin joka kuukausi. Vuodessa 120e plus osingot :)
Tollehan saa jo kuus euroa vuodessa tuottoa.
Riippuu mihin osakkeisiin pistää, mutta eikö 6e sinusta ole mitään? 126e? Et ole kuule köyhää nähnytkään sitten.
Sehän tekee sadassa vuodessa jo 600 euroa, eli sitten voi kuolla 100-vuotiaana siten että tilille jää 600e.
Ei taida olla matikka sulla ihan hallussa :) se 120e jää luonnollisesti joka vuosi säästöön ja SIIHEN osingot päälle. Hop hop takaisin koulun penkille!
Se 120e ei ole tuottoa, vaan sillä ostetaan osakkeita joille saadaan muutaman prosentin tuotto. Se 120e on pois muusta kulutuksesta, sitä ei voi käyttää muuhun ihan kuten tupakkaan laitetuilla rahoillakaan ei voi ostaa sitten enää muuta.
Niin? Se 120e jäi säästöön vuosittain juuri siitä kun lopettaa tupakoinnin. Ja jää luonnollisesti kuka vuosi kun henkilö ei enää ikinä polta.
Mutta eihän sitä 120 euroa voi käyttää mihinkään kun se pitää olla kiinni niissä sijoituksissa. Eli sama kuin ei mitään.
Köyhä tekee asioita, koska saa. Köyhänä pyrkii nauttimaan niistä asioista, jotka tuottavat hetkellistä mielihyvää nopeasti. Näitä ovat epäterveellinen, ruoka, tupakointi ja alkoholin runsas kulutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain köyhät sairastuu vaikka rikkaissa on yhtä paljon lihavia
Eh? Kyse on siitä että rikas saa nopeammin ja parempaa hoitoa. Terveyskeskuksissa ensimmäinen haaste on päästä lääkärin puheille, sitten tulee vastaan kynnykset tarpeelliseten kokeiden ottamisessa yms. eli sairaan pitäisi oikeastaan olla terve jotta jaksaa tapella koneistoa vastaan saadakseen hoitoa julkisella puolella.
Terveyserot eivät johdu hoitoonpääsystä vaan elintavoista, jotka aiheuttavat sairaudet ja ihmisen kyvystä syödä lääkkeensä säännöllisesti. Köyhät usein jatkavat tupakointia, vaikka olisivat sairastaneet 3 sydäninfarktia. He myös hoitavat huonommin muita riskejä lisääviä sairauksia, ovat alttiimpia lääkevastaiselle propagandalle jne.
Päivän naurut. Sinä ilmeisesti pidät itseäsi hyvinkin älykkäänä, samoin yläpeukuttajat. Elätte itse luomassanne kuplassa, haluamatta tiedostaa todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kaurapuurohan on hyväksi terveydelle. Ravitsevaa ja saa kuitua ja pitää verensokerin tasaisena. Tuskin fiksut varakkaat syöttävät lapsilleen sokerimuroja heti aamusta alkaen.
Kaurapuuron syömisestä verensokeri singahtaa pilviin todella nopeasti. Terveisin diabeetikko. Sorry ohis, ärsyttää vain tämä joka puolella toitotettava "yleinen totuus" kaurapuuron ylivertaisuudesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavuudenhalu, sinnikkyyden puute, kärsimättömyys ja ajelehtiva elämänasenne. Vaikeus asettaa pitkän aikavälin tavoitteita omalle kehittymiselleen ja elämässä etenemiselle. Nämä ovat ne kasvatuksessa siirtyvät taipumukset, joiden seurausta köyhyys on. Ei opeteta ponnistelemaan. Elämänasenne on tyyliä: Ethän sinä nyt voi, kun sinulla on juuri ollut sitä ja tätä ja aina löytyy miljoona hyvää syytä vain vetää lonkkaa. Ei osata suunnitella edes yhden päivän tekemisiä niin, että kaikki asiat saadaan hoidettua. Joku perhepalvelu tai säännöllinen neuvonta tai tukiryhmä sopisi näille perheille. Samaan tapaan kuin vanhempien valmennys ennen lapsen syntymää. Palvelua voisi jatkaa vielä lapsen syntymän jälkeen ja siellä keskityttäisiin näihin arjen hallintakeinoihin.[/quote
Hyvin pitkällehän näin, mutta ethän voi syyttää köyhiä ,etteivät ole saaneet parempaa kasvatusta. Ihminen ei kait valitse vanhempiaan ja kasvatusympäristöään. Köyhyys on siis hyvin pitkälle perittyä...muutamia poikkeuksia löytyy, jotka ovat nousseet täydellisestä köyhyydestä rikkauksiin. Pitää siis erotella peritty rikkaus ja itse ansaittu.
Sen vuoksi ihmetyttääkin vasemmiston ajatus, että köyhyttää voidaan hoitaa antamalla ihmisille lisää rahaa. Se on vähän kuin valeltaisiin bensaa liekkeihin. Köyhällä ei ole resursseja tehdä itselleen edullisia valintoja. Köyhyyden hoidon tulisi painottua enemmän sosiaalisiin interventioihin ja elämäntapakoulutukseen.
Keitä ovat Suomessa olleet 1900-luvulta tähän päivään "köyhät"? Kenestä puhutaan? Ei ainakaan työväenluokasta kaupungeissa.
Ajatelkaapa mistä ovat syntyneet osuuskauppa- ja kuntaliike, esim. Elanto jne.? Työväen säästöpankki? ja työväen sivistysliitto sekä työväenopistot? Työväen raittiusseurat? Työväen urheiluseurat?
Ne ovat kaikki Suomen 1900-luvun erittäin edistyksellisen työväenluokan luomia instituutioita, jotka todistavat että vielä n. 1970-80-luvulle Suomessa työläisluokka on ollut keskimäärin hyvin koulutettua, säästäväistä, itselleen omaisuutta kasvattavaa, ahkeraa, sivistynyttä ja osittain myös raitista ja reipasta. Jotain on nyt tapahtunut ja se liittyy enemmänkin 1990-lamaan ja sen jälkeiseen tilanteeseen.
En usko ollenkaan että kaupungeissa työväenluokan parissa olisi valtavasti "periytyviä huonoja tapoja" jotka pitävät ihmiset köyhyydessä.
Näin on. Omat vanhempani ja heidän ikäluokkansa tekivät pitkää päivää raskasta fyysistä duunia. Sitä lapsuutensa katselleena tiesi tasan ja tarkkaan mitä tarkoittaa työmoraali ja miksi kannattaa pyrkiä parempaan. Vähän kerrassaan hivutin itseni työllä ja opiskelulla keskiluokkaan. Ja olen onnistunut antamaan omille lapsille saman arvomaailman: teiniä lukuunottamatta aikuiset lapset ovat jo kaikki vakitöissä ja kouluttautuneita.
En silti ylenkatso köyhyyttä enkä sano kaikkia köyhiä luusereiksi, on paljon ihmisiä jotka ovat tahtomattaan joutuneet esim 90 luvun lamassa luopumaan omaisuudestaan ja työstään (esim omat appikset) eivätkä ole koskaan toipuneet siitä. Oma perheeni selvisi rimaa hipoen, onneksi suurimman osan aikaa olimme töissä.
Luusereita ovat ne jotka eivät edes yritä...
Kummasti sitä keskiluokkaisesta perheestä tulevana köyhänä ymmärtää eron köyhiin,jotka tulevat huonommista oloista. Minulla on toivoa,kokemus siitä että on mahdollista opiskella niin pitkälle kuin haluaa,vanhemmat auttavat tarvittaessa taloudellisesti,koskaan en jää täysin tyhjän päälle. Vaikka olen köyhä,työtön yh-äiti, taustani antaa paljon turvaa ja luottamusta tulevaan ja olen täysin eri asemassa kuin joku jolla köyhyys ja huono-osaisuus on osa sukupolvien ketjua. En ole yhtään sen fiksumpi tai lahjakkaampi kuin muut huonoimmista oloista tulevat,ainoastaan onnekkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän niitä olekaan mahdollista poistaa rahalla. Kukin syököön mitä lystää oman budjettinsa rahoissa, ja kantakoon terveysseuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Köyhä tekee asioita, koska saa. Köyhänä pyrkii nauttimaan niistä asioista, jotka tuottavat hetkellistä mielihyvää nopeasti. Näitä ovat epäterveellinen, ruoka, tupakointi ja alkoholin runsas kulutus.
En nyt lähtisi yleistämään tuota kaikkiin köyhiin. Enemmänkin taustalla on kulttuurinen köyhyys johon on kasvettu. Vaikka tuollaiselle tyypille antaisi miljoonan tilille, hän tuskin lopettaisi röökaamista ja alkaisi yhtäkkiä harrastaa kaunokirjlisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummasti sitä keskiluokkaisesta perheestä tulevana köyhänä ymmärtää eron köyhiin,jotka tulevat huonommista oloista. Minulla on toivoa,kokemus siitä että on mahdollista opiskella niin pitkälle kuin haluaa,vanhemmat auttavat tarvittaessa taloudellisesti,koskaan en jää täysin tyhjän päälle. Vaikka olen köyhä,työtön yh-äiti, taustani antaa paljon turvaa ja luottamusta tulevaan ja olen täysin eri asemassa kuin joku jolla köyhyys ja huono-osaisuus on osa sukupolvien ketjua. En ole yhtään sen fiksumpi tai lahjakkaampi kuin muut huonoimmista oloista tulevat,ainoastaan onnekkaampi.
Vierailija kirjoitti:
En ole yhtään sen fiksumpi tai lahjakkaampi kuin muut huonoimmista oloista tulevat,ainoastaan onnekkaampi.
Mistä tiedät että et ole fiksumpi?Keskimäärin koulutustaso ja yhteiskuntaluokka korreloi myös vahvasti älyn ja muiden geneettisten vahvuuksien kanssa. Vastaavasti huono-osaisuutta lisää selvästi esim. perinnölliset oppimisvaikeudet, tarkkaavaisuushäiriöt. Perimän vaikutus on tabu jota mielellään vähätellään. Totuus on kuitenkin että jo syntyessä meille on kortit tavallaan jaettuina, ja ne määrittävät hyvin pitkälle mitä meistä voi tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti sitä keskiluokkaisesta perheestä tulevana köyhänä ymmärtää eron köyhiin,jotka tulevat huonommista oloista. Minulla on toivoa,kokemus siitä että on mahdollista opiskella niin pitkälle kuin haluaa,vanhemmat auttavat tarvittaessa taloudellisesti,koskaan en jää täysin tyhjän päälle. Vaikka olen köyhä,työtön yh-äiti, taustani antaa paljon turvaa ja luottamusta tulevaan ja olen täysin eri asemassa kuin joku jolla köyhyys ja huono-osaisuus on osa sukupolvien ketjua. En ole yhtään sen fiksumpi tai lahjakkaampi kuin muut huonoimmista oloista tulevat,ainoastaan onnekkaampi.
Vierailija kirjoitti:
En ole yhtään sen fiksumpi tai lahjakkaampi kuin muut huonoimmista oloista tulevat,ainoastaan onnekkaampi.
Mistä tiedät että et ole fiksumpi?Keskimäärin koulutustaso ja yhteiskuntaluokka korreloi myös vahvasti älyn ja muiden geneettisten vahvuuksien kanssa. Vastaavasti huono-osaisuutta lisää selvästi esim. perinnölliset oppimisvaikeudet, tarkkaavaisuushäiriöt. Perimän vaikutus on tabu jota mielellään vähätellään. Totuus on kuitenkin että jo syntyessä meille on kortit tavallaan jaettuina, ja ne määrittävät hyvin pitkälle mitä meistä voi tulla.
Tarkkaavaisuushäiriöllä ja älykkyydellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Minulla on tarkkaavaisuushäiriö, samoin toisella vanhemmallani vaikka molemmat vanhemmistani ovat akateemisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ja suomalaiset rikkaathan syö vaan kaviaaria ja etanoita...just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavuudenhalu, sinnikkyyden puute, kärsimättömyys ja ajelehtiva elämänasenne. Vaikeus asettaa pitkän aikavälin tavoitteita omalle kehittymiselleen ja elämässä etenemiselle. Nämä ovat ne kasvatuksessa siirtyvät taipumukset, joiden seurausta köyhyys on. Ei opeteta ponnistelemaan. Elämänasenne on tyyliä: Ethän sinä nyt voi, kun sinulla on juuri ollut sitä ja tätä ja aina löytyy miljoona hyvää syytä vain vetää lonkkaa. Ei osata suunnitella edes yhden päivän tekemisiä niin, että kaikki asiat saadaan hoidettua. Joku perhepalvelu tai säännöllinen neuvonta tai tukiryhmä sopisi näille perheille. Samaan tapaan kuin vanhempien valmennys ennen lapsen syntymää. Palvelua voisi jatkaa vielä lapsen syntymän jälkeen ja siellä keskityttäisiin näihin arjen hallintakeinoihin.[/quote
Hyvin pitkällehän näin, mutta ethän voi syyttää köyhiä ,etteivät ole saaneet parempaa kasvatusta. Ihminen ei kait valitse vanhempiaan ja kasvatusympäristöään. Köyhyys on siis hyvin pitkälle perittyä...muutamia poikkeuksia löytyy, jotka ovat nousseet täydellisestä köyhyydestä rikkauksiin. Pitää siis erotella peritty rikkaus ja itse ansaittu.
Sen vuoksi ihmetyttääkin vasemmiston ajatus, että köyhyttää voidaan hoitaa antamalla ihmisille lisää rahaa. Se on vähän kuin valeltaisiin bensaa liekkeihin. Köyhällä ei ole resursseja tehdä itselleen edullisia valintoja. Köyhyyden hoidon tulisi painottua enemmän sosiaalisiin interventioihin ja elämäntapakoulutukseen.
Keitä ovat Suomessa olleet 1900-luvulta tähän päivään "köyhät"? Kenestä puhutaan? Ei ainakaan työväenluokasta kaupungeissa.
Ajatelkaapa mistä ovat syntyneet osuuskauppa- ja kuntaliike, esim. Elanto jne.? Työväen säästöpankki? ja työväen sivistysliitto sekä työväenopistot? Työväen raittiusseurat? Työväen urheiluseurat?
Ne ovat kaikki Suomen 1900-luvun erittäin edistyksellisen työväenluokan luomia instituutioita, jotka todistavat että vielä n. 1970-80-luvulle Suomessa työläisluokka on ollut keskimäärin hyvin koulutettua, säästäväistä, itselleen omaisuutta kasvattavaa, ahkeraa, sivistynyttä ja osittain myös raitista ja reipasta. Jotain on nyt tapahtunut ja se liittyy enemmänkin 1990-lamaan ja sen jälkeiseen tilanteeseen.
En usko ollenkaan että kaupungeissa työväenluokan parissa olisi valtavasti "periytyviä huonoja tapoja" jotka pitävät ihmiset köyhyydessä.
Näin on. Omat vanhempani ja heidän ikäluokkansa tekivät pitkää päivää raskasta fyysistä duunia. Sitä lapsuutensa katselleena tiesi tasan ja tarkkaan mitä tarkoittaa työmoraali ja miksi kannattaa pyrkiä parempaan. Vähän kerrassaan hivutin itseni työllä ja opiskelulla keskiluokkaan. Ja olen onnistunut antamaan omille lapsille saman arvomaailman: teiniä lukuunottamatta aikuiset lapset ovat jo kaikki vakitöissä ja kouluttautuneita.
En silti ylenkatso köyhyyttä enkä sano kaikkia köyhiä luusereiksi, on paljon ihmisiä jotka ovat tahtomattaan joutuneet esim 90 luvun lamassa luopumaan omaisuudestaan ja työstään (esim omat appikset) eivätkä ole koskaan toipuneet siitä. Oma perheeni selvisi rimaa hipoen, onneksi suurimman osan aikaa olimme töissä.
Luusereita ovat ne jotka eivät edes yritä...
Meidän suvussa meni niin että duunari-isosisät pystyivät 1940-50-vaihteessa nostamaan vauraiksi, kummallakin oli yritys ja päätyivät olemattomalla koulutuksella tulotasoltaan keskiluokkaan. Isoäideistä kumpikaan ei tuolloin ollut työelämässä, vaan yksi mies elätti koko perhettä.
Seuraava sukupolvi eli isäni ja äitini pystyivät kouluttautumaan ylioppilaiksi, saivat hyviä töitä ja kohtuullista palkkaa silläkin koulutuksella 1960-luvulla. He eivät kuitenkaan pystyneet pk-seudulla hankkimaan kuin vuokra-asunnon noilla palkoilla ja kuluilla, eivätkä kustantaneet minun koulutukseeni mitään - onneksi sain opiskella vapaaoppilaana lukiossa ja opintotuella yliopistossa.
Mutta nyt n. 15 vuotta siitä kun valmistuin maisteriksi (suvussa siis ensimmäisenä koskaan), minä olenkin sukuni vähävaraisin lähes 100 vuoteen. Mikä meni pieleen? Iskikö 1900-luvun alusta periytynyt köyhyys ja huonot tavat neljän sukupolven takaa vai mikä?
No ei. Olen aina elänyt hyvin säästeliäästi, ei ole mt-ongelmia, en käytä alkoholia enkä päihteitä. Ei ole lapsiakaan, sinkkuna olen elänyt nuoruuden liiton päätyttyä eroon. Työtä olen tehnyt jo hyvin nuoresta, myös opintojen aikana tein töitä ja sitä ennen olin työelämässä vuosikausia.
Kävi niin, että valmistumiseni jälkeen kaikki alani työt muuttuivat pätkätöiksi, juu, se kuuluisa talouden murros iski silloin ja lamakin oli pohjalla. Työni ovat pk-seudulla, joten olen joutunut yksin elämään pk-seudun vuokra- ja kulutasolla maksaen vielä takaisin opintolainaakin. Sitten tulikin seuraava lama ja hallituksen leikkaukset ovat iskeneet rankasti alaani näinä vuosina, joten pätkätyötkin ovat kiven alla. Pienellä ansiopäivärahalla tuli vielä toimeen vaikka köyhyysrajalla sekin oli. Nyt ollaan sitten työmarkkinatuella ja reilusti voi sanoa vähävaraisen elintaso. Eläkkeestäkin tulee siten todella olematon, joten mitään valoa ei tunnelin päässä näy.
Tarina kertoo siis jostain muusta kuin suvun ja mun henkilökohtaisista ongelmista. Vanhemmat pystyivät elättämään perheen, mutteivät kyenneet satsaamaan lastensa tulevaisuuteen tai jättämään mitään perintöä. Valtion avulla olen saannut hyvän koulutuksen, mutta työelämä ja talous ovat muuttuneet todella rankasti, joten en ole voinut elättämään itseäni kokonaan omalla työlläni. Pk-seudun korkeat kulut ja yksineläjien tukien puute ovat eräitä ongelmia, jotka ovat iskeneet minuun. Esim. yksinelävänä pätkätyöläisenä et saa asuntolainaa, eli on pakko asua vuokralla, joten ne rahat eivät kerrytä omaisuutta. Pätkätyöläisenä pitää työpätkän aikana elää hissun kissun ja säästää rahaa pätkän loputtua alkavalle työttömyyskaudelle. Mutta sitten työttömyyskaudet venyvätkin ja köyhyyskierre vie aina vain alaspäin, tulot pienenevät ja niistäkin hallitus leikkaa joka vuosi. Nekin pienet säästöt eläkeaikaa varten pitää purkaa ja käyttää työikäisenä ns. maitoon ja leipään. Olen kai sitten eläkkeellä köyhä mummo kerjuulla, mutta osaan ainakin kerjätä usealla kielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä lukenut koko ketjua. Jännityksellä odotan, onko kaaliraasteihminen saapunut taas paikalle listaamaan reseptejään ;-)
Köyhät syö kaurapuuroa ihan eri merkityksellä. Sitä syödään koska on pakko ja useammin mitä haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavuudenhalu, sinnikkyyden puute, kärsimättömyys ja ajelehtiva elämänasenne. Vaikeus asettaa pitkän aikavälin tavoitteita omalle kehittymiselleen ja elämässä etenemiselle. Nämä ovat ne kasvatuksessa siirtyvät taipumukset, joiden seurausta köyhyys on. Ei opeteta ponnistelemaan. Elämänasenne on tyyliä: Ethän sinä nyt voi, kun sinulla on juuri ollut sitä ja tätä ja aina löytyy miljoona hyvää syytä vain vetää lonkkaa. Ei osata suunnitella edes yhden päivän tekemisiä niin, että kaikki asiat saadaan hoidettua. Joku perhepalvelu tai säännöllinen neuvonta tai tukiryhmä sopisi näille perheille. Samaan tapaan kuin vanhempien valmennys ennen lapsen syntymää. Palvelua voisi jatkaa vielä lapsen syntymän jälkeen ja siellä keskityttäisiin näihin arjen hallintakeinoihin.[/quote
Hyvin pitkällehän näin, mutta ethän voi syyttää köyhiä ,etteivät ole saaneet parempaa kasvatusta. Ihminen ei kait valitse vanhempiaan ja kasvatusympäristöään. Köyhyys on siis hyvin pitkälle perittyä...muutamia poikkeuksia löytyy, jotka ovat nousseet täydellisestä köyhyydestä rikkauksiin. Pitää siis erotella peritty rikkaus ja itse ansaittu.
Sen vuoksi ihmetyttääkin vasemmiston ajatus, että köyhyttää voidaan hoitaa antamalla ihmisille lisää rahaa. Se on vähän kuin valeltaisiin bensaa liekkeihin. Köyhällä ei ole resursseja tehdä itselleen edullisia valintoja. Köyhyyden hoidon tulisi painottua enemmän sosiaalisiin interventioihin ja elämäntapakoulutukseen.
Keitä ovat Suomessa olleet 1900-luvulta tähän päivään "köyhät"? Kenestä puhutaan? Ei ainakaan työväenluokasta kaupungeissa.
Ajatelkaapa mistä ovat syntyneet osuuskauppa- ja kuntaliike, esim. Elanto jne.? Työväen säästöpankki? ja työväen sivistysliitto sekä työväenopistot? Työväen raittiusseurat? Työväen urheiluseurat?
Ne ovat kaikki Suomen 1900-luvun erittäin edistyksellisen työväenluokan luomia instituutioita, jotka todistavat että vielä n. 1970-80-luvulle Suomessa työläisluokka on ollut keskimäärin hyvin koulutettua, säästäväistä, itselleen omaisuutta kasvattavaa, ahkeraa, sivistynyttä ja osittain myös raitista ja reipasta. Jotain on nyt tapahtunut ja se liittyy enemmänkin 1990-lamaan ja sen jälkeiseen tilanteeseen.
En usko ollenkaan että kaupungeissa työväenluokan parissa olisi valtavasti "periytyviä huonoja tapoja" jotka pitävät ihmiset köyhyydessä.
Näin on. Omat vanhempani ja heidän ikäluokkansa tekivät pitkää päivää raskasta fyysistä duunia. Sitä lapsuutensa katselleena tiesi tasan ja tarkkaan mitä tarkoittaa työmoraali ja miksi kannattaa pyrkiä parempaan. Vähän kerrassaan hivutin itseni työllä ja opiskelulla keskiluokkaan. Ja olen onnistunut antamaan omille lapsille saman arvomaailman: teiniä lukuunottamatta aikuiset lapset ovat jo kaikki vakitöissä ja kouluttautuneita.
En silti ylenkatso köyhyyttä enkä sano kaikkia köyhiä luusereiksi, on paljon ihmisiä jotka ovat tahtomattaan joutuneet esim 90 luvun lamassa luopumaan omaisuudestaan ja työstään (esim omat appikset) eivätkä ole koskaan toipuneet siitä. Oma perheeni selvisi rimaa hipoen, onneksi suurimman osan aikaa olimme töissä.
Luusereita ovat ne jotka eivät edes yritä...
Meidän suvussa meni niin että duunari-isosisät pystyivät 1940-50-vaihteessa nostamaan vauraiksi, kummallakin oli yritys ja päätyivät olemattomalla koulutuksella tulotasoltaan keskiluokkaan. Isoäideistä kumpikaan ei tuolloin ollut työelämässä, vaan yksi mies elätti koko perhettä.
Seuraava sukupolvi eli isäni ja äitini pystyivät kouluttautumaan ylioppilaiksi, saivat hyviä töitä ja kohtuullista palkkaa silläkin koulutuksella 1960-luvulla. He eivät kuitenkaan pystyneet pk-seudulla hankkimaan kuin vuokra-asunnon noilla palkoilla ja kuluilla, eivätkä kustantaneet minun koulutukseeni mitään - onneksi sain opiskella vapaaoppilaana lukiossa ja opintotuella yliopistossa.
Mutta nyt n. 15 vuotta siitä kun valmistuin maisteriksi (suvussa siis ensimmäisenä koskaan), minä olenkin sukuni vähävaraisin lähes 100 vuoteen. Mikä meni pieleen? Iskikö 1900-luvun alusta periytynyt köyhyys ja huonot tavat neljän sukupolven takaa vai mikä?
No ei. Olen aina elänyt hyvin säästeliäästi, ei ole mt-ongelmia, en käytä alkoholia enkä päihteitä. Ei ole lapsiakaan, sinkkuna olen elänyt nuoruuden liiton päätyttyä eroon. Työtä olen tehnyt jo hyvin nuoresta, myös opintojen aikana tein töitä ja sitä ennen olin työelämässä vuosikausia.
Kävi niin, että valmistumiseni jälkeen kaikki alani työt muuttuivat pätkätöiksi, juu, se kuuluisa talouden murros iski silloin ja lamakin oli pohjalla. Työni ovat pk-seudulla, joten olen joutunut yksin elämään pk-seudun vuokra- ja kulutasolla maksaen vielä takaisin opintolainaakin. Sitten tulikin seuraava lama ja hallituksen leikkaukset ovat iskeneet rankasti alaani näinä vuosina, joten pätkätyötkin ovat kiven alla. Pienellä ansiopäivärahalla tuli vielä toimeen vaikka köyhyysrajalla sekin oli. Nyt ollaan sitten työmarkkinatuella ja reilusti voi sanoa vähävaraisen elintaso. Eläkkeestäkin tulee siten todella olematon, joten mitään valoa ei tunnelin päässä näy.
Tarina kertoo siis jostain muusta kuin suvun ja mun henkilökohtaisista ongelmista. Vanhemmat pystyivät elättämään perheen, mutteivät kyenneet satsaamaan lastensa tulevaisuuteen tai jättämään mitään perintöä. Valtion avulla olen saannut hyvän koulutuksen, mutta työelämä ja talous ovat muuttuneet todella rankasti, joten en ole voinut elättämään itseäni kokonaan omalla työlläni. Pk-seudun korkeat kulut ja yksineläjien tukien puute ovat eräitä ongelmia, jotka ovat iskeneet minuun. Esim. yksinelävänä pätkätyöläisenä et saa asuntolainaa, eli on pakko asua vuokralla, joten ne rahat eivät kerrytä omaisuutta. Pätkätyöläisenä pitää työpätkän aikana elää hissun kissun ja säästää rahaa pätkän loputtua alkavalle työttömyyskaudelle. Mutta sitten työttömyyskaudet venyvätkin ja köyhyyskierre vie aina vain alaspäin, tulot pienenevät ja niistäkin hallitus leikkaa joka vuosi. Nekin pienet säästöt eläkeaikaa varten pitää purkaa ja käyttää työikäisenä ns. maitoon ja leipään. Olen kai sitten eläkkeellä köyhä mummo kerjuulla, mutta osaan ainakin kerjätä usealla kielellä.
Tätä juuri tarkoitin yrittämisellä ja työmoraalilla: haluja olisi mutta olosuhteet lyövät vastaan. Sillehän ei mitään voi. Omilla lapsilla kävi tuuri kun pääsivät vakitöihin pk-seudulla. Tuo on äärimmäsen harvinaista nykyään.
Vaikka vanhempani olivat köyhiä he onnistuivat saamaan oman asunnon sodan jälkeen (hartiapankilla rakensivat "rintsikan" talkoilla Helsinkiin). Omaisuus suli vanhuusvuosina elämiseen joten perintöä ei juuri jäänyt, sama tulee tapahtumaan oman elämän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Köyhät syö kaurapuuroa ihan eri merkityksellä. Sitä syödään koska on pakko ja useammin mitä haluaisi.
Kaurahiutaleita voi mäskätä 60-72 asteessa tunnin niin niistä saa ihan kelvollista olutta kun keittää mäskiveden ja jäähdyttää paskan ja heittää sekaan hiivat niin parin viikon päästä on ihan kelvollista ravintorikasta alkoholia.
Muutenkin sen kaurapuuropaketin sijaan voi ostaa työttömyyspäivärahalla saatavan päivärahalla 9e 9 halpaa olutta lidlstä vitutukseen ja ei tule nälkäkään kun juo koko illan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavuudenhalu, sinnikkyyden puute, kärsimättömyys ja ajelehtiva elämänasenne. Vaikeus asettaa pitkän aikavälin tavoitteita omalle kehittymiselleen ja elämässä etenemiselle. Nämä ovat ne kasvatuksessa siirtyvät taipumukset, joiden seurausta köyhyys on. Ei opeteta ponnistelemaan. Elämänasenne on tyyliä: Ethän sinä nyt voi, kun sinulla on juuri ollut sitä ja tätä ja aina löytyy miljoona hyvää syytä vain vetää lonkkaa. Ei osata suunnitella edes yhden päivän tekemisiä niin, että kaikki asiat saadaan hoidettua. Joku perhepalvelu tai säännöllinen neuvonta tai tukiryhmä sopisi näille perheille. Samaan tapaan kuin vanhempien valmennys ennen lapsen syntymää. Palvelua voisi jatkaa vielä lapsen syntymän jälkeen ja siellä keskityttäisiin näihin arjen hallintakeinoihin.[/quote
Hyvin pitkällehän näin, mutta ethän voi syyttää köyhiä ,etteivät ole saaneet parempaa kasvatusta. Ihminen ei kait valitse vanhempiaan ja kasvatusympäristöään. Köyhyys on siis hyvin pitkälle perittyä...muutamia poikkeuksia löytyy, jotka ovat nousseet täydellisestä köyhyydestä rikkauksiin. Pitää siis erotella peritty rikkaus ja itse ansaittu.
Sen vuoksi ihmetyttääkin vasemmiston ajatus, että köyhyttää voidaan hoitaa antamalla ihmisille lisää rahaa. Se on vähän kuin valeltaisiin bensaa liekkeihin. Köyhällä ei ole resursseja tehdä itselleen edullisia valintoja. Köyhyyden hoidon tulisi painottua enemmän sosiaalisiin interventioihin ja elämäntapakoulutukseen.
Keitä ovat Suomessa olleet 1900-luvulta tähän päivään "köyhät"? Kenestä puhutaan? Ei ainakaan työväenluokasta kaupungeissa.
Ajatelkaapa mistä ovat syntyneet osuuskauppa- ja kuntaliike, esim. Elanto jne.? Työväen säästöpankki? ja työväen sivistysliitto sekä työväenopistot? Työväen raittiusseurat? Työväen urheiluseurat?
Ne ovat kaikki Suomen 1900-luvun erittäin edistyksellisen työväenluokan luomia instituutioita, jotka todistavat että vielä n. 1970-80-luvulle Suomessa työläisluokka on ollut keskimäärin hyvin koulutettua, säästäväistä, itselleen omaisuutta kasvattavaa, ahkeraa, sivistynyttä ja osittain myös raitista ja reipasta. Jotain on nyt tapahtunut ja se liittyy enemmänkin 1990-lamaan ja sen jälkeiseen tilanteeseen.
En usko ollenkaan että kaupungeissa työväenluokan parissa olisi valtavasti "periytyviä huonoja tapoja" jotka pitävät ihmiset köyhyydessä.
Näin on. Omat vanhempani ja heidän ikäluokkansa tekivät pitkää päivää raskasta fyysistä duunia. Sitä lapsuutensa katselleena tiesi tasan ja tarkkaan mitä tarkoittaa työmoraali ja miksi kannattaa pyrkiä parempaan. Vähän kerrassaan hivutin itseni työllä ja opiskelulla keskiluokkaan. Ja olen onnistunut antamaan omille lapsille saman arvomaailman: teiniä lukuunottamatta aikuiset lapset ovat jo kaikki vakitöissä ja kouluttautuneita.
En silti ylenkatso köyhyyttä enkä sano kaikkia köyhiä luusereiksi, on paljon ihmisiä jotka ovat tahtomattaan joutuneet esim 90 luvun lamassa luopumaan omaisuudestaan ja työstään (esim omat appikset) eivätkä ole koskaan toipuneet siitä. Oma perheeni selvisi rimaa hipoen, onneksi suurimman osan aikaa olimme töissä.
Luusereita ovat ne jotka eivät edes yritä...
"Luusereita" on ollut kaikissa ikäpolvissa suunnilleen sama määrä, ei se ole mikään 2010-luvulla Homo sapiens -lajiin syntynyt ominaisuus. Vai millä sanoilla kuvailisit esim. 1920-luvulla huikean väkivaltarikollisuuden aikana hilluneita suomalaisia? Entisajan "työteliäät mummot ja papat" olisivat nykyään työttömiä suunnilleen samalla prosentilla kuin nykyajan ihmisetkin. Miljoonien populaatiossa "yksilöiden erot" jakautuvat aina samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä tekee asioita, koska saa. Köyhänä pyrkii nauttimaan niistä asioista, jotka tuottavat hetkellistä mielihyvää nopeasti. Näitä ovat epäterveellinen, ruoka, tupakointi ja alkoholin runsas kulutus.
En nyt lähtisi yleistämään tuota kaikkiin köyhiin. Enemmänkin taustalla on kulttuurinen köyhyys johon on kasvettu. Vaikka tuollaiselle tyypille antaisi miljoonan tilille, hän tuskin lopettaisi röökaamista ja alkaisi yhtäkkiä harrastaa kaunokirjlisuutta.
Mutta jos hänelle annettaisiin miljoona tilille jo syntymässä, tilanne voisi olla hyvinkin toinen. Varsinkin jos se miljoona olisi annettu jo edellisille sukupolville ja se olisi kasvanut korkoa vuosikymmenten mittaan.
Niin? Se 120e jäi säästöön vuosittain juuri siitä kun lopettaa tupakoinnin. Ja jää luonnollisesti kuka vuosi kun henkilö ei enää ikinä polta.