Aikuiset lapset yllättäen kotiin pääsiäiseksi?

Meillä on todella läheiset suhteet kävelyetäisyydellä asuvan äitini kanssa, mutta ei silti tulisi mieleenkään mennä kylään ilmoittamatta. Se on yksinkertaisesti huonoa ja piittaamatonta käytöstä. En itsekään toivo, että kukaan tupsahtaa meille ilmoittamatta kylään. Edes omat tai appivanhemmat.

Nykymummotkauttaäiditsux kirjoitti:

Suomalainen vanhemmuus on tätä. Omista lapsista ei välitetä tuon tuostakaan, kun on ne ulos saatu ''ikuisuuskodista'', kuten tämä tyyppivanhempi nimittää lasten kuvitelmia lapsuudenkodistaan. Lapsille ei soiteta eikä kysellä kuulumisia, josko tulisivat käymään. Ehkä vain sille lempilapselle ja sitten muut tai yksi jätetään kaiken ulkopuolelle. Suomalainen vanhemmuus on sairasta, tunnekylmää ja mekaanista. 

Aitoa tunnetta ja aitoa rakkauden välittämistä on vaikea jos miltei mahdotonta löytää noin yleensä ottaen suomalaisuuden vanhemuudessa. Ulospäin tietenkin itketään martyyrinomaisesti, kun lapset eivät käy. Silti käytös on juurikin tätä, että ei sovi tulla ja koskaan ei kutsuta käymään. Millainen maa tämä oikein on, joka on kasvattanut tällaisia sukupolvia ja vanhempia - jotka kylmyydessään ja laskelmoivuudessaan hakee vertaistaan.

Köyhemmissäkin oloissa omaisista ja juurikin lapsista välitetään loppuun asti. Oli tuomisia taikka ei. Kylmyys on vallannut tämän maan ja sen sukupolven, joka sai kaiken melko helpolla - kun työpaikkoja oli joka oksalla ja pienellä koulutuksella sai, mitä halusi. Ei rahahuolia.

Tälläkin palstalla on vähän väliä viestejä siitä, että anoppi piinaa perhettä soittamalla pojalleen kerran viikossa. Että eihän tuo ole edes normaalia,mikälie mammanpoika koko mies. Tai siitä, miten suku (isovanhemmat) ovat tunkemassa sairaalaan vauvaa katsomaan. Tai miten äiti vaatii luokseen äitienpäivänä, vaikka olisi tässä omakin juhla vietettävänä. Tai miten kesälomalla on taas pakko käydä mummolassa, vaikka yhtään ei tee mieli Ranualle vaan Roomaan.

Että voisiko ne aikuiset lapsetkin joskus vähän osoittaa positiivsia tunteita eikä ainoastaan sitä, että mummo osti vääränlaiset vaunut.

Nykymummotkauttaäiditsux kirjoitti:

Suomalainen vanhemmuus on tätä. Omista lapsista ei välitetä tuon tuostakaan, kun on ne ulos saatu ''ikuisuuskodista'', kuten tämä tyyppivanhempi nimittää lasten kuvitelmia lapsuudenkodistaan. Lapsille ei soiteta eikä kysellä kuulumisia, josko tulisivat käymään. Ehkä vain sille lempilapselle ja sitten muut tai yksi jätetään kaiken ulkopuolelle. Suomalainen vanhemmuus on sairasta, tunnekylmää ja mekaanista. 

Aitoa tunnetta ja aitoa rakkauden välittämistä on vaikea jos miltei mahdotonta löytää noin yleensä ottaen suomalaisuuden vanhemuudessa. Ulospäin tietenkin itketään martyyrinomaisesti, kun lapset eivät käy. Silti käytös on juurikin tätä, että ei sovi tulla ja koskaan ei kutsuta käymään. Millainen maa tämä oikein on, joka on kasvattanut tällaisia sukupolvia ja vanhempia - jotka kylmyydessään ja laskelmoivuudessaan hakee vertaistaan.

Köyhemmissäkin oloissa omaisista ja juurikin lapsista välitetään loppuun asti. Oli tuomisia taikka ei. Kylmyys on vallannut tämän maan ja sen sukupolven, joka sai kaiken melko helpolla - kun työpaikkoja oli joka oksalla ja pienellä koulutuksella sai, mitä halusi. Ei rahahuolia.

Kaikissa perheissä ei noin ole.

Eli en puhuisi suomalaisesta vanhemmuudesta :D

Meillä ja ystävieni perheissä ovat lapset olleet tervetulleita kotiin, monet vanhemmat ovat asuneet siinä omakotitalossa edelleen ja lapsille ja lapsenlapsille on ollut tilaa. Tosin ystävien perheissä ei juuri ole myöskään erottu eli uusperheen uudet puolisot eivät ole tilannetta myöskään sekoittaneet.

Vierailija kirjoitti:

Nykymummotkauttaäiditsux kirjoitti:

Suomalainen vanhemmuus on tätä. Omista lapsista ei välitetä tuon tuostakaan, kun on ne ulos saatu ''ikuisuuskodista'', kuten tämä tyyppivanhempi nimittää lasten kuvitelmia lapsuudenkodistaan. Lapsille ei soiteta eikä kysellä kuulumisia, josko tulisivat käymään. Ehkä vain sille lempilapselle ja sitten muut tai yksi jätetään kaiken ulkopuolelle. Suomalainen vanhemmuus on sairasta, tunnekylmää ja mekaanista. 

Aitoa tunnetta ja aitoa rakkauden välittämistä on vaikea jos miltei mahdotonta löytää noin yleensä ottaen suomalaisuuden vanhemuudessa. Ulospäin tietenkin itketään martyyrinomaisesti, kun lapset eivät käy. Silti käytös on juurikin tätä, että ei sovi tulla ja koskaan ei kutsuta käymään. Millainen maa tämä oikein on, joka on kasvattanut tällaisia sukupolvia ja vanhempia - jotka kylmyydessään ja laskelmoivuudessaan hakee vertaistaan.

Köyhemmissäkin oloissa omaisista ja juurikin lapsista välitetään loppuun asti. Oli tuomisia taikka ei. Kylmyys on vallannut tämän maan ja sen sukupolven, joka sai kaiken melko helpolla - kun työpaikkoja oli joka oksalla ja pienellä koulutuksella sai, mitä halusi. Ei rahahuolia.

Tälläkin palstalla on vähän väliä viestejä siitä, että anoppi piinaa perhettä soittamalla pojalleen kerran viikossa. Että eihän tuo ole edes normaalia,mikälie mammanpoika koko mies. Tai siitä, miten suku (isovanhemmat) ovat tunkemassa sairaalaan vauvaa katsomaan. Tai miten äiti vaatii luokseen äitienpäivänä, vaikka olisi tässä omakin juhla vietettävänä. Tai miten kesälomalla on taas pakko käydä mummolassa, vaikka yhtään ei tee mieli Ranualle vaan Roomaan.

Että voisiko ne aikuiset lapsetkin joskus vähän osoittaa positiivsia tunteita eikä ainoastaan sitä, että mummo osti vääränlaiset vaunut.

Osa mummoista pyörittää koko sukua omien juhliensa ja aikataulujensa ja perinteidensä (jotka ovat ainoita oikeita) mukaan. Siinä ei aikuisten lasten/miniöiden/vävyjen menoja kysellä. 

Näin ei toki ole kaikissa suvuissa.

Mä olisin vaan onnellinen! Ei tarvitse ilmoitella. Mikä tuossa on ongelma? Kaupatkin auki josta ruokaa saa lisää jos tarvitsee.

Onko ketju jo osoitettu provoksi? En lukenut kuin kaksi ensimmäistä sivua.

Aloituksessa klo 18:46 ap ilmoitti, että lapset ovat vasta tulossa kylään, noin 15 minuuttin kuluttua (eli noin klo 19).

Toisella sivulla klo 19:33 hän kirjoittaa näin: "Täytyy sanoa jotenkin kauniisti lapsille että voisivat ilmoittaa vähän aiemmin."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman mua kans ihmetyttää osa kommenteista. Meillä ainakin toivotaan ja pyydetään vierailulle useammin, mieluiten varmaan pitäis asua vielä kotona :)

Mutta mitenkään vähättelemättä vanhempieni menoja tai harrastuksia tuli mieleen, että eikö kukaan muu ole ajatellut asiaa siltä kantilta, että on hieman eri asia, jos äiti pamahtaa keskelle pikkulapsi / harrastus rumbaa pyörittävän työssä käyvän perheen kiireistä elämää, kuin se että eläkeläisen päivärytmi sekoittuu hetkellisesti vierailuun?

Miksi oletetaan, että vanhemmat, joiden lapset ovat lentäneet pesästä, ovat eläkeläisiä? Kun itse muutin opiskelija-asuntoon 19-vuotiaana, olivat vanhempani 41 ja 42-vuotiaita. Siinä vaiheessa he toteuttivat pikäaikaisen haaveensa ja muuttivat Australiaan, jonne isäni meni suomalaisen firman palvelukseen.

Tämän hetken 40-42-vuotiaista suurin osa ei todellakaan ole niitä, joilla on jo aikuiset lapset. Oletko itse kasvanut tynnyrissä, jos et tätä tiedä?

Laitan tällaisen lapsen kumppaneineen hotelliin yöpymään ja syömään. Jos ei ole tajua ilmoittaa etukäteen tulostaan, niin pysykööt poissa. Voin sitäpaitsi olla mieheni kanssa ties missä, jos lähdemme reissuun tuosta noin.

Juniori kyllä tajuaa ilmoittaa tulemisistaan ja hän on myös ajantasalla vanhempiensa kulkemisista, mutta noin niinku periaatteessa näin. Kerroin jo alakouluikäiselle, että kotimme keittiö ei ole mikään mäkkäri.

Kun sain esikoiseni vuonna 1991, olin 27 ja se oli silloin keskimääräinen ikä saada esikoinen. Nyt olen 52. Nuorin muutti pois kotoa 2014. Meillä kyllä kyläilyt aina sovitaan puolin ja toisin etukäteen, mutta yleensä riittää kun ilmoittaa edellisenä päivänä. Jos olemme itse pitemmällä reissulla lasten lomien aikaan, ilmoitamme sen lapsille hyvissä ajoin etukäteen. 

Se on outo ajattelutapa, että vanhemmat eivät saa tulla kylään lyhyellä varoitusajalla, mutta itse pitäisi saada mennä koska vaan ja vanhempien kuuluisi aina olla kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Laitan tällaisen lapsen kumppaneineen hotelliin yöpymään ja syömään. Jos ei ole tajua ilmoittaa etukäteen tulostaan, niin pysykööt poissa. Voin sitäpaitsi olla mieheni kanssa ties missä, jos lähdemme reissuun tuosta noin.

Juniori kyllä tajuaa ilmoittaa tulemisistaan ja hän on myös ajantasalla vanhempiensa kulkemisista, mutta noin niinku periaatteessa näin. Kerroin jo alakouluikäiselle, että kotimme keittiö ei ole mikään mäkkäri.

Eli opetit lapselle, asut MUN kotonani ja syöt MUN leipääni, et ole minkään arvoinen tässä huushollissa. Kuulostaa ikävän tutulta!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on todella läheiset suhteet kävelyetäisyydellä asuvan äitini kanssa, mutta ei silti tulisi mieleenkään mennä kylään ilmoittamatta. Se on yksinkertaisesti huonoa ja piittaamatonta käytöstä. En itsekään toivo, että kukaan tupsahtaa meille ilmoittamatta kylään. Edes omat tai appivanhemmat.

Kuulostaa melko jähmeältä suhteelta. Mun mummoni on entinen kansakoulun opettaja eli hyvinkin tiukka täti, mutta edes mummo ei vaadi että ilmoitetaan käynneistä etukäteen. Joskus käyn mummon oven takana ja mummo on kaupassa tai uimassa ja minä käyn sitten uudestaan joku toinen päivä. Kun mummo taas on kotona niin aina on iloinen vastaanotto.

Moni täällä valittaa että eikö vanhemmat nyt saa tunkea lastensa luo samalla tavalla kysymättä lupaa jne. Oletteko te lastenne kanssa jotain kavereita vai ettekö ymmärrä että lapsen suhde vanhempaan on erilainen kuin vanhemman suhde lapseen? Ei se ole ollenkaan sama asia.

Tervetuloa! Jos ruoka ei riitä pyydän tulemaan kaupan kautta. Molemmat lapset asuvat kylläkin niin lähellä että yöksi eivät jää koskaan mutta saattavat olla koko päivän täällä lapsuudenkodissaan. Teen siinä samalla omia hommia, elämä ei pysähdy lasten kylään tuloon.

Joskus käyvät eli poikkeavat ilmoittamatta, eivät odota mitään tarjoilua mutta kyllä aina pakkasessa on sen verran vierasvaraa että kahvin kanssa jotain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on todella läheiset suhteet kävelyetäisyydellä asuvan äitini kanssa, mutta ei silti tulisi mieleenkään mennä kylään ilmoittamatta. Se on yksinkertaisesti huonoa ja piittaamatonta käytöstä. En itsekään toivo, että kukaan tupsahtaa meille ilmoittamatta kylään. Edes omat tai appivanhemmat.

Kuulostaa melko jähmeältä suhteelta. Mun mummoni on entinen kansakoulun opettaja eli hyvinkin tiukka täti, mutta edes mummo ei vaadi että ilmoitetaan käynneistä etukäteen. Joskus käyn mummon oven takana ja mummo on kaupassa tai uimassa ja minä käyn sitten uudestaan joku toinen päivä. Kun mummo taas on kotona niin aina on iloinen vastaanotto.

Moni täällä valittaa että eikö vanhemmat nyt saa tunkea lastensa luo samalla tavalla kysymättä lupaa jne. Oletteko te lastenne kanssa jotain kavereita vai ettekö ymmärrä että lapsen suhde vanhempaan on erilainen kuin vanhemman suhde lapseen? Ei se ole ollenkaan sama asia.

No ei ole mikään jähmeä suhde ole eikä meiltä mitään ole vaadittu. Perus hyvät käytöstavat ja terve kunnioitus kanssaihmisiä kohtaan kuuluu minusta aikuisen ihmisen omata ihan oma-aloitteisestikin. Ei meillä aikuiset myöskään piereskele ruokapöydässä, kiroile tai kaiva nenää, vaikkei sitä kukaan erikseen kielläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on todella läheiset suhteet kävelyetäisyydellä asuvan äitini kanssa, mutta ei silti tulisi mieleenkään mennä kylään ilmoittamatta. Se on yksinkertaisesti huonoa ja piittaamatonta käytöstä. En itsekään toivo, että kukaan tupsahtaa meille ilmoittamatta kylään. Edes omat tai appivanhemmat.

Kuulostaa melko jähmeältä suhteelta. Mun mummoni on entinen kansakoulun opettaja eli hyvinkin tiukka täti, mutta edes mummo ei vaadi että ilmoitetaan käynneistä etukäteen. Joskus käyn mummon oven takana ja mummo on kaupassa tai uimassa ja minä käyn sitten uudestaan joku toinen päivä. Kun mummo taas on kotona niin aina on iloinen vastaanotto.

Moni täällä valittaa että eikö vanhemmat nyt saa tunkea lastensa luo samalla tavalla kysymättä lupaa jne. Oletteko te lastenne kanssa jotain kavereita vai ettekö ymmärrä että lapsen suhde vanhempaan on erilainen kuin vanhemman suhde lapseen? Ei se ole ollenkaan sama asia.

No ei ole mikään jähmeä suhde ole eikä meiltä mitään ole vaadittu. Perus hyvät käytöstavat ja terve kunnioitus kanssaihmisiä kohtaan kuuluu minusta aikuisen ihmisen omata ihan oma-aloitteisestikin. Ei meillä aikuiset myöskään piereskele ruokapöydässä, kiroile tai kaiva nenää, vaikkei sitä kukaan erikseen kielläkään.

Sehän se on sama, jos ei joudu äidiltään kysymään etukäteen lupaa tulla käymään lapsuudenkodissa niin varmasti myös piereskelee ja kaivaa nenää ruokapöydässä. Teititteletkö myös vanhempiasi?

Oma työtön tytär ilmoittaa aina muutamaa päivää ennen kyläilyään esimerkiksi "tulen sinne tiistaina, hakekaa minut bussi/juna-asemalta tähän aikaan". Mitään puhetta pois lähtemisestä ei ole, viipyy yleensä noin viikon verran. Yhtäkkiä vaan ilmoittaa lähtevänsä ja tarvitsevansa kyydin illalla asemalle. Mitään ei tee kyläilynsä aikana, netteilee omissa oloissaan ja syö kaapit tyhjäksi omia aikojaan kysymättä lupaa. Ei osta omia ruokiaan tai käy tapaamassa kavereitaan missään. Hyvä kun edes vaihtaa minun kanssa pari sanaa päivän aikana. Niin sanotusti lomailee täysylläpidolla viikon verran.

Yritetty on vaikka mitä, kyläilyt ovat silti aina vähän stressaavia. Toivoisin että meilläkin lapsi kunnioittaisi vanhempia samalla tavoin, kuin osa teistä on kirjoittanut. Olkaa onnellisia.

Olen 44-vuotias äiti, jonka vanhin lapsi asuu jo omillaan ja kotona asuu vielä jopa päiväkoti-ikäisiä lapsia. Otan esikoiseni ilomielin kotiin käymään ja yöpymään. Siitä huolimatta minulla on paljon omaakin elämää. Kotini on iso, mutta jos ystäväperhe kolmen lapsensa kanssa yöpyy jo kotonani, voi olla vaikeaa löytää yösijaa pojalleni ja jänen avovaimolleen, jos he yllättäen seisovat oveni takana. Puhumme paljon puhelimessa, mutta joskus tilanteet muuttuvat nopeastikin ja saatamme poistua kotoa ilmoittamatta tai kutsua vieraita kylään. Mielestäni en ole velvoitettu odottamaan kotona mahdollisesti saapuvaa lastani ja toimimaan hänen toiveittensa mukaan. Ruoka ei ole ongelma vaan kunniotus minun elämääni ja kotiani kohtaan. Onneksi tämä ei ole poikani kanssa ongelma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on todella läheiset suhteet kävelyetäisyydellä asuvan äitini kanssa, mutta ei silti tulisi mieleenkään mennä kylään ilmoittamatta. Se on yksinkertaisesti huonoa ja piittaamatonta käytöstä. En itsekään toivo, että kukaan tupsahtaa meille ilmoittamatta kylään. Edes omat tai appivanhemmat.

Kuulostaa melko jähmeältä suhteelta. Mun mummoni on entinen kansakoulun opettaja eli hyvinkin tiukka täti, mutta edes mummo ei vaadi että ilmoitetaan käynneistä etukäteen. Joskus käyn mummon oven takana ja mummo on kaupassa tai uimassa ja minä käyn sitten uudestaan joku toinen päivä. Kun mummo taas on kotona niin aina on iloinen vastaanotto.

Moni täällä valittaa että eikö vanhemmat nyt saa tunkea lastensa luo samalla tavalla kysymättä lupaa jne. Oletteko te lastenne kanssa jotain kavereita vai ettekö ymmärrä että lapsen suhde vanhempaan on erilainen kuin vanhemman suhde lapseen? Ei se ole ollenkaan sama asia.

Lapsen suhde vanhempaan on erilainen kuin vanhemman suhde lapseen, mutta lapsenkin täytyy oppia päästämään irti ja hyväksymään se, että vanhemmillaan on omakin elämä, nämä eivät istu kotona odottamassa, koska lapset tulevat käymään. Lapseni eivät ole kavereitani vaan lapsiani. Siksi heiltä edellytetään lapsena opittuja asioita. Yksi tälläinen on muiden huomioonottaminen: siihen olen kotona kasvattanut ja sitä edellytän myös suhteessa itseeni.

Lapsen suhde vanhempaan vaikuttaa sinun mallissasi ensisijaisesti hyötysuhteelta. Vanhempien tulee olla aina ilahtuneita tavatessaan sinut, vaikka heillä olisi tärkeämpää ja mielekkäämpää tekemistä kuin paapomisesi.

Meillä on kerran ollut 3 tuttavapariskuntaa illallisella (pitkän kaavan mukaan), kun poika avovaimonsa kanssa pyyhkäisi käymään, omilla avaimilla tietty, kun "kukaan ei tullut avaamaan". Miniä loukkaantui sydänjuuria myöten, kun heitä ei kutsuttu illallispöytään ja ilmoitin, että kutsutta tulleet saa luvan viettää aikaansa alakerran takkatuvassa. Ilman meille aikuisille tarjottuja herkkuruokia.

Myöhemmin asiaa käytiin läpi ja totesin pojalle, että jos hän käyttäytyy kuin lapsi, niin hän saa lapsen kohtelun. Aikuinen osaa ilmoittaa etukäteen ja kysyä, sopiiko.

Kyllä ihmiset ovat sitten kummallisia. Jos toisten perheiden tavat poikkeavat omista, niin ne ovat heti jotenkin väärin. Jos ei voi mennä ilmoittamatta lapsuuden kotiinsa, niin suhteiden täytyy olla kylmät tai jos voi mennä, niin on kyse paapomisesta ja siitä ettei napanuoraa ole katkaistu. Saakaa jo paksuihin kalloihinne että eri perheissä on eri tavat. Ei siinä ole mitään väärää. Se mikä sopii sinulle, ei välttämättä sovi kaikille. Ongelma tulee siinä, jos vanhemmat tai aikuistuneet lapset toivoisivat erilaista suhdetta toisiinsa tai erilaisia käytäntöjä vierailuihin, kuin mitä heillä on, mutta eivät saa suutaan auki, ja sitten seläntakana valittavat ja marttyroivat. Se on tosi ikävää ja surullista. Ja tuo on mielestäni vihoviimeistä, että vanhemmat näyttävät iloista naamaa lapsilleen, peruvat omat menonsa yllätysvierailun takia ja sitten takanapäin valittavat miten taas "oma elämä" on lasten vuoksi jouduttu laittamaan syrjään. Minusta tuo kertoo niiden vanhempien kyvyttömyydestä toimia normaalin aikuisen tavoin. Ne lapset eivät välttämättä edes tajua, että vanhemmilla on omiakin menoja, kun vanhemmat näyttävät aina iloista naamaa, eivätkä koskaan sano suoraan mitään. Saattavat jopa kysyttäessäkin sanoa että eihän meillä mitään, tulkaa vaan, vaikka oikeasti eivät ehtisi/jaksaisi/haluaisi jälkikasvua tavata. Miten ne vanhemmat kuvittelevat lasten hoksaavan sen teatterin läpi, että eivät niin tervetulleita olekaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on todella läheiset suhteet kävelyetäisyydellä asuvan äitini kanssa, mutta ei silti tulisi mieleenkään mennä kylään ilmoittamatta. Se on yksinkertaisesti huonoa ja piittaamatonta käytöstä. En itsekään toivo, että kukaan tupsahtaa meille ilmoittamatta kylään. Edes omat tai appivanhemmat.

Kuulostaa melko jähmeältä suhteelta. Mun mummoni on entinen kansakoulun opettaja eli hyvinkin tiukka täti, mutta edes mummo ei vaadi että ilmoitetaan käynneistä etukäteen. Joskus käyn mummon oven takana ja mummo on kaupassa tai uimassa ja minä käyn sitten uudestaan joku toinen päivä. Kun mummo taas on kotona niin aina on iloinen vastaanotto.

Moni täällä valittaa että eikö vanhemmat nyt saa tunkea lastensa luo samalla tavalla kysymättä lupaa jne. Oletteko te lastenne kanssa jotain kavereita vai ettekö ymmärrä että lapsen suhde vanhempaan on erilainen kuin vanhemman suhde lapseen? Ei se ole ollenkaan sama asia.

Eikö niillä vanhemmilla saa olla omaa elämää? Onko lapsen sopiva tunkea kylään etukäteen ilmoittamatta, välittämättä siitä, onko vanhemmat vaikkapa lähdössä jonnekin tai vanhemmat viettävät iltaa omien ystäviensä kanssa? Jos sinä saat mielestäsi mennä vanhempiesi luokse ilmoittamatta heidän illanviettoihinsa, niin oletan, että vanhempasi saavat tulla sinun kaveriporukan illanviettoihin samalla tavalla etukäteen ilmoittamatta, eikös? Kyllä jos  me ollaan menossa vaikka konserttiin ja pojat ilmiottavat että pitäisi tulla samaan aikaan hakemaan asemalta, niin ei jätetä menemättä, kävelkööt.