Aikuiset lapset yllättäen kotiin pääsiäiseksi?

Meillä kotimme ovet ovat ikuisesti avoinna lapsillemme. Onhan heillä omat avaimetkin tänne.

Vierailija kirjoitti:

Pitää ilmoittaa ajoissa, jos aikoo saada ruokaa. Kysyn vähintään viikkoa aikaisemmin, onko joku tulossa viikonloppuna tai juhlapyhinä käymään, ja jos vastaus on ei, niin en hanki yhtään ylimääräistä ruokaa. Jos vastaa ehkä, niin muistutan, että minullakin on omia menoja,  saattaa olla, että en ole kotona.

Ruokaa meillä ei ainakaan olisi tarjolla, vierashuonekin toimii tällä hetkellä ompeluhuoneena, joten vieraat saisivat nukkua olohuoneen lattialla. Siellä ei ole edes televisiota viihdykkeenä.

Ja illalla muistuttaisin, että jääkaapin aamiaistarpeet ovat minulle. Jos ne on syöty, niin perjantaista tulee pitkä.

Tämä sama on kirjoittanut monta viestiä ketjuun. Mutta tämä on kyllä pahin.

Miksi ompeluhuoneessa ei voisi nukkua? Miten joku voi sanoa että aamiaistarpeet on minulle, muut ei saa ottaa? Ei niin sanota kenelläkään.

Pitkäperjantainakin on kaupat auki ja puuroa saa ison kattilallisen. Ei kukaan toimi niin että syö itse ja katsoo kun muut on nälissään.

Älytön

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotimme ovet ovat ikuisesti avoinna lapsillemme. Onhan heillä omat avaimetkin tänne.

Minä olen naimisissa uuden miehen kanssa ja asumme talossa, joka ei ole kummankaan vanha koti. Silti kaikki lapset ovat meille tervetulleita koska hyvänsä. Minulla on aina kaapissa peruselintarvikkeet, eli vaikka varsinaista ruokaa ei olisi varattuna kaikille paikalle ilmaantuneille, saan tehtyä lisukkeita, kuten täytettyjä munakkaita, keisarin morsiamen leipää, erilaisia salaatteja, pannukakkua, lettuja, jne. 

Ylimääräisiä sänkyjä meillä ei ole, mutta yksi retkivuode löytyy ja kaksi sohvaa. 

Miehen tytär tuli eilen illalla yhdeksän aikaan piipahtamaan. Hän lämmitti itselleen pääsiäisaterian tähteet ja kysyi voiko jäädä yöksi. Vietimme loppuillan keskustellen ja kuulumisia vaihtaen. Tuolla hän nyt nukkuu sohvalla olohuoneessa, kai hänellä oli yksinäistä omassa asunnossaan? Olen iloinen ja onnellinen siitä, että hän tuli, sydämeni särkyisi jos tietäisin jonkun lapsistamme sinnittelevän yksin kotonaan. 

Lapsemme ovat 24-30-vuotiaita ja jokainen on aina tervetullut meille, yksin tai kumppanin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa tulla ihan ilman ilmoittamisia, kumppanit myös. Jos ruokaa ei oo kyläily alkaa sillä, että passitan ne kauppaan mun pankkikortin kanssa, jos en itse ehdi.

WTF? Pankkikorttia ei saa luovuttaa toiselle henkilölle ja AIKUINEN lapsi voi maksaa itse omat syömisensä erityisesti silloin, kun tulee toisen kotiin useammaksi päiväksi vierailulle.

No minä satun luottamaan tyttäriini sen verran, että nostavat sillä mun tililtä rahaa kaupan automaatista. Ja kyllä, ne vois maksaa itsekin, mutta sitä ruokaa syö sitten koko perhe eli en minä laita 18- ja 20-vuotiasta opiskelijaa ostamaan ruokaa 12 ihmiselle (me vanhemmat, lapsi itse, 7 sisarusta ja 2 poikaystävää omistaan.

Vierailija kirjoitti:

No kai sinä olet kunnon vanhemman tavoin soittanut ja kysynyt ovatko tulossa? Vanhempien kuuluu aina vongata lapsiaan kylään ja olla toooooosi pettynyt jos eivät tule. Ja vaikka sanovatkin, etteivät tule, niin silti kuuluu varautua, jos vaikka tulevatkin.

Hauska!

Jotenkin tuntuu tosi kylmältä jotkut vastaukset täällä, herää tosiaan kysymys että miksi niitä lapsia on hankittu jos kokee niin suurena taakkana jos tuleekin yhtäkkiä. Se on kuitenkin AINA sun lapsi, ihan sama minkä ikäinen on. Onhan se vähän ongelmatilanne jos ei ruokaa ole mutta aina voi sanoa et käykäähän mutka kaupassa. Vai ettekö luota omaa kotianne lapsille tai ikinä soita ja kerro kuulumisia jonka kautta sais tietää menot? Mikä mättää?

Meillä on perheessä aina ovi auki ja voi tulla milloin vain, jopa mun nelikymppisellä veljellä jolla on lapsi ja vaimo on myös avain vanhemmille ja aina saa tulla kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää ilmoittaa ajoissa, jos aikoo saada ruokaa. Kysyn vähintään viikkoa aikaisemmin, onko joku tulossa viikonloppuna tai juhlapyhinä käymään, ja jos vastaus on ei, niin en hanki yhtään ylimääräistä ruokaa. Jos vastaa ehkä, niin muistutan, että minullakin on omia menoja,  saattaa olla, että en ole kotona.

Ruokaa meillä ei ainakaan olisi tarjolla, vierashuonekin toimii tällä hetkellä ompeluhuoneena, joten vieraat saisivat nukkua olohuoneen lattialla. Siellä ei ole edes televisiota viihdykkeenä.

Ja illalla muistuttaisin, että jääkaapin aamiaistarpeet ovat minulle. Jos ne on syöty, niin perjantaista tulee pitkä.

Tämä sama on kirjoittanut monta viestiä ketjuun. Mutta tämä on kyllä pahin.

Miksi ompeluhuoneessa ei voisi nukkua? Miten joku voi sanoa että aamiaistarpeet on minulle, muut ei saa ottaa? Ei niin sanota kenelläkään.

Pitkäperjantainakin on kaupat auki ja puuroa saa ison kattilallisen. Ei kukaan toimi niin että syö itse ja katsoo kun muut on nälissään.

Älytön

En ainakaan minä halua nukkua nuppineulojen päällä ompeluhuoneessa, jossa ei ole edes sänkyä. Ja toiseksi jos lapset tulevat yllättäen eikä heille ole ruokaa, niin eikö niiden aikuisten lasten tehtävänä ole lähteä sitä ostamaan? Jos eivät tätä tajua, niin ilman muuta aamiaistarpeet ovat sen, joka kodissa asuu ja nuoriso voi lähteä vaikka ABC:lle, jos on niin ajattelematon, ettei tajua yhden rahkan ja avocadon riittävän vain yhdelle syöjälle.

Mulla on vasta pienet lapset. Ajattelen, että heillä tulee aina olemaan kotiavaimet tänne, ja ovat aina tervetulleita. MUTTA ymmärrän ap:ta siinä mielessä, että minua ärsyttäisi jos saisin vasta 15min aiemmin tietää että tulevat puolisoittensa kanssa useammaksi yöksi. Olen sillä tavalla järjestelmällinen ihminen, että haluan varautua yövierailuun, hankkia kunnolliset ruoat ajoissa jne. En itse voisi kuvitella tekeväni omille vanhemmilleni noin (eikä mieheni varsinkaan).

Vierailija kirjoitti:

Meille saa lapset aina tulla ja heidän puolisot.

Ovet ovat aina auki.

Pakastimesta löytyy aina jotakin ja jos ei löydy niin ajetaan muutaman km päähän hakemaan.

Ja jos ei olla miehen kanssa kotona niin olkoot lapsuudenkodissaan rauhassa.

Ihme itsekkäitä vanhempia tällä palstalla.

Turha valittaa jos lapset ei käy usein.

En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka luopuvat omasta elämästään lastensa takia. Onko tämä joku omituinen 60-luvulla syntyneiden syndroma, että lapsista ei voi päästää lainkaan irti, vaan lapsuudenkotia pidetään kuin museota aina valmiina vastaanottamaan aikuisia lapsia? Pakastimessa on ruokaa vaikka miten monelle ja viikonloppuisin täytetään jääkaappi siltä varalta, että joku tulee käymään. Tiistaina sitten kannetaan syömättömät ruuat roskiin.

Ja vielä vähemmän olen ymmärtänyt aikusia ihmisiä, joille vanhemmat ja suhde heihin ei merkitse yhtään mitään. Mennään tyhjään lapsuudenkotiin ja eletään siellä kuin omassa varsin tyytyväisinä siitä, että vanhemmat eivät ole paikalla eli ei siis tarvitse vuorovaikuttaa kanssaan lainkaan. Mitä iloa on usein käyvistä lapsista, jos he käyvät silloin, kun vanhemmat eivät ole paikalla?

Oma poppoo menisi, mutta seurustelukumppaneille joutuisin sanomaan, että sori, ei ole varauduttu näin ison legioonan täyskestitykseen. Tai sitten vaihtoehtoisesti kumppanit kauppaan ostamaan eväitä itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Toiset ne on sitten niin olevinaan illallisineen, sen kun hakis lapsille puolisoineen vaikka pitsat.

Ai kesken illallisen emäntä lähtee hakemaan aikuiselle lapselle ja tämän puolisolle pitsat? Miksei aikuinen lapsi osaa itse hakea, ei kai sitä nyt noin lapsen tasolle taannu?

Meillä saa kyllä lapsuudenkotiin tulla/käydä ilmoittamattakin,vaikka ketään ei olisi kotonakaan. Käytännössä näin tapahtuu harvoin,yleensä me lapset ilmoitamme ja olemme myös tietoisia jos vanhemmat ovat reissussa. Joskus voi tulla vaikka vessassa käytyä,jos sattuu olemaan lähistöllä ja hätä iskee. Mitään passaamista tai paapomista ei odota kukaan, kaikkia ruokia saa yleensä syödä mitä kaapissa on. Jos vanhemmilla om menoa,he menevät menojensa mukaan ja me aikuiset lapset ollaan kuin kotonanne.

Onoa täällä jotenkin kylmiä ja tunteettomia vanhempia. En voisi kuvitellakaan että omat aikuiset lapseni eivät saisi tulla kotiin milloin tahansa. Nykyään on kaupat auki pyhinäkin joten en ymmärrä ongelmaa edes tuossa ruoka-asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää ilmoittaa ajoissa, jos aikoo saada ruokaa. Kysyn vähintään viikkoa aikaisemmin, onko joku tulossa viikonloppuna tai juhlapyhinä käymään, ja jos vastaus on ei, niin en hanki yhtään ylimääräistä ruokaa. Jos vastaa ehkä, niin muistutan, että minullakin on omia menoja,  saattaa olla, että en ole kotona.

Ruokaa meillä ei ainakaan olisi tarjolla, vierashuonekin toimii tällä hetkellä ompeluhuoneena, joten vieraat saisivat nukkua olohuoneen lattialla. Siellä ei ole edes televisiota viihdykkeenä.

Ja illalla muistuttaisin, että jääkaapin aamiaistarpeet ovat minulle. Jos ne on syöty, niin perjantaista tulee pitkä.

Miksi alapeukut?

Jos lapset ovat ilmoittaneet, että eivät ole tulossa ja sitten tulevat täysin tyhjin käsin tyttö/poikakaverinsa kanssa eivätkä tee elettäkään mennäkseen ruokakauppaan, niin oikeastiko te jäätte itse mieluummin nälkäisiksi kuin sanotte, että hankkikaa omat ruokanne?

Ku n muuttaa kotoa pois ja viimeistään seurusteluvaiheessa pitää osata katkaista napanuora ja lopettaa äidissä roikkuminen.

Minulle nuo alapeukut kertovat siitä, että aikuistumisprosessi on jäänyt kesken. Ei ne anopit ja äidit ole ainoita, jotka eivät osaa katkaista sidettä lapsuudenperheeseen. Näköjään monta kymmentä palstalaista on sitä mieltä, että äiti kyllä paapoo.

Ihan käytöstavat edellyttää, että Vieraille tarjotaan parasta. Jää vaikka itse vähemmälle. Järjestää tilanteen.

Saati omille lapsilleen. Ei se aikuistuminen tapahdu hetkessä. Onneksi. Menee vuosia Ennenkuin on uusi koti on enemmän koti kuin lapsuudenkoti.

Ei omien lasten tai vanhempien kanssa tarvitse vierastaa. Ja kyllä äiti paapoo. Vaikka aikuista lastaan.

Yritä nyt päättää, että onko ne omat lapset vieraita vai ei! Toisaalta vänkäät, että vieraille tarjotaan parasta ja seuraavassa hengenvedossa muistutat, että ei ne mitään vieraita olekaan vaan perheenjäseniä.

90-luvulla näyttää syntyneen rusinat pullasta -sukupolvi.

Meillä saa tulla koska vain niin tytär 25v kuin poika 26v. Välillä viipyvät yötäkin ja musta se on aivan ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siis eihän noin voi tehdä! Mä en tykkäis enkä ikinä olisi itse voinut toimia noin. Etukäteen kysytään ja sovitaan. Ei se mikään ikuisuuskoti ole, jonne ovet aina auki, ei. Mitä jos olisitte olleet reissussa? Tehneet omat suunnitelmat?

Meillä on ikuisuuskoti lapselle ja toisekseen soitellaan niin usein, että aikuinen lapsi tietäisi kyllä ollaanko lähdössä reissuun vai ei.

On ihanaa, kun kotiin voi aina mennä, Vanhempani ovat jo kuolleet, mutta heidän luokseen olin aina tervetullut. Vaikka keskellä yötä olisin soittanut ja kertonut olevani lähimmällä juna-asemalla, isä olisi hypännyt rattiin minua hakemaan. Lämmittää vieläkin mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää ilmoittaa ajoissa, jos aikoo saada ruokaa. Kysyn vähintään viikkoa aikaisemmin, onko joku tulossa viikonloppuna tai juhlapyhinä käymään, ja jos vastaus on ei, niin en hanki yhtään ylimääräistä ruokaa. Jos vastaa ehkä, niin muistutan, että minullakin on omia menoja,  saattaa olla, että en ole kotona.

Ruokaa meillä ei ainakaan olisi tarjolla, vierashuonekin toimii tällä hetkellä ompeluhuoneena, joten vieraat saisivat nukkua olohuoneen lattialla. Siellä ei ole edes televisiota viihdykkeenä.

Ja illalla muistuttaisin, että jääkaapin aamiaistarpeet ovat minulle. Jos ne on syöty, niin perjantaista tulee pitkä.

Miksi alapeukut?

Jos lapset ovat ilmoittaneet, että eivät ole tulossa ja sitten tulevat täysin tyhjin käsin tyttö/poikakaverinsa kanssa eivätkä tee elettäkään mennäkseen ruokakauppaan, niin oikeastiko te jäätte itse mieluummin nälkäisiksi kuin sanotte, että hankkikaa omat ruokanne?

Ku n muuttaa kotoa pois ja viimeistään seurusteluvaiheessa pitää osata katkaista napanuora ja lopettaa äidissä roikkuminen.

Minulle nuo alapeukut kertovat siitä, että aikuistumisprosessi on jäänyt kesken. Ei ne anopit ja äidit ole ainoita, jotka eivät osaa katkaista sidettä lapsuudenperheeseen. Näköjään monta kymmentä palstalaista on sitä mieltä, että äiti kyllä paapoo.

Ihan käytöstavat edellyttää, että Vieraille tarjotaan parasta. Jää vaikka itse vähemmälle. Järjestää tilanteen.

Saati omille lapsilleen. Ei se aikuistuminen tapahdu hetkessä. Onneksi. Menee vuosia Ennenkuin on uusi koti on enemmän koti kuin lapsuudenkoti.

Ei omien lasten tai vanhempien kanssa tarvitse vierastaa. Ja kyllä äiti paapoo. Vaikka aikuista lastaan.

Yritä nyt päättää, että onko ne omat lapset vieraita vai ei! Toisaalta vänkäät, että vieraille tarjotaan parasta ja seuraavassa hengenvedossa muistutat, että ei ne mitään vieraita olekaan vaan perheenjäseniä.

90-luvulla näyttää syntyneen rusinat pullasta -sukupolvi.

Kuka on syntynyt 90-luvulla?

Vieraille tarjotaan parasta. Jää vaikka itse ilman. Ja sama koskee omia lapsia.

Mä oon 22v ja saan koska vaan mennä porukoille. Ja kyllä, käyn siellä joskus ihan vaan syömässä jos omat rahat loppu. Ja porukat tietää sen ja on sanoneet, että koska vaan saa tulla ja mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Aikuinen varmaan olen iältäni, mutta vaikka 2v olen asunut yksinäni niin edelleen se lapsuuden koti on se "tärkein" koti, mihin saatan nykyäänkin jäädä yöksi pari kertaa kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää ilmoittaa ajoissa, jos aikoo saada ruokaa. Kysyn vähintään viikkoa aikaisemmin, onko joku tulossa viikonloppuna tai juhlapyhinä käymään, ja jos vastaus on ei, niin en hanki yhtään ylimääräistä ruokaa. Jos vastaa ehkä, niin muistutan, että minullakin on omia menoja,  saattaa olla, että en ole kotona.

Ruokaa meillä ei ainakaan olisi tarjolla, vierashuonekin toimii tällä hetkellä ompeluhuoneena, joten vieraat saisivat nukkua olohuoneen lattialla. Siellä ei ole edes televisiota viihdykkeenä.

Ja illalla muistuttaisin, että jääkaapin aamiaistarpeet ovat minulle. Jos ne on syöty, niin perjantaista tulee pitkä.

Tämä sama on kirjoittanut monta viestiä ketjuun. Mutta tämä on kyllä pahin.

Miksi ompeluhuoneessa ei voisi nukkua? Miten joku voi sanoa että aamiaistarpeet on minulle, muut ei saa ottaa? Ei niin sanota kenelläkään.

Pitkäperjantainakin on kaupat auki ja puuroa saa ison kattilallisen. Ei kukaan toimi niin että syö itse ja katsoo kun muut on nälissään.

Älytön

En ainakaan minä halua nukkua nuppineulojen päällä ompeluhuoneessa, jossa ei ole edes sänkyä. Ja toiseksi jos lapset tulevat yllättäen eikä heille ole ruokaa, niin eikö niiden aikuisten lasten tehtävänä ole lähteä sitä ostamaan? Jos eivät tätä tajua, niin ilman muuta aamiaistarpeet ovat sen, joka kodissa asuu ja nuoriso voi lähteä vaikka ABC:lle, jos on niin ajattelematon, ettei tajua yhden rahkan ja avocadon riittävän vain yhdelle syöjälle.

Eli ei ole vieraille enää nukkumapaikkaa. Ei siinä ilmoittaminen auta. Ei ompelujuoneessa tä edes olohuoneessa. Järjestetty niin ettei lapset enää voi tulla käymään.

Ei varmaan haluakkaan kun äitin aamupalatarpeisiin ei saa koskea! Hän pystyy mässyttämään kun muut katsoo vierestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kerran ollut 3 tuttavapariskuntaa illallisella (pitkän kaavan mukaan), kun poika avovaimonsa kanssa pyyhkäisi käymään, omilla avaimilla tietty, kun "kukaan ei tullut avaamaan". Miniä loukkaantui sydänjuuria myöten, kun heitä ei kutsuttu illallispöytään ja ilmoitin, että kutsutta tulleet saa luvan viettää aikaansa alakerran takkatuvassa. Ilman meille aikuisille tarjottuja herkkuruokia.

Myöhemmin asiaa käytiin läpi ja totesin pojalle, että jos hän käyttäytyy kuin lapsi, niin hän saa lapsen kohtelun. Aikuinen osaa ilmoittaa etukäteen ja kysyä, sopiiko.

Voi taivas. Tuliko hyvä mieli kun sait vähän koulutettua. Minä olisin kattanut pöytään kaksi lautasta lisää ja illallinen olisi jatkunut siitä poika ja avovaimonsa mukanaan.

Ja mitä niille lautasille olisi laitettu? Annokset oli valmiita, ei mitään buffet-tyyliä, joten olisiko siellä sitten pitänyt napsia muiden annoksista pois, että saadaan lisäporukalle omansa? Jos esimerkiksi on 8 pihviä niin on 8 pihviä, ei yhtää enempää.

Ok, meillä ruokaa tehdään aina ylimääräistä. Ehkä mä olisi tossa tilanteessa sanonut että tulkaa toiste, nyt omaan kotiin.

Meillä illallinen pitkän kaavan mukaan on ihan riittävä ilman ylimääräisiä pihvejä. On alkukeitto/ salaatti,  pääruoka ja jälkiruoka, ehkä aluksi jopa jotain pientä ruokahalua herättämään. Annokset on tarkasti mietitty, ei mitään mättöä. Tarkoituksena ei ole ahmia vaan maistella kauden antimia. Ei siinä oteta lapsille lautasia ja nokkamukeja, kun he ovat päättäneet palata mamman helmoihin. Sormiruokailkoot alakerrassa.

Siis en itsekään olisi keskeyttänyt illallista tai ruvennut yllätysruokailijoille annoksia keksimään, mutta täytyy kyllä sanoa että asenteesi on jäätävä. Ei ihme että miniä veti herneen nenään, jos tuolla tyylillä asian ilmoitit. Tosin, jos olisin miniäsi, niin varmasti sun asenne olisi muutenkin jo tuttu, enkä suostuisi mitään yllätysvierailuja luoksesi tekemäänkään.

Eiköhän jokaisen juhlia järjestävän asenne olisi aika lailla jäätävä,jos olisi järjestänyt illalliset vaikka tuttavien 30 vuoden avioliiton kunniaksi tai kestitäkseen liiketuttavia ja sitten ovesta tupsahtaa aikuinen lapsi kumppaneineen olettaen, että heillekin on paikat juhlapöydässä. Ihan vain siksi, että he nyt päättivät tulla käymään ja koska kyseessä on toisen lapsuudenkoti, niin siellä tasapuolisuuden vuoksi kaikille on samaa ruokaa.