Aikuiset lapset yllättäen kotiin pääsiäiseksi?

Minulla on vasta yksi lapsi kahdesta opiskelujen vuoksi toisella paikkakunnalla. Mutta kun hän tulee kotiin, niin ostan tuplasti enemmän ruokaa, koska 19-vuotias nuori mies syö hirvittäviä määriä. Jos en tietäisi hänen olevan tulossa, loppuisi ruoka kesken. Pakkaseen voisi ostaa tietysti, jos osaa varautua. Mutta kyllä joku iso porukka jäisi kestitsemättä jos ei osata ajoissa ilmoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kaipa tuovat ruokaa mukanaan ja jos teillä menoa, niitä ei tarvii perua. Palvella ei tarvitse. Osaavat itse ottaa aamupalaa/ iltapalaa, jokainen vuorollaan keksii ja tekee ruuan. Sitten on kaikilla tasapuolinen olo.

Totta. Kun vanhemmilla on menoja, niin sanovat lapsille, että nyt teidän on aika lähteä kotiin, kiva kun kävitte. Kai ne lapset tuli vanhempiaan tapaamaan, joten kun nämä lähtevät kotoaan, niin lastenkin on aika lopettaa vierailu. Vai jääkö muutkin vieraat kyläpaikkaan, kun isäntäväki lähtee pois?

Niin, joku se jo sanoi, että perheillä on eri tapoja. Meidän tavat on, että jos isäntäväellä ei ole lomaa samaan aikaan, kun lapset ja lapsenlapset tulevat pitkän matkan takaa kylään, niin isäntäväki voi käydä töissä ja vieraat kattaa pöydän.

Toisella isovanhemmalla mennään sovitusti omalla avaimella jo sisälle, ettei tarvitse perua vieraiden takia omia menoja.

Tottakai jos pidempää tulee ja suunnittelee olevansa kauemmin, on hyvä sopia siitä hyvissä ajoin, enhän kylään mene, jos isäntäväki lähteekin viikoksi ulkomaille.

Meidän perhe on usein vain kotosalla, mutta on yllätysvieraille käynyt niinkin, että soittavat varttia ennen pullatuliais ostoksilta ja me olemmekin juuri lähteneet koko päivän menoihin. Voi voi.

Meillä olen itse tämä nuori aikuinen ja sisarusten kanssa saadaan mennä ja tulla vanhempien luokse ja luona juuri silloin kuin siltä tuntuu. Välimatkat ovat lyhyitä ja monesti tuleekin käytyä ihan vain muun tekemisen puutteessa. Pääsiäisenä ajattelin olla ainakin pari päivää ja yötä vanhemmilla, mutta en vielä itsekään tiedä mitkä päivät ja kuinka pitkään. On onni olla niin läheinen vielä lapsuudenperheen kanssa, että on vilpittömän tervetullut niin vanhempien kuin sisarusten luo koska tahansa ja silloin kuin ei ole, siitä voidaan jutella avoimesti.

En vois kuvitellakaan, että mentäis kummankaan lapsuuskotiin ilmoittamatta ja kysymättä sopiiko.. ja kummankin vanhempiin on hyvät ja lämpimät välit.

Vierailija kirjoitti:

Meillä olen itse tämä nuori aikuinen ja sisarusten kanssa saadaan mennä ja tulla vanhempien luokse ja luona juuri silloin kuin siltä tuntuu. Välimatkat ovat lyhyitä ja monesti tuleekin käytyä ihan vain muun tekemisen puutteessa. Pääsiäisenä ajattelin olla ainakin pari päivää ja yötä vanhemmilla, mutta en vielä itsekään tiedä mitkä päivät ja kuinka pitkään. On onni olla niin läheinen vielä lapsuudenperheen kanssa, että on vilpittömän tervetullut niin vanhempien kuin sisarusten luo koska tahansa ja silloin kuin ei ole, siitä voidaan jutella avoimesti.

Minusta ajatus, että olisin vieras äitini ja isäni asunnossa, on outo. Se on edelleen siis lapsuudenkotini. Kotiin saa mennä kun siltä tuntuu. (Aikuista lastan ei vanhemman pidä passata tai kustantaa.)

Vierailija kirjoitti:

Eri perheillä on erilaisia tapoja kyläilyn suhteen ja se on ihan ok. Surulliseksi ap:n aloitus tekee siksi, että selvästikään hänellä ei ole niin läheisiä välejä lapsiinsa, että heillä olisi yhteinen käsitys siitä, mikä on heidän tapansa. Lapset ovat käsityksessä että voivat tulla milloin vain, ja että vanhemmat ilahtuvat heidän tulostaan, kun oikeasti ap haluaisi mieluummin tehdä omia touhujaan ilman että lapset ovat käymässä. Eivätkö he puhu toisilleen suunnitelmistaan ja elämästään? Surullista.

Just tämä. Ei tässäkään ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa, vaan jokaisella perheellä on omansa. Mutta minustakin on todella outoa, että ap ei saa lapsilleen sanotuksi, miten haluaa heillä toimittavan. Lisäksi tuo on outoa että ap puhuu yli 18-vuotiasta, niin onhan se vähän eri asia onko 19-v vai 32-v. 19-v on vielä lukioikäinen. Hieman kylmältä tuntuu, että joku 19-v ei voisi lapsuudenkotiinsa tulla milloin haluaa, mutta jokainen tietysti toimii kuten parhaaksi näkee. Ja tuokin vielä, että ap varautuu kuskailemaan lapsiaan, niin ei voi maalata tai itse vierailla ystäviensä luona?? Hyvä ihme, miksi pitäisi aikuisia lapsiaan kuskailla? Aika outo kuvio.

Vierailija kirjoitti:

Taidankin näin anoppina tehdä noin. Menen tuosta vain pojan kotiin pääsiäiseksi, koska kaikesta päätellen se on ihan OK, että ei ilmoita etukäteen. Ruokaa riittää ja saahan se miniä sitä kaupasta lisää.

Vai miten muuten voisi tulkita kaikki nämä kirjoitukset, joiden mukaan pitää aina olla tervetullut äidin helmoihin, vaikka ensin olisikin menossa muualle. Kai se äiti voi samantien viedä helmansa pojan kotiin, jos aikuiset lapset voivat etukäteen ilmoittamatta tulla mamman karitsapaistin luokse.

Jos menet poikasi luo, miksei poika ennätä kauppaan?

Nuoret pitävät sitä luonnollisena, että heitä odotetaan kotiin pääsiäiseksi. Ehkä he aina eivät huomaa sitä ruokapuolta tai edes pidä sitä kaikkein tärkeimpänä. Miten teillä on aikaisemmin asia järjestetty ? Ettekö itse soita lapsillennne ja kysy asiaa ?

Onneksi minä saan aina mennä kotiin kun tuntuu siltä ja vanhemmat ottavat vastaan avosylin. Jossei silloin juuri ole ruokaa, niin vähintään pakkasessa sitä on sen verran, että seuraavaan kauppareissuun pärjätään.

T. Aikuinen lapsi

Aika monen vanhemmat asuvat vielä samassa asunnossa kuin lasten pienenä ollessa.

Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on yleistä, että lasten lennettyä pesästä muutetaan pienempään asuntoon.

Mulla on tosi hyvät välit vanhempiin, mutta en koe, että heidän nykyinen asuntonsa olisi minun kotini, eikä meidän asuntomme ole heidän kotinsa.

Täällä ihmiset valittavat yllätysvieraista mutta eihän perheenjäsenet ole vieraita!

Itse asun keskustan lähellä kaksin oman lapseni kanssa, äitini voi joskus soittaa olevansa kulmilla ja ilmoittaa tulevansa kylään jos olen kotona. Ei voisi vähempää kiinnostaa onko tarjottavia vai ei, kahvia löytyy aina mutta haloo se on mun ÄITI ei sitä kiinnosta onko pullat pakkasesta sulamassa. Jos haluaa pullaa alakerrassa on kauppa ei siinä kauaa mene.

Samalla lailla olen aina tervetullut kotikotiin koska jutellaan niin usein puhelimessa että tiedän vanhempien olevan kotona tai reissussa. Jos tulen paikalle eikä ruokaa ole niin menen kauppaan. Kyllä sieltä aina jotain löytyy tai kun tiedän itse että tulemme ilmoittamatta niin tuon omat ruuat. Käytän myös vanhempien toista autoa jos se istuu pihassa mutta en odota vanhempien kuskaavan tai peruvan omia menojaan.

En lähtisi koskaan junalla ilmoittamatta vanhemmille etukäteen ihan vaan siksi että haluaisin kyydin juna-asemalta vanhempien luokse. Ilmoittaisin tulostani ajoissa jotta joku osaa olla auton kanssa vastassa.

Jos jokin tässä tapauksessa on surullista, se on juuri tuo, miten lapset kohtelevat vanhempiaan. Yleensä on se "oma elämä", joka on niin kiireistä ja täyttä, että siinä soittelemaan tai kuulumisia kertoilemaan ennätä. Sitten tulee viime hetkellä kutsu ja ajatus lähteäkin vanhalle kotipaikkakunnalle bailaamaan, joten isä ulos saunasta hush hush ruokaa ostamaan ja mamma perumaan menot, että saadaan nuoriso kuskattua näihin kivoihin bileisiin sussuineen.

Ei tässä lapset ole tulossa mitään perhepääsiäistä vanhempiensa kanssa viettämään. No en syytä ketään, voi olla syitä, miksi lapset eivät vanhempiaan kunnioita, mutta kyllä aika usein kyseessä on pilalle lellityt kakarat, joille ei tule mieleenkään, että vanhemmilla voisi olla muutakin tekemistä kuin heitä kuskailla ja ruokailuja järjestää. Ap saa kyllä sikäli itseään syyttää, että vielä tässäkään vaiheessa ei herätä keskustelua, vaan hyppää, kun kakara käskee.

Meillä on vanhempiin hyvät välit, mutta kyllä meillä siinä teini-iän lopulla käytiin keskustelu siitä, että jos sinä vaadit, että sinua kohdellaan aikuisena, sinun täytyy käyttäytyä kuin aikuinen. Myös vanhempiasi kohtaan. Se tarkoittaa mm. rajojen ja sopimuksien kunnioittamista.

Vierailija kirjoitti:

On ilmeisesti kaksi todellisuutta - maalla asuvat ja me kaupunkilaiset. Asuimme lapsena tilavassa rivitalossa Torpparinmäessä. Heti kun nuorin meistä lapsista muutti pois, myivät vanhemmat rivarin ja ostivat 62 neliön pienen kolmion Munkkiniemestä. Sen jälkeen asunto on ollut vanhempien koti. Kaikkien lapsuuskaverien vanhemmat ovat toimineet samoin. Ja niin aiomme mekin tehdä, kun lapset aikuistuvat.

Tai sitten se on Helsinki vs muu Suomi, jos asunto on iso ja kallis, niin ilmeisesti muutetaan siihen johon on varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ilmeisesti kaksi todellisuutta - maalla asuvat ja me kaupunkilaiset. Asuimme lapsena tilavassa rivitalossa Torpparinmäessä. Heti kun nuorin meistä lapsista muutti pois, myivät vanhemmat rivarin ja ostivat 62 neliön pienen kolmion Munkkiniemestä. Sen jälkeen asunto on ollut vanhempien koti. Kaikkien lapsuuskaverien vanhemmat ovat toimineet samoin. Ja niin aiomme mekin tehdä, kun lapset aikuistuvat.

Maalla ette ole asuneet siis koskaan. Ettekä lapsista välittäneet, miksi suvussanne siis lisäännytään? Eikö olisi parempi olla vela alusta saakka, ei pääsisi syyttömät kärsimään? 62 neliötä on muuten kaksio.

Siis pitääkö asua isossa asunnossa todistaakseen, että välittää lapsistaan? Me kyllä tapaamme vanhempiamme säännöllisesti, käymme porukalla brunssilla talvisaikaan joka toinen lauantai.

Vanhempieni 62 kolmiossa on kaksi makuuhuonetta sisääntulon oikealla puolella ja vasemmalla on olohuone ja putkikeittiö, jonka päässä on ruokailutila. Kylppäri on suoraan käytävän päässä. Ihan toimiva ja tyypillinen pohjaratkaisu.

Helsingissä on paljon pieniä useamman huoneen asuntoja vanhemmissa taloissa. Itse olen asunut 50-luvulla rakennetuissa taloisssa 56-neliön kolmiossa ja 77-neliön "neliössä". Silloin tehtiin toimivia ratkaisuja!

Minä kutsun lapsiani niin juhlapyhinä kuin muutenkin meille syömään ja mielellään tulevat. Ja saavat tulla koska tahansa muutenkin, rakastan lapsiani!

Ei sinne lapsuudnkotiinkaan tulla kuin tupaan sen jälkeen kun sieltä on muutettu veks. Se on silloin enää vanhempien koti ja heiltä sopii kysyä etukäteen onnistuuko vierailu. Onko se muka niin että vanhempien  pitäisi  koko ajan olla hälytysvalmiudessa sen sijaan että saisivat jo elää omaa elämäänsä? Miettikää hieman tätäkin asiaa te  lapsuudenkotiinne extempore kylään tulijat. Hyviin käytöstapoihin moinen ei kuulu vaan on moukkamaista.

Mä oisin sanonut että valitettavasti meillä on muuta suunniteltuna ja toivottanut hyvää pääsiäistä noille rajattomille nuorille sekä kironnut itseäni siitä etten ohjeistanut heitä paremmin kun muuttivat omiin kotiinsa.

Mulle noin ei voi käydä  koska olen tämän keskustellut omien nuorteni kanssa. Kyläilyt sovitaan etukäteen koska vanhemmilla on oma elämä eivätkä he istu keittiössä ruoka valmiina odottamasaa josko pesästä lentäneet tulevat moikkaamaan isin ja äidin jääkaappia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ilmeisesti kaksi todellisuutta - maalla asuvat ja me kaupunkilaiset. Asuimme lapsena tilavassa rivitalossa Torpparinmäessä. Heti kun nuorin meistä lapsista muutti pois, myivät vanhemmat rivarin ja ostivat 62 neliön pienen kolmion Munkkiniemestä. Sen jälkeen asunto on ollut vanhempien koti. Kaikkien lapsuuskaverien vanhemmat ovat toimineet samoin. Ja niin aiomme mekin tehdä, kun lapset aikuistuvat.

Tai sitten se on Helsinki vs muu Suomi, jos asunto on iso ja kallis, niin ilmeisesti muutetaan siihen johon on varaa.

Se on niin päin, että reunammalta saa tilavan asunnon samalla hintaa kuin pienen keskeltä. Jos ei enää tarvitse monia makuuhuoneita, niin asunto vaihtuu pienempään paremmalla sijainnilla, useimmat kuitenkin haluavat palveluiden äärelle ratikkareitille.

Vierailija kirjoitti:

Jos jokin tässä tapauksessa on surullista, se on juuri tuo, miten lapset kohtelevat vanhempiaan. Yleensä on se "oma elämä", joka on niin kiireistä ja täyttä, että siinä soittelemaan tai kuulumisia kertoilemaan ennätä. Sitten tulee viime hetkellä kutsu ja ajatus lähteäkin vanhalle kotipaikkakunnalle bailaamaan, joten isä ulos saunasta hush hush ruokaa ostamaan ja mamma perumaan menot, että saadaan nuoriso kuskattua näihin kivoihin bileisiin sussuineen.

Keneltä lapset yleensä oppivat kuinka käyttäydytään ja kuinka kohdellaan ihmisiä niin kotona kuin muualla?

Mun vanhemmat asuu vielä mun lapsuudenkodissa, jote mulla on sinne avain. Jos he muuttaisivat ni tuskin avainta enää ottaisin. Olen aina tervetullut kotikotii (kysytty vanhemmilta ), mutta ei he mua passaa. Jos heillä on menoa he menevät. Jos sattuvat olemaan kotona, jos tarvin kyydin ni tarvittaessa voivat heittää, mutta ei he mitää menoja sen takia peru. Asun aika kaukana, joten tulee senkin takia ilmoiteltua ku on niit vanhempia kuitenki kiva nähdä jos sinne asti raahautuu.

Ruoka kuluihin he eivät todellakaan halua mitää apua ja ei he mun takia ala miljoonaa sorttia laittaa, en ole sillee vieras. Mun vanhemmista on kiva jos otan kaverin täältä mukaan kattoo maalaiselämää. He tykkäävät ku talossa on elämää (ovat aina tykänneet et meillä käy mun kavereita) ja heistä on kiva tutustua myn kavereihin. Toki silloin jos/kun joku kaveri tulee mukaan he haluavat, että ilmoitan, koska äiti haluaa siivota tjs. Näin meillä, tapoja monia eikä yhtä oikeaa. Asia kuitenkin kannattaa keskustella, että mikä on teidän perheen tapa.

Niin ja jos lapses oottaa, että oot vaan häntä kuskaamassa ni se on itsekäs ja kannattaa laittaa heti stoppi tollasee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jokin tässä tapauksessa on surullista, se on juuri tuo, miten lapset kohtelevat vanhempiaan. Yleensä on se "oma elämä", joka on niin kiireistä ja täyttä, että siinä soittelemaan tai kuulumisia kertoilemaan ennätä. Sitten tulee viime hetkellä kutsu ja ajatus lähteäkin vanhalle kotipaikkakunnalle bailaamaan, joten isä ulos saunasta hush hush ruokaa ostamaan ja mamma perumaan menot, että saadaan nuoriso kuskattua näihin kivoihin bileisiin sussuineen.

Keneltä lapset yleensä oppivat kuinka käyttäydytään ja kuinka kohdellaan ihmisiä niin kotona kuin muualla?

Jos jaksoit lukea loppuun, niin tietäisit vastauksen ainakin minun mielestäni. Vanhemmiltaan, jotka eivät tässäkään vaiheessa näemmä aio nostaa asiaa edes keskusteluun, vaan ryntäävät saunasta suunnitelmiaan muuttamaan. Tämä on oikeasti aika ikävää, koska nuorelle annetaan näin täysin pielessä oleva käsitys omasta tärkeydestä. Näitä sitten maailma ja työelämä kovalla kädellä koulii.

Meilläpäin on sanonta, että kyllä maailma tassii, mutta kotona se tehtäisiin hellemmällä kädellä.