Aikuiset lapset yllättäen kotiin pääsiäiseksi?

Meillä lapset asuvat kotona mutta kyllä nyt jo voin sanoa ovat aina tervetulleita kotiin.

Kaapissa on aina puuroa ja jauhoista voin tehdä leipää, jauhelihaa pakkasessa ja kuivattuja yrttejä.

Nälkä menee, gourmeesta en tiedä.

Neliöt ovat lapsilla tiedossa , sopu sijaa antaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jokin tässä tapauksessa on surullista, se on juuri tuo, miten lapset kohtelevat vanhempiaan. Yleensä on se "oma elämä", joka on niin kiireistä ja täyttä, että siinä soittelemaan tai kuulumisia kertoilemaan ennätä. Sitten tulee viime hetkellä kutsu ja ajatus lähteäkin vanhalle kotipaikkakunnalle bailaamaan, joten isä ulos saunasta hush hush ruokaa ostamaan ja mamma perumaan menot, että saadaan nuoriso kuskattua näihin kivoihin bileisiin sussuineen.

Keneltä lapset yleensä oppivat kuinka käyttäydytään ja kuinka kohdellaan ihmisiä niin kotona kuin muualla?

Jos jaksoit lukea loppuun, niin tietäisit vastauksen ainakin minun mielestäni. Vanhemmiltaan, jotka eivät tässäkään vaiheessa näemmä aio nostaa asiaa edes keskusteluun, vaan ryntäävät saunasta suunnitelmiaan muuttamaan. Tämä on oikeasti aika ikävää, koska nuorelle annetaan näin täysin pielessä oleva käsitys omasta tärkeydestä. Näitä sitten maailma ja työelämä kovalla kädellä koulii.

Meilläpäin on sanonta, että kyllä maailma tassii, mutta kotona se tehtäisiin hellemmällä kädellä.

Kasvattaminen siinä vaiheessa kun lapset ovat jo muuttaneet muualle on aikalailla myöhäistä.

Paapominen ja palveliminen ei ketään opeta laiskaksi jos se kuuluu osana kasvatukseen. Silti kasvatuksen kuuluu myös se että lapsia opetetaan myös itse huolehtimaan myös muiden hyvinvoinnista. Samoin kuin siitä että asioista on tapana sopia ja keskustella etukäteen. Jos menään johonkin varmistetaan että se onnistuu. Että vastapuolelle on esim. ok että tullaan yllättäen tai että asia on sovittu hyvissä ajoin jos se on tarpeen. Joillekin sopii yllätykset enemmän kuin hyvin toinen tarvitsee aikaa esim. valmistella jotakin asioita. Yhtä oikeaa mallia siihen ei ole miten kaikkien ihmisten kanssa tulee toimia ja sen kuuluu myös lapsille opettaa.

Luuken, että minulle se olisi lippujen lopuksi kiva yllätys. Ei tarvitsisi ruveta järkkäilrmään. Pyytäisin heitä käymään kaupassa.

Koti on koti. Omat lapset on aina lapsiani. Sinne kotiini saa tulla. Kumppanit toki myös. Hehän ovat lapseni valittu.

Onneksi olkoon! Kotoa lähteneitä on aina kova ikävä. On upeaa jos he tulevat käymään! (Ja nykytörkeällä käytännöllä kaupathan ovat auki joka päivä. Että jos moraali kestää pitkänäperjantaina kauppaan menon, niin sinne vaan...)

Anoppi ja appi asu kaksin isoa taloa kaukana palveluista, vaikka niillä oli palveluiden ääressä toinen, pienempi, just remontoitu talo.. ne siis piti isoa, sähkölämmitteistä taloa monta vuotta vain siltä varalta, että lapset tulee käymään. Sit eivät voineet sähkölaskujen pelossa edes pitää jouluvaloja päällä kuin hetken iltapuolella... mä sit kysyin, että eikös se oo pikkusen hintava "varmuuden vuoksi" -täyshoitola, kun kulut on isot sillä vaatimattomalla käytöllä, mitä sille oli.

Suosikkiminiä taas hoki, että älkää vaan myykö, ku on niin ihana paikka. No, tottahan se oli ihana, mutta ihan järjetön kuluerä. Pari vuotta sitten myivät sen talon, eivätkä oo tietääkseni katuneet, vaikka ostaja yritti alkaa rahastaa muka piilossa olleilla vioilla. Mutta senkään takia anoppilaan ei oo järkeä pölähtää ilmoittelematta tai voi joutua etsimään hotellimajoitusta...

Toki näissä vaikuttaa perhekokokin, yksi lapsi on ihan ok yllätysvieraana, mutta ku sisaruksia on useampi, voi tulla ongelmia ihan käytännön järjestelyissä.

Mä kyllä myös koen, että mun koti on tämä, jossa mä asun mieheni ja lasteni kanssa, lapsuuskoti on aika vieras paikka, ku sieltä on ollu pois jo vuosia... mutta minusta kotoa pois muuttanut on perustanut oman kodin, eikä voi enää pitää lapsuuskotia niin kotina, että tulee ja menee miten vaan. Opiskelijat harvoin pitää opiskelijakämppää varsinaisena kotina....

Surullista luettavaa tämä ketju monella tapaa, jos on huonosti lapsensa kasvattanut ja piloille passannut niin turha siitä on av:lla valittaa.

Meillä ei kotona ikinä äiti passaa sen enempää että hyvää ruokaa tekee ja toki ostaa jotain herkkuja kaappiin. Kukaan meistä lapsista ei odota tulevansa täyden palvelun hotelliin, vaan keittiön siivoukseen, pöydän kattamiseen ja ruokien poislaittamiseen osallistutaan samalla tavalla kuin kotona asuessa. Ruokakuluihin äiti ei ikinä pyydä osallistumaan, mutta toki me käydään usein myös kaupassa. Ja jos käyn äitin kanssa kaupassa kotona ollessani niin äiti maksaa eikä edes anna minun ostaa omaa saunaoluttani. Tämän takia meillä kotiin voi aina tulla, toki soitellaan paljon äitin kanssa että kyllähän hän tietää suunnitelmat mutta joskus harvoin voi tulla extempore-reissuja (600km välimatkaa) jotka hän ottaa kyllä vain ilolla vastaan. Silloinkin soittaisin kyllä hyvissä ajoin että äiti on kotona. Viime kesänä päätettiin torstaina mennäkin juhlimaan juhannusta miehen isän luokse eikä todellakaan tarvinnut miettiä että meidän olisi pitänyt viikkoja ennen varmistaa asia puolison isältä. Jos isä olisi ollut pois kotoa olisimme menneet sinne silti, miehelläni ja minulla on edelleen kotiavaimet lapsuudenkoteihin vaikka ollaan molemmat 31. Eikä ainakaan meillä meidän lasten puolisot ole mitään vieraita, kaikilla on pitkäaikaiset puolisot jotka ovat jo osa perhettä.

Mikä se lapsuuskoti oikein on? Jos on syntynyt Joensuussa, muuttanut päiväkoti-ikäisenä Järvenpäähän, ekaluokkalaisena kolmioon Pohjois-Haagaan, seuraavaksi neliöön Niipperiin, sieltä samankokoiseen asuntoon Olariin ja lasten muutettua vanhemmat asuvat Tapiolassa kaksiossa.

Vierailija kirjoitti:

Surullista luettavaa tämä ketju monella tapaa, jos on huonosti lapsensa kasvattanut ja piloille passannut niin turha siitä on av:lla valittaa.

Meillä ei kotona ikinä äiti passaa sen enempää että hyvää ruokaa tekee ja toki ostaa jotain herkkuja kaappiin. Kukaan meistä lapsista ei odota tulevansa täyden palvelun hotelliin, vaan keittiön siivoukseen, pöydän kattamiseen ja ruokien poislaittamiseen osallistutaan samalla tavalla kuin kotona asuessa. Ruokakuluihin äiti ei ikinä pyydä osallistumaan, mutta toki me käydään usein myös kaupassa. Ja jos käyn äitin kanssa kaupassa kotona ollessani niin äiti maksaa eikä edes anna minun ostaa omaa saunaoluttani. Tämän takia meillä kotiin voi aina tulla, toki soitellaan paljon äitin kanssa että kyllähän hän tietää suunnitelmat mutta joskus harvoin voi tulla extempore-reissuja (600km välimatkaa) jotka hän ottaa kyllä vain ilolla vastaan. Silloinkin soittaisin kyllä hyvissä ajoin että äiti on kotona. Viime kesänä päätettiin torstaina mennäkin juhlimaan juhannusta miehen isän luokse eikä todellakaan tarvinnut miettiä että meidän olisi pitänyt viikkoja ennen varmistaa asia puolison isältä. Jos isä olisi ollut pois kotoa olisimme menneet sinne silti, miehelläni ja minulla on edelleen kotiavaimet lapsuudenkoteihin vaikka ollaan molemmat 31. Eikä ainakaan meillä meidän lasten puolisot ole mitään vieraita, kaikilla on pitkäaikaiset puolisot jotka ovat jo osa perhettä.

Kai vanhemmillakin on sitten teidän avaimenne ja he ovat vaikka ex-tempore tervetulleita teille, vaikka ette ole kotona - ovathan he osa perhettä.

Meilläkin kaikki juhlapyhät kuluvat niin, että lapset perheineen ja kavereineen ovat meillä täysihoidossa. Se on oikeesti aika rasittavaa. Mukavinta olisi jos vain poikkeisivat muutamaksi tunniksi, mutta monen päivän visiitit alkavat olla meikäläiselle liian raskaita. Vanhemmilla on vielä omaakin elämää sen jälkeen kun jälkikasvu on lentänyt pois kodista...

Ei se toimi niin päin, että vanhemmat voivat tulla omilla avaimillaan tai muuten yllättäen lastensa koteihin. "Ollaan junassa tulossa teille pääsiäiseksi, tulkaa hakemaan asemalta", soittaa anoppi.

Jos aloitus olisi tällainen, palsta täyttyisi vanhempia haukkuvista kirjoituksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kummallisia kommentteja täällä. Vanhemmat eivät saisi muuttaa perheasunnosta pienempään, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Jopa maalla vanhukset siirtyvät rivi- tai kerrostaloon palveluiden ääreen. Harva sinnittelee isossa talossa, kun ikä alkaa painaa.

Puolisoni on maalaistalosta ja vanhemmat muuttivat Juankoskelta Kuopioon kaksioon, kun vanhin poika jatkoi tilanpitoa. Ja puoliso oli silloin 19 vuotias ja juuri lähtenyt opiskelemaan Helsinkiin.

Jaa, isosta maatalosta jossa kymmeniä hehtaareja maata ja metsää, ei isäntä ja emäntä niin lähdekään. Sanoma heillä on että jalat edellä tästä talosta lähdetään.

Puolisoni kotitilalla on on kymmeniä hehtaareja peltoa, yli sata hehtaaria metsää ja nyt uusi navetta, jossa 84 lypsävää ja lypsyrobotit.

Kyllä anoppi ja appiukko muuttivat ihan vapaaehtoisesti ja mielellään kaupunkiin sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Mökin sitten rakensivat tutun järven rantaan.

Kuinka uskallat kirjoittaa noin tunnistettavasti? Näillä pienillä paikkakunnilla tiedetään välittömästi, kuka ainakin käy Aihe vapaalla... 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista luettavaa tämä ketju monella tapaa, jos on huonosti lapsensa kasvattanut ja piloille passannut niin turha siitä on av:lla valittaa.

Meillä ei kotona ikinä äiti passaa sen enempää että hyvää ruokaa tekee ja toki ostaa jotain herkkuja kaappiin. Kukaan meistä lapsista ei odota tulevansa täyden palvelun hotelliin, vaan keittiön siivoukseen, pöydän kattamiseen ja ruokien poislaittamiseen osallistutaan samalla tavalla kuin kotona asuessa. Ruokakuluihin äiti ei ikinä pyydä osallistumaan, mutta toki me käydään usein myös kaupassa. Ja jos käyn äitin kanssa kaupassa kotona ollessani niin äiti maksaa eikä edes anna minun ostaa omaa saunaoluttani. Tämän takia meillä kotiin voi aina tulla, toki soitellaan paljon äitin kanssa että kyllähän hän tietää suunnitelmat mutta joskus harvoin voi tulla extempore-reissuja (600km välimatkaa) jotka hän ottaa kyllä vain ilolla vastaan. Silloinkin soittaisin kyllä hyvissä ajoin että äiti on kotona. Viime kesänä päätettiin torstaina mennäkin juhlimaan juhannusta miehen isän luokse eikä todellakaan tarvinnut miettiä että meidän olisi pitänyt viikkoja ennen varmistaa asia puolison isältä. Jos isä olisi ollut pois kotoa olisimme menneet sinne silti, miehelläni ja minulla on edelleen kotiavaimet lapsuudenkoteihin vaikka ollaan molemmat 31. Eikä ainakaan meillä meidän lasten puolisot ole mitään vieraita, kaikilla on pitkäaikaiset puolisot jotka ovat jo osa perhettä.

Kai vanhemmillakin on sitten teidän avaimenne ja he ovat vaikka ex-tempore tervetulleita teille, vaikka ette ole kotona - ovathan he osa perhettä.

Ei ole koska jos et ymmärrä niin vanhempien ja lasten suhde on erilainen, meidän äiti on aina sanonut että hänelle me olemme aina hänen lapsiaan ja niitä pieniä joista huolehditaan vaikka olemme aikuisia. Ei lapsilla ole samanlaista tunnetta vanhempia kohtaan, ainakaan ennenkuin vanhemmat ovat niin vanhoja että heistä on huolehdittava. Äitini on kyllä aina tervetullut meille jos on täällä päin, miehen isä käykin meillä aika paljon auttelemassa asioissa ja voisi käydä ihan vaan kahvillakin mutta ei ole hänen tapaistaan. Opiskeluaikana oli itsestäänselvyys että äiti oli minun kämpilläni yötä miehensä kanssa kun olivat lähdössä aamuyön lennolla ulkomaille, ei hänen tarvinnut lupaa kysyä.

Ainiin, mummilaan en mene omilla avaimilla mutta ilmoittamatta saatan käydä oven takana kokeilemassa josko mummi olisi kotona. Mummia ei haittaa etten ilmoita tulostani, varmasti olisi mielissään jos kävisin enemmänkin.

Miksi ne lapset muuten ylipäätään pitää hankkia jos 18-vuotiaana niistä tulee yhtä vieraita kuin kenestä tahansa muusta?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs teitte lapsia, jos ei sovi, että tulevat käymään? Ihme meininkiä.

Vanha kunnon "lapset ensin hautaan asti"-asenne. Ei kuule tarvitse extempore omia AIKUISIA lapsiaan katella jos on jo muita suunnitelmia.

Kauhean surullista, että lapsista tulee vieraita kun ovat muuttaneet omilleen. Kyllä minä ja sisarukseni käytiin äidin luona ihan miten sattuu ja aina äiti oli onnellinen. Isä kuoli jo 1996, äiti pari vuotta sitten. Kukaan ei nälkään kuollut vaikkei juuri silloin äiti ehtinyt kauppaan. Yleensä soitin junasta, että olen tulossa ja että mitä tarvii kaupasta, poikkean tullessani. Joskus sattui, että äiti olikin jossain kylpyläreissulla tms. Ei se haitannut, yleensä veli tai sisko tuli myös siihen hengailemaan.

Ne oli ihania aikoja. Äitiä ikävä :(.

Vierailija kirjoitti:

Ei se toimi niin päin, että vanhemmat voivat tulla omilla avaimillaan tai muuten yllättäen lastensa koteihin. "Ollaan junassa tulossa teille pääsiäiseksi, tulkaa hakemaan asemalta", soittaa anoppi.

Jos aloitus olisi tällainen, palsta täyttyisi vanhempia haukkuvista kirjoituksista.

Äitini sanoi joskus, että lapsi tulee kotiinsa, vanhempi kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän aikuiset lapset osaa käydä kaupassa ja laittaa ruokaa vuorollaan. Relatkaa, mukavaahan se on jos on enemmän porukkaa. 

Tämä kommentti osoittaa, ettei ole koskaan kestinnyt isoa porukkaa yökyläläisiä monta päivää... oikein naurattaa, kun ajattelenkin parikymppisiäni kumppaneineen ja ihan " normaaleja " opiskelevia nuoria ovat.

Jaha, meillä on 6 lasta ja pitkään on ollut puolisot mukana ja nykyään lapsenlapsetkin. Riittääkö tämä isoksi porukaksi? Itse olen lapsistasi uusavuttomia kasvattanut ja nyt korjaat satoa, meillä ei tulisi kenellekään mieleenkään passauttaa äitiä vaan kaikki osallistuu.

Että se niistä sun "normaaleista" lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Mikä se lapsuuskoti oikein on? Jos on syntynyt Joensuussa, muuttanut päiväkoti-ikäisenä Järvenpäähän, ekaluokkalaisena kolmioon Pohjois-Haagaan, seuraavaksi neliöön Niipperiin, sieltä samankokoiseen asuntoon Olariin ja lasten muutettua vanhemmat asuvat Tapiolassa kaksiossa.

Eiköhän se tässä ole tullut selväksi jo, että sitä ei läheskään kaikilla ole. Vanhemmat ei miellä sellaista antavansa jälkikasvulleen, ja lapsetkin itse kokee menevänsä vieraina kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän aikuiset lapset osaa käydä kaupassa ja laittaa ruokaa vuorollaan. Relatkaa, mukavaahan se on jos on enemmän porukkaa. 

Tämä kommentti osoittaa, ettei ole koskaan kestinnyt isoa porukkaa yökyläläisiä monta päivää... oikein naurattaa, kun ajattelenkin parikymppisiäni kumppaneineen ja ihan " normaaleja " opiskelevia nuoria ovat.

Jaha, meillä on 6 lasta ja pitkään on ollut puolisot mukana ja nykyään lapsenlapsetkin. Riittääkö tämä isoksi porukaksi? Itse olen lapsistasi uusavuttomia kasvattanut ja nyt korjaat satoa, meillä ei tulisi kenellekään mieleenkään passauttaa äitiä vaan kaikki osallistuu.

Että se niistä sun "normaaleista" lapsista.

Ja kyllä se on vanhemman vika, jos pitää "kestitä" - ei aikuisia lapsia pidä passata tai kustantaan. On täysin eri asia rakastaa niitä.

*yksi kuudesta sisaruksesta myös*

Luulen, että lapset ovat halunneet järjestää kivan yllätyksen. Cittarit ovat ainakin auki. Sieltä saa ruokaa pääsiäisenäkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs teitte lapsia, jos ei sovi, että tulevat käymään? Ihme meininkiä.

Vanha kunnon "lapset ensin hautaan asti"-asenne. Ei kuule tarvitse extempore omia AIKUISIA lapsiaan katella jos on jo muita suunnitelmia.

No ilman muuta se kuohuviinilasi top paikassa ystävättären kanssa on tärkeämpi.