Ensimmäiset muistosi McDonald'sista?
Muistan kun lapsuudenystäväni äiti haki hänelle usein Happy Meal -aterian töistä tullessaan. Jos olin kaverini luona, niin sain syödä hieman ranskalaisia myös ja hän antoi minulle jääpalat cokiksestaan. Kun ensimmäisen kerran maistoin itse Big Mac -hampurilaista, se oli ihanan makuista, mutta alkoi maistua puolivälissä pahalta enkä pystynyt enää syömään. Vasta myöhemmin ymmärsin sen johtuvan 2 suolakurkkuviipaleesta, jotka sitten myöhemmin ymmärsin noukkia pois.
Siihen aikaan kiersi myös huhu, että joku oli löytänyt hampurilaisestaan hännän. Henkilökunta oli yrittänyt tarjota hänelle ja perheelleen vuoden ilmaisia aterioita jos hän vaikenee tapauksesta, mutta tarinan mukaan hän oli lähettänyt hännän laboratorioon ja se oli paljastunut rotanhännäksi.
P.S. Hesburger/Rolls/Carrolls ym. -muistot käy myös.
Kommentit (90)
Työmatkalla Tampereelle työkaveri halusi ehdottomasti käydä McDonaldsilla, silloin ei tainnut vielä Helsingissä moista olla, ainoastaan kotimainen vaihtoehto, Carrol's. Oli siis varmaan 80-luvun puolella.
Vierailija kirjoitti:
Kävin ekan kerran mäkissä ala-asteella joskus 80-luvulla. Nirsona ja epäluuloisena tilasin hampurilaisen pelkällä sämpylällä ja pihvillä :D Myöhemmin uskaltauduin ottamaan myös sinappia ja ketsuppia! Suolakurkuista ja hampurilaisjuustosta en edelleenkän pidä, valitsen aina sellaisen vaihtoehdon jossa niitä ei ole.
Onko ne muka joskus sisältäneet sinappia?
Vierailija kirjoitti:
Aina. Sellaista vauvankakan väristä ja pistävän pahaniin makuista.
Tarkoitatkohan majoneesia?
Carrolsissa oli muuten parhaat ranskikset ja pirtelömaut, oli mm. banaania ja päärynää. Nyt viime vuosina molempia on näkynyt satunnaisesti muissakin paikoissa, mutta sitä ennen olivat kiven alla.
Muistan erityisesti Citykäytävän Carrolsin, jossa oli akvaarioita. Oli todella hienoa istua siellä tokassa kerroksessa ja katsella ihmisiä.
Elävän arkiston helmi aiheesta: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/21/burger-king-carrols-ja-clock-sy…
;D Meininki on kuin Neuvostoliitossa!
Kaverin kanssa kävimme Tampereen McDonald'sissa sinä iltana, kun se avattiin. Se oli joulukuussa 1984. Muistan, että siellä oli ongelmia sähkön kanssa, eikä porukkaa heti päästetty sisään. Söin illan mittaan neljä Big Macia ja omenapiirakankin taisin syödä.
Olisinkohan ollut 20 - 21, kun kaupunkiimme avautui Mäccäri. Harva se ilta sieltä tuli alkuun jotain haettua, kunnes alkuinnostus meni ohi. Olihan se hienoo tilata autokaistalta ruokaa mukaan ja sitten kurvata parkkipaikalle syömään...
Ysärillä, kun kaupunkiimme avautui eka mäkkäri tuli kaveriden kanssa aina haettua juustohampparit ja sundaet ! Oli niin paljon parempaa kuin grillin paskan makuiset hampurilaiset... Alkuinnostuksen kourissa söin mäkkärillä varmaan kahdesti kuussa .D
Kiipeily Tampereen Koskikeskuksen mäkkärin kiipeilytelineessä. Tai ainakin minusta se oli mäkkärin kun aina käytiin syömäs siel ja sitl eikittiin siinä telineessä. Haluisin nähdä kuvan siitä, kun muistikuvissani se on monen kerroksen kokoinen ja haluisin tietää oikean koon :D
Käytiin aina silloin tällöin äidin kanssa itiksen Carollssissa :D
Se oli sellanen "palkkio" jos olin käynyt reippaasti lääkärissä yms. :) Ihania muistoja!
Mäkkäristä mulla on muistoja Kouvolasta papan kanssa :D varmaan joskus 90 luvulla tullut kouvolaan mäkkäri? Pappa vei mut ja veljeni aina sinne syömään ja pallomereen 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin ekan kerran mäkissä ala-asteella joskus 80-luvulla. Nirsona ja epäluuloisena tilasin hampurilaisen pelkällä sämpylällä ja pihvillä :D Myöhemmin uskaltauduin ottamaan myös sinappia ja ketsuppia! Suolakurkuista ja hampurilaisjuustosta en edelleenkän pidä, valitsen aina sellaisen vaihtoehdon jossa niitä ei ole.
Onko ne muka joskus sisältäneet sinappia?
On niissä nytkin. Kaveri tilaa aina ilman Xd
Vierailija kirjoitti:
Olimme ulkomailla ja vanhempani sanoivat, että jos haluan ostaa McDonald'sista jäätelön, voin käydä sen aivan hyvin itse ostamassa ja harjoitella englantia. Menin tiskille ja sanoin monta kertaa "sunday" ja yritin ojentaa seteliä. Kaksi myyjää yrittivät siinä pohtia, että mikähän minua vaivaa tai mitä haluaisin. En pienenä tiennyt, ettei muiden maiden mäkeissä jäätelöllä ollut "Sunday-jäätelö" -nimeä.
Käsittääkseni nykyään on aika maailmanlaajuisesti SUNDAE jäde.
Pääsin ensimmäisen kerran hampurilaisravintolaan vasta aikuisena kun menin sinne itse, koska lapsuusperheessäni ei syöty koskaan roskaruokaa enkä saanut mennä siksi McDonald'siin tai muihin roskaruokapaikkoihin teininäkään. Olen syntynyt 1981 eli ensimmäisen kerran pääsin hampurilaispaikkaan syömään vuonna 2000, kun olin muuttanut 19-vuotiaana omaan kotiin ja päätin käydä Hesburgerissa. Kovin montaa kertaa en ole sellaisissa paikoissa käydä, koska en koskaan lapsena saanut esim. hampurilaisia, ranskalaisia perunoita, pehmistä tai limsaa koskaan, niin en ole tottunut syömään niitä aikuisenakaan. Syön nykyäänkin aina vain terveellistä ruokaa, johon totuin lapsena, koska en pidä epäterveellisestä ruoasta, koska en sitä lapsena saanut.
Vierailija kirjoitti:
Tampereen hämeenkatu, hampurilainen 5 markkaa.
Mulla sama! Olin muuttanut Tampeerelle ja se mäkkärikin oli vasta tullut siihen. 5 markkaa ja pahaa, mutta silti kävin sen toisinaan syömässä, kun siihen oli varaa.
Muistan lapsuudesta (90-luku) ne keltaisesta ja vaaleanpunaisesta styroksista tehdyt kannelliset rasiat, joissa hampurilaisen sai. Nykyän niitä ei ole, vaan rasia on kartonkia tai pelkkä paperikääre.
Muistan myös, kun en lapsena osannut sanoa "quarter pounder" vaan sopersin jotain sinne päin. Onneksi myyjä ymmärsi. :)
Mäkkärissä (ja ravintolassa ylipäänsä) käyminen 90-luvulla oli melkoista luksusta. Muistan kaksi erityistä mäkkärireissua siltä vuosikymmeneltä.
Kävimme koko perhe joka perjantai naapurikaupunhin citymarketissa ruokaostoksilla. Äiti osti kerran sillä reisdulla ässäarvan ja voutti 5000 markkaa!!! Mentin juhlimaan sitä mäkkäriin.
Toisella kerralla äiti oli koko viikonlopun jossain reissussa, mikä oli tosi harvinaista. Isä ilmeisesti päätti mennä siitä mistä aita on matalin, eli vei meidät lapset tykkimäkeen ja mäkkäriin. Kumpaakaan ei tapahtunut noin suurinpiirtein ikinä.