80-luvulla syntyneet, muistatteko mitä söitte aamupalaksi lapsena/teininä?
Itse muistan ainakin kaakaon ja ranskanleivään ! Olin hoikka lapsi ja hampaat kunnossa, vaikka saatoin juoda kaakaota neljästi päivässä .
nykyäänhän sokeri ja vehnähöttö on ehdoton nou nou ja julkinen teilaaminen varma,j os kertoo lapsensa saavan aamupalaksi vaikkapa suklaamuroja ja paahtoleipää! Vanha kunnon mannapuurokin on perkeleestä.
Kommentit (395)
Paahtoleipää, ranskanleipää, päällä lauvantaimakkaransiivu ja voita. Kahvi maistu jo ala-asteella. Just oli han tohon päälle laittaa appelsiinimarmelaatiakin joskus, sit ei tietenkään sitä makkara.
80-luvulla nautin yleensä aamiaiseksi kaksi pulloa verotusluokka IVA:n olutta. Huoneenlämpöinen olut rauhoitti vatsaa, ensimmäinen tuli yleensä ulos, toinen pysyi jo lähes poikkeuksetta sisällä.
Ranskanleipä ja lauantaimakkara, joku ihana kevyt linja levite varmaan siellä välissä. Kaakaota tottakai. Arkisen aamupalan syömisen lopetin kyllä kokonaan jo aika varhain ala-asteella.
Meillä oli aina puuroa. Ei kykene enää.
Joka aamu kuumaa OˋBoy-kaakaota (ennen mikron ostoa äiti keitti hellalla kaakaojauheesta, tähän paloi aina suu ja kaakaon päälle muodostui ällöttävä kuori). Lisukkeena vaihtelevasti sitä jo mainittua ranskanleipähöttöä kermajuustolla ja voilla, riisimuroja joihin kaadettiin sokeria päälle/huurrettuja muroja (en muista, että kaupassa olisi ollut kovasti vaihtoehtoja näissä tuohon aikaan), joskus kaurapuuroa isolla voiklöntillä, jota lisättiin kun edellinen oli sulanut, paahtoleipää, jogurttia (makuina oli vain vanilja, mansikka, hedelmäpommi ja muutama muu spesiaalimpi), valkoista ”tavallista” viiliä -ja taas sitä sokeria päälle, joskus saatiin ruisleivän päälle munakokkelia.
Luulenpa, että kauppojen tarjonta oli aika pitkälti samanlainen ja se määritti osin aamiaistarjonnan (ainakin pikkukaupungissa hypermarkettien vielä puuttuessa). Tietoisuus ravintoarvoista yms. ei myöskään ollut samalla levelillä saatika kiinnostuksen kohteena kuin nykyään.
Luonnollisesti olimme veljieni kanssa myös liikkuvaisia, hoikkia (edelleen) ja hampaat olivat/ovat hyvässä kunnossa. Aika oli eri.
Vm.-81
Arkiaamuisin kaurapuuroa ja pakastemarjoja, lauantaisin mannapuuroa ja sunnuntaisin riisipuuroa. Aina. Lisäksi sai ottaa ruislimppua tai näkkäriä, mutta Rice krispies-muroja ja jogurttia oli vain iltapalalla.
Muistan, puuroa, puuroa ja puuroa. Välillä teetä ja äidin leipomaa hiivaleipää, johon olin älyttömän kyllästynyt, koska aina oli sitä samaa. Puuroon ei tietenkään saanut laittaa sokeria. Voisilmän sentään sai.
Ei meillä ollut puhettakaan kaakaosta, jogurtista tai muroista, koska äiti oli terveysintoilija. Tai eipäs, oli sentään joskus luonnonjogurttia, jota maustettiin marjoilla ja hedelmäsokerilla. Tai sitten oli kotona tehtyä viiliä.
Arvatkaa, mitä nykyään syön aamupalaksi? Puuroa tai weetabixia. :D Jotenkin se nyt aikuisena maistuukin hyvältä.
Ison mukillisen kaakaota kylmänä ja kaksi paahdettua ruisleivänpalaa voilla + juustolla. Joskus aniharvoin myös muroja.
Erikoista, että 80-luvulla syntyneet ovat kuin tietäisivät jotain kyseisestä vuosikymmestä. Se oli äitisi vuosikymmen, ei sinun.
Ala-asteella 80-luvun lopussa söin välipalaksi riisimuroja reilulla sokerisatsilla tai lämmitin mikrossa pakkasesta ottamiani voisilmäpullia. Niitä saattoi mennä pussillinen. Aamupalaksi taisin syödä kaurapuuroa ja omista marjoista tehtyä mehukeittoa.
En ole ylipainoinen ollut koskaan ja aikuisena en enää ole muroja syönyt. Lapset meillä syövät välillä ja kaakaota juovat mielellään.
Erilaisia muroja, ei kuitenkaan weetabixia, niistä en tykänny. Ja puuroa mansikkahillolla ja maidolla yleensä. Joskus ruisleipää juustolla ja meetwurstilla. Joulun aikaan pipareita ja kaakaota. Yläasteella mukaan tuli tee, muuten samoja ruokia.
Ruislimppua ja päälle maksamakkaraa tai juustoa
Kylmää tai lämmintä kaakaota (o'boy) fiiliksen mukaan
Riisimuroja maidon kanssa myöhemmin (ysärillä)
Meillä äiti ei suostunut ostamaan koskaan Coco Popseja tai muita herkkumuroja. Muistan samalla tavalla kuin joku toinenkin kirjoittaja, että luokkakaverin aamupala oli jacky makupala. Oi aikoja! Silloin olin siitä niin kade mutta nyt olen samanlainen "natsimutsi" enkä anna lapsille mitään sokerimuroja. Lapsuuden ruokatottumukset ovat merkittävässä roolissa siiinä, millaiseksi aikuisen ruokavalio muodostuu. Meillä syötiin paljon kalaa ja aina oli pakko syödä salaattia ennen lämmintä ruokaa. Nyt suosikkiruokani on - yllätys yllätys - kala ja runsas salaatti.
Ala-asteella Coco pops -suklaamuroja tai Kelloggs Frostieseja, yläasteella Start-mysliä ja maustamatonta jogurttia. Olin 20-vuotiaaksi asti aina tosi hoikka vaikka söin ihan mitä vaan.
Oispa ollu ruokaa kaapissa niin olisin kyllä syöny ihan mitä vaan :/
Söin sokerimuroja tai roiskeläppäpizzoja (vanhempien mielestä tarvitsin lihaa luiden ympärille) aina kaakaon kanssa, vähän isompana myös leipää, jogurttia. Omat lapset nykyään syövät huomattavasti vähemmän sokeria ja eineksiä ja enemmän vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja kuitua.
Vaihtelevasti kaikenlaista: erilaisia puuroja, leipää, mysliä, hedelmiä, riisipiirakoita, jogurttia yms. Ei oikeastaan koskaan valkoista vehnäleipää. Juomaksi maitoa, myöhemmin teetä tai kahvia.
Samettivelliä lapsena. Teininä 6kpl ohuita pieniä ruisleipä palasia joissa margariinia ja juustoa päällä, teetä ja joko vaihtoehtoisesti c-poretablettijuoman tai ihan tablettina, myös kalkkitabletteja. Kaikki oli aina valmiiksi tehty pöytään kun heräsin aamulla. Äiti <3 https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/pohditko_eroa_as…
Valion jugurttia, paahtoleipää ja tuoremehua. Viikonloppuisin sitten ihan mitä vaan, esim. jäätelöä. Tämmöistä muistan kavereillakin olleen. Nykyaika on rasittavaa.
Vehnänen on ainakin ennen tarkoittanut myös vehnäleipää, ei välttämättä pullaa, miksi se nykyisin mielletään.