80-luvulla syntyneet, muistatteko mitä söitte aamupalaksi lapsena/teininä?
Itse muistan ainakin kaakaon ja ranskanleivään ! Olin hoikka lapsi ja hampaat kunnossa, vaikka saatoin juoda kaakaota neljästi päivässä .
nykyäänhän sokeri ja vehnähöttö on ehdoton nou nou ja julkinen teilaaminen varma,j os kertoo lapsensa saavan aamupalaksi vaikkapa suklaamuroja ja paahtoleipää! Vanha kunnon mannapuurokin on perkeleestä.
Kommentit (395)
Sitä mitä yksityiskokki pöytään kantoi.
Ranskista tai polakkaa (Elannosta ostettu)
Muroja (riisimurot tai cornflakes)
- 70-luvun lopussa syntynyt joten pahoittelut kun en aivan osu kohderyhmään.
Kahvia ja nisua (edellisellä vuosikymmenellä syntynyt, mutta absoluuttinen pakko vastata).
Kaakaota ja pari palaa ruis/paahtoleipää tai äidin tekemiä sämpylöitä. Päällä yleensä kurkkua ja tomaattia. Meillä ei koskaan ollut ranskanleipää. Äiti oli terveydenhoitaja, joten leivässä tuli olla kuitua, joka ruuan kylkeen oli salaattia jne. Ei kuitenkaan mielestäni mitään nipotusta; la karkkipäivä ja kesälomilla sai syödä aamupalaksi välillä myös kunnon sokerihöttömuroja.
Mitä hampaisiin tulee, se on osin tuuriakin. Samalla ruokavaliolla ja harjaamisella minulla on aina ollut paljon reikiä, siskollani ei yhtään.
Riisimuroja tai cornfleikseja, yleensä juomana tuoremehua. Ehkä välillä ranskanleipää.
Yläasteella join kupillisen Liptonin teetä aamulla. En syönyt mitään ennen koulua. Kotona olisi kyllä ollut syötävää, mutta minulle ei maistunut. Ajoitin siksi aamiaiseni siten ettei kukaan perheenjäsen ollut samaan aikaan keittiössä.
Leipuri kirjoitti:
Vehnäistä ja kansansuussa jopa pullaksi kutsuttua leipää oli ennenaikaan aivan yleisesti aamupalana. Vehnänen oli yleisnimitys pelkästä vehnästä tehdylle leivälle, joka erosi ruis- ja sekaviljasta tehdyistä leivistä. Sitä saatettiin kutsua myös pullaksi, joka nykyään sitten on vain makea herkku. Joskus 80-luvun alkupuolella ollessani Elannon pullapuodissa töissä siellä kävi useita vanhoja ihmisiä ostamassa "puolikkaan pullan" ja he nimenomaan tarkoittuvat polakkaa tai ranskanleipää jota sai ostaa tiskistä myös puolikkaina.
Älä nyt sekoita asioita. Vehnänen tarkoittaa nimenomaan pullaa. Ihan tavallista pitkopullaa, joskin sitä käytetään muistakin pullista.
Ranskanleipää kutsuttiin ranskanpullaksi, koska on yhtä vaaleaa ja höttöisempää kuin pulla. Sellaista leipää ei kotioloissa leivottu, koska vaaleat leivät leivotaan meillä hiivaleipäjauhoista.
Leipää, jossa päällä edamjuustoa ja lauantaimakkaraa. Leipä oli useimmiten sitä paperipussissa myytyä vehnähöttö-ranskanleipää. :D
Kaurapuuroa (mutta se oli hyvää, pitkään haudutettua), välillä manna - tai riisipuuroa voileivän ja maidon kera.
Enimmäkseen tuolla lähti aamu käyntiin.
Nykyisin en syö puuroa aamulla kuin ehkä muutaman kerran vuodessa.
Ot, mutta kun tätäkin sivuttiin: 1930-luvun lehdessä oli mainos, joka julisti: ”Puuroaamiaisessa on enemmän kalorioita kuin kahviaamiaisessa”, ja kuvassa emäntä hämmentää hellalla puuroa heittäen samalla kahvipannun menemään niin että roiskuu. Siinä siis yritettiin suositella puuroa kahvin tilalle - ilmeisesti joillain oli tapana juoda pelkkää kahvia - ja ”enemmän kalorioita” oli suositeltava asia, nykyisinhän tuo ei ihan toimisi tuossa muodossa 😄
En syönyt lapsena aamupalaa. Voi olla että perhepäivähoitajalla tuli syötyä, jos menin sinne riittävän aikaisin.
Mutta kouluikäisenä en syönyt koskaan, ei vaan maistunut. Join pelkkää kahvia.
Voileipiä (esim. rouheranskaa tai perunalimppua, ja valmiiksi siivutetut tulivat vasta kun olin lukiossa), muroja maidon kanssa, varmaan viiliä tai jogurttia joskus.
Olisin halunnut sokeroituja muroja tai suklaamuroja, mutta niitä sain hyvin harvoin. Kotona oli riisimuroja tai tavallisia maissihiutaleita. Ekalla ja/tai tokalla äiti vei minut kerran viikossa ennen koulun alkua koulun lähellä asuvalle luokkakaverilleni, koska äidin työpäivä alkoi aikaisemmin, ja siellä muistan syöneeni aina Coco popseja. Taisi olla viikon kohokohta.
(Jos niitä joskus oli kotona, söin niitä pitkin päivää kourakaupalla.)
En muista mitä join, ennen kuin aloin tykätä teestä. En varmaan kuitenkaan kaakaota joka päivä, ehkä vettä tai maitoa.
Ai niin, rusinapaahtoleipää! Ja se kai sentään oli valmiiksi viipaloitua.
Mä söin yleensä ruissekaleipää ja teetä. Sellaista leipomon ruisleipää, jota vanhempani vieläkin ostavat. Päällysteinä oli juustoa tai leikkelettä ja usein varmasti kurkkua tai tomaattia. Muroja meillä oli tosi harvoin. Jugurttia saatoin syödä joskus, ja muistan, että mulla oli yläasteella vaihe, jolloin söin puuroa.
Suklaamannapuuroa ja kahvia, vanhemmat ei vastustaneet että ala-ikäinen joi kahvia.
satunnaisesti oli kaurapuuroa, weetabixia, viiliä yleensä
Meilläkin oli se kaakao, ranskalanleipä ja juusto! Lämmin kaakao ja pehmeä ranskanleipä, ai että <3
Sokerikuorrutettuja muroja ja lisäsin päälle sokeria. 😂 Lisäksi tuoremehua. Ei ihme että hetken kuluttua oli taas nälkä. Koulusta tullessa mehukattia, pirtelöitä, piirakkaa, roiskeläppä-pitsoja, viinereitä, hamppareita..
Mutta olin myös hoikka lapsi, lähes laiha. Aika jännä että niin moni muu täällä sanoo samaa vaikka ruokavalio oli todella epäterveellinen. Tuollaisella ruokavaliolla pelotellaan amerikkalaisissa Netflix-dokkareissa ja esitellään sairaalloisen lihavia lapsia. 😂
Mustaa teetä maidolla ja sokerilla, ja ranskanleipää jonka päällä tuorekurkkua juustoa ja margariinia.
Weetabixiä sokerilla/mansikkahillolla.
Aika lailla samanlaista nähtävästi mitä muillakin.
Kaurapuuria meillä ei syöty, mutta mannapuuroa ja vispipuuroa kyllä. Tosin nämä ei olleet aamupalana.
Honey puffs -muroja, mansikkajogurttia, paahtoleipää, riisipuuroa, kaurapuuroa hillolla/mansikoilla/voisilmällä, viilis-viiliä, jacky-makupaloja... Hoikka ja hyvähampainen lapsi olin. Maistoin noita Honey puffs -muroja joskus vanhempana uudelleen ja huhheijaa, että olivat ylisokeroituja. Eivät enää menisi alas, vaikka muksuna niitä mässytti tyytyväisenä melkein joka aamu.