Onko kyse jonkinlaisesta syömishäiriöstä? Mies oikuttelee ruoan kanssa.

Mitä pienemmät lapset, sitä tarkempi ruokarytmi.

Aamulla puuroa plus muuta. Sitten vaikka lounas tulemaan ulkoilun ajaksi. Tai lounaaksi eilisen päivällisen jämiä. Lounaan jälkeen päiväunet. Välipala herättyä ja päivällinen klo 17-17.

Iltapala.

En myöskään ymmärrä miten ei osaisi tehdä riittävästi ruokaa. Mainitsit ettei teillä ruuaksi riitä peruna ja jauheliha ja kuitenkin esimerkkinä oli juurikin kilosta jauhelihaa lihapullat ja hämmästelit ettei se riitä kuudelle hengelle. Ei meilläkään riitä. Mutta kilo jauhelihaa esim laatikossa tai keitossa riittää moneksi kerraksi.

Sanoit ettet osaa tehdä tarpeeksi ruokaa miehelle evääksi. Kuulostaa kyllä aika avuttomalta. Sitä pitäisi osata tehdä vaikka kotona oleville seuraavan päivän lounaaksi.

Aloita tänään. Lounas tarjotaan klo 11-12.

Iltaruoka myös!

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi vastaat vittuilulla todella hyviin neuvoihin paremmasta rytmistä joka olisi lapsillekin parempi ja auttaisi paremmin kaikkia jaksamaan? Mutta vouhotat vaan miehestäsi koko ajan. Miksi?

Voisit vaikka viikonloppuna harjoitella tätä rytmiä miehesi ja lasten kanssa yhdessä; aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.

Suositushan on syödä 3-4 tunnin välein jolloin verensokeri pysyy tasaisena eikä tule tarvetta ahmia koko satsia kerralla. Tämä myös pitää turhan napostelun kurissa. Kun tämä on kunnossa, on energiaa tehdä vaikka mitä ja voi paremmin koko perhe.

Ja raaka-aineita vaihdellen ja monipuolisesti päivittäin viiden aterian normaalilla rytmillä. Veikkaanpa että huomaat itsekin voivasi paremmin ja jaksavan paremmin. Ja olevasi energisempi jättämällä välipalat minimiin ja tehden kunnon ruokaa kaksi kertaa päivässä. Tämän huomaa varmasti miehesikin jos vain vähän viitsii nähdä vaivaa asian eteen itse ja toimii itse esimerkkinä. Nyt olet mahdollistanut tuon ahmimiskäytöksen aivan itse. Tulet vastaamaan vittuilulla tähän mutta veikkaanpa monen olevan samaa mieltä kanssani joilla on ruokailuasiat normaaleja ja kunnossa.

T. Personal trainer, äiti ja vaimo

(Eriasia on tietenkin haluatko sitä muutosta lopun viimein itsekään perheen ruokailuun ja haluatko apua vai et ihan aikuisten oikeasti. Tunnutte olevan täysin hukassa koko perhe.)

Taidat itse olla ihan hukassa, vaikka tituleeraatkin itseäsi personal traineriksi.  Eihän sun mallissa kerkiä muuta tekemään kuin syömään. Jatkuvasti pitäisi olla jotain syömässä. Ei kannata vedota suosituksiin, ne ei perustu terveyteen, vaan ruokateollisuuteen.

Ehdin hyvin lasten ulkoilla aamupalan ja lounaan välissä sekä iltapäivälläkin. Vaikka syödäänkin 3-4 tunnin välein. Terveellisempää tämä on kuin napsia niitä välipaloja jatkuvasti ;)

Mainostit luomuruokailua ja nyt sitte syöttekin pinaattilettuja, kasvispihvejä pakasteesta, jukurtteja joissa paljon piilosokeria ja leipää eli tyhjiä hiilareita. Olet ristiriitainen tapaus. Anteeksi kun tarjosin apuani mutta onnea valitsemallasi tiellä ja jatkakaa samalla linjalla. Älä sitten valita kun miehesi ahmii kuin sika. Taidat ahmia itsekin kaksin sorkin välipaloja.

T. Personal trainer, äiti ja vaimo

P.s. mulla on energinen ja jaksava mies kotona joka ei ole ahmiva sika kuten sinulla ;)

Ensin on luomua kaikki ja yhtäkkiä onkin leipä-pakastelinja ap:lla itsellään :D

Miehiin tepsii yleensä paremmin tai he ottavat asian vastaan paremmin kun joku "auktoriteetti" sanoo. Jos et saa miestä ravintoterapeutille tms niin hanki jotain neuvolan tms esitteitä lasten terveellisestä ruokarytmistä ja käske lukemaan. Niissä on usein esimerkit päivän aterioista. Korosta että yksipuolinen ruoka tuottaa puutostiloja. Sano että te muut syötte syötte suositusten mukaan, ja jos hän yrittää estää, niin pyydät neuvolasta ottamaan mieheen yhteyttä. Kova kovaa vastaan. Mä en alistuisi päivääkään tuollaiseen kyykyttämiseen.Pyydä että pysyy kaukana keittiöstä jos teidän ruokailu ahdistaa .

.

Vierailija kirjoitti:

Ehdin hyvin lasten ulkoilla aamupalan ja lounaan välissä sekä iltapäivälläkin. Vaikka syödäänkin 3-4 tunnin välein. Terveellisempää tämä on kuin napsia niitä välipaloja jatkuvasti ;)

Mainostit luomuruokailua ja nyt sitte syöttekin pinaattilettuja, kasvispihvejä pakasteesta, jukurtteja joissa paljon piilosokeria ja leipää eli tyhjiä hiilareita. Olet ristiriitainen tapaus. Anteeksi kun tarjosin apuani mutta onnea valitsemallasi tiellä ja jatkakaa samalla linjalla. Älä sitten valita kun miehesi ahmii kuin sika. Taidat ahmia itsekin kaksin sorkin välipaloja.

T. Personal trainer, äiti ja vaimo

P.s. mulla on energinen ja jaksava mies kotona joka ei ole ahmiva sika kuten sinulla ;)

Millä tavalla on terveellistä syödä kaiken aikaa, kuten teillä tehdään?  Taitaa sun ruokasi olla huonosti koostettu, koska täytyy noin usein tankata.  Eikä sun tavassa ruokailla edes ehtisi mitään ylimääräisiä välipaloja syödä.

Vierailija kirjoitti:

Miehiin tepsii yleensä paremmin tai he ottavat asian vastaan paremmin kun joku "auktoriteetti" sanoo. Jos et saa miestä ravintoterapeutille tms niin hanki jotain neuvolan tms esitteitä lasten terveellisestä ruokarytmistä ja käske lukemaan. Niissä on usein esimerkit päivän aterioista. Korosta että yksipuolinen ruoka tuottaa puutostiloja. Sano että te muut syötte syötte suositusten mukaan, ja jos hän yrittää estää, niin pyydät neuvolasta ottamaan mieheen yhteyttä. Kova kovaa vastaan. Mä en alistuisi päivääkään tuollaiseen kyykyttämiseen.Pyydä että pysyy kaukana keittiöstä jos teidän ruokailu ahdistaa .

En kyllä suosittelisi mitään neuvolan esitteitä lukemaan. Nehän on pelkkiä mainoksia. Niitä lukemalla ei saa käsitystä hyvästä ravinnosta.

Koska ei ole tarvetta ylimääräisille välipaloille kun syö säännöllisesti eivätkä lapsetkaan kiukuttele eivätkä ole väsyneitä. Syödään paljon kasviksia, lihaa, kalaa, kanaa jne. Ja monipuolisesti. Emmekä pakastealtaan "kasvispihvejä" ;)

Ulkoillaan aamuisin ja iltapäivisin aterioiden välissä. Mitä et ymmärtänyt tässä?

Mutta turha sinulle on mitää sanoa kun et tunnu haluavan edes apua ja vinkkejä. Miksi edes teit koko aloituksen?

T. Pt, äiti ja vaimo

Vierailija kirjoitti:

Koska ei ole tarvetta ylimääräisille välipaloille kun syö säännöllisesti eivätkä lapsetkaan kiukuttele eivätkä ole väsyneitä. Syödään paljon kasviksia, lihaa, kalaa, kanaa jne. Ja monipuolisesti. Emmekä pakastealtaan "kasvispihvejä" ;)

Ulkoillaan aamuisin ja iltapäivisin aterioiden välissä. Mitä et ymmärtänyt tässä?

Mutta turha sinulle on mitää sanoa kun et tunnu haluavan edes apua ja vinkkejä. Miksi edes teit koko aloituksen?

T. Pt, äiti ja vaimo

Ei varmaan olekaan tarvetta ylimääräisille välipaloille, koska muutenkin syötte jatkuvasti. Miten ihmeessä ehditte tekemään mitään ruokailujen välissä?

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kotoaan saanut eväät, että mahdollisimman vähällä pitää tulla toimeen. Ei heillä ikinä ollut mitään ylimääräistä, ruoka koostui perunasta, makaronista ja jauhelihasta, ruisleivästä ja juustosta. Siinä se.

Nyt omassa kodissaan, oman vaimonsa ja lastensa kanssa suorittaa samaa.

Kun käyn kaupassa, ostan mehuja ja hedelmiä, salaatteja ja joka päivälle vaihtelevaa ruokaa..

Se on miehelle liikaa. Valittaa ja huomattelee, jättää aterioita väliin. Päivä koostuu hänellä ruoasta kotona ja ehkä pienestä iltapalasta. Töissä ei syö, eikä syö välipaloja. Eikä saisi mielellään syödä muutkaan. Tilanne rupeaa olemaan hankala. Lapset huomaavat isän ahdingon. Itse olen taas raskaana, ja silloin tilanne aina pahenee, joudun syömään usein ja tämä ahdistaa miestä. Mitä tehdä???

Keittiöpsykologina pohdiskelen että kyse ei ole ruuasta sinänsä, vaan jostakin laajemmasta. Hyvä, monipuolinen ruoka on paitsi terveellistä ja antaa voimia, myös nautinto ja ilo. Miten mies suhtautuu elämän muihin nautintoihin, taiteeseen ja kulttuuriin, hassutteluun, saunomiseen, luonnosta nauttimiseen .... Onko koskaan iloinen, vaan enempi tasainen, siis myös tunteiltaan pottu- ja jauhelihalinjalla? Onko tavarasta, rahasta ja tunteista saita? Onko elämän suhteen pelokas?

En tiedä mitä tehdä, mutta ankealta kuulostaa. Hirveän hyvin vanhemmat ovat poikaansa evästäneet kun vuodet oman perheen parissa ei ole muuttaneet miestä yhtään. 

Tai tiedänhän minä: et voi mennä lasten kanssa miehen linjalle. Teidän perhe-arjesta puuttuu yhteisen ruokailun tuoma ilo ja yhteisyys, mutta syökää nyt edes sinä ja lapset monipuolisesti ja hyvin. 

No on.. Vähän joo sellaista että kaikki on vakavaa ja suorittamista. Juuri saunassa käyminenkin on peseytymistä ja sähkössä säästämistä, ei mikään nautinto. Aina raha ja paljonko menee ja paljonko maksaa on kaikessa se kantava voima. Se on tosi väsyttävää.

Nauttii pienistä asioista, se on tietysti hyvä, mutta todellakin voisi välillä ottaa rennosti ja repäistä vähän.

Toisaalta on minusta tietyissä asioissa hirveän tuhlaavainen ja moni asia tehdään leväperäisesti mutta ruoka... Toisaalta kuten sanoin, ei ole sillain tarkka että katsoisi ettei mikään mene vanhaksi tai söisi juuri vaikka niitä leipomuksia mitä jäänyt esim synttäreiltä, vaan ne saa mennä pahaksi.

Jotenkin se liittyy aina siihen itse ruokailutilanteeseen ja se töissä syömättömyys.

Ja oikeasti, hänelle tuo työkaveritkin joskus evästä töihin, en siis ole ainoa joka on huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehiin tepsii yleensä paremmin tai he ottavat asian vastaan paremmin kun joku "auktoriteetti" sanoo. Jos et saa miestä ravintoterapeutille tms niin hanki jotain neuvolan tms esitteitä lasten terveellisestä ruokarytmistä ja käske lukemaan. Niissä on usein esimerkit päivän aterioista. Korosta että yksipuolinen ruoka tuottaa puutostiloja. Sano että te muut syötte syötte suositusten mukaan, ja jos hän yrittää estää, niin pyydät neuvolasta ottamaan mieheen yhteyttä. Kova kovaa vastaan. Mä en alistuisi päivääkään tuollaiseen kyykyttämiseen.Pyydä että pysyy kaukana keittiöstä jos teidän ruokailu ahdistaa .[/mennään.

Näinhän se on.

Kai mä rupean vaan tekemään sille ne eväät. Ottaahan hän ne, jos valmiina on.

Syö salaatit ja hedelmät, kunhan kaikki on valmiina. Toisaalta mulle on tärkeää naisena ja vaimona, että se mies on terve ja energinen. On pärjännyt tähän asti, mutta vanhuus ei tule yksin..

Heh, tulee kun karjaisen samoin kuin lapsille että nyt syömään.. Ja joudun miestäkin ojentamaan, että pöydässä syödään sievästi eikä ärhennetä!:D

Ihan pöljää mutta näillä mennään..

Onneksi on muutoin oikein mainio mies.

Etkö ap osaa lukea? Toi pt:hän sanoi että ulkoilevat aterioiden välissä. Ette taida ulkoilla ollenkaan teidän perheessä. Vai ulkoiletteko? En ymmärrä asennettasi ollenkaan. Välipalat eivät ole kunnon ruokaa eikä ravitsevaa jos koostuu pakasteista ja leivästä ;)

Miksi kirjoittelet ristiin koko ajan?

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kotoaan saanut eväät, että mahdollisimman vähällä pitää tulla toimeen. Ei heillä ikinä ollut mitään ylimääräistä, ruoka koostui perunasta, makaronista ja jauhelihasta, ruisleivästä ja juustosta. Siinä se.

Nyt omassa kodissaan, oman vaimonsa ja lastensa kanssa suorittaa samaa.

Kun käyn kaupassa, ostan mehuja ja hedelmiä, salaatteja ja joka päivälle vaihtelevaa ruokaa..

Se on miehelle liikaa. Valittaa ja huomattelee, jättää aterioita väliin. Päivä koostuu hänellä ruoasta kotona ja ehkä pienestä iltapalasta. Töissä ei syö, eikä syö välipaloja. Eikä saisi mielellään syödä muutkaan. Tilanne rupeaa olemaan hankala. Lapset huomaavat isän ahdingon. Itse olen taas raskaana, ja silloin tilanne aina pahenee, joudun syömään usein ja tämä ahdistaa miestä. Mitä tehdä???

Keittiöpsykologina pohdiskelen että kyse ei ole ruuasta sinänsä, vaan jostakin laajemmasta. Hyvä, monipuolinen ruoka on paitsi terveellistä ja antaa voimia, myös nautinto ja ilo. Miten mies suhtautuu elämän muihin nautintoihin, taiteeseen ja kulttuuriin, hassutteluun, saunomiseen, luonnosta nauttimiseen .... Onko koskaan iloinen, vaan enempi tasainen, siis myös tunteiltaan pottu- ja jauhelihalinjalla? Onko tavarasta, rahasta ja tunteista saita? Onko elämän suhteen pelokas?

En tiedä mitä tehdä, mutta ankealta kuulostaa. Hirveän hyvin vanhemmat ovat poikaansa evästäneet kun vuodet oman perheen parissa ei ole muuttaneet miestä yhtään. 

Tai tiedänhän minä: et voi mennä lasten kanssa miehen linjalle. Teidän perhe-arjesta puuttuu yhteisen ruokailun tuoma ilo ja yhteisyys, mutta syökää nyt edes sinä ja lapset monipuolisesti ja hyvin. 

On muuten aika jännä, kuinka miehen äiti edelleen kertoo mielellään tästä, kuinka hän jätti syömättä itse, kun lapset olivat pieniä ja kuinka ei suostunut KOSKAAN syömään mitään miehensä tuomaa nouturuokaa (silloin oli jo joitain paikkoja) nämä olivat kuin kirosana. Teki ruokaa mutta ruoka oli hyvin yksinkertaista ja samaa usein.

Jotenkin hänen piti selvitä itse, vaikka ruoka oli pakko ja ikävää. En muista että miehen kotona olisi ikinä syöty yhdessä..

Muutkin sisarukset tosiaan oireilevat ja ovat aikuisenakin todella ronkeleita.

Välipalaäidit jakaa alapeukkuja ;D

Helppoahan se on tarjota välipaloja kahden lämpimän aterian asemesta ;)

Enemmän kertoo laiskuudesta kuin kenenkään syömishäiriöstä :D

http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/syomishairiot1.html

Täältä lueskelin noita juttuja. Onhan se aikalailla veteen piirretty viiva, koska syöminen on ongelma..

Ja tosiaan onko sitten se se syöminen vai säästäminen vai stressi töissä, en tiedä.

Ja onhan tuolla varmasti nuo äidin opit, että ruoasta ja syömisestä säästetään ja ruokailuhetki on jotenkin stressaava ja kireä ja on hirveän tarkkaa, että kukaan lapsista ei " pelleile" ruoan kanssa esim nyt jättämällä jotain syömättä ja pyytämällä lautaselleen lisää jotain toista..

Mitä perheenne harrastaa yhdessä? Onko yhteistä tekemistä arkena tai viikonloppuisin? Keskusteletteko perheen kesken mistään? Onko teillä vanhemmilla mitään yhteisiä pelisääntöjä arjen pyörittämisen suhteen?

Taitaa ongelmia olla kaikissa elämän osa-alueissa kun pelkästään syömisessä ja ruokailussa. Tähän saan vastauksena vittuako se mulle kuuluu ;)

Tuntuu olevan ap:n puolustusjärjestelmä toimia kuten teinillä hankalan asian äärellä

Voi luoja, sulla ei ole toista aikuista perheessä, vaan kranttu uhmaikäinen lasten jatkona. Mutta ei kai tuo sinulle voi uutta olla, kyllä sinä jo seurusteluaikoina huomasit miehesi kotona käydessä, mistä tuuli puhaltaa. Tämä nyt on jälkiviisautta, mutta sinun olisi pitänyt alkaa kouluttaa miestäsi heti, kun huomasit tuon yksipuolisen ruokavalion. Auttaisikohan käynti jonkun ravitsemusasiantuntijan luona? Pidä muuten huoli, etteivät lapset ala matkia isäänsä ja nirsoilla.

Ei sinua ap kukaan pysty auttamaan eikä neuvomaan kun tyrmäät kaikki hyvät neuvot ja alat vittua viljelemään. Ei edes ammattilaisetkaan pysty teitä auttamaan jo pelkän asenteesi vuoksi. Et muuten kertonu millaisen kasvatuksen olet itse saanut ja millaisen perhemallin kotoa olet saanut? Miksi et? En ymmärrä käytöstäsi, asennettasi enkä vihamielisiä vastauksiasi asiallisia neuvoja ja vinkkejä antaville. Olen jo tovin seurannut ketjua ja tulin tulokseen ettei teitä pysty kukaan auttamaan ollenkaan jo negatiivisen asenteesi vuoksi. Normaali ihminen ottaisi neuvot ja vinkit vastaan jos olisi oikeasti jokin ongelma johon itse ei keksi ratkaisua ;)

Toivottavasti lapsenne eivät sairastu psyykkisiin sairauksiin eivätkä syömishäiriöihin myöhemmin kun äitikään ei tarjottua apua ota vastaan vaan syyttää muita ongelmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja, sulla ei ole toista aikuista perheessä, vaan kranttu uhmaikäinen lasten jatkona. Mutta ei kai tuo sinulle voi uutta olla, kyllä sinä jo seurusteluaikoina huomasit miehesi kotona käydessä, mistä tuuli puhaltaa. Tämä nyt on jälkiviisautta, mutta sinun olisi pitänyt alkaa kouluttaa miestäsi heti, kun huomasit tuon yksipuolisen ruokavalion. Auttaisikohan käynti jonkun ravitsemusasiantuntijan luona? Pidä muuten huoli, etteivät lapset ala matkia isäänsä ja nirsoilla.

Ei mies nirsoile, hänellä ongelmat ilmenevät toisella tapaa kuin sisaruksillaan. Hänellä ongelma tuntuu olevan pakonomainen säästäminen omassa syömisessään ja liika kontrolli ruokapöydässä.